oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Vierailija kirjoitti:

Nälässä pitäminen on kidutuskeino. 

Plus se että syö nälkäisten vieraiden edessä.

Ainoastaan suomessa vieraita kohdellaan niin vihamielisesti jos jäävät yökylään,mitään ei saa syödä ja juoda kaskun saa käydä edes vessassa! Only Finland..

Vierailija kirjoitti:

Ainoastaan suomessa vieraita kohdellaan niin vihamielisesti jos jäävät yökylään,mitään ei saa syödä ja juoda kaskun saa käydä edes vessassa! Only Finland..

Voisko liittyä siihen että ruoka on niin kallista? Voihan se toki muuallakin olla, tuntuu vain suomalaisin varoin halvalta monissa maissa. Itse ainakin olen törmännyt tällaiseen silloin, kun ihmisellä ei ole juuri rahaa. Tosin olen kyllä törmänny ajattelemattomaan käyttäytymiseen myös silloin kun ei ole rahasta puutetta (just näitä, että tuomiset sullotaan itselle, ei laiteta tarjolle, aletaan syödä jotain, mutta ei tarjota toiselle jne.).

Olen. Minut kutsuttiin sanoilla 'tulethan koko päiväksi sitten?'

Menin viemisten kera. Tarjolla oli pullansiivuja, kahvia ja mehua. Mitään muuta ei tarjottu koko päivänä. En ymmärtänyt viedä tuliaisiksi ruokaa, vain kahvia ja kukkakimpun. Oma vika. Kädet täristen ajoin vajaan sadan kilsan matkan kotiin. 

Veljeni vaimo ja veljeni ovat saamattomuuden huippu. Pitkälläkään vierailulla ei koskaan mitään eteen. Kerran nälissäni kysyin saanko ottaa omenan. Edes siitä ei tajunnut. Ei ruokaa ei juomaa. 

Äitimme oli karjalan evakko ja hän nyhjäisi suorastaan tyhjästä pitopöydän jos tuli yllätysvieraita. Koskaan kenenkään ei tarvinnut olla nälissään. Tämä verenperintö ei ole kuitankaan mennyt kaikille perillisille. 

Itse jos tulee vieraita tarjoan runsaan ja varmasti maittavan ruoan kaikille ruoka-aikana. Lisäksi pakkaan vielä eväät vieraille mukaan. En voi mennä kenenkään kotiin nälkäisenä sillä en voi olla varma mitä tarjotaan jos tarjotaan. Meillä on vierasvaraa aina pakkasessa ja jääkaapissa. Ei tule ainakaan nälkä.

Ei pahin esimerkki mutta kerron kumminkin. Miehen sukulaispariskunta kutsuu meitä silloin tällöin iltaa istumaan ja syömään. Ruoka on hyvää mutta sitä tehdään vain pieni annos jokaiselle. Pikkiriikkinen vuoallinen jaetaan neljälle, pieni kulho salaattia neljälle. Ollaankin opittu että kotona tarvitaan iltapala. Muulloin ei syödä iltapalaa.

Ainakin pystytään ennakoimaan tämä toisin kuin moni muu tässä ketjussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni itkee nälkäänsä, mutta mitä ihmettä te sitten haluatte syödä ja kuinka paljon? Kertokaapas nyt? On muutamaan kertaan jo kysytty, mutta kukaan ei vastaa. Pitääkö olla syöttöporsaalle varattava paljullinen puolen tunnin välein vai kuinka paljon? Mikä on se ruokarytmi ja mitä mihinkin aikaan pitäisi saada suuhun?

 

 

Pääsääntö on, että ruokaa tarjotaan varmuuden vuoksi yläkanttiin. Kun vieras tulee, tarjotaan heti vähintään juomaa. Jos on kutsuttu syömään, siitä pitää lähteä, että vieras on nälkäinen heti eikä kolmen tunnin päästä. Ruokaa pitää olla pöydässä niin paljon, että vieraan ei tarvitse miettiä, kehtaako ottaa lisää. Emännän pitää myös aktiivisesti tarjota lisää, koska jotkut eivät muuten kehtaa ottaa. Pöydässä on hyvä olla monipuolisesti ruoka

Muuten samaa mieltä, mutta emännän ei ole pakko aktiivisesti tarjota lisää. Jos ei uskalla itse ottaa, sitten ei ota. Meillä esimerkiksi pieni vauva ja huomio menee hänen syömisiinsä, ei aikusten ihmisten nolosteluun. Jotkut myös ahdistuvat, jos ruokaa tuputtaa. Voi olla että pöydässä olevassa ruoassa on joku inhokkiainesosa tai ei ole iso nälkä yms

Olen sosiaalisesti ahdistuva ihminen ja ruoan tuputtaminen on todella kiusallista, vaikka ymmärrän että tarkoitus on hyvä. Joskus en syö, sillä käsi vapisee jännityksestä tutussakin paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Olen

  Ei kenenkään tarvitse sinua syöttää. Hommaa itse ruokasi. 

Vierailija kirjoitti:

Veljeni vaimo ja veljeni ovat saamattomuuden huippu. Pitkälläkään vierailulla ei koskaan mitään eteen. Kerran nälissäni kysyin saanko ottaa omenan. Edes siitä ei tajunnut. Ei ruokaa ei juomaa. 

Äitimme oli karjalan evakko ja hän nyhjäisi suorastaan tyhjästä pitopöydän jos tuli yllätysvieraita. Koskaan kenenkään ei tarvinnut olla nälissään. Tämä verenperintö ei ole kuitankaan mennyt kaikille perillisille. 

Itse jos tulee vieraita tarjoan runsaan ja varmasti maittavan ruoan kaikille ruoka-aikana. Lisäksi pakkaan vielä eväät vieraille mukaan. En voi mennä kenenkään kotiin nälkäisenä sillä en voi olla varma mitä tarjotaan jos tarjotaan. Meillä on vierasvaraa aina pakkasessa ja jääkaapissa. Ei tule ainakaan nälkä.

Minunkin havaintojen mukaan karjalaiset ja karjalaistaustaiset eivät yleensä kitsastele ruokatarjoomusten kanssa. Minunkin juuret ovat Karjalassa. Länsisuomalaiset ovat kokemusteni mukaan nuukimpia. Mutta poikkeuksia löytyy puolin ja toisin. Häpeäisin silmät päästäni, jos joku minun vieraistani kärsisi nälkää tai janoa. Minun on vaikea ymmärtää tässä ketjussa olevia monia kuvauksia aivan älyttömistä isännistä ja emännistä. Miksi he pyytävät ihmisiä kylään, jos eivät tarjoa syötävää tai ainakaan riittävästi eivätkä näköjään sellaisillekaan vieraille, jotka ovat tulleet pitkän matkan takaa? Varsinkin sellaisia varten pitäisi olla heti pöytä katettuna. Niin minä toimin.

Olen ja teki läskeilleni hyvää.

Ei se ruoka niin mutta se järjetön jano.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni itkee nälkäänsä, mutta mitä ihmettä te sitten haluatte syödä ja kuinka paljon? Kertokaapas nyt? On muutamaan kertaan jo kysytty, mutta kukaan ei vastaa. Pitääkö olla syöttöporsaalle varattava paljullinen puolen tunnin välein vai kuinka paljon? Mikä on se ruokarytmi ja mitä mihinkin aikaan pitäisi saada suuhun?

 

 

Pääsääntö on, että ruokaa tarjotaan varmuuden vuoksi yläkanttiin. Kun vieras tulee, tarjotaan heti vähintään juomaa. Jos on kutsuttu syömään, siitä pitää lähteä, että vieras on nälkäinen heti eikä kolmen tunnin päästä. Ruokaa pitää olla pöydässä niin paljon, että vieraan ei tarvitse miettiä, kehtaako ottaa lisää. Emännän pitää myös aktiivisesti tarjota lisää, koska jotkut eivät muuten kehtaa ottaa. Pöydässä on hyvä olla monipuolisesti ruoka

Muuten samaa mieltä, mutta emännän ei ole pakko aktiivisesti tarjota lisää. Jos ei uskalla itse ottaa, sitten ei ota. Meillä esimerkiksi pieni vauva ja huomio menee hänen syömisiinsä, ei aikusten ihmisten nolosteluun. Jotkut myös ahdistuvat, jos ruokaa tuputtaa. Voi olla että pöydässä olevassa ruoassa on joku inhokkiainesosa tai ei ole iso nälkä yms

OTTAKAA NYT SAATANA SITÄ RUOKAA tekisi mieli välillä huutaa, samalla kun lapsi roikkuu jalassa 

Olen. Saavuin iltalennolla viikonloppuvierailulle, eikä isäntäväki (kolmekymppisiä) tarjonnut illallista. Lentokentältä kotiin ajaessa jo ehdotin, että syötäisin ravintolassa, mutta minut vietiinkin baariin, jossa tarjoiltiin vaan juomia. Kuulema kotona syötäisiin. Tämä iltaruoka oli hieman eilisen tähdettä parin leipäviipaleen kanssa.

Aamulla isäntäväki nukkui kymmeneen, minä heräsin jo kuuden aikoihin ja lisäksi oli pari tuntia aikaeroa. Olin ihan hirveän nälkäinen, kun joskus lounasaikoihin menimme syömään. Minulta jäi periaatteessa illallinen ja aamiainen välistä. 

 

Nykyään, tuosta matkasta oppineena, minulla on ihan kaikilla matkoilla mukana pähkinöitä ja suklaata. 

Vierailija kirjoitti:

Olen. Saavuin iltalennolla viikonloppuvierailulle, eikä isäntäväki (kolmekymppisiä) tarjonnut illallista. Lentokentältä kotiin ajaessa jo ehdotin, että syötäisin ravintolassa, mutta minut vietiinkin baariin, jossa tarjoiltiin vaan juomia. Kuulema kotona syötäisiin. Tämä iltaruoka oli hieman eilisen tähdettä parin leipäviipaleen kanssa.

Aamulla isäntäväki nukkui kymmeneen, minä heräsin jo kuuden aikoihin ja lisäksi oli pari tuntia aikaeroa. Olin ihan hirveän nälkäinen, kun joskus lounasaikoihin menimme syömään. Minulta jäi periaatteessa illallinen ja aamiainen välistä. 

 

Nykyään, tuosta matkasta oppineena, minulla on ihan kaikilla matkoilla mukana pähkinöitä ja suklaata. 

Isäntäväki oli tässä kertomuksessani ulkomaalaisia. 

Mielestäni kylässä on viivytty liian pitkään  jos nälkä yllättää.

Eri asia, jos erikseen sovittu vierailun pituus.

Eniten ärsyttää, jos kutsun yhteydessä varta vasten sanotaan, että 'tehdään ruokaa sit heti saavuttuanne', mut todellisuudessa näin ei tapahdukaan, vaan ruokaillaan vasta parin-kolmen tunnin kuluttua. Jos ruokailusta ei olisi puhuttu, olisimme käyneet matkalla huoltiksella haukkaamassa jotain. Muutos johtuu usein siitä, että isäntäväki onkin nauttinut aamiaisen myöhään, joten heillä ei ole tarvetta lounaalle. Olisi kiva kuitenkin tietää tästä muutoksesta.

Vierailija kirjoitti:

Eniten ärsyttää, jos kutsun yhteydessä varta vasten sanotaan, että 'tehdään ruokaa sit heti saavuttuanne', mut todellisuudessa näin ei tapahdukaan, vaan ruokaillaan vasta parin-kolmen tunnin kuluttua. Jos ruokailusta ei olisi puhuttu, olisimme käyneet matkalla huoltiksella haukkaamassa jotain. Muutos johtuu usein siitä, että isäntäväki onkin nauttinut aamiaisen myöhään, joten heillä ei ole tarvetta lounaalle. Olisi kiva kuitenkin tietää tästä muutoksesta.

Jep. Itse olen nykyään ottanut tavaksi että tietyille ihmisille kylään mennessä syön etukäteen aina kunnon ruuan niin ei tarvitse miettiä odotellaan jo kyläpaikassa ruokaa tunti vai kolme. Tokihan sitten ei välttämättä ole niin nälkä ja heidän tarjottaviaan tulee syötyä vähemmän, mistä isäntäväki voi hieman loukkaantua (kun ovat sellaista loukkaantuvaa sorttia), mutta ei voi mitään. Meillä on myös pieni vauva ja tuntuu että joskus puuttuu ihan totaalisesti tilannetaju, esim kun kaikki huomaavat että vauva nukkuu niin silloin koko porukka saisi syödä rauhassa eikä niin että odotellaan pari tuntia ja syödään sitten kun vauva kitisee ja herää ja äidin (minun) pitää lähteä häntä ruokkimaan. Mutta ihan sama, jatkossa syöminen ennen vierailua ja mielellään myös eväät mukaan. 

Omat safkat mukaan aina!

Näistä kommenteista heijastuu johtajuuden puute. Kukaan ei uskalla tehdä tai sanoa mitään, jottei vahingossakaan tulisi loukanneeksi ketään.

Meilläpäin lähtökohta on ollut aina se, että pikkupurtavan ja satunnaisten kahvitteluiden ylimenevä osa kustannetaan itse. Mökillekin kun lähdetään porukassa, jokainen vastaa omasta muonituksestaan. Jos ahneita sukulaisia tulisi nurkkiin notkumaan, ei minulla olisi mitään ongelmaa todeta, että kauppaan mars.

Vastaavasti en itse oleta saavani ylöspitoa missään, ellei sitä erikseen varta vasten tarjota.

Otan omia eväitä mukaan.