oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Olin kerran yötä kaverilla ja samaan aikaan oli ramadan:) tietenkin illalla olisi saanut syötävää, mutta siinä vaiheessa jo väsytti sen verran, että menin mielummin nukkumaan

Vierailija kirjoitti:

Kaverini kertoi viettäneensä aikaa perheessä, jossa tavallinen lounas (ja päivän ainoa lämmin ateria) oli saarioisen makaronilaatikko. Se jaettiin neljään yhtä suureen osaa. Lisukkeita ei ollut. Ei iltaruokaa/iltapalaa. Perhe oli langanlaihoja (ja erittäin varakkaita).

Toisaalta eipä kasvaneet murrosikäisillå pojilla manboobsit eikä ollut jenkkakahvoja.

Aliravitsemus on todella epäterveellistä, varsinkin kasvuiässä. Eipä se jenkkakahvojen puute paljon lohduta, jos tulee puutostauteja ja osteoporoosi. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on reilusti ylipainoinen ystävä joka kertoo että syö todella vähän ja silti paino ei tipu. Pakko myöntää että kun tulee meille viikonlopuksi syömme sitten myös todella vähän ja silloinkin kaalikeittoa tms. Jotenkin huvittaa kun vaivaantuneesti kyselee iltapalaa ja nähdessään iltapalasalaatin melkein murtuu. On ehdotellut heseä ja grilliä vaan sanon että olen kylläinen mutta voin lämmittää lisää kaalisoppaa. Hah, mitäs valehtelee.

Ja sun ystävällä on tosi kpäinen, halpamainen raukka ystävänään. Miten voi puhua noin ylimieliseen sävyyn "ystävästään"? Oksettavaa. Toivottavasti olet ylpeä elämästäsi kaalikeittoinesi.

Minäkin olen ollut vessahädässa,mutta en nälässä:)Pelkään ylikaiken rotweilereita ja perheellä oli sellainen,jumalattoman kokoinen!

En uskaltanut koko yönä käydä vessassa vaan makasin hiljaa,liikkumatta sängyssä.Onneksi sain huoneen oven kiinni.

Minulla on tapana tarjota vieraille aina yltäkylläisesti kaikkea jos olen itse kutsunut. Yllätysvieraille minulla ei välttämättä ole tarjota mitään, mutta sanon sen suoraan.

Vastavuoroisuudesta tuli mieleen eräs entinen tuttavani vuosien takaa. Hän kutsui aina mielellään kylään ja oli tarjottavaa yms. En voinut kuitenkaan kutsua häntä juuri koskaan kylään vaikka hän pyysikin. Koska hänellä oli lapsia ja niinä kertoina kun hän kävi kylässä oli lapset aina mukana. Muutaman kerran kun peset keittiön pöydän lisäksi lattiat, seinät, verhot,pari mattoa, sohvan jne vierailun jälkeen niin eipä tehnyt mieli pyytää kyläilemään.

Hyvä vinkki on tiedustella isäntäväeltä jo ennen saapumista, vaikkapa näin; "pysähdytäänkö matkalla syömään vai onko teillä sitten ruoka?" ja "tuodaanko omat eväät kun nyt kerran yötäkin ollaan?". Sivistynyt ihminen vastaa varmasti että täällä on ruoka valmiina kun tulette ja joo, varatkaa te vaikka grilliin lihat illalle ja minä hoidan loput.

Surkeasti kasvatetaan porukkaa, jos vieraita nälässä pidetään. Itse en kyllä kehtaisi ja olen useammankin kerran sanonut (varsinkin jos pitkä kyläily) että sopiiko jos käydään kimpassa kaupassa ja laitetaan ruokakulut puokkiin. Aina on sopinut. 

Avatkaa aikuiset ihmiset suunne. Voi hyvin kysyä milloin on ruoka ja jos saa vastaansa tyhjän katseen, voi tiedustella lähimmän kaupan sijaintia ja ajella vaikka kotiin samalla.

En kaikkia kommentteja jaksanut lukea. Mutta iskisilmään kun ihmiset tarjoilee ystävilleen ruokaa, kun perus hetken vierailu venähtääkin iltaan asti..

Ei se mun mielestä ole "isäntä perheen" vastuulla huolehtia.

Emmä ainakaan kylään mentäessä oleta, että mua paapottas ja tyrkytettäs toisen rahalla ostettua ruokaa. Jos mulla kylässä ollessa nälkä yllättää, niin kerron kaverille, että voisin käydä kaupasta ostamassa jonkin leivän yms.

Jos tiedän meneväni yöksi jollekkin, niin käydään yhdessä kaupassa ja suunitellaan ja valmistetaan ruoka yhdessä.

I

Vierailija kirjoitti:

Hyvä vinkki on tiedustella isäntäväeltä jo ennen saapumista, vaikkapa näin; "pysähdytäänkö matkalla syömään vai onko teillä sitten ruoka?" ja "tuodaanko omat eväät kun nyt kerran yötäkin ollaan?". Sivistynyt ihminen vastaa varmasti että täällä on ruoka valmiina kun tulette ja joo, varatkaa te vaikka grilliin lihat illalle ja minä hoidan loput.

Surkeasti kasvatetaan porukkaa, jos vieraita nälässä pidetään. Itse en kyllä kehtaisi ja olen useammankin kerran sanonut (varsinkin jos pitkä kyläily) että sopiiko jos käydään kimpassa kaupassa ja laitetaan ruokakulut puokkiin. Aina on sopinut. 

Avatkaa aikuiset ihmiset suunne. Voi hyvin kysyä milloin on ruoka ja jos saa vastaansa tyhjän katseen, voi tiedustella lähimmän kaupan sijaintia ja ajella vaikka kotiin samalla.

Aika monessa tarinassa on kysytty mitä voin tuoda ja vastaus on ollut, että ei tarvi tuoda mitään, ruokaa on ja riittävästi.

Viime kerralla kun käytiin appiukon luona mieheni kanssa niin mulle tuli kauhea nälkä kun aamiainen oli yhdentoista aikaan ja lounasta ei ollut, pari keksiä taisin syödä teen kanssa ja seuraava ruoka oli vasta miehen siskon luona jossa joskus kahdeksan aikaan rupesivat puhumaan että mitäköhän sitä tilattaisiin ruoaksi... itsellä oli niin kauhea nälkä jo siinä vaiheessa että kun ruoka sitten ehkä yhdeksän aikaan saapui niin vedin kiinalaista sitten aivan järkyttävän määrän. Onneksi olin ainoa kasvissyöjä niin mulle oli ihan oma riisi ja oma kasvisruoka niin ei tarvinnu kauheesti kursailla, söin sitten kokonaan nuo ja loppuillan ja yön valitin miehelle mahakipujani... Itse tykkäisin mieluummin syödä pienempiä annoksia vähän useemmin just ettei sit tarvi ahmia mutta maassa maan tavalla.

Tämä tapahtui eräässä lähisuvun perheessä. Isovanhemmat tulivat muutaman sadan kilometrin päästä katsomaan lapsenlapsiaan lauantaina yhdeksi yöksi. Sunnuntaiaamuna lapset nukkuivat vielä, lasten isä oli koiran kanssa aamulenkillä ja miniä istui keittiön pöydän ääressä kinkkuvoileivällä ja kahvilla ja lukemassa lehteä kiinnittämättä mitään huomiota ympärilleen. Anoppi kysyi varovasti, olisiko appivanhemmillekin aamiaista, ja miniä huitaisi kädellään kaappeihin päin katsomatta silmiin ja sanomatta sanaakaan. Ilmeisesti oli huono päivä alkamassa ja miehen poissaollessa voi näyttää todelliset tunteensa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui eräässä lähisuvun perheessä. Isovanhemmat tulivat muutaman sadan kilometrin päästä katsomaan lapsenlapsiaan lauantaina yhdeksi yöksi. Sunnuntaiaamuna lapset nukkuivat vielä, lasten isä oli koiran kanssa aamulenkillä ja miniä istui keittiön pöydän ääressä kinkkuvoileivällä ja kahvilla ja lukemassa lehteä kiinnittämättä mitään huomiota ympärilleen. Anoppi kysyi varovasti, olisiko appivanhemmillekin aamiaista, ja miniä huitaisi kädellään kaappeihin päin katsomatta silmiin ja sanomatta sanaakaan. Ilmeisesti oli huono päivä alkamassa ja miehen poissaollessa voi näyttää todelliset tunteensa.

Eli siis ruokaa oli, mutta isovanhempien olisi pitänyt itse voidella leipänsä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui eräässä lähisuvun perheessä. Isovanhemmat tulivat muutaman sadan kilometrin päästä katsomaan lapsenlapsiaan lauantaina yhdeksi yöksi. Sunnuntaiaamuna lapset nukkuivat vielä, lasten isä oli koiran kanssa aamulenkillä ja miniä istui keittiön pöydän ääressä kinkkuvoileivällä ja kahvilla ja lukemassa lehteä kiinnittämättä mitään huomiota ympärilleen. Anoppi kysyi varovasti, olisiko appivanhemmillekin aamiaista, ja miniä huitaisi kädellään kaappeihin päin katsomatta silmiin ja sanomatta sanaakaan. Ilmeisesti oli huono päivä alkamassa ja miehen poissaollessa voi näyttää todelliset tunteensa.

Eli siis ruokaa oli, mutta isovanhempien olisi pitänyt itse voidella leipänsä?

Isovanhemmat keittivät kahvin, etsivät ruoat kaapeista ja siivosivat vielä jälkensäkin. Tuo ei ole ainoa kerta, kun miniä on osoittanut mieltään. Isovanhemmat ovat aina tuoneet yökylään omat patjat ja vuodevaatteet ja pedanneet nukkumapaikkansa lattialle, joten he minimoivat isäntäväen vaivan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui eräässä lähisuvun perheessä. Isovanhemmat tulivat muutaman sadan kilometrin päästä katsomaan lapsenlapsiaan lauantaina yhdeksi yöksi. Sunnuntaiaamuna lapset nukkuivat vielä, lasten isä oli koiran kanssa aamulenkillä ja miniä istui keittiön pöydän ääressä kinkkuvoileivällä ja kahvilla ja lukemassa lehteä kiinnittämättä mitään huomiota ympärilleen. Anoppi kysyi varovasti, olisiko appivanhemmillekin aamiaista, ja miniä huitaisi kädellään kaappeihin päin katsomatta silmiin ja sanomatta sanaakaan. Ilmeisesti oli huono päivä alkamassa ja miehen poissaollessa voi näyttää todelliset tunteensa.

Eli siis ruokaa oli, mutta isovanhempien olisi pitänyt itse voidella leipänsä?

Isovanhemmat keittivät kahvin, etsivät ruoat kaapeista ja siivosivat vielä jälkensäkin. Tuo ei ole ainoa kerta, kun miniä on osoittanut mieltään. Isovanhemmat ovat aina tuoneet yökylään omat patjat ja vuodevaatteet ja pedanneet nukkumapaikkansa lattialle, joten he minimoivat isäntäväen vaivan.

Lisäänpä tähän vielä sen, että kun lapset olivat pieniä, isovanhemmat toivat aina mukanaan pari kassillista isoäidin herkkuja. Ja miniä ei pystynyt käyttäytymään kunnolla kokonaista vuorokautta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on myös kokemusta siitä, että vierailulle tulee suursyömäri. Vaikka oikeasti olen laittanut paljon, paljon ruokaa, leiponut, jne. niin silti eräskin pariskunta tyhjentää pöydän! Sellainen asia kuin vieraskoreus ei kuulu heidän käytöstapoihinsa. On myös selvä, että heillä vieraillessa emme saaneet juuri mitään. Tämä kyseinen pariskunta jättää kotona syömättä koko päivänä, kun he tietävät meille tullessaan saavansa paljon hyvää ruokaa....Erään kerran olin valmistanut kulhollisen herkullista mascarbonekermavaahtoa, jonka kanssa tarjoilin marjoja pakasteesta (mustikoita, vadelmia, mansikoita, mustaherukoita). Perheen mies söi leijonanosan! Minä emäntänä ja valittettavan hitaaja ruokailijana en edes ehtinyt ottaa jälkiruokaa, kun kulhon pohja jo näkyi....

Josta aasinsilta hitaaseen ruokailuun: minä todellakin olen se, joka hitaasti ja verkkaisesti syö nautiskellen! Tästä on aiheutunut paljon ongelmia. Kun olen valmis ottamaan seuraavan annoksen (tai eräissä bileissa toisen lasin viiniä) niin ruoka sekä juoma ovat olleet loppu! Monissa bileissäni meillä on ollut tarjolla hanaviinejä - ja aina on joukossa se loppasuu, joka ei puhu tai keskustele mitään, mutta juo nopeasti paljon ilmaista viiniä. Suomi on junttimainen maa. Suurin toive tälle vuodelle: muutto pois Suomesta.

Tämä! Mullekin on käynyt eräiden entisten tuttavien kanssa juuri noin. Monet kerrat kutsuin heidät meille iltaa istumaan. Runsaat tarjoilut - ja etenkin loppasuu-mies ei kaihtanut itse kaataa (huom! käytöstavat!) täysiä lasillisia. Vastavierailulla meitä kehoitettiin, että ei saa sitten syödä etukäteen (lause kertoi enemmän heistä itsestään), että "on ruokaa". Se tarkoitti kahvia ja yhtä joulutorttua per syöjä. Meitä oli nelihenkinen perhe. Ja tosiaankin luulimme saavamme ruokaa. Vein viemisiksi suklaarasia (sitä ei avattu) ja kinkku- ja kylmäsavulohitortillarullia. En ilennyt syödä viemiäni kahvipöydän herkkuja, vaikka nälkä oli kova.

Vaikka tämä ketju sisältää huonoja kokemuksia vierailuilla, kun joutuu istumaan tyhjin suin, niin on olemassa myös kammottavia vieraita, joilta puuttuvat alkeellisetkin käytöstavat. (Ehkä on toisen ketjun aihe).

Miten nämä ruokailu- ja vierailukäytännöt menisivät oikein ja kivasti? Lopetin yhteydenpidon em. perheeseen totaalisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui eräässä lähisuvun perheessä. Isovanhemmat tulivat muutaman sadan kilometrin päästä katsomaan lapsenlapsiaan lauantaina yhdeksi yöksi. Sunnuntaiaamuna lapset nukkuivat vielä, lasten isä oli koiran kanssa aamulenkillä ja miniä istui keittiön pöydän ääressä kinkkuvoileivällä ja kahvilla ja lukemassa lehteä kiinnittämättä mitään huomiota ympärilleen. Anoppi kysyi varovasti, olisiko appivanhemmillekin aamiaista, ja miniä huitaisi kädellään kaappeihin päin katsomatta silmiin ja sanomatta sanaakaan. Ilmeisesti oli huono päivä alkamassa ja miehen poissaollessa voi näyttää todelliset tunteensa.

Eli siis ruokaa oli, mutta isovanhempien olisi pitänyt itse voidella leipänsä?

Isovanhemmat keittivät kahvin, etsivät ruoat kaapeista ja siivosivat vielä jälkensäkin. Tuo ei ole ainoa kerta, kun miniä on osoittanut mieltään. Isovanhemmat ovat aina tuoneet yökylään omat patjat ja vuodevaatteet ja pedanneet nukkumapaikkansa lattialle, joten he minimoivat isäntäväen vaivan.

Lisäänpä tähän vielä sen, että kun lapset olivat pieniä, isovanhemmat toivat aina mukanaan pari kassillista isoäidin herkkuja. Ja miniä ei pystynyt käyttäytymään kunnolla kokonaista vuorokautta.

Entäs se oma poika?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui eräässä lähisuvun perheessä. Isovanhemmat tulivat muutaman sadan kilometrin päästä katsomaan lapsenlapsiaan lauantaina yhdeksi yöksi. Sunnuntaiaamuna lapset nukkuivat vielä, lasten isä oli koiran kanssa aamulenkillä ja miniä istui keittiön pöydän ääressä kinkkuvoileivällä ja kahvilla ja lukemassa lehteä kiinnittämättä mitään huomiota ympärilleen. Anoppi kysyi varovasti, olisiko appivanhemmillekin aamiaista, ja miniä huitaisi kädellään kaappeihin päin katsomatta silmiin ja sanomatta sanaakaan. Ilmeisesti oli huono päivä alkamassa ja miehen poissaollessa voi näyttää todelliset tunteensa.

Eli siis ruokaa oli, mutta isovanhempien olisi pitänyt itse voidella leipänsä?

Isovanhemmat keittivät kahvin, etsivät ruoat kaapeista ja siivosivat vielä jälkensäkin. Tuo ei ole ainoa kerta, kun miniä on osoittanut mieltään. Isovanhemmat ovat aina tuoneet yökylään omat patjat ja vuodevaatteet ja pedanneet nukkumapaikkansa lattialle, joten he minimoivat isäntäväen vaivan.

Miniän vika aina kaikki =)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä tuosta anopista, joka piti 12-vuotiasta pojantytärtään nälässä, niin tyttö sanoi mummin kyllä itse juoneen monta kertaa päivässä kahvia ja otti sen kanssa leipää, keksejä, marjapiirakkaa, milloin mitäkin ja samalla päivitteli tytölle jotain: "Tällaset vanhat pyöreät naiset tuppaa puputtamaan koko ajan jotain, huono tapa. Ei tuollaiset nuoret ja hoikat tytöt tarvitse jatkuvasti suuhunsa jotain niinku tällaset pulleroiset tädit." Ilman noita julistuksia tyttö olisi varmaan kehdannut pyytää leipää ym. itselleenkin mummin ottaessa niitä kahvin kanssa. Hän ei vaan kehdannut tuottaa tavallaan mummille pettymystä, kun tämä aina niin ihaillen julisti, miten pieniruokaisia tuollaiset hoikat ja nuoret tytöt ovat. Anoppi ei tiedä vieläkään, että pojantyttärensä kävi silloin joka päivä kaupungilla syömässä ja osti huoneeseensa salasyötäviä, eikä vaan pyörinyt kaupungilla kavereidensa kanssa.

Toivottavasti moinen suhtautuminen nuoria tyttöjä kohtaan ei ole mikään yleinen juttu vanhemmilla ihmisillä.

Kamalaa luettavaa! Ja mikä vaikutus sillä voi olla herkemmän tytön kehonkuvaan, jos koko ajan hoetaan, että tytöt syövät vähän ja ovat linnunluisia (=tyttöjen kuuluu syödä vähän ja olla linnunluisia). Onneksi tyttäresi oli viisas ja söi kun oli nälkä, eikä suostunut elämään mummon olemattomilla sapuskoilla!

Onneksi tyttö ei ollut l äski!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui eräässä lähisuvun perheessä. Isovanhemmat tulivat muutaman sadan kilometrin päästä katsomaan lapsenlapsiaan lauantaina yhdeksi yöksi. Sunnuntaiaamuna lapset nukkuivat vielä, lasten isä oli koiran kanssa aamulenkillä ja miniä istui keittiön pöydän ääressä kinkkuvoileivällä ja kahvilla ja lukemassa lehteä kiinnittämättä mitään huomiota ympärilleen. Anoppi kysyi varovasti, olisiko appivanhemmillekin aamiaista, ja miniä huitaisi kädellään kaappeihin päin katsomatta silmiin ja sanomatta sanaakaan. Ilmeisesti oli huono päivä alkamassa ja miehen poissaollessa voi näyttää todelliset tunteensa.

Eli siis ruokaa oli, mutta isovanhempien olisi pitänyt itse voidella leipänsä?

Isovanhemmat keittivät kahvin, etsivät ruoat kaapeista ja siivosivat vielä jälkensäkin. Tuo ei ole ainoa kerta, kun miniä on osoittanut mieltään. Isovanhemmat ovat aina tuoneet yökylään omat patjat ja vuodevaatteet ja pedanneet nukkumapaikkansa lattialle, joten he minimoivat isäntäväen vaivan.

Lisäänpä tähän vielä sen, että kun lapset olivat pieniä, isovanhemmat toivat aina mukanaan pari kassillista isoäidin herkkuja. Ja miniä ei pystynyt käyttäytymään kunnolla kokonaista vuorokautta.

Entäs se oma poika?

Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, miten miniä käyttäytyi hänen ollessaan muualla. Kun hän oli paikalla, miniä käyttäytyi ihan hyvin, oikeastaan ylikompensoikin välillä.

Kotonani ei ollut ruokaa.

Söin pakastimesta jäisiä mustikoita.

Koulussa sain lämpimän ruuan.

Muutin kotoa 16 vuotiaana asumaan yksin.

En pidä yhteyttä äitiini.

Olenko huono tytär?

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui eräässä lähisuvun perheessä. Isovanhemmat tulivat muutaman sadan kilometrin päästä katsomaan lapsenlapsiaan lauantaina yhdeksi yöksi. Sunnuntaiaamuna lapset nukkuivat vielä, lasten isä oli koiran kanssa aamulenkillä ja miniä istui keittiön pöydän ääressä kinkkuvoileivällä ja kahvilla ja lukemassa lehteä kiinnittämättä mitään huomiota ympärilleen. Anoppi kysyi varovasti, olisiko appivanhemmillekin aamiaista, ja miniä huitaisi kädellään kaappeihin päin katsomatta silmiin ja sanomatta sanaakaan. Ilmeisesti oli huono päivä alkamassa ja miehen poissaollessa voi näyttää todelliset tunteensa.

Taisit miniä on kuin minä ennen aamukahvia mikään ei oo hyvä ja mun kanssa ees kannata keskustella.