Lue keskustelun säännöt.
oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?
Esimerkiksi silloin kun olet yöpynyt kyläpaikassa?
Kommentit (2544)
Vierailija kirjoitti:
Muistin sen nälän tunteen äsken miltä se tuntuu.
Onneksi löysin syötävää omasta huushollista.
Oon valvonut melkein aamuyöhön joskus nälän takia kylässä.
Niin, se on juuri pahinta että uni ei tule tyhjällä vatsalla. Eikä kylässä oikein kehtaa lähteä tassuttelemaan jääkaapille keskellä yötä. Parasta ottaa varalta suklaa- ja viljapatukoita mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä useimmiten. Minä syön usein mutta pieniä annoksia. Tavallisesti kyläpaikoissa syödään kerran pari päivässä iso tuhti annos ja aamupala saattaa olla pelkkä kahvikupillinen. Nuorena ei ollut varaa käydä ravintolassa tai nukkua hotellissa, mutta nykyisin en koskaan mene kenenkään nurkkiin yöksi ja pitkämatkalaisvieraana käyn syömässä ennen kylään menoa. Jos jostain syystä joudun menemään jonnekin yökylään, otan kassillisen eväitä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Oli mullakin heila, jonka luo menin yöksi toiseen kaupunkiin. Se oli tosi pihi. Mut oli kuitenkin puhuttu, että syödään hyvin ja juodaan viiniä illalla.
Se ei ollut varannut mitään muuta kuin pienet jugurtit illaksi ja aamuksi!
Sit se kurkisteli jääkaappiin muka yllättyneenä että täällä ei nyt olekaan mitään. Edes viiniä se ei ollut ostanut.Seuraavana aamuna halusin lähteä ekalla mahdollisella junalla kotiin. Kotona laitoin ruhtinaallisen aamiaisen!
Jos se ajatteli sinun tuovan ruoat ja viinit. Kurkisteli jääkaappiin, kun odotti että milloin laitat tuliaisesi sinne :D
No joo, kunhan vitsailen. Oli aika karsea äijä :D
Ne kahvit kuuluu tarjota lähestulkoon heti, kun on kyläpaikkaan saapunut. En nyt suorastaan nälkää ole nähnyt, mutta usein on tuntunut oudolta odottaa kuivin suin tarjoiluja tuntitolkulla. Ja ne pitää olla jo aika valmiina jo etukäteen. Hölmöä on myös odottaa yksin pitkän aikaa, jos valmisteluissa menee kauan. Tykkään siitä, että kun kylään mennään, kahvit on melkein heti ja sen jälkeen voikin lähteä takaisin kotiin. Niin isäntäväkikin pääsee ajoissa rauhoittumaan omiin hommiinsa eikä vieraat jää liian pitkäksi aikaa siihen turhaa roikkumaan. Ne kuulumiset ehtii kyllä hyvin vaihtaa siinä 1-2 tunnin kahvittelujen aikana. Näin minä ainakin teen. Vieraat suoraan pöytään. Tarjoan yleensä pientä suolaista ja makeaa piirakkaa, keksejä myös ja karkkia tai jätskiä jos on lapsia. Siinä aika menee kivasti tarjoilujen äärellä rupatellessa. Siitä vieraat saatetaan takaisin eteiseen ja ulos. Kaikki on tyytyväisiä. Oli kiva nähdä, terveloa uudelleen.
Minulla oli leikkaus enkä ole syönyt mitään 24 tuntia ja kun pääsin leikkauksesta pois minulle tarjottiin vain yhden leivänpalan. Piti nukkua nälkäisenä
Tämä tapahtui sairaalassa helsingissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lapsena kavereiden luona kyläilemässä saanut olla ilman mitään välipalaa. Heille tarjottiin karkkia/välipaloja ja vieraille ei.
Sanon aina jonnekin kylään yönyli mennessäni että en tarvitse mitään, tuon omat ruuat mukanani. Syön niitä omia eväitäni silloin kun minulla on nälkä, ja näin ollen kenenkään ei tarvitse vetä mitään ruokatanssia koko vierailun ajan, ja voin syödä milloin minua huvittaa. Kun menen jonnekin yöksi kylään, se käsittää yleensä syömisten osalta ilta ja aamupalan, ja ehkä yhden välipalan. Sen päivän ison aterian pyrin syömään kyläpaikan jonkun jäsenen kanssa ulkona ravintolassa. Syön siis yhden ruuan päivässä, en ole koko ajan vaatimassa lämmintä ruokaa. En halua että vuokseni joudutaan tekemään mitään kikkailuja, vaan tuon omat aamupalavärkit, ja ruoka syödään ulkona. Jos taas tällaiseen ei ole mahdollisuutta, sanon tuovani grillimakkarat mukanani, ja vien jotain salaatteja kaikkien syötäväksi myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli leikkaus enkä ole syönyt mitään 24 tuntia ja kun pääsin leikkauksesta pois minulle tarjottiin vain yhden leivänpalan. Piti nukkua nälkäisenä
Tämä tapahtui sairaalassa helsingissä
Saa niiltä hoitajilta pyytää lisää ruokaa. Jospa sinun ruokkiminen vain yksinkertaisesti unohtui muiden kiireiden keskellä. Aika inhimillistä, että niin sattuu, vaikka harmillista toki.
Nää mökillekutsujat on kyl ihan oma lukunsa!
Jääkaappi on turvoksissa ruokaa, kuivakaapeista vyöryy leipää, sipsiä, keksiä, isoja karkkipusseja. Figuuristakin näkee, että kyllä ruokaa kuluu!
Sit ne seisottaa pitkämatkalaisia pyytämättä istumaan, tuijottaa näyttöä tärkeän näköisenä, ja laittavat lapsilleen ruokaa...
Sit kun vähäksi aikaa poistuu näkyvistä, onkin isäntäväki itse syöty leivät, ihan ei ehtinyt siivota kaikkia jälkiä.
Näille kun viedään ruoka- tai muita tuliaisia ne otetaan vastaan sen ihmeemmin innostumatta tai kiittämättä. Sinne häviävät pohjattomien kaappien uumeniin.
Nämä on pyytäneet kaupunkikotiinsa, jonne on vielä pitempi matka. En mene. Mielestäni isäntäväen alkeellisimpiin velvollisuuksiin kuuluu huolehtia, että vierailla ei ole nälkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nää mökillekutsujat on kyl ihan oma lukunsa!
Jääkaappi on turvoksissa ruokaa, kuivakaapeista vyöryy leipää, sipsiä, keksiä, isoja karkkipusseja. Figuuristakin näkee, että kyllä ruokaa kuluu!
Sit ne seisottaa pitkämatkalaisia pyytämättä istumaan, tuijottaa näyttöä tärkeän näköisenä, ja laittavat lapsilleen ruokaa...
Sit kun vähäksi aikaa poistuu näkyvistä, onkin isäntäväki itse syöty leivät, ihan ei ehtinyt siivota kaikkia jälkiä.
Näille kun viedään ruoka- tai muita tuliaisia ne otetaan vastaan sen ihmeemmin innostumatta tai kiittämättä. Sinne häviävät pohjattomien kaappien uumeniin.Nämä on pyytäneet kaupunkikotiinsa, jonne on vielä pitempi matka. En mene. Mielestäni isäntäväen alkeellisimpiin velvollisuuksiin kuuluu huolehtia, että vierailla ei ole nälkä.
Se on ihan teille mökilletuppautujille vinkkinä että menisitte kotiinne tai ostaisitte oman mökin!
Vierailija kirjoitti:
Nää mökillekutsujat on kyl ihan oma lukunsa!
Jääkaappi on turvoksissa ruokaa, kuivakaapeista vyöryy leipää, sipsiä, keksiä, isoja karkkipusseja. Figuuristakin näkee, että kyllä ruokaa kuluu!
Sit ne seisottaa pitkämatkalaisia pyytämättä istumaan, tuijottaa näyttöä tärkeän näköisenä, ja laittavat lapsilleen ruokaa...
Sit kun vähäksi aikaa poistuu näkyvistä, onkin isäntäväki itse syöty leivät, ihan ei ehtinyt siivota kaikkia jälkiä.
Näille kun viedään ruoka- tai muita tuliaisia ne otetaan vastaan sen ihmeemmin innostumatta tai kiittämättä. Sinne häviävät pohjattomien kaappien uumeniin.Nämä on pyytäneet kaupunkikotiinsa, jonne on vielä pitempi matka. En mene. Mielestäni isäntäväen alkeellisimpiin velvollisuuksiin kuuluu huolehtia, että vierailla ei ole nälkä.
Sinulla on suu jolla sanoa että nyt voisin syödä. Ja ruokaa saa, kun ottaa vaan kaapista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää mökillekutsujat on kyl ihan oma lukunsa!
Jääkaappi on turvoksissa ruokaa, kuivakaapeista vyöryy leipää, sipsiä, keksiä, isoja karkkipusseja. Figuuristakin näkee, että kyllä ruokaa kuluu!
Sit ne seisottaa pitkämatkalaisia pyytämättä istumaan, tuijottaa näyttöä tärkeän näköisenä, ja laittavat lapsilleen ruokaa...
Sit kun vähäksi aikaa poistuu näkyvistä, onkin isäntäväki itse syöty leivät, ihan ei ehtinyt siivota kaikkia jälkiä.
Näille kun viedään ruoka- tai muita tuliaisia ne otetaan vastaan sen ihmeemmin innostumatta tai kiittämättä. Sinne häviävät pohjattomien kaappien uumeniin.Nämä on pyytäneet kaupunkikotiinsa, jonne on vielä pitempi matka. En mene. Mielestäni isäntäväen alkeellisimpiin velvollisuuksiin kuuluu huolehtia, että vierailla ei ole nälkä.
Se on ihan teille mökilletuppautujille vinkkinä että menisitte kotiinne tai ostaisitte oman mökin!
Onko se tuppautumista, jos kutsuttuna menee? Pitäisikö vaan ymmärtää, etteivät ne nyt tosissaan kutsuneet ja kieltäytyä?
Menimme tuttavapariskunnan luo viikonlopuksi.emme olleet kunnolla asettuneet edes taloksi kun emäntä löi kauppalapun käteeni :"tässä on ollut vähän kiirettä ja en osaa tuota uuniakaan käyttää joten käy sinä kaupassa ja kiltti kulta väsää päivällinen kun osast niin hyvin". Lähdimme kauppaan miehen kanssa,maksoimme itse ostokset.loppuilta menikin keittiössä.ja aamulla lähdimme kotiin,syytettiin kiireitämme
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Aamulla huomasin että kaveri oli päivittänyt edellisenä iltana fb:hen, kuinka oli kestinnyt vierasta. Ei kovin kestitty olo ollut kun maha murisi nälästä.
Illalla oli tarjottu grillimakkaraa, makkaran kaverina oli vain sinappi ja ketsuppi. Juomatarjoilu vastaavasti oli runsas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää mökillekutsujat on kyl ihan oma lukunsa!
Jääkaappi on turvoksissa ruokaa, kuivakaapeista vyöryy leipää, sipsiä, keksiä, isoja karkkipusseja. Figuuristakin näkee, että kyllä ruokaa kuluu!
Sit ne seisottaa pitkämatkalaisia pyytämättä istumaan, tuijottaa näyttöä tärkeän näköisenä, ja laittavat lapsilleen ruokaa...
Sit kun vähäksi aikaa poistuu näkyvistä, onkin isäntäväki itse syöty leivät, ihan ei ehtinyt siivota kaikkia jälkiä.
Näille kun viedään ruoka- tai muita tuliaisia ne otetaan vastaan sen ihmeemmin innostumatta tai kiittämättä. Sinne häviävät pohjattomien kaappien uumeniin.Nämä on pyytäneet kaupunkikotiinsa, jonne on vielä pitempi matka. En mene. Mielestäni isäntäväen alkeellisimpiin velvollisuuksiin kuuluu huolehtia, että vierailla ei ole nälkä.
Se on ihan teille mökilletuppautujille vinkkinä että menisitte kotiinne tai ostaisitte oman mökin!
Onko se tuppautumista, jos kutsuttuna menee? Pitäisikö vaan ymmärtää, etteivät ne nyt tosissaan kutsuneet ja kieltäytyä?
Pitäisi se ymmärtää, että "tulkaa kesällä meidän mökille" on vain keino leveillä, että hähää, meilläpä on mökki! Ei siihen mitään oikeaa kutsua sisälly.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, lähes aina jos kyläily kestää pidempään kuin tunnin pari. Sukulaiseni ovat tästä poikkeus ja heistä jokainen tarjoaa anteliaasti aina ruokaa. Sen sijaan melkein kaikki tutut ja kaverit pitävät ihan järjettömiä ruokailu välejä (tai ehkä eivät vain halua tarjota mitään?).
Mä en kyllä todellakaan syö tunnin parin välein, joten jos olet ollut meillä kylässä niin sori, ei ole tullut mieleenkään tarjota ruokaa.
Jos vierailu kestää vaan sen tunnin tai pari, niin en minäkään rupea ruokaa tarjoamaan! Tottakai kahvit & pullat kuuluu asiaan, ne tarjoan, mutta ei mitään kunnon ruoka.
Näiden nälkäisiä haukkuvien kommenteista paistaa läpi tämä vain täällä junttilassa esiintyvä näkemys, että ruoka on vain polttoainetta. Että senkun vaan kaikille omat eväät tai kukin käy omia aikojaan kaapilla. Ja jos on nälkä, niin pyytää ruokaa. Nämä kommentoijat elävät ihan eri todellisuudessa kuin suurin osa jopa suomalaisista, joille ruoka on estetiikkaa, kulttuuria, perinteitä ja tärkeä yhdessäolon muoto.
Ei nälkäinen vieras pahoita mieltään vain nälästä vaan isäntäväen huonotapaisuudesta ja välinpitämättömyydestä. Tällaiset emännät pakottavat muutkin huonotapaisiksi, kun vieraan pitää kerjätä ruokaa ja mennä itse kaapille tai lähteä etuajassa. Kokemus on siis monella tavalla ikävä.
Joskus joo. Viisi vuotiaasta asti keliakiaa sairastaneena ei ole mitenkään harvinaista se. 90-luvulla kavereitten synttärijuhlissa tavallisesti otin kotoa mukaan pienen muffinssin laukkuuni ja söin sitä kun muut söivät kakkua yms., ilman omia eväitä ei olisi ollut syötävää ollut.
Ja leireillä kun lapsena ja teininä kävin, ei tieto erikoisruokavaliostani aina ollut mennyt perille. Johti yleensä siihen että sain närpittäväkseni jotain salaattia ensimmäisen iltana, seuraavalle päivälle saivat järjestymään ruokaa ja leipää gluteenittomana.
Lapsena serkuilla yökyläillessä oli aina karmea nälkä. Ruokaa sai todella vähän, ruokailujen välit olivat todella pitkät eikä mitään saanut ottaa siinä välissä vaikka oli kuinka nälkä.
Kauhein kokemus silti on kun tuoreena vaimona lähdim mieheni kanssa hänen siskonsa perheen luokse Amerikkaan. Matkahan tietysti oli pitkä. Lentomatkan jäljeen oli vielä kahden tunnin ajonatka jonka päälle kävimme matkalla vielä kunnon ruokaostoksilla. Nälkä ja väsymys oli tosi kova. No, kun vihdoin pääsimme perille odotin, että menemme suoraan haukkaamaan jotain syötävää. Jäimmekin istuskelemaan terassille ja juttelemaan matkalaukkuineen kaikkineen. Väsymys ja nälkä oli niin kova, että tuossa istuskellessamme sain herpeksen huuleeni. Kun lopulta menimme sisälle ei syömisistä ollut tietoakaan. Jossain vaiheessa talon emäntä alkoi keitellä tuoreita maisseja. Sain sitten syödäkseni yhden maissin illan aikana, ei mitään muuta. Koko reissun oli järkyttävä nälkä. Meillä oli lupa ottaa kaapeista mitä vain, mutta itse en kyllä osaa vieraitten ihmisten vieraassa talossa mennä ottamaan yhtään mitään (miehen sisko ei ollut minulle ollenkaan tuttu. Olinkohan kerran tai kaksi tavannut hänet aikaisemmin).
Ei se ole varastamista, kun pyytää leipää. Kuka muka kehtaa kieltää ottamasta, kun pyytää.