oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Vierailija kirjoitti:

Anoreksiaa sairastava ystävä järjesti juhlat. Vieraille tarjottiin lämmintä kasvisruokaa, joka oli kyllä hyvää.  Jälkiruoaksi oli jäätelöpallo. Sen jälkeen ei tarjottu mitään. Ei sipsejä, ei edes kasviksia ja dippiä. Muutama tunti aterian jälkeen minulle tuli niin kova nälkä, että jouduin lähtemään kotiin. Moni muu teki samoin, ja emäntä oli selvästi pettynyt kun lähdimme niin aikaisin. Hän ei osannut ajatella, että ihmiset syövät yleensä muutaman tunnin välein ja kasvisruoka sulaa nopeasti. En pyytänyt ruokaa, koska tiesin ettei hänellä välttämättä ole kaapissa mitään. Kyse ei ollut tässä tapauksessa niukkuudesta, mutta tilanne oli vähän kiusallinen. 

Mitä juhlissa ei tajottu riittävästi viinaa?????????

Vierailija kirjoitti:

Kotonani ei ollut ruokaa.

Söin pakastimesta jäisiä mustikoita.

Koulussa sain lämpimän ruuan.

Muutin kotoa 16 vuotiaana asumaan yksin.

En pidä yhteyttä äitiini.

Olenko huono tytär?

Vaikka ei enää kummoisessa kyläily- ja kestityskulttuurissa eletäkään, niin kyllä minusta on edelleen häpeällistä pitää lastaan vieraita nälässä/janossa kuinka ikinä. Itselle on ihan kunnia-asia tarjota sen seitsämää sorttia. Tuputtaa ei toki pidä, mutta tarjoiluja on ehdottomasti oltava.

Äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui eräässä lähisuvun perheessä. Isovanhemmat tulivat muutaman sadan kilometrin päästä katsomaan lapsenlapsiaan lauantaina yhdeksi yöksi. Sunnuntaiaamuna lapset nukkuivat vielä, lasten isä oli koiran kanssa aamulenkillä ja miniä istui keittiön pöydän ääressä kinkkuvoileivällä ja kahvilla ja lukemassa lehteä kiinnittämättä mitään huomiota ympärilleen. Anoppi kysyi varovasti, olisiko appivanhemmillekin aamiaista, ja miniä huitaisi kädellään kaappeihin päin katsomatta silmiin ja sanomatta sanaakaan. Ilmeisesti oli huono päivä alkamassa ja miehen poissaollessa voi näyttää todelliset tunteensa.

Eli siis ruokaa oli, mutta isovanhempien olisi pitänyt itse voidella leipänsä?

Isovanhemmat keittivät kahvin, etsivät ruoat kaapeista ja siivosivat vielä jälkensäkin. Tuo ei ole ainoa kerta, kun miniä on osoittanut mieltään. Isovanhemmat ovat aina tuoneet yökylään omat patjat ja vuodevaatteet ja pedanneet nukkumapaikkansa lattialle, joten he minimoivat isäntäväen vaivan.

Miniän vika aina kaikki =)

Tässä tapauksessa miniä tosiaan oli se, joka ei millään osannut olla kunnolla edes lyhyen vierailun ajan, joten en demonisoi. Appivanhemmat yrittivät parhaansa mukaan olla mukavia, varsinkin kun nämä lapsenlapset ovat heidän ainoansa.

Vierailija kirjoitti:

Kotonani ei ollut ruokaa.

Söin pakastimesta jäisiä mustikoita.

Koulussa sain lämpimän ruuan.

Muutin kotoa 16 vuotiaana asumaan yksin.

En pidä yhteyttä äitiini.

Olenko huono tytär?

Joo, itsekkin joutunut monesti menemään nälkäisenä nukkumaan. Päällimmäisenä tulee mieleen tässä muutama kuukausi takaperin tapahtunut vierailu netistä bongatun miehen luona. Mies kyllä ahkerasti jaksoi videopuheluissa mainostaa hakeneensa pitsaa yms. muuta roskaa ja muutenkin normi ruokaa, mutta heillä ollessaan katsoi kulmat kurtussa, jos otin yhtään enempää kuin kärpäsen kakan verran ruokaa. Illalla tein jälkiruuaksi pannukakkua, ja toista palaa ottaessani mies ihan oikeasti kehtasi kysyä "aiotko tosiaan syödä vielä tounkin?" Siis oikeasti mitä helvettiä!? Mies ei selvästikkään tajunnut, että paljon urheilevana olen tottunutkin syömään reilummin, eikä nyt ole kovin paljoa mikään yksi pannari pala.

Ilta ja vierailu tosiaan loppuivat sillä sekunilla, kun en enää jaksanut kuunnella jatkuvaa kuittailua varsinkaan, kun tämä ei mikään terveysen esikuva ollut. Otin tavarani ja ajoin lähimmän kaverini luokse yöksi.

aivan käsittämättömän törkeää käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Kotonani ei ollut ruokaa.

Söin pakastimesta jäisiä mustikoita.

Koulussa sain lämpimän ruuan.

Muutin kotoa 16 vuotiaana asumaan yksin.

En pidä yhteyttä äitiini.

Olenko huono tytär?

Tiedät itsekin vastauksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui eräässä lähisuvun perheessä. Isovanhemmat tulivat muutaman sadan kilometrin päästä katsomaan lapsenlapsiaan lauantaina yhdeksi yöksi. Sunnuntaiaamuna lapset nukkuivat vielä, lasten isä oli koiran kanssa aamulenkillä ja miniä istui keittiön pöydän ääressä kinkkuvoileivällä ja kahvilla ja lukemassa lehteä kiinnittämättä mitään huomiota ympärilleen. Anoppi kysyi varovasti, olisiko appivanhemmillekin aamiaista, ja miniä huitaisi kädellään kaappeihin päin katsomatta silmiin ja sanomatta sanaakaan. Ilmeisesti oli huono päivä alkamassa ja miehen poissaollessa voi näyttää todelliset tunteensa.

Taisit miniä on kuin minä ennen aamukahvia mikään ei oo hyvä ja mun kanssa ees kannata keskustella.

Kyllä aikuisen ihmisen pitää osata käyttäytyä. Hiljaakin voi olla peruskohtelias.

Tämä palsta on ihmisille joilla on kotona ruokaa.

Mene pois WT-trolli

Kyllä minulta on kysytty, että haluatko jotain aamupalaa siihen tyyliin, että ei kai tarvitse laittaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui eräässä lähisuvun perheessä. Isovanhemmat tulivat muutaman sadan kilometrin päästä katsomaan lapsenlapsiaan lauantaina yhdeksi yöksi. Sunnuntaiaamuna lapset nukkuivat vielä, lasten isä oli koiran kanssa aamulenkillä ja miniä istui keittiön pöydän ääressä kinkkuvoileivällä ja kahvilla ja lukemassa lehteä kiinnittämättä mitään huomiota ympärilleen. Anoppi kysyi varovasti, olisiko appivanhemmillekin aamiaista, ja miniä huitaisi kädellään kaappeihin päin katsomatta silmiin ja sanomatta sanaakaan. Ilmeisesti oli huono päivä alkamassa ja miehen poissaollessa voi näyttää todelliset tunteensa.

Taisit miniä on kuin minä ennen aamukahvia mikään ei oo hyvä ja mun kanssa ees kannata keskustella.

Oletan, että aamukahvin juotuasi käyttäydyt kuin ihminen? Ilmeisesti tämä miniä ei ollut aamukahvin nautittuaankaan valmis tekemään elettäkään appivanhempien aamupalan eteen. Selkeetä kiukuttelua.

Vierailija kirjoitti:

...Jotenkin näiden juttujen perusteella tulee todella outo kuva nykyajan kyläilystä. Kun itse olin lapsi/nuori ja kyläiltiin sukulaisten ja ystäväperheiden luona oli ihan selvää, että tarjotaan kahvia ja montaa sorttia leivonnaisia, voileipiä, piirakoita jne. tai jos kutsuttiin syömään, oli lämmin ruoka ja jälkiruokakahvit makeineen. Kylässä käytiin vuorotellen ja tuliaisiksi vietiin aina jotain pientä (kahvipaketti, suklaata tms.). Yleensä kyläiltiin iltaisin ja vierailu kesti 3-4 tuntia maksimissaan. Siinä ehti hyvin vaihtaa kuulumiset ja nauttia tarjoilusta. Miksi nykyään tämäkin asia on tehty niin vaikeaksi?

Samaa minäkin aloin miettiä näitä juttuja lukiessani. Ihan samanlaisia muistoja minulla on, kun vanhempien kanssa käytiin kylässä tai meillä pistäytyi ystäviä tai sukulaisia. Vierailuihin varauduttiin puolin ja toisin, mutta ei kylään tarvinnut mennä ruokakassien kanssa - jotain pientä kyllä aina vietiin tuliaisiksi: kahvia, suklaata, keksejä, limsaa, mehua tms. Ruokaa ja kahvia tarjottiin ja saatiin, riippuen vierailun kestosta. Muistan kyllä, että pihiksi tiedetty täti ei tarjonnut mitenkään ylenpalttisesti, kun hänen luonaan käytiin, mutta ei hänenkään pöydässä nälässä oltu. Jotain on tapahtunut suomalaisessa kyläilykulttuurissa ja ylipäänsä ajattelutavoissa, kerran näin monella on tuollaisia suoraan sanoen käsittämättömiä ja noloja - siis nälässä pitäjän kannalta noloja - kokemuksia. Toivottavasti sellaisetkin tollot lukevat näitä kertomuksia.

Pari kertaa ollut yökylässä, jossa ystäväni totesi aamulla:

"En mä sit kyl mitään kahvia ala keittämään."

Mulle aamukahvi on tärkeä juttu, enkä kehtaisi itse koskaan sanoa tuollaista. Mikä duuni on suodatinkahvin keittämisessä??

Mun edesmennyt isoäitini, köyhän talon kasvatti, jolla oli monenlaista kremppaa kehossaan vanhoilla päivillään, oli yksi vieraanvaraisimmista ihmisistä, joita tiedän.

En ymmärrä tällaista laiskuutta mitä näissä jutuissa on. Eikö se ole häpeä, että pitää vierastaan nälässä ja janossa?? Eikö ihmisillä ole selkärankaa.. 

En, mutta sillä on ollut seurauksensa: kohisten kasvavana teininä otin kyläpaikassa ison annoksen ja santsilautasen ja isäntäpariskunta päätyi tappelemaan, aiheena "minun sukulaisten kanssa ei oo koskaan käyny niin että ruoka loppuu ekalla aterialla".

Ylläpito miettii tätäkin jännää aihetta, neljättä vuotta!

Mun luona saa olla nälissään, jos viipyy liian kauan. Normaali kyläilyaika on mielestäni max. 4h. Tässä ajassa tarjoan ainakin kahvin ja sen kansss syötävää, sekä lämpimän ruoan jos on sen aika. Mutta eräskin sukulainen viipyy luonani itsepintaisesti esim. klo 10-18 vaikka toivon, että lähtisi viimeistään klo 14 kotiin. Tällöin tarjoan lounaan klo 11 ja sen jälkeen kahvin ja pullaa, keksejä tms. Sitten lopetan tarjoilun, kun toivon, että nälkä havahduttaisi huomaamaan ajan kulun.

Meillä on jotenkin omituisesti toisin päin. Anoppini ei suostu syömään meillä tarjottavia ruokia. Kun he tulevat kylään, he käyvät syömässä tulomatkalla, vaikka saapuisivat meille ruoka-aikaan. Me sitten syömme ja he istuvat yksin olohuoneessa. Jos he viipyvät pitempään, tarjoan päivällistä. Ennen en kysynyt, syövätkö he. Valmistin enemmän ruokaa ja katoin pöydän ja kun kutsuin syömään, he eivät tulleet pöytään. Tunsin itseni aika hölmöksi. Sitten aloin aina kysymään, että syövätkö he. Nykyään he menevät myös suoraan syömään meiltä lähtiessään, miettivät ajoreittejä ravintolaan ennen lähtöään.

Pari kertaa on käynyt niin, että anoppi on vastannut ruokakysymykseeni ei ja en ole heille sitten kattanut enkä tarjoillut. Ja sitten appi on ollut niin nälissään että on lähtenyt kesken kaiken pizzeriaan. Nolo homma sekin.

Jos he joskus joutuvat olemaan vaikka yön yli, he tuovat ruokaa mukanaan, koko perhe saa sitten syödä sitä, ihan kiva.

Makeat tarjoilut anopilleni kyllä maistuvat. Olen päätellyt hänen elävän lähinnä kekseillä ja suklaalla. Useamman vuoden olin todella närkästynyt siitä, että ruoka luonamme ei kelpaa. Muiden mielestä meillä kuitenkin tarjoillaan ihan maistuvaa perusruokaa

Nyt en enää jaksa närkästyä. Ja onneksi heillä vieraillessamme ruokaa on usein ja aina riittävästi.

Meillä anoppi ei koskaan tuo kylään tullessaan muuta kuin kahvia. Mutta se johtuu kai siitä, että lähinnä vain kahvipannun pystyy kuljettamaan luudan kyydissä.

Iäkäs sisareni ei mitenkään usko, että laktoosi-intoleranssista on muutakin kuin ’pierutauti’. Lisäksi hän laittaa ruokaa niin epähygieenisesti, että en voi syödä. Edelleen olen vegetaristi, joten sisar mättää lihaa pöytään kaksin käsin. Minulla on siis omat eväät, joita syön salassa sisarelta ettei hän vaan loukkaannu. Yleensä en siis syö sisareni luona mitään muuta kuin juon kahvit ja syön omat kahvileivät.

Olen ajatellut, että sisar alkaa olla vanhuuden höperö, joten vältän hänen luona käymistä.

Ystävien luona on myös ongelmaa ravinnon kanssa. Minulla on immuunipuuto, jonka takia ruoka täytyy olla hyvin kypsennettyä. Niinpä kylässä tarjotaan kuumentamattomia pakasteita ja tuorejuustoa, joita en voi syödä. Kun jätän vielä pois lihan ja huonosti pestyt vihannekset, riittää selitettävää isäntäperheelle. Parempi siis pysyä pois ruokapöydistä.

Outoo kirjoitti:

Meillä on jotenkin omituisesti toisin päin. Anoppini ei suostu syömään meillä tarjottavia ruokia. Kun he tulevat kylään, he käyvät syömässä tulomatkalla, vaikka saapuisivat meille ruoka-aikaan. Me sitten syömme ja he istuvat yksin olohuoneessa. Jos he viipyvät pitempään, tarjoan päivällistä. Ennen en kysynyt, syövätkö he. Valmistin enemmän ruokaa ja katoin pöydän ja kun kutsuin syömään, he eivät tulleet pöytään. Tunsin itseni aika hölmöksi. Sitten aloin aina kysymään, että syövätkö he. Nykyään he menevät myös suoraan syömään meiltä lähtiessään, miettivät ajoreittejä ravintolaan ennen lähtöään.

Pari kertaa on käynyt niin, että anoppi on vastannut ruokakysymykseeni ei ja en ole heille sitten kattanut enkä tarjoillut. Ja sitten appi on ollut niin nälissään että on lähtenyt kesken kaiken pizzeriaan. Nolo homma sekin.

Jos he joskus joutuvat olemaan vaikka yön yli, he tuovat ruokaa mukanaan, koko perhe saa sitten syödä sitä, ihan kiva.

Makeat tarjoilut anopilleni kyllä maistuvat. Olen päätellyt hänen elävän lähinnä kekseillä ja suklaalla. Useamman vuoden olin todella närkästynyt siitä, että ruoka luonamme ei kelpaa. Muiden mielestä meillä kuitenkin tarjoillaan ihan maistuvaa perusruokaa

Nyt en enää jaksa närkästyä. Ja onneksi heillä vieraillessamme ruokaa on usein ja aina riittävästi.

Meillä ihan sama.

Mua ihmetyttää myös ne, joilla ei ole yllätysvieraillekaan yhtään mitään. Vaikka tullaankin yllärinä (mikä kai harvinaista nykyään) niin eikö kaikilta edes jotain löydy? Kerran lenkin päätteeksi ystävä piipahti sisällä asti, niin kun mulla ei oman dieetin takia ollut herkkuja, niin laitoin pöytään näkkäriä, leikkeleitä ja vihanneksia kahvin kanssa. Hyvin kelpasi. Eikö ihmisillä nyt ole kaapeissa tai pakastimessa yhtään mitään? Minä kyllä tarjoan kaikille tulijoille jotain. Se nolous tarjoamatta jättämisestä on suurempi kuin tarjoamisen vaiva.

Kahvin kanssa ei välttämättä tarvita pullaa, keksiä, suklaata yms makeaa. Kahvin kanssa iltapäivällä sopii hyvin myös voileipä. Ottaisin mieluummin leivän kuin pullan, jos saisin valita.

Useimmilla kai sentään on leipää ja juustoa, mahdollisesti salaattia kaapissaan..?