Rajattomat lapset, äh en jaksa!

Päiväkodissa pitkään työtä tehneenä voin sanoa, että lapsille pitää puhua jämäkästi ja suoraan. Ei turhaa houkuttelua vaan vaihtoehtoja voi tarjota. Esim. ruokapöydässä jos lautanen lentää tai ruoka on p….aa. Lautanen pois jämerästi nokan alta ja mihinkään vinkumiseen ei reagoida. Sanotaan, että jos nätisti syöt niin saat ruokasi takaisin. Ei mitään lässyttämässä eikä houkuttelua. Monessa muussa tilanteessa sama juttu.

Nämä itkevät ja kiukuttelevat lapset eivät tule välttämättä nk. huonosta perheestä. Perheenjäsenet äidit, isät ja muu suku voi työskennellä hyvissä ammateissa, rahaa on ja titteleitä, mutta lapset on saatu kasvatettua sellaisiksi, että he tarvitsevat just edellämainittua jämäkkyyttä paljonkin heidän ollessaan päiväkodissa. Kaikki voi olla vaikeata: ruokailu, pukeminen, nukkumaanmeno eli päikkärit ja säännöt yleensä. Ei auta vaikka on merkkivaatteet päällä. Joskus näkee, että vanhemmat ovat ihan epätoivoisia, kun lapset eivät ota kuuleviin korviinsa, kun vanhemmat noutavat tai tuovat lapsiaan. Eli tietoa kyllä on, mutta ei taitoa. Myös kovin huono-osaisia lapsia on. Näkee, että puutetta on rahasta ja kaikesta jaksamisesta eli omiakaan asioita ei osata hoitaa. Lapsia on monenlaisia kilttejä, ylikilttejä, rauhallisia, vahvoja, herkkiä ja oikeita riivinrautoja, joilta puuttuu kaikki rajat ja elämäntaito. Siinäpä sitten päiväkodin henkilökunta opastaa heitä parhaan taitonsa mukaan ja tottavie niitä työntekijöitä on myös laidasta laitaan. Yleensä, kun kuuntelee päiväkodin johtajaa niin hän on viimekädessä se, joka antaa päiväkodin henkilökunnalle suunnan, että mikä on huväksyttävää ja mikä ei. Eli johtajasta riippuu pitkälti millä tavalla lapsia kasvatetaan. Tämä tosin ehkä ei pidä paikkaansa paikkakunnilla, joissa on ankara pula työntekijöistä.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu oikeasti todella uskomattomalle että tuollaisia vanhempia ja lapsia olisi. Minulla on alakouluikäiset lapset itsellä ja ystävillä on päiväkoti-ikäisiäkin. Ei koskaan tullut tuollaisia lapsia vastaan kun itse työskentelin varhaiskasvatuksessa 2000-luvun alussa useamman vuoden kesätöissä, ei silloin kun omat lapseni olivat päiväkodissa eikä ole tullut vieläkään. Yksikään tuntemani varhaiskasvattaja ei ole koskaan puhunut tuollaisten lasten olemassaolostakaan, vaikkakin esim nepsylasten ja resurssipulan rankkuudesta on monesti keskusteltu. Tapaan lasteni ystäviä paljon ja yksikään heistä ei ole epäkohtelias tai mitenkään muuten rajattomia. Onko tuo joku tiettyjen alueiden ongelma vai näkevätkö ihmiset sen että lapseni sanoo ettei halua laittaa lapasia nyt ja sanon että ok, laita taskuun ja päälle kun tarvitset - rajattomuutena?

Olen ollut neuvolan Th itä-Helsingissä. Voin sanoa, että kyllä löytyy.

No minä asun Etelä-Helsingissä ja täällä ei ole tuollaista näkynyt ollenkaan. Mutta sinun kirjoituksistasi ylipäätään huokuu aina negatiivisuus asiaa kuin asiaa kohtaan, eli en ihmettele ollenkaan että sinä koet niin. Onneksi et ole enää neuvolan th.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin koin tosi haastavaksi sen, että vauva-aikana kaikki puhui kuinka pitää olla vauvantahtinen ja vastata lapsen tarpeisiin jne. Se oli helppoa. Sitten se vauva kasvoi ja oikein muistan jossain vaiheessa tajunneeni, että ei hitsi, ei tämä vauvantahtisuus enää taida oikein toimia vaan pakko alkaa opetella kasvattamista. Se on varmaan se kohta, jossa moni menee metsään. Neuvolassa ym vanhemmille puhutaan vain siitä, miten vauvaa hoidetaan ja vauvan tarpeisiin vastataan, mutta ei sieltä tule ohjekirjaa siitä miten taaperolle pidetään rajat ja mikä on se oikea vaihe kun ei enää voikaan tehdä niinkuin se vauva haluaa.

Luinko minä oikeasti, että tuossa lukee ohjekirja? On totta, että eka vuosi keskitytään siihen että se lapsi pysyy hengissä mutta sitten alkaa se todellinen työ jossa opetellaan tuntemaan se oma lapsi ja miten tämän tunteisiin vastataan ja uhmaikäkin on helpompi, kun tuntee ne oman lapsen metkut. Ei opettejillekaan opeta miten opetetaan kaikkia oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan vaan heidän pitää opetella niin monta tapaa opettaa, että kaikki lapset varmasti oppii. Jos kuvittelee että vanhemmuuteen on joku käsikirja ja kaikki sujuu tismalleen niin kuin on kirjoitettu ei pidä tehdä niitä lapsia.

No ei kai tossa nyt tarkoitettu fyysistä ohjekirjaa. Tyhmempikin kyllä tajuaa mitä tuossa tarkoitettiin. Sitä että neuvolassa korostetaan koko eka vuosi ja raskausaika samaa asiaa mutta vanhemman lapsen kasvatuksesta ei sitten sanota halaistua sanaa. Jos aikuinen ei ole itseohjautuva niin ei ehkä osaa etsiä tietoa kuinka kasvattaa taaperoa, leikki-ikäistä jne.

Vierailija kirjoitti:

Joskus näkee, että vanhemmat ovat ihan epätoivoisia, kun lapset eivät ota kuuleviin korviinsa, kun vanhemmat noutavat tai tuovat lapsiaan. Eli tietoa kyllä on, mutta ei taitoa.

Tämä on yksi tärkeimmistä syistä sille, miksi EU-maistakin suuressa osassa ruumiillinen kuritus on sallittu. Ruumiillisen kurituksen avulla perheen valtatasapaino on helppo korjata, kun rankaisu on nopeaa ja tehokasta ja onnistuu lähes tilanteessa kuin tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu oikeasti todella uskomattomalle että tuollaisia vanhempia ja lapsia olisi. Minulla on alakouluikäiset lapset itsellä ja ystävillä on päiväkoti-ikäisiäkin. Ei koskaan tullut tuollaisia lapsia vastaan kun itse työskentelin varhaiskasvatuksessa 2000-luvun alussa useamman vuoden kesätöissä, ei silloin kun omat lapseni olivat päiväkodissa eikä ole tullut vieläkään. Yksikään tuntemani varhaiskasvattaja ei ole koskaan puhunut tuollaisten lasten olemassaolostakaan, vaikkakin esim nepsylasten ja resurssipulan rankkuudesta on monesti keskusteltu. Tapaan lasteni ystäviä paljon ja yksikään heistä ei ole epäkohtelias tai mitenkään muuten rajattomia. Onko tuo joku tiettyjen alueiden ongelma vai näkevätkö ihmiset sen että lapseni sanoo ettei halua laittaa lapasia nyt ja sanon että ok, laita taskuun ja päälle kun tarvitset - rajattomuutena?

Olen ollut neuvolan Th itä-Helsingissä. Voin sanoa, että kyllä löytyy.

No minä asun Etelä-Helsingissä ja täällä ei ole tuollaista näkynyt ollenkaan. Mutta sinun kirjoituksistasi ylipäätään huokuu aina negatiivisuus asiaa kuin asiaa kohtaan, eli en ihmettele ollenkaan että sinä koet niin. Onneksi et ole enää neuvolan th.

Teillä siellä päin ei taida Hekan taloja olla?

Vierailija kirjoitti:

Koska rangaistuskeinoja ei enää tunnu olevan, on jäljelle jäänyt uhkaileminen (tavaroiden imuroimisella, takavarikolla, jne) ja huutaminen. En tiedä onko nekään hyviä keinoja, mutta jotain on käytettävä. :D Asioiden toistaminen ja selittäminen tuhanteen kertaan on myös liiankin tuttua.

En itsekään siedä tottelemattomia lapsia, mutta ymmärrän keinojen joskus olevan vähissä. Meidänkin naapuri olisi voinut tehdä lasun monet kerrat ihan vain siitä, että huudan ja komennan lastani kotonani.

Eli toimit siis epäjohdonmukaisesti, uhkailet sanktiolla, joka joskus tapahtuu ja joskus ei, ja huudat vielä päälle. Ja mitään muuta keinoa et osaa? Juurihan sunlaisia se ap kaipailikin vastaamaan. Kun esim. siellä päikyssä ei sitten voikaan lapselle huutaa ja uhkailla häntä, niin hän vaan perseilee menemään, kun ei ole mitään kunnioitusta siellä kotona aikuisia kohtaan opetettu.

Ei siihen kunnioituksen tarvita mitään vanhanaikaisia kurituskeinoja, vaan se lähtee sieltä pikkulapsiajasta, jolloin vanhemman on kerta toisensa jälkeen toimittava johdonmukaisesti ja selitettävä lapselle, mitä saa tehdä ja mitä ei. Ja yhdistettävä tähän se, että toiminnasta on seuraus: jos taapero lyö vaikka leikkipuistossa kaveria lapiolla, ensin pysäytetään lapsi "hei, tiedät että ketään ei saa lyödä. Jos lyöt vielä kerran, lähdetään pois" ja kun lapsi todennäköisesti alkuun sitä lapiota heilauttaa kohti kaveriaan uudelleen, sitten toteutetaan se uhkaus: rauhallisesti ja napakasti kakara kantoon ja kotiin.

Näitä rauhallisesti, johdonmukaisesti ja ennakoiden toimivia vanhempia ei vaan paljoa näe. Osa kieltää, ja jättää sitten kuitenkin sen kiellon vahtimatta, kun ei jaksa alkaa juuri sillä hetkellä vääntää sen lapsen kanssa kuitenkaan asiasta. Sitten kun vanhemmalla mitta täyttyy kun se ipana vaan kerta toisensa jälkeen esim. kurmoottaa sitä kaveriaan (kun siihen ei puututa), sitten yhtäkkiä reagoidaan suuttuneena "minähän sanoin että ei läiskitä lapiolla!" Ja hämmentynyt lapsi kaapataan raivolla kainaloon ja sätitään koko kotimatka, kuinka paha lapsi nyt on. Eihän lapsi tällaista tajua!

Tai sitten toiset on sitten niitä lasupelkoisia "hui, vauvapalstalla kerrottiin että lapset lähtee huostaan vääränlaisen makaroonilaatikon vuoksi, mitä ihmettä mä oikein saan tehdä? En osaa tästä

älypuhelimestanikaan etsiä tietoa lasten kanssa toimimisesta! Voi jessica kulta, älä lyö kaveria lapiolla älä, kato äitillä on täällä suklaata tuu ottamaan".

Ja osa ei sitten vaan välitä, tai on jopa ylpeitä kun lapsi häröilee.

Iso osa ongelmaa on nykyiset älylaitteet, jotka vie sen vanhemman huomion. Tai vanhempi on väsynyt kun lapsia tuli tehtyä liikaa ja töissä on rankkaa. Vanhempi huomaa jotain ei-toivottuja käytöstä ja kieltää. No, huomio menee kuitenkin siihen älylaitteeseen, tai ei vaan jaksa reagoida, ja lapsi saa puuhata vaikka mitä sillä välillä. Sitten jotain sattuu pahasti ja vanhempi reagoi. Mitä lapsi oppii? Että kannattaa aina kokeilla, voiko sitä käskyä uhmata. Näin se vanhemman auktoriteetti jää kehittymättä, kun toiminta ei ole johdonmukaista.

Jos vanhempi luistaa tästä pikkulapsivaiheen johdonmukaisesta opetuksesta, sitä auktoriteettia ei saa jälkeenpäin enää, esim. huutamalla. Lapselle huutaminen on nimittäin ihan sama, kuin alaiselle huutaminen. Miettikääpä hetki, mitä ajattelisitte jos pomo alkaa yhtäkkiä karjua teille? Kunnioittaisitteko tälläistä tyyppiä? Tottelisitte varmaan joo niitä pomon mielivaltaisia käskyjä, joita ette ihan ymmärrä, ainakin alkuun, ennenkuin tottuisitte huutoon. Ei se lapsikaan sitä pää punaisena karjuvaa vanhempaansa kunnioita, pelätä ehkä saattaa. Itse en ainakaan kehtaisi naureskella "hah, kyllä naapuri varmaan voisi meistä lasun tehdä kun aina täällä lapsille huudan, mutta kun en mä vaan osaa muuta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska rangaistuskeinoja ei enää tunnu olevan, on jäljelle jäänyt uhkaileminen (tavaroiden imuroimisella, takavarikolla, jne) ja huutaminen. En tiedä onko nekään hyviä keinoja, mutta jotain on käytettävä. :D Asioiden toistaminen ja selittäminen tuhanteen kertaan on myös liiankin tuttua.

En itsekään siedä tottelemattomia lapsia, mutta ymmärrän keinojen joskus olevan vähissä. Meidänkin naapuri olisi voinut tehdä lasun monet kerrat ihan vain siitä, että huudan ja komennan lastani kotonani.

Eli toimit siis epäjohdonmukaisesti, uhkailet sanktiolla, joka joskus tapahtuu ja joskus ei, ja huudat vielä päälle. Ja mitään muuta keinoa et osaa? Juurihan sunlaisia se ap kaipailikin vastaamaan. Kun esim. siellä päikyssä ei sitten voikaan lapselle huutaa ja uhkailla häntä, niin hän vaan perseilee menemään, kun ei ole mitään kunnioitusta siellä kotona aikuisia kohtaan opetettu.

Ei siihen kunnioituksen tarvita mitään vanhanaikaisia kurituskeinoja, vaan se lähtee sieltä pikkulapsiajasta, jolloin vanhemman on kerta toisensa jälkeen toimittava johdonmukaisesti ja selitettävä lapselle, mitä saa tehdä ja mitä ei. Ja yhdistettävä tähän se, että toiminnasta on seuraus: jos taapero lyö vaikka leikkipuistossa kaveria lapiolla, ensin pysäytetään lapsi "hei, tiedät että ketään ei saa lyödä. Jos lyöt vielä kerran, lähdetään pois" ja kun lapsi todennäköisesti alkuun sitä lapiota heilauttaa kohti kaveriaan uudelleen, sitten toteutetaan se uhkaus: rauhallisesti ja napakasti kakara kantoon ja kotiin.

Näitä rauhallisesti, johdonmukaisesti ja ennakoiden toimivia vanhempia ei vaan paljoa näe. Osa kieltää, ja jättää sitten kuitenkin sen kiellon vahtimatta, kun ei jaksa alkaa juuri sillä hetkellä vääntää sen lapsen kanssa kuitenkaan asiasta. Sitten kun vanhemmalla mitta täyttyy kun se ipana vaan kerta toisensa jälkeen esim. kurmoottaa sitä kaveriaan (kun siihen ei puututa), sitten yhtäkkiä reagoidaan suuttuneena "minähän sanoin että ei läiskitä lapiolla!" Ja hämmentynyt lapsi kaapataan raivolla kainaloon ja sätitään koko kotimatka, kuinka paha lapsi nyt on. Eihän lapsi tällaista tajua!

Tai sitten toiset on sitten niitä lasupelkoisia "hui, vauvapalstalla kerrottiin että lapset lähtee huostaan vääränlaisen makaroonilaatikon vuoksi, mitä ihmettä mä oikein saan tehdä? En osaa tästä

älypuhelimestanikaan etsiä tietoa lasten kanssa toimimisesta! Voi jessica kulta, älä lyö kaveria lapiolla älä, kato äitillä on täällä suklaata tuu ottamaan".

Ja osa ei sitten vaan välitä, tai on jopa ylpeitä kun lapsi häröilee.

Iso osa ongelmaa on nykyiset älylaitteet, jotka vie sen vanhemman huomion. Tai vanhempi on väsynyt kun lapsia tuli tehtyä liikaa ja töissä on rankkaa. Vanhempi huomaa jotain ei-toivottuja käytöstä ja kieltää. No, huomio menee kuitenkin siihen älylaitteeseen, tai ei vaan jaksa reagoida, ja lapsi saa puuhata vaikka mitä sillä välillä. Sitten jotain sattuu pahasti ja vanhempi reagoi. Mitä lapsi oppii? Että kannattaa aina kokeilla, voiko sitä käskyä uhmata. Näin se vanhemman auktoriteetti jää kehittymättä, kun toiminta ei ole johdonmukaista.

Jos vanhempi luistaa tästä pikkulapsivaiheen johdonmukaisesta opetuksesta, sitä auktoriteettia ei saa jälkeenpäin enää, esim. huutamalla. Lapselle huutaminen on nimittäin ihan sama, kuin alaiselle huutaminen. Miettikääpä hetki, mitä ajattelisitte jos pomo alkaa yhtäkkiä karjua teille? Kunnioittaisitteko tälläistä tyyppiä? Tottelisitte varmaan joo niitä pomon mielivaltaisia käskyjä, joita ette ihan ymmärrä, ainakin alkuun, ennenkuin tottuisitte huutoon. Ei se lapsikaan sitä pää punaisena karjuvaa vanhempaansa kunnioita, pelätä ehkä saattaa. Itse en ainakaan kehtaisi naureskella "hah, kyllä naapuri varmaan voisi meistä lasun tehdä kun aina täällä lapsille huudan, mutta kun en mä vaan osaa muuta".

Ja vielä tuosta lasupelkoisuudesta mainittava, että ainakin ne kerrat, joita lähipiirissä on perheitä lasun kanssa ollut tekemisissä lapsen käytösongelmien vuoksi, niin sieltä on ihan ensin kartoitettu se, että onhan perheessä johdonmukaiset, ennakoitavan säännöt, lapset tietää miten pitää käyttäytyä ja vanhemmat reagoi johdonmukaisesti jos lapset perseilee. Eli siihen kuriin ja kasvatukseen oikein kannustetaan.

Tottahan on, että jos siitä varhaislapsuuden johdonmukaisesta käytöksestä lipsuu, se lapsi olisi paljon helpompaa sitten vanhempana saada tottelemaan esim. selkä saunalla, kuin että koko perhe alkaa etsiä sitä vanhemman kateissa olevaa auktoriteettia, niin että ne lapset tottelisivat ilman sitä väkivallan pelkoakin (väkivaltaa muuten on myös jatkuva/ennakoimattomissa tilanteissa tapahtuva aggressiivinen huutaminen ja toisten tavaroiden hävittäminen/rikkominen...) Mutta koska homman toimivaksi saaminen vaatisi vanhemmalta oman käytöksen tarkastelua ja muuttamista, kun sitä väkivaltaa tosiaan ei saa käyttää, niin on helpompaa vaan nostaa kädet ilmaan "no kun ei se vaan tottele, eikä mulla ole keinoja saada sitä tottelemaan kun kurittaa ei saa.."

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen kunnioituksen tarvita mitään vanhanaikaisia kurituskeinoja, vaan se lähtee sieltä pikkulapsiajasta, jolloin vanhemman on kerta toisensa jälkeen toimittava johdonmukaisesti ja selitettävä lapselle, mitä saa tehdä ja mitä ei. Ja yhdistettävä tähän se, että toiminnasta on seuraus: jos taapero lyö vaikka leikkipuistossa kaveria lapiolla, ensin pysäytetään lapsi "hei, tiedät että ketään ei saa lyödä. Jos lyöt vielä kerran, lähdetään pois" ja kun lapsi todennäköisesti alkuun sitä lapiota heilauttaa kohti kaveriaan uudelleen, sitten toteutetaan se uhkaus: rauhallisesti ja napakasti kakara kantoon ja kotiin.

Siis tämä "kakara kantoon" -menetelmä on yleispätevä niissä tilanteissa missä lapsi ei tottele puhetta? Jos kerran muita menetelmiä eli "vanhanaikaisia kurituskeinoja" ei tarvita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä tällainen lapatossuvanhemmuus johtuu?

Ei uskalleta olla tiukkoja, koska pelätään lastensuojelua.

Varhaiskasvatus on mukana lietsomassa tuota.

"Voi voi, laittoiko paha äiti sinut kotona nurkkaan seisomaan kun olit puhunut rumia ja vetänyt siskoa turpaan? Ei hätää, Pirjo-täti tekee äidistä lasun ja sitten äiti ei enää pääse tekemään sinulle pahaa."

Ei totta. Yksikään lastenhoitaja tai opettaja ei sanoisi noin lapselle. Oikeasta huolesta ilmoitukset tehdään.

Nurkkaan saa laittaa. Toki. Luunapit yms ei ok.

Vierailija kirjoitti:

Tottahan on, että jos siitä varhaislapsuuden johdonmukaisesta käytöksestä lipsuu, se lapsi olisi paljon helpompaa sitten vanhempana saada tottelemaan esim. selkä saunalla, kuin että koko perhe alkaa etsiä sitä vanhemman kateissa olevaa auktoriteettia, niin että ne lapset tottelisivat ilman sitä väkivallan pelkoakin (väkivaltaa muuten on myös jatkuva/ennakoimattomissa tilanteissa tapahtuva aggressiivinen huutaminen ja toisten tavaroiden hävittäminen/rikkominen...) Mutta koska homman toimivaksi saaminen vaatisi vanhemmalta oman käytöksen tarkastelua ja muuttamista, kun sitä väkivaltaa tosiaan ei saa käyttää, niin on helpompaa vaan nostaa kädet ilmaan "no kun ei se vaan tottele, eikä mulla ole keinoja saada sitä tottelemaan kun kurittaa ei saa.."

Mikäpä ei olisi väkivaltaa, kun ruumiillinen kuritus on sitä, jäähy on sitä, lapsen tavaroiden hävittäminen on sitä ja lapselle huutaminen on sitä. Ja kun kerran väkivaltaa ei (lasun uhalla) saa käyttää, niin vähissä ovat vanhemman vaihtoehdot.

Ainoa toivo on luottaa siihen, että johdonmukainen puhe lopulta saa lapsen aloittamaan tottelemisen.

Vierailija kirjoitti:

Ja isompana vasn hullummaksi menee. Omalla alakoululaisella on tällainen kaverina. Saa luuhata missä tykkää, syödä karkkia ja omien sanojensa mukaan ei jaksa tehdä läksyjä eikä vanhemmat pakota. Jos ovat jossain ulkona ja lapseni soittaa vaikka, että löysi taskustaan 2€, saako mennä ostamaan sillä jotain, kun muutkin menee, tämä lapsi huutelee taustalta, ”miksi sä kysyy sun äitiltä voidaan mennä vaan salaa”. En ota tätä lasta enää meille sisälle, koska vänkäsi meille vanhemmille mm. kotiin lähtemisestä, siitä ettei meidän karkkeja saa syödä ilman lupaa keskellä viikkoa ja oikeastaan kaikesta mitä sanoimme. Todella raskas ja rajaton lapsi. Tavallaan en ihmettele, että vanhemmat ovat työntämässä tätä ”kasvatuksensa” tuotosta aina ulos. En minäkään tuollaista kotonani jaksaisi.

Mun pojalla oli hyvin lyhytaikaisesti tällainen kaveri.

Ekan kerran kun näin hänet, tulivat koulusta meille. Hän marssi sisään kuin kotiinsa ja ilmoitti ihan ekana että me tultiin nyt pelaamaan xboxia. Olin lähdössä kauppaan ja hän huudahti että mulle sit kokista!

Olin ihan ihmeissäni, tuollaisia lapsia on siis oikeasti olemassa!

Edes mun omat lapset ei puhu mulle noin ja tuo oli aivan vieras lapsi.

Yritti sitten määräillä mun poikaa esim. antamaan rahansa hänelle, se riitti mun pojalle eikä ystävyys siitä jatkunut.

Voin kuvitella kuinka raskaita tuollaiset lapset on esim. opettajille koulussa.

Miten paljon oikein voi mennä vanhemmilla pieleen että lopputuloksena on kauhukakara?!

En ole itsekään mikään tiukkis, mutta lapsista on kasvanut ihan täyspäisiä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Koska rangaistuskeinoja ei enää tunnu olevan, on jäljelle jäänyt uhkaileminen (tavaroiden imuroimisella, takavarikolla, jne) ja huutaminen. En tiedä onko nekään hyviä keinoja, mutta jotain on käytettävä. :D Asioiden toistaminen ja selittäminen tuhanteen kertaan on myös liiankin tuttua.

En itsekään siedä tottelemattomia lapsia, mutta ymmärrän keinojen joskus olevan vähissä. Meidänkin naapuri olisi voinut tehdä lasun monet kerrat ihan vain siitä, että huudan ja komennan lastani kotonani.

Huutaminen on henkistä väkivaltaa ja toisen omaisuuteen ei saa kajota!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska rangaistuskeinoja ei enää tunnu olevan, on jäljelle jäänyt uhkaileminen (tavaroiden imuroimisella, takavarikolla, jne) ja huutaminen. En tiedä onko nekään hyviä keinoja, mutta jotain on käytettävä. :D Asioiden toistaminen ja selittäminen tuhanteen kertaan on myös liiankin tuttua.

En itsekään siedä tottelemattomia lapsia, mutta ymmärrän keinojen joskus olevan vähissä. Meidänkin naapuri olisi voinut tehdä lasun monet kerrat ihan vain siitä, että huudan ja komennan lastani kotonani.

Huutaminen on henkistä väkivaltaa ja toisen omaisuuteen ei saa kajota!

Miksi siten valtio saa antaa ihmisille sakot?

Tämmöinen kliseinen kuin rajat ja rakkaus voisi toimia. Antaa aikaa lapselle, on jämäkkä mutta lempeä.

Ei anneta kaikkea periksi. Perustellaan asiat lapsen tasoisesti. Kehutaan ja kannustetaan kun on aihetta. Pidetään kiinni säännöistä.

Toki kaikilla vanhemmilla ei ole resursseja / voimavaroja, on erilaisia elämäntilanteita yms. mutta apua on saatavilla!!

Aina näihin keskusteluihin tulee noita väkivaltakommentteja. :(

Ja "lasua" ei tarvi pelätä, jos tuntuu ettei itse pärjää ja on "vanhemmuus hukassa" tms. niin esim. perhetyöstä voi saada apua! Ja sitä kannattaa hakea, ennen kuin tilanne on liian pitkällä ja lapsi elää ihan pellossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille voi pitää rajoja ilman väkivaltaakin. Miksi aina nämä väkivaltajankkaajat ilmestyvät näihin keskusteluihin? Se, että sinulla ei ole sellaiseen taitoja, ei tarkoita sitä etteikö muilla olisi.

Väkivaltaa lapsia kohtaan ei ole koskaan hyväksytty. Kyse on vaan siitä, että väkivallan käsitettä on koko ajan laajennettu, eli aina vaan enemmän kurinpitokeinoja on päätynyt kieltolistalle. Nykyisin sallittuja sellaisia ei ole juurikaan enää jäljellä. Jollekin yliopistossa kasvatustieteitä opiskelleelle mestarikasvattajalle tämä ei ehkä ole ongelma, mutta aivan tavalliselle maija ja matti meikäläiselle se on ongelma ja iso sellainen onkin. Tavan ihminen harvemmin hallitsee mitään edistyneitä vippaskonsteja millä lapsen voi saada kuriin.

Olen kanssasi täysin eri mieltä siitä, että yliopiston käyneet kasvatusalan "ammattilaiset" olisivat jotenkin parempia kasvattamaan lapsia kuin ihan tavallisella maalaisjärjellä ja kokemuksella rajoja asettava vanhempi.

Tuttavaperheessä on 4 lasta ja ovat mukavia ja hyväkäytöksisiä. Heidän äitinsä ei ole "kasvatusalan ammattilainen". Äidin sisko taas on tällainen lapseton KTM ja ei voi kun nauraa kun hän yrittää ohjeistaa siskoaan, että ei jani-lissulle noin voi sanoa, vaan hänelle pitää ........ voi pyhä sylvi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille voi pitää rajoja ilman väkivaltaakin. Miksi aina nämä väkivaltajankkaajat ilmestyvät näihin keskusteluihin? Se, että sinulla ei ole sellaiseen taitoja, ei tarkoita sitä etteikö muilla olisi.

Väkivaltaa lapsia kohtaan ei ole koskaan hyväksytty. Kyse on vaan siitä, että väkivallan käsitettä on koko ajan laajennettu, eli aina vaan enemmän kurinpitokeinoja on päätynyt kieltolistalle. Nykyisin sallittuja sellaisia ei ole juurikaan enää jäljellä. Jollekin yliopistossa kasvatustieteitä opiskelleelle mestarikasvattajalle tämä ei ehkä ole ongelma, mutta aivan tavalliselle maija ja matti meikäläiselle se on ongelma ja iso sellainen onkin. Tavan ihminen harvemmin hallitsee mitään edistyneitä vippaskonsteja millä lapsen voi saada kuriin.

Kyllä ihan taviksetkin voi osata ne konstit, ei ne mitään rakettitiedettä ole. Mutta se vaatii vähän perehtymistä ja yrittämistä, jota kaikki ei osaa, halua tai viitsi tehdä. Helpompihan se olisi huutamalla ja rangaistuksen pelolla (rangaistuksella en tarkoita fyysistä väkivaltaa vaan vaikka jäähyä tai vastaavaa) hankkia se auktoriteetti, kuin nielemällä omat tunnekuohut ja olemalla lempeän periksiantamaton.

Jos lapsi ei saa pelätä mitään niin mikä motivaatio hänellä on antaa periksi vanhemmalleen eli tinkiä omista eduistaan?

Vanhempiaan pelkäävä lapsi on näkymätön kotonaan ja riehuu koulussa/päivähoidossa.

On eri asia pelätä rangaistusta tai muuta seurausta kuin pelätä vanhempiaan henkilöinä. Tätä ei moni ymmärrä ja arastelee siksi kurinpitoa.

Käsittämätön asenne. Ei pelolla pidä johtaa sen enempää kotona kuin työpaikallakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille voi pitää rajoja ilman väkivaltaakin. Miksi aina nämä väkivaltajankkaajat ilmestyvät näihin keskusteluihin? Se, että sinulla ei ole sellaiseen taitoja, ei tarkoita sitä etteikö muilla olisi.

Väkivaltaa lapsia kohtaan ei ole koskaan hyväksytty. Kyse on vaan siitä, että väkivallan käsitettä on koko ajan laajennettu, eli aina vaan enemmän kurinpitokeinoja on päätynyt kieltolistalle. Nykyisin sallittuja sellaisia ei ole juurikaan enää jäljellä. Jollekin yliopistossa kasvatustieteitä opiskelleelle mestarikasvattajalle tämä ei ehkä ole ongelma, mutta aivan tavalliselle maija ja matti meikäläiselle se on ongelma ja iso sellainen onkin. Tavan ihminen harvemmin hallitsee mitään edistyneitä vippaskonsteja millä lapsen voi saada kuriin.

Kyllä ihan taviksetkin voi osata ne konstit, ei ne mitään rakettitiedettä ole. Mutta se vaatii vähän perehtymistä ja yrittämistä, jota kaikki ei osaa, halua tai viitsi tehdä. Helpompihan se olisi huutamalla ja rangaistuksen pelolla (rangaistuksella en tarkoita fyysistä väkivaltaa vaan vaikka jäähyä tai vastaavaa) hankkia se auktoriteetti, kuin nielemällä omat tunnekuohut ja olemalla lempeän periksiantamaton.

Jos lapsi ei saa pelätä mitään niin mikä motivaatio hänellä on antaa periksi vanhemmalleen eli tinkiä omista eduistaan?

Vanhempiaan pelkäävä lapsi on näkymätön kotonaan ja riehuu koulussa/päivähoidossa.

On eri asia pelätä rangaistusta tai muuta seurausta kuin pelätä vanhempiaan henkilöinä. Tätä ei moni ymmärrä ja arastelee siksi kurinpitoa.

Käsittämätön asenne. Ei pelolla pidä johtaa sen enempää kotona kuin työpaikallakaan.

Eikä yhteiskuntaakaan. Pois vankilat ja sakot.

Onko päiväkodissa mietitty millaista on naapureilla, kun naapurissa asuu rajaton lapsi. Ovikello soi koko ajan ja omat lapset kysyy miksi he ei saa tehdä kaikkea samaa mitä tämä naapurin lapsi.

Otetaan vinkkejä vastaan miten tästä rajattomuudesta pääsee eroon?

Meillä oli kaoottinen alku lapsiperhe-elämälle. Mies sairastui vakavasti kun esikoinen oli 1v ja odotin toista lasta. Elettiin elämän ja kuoleman rajalla 4 vuotta kunnes hän kuoli. Sitten minä masennuin ja uuvuin kaikesta kokemastani. Hoidin lapset niin hyvin kuin pystyin, mutta monesta kohtaa sieltä mistä aita on matalin. Sain masennukseen apua ja lääkkeet, hyvä tilanne ollut jo pari vuotta sen suhteen. 

Mutta ne lapset. Ihanat ja rakkaat lapset. Mutta tuli aikoinaan päiväkodista palautetta ja nykyään koulusta joka viikko jotain. 

Yritän parhaani, mutta en kai osaa olla tarpeeksi jämäkkä. Isättömät lapset ovat riski kaikelle ikävälle käytökselle ja koska olen ainoa aikuinen en halua olla liian tiukka. Kaikki apua ja vinkit otan vastaan. Miten asettaa lapsille (lempeästi) rajoja ja tehdä heistä kunnon kansalaisia?

Irtisanoudu ja ala vaikka jakamaan postia. Ei tarvitse enää ikinä ahdistua kurittamista kakaroista niin paljon että tekee mieli ihan nettiin niistä avautua.