oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Vierailija kirjoitti:

Kuoletteko te nälkään jos olette muutaman tunnin syömättä. Ottakaa omat eväät jos näin on.

Sinun luona vieraat varmaan viihtyy...

Vierailija kirjoitti:

Monet varmaan tunnistavat tämän: kun on yön yli- vieraana jossain ja kun kun sen kyläperheen syömistahdin ”armoilla”, niin aika usein omalle perheelle tulee eri aikaan nälkä. Tutumpien kanssa se ei ole ongelma, koska sen kehtaa sanoa ja alkaa valmistelemaan jotain, mutta vieraammassa paikassa se voi olla aika ahdistavaa.

Kun omat lapseni olivat pienempiä, mulla olikin lähes aina hiukan eväitä mukana, tämän opin erään ikävän kokemuksen jälkeen.

Eli tämä tapaus jäänyt mieleen ikävänä: olimme kutsuttuna tuttujen mökillä ja tuo pariskunta on sellainen, että lutkuttavat kallista shampanjaa pitkin päivää ja eihän siinä nälkä sitten tulekaan, aikuisille ihmisille.

Aamiaisen ja seuraavan ruuan välillä oli varmaan 6-7 tuntia ja lapseni olivat vielä aika pieniä. Nolotti pyytää pientä leivänpalaa lapsille, vaikka olimme itse vieneet kaikenlaista ruokaa ( leipää leipomosta, artesaani pestoa ja muita tahnoja, jugurttia, marjoja…) mukanamme, juuri tästä syystä, vahvoista estelyistä huolimatta. Ruuat laitettiin jääkappiin, eikä niitä sen jälkeen näkynyt.

Pariskunta on hyvin varakas, ei siis ole rahasta kiinni mikään.

No, saatiin toki lopulta ruokaa, mutta sitä oli päivän kokonaismääräänä aivan liian vähän ja lopulta jouduin laittamaan lapseni nukkumaan hieman nälkäisinä. Ei siinä mitään, kestivät sen kyllä, mutta oli kyllä viimeinen kerta kun menen minnekään vieraampaan paikkaan ilman pientä salaevästä laukussa.

Uskon silti, että jokainen kyläperhe napsii keittiöstä ihan huomaamattaan suuhunsa yhtä sun toista ja näin ruuan tarve siirtyy helposti tunteja eteenpäin.

Näin todennäköisesti saatan toimin itsekin, van en tosiaan huomaa sitä.

Mutta kyläpaikassa ns. nälkää kärsineenä yritän itse olla tarkka siitä, että vieraille olisi aina rennosti tarjolla erilaista välipalaa ja kyselen jo aamupalalla, että mihin aikaan haluatte syödä ruokaa, että mihin olette tottuneet jne.

"Voi kulta, ymmärrän että sulla on nälkä, mutta paina vaan pää tyynyyn ja silmät kiinni ja huomenna saat sitten ruokaa, kun äiti ei kehtaa sanoa emännälle että sopii varmaan jos laitan näistä meidän tuomista ostoksista iltapalan lapselleni" 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus nuorena (itseaiheutettu tila). Lupasin ostaa itselle ja poikaystävälle aamiaiseväät kun oltiin menossa mökille: ostin 0.5 litraa jogurttia, litran appelsiinimehua, sämpylöitä ja leikkelettä…. Kävin tarpeilla ja kun tulin takaisin niin poikakaverini oli suönyt KAIKEN🤣…. En silloin tajunnut paljonko nuori mies VOI syödä

Ei tämä kyllä ole itseaiheutettua. Miehen olisi pitänyt ymmärtää jättää sinulle puolet. Ei kaikkea ole pakko syödä mitä "pystyy" syömään.

No näinpä. 😔🙄 Mun ex nuorempana oli ihan samanlainen. Saattoi syödä esim jättivuokallisen kinkkukiusausta yksin. (jos et ollut itse kerennyt syödä, jäit ilman)

Ja kyllä, tuli hieman avauduttua asiasta jonkun kerran. Ei hirveästi vaikutusta

Vierailija kirjoitti:

Mahtaako7 tässä olla joku Itä-Suomi vs. Länsi-Suomi -asetelma? 

Nimittäin Itä-Suomessa käydessä ruokaa suorastaan tuputetaan, ensin raskas liha-ateria ja salaattia ja leipää. Sitten noin tuntia myöhemmin kahvit ja makeaa tarjottavaa, jota voi olla monta erilaista. Jäätelöä, kakkua, pullaa.. Jos jää pitemmälle vierailulle, niin parin tunnin päästä on välipala, eli leipää ja kinkkua/juustoa, tai karjalanpiirakoita. 

Tuntuu, ettei millään pystyisi syömään niin paljon, vaikka ruoka onkin hyvää. Vanhempien luona käydessäkin pitää koko ajan kieltäytyä, että syötiin juuri tunti sitten, ei oikeasti ole yhtään nälkä. 

Joo, olen itse itä-suomesta, ja siellä on juuri näin. Itse en jaksaisi edes kahvipöydässä syödä 10 eri sorttia tarjottavia. 🙄

Jos pöydässä on enemmän ihmisiä, niin syömisten määrään ei niin paljoa kiinnitetä huomiota onneksi.

Meni vähän ohi aiheen joo🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaako tässä olla joku Itä-Suomi vs. Länsi-Suomi -asetelma? 

Nimittäin Itä-Suomessa käydessä ruokaa suorastaan tuputetaan, ensin raskas liha-ateria ja salaattia ja leipää. Sitten noin tuntia myöhemmin kahvit ja makeaa tarjottavaa, jota voi olla monta erilaista. Jäätelöä, kakkua, pullaa.. Jos jää pitemmälle vierailulle, niin parin tunnin päästä on välipala, eli leipää ja kinkkua/juustoa, tai karjalanpiirakoita. 

Tuntuu, ettei millään pystyisi syömään niin paljon, vaikka ruoka onkin hyvää. Vanhempien luona käydessäkin pitää koko ajan kieltäytyä, että syötiin juuri tunti sitten, ei oikeasti ole yhtään nälkä. 

Ei kyllä ole.

Minussa ei taida olla geenin puolikastakaan Itä-Suomesta, äidissäni vielä vähemmän; äiti on ikimuistoisiin sukupolviin Vakka-Suomesta, siitä on sukukirjojakin todisteena. Mutta äitini on mahdoton tuputtaja, syöttäjä ja ylitarjoaja, ihan ahdistavuuteen asti. Ehkä hänen sodanjälkeiseen sukupolveensa syntyminen on luonut tällaisen syöttämis- ja tuputtamisneuroosin. Anoppivainaja, varsinaissuomalainen hänkin, oli samaa lajia. Mamma eli isäni äiti oli satakuntalainen monessa polvessa, ja hänen tarjoomuksensa olivat totisesti satakuntalaisen pitopöydän maineen veroisia.

Pohojalaasia eikä porilaisiakaan taida suvussa olla, tiedä sitten heistä.

Minä kyllä luulen, että itäsuomalaiset ja varsinkin karjalaistaustaiset ovat keskimäärin vieraanvaraisempia kuin muut suomalaiset. Tosin minulla on myös vieraanvaraisia läntisiä sukulaisia ja ystäviä ja toisaalta muutama aika kitsas karjalaistaustainen sukulainen, mutta kun oikein mietin ja muistelen, niin kyllä kokemukseni hyvästä ja suorastaan ylenpalttisesta vieraanvaraisuudesta painottuvat itäsuomalaisiin tai Itä-Suomesta kotoisin olevien koteihin ja vastavuoroisesti kaikki ne ikävimmät kokemukset ruoasta pihistelystä on koettu vierailulla jonkun länsisuomalaisen luona.

Joo, siksi otan omia eväitä aina mukaan ja sanon ihan suoraan että hoidan kyllä omat safkat, jos ei varta vasten lupauduta järkkäämään täysylläpitoa. :)

Olen, mutta sitten muistin neljä alushousuihin piilottamaani suklaalevyä.

Itä-Suomessa mummoni opetti että kun vieraat ovat olleet 5 minuuttia, pitää kysyä ottavatko jotakin ja keitetäänkö kahvia. Ruokaa tarjotaan ennemmin yltäkylläisesti kuin liian vähän. Vieraat kyllä itse sanovat jos eivät halua mitään.

On kokemusta yhdestä kitsaasta perheestä, heilläkin toki syötiin mutta annoskokoja vahdittiin. Äiti ja tyttäret ovat aina olleet tarkkoja painostaan. Ehkä se on ok, mutta se ei ollut kun yksi perheestä tokaisi että vieraat syövät liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä tarinoita kun lukee, niin ihmetyttää miten paljon ja usein muut ihmiset syövät. Minä olen just niitä, jotka eivät aamupalaksi tarvitse mitään syötävää. Ei ole nälkä, mutta teetä juon monta kupillista. Lounaskin jää usein väliin, ja syön ekan kerran useimmiten klo 16-17 kun oikeasti alkaa olla nälkä. Usein se on päivän ainoa lämmin ateria. Illalla joskus 20-22 välillä syön vielä leipää tai jotain pientä. Muuten ei vain ole nälkä eikä vatsa murise.

Vieraille kyllä tarjoan aina aamupalan, ja kyselen pitkin päivää että onko nälkä ja laitetaanko jotain syötävää. Ymmärrän ettei kaikilla ole samanlainen rytmi ja nälättömyys kuin itsellä.

Sitä ihmettelen miksei ihmiset kehtaa sanoa omille sisaruksilleen, vanhemmilleen, appivanhemmilleen, ystävilleen jne että voisinko saada jotain syötävää. Mitä noloa siinä on, jos toinen ei itse tajua. Etenkin jos kyse on tosiaan omista siskoista tai veljistä!!

Sama juttu minulla, syön alkuillasta kun tulee nälkä ja illalla jotain pientä, enkä pupella pitkin päivää. Ja aamulla juon pelkän kahvin. Mutta luulisi nyt omalle lähiperheelle uskaltavan sanoa jos nälkä tulee, ja kuka kyläilee muuten niin usein, että jatkuvasti olisi nälässä.

Se ei ole "pitkin päivää pupeltamista", jos syö aamupalan ja lounaan ennen alkuillan päivällistä. Se on normaalia.

En.

Olen ollut monesti pöydässä, jossa isäntäperheen lapsi- teinipoika-sittemmin aikuinen mies rohmuaa parhaat palat päältä ennen kuin muu seurue on ehtinyt kissaa sanoa. Santsata toisen ja kolmannen kerran myös nopeasti. Salaatista jää toki muu osa kuin feta myös vieraille, samoin karjalanpiirakoista tyhjentyneelle vadille ruisvuokaleipäpalat.

Ihmettelin aina, miksei mitään estelyä vanhempien puolelta tapahtunut ja miksei tälle mitään rajoja koskaan laitettu. Ihan sama, ollaanko oltu tämän kotona vai kylässä.

Edellämainittuun lisäys, että täällä myös pääruoka kahdeksalle on tyyliin yhdestä perunasuikalepussista tehty kiusaus. Tästä syystä olen tosiaan oppinut ottamaan omat eväät mukaan ja kyläily tehdään matkailuautolla. Onkin helppoa vetäytyä sitten illempana omaan rauhaan syömään kunnolla paikallisesta marketista haetut eväät ja mennä kylläisenä nukkumaan. Matkaa kylälle ja ravintoloihin on joku 10 km.

Joo ei olla sen kummemmin tuttuja, vain lasten kautta. Kakrut pyöri yhdessä vaiheessa keskenään. Joskus pari sanaa vanhempien kanssa, jos on törmätty jossain.

Kutsuin tämän isäntäparin kummankin poikamme ylppäreille ja tulivat. En erikseen nyt muista, mutta kaipa he rahalahjan kummallekin toivat.

Ei tuntunut kivalta. Vaikutti ihan kuin me olisimme olleet jotain jämäporukkaa. Talon rouva on vielä ravintola-ammattilainen. Silti saimme jotkut pohjat kai jonkun juomasta. Vai luulivatko että tultiin santsaamaan?

Tuokin että mulle ei sitten tarjottu enää viinilasillistakaan, miehelle kaljatölkki. Niinkuin rupusakille.

Mä kyllä loukkaannuin tuosta. Onneksi heillä ei ole enempiä lapsia eikä meillä. Ei kiinnosta enää heidän seuransa tai juhlansa.

Tuo ylläoleva oli siis jatkokommentti. Kun päästiin juomaan likaisista laseista sampanjalirut eikä selvästi oltu toivottuja (vaikka kutsuttuja) vieraita.

Vierailija kirjoitti:

Joo ei olla sen kummemmin tuttuja, vain lasten kautta. Kakrut pyöri yhdessä vaiheessa keskenään. Joskus pari sanaa vanhempien kanssa, jos on törmätty jossain.

Kutsuin tämän isäntäparin kummankin poikamme ylppäreille ja tulivat. En erikseen nyt muista, mutta kaipa he rahalahjan kummallekin toivat.

Ei tuntunut kivalta. Vaikutti ihan kuin me olisimme olleet jotain jämäporukkaa. Talon rouva on vielä ravintola-ammattilainen. Silti saimme jotkut pohjat kai jonkun juomasta. Vai luulivatko että tultiin santsaamaan?

Tuokin että mulle ei sitten tarjottu enää viinilasillistakaan, miehelle kaljatölkki. Niinkuin rupusakille.

Mä kyllä loukkaannuin tuosta. Onneksi heillä ei ole enempiä lapsia eikä meillä. Ei kiinnosta enää heidän seuransa tai juhlansa.

Osaatko yhtään arvata syytä moiselle käytökselle? Kuten, että rouva arvelee miehensä pitävän sinua näppärän näköisenä tai muuten mukavana tyyppinä :) ?

Vierailija kirjoitti:

No itse olen semmonen emäntä että en vain osaa tarjota mitään,jos joku tulee kylään,niin kahvia saa mutta ei muuta..jos joku jää yöksi, ehdotan yleensä ruuan tekemistä yhessä..pidän itseäni niin huonona kokkina,että en kehtais oma tekemää tarjota..

Pidä kaapissa edes makaroonia ja ketsuppia ja pari pakettia näkkäriä, jos yövieraita kestitset.

Myös kaupan halvimmat keksit kelpaa tyhjän kohdan täytteeksi.

Ei ne halua viiden tähden illallista vaan täytettä karjuvaan vatsaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ei olla sen kummemmin tuttuja, vain lasten kautta. Kakrut pyöri yhdessä vaiheessa keskenään. Joskus pari sanaa vanhempien kanssa, jos on törmätty jossain.

Kutsuin tämän isäntäparin kummankin poikamme ylppäreille ja tulivat. En erikseen nyt muista, mutta kaipa he rahalahjan kummallekin toivat.

Ei tuntunut kivalta. Vaikutti ihan kuin me olisimme olleet jotain jämäporukkaa. Talon rouva on vielä ravintola-ammattilainen. Silti saimme jotkut pohjat kai jonkun juomasta. Vai luulivatko että tultiin santsaamaan?

Tuokin että mulle ei sitten tarjottu enää viinilasillistakaan, miehelle kaljatölkki. Niinkuin rupusakille.

Mä kyllä loukkaannuin tuosta. Onneksi heillä ei ole enempiä lapsia eikä meillä. Ei kiinnosta enää heidän seuransa tai juhlansa.

Osaatko yhtään arvata syytä moiselle käytökselle? Kuten, että rouva arvelee miehensä pitävän sinua näppärän näköisenä tai muuten mukavana tyyppinä :) ?

Tämä kävi mielessä. Käy useinkin. Olen kivannäköinen, en rupsahtanut ja yleensä mua pidetään mukavana. Kävi aika usein niin, että mies oli heidän pihallaan ja pysähdyin sitten puhelemaan jotain kanssaan. Keski-ikäisillä miehillä ei kai paljoa juttuseuraa ole työn ulkopuolella. Vähän ajan kuluttua yleensä rouva pisti päänsä takaovesta pihalle kuin näyttääkseen että tsot-tsot - älä innostu.

Mulla ei ollut mitään tuonsuuntaista koskaan mielessä.

Aiemminkin huomasin, että jos jossain seurassa jäin juttelemaan jonkun miehen kanssa, hetken kuluttua tuli rouva liimaantumaan miehensä kylkeen. Ilmeisesti tästä mustasukkaisuudesta on kysymys. Minä en ole antanut aihetta, mutta ehkä nämä miehet sitten mainitsevat jotain minusta kotonaan.

Tuntuu typerältä. En ole mikään vamppi. Tylysti kohtelivat. Joskus juhlissa on käynyt niin, että vaimo ja mies vaihtavat paikkaa eli vaimo tulee mun viereen. En tiedä mitä juorua minusta sitten liikkuu, mutta loukkaavaa on.

Vierailija kirjoitti:

Erehdyin viettämään juhannuksen appivanhempien mökillä ja taisi jäädä minun osalta viimeiseksi vierailuksi. Ainakaan hetkeen en ole sinne menossa! (Olen kirjoittanut tänne myös joulusta anoppilassa, kun sai olla nälissään, tässä nyt sitten juhannuksen kertomus)

Olimme mökillä useamman yön ja lähes joka päivä oli tarjolla vain lounas. Muut syömiset piti itse ottaa, esim. aamupalaa tai iltapalaa  ei ollut kertaakaan tarjolla. Ei myöskään välissä mitään naposteltavia. Olimme ostaneet poikaystävän kanssa kyllä omia grillattavia, mutta ei niistä joka päivälle riittänyt. 

Heillä on kulttuuri sellainen, että tarjotaan vain yksi lämmin ateria päivässä, joka on kyllä hyvää ruokaa, mutta ei sillä iltaan asti pärjää. Usein illalla söimmekin poikaystävän kanssa edellisen päivän jämiä tai keksimme muuta syötävää. Mutta usein tuli mentyä pienessä nälässä jopa nukkumaan. 

Kävimme yhtenä päivänä pyöräilemässä n. 30km poikaystävän kanssa. Minua heikotti, eikä omia eväitä ollut otettu mukaan, vain vettä. (Aluksi ei ollut tarkoitus vetää niin pitkää lenkkiä, mutta innostuttiinkin sitten ja siksi eväitä ei tullut mukaan) Olin yllättynyt että pyöräretken jälkeen anoppi oli jopa päivällistä laittamassa! Tätä ei ole tapahtunut varmaan koskaan aiemmin. Ilman kyseistä päivällistä olisin saattanut jopa pyörtyä.

Kerran appiukko rupesi grillaamaan makkaraa ja muistin että meillähän oli kaksi makkaraa vielä jäljellä joten vein ne hänelle grillin luokse ja sanoin että nuo voisi laittaa samalla grilliin. Oli ilmeisesti liian suuri työ hänelle siinä, kun mutisi jotain mutta lähdettyäni siitä laittoi ne makkarat kuitenkin sinne. 

Poikaystäväni kuitenkin meni kääntämään ne kun appiukko meni sisälle omien makkaroidensa kanssa. Oli grillannut siis varmaan 2 pakettia makkaraa ja omalle lautaselleen otti suurimman osan! Mökillä oli myös poikaystävän sisko lapsiensa kanssa eikä heille jäänyt murustakaan. Anoppi yritti vieressä toppuutella appiukkoa: "jätähän kuule muillekin!"  Vaan eipä jättänyt. En ole varmaan koskaan tuntenut niin suurta myötähäpeää kuin silloin. 

Kun appiukko mussutti tyytyväisenä makkaroitaan, rupesivat sisko lapsineen etsimään kylmälaukuista syötävää mitä söivät sitten keskenään. 

Anoppi ei edes omille lapsenlapsilleen laittanut heidän siellä ollessaan iltapalaa tai muuta syötävää. Lapsilla oli suklaata ja karkkeja ja se oli heidän "iltapala". Eivät karkeista myöskään muille tarjonneet, mutta ilmeisesti ukkiinsa tulleet siinä asiassa. (Ei sillä että olisin niitä karkkeja himoinnutkaan, mutta mielestäni on epäkohteliasta olla tarjoamatta muille ja mussuttaa kovaan ääneen toisten vieressä)

Oli helpotus kun viimein pääsimme lähtemään. Poikaystävänikin muuttuu melkein eri ihmiseksi kun hänen porukkansa ovat läsnä ja suuttuu tai saa raivokohtauksen jos mainitsen vähänkään hänen porukoistaan. Meillä oli puhetta ruoasta ja ohimennen mainitsin, että "ei me mökilläkään tarpeeksi syöty" ja tästä poikaystävä raivostui, alkoi nimittelemään minua ja haistattelemaan. Joku ihme symbioosi hänellä on porukoihinsa, kun ei saa pienen pientä asiaa mainita, kun raivostuu. Sairasta, sanon minä.

Kun tuosta aikuistut, opit ottamaan niin paljon ruokaa mukaan, ettei riittävyydestä tule ongelmaa.

Miksi anopin pitäisi mökillä laittaa usempia aterioita? Jos muillakin on täydet jääkaappioikeudet, voi niitä muita aterioita kuka tahansa laittaa.

Karkkipussit on niiden lasten omat. Vie itse omat karkkisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ei olla sen kummemmin tuttuja, vain lasten kautta. Kakrut pyöri yhdessä vaiheessa keskenään. Joskus pari sanaa vanhempien kanssa, jos on törmätty jossain.

Kutsuin tämän isäntäparin kummankin poikamme ylppäreille ja tulivat. En erikseen nyt muista, mutta kaipa he rahalahjan kummallekin toivat.

Ei tuntunut kivalta. Vaikutti ihan kuin me olisimme olleet jotain jämäporukkaa. Talon rouva on vielä ravintola-ammattilainen. Silti saimme jotkut pohjat kai jonkun juomasta. Vai luulivatko että tultiin santsaamaan?

Tuokin että mulle ei sitten tarjottu enää viinilasillistakaan, miehelle kaljatölkki. Niinkuin rupusakille.

Mä kyllä loukkaannuin tuosta. Onneksi heillä ei ole enempiä lapsia eikä meillä. Ei kiinnosta enää heidän seuransa tai juhlansa.

Osaatko yhtään arvata syytä moiselle käytökselle? Kuten, että rouva arvelee miehensä pitävän sinua näppärän näköisenä tai muuten mukavana tyyppinä :) ?

Tämä kävi mielessä. Käy useinkin. Olen kivannäköinen, en rupsahtanut ja yleensä mua pidetään mukavana. Kävi aika usein niin, että mies oli heidän pihallaan ja pysähdyin sitten puhelemaan jotain kanssaan. Keski-ikäisillä miehillä ei kai paljoa juttuseuraa ole työn ulkopuolella. Vähän ajan kuluttua yleensä rouva pisti päänsä takaovesta pihalle kuin näyttääkseen että tsot-tsot - älä innostu.

Mulla ei ollut mitään tuonsuuntaista koskaan mielessä.

Aiemminkin huomasin, että jos jossain seurassa jäin juttelemaan jonkun miehen kanssa, hetken kuluttua tuli rouva liimaantumaan miehensä kylkeen. Ilmeisesti tästä mustasukkaisuudesta on kysymys. Minä en ole antanut aihetta, mutta ehkä nämä miehet sitten mainitsevat jotain minusta kotonaan.

Tuntuu typerältä. En ole mikään vamppi. Tylysti kohtelivat. Joskus juhlissa on käynyt niin, että vaimo ja mies vaihtavat paikkaa eli vaimo tulee mun viereen. En tiedä mitä juorua minusta sitten liikkuu, mutta loukkaavaa on.

Totta, ei jokainen hyvännäköinen ja kiva naisihminen ole muiden miehiä vokottelemassa, edes alitajuisesti.

Vierailija kirjoitti:

Anoppilassa. Anoppi vahtii sairaalloisesti omaansa ja suvun naisten kiloja. Miehille ja pojille tuputtaa ruokaa kaksin käsin. Hyvä esimerkki oli viimeksi kun oltiin kylässä, ei ollut lapsia mukana mutta oltiin siis mieheni ja minä. Minut istutetaan aina pöydän ahtaimpaan paikkaan nurkkakaapin kylkeen ja padat on pöydän toisessa päässä. Miesväki pääsee niiden ääreen vaivatta mutta minä olen jumissa nurkassani enkä pääse santsaamaan, ja jos pyydän lisää niin anoppi ei ole kuulevinaan, pajattaa vaan omia asioitaan samalla kun mättää miesväen lautasia täyteen.

"Rakas [oman miehen nimi] antaisitko minulle kutakin lajia lisää kelpo kauhallisen, kiitos!"

Ei kuuroja pidä syyllistää, varsinkaan anoppeja :D