oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Sekava kirjoitti:

Niin ja vielä yksi mies jota tapailin, ikinä ei tarjonnut mitään, varkaiten kävin yöllä juomassa vettä, kun ei halunnut, että aiheutan turhaa tiskiä. Lapsensa kanssa saattoivat alkaa syömään edessäni hyvissä mielin, minulle ei tarjottu, ja jos pyysin, sanoi ettei ole minulle asti. No en ollut tajunnut eväitäkään ottaa, muut kyläilykerrat olivat niin lyhyitä, että sinnittelin vain suosiolla läpi.

Tarkoitatko, että menit miehen luokse kyläilemään  vielä tuon jälkeenkin? Minulle olisi kyllä ollut ensimmäinen ja viimeinen kerta.

Olen. Ranskassa. Syötiin vasta myöhään illalla ja päiväajan olin nälissäni.

Menin menin, tapana on käydä tapaamassa ainakin kaksi kertaa, kun tahdon antaa aina jokaiselle tasapuolisesti mahdollisuuden.

Olen. Joskus teininä entisen tyttöystävän kodissa syötiin tosi vähän ja epäsäännöllisesti. Olin tottunut että lämmin ruoka syödään kaksi kertaa päivässä ja heidän perheessä syötiin silloin tällöin muutama pala leipää..ei koskaan mitään oikeaa ruokaa. Aina oli nälkä.

Länsisuomalainen surunvalittelu: "kumnem paatti silt jäi?"

Länsisuomalainen kahvipöytä: "meil soker o juur päässy loppuma."

En ole nälkää nähnyt, meillä on ystävien kesken vähän vitsinäkin, että kaikki niin tykkäävät ruoistani ja leipomuksistani, että toivovat minun heillä kyläillessämmekin tuovan valmistamiani herkkuja kaikkien nautittaviksi. Usein isäntäväki sitten haluaa vastavuoroisesti tarjota meille vaikkapa pääsyn johonkin kohteeseen, jos käymme yhdessä vaikka huvipuistossa tai teatterissa. Minulla ei ole mitään tällaista jakoa vastaan, ruoanlaitto on minulle rakas harrastus ollut teini-ikäisestä saakka.

Kerran kyllä lapseni ja hänen kaverinsa äidin välille tuli pieni kommunikaatiokatkos. Äiti (sinänsä mukava ihminen) oli käskenyt lastani "lopettamaan pelleilyn", kun hän teki kuten on kotona tottunut, ja kauhaisi murokulhoonsa Oivariinia sulattaakseen sen mikrossa murojen kaveriksi. Toki ollaan lapsen kanssa puhuttu siitä, että kyläpaikoissa on kyläpaikkojen säännöt, ja hän kyllä oli nätisti laittanut muroihin kevytmaitoa kuten heillä tehdään. Kylästä kotiutuessaan hän oli kummallisen kärttyinen, kunnes tajusin mistä kenkä puristaa ja laitoin hänelle annoksen lasagnea ja itsetehtyjä ranskanperunoita.

En sitten tiedä, onko tuo monissa perheissä tuntematon tapa syödä muroja. Joskus kun olen ollut etäpäivällä ja lapsella kaveri kylässä, he ovat ensin yökkäilleet voisulalle murojen kaverina, mutta kun ovat lapseni annoksesta maistaneet, moni on ihastunut ja myöhemmin kyläillessään harmitellut, että omat vanhemmat eivät anna syödä niin.

Itse uskon että lasten aivot tarvitsevat myös rasvaa. Joidenkin lapsen kavereiden vanhemmat ovat kertoneet, että opettaja on sanonut ettei keskittyminen meinaa koulussa sujua. Omasta lapsesta olen saanut pelkkiä kehuja. Välillä itsekseni mietin, auttaisiko rasvan lisääminen aamupalaan näitä levottomia lapsiakin, mutta en haluaisi olla sellainen äiti joka pätee ja neuvoo. Omaan lapseen liittyvät asiat kun ovat tietenkin hyvin herkkiä ja henkilökohtaisia.

JossuS kirjoitti:

En ole nälkää nähnyt, meillä on ystävien kesken vähän vitsinäkin, että kaikki niin tykkäävät ruoistani ja leipomuksistani, että toivovat minun heillä kyläillessämmekin tuovan valmistamiani herkkuja kaikkien nautittaviksi. Usein isäntäväki sitten haluaa vastavuoroisesti tarjota meille vaikkapa pääsyn johonkin kohteeseen, jos käymme yhdessä vaikka huvipuistossa tai teatterissa. Minulla ei ole mitään tällaista jakoa vastaan, ruoanlaitto on minulle rakas harrastus ollut teini-ikäisestä saakka.

Kerran kyllä lapseni ja hänen kaverinsa äidin välille tuli pieni kommunikaatiokatkos. Äiti (sinänsä mukava ihminen) oli käskenyt lastani "lopettamaan pelleilyn", kun hän teki kuten on kotona tottunut, ja kauhaisi murokulhoonsa Oivariinia sulattaakseen sen mikrossa murojen kaveriksi. Toki ollaan lapsen kanssa puhuttu siitä, että kyläpaikoissa on kyläpaikkojen säännöt, ja hän kyllä oli nätisti laittanut muroihin kevytmaitoa kuten heillä tehdään. Kylästä kotiutuessaan hän oli kummallisen kärttyinen, kunnes tajusin mistä kenkä puristaa ja laitoin hänelle annoksen lasagnea ja itsetehtyjä ranskanperunoita.

En sitten tiedä, onko tuo monissa perheissä tuntematon tapa syödä muroja. Joskus kun olen ollut etäpäivällä ja lapsella kaveri kylässä, he ovat ensin yökkäilleet voisulalle murojen kaverina, mutta kun ovat lapseni annoksesta maistaneet, moni on ihastunut ja myöhemmin kyläillessään harmitellut, että omat vanhemmat eivät anna syödä niin.

Itse uskon että lasten aivot tarvitsevat myös rasvaa. Joidenkin lapsen kavereiden vanhemmat ovat kertoneet, että opettaja on sanonut ettei keskittyminen meinaa koulussa sujua. Omasta lapsesta olen saanut pelkkiä kehuja. Välillä itsekseni mietin, auttaisiko rasvan lisääminen aamupalaan näitä levottomia lapsiakin, mutta en haluaisi olla sellainen äiti joka pätee ja neuvoo. Omaan lapseen liittyvät asiat kun ovat tietenkin hyvin herkkiä ja henkilökohtaisia.

No sulla Jossu ei kaikki ole himassa. Muroja voilla -> rasvaa ja hiilihyraattia. Tosi terveellistä. Paljonko sun kakarat painaa?

Olin pari päivää kyläilemässä, ja siinä samassa tehtiin remppaa koko vkonlopun ajan. Ekana päivänä isäntä tarjosi iltamyöhällä pakastepizzaa, seuraavana päivänä aamupalaa. Ei mitäään muuta.

Fiilikset vaihteli ällistyksen, huvittuneisuuden ja suuttumuksen välillä.

No, enpä enää mennyt rempassa auttamaan.

Vierailija kirjoitti:

JossuS kirjoitti:

En ole nälkää nähnyt, meillä on ystävien kesken vähän vitsinäkin, että kaikki niin tykkäävät ruoistani ja leipomuksistani, että toivovat minun heillä kyläillessämmekin tuovan valmistamiani herkkuja kaikkien nautittaviksi. Usein isäntäväki sitten haluaa vastavuoroisesti tarjota meille vaikkapa pääsyn johonkin kohteeseen, jos käymme yhdessä vaikka huvipuistossa tai teatterissa. Minulla ei ole mitään tällaista jakoa vastaan, ruoanlaitto on minulle rakas harrastus ollut teini-ikäisestä saakka.

Kerran kyllä lapseni ja hänen kaverinsa äidin välille tuli pieni kommunikaatiokatkos. Äiti (sinänsä mukava ihminen) oli käskenyt lastani "lopettamaan pelleilyn", kun hän teki kuten on kotona tottunut, ja kauhaisi murokulhoonsa Oivariinia sulattaakseen sen mikrossa murojen kaveriksi. Toki ollaan lapsen kanssa puhuttu siitä, että kyläpaikoissa on kyläpaikkojen säännöt, ja hän kyllä oli nätisti laittanut muroihin kevytmaitoa kuten heillä tehdään. Kylästä kotiutuessaan hän oli kummallisen kärttyinen, kunnes tajusin mistä kenkä puristaa ja laitoin hänelle annoksen lasagnea ja itsetehtyjä ranskanperunoita.

En sitten tiedä, onko tuo monissa perheissä tuntematon tapa syödä muroja. Joskus kun olen ollut etäpäivällä ja lapsella kaveri kylässä, he ovat ensin yökkäilleet voisulalle murojen kaverina, mutta kun ovat lapseni annoksesta maistaneet, moni on ihastunut ja myöhemmin kyläillessään harmitellut, että omat vanhemmat eivät anna syödä niin.

Itse uskon että lasten aivot tarvitsevat myös rasvaa. Joidenkin lapsen kavereiden vanhemmat ovat kertoneet, että opettaja on sanonut ettei keskittyminen meinaa koulussa sujua. Omasta lapsesta olen saanut pelkkiä kehuja. Välillä itsekseni mietin, auttaisiko rasvan lisääminen aamupalaan näitä levottomia lapsiakin, mutta en haluaisi olla sellainen äiti joka pätee ja neuvoo. Omaan lapseen liittyvät asiat kun ovat tietenkin hyvin herkkiä ja henkilökohtaisia.

No sulla Jossu ei kaikki ole himassa. Muroja voilla -> rasvaa ja hiilihyraattia. Tosi terveellistä. Paljonko sun kakarat painaa?

"Kakara" on omasta, minun ja terveydenhoitajan mielestä ihan sopivan painoinen. Olikohan joulukuun tarkastuksessa paino 31 kiloa, pituutta muistaakseni 143 cm. Harrastaa kerran viikossa (ja kotona kaiket päivät :)) voimistelua, tykkää käydä uimahallissa ja luistelemassa, toki viettää ruudullakin aikaa mutta kukapa ei. Syö hyvällä ruokahalulla viidesti päivässä, kouluruoasta joskus meinaa että on platkua minun pöperöihini verrattuna. Karkkipäivä on lauantaisin, ja ehkä kerran viikossa saatamme leipoa jotain tai syödä annokset jäätelöä. Itsekin olen ymmärtääkseni normaalipainoinen, vähän on tullut kiloja 40-vuotispäivän jälkeen, jouluna vanhempien luona käydessä vaaka näytti 63 kiloa, pituutta 170 cm.

Vierailija kirjoitti:

JossuS kirjoitti:

En ole nälkää nähnyt, meillä on ystävien kesken vähän vitsinäkin, että kaikki niin tykkäävät ruoistani ja leipomuksistani, että toivovat minun heillä kyläillessämmekin tuovan valmistamiani herkkuja kaikkien nautittaviksi. Usein isäntäväki sitten haluaa vastavuoroisesti tarjota meille vaikkapa pääsyn johonkin kohteeseen, jos käymme yhdessä vaikka huvipuistossa tai teatterissa. Minulla ei ole mitään tällaista jakoa vastaan, ruoanlaitto on minulle rakas harrastus ollut teini-ikäisestä saakka.

Kerran kyllä lapseni ja hänen kaverinsa äidin välille tuli pieni kommunikaatiokatkos. Äiti (sinänsä mukava ihminen) oli käskenyt lastani "lopettamaan pelleilyn", kun hän teki kuten on kotona tottunut, ja kauhaisi murokulhoonsa Oivariinia sulattaakseen sen mikrossa murojen kaveriksi. Toki ollaan lapsen kanssa puhuttu siitä, että kyläpaikoissa on kyläpaikkojen säännöt, ja hän kyllä oli nätisti laittanut muroihin kevytmaitoa kuten heillä tehdään. Kylästä kotiutuessaan hän oli kummallisen kärttyinen, kunnes tajusin mistä kenkä puristaa ja laitoin hänelle annoksen lasagnea ja itsetehtyjä ranskanperunoita.

En sitten tiedä, onko tuo monissa perheissä tuntematon tapa syödä muroja. Joskus kun olen ollut etäpäivällä ja lapsella kaveri kylässä, he ovat ensin yökkäilleet voisulalle murojen kaverina, mutta kun ovat lapseni annoksesta maistaneet, moni on ihastunut ja myöhemmin kyläillessään harmitellut, että omat vanhemmat eivät anna syödä niin.

Itse uskon että lasten aivot tarvitsevat myös rasvaa. Joidenkin lapsen kavereiden vanhemmat ovat kertoneet, että opettaja on sanonut ettei keskittyminen meinaa koulussa sujua. Omasta lapsesta olen saanut pelkkiä kehuja. Välillä itsekseni mietin, auttaisiko rasvan lisääminen aamupalaan näitä levottomia lapsiakin, mutta en haluaisi olla sellainen äiti joka pätee ja neuvoo. Omaan lapseen liittyvät asiat kun ovat tietenkin hyvin herkkiä ja henkilökohtaisia.

No sulla Jossu ei kaikki ole himassa. Muroja voilla -> rasvaa ja hiilihyraattia. Tosi terveellistä. Paljonko sun kakarat painaa?

En ole ikinä kuullut että murojen sekaan voita!! Onko yleinenkin tapa jossain?

Minulla on reilusti ylipainoinen ystävä joka kertoo että syö todella vähän ja silti paino ei tipu. Pakko myöntää että kun tulee meille viikonlopuksi syömme sitten myös todella vähän ja silloinkin kaalikeittoa tms. Jotenkin huvittaa kun vaivaantuneesti kyselee iltapalaa ja nähdessään iltapalasalaatin melkein murtuu. On ehdotellut heseä ja grilliä vaan sanon että olen kylläinen mutta voin lämmittää lisää kaalisoppaa. Hah, mitäs valehtelee.

Sekava kirjoitti:

Menin menin, tapana on käydä tapaamassa ainakin kaksi kertaa, kun tahdon antaa aina jokaiselle tasapuolisesti mahdollisuuden.

Ja ei kahta ilman kolmatta ja sitä rataa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JossuS kirjoitti:

En ole nälkää nähnyt, meillä on ystävien kesken vähän vitsinäkin, että kaikki niin tykkäävät ruoistani ja leipomuksistani, että toivovat minun heillä kyläillessämmekin tuovan valmistamiani herkkuja kaikkien nautittaviksi. Usein isäntäväki sitten haluaa vastavuoroisesti tarjota meille vaikkapa pääsyn johonkin kohteeseen, jos käymme yhdessä vaikka huvipuistossa tai teatterissa. Minulla ei ole mitään tällaista jakoa vastaan, ruoanlaitto on minulle rakas harrastus ollut teini-ikäisestä saakka.

Kerran kyllä lapseni ja hänen kaverinsa äidin välille tuli pieni kommunikaatiokatkos. Äiti (sinänsä mukava ihminen) oli käskenyt lastani "lopettamaan pelleilyn", kun hän teki kuten on kotona tottunut, ja kauhaisi murokulhoonsa Oivariinia sulattaakseen sen mikrossa murojen kaveriksi. Toki ollaan lapsen kanssa puhuttu siitä, että kyläpaikoissa on kyläpaikkojen säännöt, ja hän kyllä oli nätisti laittanut muroihin kevytmaitoa kuten heillä tehdään. Kylästä kotiutuessaan hän oli kummallisen kärttyinen, kunnes tajusin mistä kenkä puristaa ja laitoin hänelle annoksen lasagnea ja itsetehtyjä ranskanperunoita.

En sitten tiedä, onko tuo monissa perheissä tuntematon tapa syödä muroja. Joskus kun olen ollut etäpäivällä ja lapsella kaveri kylässä, he ovat ensin yökkäilleet voisulalle murojen kaverina, mutta kun ovat lapseni annoksesta maistaneet, moni on ihastunut ja myöhemmin kyläillessään harmitellut, että omat vanhemmat eivät anna syödä niin.

Itse uskon että lasten aivot tarvitsevat myös rasvaa. Joidenkin lapsen kavereiden vanhemmat ovat kertoneet, että opettaja on sanonut ettei keskittyminen meinaa koulussa sujua. Omasta lapsesta olen saanut pelkkiä kehuja. Välillä itsekseni mietin, auttaisiko rasvan lisääminen aamupalaan näitä levottomia lapsiakin, mutta en haluaisi olla sellainen äiti joka pätee ja neuvoo. Omaan lapseen liittyvät asiat kun ovat tietenkin hyvin herkkiä ja henkilökohtaisia.

No sulla Jossu ei kaikki ole himassa. Muroja voilla -> rasvaa ja hiilihyraattia. Tosi terveellistä. Paljonko sun kakarat painaa?

En ole ikinä kuullut että murojen sekaan voita!! Onko yleinenkin tapa jossain?

Laittaahan nuo nykyään jo kahviinkin..

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nälässä, mutta "janossa". Ja en tarkoita sitä, että mut pitäisi tietenkään juottaa umpijurriin. Mutta tosi usein sitä viiniä pitää oikein odottaa. Vettä tarjoillaan kyllä, siitä ei ole pulaa. Maksaahan se viini Suomessa, mutta ei se nyt sentään niin kallista ole.

Eri perheissä on erilainen kulttuuri alkoholin suhteen. Oma äitini on täysraitis, ja hän on aina hirveän hämmentynyt, jos joku tuo pullon tuliaiseksi. Ihan varmasti se päätyy kaappiin, ja vieras saa kyllä kaikkea muuta hyvää, mutta alkoholia ei meillä juoda. Näin se vaan on. Äiti sitten työntää niitä pulloja minulle myöhemmin... 

Itse laitan kyllä aina kaikki tuomiset tarjolle saman tien, koska oletan, että vieraat haluavat niitä itsekin maistaa. Tosin jos saisin tuliaiseksi kossupullon, niin miettisin kyllä, kannattaako tässä nyt alkaa paukkuja tarjoilemaan. Itse en pidä päihtyneistä vieraista.

Joo sama. Raittiina ihmisenä hämmennyn pullotuliaisista. Jos sen avaa, niin pitäisi itsekin ottaa kohteliaisuudesta tai seuraksi, ettei ihan niuho ole. Enkä pidä itsekään päihtyneestä seurasta, joten pullon pidän mielummin kiinni. Selvinpäin on mukavampaa.

Vierailija kirjoitti:

Aina kaveriperheen luona. Heillä on samanikäiset kuin meillä.

Kun siellä tehdään ruokaa kahdelle perheelle - 3-4 aikuista ja 4 lasta iältään 10-12 - niin jauhelihaa on koko poppoolle yksi paketti. Tai kalaa on yksi pienehkö kirjolohen file.

Meidän perhe syö jo keskenään sen määrän.

Kun lähdemme, niin pysähdymme ekassa mäkkärissä.

Samat. Kerran oli pekonipastaa yhdestä pekonipaketista koko lössille. Eli pelkkää pastaa. Toisen kerran jauhelihakastiketta jäi viimeisille ruokailijoille yhdet lusikalliset. Onneksi oli perunoita. Minusta on myös noloa vieraana alkaa "jakamaan" ruokaa. Lapset kun nyt pyytävät/ottavat haluamansa ja tarvitsemansa verran ruokaa. Noloa sanoa, ettei saa enempää, jotta muillekin jää.

Pihlajanmarja kirjoitti:

Kaveri kutsui illanviettoon ja yökylään, meitä oli pari tyttöä. Itse tietysti vietiin juomat ja tuliaiset. Kaveri keitti makaronia, paistoi jauhelihaa ja ruuan syömisen jälkeen sanoi, että se on sitten 2.50 per henkilö :D Kyse ei ollut siis tiukoilla olevasta opiskelijasta. Toisen kerran kun hänen luonaan oli yötä, niin kysyi että onhan sinulla omat teet mukana koska hänellä on vain makuteetä. Olisi ollut suuri synti juoda hänen ”erikoisteetään”. Ja normaalisti hän ei tarjoa mitään vaikka olisi itse kutsunut luokseen. Kerran hän taas kutsui luokseen illanistujaisiin ja mainitsi tarjoavansa juomat. Noh, hänet tuntevana, otin myös omat juomat mukaan. Kuinkas ollakkaan, hän avasi oman pullonsa ja sanoi, että muut ei varmaan tätä halua. Ettei vaan kukaan erehtyisi apajille. :D Ja kun avasin mukanani tuomani pullon, hän siirtyi juomaan sitä jotta omasta pullosta (joka piti olla tarjottava) jäisi säilöön. Sama tyyppi on myös sanonut, että tarjottavat maistuu niin paljon paremmalta kylässä. Ja jos hänet kutsuu kylään, on jopa sanonut, että ei ole syönyt mitään koko päivänä että voi ahtaa minun luonani. Minulle on nimittäin kunnia-asia, että ruokaa ja juomaa riittää. Pyytää myös järjestämään bileitä jotta pääsee notkuviin pöytiin. Ja kun kysyy miksi hän ei järjestä, niin siksi ettei jaksa. Hassua ja vähän surullistakin on, ettei kaverini tajua käytöksessään olevan mitään outoa. Hän vain olettaa aina olevansa saamapuolella mutta ei ole valmis mihinkään vastavuoroisuuteen. Olisiko ainoan lapsen syndroomaa...

Kyllä tuo on luonnekysymys eikä mikään ainoan lapsen piirre. Ja sitä paitsi isoista lapsiperheistä ne ahneimmat yleensä tulevat, kun on aina pitänyt taistella osuudestaan...

Anoreksiaa sairastava ystävä järjesti juhlat. Vieraille tarjottiin lämmintä kasvisruokaa, joka oli kyllä hyvää.  Jälkiruoaksi oli jäätelöpallo. Sen jälkeen ei tarjottu mitään. Ei sipsejä, ei edes kasviksia ja dippiä. Muutama tunti aterian jälkeen minulle tuli niin kova nälkä, että jouduin lähtemään kotiin. Moni muu teki samoin, ja emäntä oli selvästi pettynyt kun lähdimme niin aikaisin. Hän ei osannut ajatella, että ihmiset syövät yleensä muutaman tunnin välein ja kasvisruoka sulaa nopeasti. En pyytänyt ruokaa, koska tiesin ettei hänellä välttämättä ole kaapissa mitään. Kyse ei ollut tässä tapauksessa niukkuudesta, mutta tilanne oli vähän kiusallinen. 

Kasvatatko omat lapsesi ilman rasvaa ja hiilihydraatteja? AIka vaikeaksi menee.

Että anteeksi vaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni ei niin raju kokemus, mutta sen verran että ihmetytti.

Menin noin vuoden tuoreelle tuttavuudella kylään. Ajattelin että olisi mukavaa jakaa suklaalevy, joten vein tuomisinani sellaisen. Tuttava kiitti ja jätti levyn pöydälle... varmaan yli tunti oltiin juteltu niin sitten tämä kysyy, että haluanko teetä. Sanoin kyllä, ja samalla hän kuljettaa suklaalevyn kaappiinsa. Minulle hän tarjosi sitten jostai karkkikiposta konvehteja.

Ei siinä siis mitään, ajattelimme vain eri tavalla tilanteessa, mutta itse en ehkä tuomisten kanssa tekisi noin :)

Mun täytyy myöntää, että 17-vuotiaana, kun muutin pois kotoa, käyttäydyin just noin. Nyt hävettää. En osannut silloin ajatella, että pitäisi tarjota tuomiset vieraille! Meillä ei lapsuudenkodissa vieraita käynyt, joten ei tullut mitään valmista mallia asiaan. 

Muistan myös, kuinka luonani oli vieraita ja kyselin tarkkaan, kuka juo kahvia ja keitin vaan tasan sen verran kuppeja, en tajunnut, että olisi voinut keittää vaan koko pannullisen. No, se meni nuoruuden kokemattomuuden ja tyhmyyden piikkiin.

Mun mielestä se riippuu tuomisista ja jo olemassa olevista tarjottavista, että laittaako niitä heti tarjolle.

Esim. Jos vieras tuo suklaalevyn ja minulla olisi jo valmiiksi konvehtirasia auki, niin en kyllä avaisi sitä suklaalevyä heti vaan vieraan takia. Jos taas vieras toisi pullaa tai muuta leivonnaista, laittaisin heti tarjolle, koska se ei säily samalla tavalla, kun vaikka se suklaalevy. Sitten tietysti, jos ei ole muuta tarjottavaa, niin ihan sama mitä vieras toisi, niin laittaisin esille.

Vieläkin muistelen useamman vuoden takaista kyläilyä sukulaiseni luo.

Tulin 3 tunnin matkustamisen jälkeen heille ja ei tarjonnut heti mitään. No muutaman tunnin päästä siitä oli ruuaksi kolmelle aikuiselle 300 gr kanasuikaleista kastike ja 3 pientä perunaa per pää. Sukulaiseni on huomattavan ylipainoinen joten en odottanut ihan noin pientä ruokaa. Itsellä oli nälkä koska olen tottunut syömään enemmän.