Mies on pettänyt vuosia sitten

Täällä on ollut useampikin ketju missä nainen kysyy neuvoja, että pitäiskö kertoa yhden illan lipsahduksesta. Suuri osa naisista silloin vastaa, ettei kannata kertoa, jos tajuaa virheensä ja ei sitä toista. Toiset jopa julistavat, etteivät itsekään haluaisi yhdestä kerrasta kuulla, jos oma suhde jatkuu hyvänä. Eihän sitä varmaan jätä, jos ei tiedä. Mutta näillä asioilla on jännä tapa tavalla tai toisella vuosien aikana nousta pintaan. Mitäs sitten? Väitän, että loukkaa kahta kauheemmin, kun siitä on vielä vuosia valehdelutukin.

Olipa täällä sellainenkin ketju jossa mies ilmoitti jättävänsä vaimonsa vasta paljastuneen suhteen alkuvaiheen pettämisen vuoksi. Suurin osa tuntui pitävän miestä sekona, kun vanhan jutun takia tuhoaa perheensä. Olisi kiva kuulla heidän mielipiteensä nyt, kun tekijänä onkin mies. Onko se vain vanha pikku juttu, josta on otettu opiksi ja kaikki on hyvin. Vai perustuuko koko suhde nyt valheelle?

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 07:27"]

Minulla on vaan tosi paha olo. Vituttaa uskomattomasti. En uskonut koskaan joutuvani petetyksi, mutta näin kävi ja tältä se siis tuntuu. Kuka se mies oli, joka näin tyhmän teon teki? Ei ainakaan minun tuttu ja turvallinen puoliso. Mitä saatanaa meidän suhteessa silloin on ollut, kun on noin raukkamainen teko pitänyt tehdä (sanoi ettei mennyt silloin kovin hyvin, vaikka se ei sitä selitä).Luulin aina, että meidän suhde on puhdas, viaton, mutta väärässäpä olin. Nyt silmiäni verhoaa likaisenmyrkyllinen pettymyksen verho.

Uskon kaiken uhallakin häntä, ettei ole sittemmin pettänyt, mutta tulevaisuudesta ei kukaan voi olla varma. Sanoin, että vannomatta paras, kun hän sanoi  ettei tule ikinä enää toistumaan, vaikka tuntuukin oudolta että hän tuon hairahduksen jälkeen enää sellaista tekisi, kun on niin paljon nyt panoksena (lapsi, yhteinen koti, minä). Enemmän itse tekoa minua loukkaa se,ettei ole kertonut asiasta kuin vasta nyt. Tunnen oloni niin tyhmäksi. Monenlaisia ajatuksia kulkee päässäni, mutta päätin antaa anteeksi. Se ei silti tarkoita sitä että unohtaisin asiaa. Haluaisin kuulla muiden petettyjen tarinoita, miten pääsitte yli?

ap

ps. huviottavaa, kun kirjoitin tänne edellisiltana siitä, kun mies oli suudellut vierasta (kertoi loput seuraavana päivänä), minua pidettiin pikkumaisena ja käskettiin unohtamaan moinen asia, sillä kaikillehan sellaista tapahtuu. No, olen sitä mieltä, että MYÖS suutelu on yhtälailla pettämistä ja ihan samalla tavalla olisin loukkaantunut "pelkästä" suutelustakin. Näköjään ihmisillä menee eri kohdassa petturuuden raja. Itselleni on melkolailla sama onko suudellut vai suudellut ja harrastanut käsipeliä.

[/quote] jooh taas.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 08:16"]Syy voi olla ihan sitä, että ihmisellä on tunteita muitakin kohtaan kuin aviopuolisoaan, niin seksuaalisiakin kuin välillä romanttisiakin. On vaan realistista ymmärtää se.
[/quote]

No ei mulla ainakaan ole ikinä mitään tunteita muita kun puolisoani kohtaan. Eikä käsittääkseni silläkään.

Ap tässä. Soitin sille naiselle ja tarinat osuivat yhteen, eli ei ollut yhdyntää. Eikä oo puhuneet toisilleen asiasta ja sopinueet tarinaa.

Ei tunnustaessaan itkenyt, vaan asiasta keskustellessamme minun tuskani ja pettymyksen nähdessään hänkin itki hävetessään. Ei tervitse panna, jotta asia kaduttaa ja kummittelee vielä vuosienkin päästä. Itse en pystyisi noin kauaa pitämään salaisuutta järkyttävien omantunnontuskien takia, mutta mies sanoi, että asia on vuosien varrella muuttunut yhä vaikeammaksi kertoa. Nyt sitten kertoi, onneksi. Olen todella pettynyt ja luottamus on nyt nollassa, mutta haluan jatkaa. On vain pakko uskoa teon olleen ainoa pettäminen ja luottaa siihen ettei toistu. Tämä on yhksi karikko josta on vaan päästävä eteenpäin.. Myötä- ja vastamäet yms..

Mutta nytpä tiedän, että se paraskin mies voi pettää ja valehdella.

Salaa sormettaminen, koskettelu ja lähekkäin nukkuminen voivat olla paaaaaaljon kiihottavampaa kuin pelkkä pano.

Anna nyt itsellesi ensin aikaa, vaikka pari viikkoa, ennen kuin teet lopullisia päätelmiä. Sitten ymmärrät, ettei miehesi ole yli-ihminen siinä missä eivät muutkaan. Sitten ymmärrät, että kyse on yhdestä kerrasta. Ja sitten keskität huomiosi siihen, että asiasta on kulunut viisi vuotta.

Sattuu, tiedän. Asettuu oikeisiin mittasuhteisiin, tiedän.

Tiedätkö ap, meitä petettyjä on niin paljon. Varmaan lähes jokainen perhe, joissa on oltu vähintään 10 vuotta yhdessä. Meidänkin tuttavapiirissä on tosi paljon näitä perheitä missä nimenomaan mies pettänyt, myös minun mies.

Minunkin mies oli se kunnollinen kiltti nörtti-insinööri. Kaikkien unelmavävy, kiltti perheenisä, kunnon työssä insinööritalossa. Koskaan ei riidelty, kaikki oli liiankin hyvin. Velaton uusi omakotitalo, kaksi velatonta autoa, kaksi lasta, vakityöt molemmilla. Ei rahahuolia, arki oli turvallista ja tasaista. Ei riitoja, ei erimielisyyksiä, seksiä useamman kerran viikossa. Ja se petti työmatkalla. Mulle väittää että kyseessä ollut yhden illan tuntematon hoito. En tiedä mitä uskoa. Vai oliko kuitenkin työkaveri? Mistä sen tietää? Kannattiko?

Mies kertoi mulle heti tuoreeltaan. En olisi mistään osannut epäillä, jos ei olisi kertonut oma-aloitteisesti. Kovin on ollut itkuinen ja katuvainen. Tästä on nyt kolme vuotta aikaa.

Mies kertoi teostaan myös minun ja omille vanhemmilleen minun mielipidettä kysymättä. Tämän seurauksena omat ja appivanhemmat alkoivat painostamaan minua, että en saa ottaa avioeroa kun mies on anteeksipyytävä ja oikeastaan ihan kunnon mies. Mies raivosi minulle, että olen luvannut avioituessa kulkea myös ylämäet hänen kanssaan ja siksi en saa ottaa avioeroa. Vitut. Minullekin sanottiin, että älä tee hätiköityjä päätöksiä, mutta olen sitä mieltä että jokainen petetty tietää sydämessään mikä on se oikea päätös eli kuoleeko rakkaus vai onko halua antaa anteeksi. Miehen kanssa voi toki jäädä avioliittoon asumaan muista syistä, vaikka käytännön syistä.

Minun sydämeni sanoi, että en ikinä pysty enkä halua antaa pettämistä anteeksi. Kun avioliitossa luottamus menetetään niin minusta silloin kuolee kaikki. Tein kuitenkin järkiratkaisun ja jäin avioliittoon ja voin sanoa, että se ei ole oikea ratkaisu sydämen kannalta. Mutta se on järkiratkaisu ainakin minulle ja pystyn nykyään elämään miehen kanssa ihan sujuvasti. En vain enää tunne häntä kohtaan mitään. En yhtään mitään. En vihaa, en rakkautta, en inhoa, en ylpeyttä, en kiitollisuutta. Vain pohjatonta surua siitä mitä hän tuhosi ja mitä menetimme. Voimani eivät vain riitä "anteeksiantoon, yrittämiseen ja toistemme uudelleenlöytämiseen". Menetetty mikä menetetty.

Yritän olla avioliitossa siihen asti kun kuopus muuttaa pois kotoa opiskelemaan. Ja sitten hankin oman asunnon. En halua rikkoa lasten ydinperhettä, en viedä lapsilta kotia, en halua olla erossa lapsista joka toinen viikko, en halua antaa lapsia joka toinen viikko mahdollisten uusien äitipuolien kasvatettavaksi. He ovat MINUN lapsiani.

Mies on muuttunut omalla tavallaan. On nykyään nöyrä, säyseä, ostelee minulle ylikalliita lahjoja. Mutta mikään timanttikoru ei tee hänen tekoaa tekemättömäksi.

Minusta surullisinta tässä meidänkin tapauksessa on se, että mies ei ainoastaan tuhonnut meidän avioliittoa vaan hän tuhosi minun kykyni luottaa enää parisuhteeseen yhdenkään miehen kanssa. Vaikka eroaisin nyt ja alkaisin parisuhteeseen jonkun toisen miehen kanssa en kuitenkaan luottaisi tuohon uuteen mieheen mieheni vuoksi. Jos superkunnollisena pitämäni mies petti niin miksi se uusikin mies ei pettäisi?! Samanlaisia kaikki miehet.

Meidän tuttavapiirissä on paljon perheitä, joissa on 2-3 lasta, alakouluikäisiä ja avioliittoa takana näillä perheillä 10-15 vuotta. Miehet pettäneet työmatkoilla, huorataloissa käyneet ym. Yksikään näistä pareista ei ole eronnut vaan vaimot ovat jääneet aivokuolleisiin avioliittoihin lasten ja taloudellisen hyödyn vuoksi. Onkohan se nyt sitten kivaa avioliittoa pettäjämiesten mielestä? Tuntuu niin oudolta, että joku hankkii itselleen näin mukavan avioliiton vaimonsa kanssa, että saa ihan käytännön syistä armon asua perheensä kanssa. Eikö tämä kuulosta teistä kummalliselta?

Jos päätät jäädä miehesi kanssa niin omasta kokemuksesta voin sanoa, että pettäminen ei unohdu koskaan. Minulla siitä on jo kolme vuotta ja joka päivä se käy mielessä. Tietysti, koska miehen kasvot muistuttavat minua tapahtuneesta. Jossain vaiheessa sinunkin tunteesi kuolevat ja jäljelle jää suru. Sitten vain mietit mitä teet, lähdetkö vai jäätkö jostain syystä.

Olen sitä mieltä, että jos meillä ei olisi ollut lapsia olisin ottanut avioeron heti kun mies kertoi pettämisestään. Ja se olisi ollut ainoa oikea vaihtoehto. Silloin olisin voinut aloittaa oman elämän eikä mies olisi tuonut ahdistusta elämääni enää. Minun ei olisi tarvinnut olla hänen kanssaan enää missään tekemisissä. Nyt kun meillä on lapsia niin en pääse hänestä koskaan eroon, paitsi jos hän kuolisi, mikä olisi hyvä juttu. Nyt kun meillä on lapsia niin joudun olemaan hänen kanssaan loppuikäni tekemisissä : lasten rippijuhlat, yo-juhlat, valmistujaiset, kihlajaiset, häät, lastenlasten syntymät, lastenlasten synttärit, ristiäiset, häät jne.

Jos jäät miehesi kanssa niin suosittelen että teet suunnitelman pahan päivän varalle. Jos miehesi kykeni jo tuon tasoiseen idiotismiin että petti sinua niin niillä osamäärillä mitä vain voi olla vielä luvassa, vaikka 10 vuoden päästä. Varaudu siis siihen että jonain päivänä sinun on lähdettävä, kun mies taas pettää/seksitsättäilee jonkun vosun kanssa/tyrii muuten. Eli avaa itsellesi vaikka jokin salainen pankkitili mihin säästät vuokra-asunnon takuusumman ja vuokrarahaa ja vähän extraa muihin elämisen kuluihin, että pääset alkuun.

Itse olen sitä mieltä, että luottamuksen voi ansaita kerran ja sen voi myös menettää kerran. Ja vain kerran.

Onko sillä oikeasti tuossa kohtaa jotain väliä, onko penis ollut vaginassa vai kädessä vai suussa? Pettämistä se on joka tapauksessa.

Varmasti kurjalta tuntuisi tuollaisen paljastuminen vielä vuosienkin jälkeen. Mutta itse en muutoin hyvää parisuhdetta poikki pistäisi tuollaisen takia. Jos ei osaa antaa toiselle audosti anteeksi ja mennä elämässä eteenpäin, on parisuhteessa eläminen aika vaikeaa noin pitemmän päälle.

Minulla on vaan tosi paha olo. Vituttaa uskomattomasti. En uskonut koskaan joutuvani petetyksi, mutta näin kävi ja tältä se siis tuntuu. Kuka se mies oli, joka näin tyhmän teon teki? Ei ainakaan minun tuttu ja turvallinen puoliso. Mitä saatanaa meidän suhteessa silloin on ollut, kun on noin raukkamainen teko pitänyt tehdä (sanoi ettei mennyt silloin kovin hyvin, vaikka se ei sitä selitä).Luulin aina, että meidän suhde on puhdas, viaton, mutta väärässäpä olin. Nyt silmiäni verhoaa likaisenmyrkyllinen pettymyksen verho.

Uskon kaiken uhallakin häntä, ettei ole sittemmin pettänyt, mutta tulevaisuudesta ei kukaan voi olla varma. Sanoin, että vannomatta paras, kun hän sanoi  ettei tule ikinä enää toistumaan, vaikka tuntuukin oudolta että hän tuon hairahduksen jälkeen enää sellaista tekisi, kun on niin paljon nyt panoksena (lapsi, yhteinen koti, minä). Enemmän itse tekoa minua loukkaa se,ettei ole kertonut asiasta kuin vasta nyt. Tunnen oloni niin tyhmäksi. Monenlaisia ajatuksia kulkee päässäni, mutta päätin antaa anteeksi. Se ei silti tarkoita sitä että unohtaisin asiaa. Haluaisin kuulla muiden petettyjen tarinoita, miten pääsitte yli?

ap

ps. huviottavaa, kun kirjoitin tänne edellisiltana siitä, kun mies oli suudellut vierasta (kertoi loput seuraavana päivänä), minua pidettiin pikkumaisena ja käskettiin unohtamaan moinen asia, sillä kaikillehan sellaista tapahtuu. No, olen sitä mieltä, että MYÖS suutelu on yhtälailla pettämistä ja ihan samalla tavalla olisin loukkaantunut "pelkästä" suutelustakin. Näköjään ihmisillä menee eri kohdassa petturuuden raja. Itselleni on melkolailla sama onko suudellut vai suudellut ja harrastanut käsipeliä.

Eikö anteeksianto tarkoita juuri sitä että unohtaa asian ja ei väliä! Nyt "annat anteeksi" ja et unohda -eli??

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 07:53"]

Eikö anteeksianto tarkoita juuri sitä että unohtaa asian ja ei väliä! Nyt "annat anteeksi" ja et unohda -eli??

[/quote]

Tarkoitan anteeksiannolla sitä, että en jätä, vaan jatkan parisuhdetta hänen kanssaan tästä huolimatta ja koetan ymmärtää. Mutta en voi unohtaa asiaa, vaikka haluaisinkin, enkä aio hyväksyä sitä.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 07:27"]

Minulla on vaan tosi paha olo. Vituttaa uskomattomasti. En uskonut koskaan joutuvani petetyksi, mutta näin kävi ja tältä se siis tuntuu. Kuka se mies oli, joka näin tyhmän teon teki? Ei ainakaan minun tuttu ja turvallinen puoliso. Mitä saatanaa meidän suhteessa silloin on ollut, kun on noin raukkamainen teko pitänyt tehdä (sanoi ettei mennyt silloin kovin hyvin, vaikka se ei sitä selitä).Luulin aina, että meidän suhde on puhdas, viaton, mutta väärässäpä olin. Nyt silmiäni verhoaa likaisenmyrkyllinen pettymyksen verho.

Uskon kaiken uhallakin häntä, ettei ole sittemmin pettänyt, mutta tulevaisuudesta ei kukaan voi olla varma. Sanoin, että vannomatta paras, kun hän sanoi  ettei tule ikinä enää toistumaan, vaikka tuntuukin oudolta että hän tuon hairahduksen jälkeen enää sellaista tekisi, kun on niin paljon nyt panoksena (lapsi, yhteinen koti, minä). Enemmän itse tekoa minua loukkaa se,ettei ole kertonut asiasta kuin vasta nyt. Tunnen oloni niin tyhmäksi. Monenlaisia ajatuksia kulkee päässäni, mutta päätin antaa anteeksi. Se ei silti tarkoita sitä että unohtaisin asiaa. Haluaisin kuulla muiden petettyjen tarinoita, miten pääsitte yli?

ap

ps. huviottavaa, kun kirjoitin tänne edellisiltana siitä, kun mies oli suudellut vierasta (kertoi loput seuraavana päivänä), minua pidettiin pikkumaisena ja käskettiin unohtamaan moinen asia, sillä kaikillehan sellaista tapahtuu. No, olen sitä mieltä, että MYÖS suutelu on yhtälailla pettämistä ja ihan samalla tavalla olisin loukkaantunut "pelkästä" suutelustakin. Näköjään ihmisillä menee eri kohdassa petturuuden raja. Itselleni on melkolailla sama onko suudellut vai suudellut ja harrastanut käsipeliä.

[/quote]

Ja huomennako kirjoitat, miten se mies onkin nainut jotain toista? Kuulostaa nyt vähän siltä, että sulle paljastetaan asiaa vähitellen siinä toivossa, ettei tulisi liian suurena juttuna kerralla ja ettet heittäisi ukkoa ulos.

♡ miehet ei anna anteeksi, mutta unohtavat ♡

♡ naiset antavat anteeksi, mutta eivät unohda ♡

Syy voi olla ihan sitä, että ihmisellä on tunteita muitakin kohtaan kuin aviopuolisoaan, niin seksuaalisiakin kuin välillä romanttisiakin. On vaan realistista ymmärtää se.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 08:16"]

Syy voi olla ihan sitä, että ihmisellä on tunteita muitakin kohtaan kuin aviopuolisoaan, niin seksuaalisiakin kuin välillä romanttisiakin. On vaan realistista ymmärtää se.

[/quote]

mutta on rpätealistista lähteä näitä haluja toteuttamaan ja olettaa että kumppani antaa kaiken anteeksi. Sori pettäjät, vanha fakta pitää paikkansa ja sitä piirakkaa ei voi sekä syödä että pitää.

Ja lisään vielä, että eihän pettämisessä ole ainoa paha teko se toiseen koskeminen, vaan nimenomaan toisen luottamuksen pettäminen. Ja se luottamuksen pettäminen toistuvana johtaa väkisinkin petetyn osapuolen tunteiden muuttumiseen. Ihan sama tilanne olisi toistuvasti muusta syystä, vaikka alkoholismin tai peliriippuvaisen valehtelun kanssa. Kun on pettynyt toiseen riittävän monta kertaa, kunnioitus väkisinkin kuolee. Vaikka suhteessa vielä olisi rakkautta, on ilman luottamusta ja kunnioitusta hyvin vaikeata jatkaa siten että liitto olisi enää molemmille tasa-arvoinen ja tyydyttävä.

t16

(15)

En ole itse pettäjä, mutta jo kypsemmässä iässä ja katselen asioita jo useammissa väreissä kuin musta ja valkoinen. Ei pidä lähteä kaikkia halujaan toteuttamaan, mutta ihminen voi olla heikko.  Anteeksiantaminen ja jatkaminen on kyseisten ihmisten käsissä, eipä sitä kukaan muu voi tehdä heidän puolestaan.

En mitenkään halua puolustella pettäjää, mutta mikä ääliömäinen älynväläys oli mennä kertomaan siitä vaimolle vuosien jälkeen? 

[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 08:44"]

En mitenkään halua puolustella pettäjää, mutta mikä ääliömäinen älynväläys oli mennä kertomaan siitä vaimolle vuosien jälkeen? 

[/quote]

Puhuttiin saunassa yleisesti suhteestamme ja puheeksi tuli flirttailu ym jutustelu muille (mikä on ihan ok)   yms ja kysyin puolivitsillä sitten että onko hän tehnyt jotain muuta kuin vain heittänyt läppää naisten kanssa, jolloin näin silmistä, että on jotain kerrottavaa. Ei meinannut kehdata kertoa, mutta tivasin ja vaadin saada totuuden. Vuosia on meinannut kertoa, mutta ei ole vain uskaltanut. Nyt se tuli sitten ilmi. Itse haluan mieluummin tietää kipeätkin asiat, kuin elää sinisilmäisenä valheessa.

Mutta ahdistaa ja vituttaa. Miten pystyn enää elämään tästä eteenpäin. Tuntuu niin pahalta :(

Ap