Lue keskustelun säännöt.
oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?
Esimerkiksi silloin kun olet yöpynyt kyläpaikassa?
Kommentit (2544)
Suomalaiset ovat keskimäärin niin tuhdissa kunnossa että vieraille ei kannata tarjota kun näkkileipää ja vettä. Jos ovat älykkäitä niin lähtevät pian sillä kuka ihmeessä haluaisi että joku tulisi kyläilemään ja kyyläämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kai se on eri asia jos menee kutsumatta kylään ,ei voi mitään olettaakaan, etenkin jos menee vaikka saareen missä asioiden hankinta on hankalaa. Mutta kyllä me jos kutsumme itse, tietenkin varaudumme runsaalla määrällä tarjottavia, aamusta iltaan yöhön, aamuun jne. Ehkä pahimpia ovat sellaset "kutsujat" jossa esim perheen mies (joka ei ymmärrä mitään tarjottavien päälle), on kutsunut jossain vaiheessa pienessä kaljapöhnässä tai kaveriporukassa tuttuja, että "tulkaas nyt meilläkin käymään jos siellä päin liikutte" ja osa ottaa tämän niin kuin tosissaan. Juu ei, me emme todellakaan mene mihinkään puoli vuotta sitten lausutun satunnaisen kutsun perusteella. Oma mies on sosiaalista sorttia, mutta olen hänelle opettanut että tuollainen kutsu ei tarkoita yhtään mitään, ja jos mentäisiin, täysillä ruokakasseilla mentäisiin. EIkä millään muulla tavalla todellakaan.
Selustan turvaaja kirjoitti:
Meillä on totuttu tarjoamaan ruoat tai vähintään kahvit yllätysvieraillekkin ja välillä persaukisina ei ole rahaa hakea kahvipullaa tmv. kaupasta mutta känstöän kaappiin aina leipomistarpeita niin saan edes pikana tuoreita sämpylöitä pöytään tai vaikka paistan vohveleita jos ei satu pakkasessa olemaan valmista tarjottavaa. Ruokaa osaan jatkaa extempore vaikka pakastevihanneksilla tai pavuilla niin ei varmasti lopu ja kukaan ei jää nälkiintymään. Mieheni mielestä välillä ei ole mitään syötävää (eli valmista särvettävää) kun hän katsoo kaappeihin mutta itse näen vain mahdollisuuden ruokkia vaikka komppanian jos niikseen sattuu. Välillä huvittaa kun kuuntelee päivittelyjä hyvistä tarjoiluista ja oma mies nostelee kulmiaan että mistäs nämä pöperöt ilmestyi. Kun varaa perustarpeita aina kaappeihin niin koskaan ei tarvi nälkää nähdä.
No kylläpä onkin uutta ja ihmeellistä tuo ruuan jatkaminen muilla aineksilla.
Minä olen kerran ollut se emäntä joka ei tarjonnut riittävästi ruokaa, vain kahvia ja jotain pientä oli. Hävetti mutta en voinut tilanteelle mitään.
Mieheni eno soitti, että hän tulee seuraavana päivänä tyttärensä ja lapsenlapsensa kanssa kylään 100km päästä. Mieheni sanoi itse olevansa töissä klo 16 saakka, ja että minulla oli ajatuksena jatkaa makuuhuoneen maalausta aina kun meidän pieni lapsi nukkuu. Ehdotti että tulisivat iltapäivällä/illemmalla.
No maalasin kattoa hikisenä likaisissa vaatteissa aamulla, kun ovikello soi. Hävetti, kun ei oltu ehditty kauppaan edes. Tarjosin sitten sen mitä löytyi, mutta nälkähän niillä vierailla varmaan oli. Mieheni toi lisää ruokaa töistä tullessaan, yksi auto kun oli.
Olivat kyllä todella tervetulleita ja soisin heidän vierailevan useamminkin, mutta haluaisin että ihmiset kunnioittaisivat niitä toisten aikatauluja eivätkä pölähdä kylään millon sattuu. Mieheni serkkua tilanne myös selvästi hävetti, hän kun oli luullut että isänsä on oikeasti sopinut tuon ajan kanssamme.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kerran ollut se emäntä joka ei tarjonnut riittävästi ruokaa, vain kahvia ja jotain pientä oli. Hävetti mutta en voinut tilanteelle mitään.
Mieheni eno soitti, että hän tulee seuraavana päivänä tyttärensä ja lapsenlapsensa kanssa kylään 100km päästä. Mieheni sanoi itse olevansa töissä klo 16 saakka, ja että minulla oli ajatuksena jatkaa makuuhuoneen maalausta aina kun meidän pieni lapsi nukkuu. Ehdotti että tulisivat iltapäivällä/illemmalla.
No maalasin kattoa hikisenä likaisissa vaatteissa aamulla, kun ovikello soi. Hävetti, kun ei oltu ehditty kauppaan edes. Tarjosin sitten sen mitä löytyi, mutta nälkähän niillä vierailla varmaan oli. Mieheni toi lisää ruokaa töistä tullessaan, yksi auto kun oli.
Olivat kyllä todella tervetulleita ja soisin heidän vierailevan useamminkin, mutta haluaisin että ihmiset kunnioittaisivat niitä toisten aikatauluja eivätkä pölähdä kylään millon sattuu. Mieheni serkkua tilanne myös selvästi hävetti, hän kun oli luullut että isänsä on oikeasti sopinut tuon ajan kanssamme.
Selitit varmaan. Eikö ne vieraat ois voineet käydä kaupassa, jos niillä auto kerran oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä joissain tapauksissa tarjoamattomuuden syynä on se, ettei isäntäpari ole odottanut vieraiden viipyvän niin pitkään vaan lähtevän kotiin heti kahvien jälkeen. Minullakin on yksi ystävä, joka ei lähde kotiinsa kulumallakaan, kun on kerran vieraaksi tullut. Pahimmillaan vierailut ovat kestäneet 7 tuntia ja itse olen varautunut vain päiväkahveihin, ja lopulta on pitänyt pyytää vierasta poistumaan, jotta pääsen nukkumaan.
Yövieraiksi kutsuttuihin tämä ei tietenkään päde.
Eikö se olekaan tapana, että kun vierailemaan mennään niin viedään sitten itse tarjottavia mukana? Ei käy niin nolosti että ruokaa ei sitten olisikaan riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sukulaisperhe, joilla itsellä kaksi lasta. Meillä kolme. Kutsuivat meidät kahden tunnin ajomatkan päästä heille klo 13. Ruoka-aika? Aikuiset saivat kuohuviinilasilliset. Lapsille ei mitään. Klo 15 perheen äiti kysyi mieheltään, että voisiko tämä lähteä kauppaan ostamaan ruokaa, koska kaikilla on kohta kai nälkä. Lähti mieheni kanssa. Palasivat, marinoivat, pilkkoivat, keittivät. Ruoka oli klo 17. Me olimme syöneet aamupalan klo 9.
Tämän jälkeen ollaan menty ko. perheeseen Mäkkärin kautta, niin kaikki ovat tyytyväisiä.
Informaatiokatkos tai väärinymmärrys.
Jos minut kutsutaan klo 13, tulkitsen kutsun about päiväkahvikutsuksi, jos ei muusta ole puhetta. Meillä kun syödään lounasta n. 10.30 - 11.30; siihen on päädytty koska lasten koulut ja vanhempien työpaikat noudattavat samaa lounasaikataulua.
Toki itse yleensä keskustelen etukäteen vieraiden kanssa siitä mihin aikaan syödään, ja jopa kyläänkutsujiltakin kehtaan kysyä ja jopa kertoa ainakin lasteni ruoka-aikatauluista ihan häpeilemättä. Toisaalta seurustelenkin vaan järkevien ihmisten kanssa, joiden kanssa näistä asioista sopii jutella ihan normaalisti...
Mikä informaatiokatkos tai väärinymmärrys tossa nyt muka on? Ovat kutsuneet pitkän matkan vieraat klo 13, ja KAUPPAAN lähdetään hakemaan ruokaa vasta, kun vieraat ovat olleet muutaman tunnin. Ihan käsittämättömän epäkohteliasta. Ymmärrän, että ihmiset tulevat erilaisista perhe- ja ruokakulttuureista, silti aikuisen pitäisi ymmärtää miten huolehtia myös muiden kuin omasta ruokatarpeesta silloin kuin vieraita varta vasten kutsuu. Ja erityisesti pieniä lapsia.
Ovat voineet esimerkiksi ajatella, että tulijat käyvät matkalla syömässä kun kerran on pitkä matka? Minä ja mies tehdään aina niin kun mennään siskolleni käymään, ihan vain kun tuntuisi meistä oudolta olettaa että heti ensimmäisenä on ruoka tarjolla meille. Vierailijat ovat taas ajatelleet, että saavat ruokaa pian kun saapuvat.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se olekaan tapana, että kun vierailemaan mennään niin viedään sitten itse tarjottavia mukana? Ei käy niin nolosti että ruokaa ei sitten olisikaan riittävästi.
Riippuu tilanteesta ja siitä, mitä on sovittu. Tuliaissyömisiä voi viedä, varsinkin mökkivierailulle, ja nyyttäreihin tietysti enemmän, mutta kutsuttuna vieraana odotan isäntäväen näkevän vähän vaivaa ruokailujen suhteen enkä todellakaan ajattele, että omien vieraideni pitäisi tuoda syömisensä mukanaan - kyllä minulla on aina riittävästi tarjottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sukulaisperhe, joilla itsellä kaksi lasta. Meillä kolme. Kutsuivat meidät kahden tunnin ajomatkan päästä heille klo 13. Ruoka-aika? Aikuiset saivat kuohuviinilasilliset. Lapsille ei mitään. Klo 15 perheen äiti kysyi mieheltään, että voisiko tämä lähteä kauppaan ostamaan ruokaa, koska kaikilla on kohta kai nälkä. Lähti mieheni kanssa. Palasivat, marinoivat, pilkkoivat, keittivät. Ruoka oli klo 17. Me olimme syöneet aamupalan klo 9.
Tämän jälkeen ollaan menty ko. perheeseen Mäkkärin kautta, niin kaikki ovat tyytyväisiä.
Informaatiokatkos tai väärinymmärrys.
Jos minut kutsutaan klo 13, tulkitsen kutsun about päiväkahvikutsuksi, jos ei muusta ole puhetta. Meillä kun syödään lounasta n. 10.30 - 11.30; siihen on päädytty koska lasten koulut ja vanhempien työpaikat noudattavat samaa lounasaikataulua.
Toki itse yleensä keskustelen etukäteen vieraiden kanssa siitä mihin aikaan syödään, ja jopa kyläänkutsujiltakin kehtaan kysyä ja jopa kertoa ainakin lasteni ruoka-aikatauluista ihan häpeilemättä. Toisaalta seurustelenkin vaan järkevien ihmisten kanssa, joiden kanssa näistä asioista sopii jutella ihan normaalisti...
Mikä informaatiokatkos tai väärinymmärrys tossa nyt muka on? Ovat kutsuneet pitkän matkan vieraat klo 13, ja KAUPPAAN lähdetään hakemaan ruokaa vasta, kun vieraat ovat olleet muutaman tunnin. Ihan käsittämättömän epäkohteliasta. Ymmärrän, että ihmiset tulevat erilaisista perhe- ja ruokakulttuureista, silti aikuisen pitäisi ymmärtää miten huolehtia myös muiden kuin omasta ruokatarpeesta silloin kuin vieraita varta vasten kutsuu. Ja erityisesti pieniä lapsia.
Ovat voineet esimerkiksi ajatella, että tulijat käyvät matkalla syömässä kun kerran on pitkä matka? Minä ja mies tehdään aina niin kun mennään siskolleni käymään, ihan vain kun tuntuisi meistä oudolta olettaa että heti ensimmäisenä on ruoka tarjolla meille. Vierailijat ovat taas ajatelleet, että saavat ruokaa pian kun saapuvat.
Kun minulle tulee vieraita pitkän matkan takaa, heitä odottaa lämmin ateria. Todella epäkohteliasta ja pihiä ajatella, että kaukaa tulleiden vieraiden pitäisi käydä syömässä ennen kuin tulevat kyläpaikkaan. Sitten ei kannata kutsua vieraita. Mutta ilmeisesti tässä on yksilöllistä ja perhekohtaista vaihtelua.
Vierailija kirjoitti:
Joskus nuorena (itseaiheutettu tila). Lupasin ostaa itselle ja poikaystävälle aamiaiseväät kun oltiin menossa mökille: ostin 0.5 litraa jogurttia, litran appelsiinimehua, sämpylöitä ja leikkelettä…. Kävin tarpeilla ja kun tulin takaisin niin poikakaverini oli suönyt KAIKEN🤣…. En silloin tajunnut paljonko nuori mies VOI syödä
Ei tämä kyllä ole itseaiheutettua. Miehen olisi pitänyt ymmärtää jättää sinulle puolet. Ei kaikkea ole pakko syödä mitä "pystyy" syömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtaako tässä olla joku Itä-Suomi vs. Länsi-Suomi -asetelma?
Nimittäin Itä-Suomessa käydessä ruokaa suorastaan tuputetaan, ensin raskas liha-ateria ja salaattia ja leipää. Sitten noin tuntia myöhemmin kahvit ja makeaa tarjottavaa, jota voi olla monta erilaista. Jäätelöä, kakkua, pullaa.. Jos jää pitemmälle vierailulle, niin parin tunnin päästä on välipala, eli leipää ja kinkkua/juustoa, tai karjalanpiirakoita.
Tuntuu, ettei millään pystyisi syömään niin paljon, vaikka ruoka onkin hyvää. Vanhempien luona käydessäkin pitää koko ajan kieltäytyä, että syötiin juuri tunti sitten, ei oikeasti ole yhtään nälkä.
Vierailija kirjoitti:
Mahtaako tässä olla joku Itä-Suomi vs. Länsi-Suomi -asetelma?
Nimittäin Itä-Suomessa käydessä ruokaa suorastaan tuputetaan, ensin raskas liha-ateria ja salaattia ja leipää. Sitten noin tuntia myöhemmin kahvit ja makeaa tarjottavaa, jota voi olla monta erilaista. Jäätelöä, kakkua, pullaa.. Jos jää pitemmälle vierailulle, niin parin tunnin päästä on välipala, eli leipää ja kinkkua/juustoa, tai karjalanpiirakoita.
Tuntuu, ettei millään pystyisi syömään niin paljon, vaikka ruoka onkin hyvää. Vanhempien luona käydessäkin pitää koko ajan kieltäytyä, että syötiin juuri tunti sitten, ei oikeasti ole yhtään nälkä.
Ei kyllä ole.
Minussa ei taida olla geenin puolikastakaan Itä-Suomesta, äidissäni vielä vähemmän; äiti on ikimuistoisiin sukupolviin Vakka-Suomesta, siitä on sukukirjojakin todisteena. Mutta äitini on mahdoton tuputtaja, syöttäjä ja ylitarjoaja, ihan ahdistavuuteen asti. Ehkä hänen sodanjälkeiseen sukupolveensa syntyminen on luonut tällaisen syöttämis- ja tuputtamisneuroosin. Anoppivainaja, varsinaissuomalainen hänkin, oli samaa lajia. Mamma eli isäni äiti oli satakuntalainen monessa polvessa, ja hänen tarjoomuksensa olivat totisesti satakuntalaisen pitopöydän maineen veroisia.
Pohojalaasia eikä porilaisiakaan taida suvussa olla, tiedä sitten heistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole nälissäni ollut kyläpaikassa, mutta muuten kummallisesti kohdeltuna. Meidät kutsuttiin naapurin pojan ylppäreihin viime elokuussa. Tapanahan ei ole mennä varsinaisesti syömään tarjoiluja mielin määrin. Söimme vihannesmunakkaan alle kotona. Se hämmästytti kun tulimme sisälle, niin meille lykättiin käytetyn näköiset shampanjalasit, jotka olivat alle puolillaan. Siis onnittelumaljat, olimme jo antaneet rahakuorenkin.
Pojan isä vaahtosi alkoholittomasta shampanjasta. En tiedä, saimmeko jonkun jämät alkoholitonta shampanjaa vai mistä oli kyse. Juomaakin oli siis pieni liru, en maistellut erikseen. En alkanut kysellä mitään. Nuo puolillaan olevat lasit hämmästyttivät. Tiedän kyllä ettei niitä piripintaan täytetä. Meillä ei ole alkoholiongelma kummallakaan. Yleensä käytetään puhtaita laseja ja jos on alkoholitonta, sen saa valita itse.
Siirryin sitten kahviin ja tarjottaviin, jotka olivat ok. Meidät ohjattiin terassille, jossa oli paljon väkeä, lämmin kun oli tuolloin. Miehelleni tarjottiin kaljatölkki, minulle ei mitään. Ei edes kysytty haluaisiko viiniä, jota näkyi olevan tarjolla muille. En itse kehtaa mennä kaatelemaan itselleni muiden viinejä.
Olimme lähdössä pois melko pian. Eteisestä käskettiin ottamaan kiitoskortti mukaan valmiina. Sisään tuli eräät esiintyjät juhlistamaan kekkerit samalla kun kiitimme juhlista, mutta meidät päästettiin lähtemään ilman estelyä.
Tuli fiilis, että emme kuuluneet kekkereihin ja meidät oli kutsuttu vain siksi, että kuhahäneson ja tuomme rahakuoren. Jäi ontto olo. Tämä esitys olisi vielä ollut erityisesti kiinnostava ja pojan vanhemmat tiesivät rakkauteni lajiin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sukulaisperhe, joilla itsellä kaksi lasta. Meillä kolme. Kutsuivat meidät kahden tunnin ajomatkan päästä heille klo 13. Ruoka-aika? Aikuiset saivat kuohuviinilasilliset. Lapsille ei mitään. Klo 15 perheen äiti kysyi mieheltään, että voisiko tämä lähteä kauppaan ostamaan ruokaa, koska kaikilla on kohta kai nälkä. Lähti mieheni kanssa. Palasivat, marinoivat, pilkkoivat, keittivät. Ruoka oli klo 17. Me olimme syöneet aamupalan klo 9.
Tämän jälkeen ollaan menty ko. perheeseen Mäkkärin kautta, niin kaikki ovat tyytyväisiä.
Ehkä he olettivat että olitte syöneet lounaan jos lähditte kello 11 aikaan. Itse ainakin söisin jos lähtisin tuohon aikaan useamman tunnin ajomatkalle. Iltaruoka kello 17 on ihan normaali.
Kuoletteko te nälkään jos olette muutaman tunnin syömättä. Ottakaa omat eväät jos näin on.
Lähdin pitkän matkan takaa juhliin ja sieltä sitten eräiden vieraiden kotiin yöksi, sillä autottomana en päässyt samana päivänä kotiin takaisin. Juhlissa söin aika kevyesti, sillä en voi syödä paljon makeaa. Oletin tyhmästi tietysti että saisin illemmalla kunnon aterian yöpaikassani, kuten itsekin olen heitä anteliaasti useita kertoja ruokkinut pienistä tuloistani. No ilta eteni, ruokaa ei näkynyt eikä kuulunut, kaupasta kyllä hakivat ison kassillisen ruokaa, itselleen kaiketi. Sipsipussista sain muutaman lastun, ja yhden banaanin. Vettä join sitten koko illan ja lopulta kun piti ottaa tietty lääke ruoan kanssa, pyysin että saanko sen banaanin syödä. Aamulla oli kamala ripuli ja viimein monen tunnin jälkeen, kun isäntäväki heräsi, tarjottiin pari ruokalusikallista munakokkelia. Kun minut vietiin asemalle, ostin ison sämpylän ja hotkin sen siltä seisomalta. Kotona söin kuin hevonen, en tosin kauroja, mutta kunnon ruokaa ja reilusti. Tapahan se on tuokin kertoa että ei ole tervetullut taloon. Viesti meni perille ja kunnolla. Ei ole pelkoa että uudelleen menisin, edes kutsusta.
Kyllä kuollaan nälkään, jos on vuorokaudeksi kutsuttu ja tarjolla ei ole kuin kuppi kahvia ja voileipä.
Vierailija kirjoitti:
En ole nälissäni ollut kyläpaikassa, mutta muuten kummallisesti kohdeltuna. Meidät kutsuttiin naapurin pojan ylppäreihin viime elokuussa. Tapanahan ei ole mennä varsinaisesti syömään tarjoiluja mielin määrin. Söimme vihannesmunakkaan alle kotona. Se hämmästytti kun tulimme sisälle, niin meille lykättiin käytetyn näköiset shampanjalasit, jotka olivat alle puolillaan. Siis onnittelumaljat, olimme jo antaneet rahakuorenkin.
Pojan isä vaahtosi alkoholittomasta shampanjasta. En tiedä, saimmeko jonkun jämät alkoholitonta shampanjaa vai mistä oli kyse. Juomaakin oli siis pieni liru, en maistellut erikseen. En alkanut kysellä mitään. Nuo puolillaan olevat lasit hämmästyttivät. Tiedän kyllä ettei niitä piripintaan täytetä. Meillä ei ole alkoholiongelma kummallakaan. Yleensä käytetään puhtaita laseja ja jos on alkoholitonta, sen saa valita itse.
Siirryin sitten kahviin ja tarjottaviin, jotka olivat ok. Meidät ohjattiin terassille, jossa oli paljon väkeä, lämmin kun oli tuolloin. Miehelleni tarjottiin kaljatölkki, minulle ei mitään. Ei edes kysytty haluaisiko viiniä, jota näkyi olevan tarjolla muille. En itse kehtaa mennä kaatelemaan itselleni muiden viinejä.
Olimme lähdössä pois melko pian. Eteisestä käskettiin ottamaan kiitoskortti mukaan valmiina. Sisään tuli eräät esiintyjät juhlistamaan kekkerit samalla kun kiitimme juhlista, mutta meidät päästettiin lähtemään ilman estelyä.
Tuli fiilis, että emme kuuluneet kekkereihin ja meidät oli kutsuttu vain siksi, että kuhahäneson ja tuomme rahakuoren. Jäi ontto olo. Tämä esitys olisi vielä ollut erityisesti kiinnostava ja pojan vanhemmat tiesivät rakkauteni lajiin.
Juu: tämmöisiä lahjojen odottelijoita kyllä on. Minä lakkasin hoitamasta kummin virkaa sen jälkeen, kun toistuvasti tuli esiin, että minulta odotettiin vain lahjaa eikä oltu valmiita edes kutsumaan syntymäpäiville eikä muinakaan merkkipäivinä.
Huoh, oikeasti.
Tämä saari oli merellä.
Suolaista merivettä.
Juotko sä muuten normaalisti järvestä suoraan?
Meillä koirat juo.
Ihmiset ei.