oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Mun kamalin kokemus oli 17 vuotiaana kun 4 vuotta vanhempi kaveri mies pyysi yllättäen kanssaan mökillensä viikonlopuksi. Koska oltiin hyviä kavereita ajattelin ettei siinä ollut mitään outoa ja naivina luulin että kun hänen autollaan mennään hänen rikkaan perheensä hienolle mökille ja hän kutsuu niin järjestää myös jotain syötävää paikalle. Itse en käynyt sillä hetkellä opiskelun ohella töissä joten ostin mukaan muodon vuoksi vain yhden pussin sipsiä. No kävi ilmi että miehellä oli mukana 1 pieni valmis maksalaatikko ei mitään muuta. Sitä hän pari kertaa lämmitti ja kerran kysyi haluanko minä ihan niinkuin siitä olisi riittänyt jaettavaksi. Täytyy sanoa että kun päivällä kävelimme umpihangessa monen kilometrin kävelylenkin niin tuntui että kuolema korjaa... Niin oli nälkä... Illalla nukuin pienessä puusängyssä hänen äitinsä tai veljensä käyttämissä lakanoissa jolloin hän uskalsi vielä kysyä haluaisinko tulla hänen viereensä nukkumaan. Voi luoja en ole koskaan odottanut kotiin pääsyä yhtälailla. Täytyy olla naisen kyllä täysin eri asenteella kuin minä varustettu että tuollaisen romanttisen mökkiviikonlopun jälkeen on hurmattu 😅

Anoppi tulee meille aina termari kädessään. Ovat juoneet autossa omat kahvit ja lähtiessä juovat heti pihasta päästyään toiset, minun keittämät kahvit ei heille kelpaa. Ruoan kanssa sama - ovat aina joko käyneet syömässä juuri ennen meille tuloaan tai lähtevät meiltä suoraan ravintolaan. Kerran yökylään tullessaan pyysivät, että mentäisiin porukalla ulos syömään. Ilmeisesti siis myöskään kokkaukseni eivät heille kelpaa, mikä vähän hämmästyttää, kun yleensä ruokani ja leipomukseni ovat vieraiden keskuudessa pidettyjä.

Heille mennessä on sitten notkuvat pöydät ruokaa ja anoppi selittää, että aina pitää tarjota. No tarjoan kyllä itsekin, mutta kun ei kelpaa...

Joskus pentuna muistan olleeni kesällä serkkuni luona ja jääneeni yksin taloon. Mulle tuli jossain välissä hirveä nälkä, mutta heillä oli sääntö, että syödään vain ruoka-aikaan, tai ainakaan lapset ei saa mennä jääkaapille. Mutta nälkä oli ihan jäätävä! Menin sitten tekemään pari leipää ja koko ajan vilkuilin ikkuinoista, etteihän ketään näy. Haukkasin ne leivät hemmetinmoisella vauhdilla ja menin takaisin olkkariin lukemaan. Kohta naapurissa asuva isoäiti (ei siis mun mummo, vaan serkun) tuli ja pyysi minut luokseen syömään lettuja, kun tiesi, että olen yksin talossa. Onneksi oli mahassa vielä tilaa.:D No, millonkas lapsella ei olis isoäidin letuille..:) Mutta oli kamala syylissyys niistä parista leivästä.

Anoppi keitti aina liian vähän ruokaa. Loukkaantui kun vein omia, mutta oli vaan pakko, vein lähinnä sellaista mitä eivät itse osta kuten salaattiaineksia. Ihmetteli kun otin keittoa vain niin vähän, mutta pakko oli ottaa vain vähän, että lapsille riittää. Eikä tykännyt jos itse meni sinne kokkaamaan. 

Huh, tuntuu jotenkin hullulta nämä, kun lukee. Mulla esim anoppi ja äiti on kummatkin oikein vieraanvaraisia. Anoppi laittaa aina kahvipöytään mitä löytää, monen sorttia keksejä ja näin. Äidillä olen käynyt pari kertaa itsekseni ihan syömässä parin työpäivän jälkeen, kun on kotimatkan varrella ja saanut oikein hyvät ruuat ja yleensä vielä annoksen kotiinkin mukaan miehelle. Eipä kumpikaan pihistele. Kun tuolla tosiaan pihistelevistä anopeista puhuttiin.. Sama muuten anopin äidin kanssa. Sielläkin käydessä joutuu välillä oikein anteeksi pyytämään, kun ei ihan kaikkea jaksaisi maistella ja syödä.:D

Vanhat ihmiset on tapoihinsa kiintyneitä ja ei ne tykkää mistään uudesta. Suurin enemmistö siis.

Mä nuorempana poikaystävien luona. En kehdannut pyytää mitään ruokaa ja sanoin aina vaan että ei oo nälkä. Oluella ja tupakalla tuli elettyä. Todella outoa, koska nykyään rakastan tehdä ruokaa ja käydä syömässä. Silloin ei jotenkin viittinyt, eikä pojatkaan noteerannut sitä.

Pari kertaa ollut vieraana suht pitkän matkan päässä, ihan kutsuttuna ollaan menty paitsi paikan päällä huomattu että kutsu taisi tullakin vain pariskunnan mieheltä. Vaimo naama nyrpeänä sitten tarjonnut kupillisen teetä, ei edes keksin keksiä oheen. Ei ole köyhistä kysymys. Eräs kysyi vierailun lopussa haluaisitteko että lämmitän karjalanpiirakoita. No ei haluttu eikä muutenkaan vierailut jatkossa kiinnostaneet

No problem kirjoitti:

Voi viedä ruokaa mukana, voi itse hakea pizzaa, voi pyytää koko sakin ravintolaan syömään...

Tämä on ok pitemmillä vierailuilla mutta ei edes yhden yön. Yökyläilijä toki vie jotain tuliaisia mutta että pitäisi valmistautua etukäteen siihen että joutuu olemaan nälässä niin...milloinkas Suomi putosikaan puusta?

Vierailija kirjoitti:

Pari kertaa ollut vieraana suht pitkän matkan päässä, ihan kutsuttuna ollaan menty paitsi paikan päällä huomattu että kutsu taisi tullakin vain pariskunnan mieheltä. Vaimo naama nyrpeänä sitten tarjonnut kupillisen teetä, ei edes keksin keksiä oheen. Ei ole köyhistä kysymys. Eräs kysyi vierailun lopussa haluaisitteko että lämmitän karjalanpiirakoita. No ei haluttu eikä muutenkaan vierailut jatkossa kiinnostaneet

No onpas tyhmiä miehiä, kutsuvat kylään eivätkä tarjoa mitään. Miksi se vaimo ne kahvitkaan keitti?

Vierailija kirjoitti:

Anoppi tulee meille aina termari kädessään. Ovat juoneet autossa omat kahvit ja lähtiessä juovat heti pihasta päästyään toiset, minun keittämät kahvit ei heille kelpaa. Ruoan kanssa sama - ovat aina joko käyneet syömässä juuri ennen meille tuloaan tai lähtevät meiltä suoraan ravintolaan. Kerran yökylään tullessaan pyysivät, että mentäisiin porukalla ulos syömään. Ilmeisesti siis myöskään kokkaukseni eivät heille kelpaa, mikä vähän hämmästyttää, kun yleensä ruokani ja leipomukseni ovat vieraiden keskuudessa pidettyjä.

Heille mennessä on sitten notkuvat pöydät ruokaa ja anoppi selittää, että aina pitää tarjota. No tarjoan kyllä itsekin, mutta kun ei kelpaa...

Minulla on sama ongelma, kun menen tätini luo kylään. Hän on niin siivoton ihminen, etten halua syödä hänen luonaan mitään.

Joskus olen syönyt, mutta kun astiat ovat likaisia, ruuassa hiuksia, jääkaappi haisee kuolemalle ja puolet ruuista on mennyt vanhaksi, niin ei kiitos. Kahviakaan en hänen luonaan viitsi juoda, koska kahvipannussa on hometta ja hän ei huuhtele sitä koskaan. Hän ihmettelee aina kovasti, miksi en syö hänen luonaan mitään.

En sano, että teillä asia on näin, mutta joku syyhän tuohon on, etteivät appivanhempasi halua syödä teillä.

Yksi kaverini on myös sellainen, että heillä on niin epäsiistiä, etten mielelläni mene heille kylään. Keittiö varsinkin on niin likainen, että ruokahalu menee, vaikka ruuissa sinänsä ei olisikaan mitään vikaa.

Jotkut ihmiset ovat sillä tavalla sokeutuneet omalle kodilleen, etteivät tajua, miltä se ulkopuolisen silmin näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Pari kertaa ollut vieraana suht pitkän matkan päässä, ihan kutsuttuna ollaan menty paitsi paikan päällä huomattu että kutsu taisi tullakin vain pariskunnan mieheltä. Vaimo naama nyrpeänä sitten tarjonnut kupillisen teetä, ei edes keksin keksiä oheen. Ei ole köyhistä kysymys. Eräs kysyi vierailun lopussa haluaisitteko että lämmitän karjalanpiirakoita. No ei haluttu eikä muutenkaan vierailut jatkossa kiinnostaneet

Itse en tuossa tilanteessa olisi keskeyttänyt omia hommiani, mies olisi saanut passata vieraat.

Mulla on se periaate, että jos mun kanssa ei ole asiasta sovittu, vieraat eivät ole mun ongelma.

Kerran mies kertoi 5 minuuttia ennen vieraan tuloa, että on kutsunut erään työkaverinsa meille puhumaan työasioista. Sanoin, että ok.

Katosin yläkertaan ja pysyin siellä. Menin suihkuun ja sen jälkeen sänkyyn lukemaan kirjaa. Mies tuli hämmästyneenä makkariin mutisemaan jotain kahvista. Mua nauratti. Eiköhän se osannut itsekin keittää, mutta niin vaan on sukupuoliroolit tiukassa, että se taisi hetken tosiaan luulla, että alan siinä heille kahveja keittelemään.

Minä en syö leipää eikä oikeastaan ikinä ole mitään herkkuja kaapissa. Vihanneksia ja hedelmiä kyllä löytyy ja niitä olen pistänyt yllätysvieraille pöytään. Tämän jälkeen mämä yllätyspiipahtajat ovatkin aina tuoneet jotain pullaa tms mukanaan, ihan kiva. Mummo aikoinaan opetti että aina pitää olla vieraille pullaa pakkasessa, voi voi ;)

Olen, yhden sukulaisen luona ruokaa tarjotaan erittäin kitsaasti. Pitää ottaa eväitä mukaan tai ostaa välipaloja.

Tämä on mielestäni vähän hassua siinä mielessä, että emäntä on todella kotitaloushenkinen ja todella innoissaan ruoanlaitosta. Silti lastensa synttäreilläkin on aina ihan naurettavan vähäiset tarjoilut, jotka loppuvat aina kesken. Minua hävettäisi, jos järjestömissäni juhlissa loppuisi ruoka kesken. Mutta kukin tyylillään, ei tämä ole mikään ylitsepääsemätön ongelma.

Joo, siskollani. Heillä on aina ruoaksijotain ranskalaisia ja nakkeja/lihapullia. Mulla ei tule höttöruoasta vatsa täyteen vaan jo tunnin päästä nälkä.

Vierailija kirjoitti:

Kotonani ei ollut ruokaa.

Söin pakastimesta jäisiä mustikoita.

Koulussa sain lämpimän ruuan.

Muutin kotoa 16 vuotiaana asumaan yksin.

En pidä yhteyttä äitiini.

Olenko huono tytär?

Et ole huono tytär.

Vanhempiesi ei olisi pitänyt tehdä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui eräässä lähisuvun perheessä. Isovanhemmat tulivat muutaman sadan kilometrin päästä katsomaan lapsenlapsiaan lauantaina yhdeksi yöksi. Sunnuntaiaamuna lapset nukkuivat vielä, lasten isä oli koiran kanssa aamulenkillä ja miniä istui keittiön pöydän ääressä kinkkuvoileivällä ja kahvilla ja lukemassa lehteä kiinnittämättä mitään huomiota ympärilleen. Anoppi kysyi varovasti, olisiko appivanhemmillekin aamiaista, ja miniä huitaisi kädellään kaappeihin päin katsomatta silmiin ja sanomatta sanaakaan. Ilmeisesti oli huono päivä alkamassa ja miehen poissaollessa voi näyttää todelliset tunteensa.

Eli siis ruokaa oli, mutta isovanhempien olisi pitänyt itse voidella leipänsä?

Isovanhemmat keittivät kahvin, etsivät ruoat kaapeista ja siivosivat vielä jälkensäkin. Tuo ei ole ainoa kerta, kun miniä on osoittanut mieltään. Isovanhemmat ovat aina tuoneet yökylään omat patjat ja vuodevaatteet ja pedanneet nukkumapaikkansa lattialle, joten he minimoivat isäntäväen vaivan.

Oletko kenties jompakumpi noista isovanhemmista?Miniänne joko ei teistä tykkää tai osaa käytöstapoja. Käytte varmaan liian useasti.

Vierailija kirjoitti:

En, mutta sillä on ollut seurauksensa: kohisten kasvavana teininä otin kyläpaikassa ison annoksen ja santsilautasen ja isäntäpariskunta päätyi tappelemaan, aiheena "minun sukulaisten kanssa ei oo koskaan käyny niin että ruoka loppuu ekalla aterialla".

Ajatteleppas mua,kolme poikaa.Harrastivat jalkapalloa vielä.Anoppilasta aina pikaruokapaikan kautta kotia.Heilläkin aikoinaan kaksi poikaa.Jotenkin vaan se muisti ei pelannut.

Teille joiden vieraille eivät tarjoilut kelpaa, omakohtasina kokemuksina:

Lakkasin syömästä appivanhempieni ruokia kun huomasin ettei käsiä pesty wc- käynnin jälkeen tai jos pestiin, se käsipyyhe oli todella likainen. Ajatuksissaan appi myös rapsutteli itseään milloin mistäkin ja ei kun leipomaan.. Ruoasta löytyi hius ja kattilan yllä hikoiltiin. En vaan pystynyt syömään, vaikka ihania ja rakkaita ihmisiä olivatkin, ja nauttivat ruoanlaitosta.

Vierailija kirjoitti:

Olin entisen miniän luona siivoamassa koko päivän aamusta kello seitsemästä alkaen.En koko päivänä saanut mitään muuta kuin vettä juoda.Illalla kello kahdeksalta sain työn valmiiksi ja sanoin,että nyt ruokaa.Silmiään pyöritellen sanoi,ettei ole nyt mitään annettavaa.Itse oli päivällä käynyt pitseriassa syömässä.

Tätä juttua kyllä epäilen. Missä poikasi oli?Ehkä miniäsi olisi halunnut siivota yksin tai miehensä kanssa.Yritti savustaa sua pois.