Sisko suuttui, kun käytin sanaa 'poisnukkunut' menehtyneestä

Vierailija kirjoitti:

Esim. papit puhuu joskus "poisnukkuneista", koska voi olla jollekin omaiselle karua kuulla sana "kuollut". Joskus joku sana toimii, joskus ei, riippuu niin paljon tilanteesta, sanojasta ja kuulijasta yms.

Se voi olla ihmiselle ihan hyväksikin, että vainajasta puhutaan ihan suoraan kuolleena. Vaikka se karua onkin, niin se on kuitenkin myös totuus. Menetin itse vastikään lähiomaisen ja mieli yrittää kovasti kieltää todellisuuden. Asian sisäistämisessä auttaa ainakin itselleni se, että välillä totean itselleni ihan ääneen, että hän on kuollut. Jokainen kerta raastaa sydäntä, mutta valitettavasti tämä on nyt minun todellisuuteni.

Minusta ei pitäisi koskaan kenenkään sanoa poisnukkunut tai lähti viimeiselle matkalle  tms, kun puhutaan kuolleesta! Mehän kuolemme kaikki, emmekä nuku tai matkustele enää. Kuollut on yksinkertaisesti kuollut. Luonnollisen kuoleman kokeneesta on tietenkin brutaalia sanoa vaikean taudin murtamana sai surmansa. Harvoin kai nukkunut haudataan?

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa läheisesti kuoleman johdosta!

Itse käytän varmaan kaikkia mahdollisia termejä, mutta esim. kun piti lakkauttaa edesmenneen lehtitilauksia yms. oli itselle mukavampaa käyttää kiertoilmauksia. Tuntui väärältä sanoa asiakaspalvelijalle että ”mun äiti kuoli, lakkauta Annan tilaus”. Ja kuolema sanana alkoi itkettää herkemmin, siksikin olo helpompi käyttää muita sanoja. Mun mielestä kukin tyylillään!

Joo, toki osaa ottaminen on aina hyvä ilmaisu ja kirjallusesti voin puhua muillakin termeillä kuin kuolemasta, mutta puhekielessä paras termi on "kuolema".

Joku on siis siirtynyt tuon ilmaisiin.

Runollista.

Kun uskaltaa omasta lähiomaisesta sanoa ääneen suoraan "kuollut", kiin silloin on pakko itsekin kohdata se asia ja siksi niin kannattaa myös tehdä. Ihan ekoina viikkoina se voi kyllä tuntua vaikealta.

Sitten kun joku on delannut, pidetään monttubileet.

Ensimmäisen kerran kun tuollaisista bileistä kuulin, niin hätkähdin.

Tyhjää potkaissut. Lusikan nurkkaan heittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Muistatteko kuinka sisko ja sen veli alkoi?

Siinä kaikin puolin oli asiat hoidettu mallikkaasti ja pilkulleen vainajan tahdon mukaisesti :D

Immu lateli synonyymit ja kiertoilmaisut.

Surevien kanssa on todella vaikea olla tekemisissä, ja sanon tämän ihmisenä, joka on itsekin surrut.

Jotkut loukkaantuvat siitä, että heidän kanssaan ei haluta puhua kuolleesta. Jotkut loukkaantuvat siitä, että heidän kanssaan yritetään puhua kuolleesta. Yksi tuttava loukkaantui siitä, että hänelle sanottiin "olen pahoillani menetyksestäsi". Toinen tuttava, amerikkalainen, loukkaantui kun hänelle sanottiin surusta että "it will get better".

Eihän siinä mitään logiikkaa ole. Pitää kai muistaa, että suuttuvat surijat käyttävät sitä suuttumuksen kohdetta lähinnä sijaiskärsijänä tunteille, joita itse suru tuo pintaan.

Eihän se reilua tietysti ole.

Onneksi ei sentään raivostunut.

Vierailija kirjoitti:

Muistatteko kuinka sisko ja sen veli alkoi?

Joo, Sisko ja sen veli -sarjassa oli kunnon luettelo edesmenemisen kaikista termeistä. Kaatumista (sodassa) ei siinä sentään mainittu.

Vierailija kirjoitti:

Surevien kanssa on todella vaikea olla tekemisissä, ja sanon tämän ihmisenä, joka on itsekin surrut.

Jotkut loukkaantuvat siitä, että heidän kanssaan ei haluta puhua kuolleesta. Jotkut loukkaantuvat siitä, että heidän kanssaan yritetään puhua kuolleesta. Yksi tuttava loukkaantui siitä, että hänelle sanottiin "olen pahoillani menetyksestäsi". Toinen tuttava, amerikkalainen, loukkaantui kun hänelle sanottiin surusta että "it will get better".

Eihän siinä mitään logiikkaa ole. Pitää kai muistaa, että suuttuvat surijat käyttävät sitä suuttumuksen kohdetta lähinnä sijaiskärsijänä tunteille, joita itse suru tuo pintaan.

Eihän se reilua tietysti ole.

Joopa, joo... olen tätä eloa nyt yli 50-vuotta kattellut ja tuo mistä puhut ei ole mitään muuta kuin oman pelkuruuden oikeuttamista. En tiedä mikä siinä on suomalaiselle (varmaan muuallakin) niin vaikeaa, että osoittaisi vähän myötätuntoa. Koskaan en ole ollut tilanteessa, jossa joku sureva olisi suuttunut tästä.

Kaikkee sitä. Annettaisiin jokaisen käyttää sitä ilmaisua mikä itsestä tuntuu parhaalta. Ei mun mielestä ole oikein tollasessa tilanteessa alkaa vääntämään, että mitä ilmaisua nyt kuuluisi käyttää kuolleesta. Onpa siskosi törppö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa läheisesti kuoleman johdosta!

Itse käytän varmaan kaikkia mahdollisia termejä, mutta esim. kun piti lakkauttaa edesmenneen lehtitilauksia yms. oli itselle mukavampaa käyttää kiertoilmauksia. Tuntui väärältä sanoa asiakaspalvelijalle että ”mun äiti kuoli, lakkauta Annan tilaus”. Ja kuolema sanana alkoi itkettää herkemmin, siksikin olo helpompi käyttää muita sanoja. Mun mielestä kukin tyylillään!

Joo, toki osaa ottaminen on aina hyvä ilmaisu ja kirjallusesti voin puhua muillakin termeillä kuin kuolemasta, mutta puhekielessä paras termi on "kuolema".

Mielestäni "otan osaa" -fraasia ei voi sanoa kelle vain. Varsinkaan, jos ei todella ota osaa suruun eli ole valmis tukemaan sitä surua kantavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surevien kanssa on todella vaikea olla tekemisissä, ja sanon tämän ihmisenä, joka on itsekin surrut.

Jotkut loukkaantuvat siitä, että heidän kanssaan ei haluta puhua kuolleesta. Jotkut loukkaantuvat siitä, että heidän kanssaan yritetään puhua kuolleesta. Yksi tuttava loukkaantui siitä, että hänelle sanottiin "olen pahoillani menetyksestäsi". Toinen tuttava, amerikkalainen, loukkaantui kun hänelle sanottiin surusta että "it will get better".

Eihän siinä mitään logiikkaa ole. Pitää kai muistaa, että suuttuvat surijat käyttävät sitä suuttumuksen kohdetta lähinnä sijaiskärsijänä tunteille, joita itse suru tuo pintaan.

Eihän se reilua tietysti ole.

Joopa, joo... olen tätä eloa nyt yli 50-vuotta kattellut ja tuo mistä puhut ei ole mitään muuta kuin oman pelkuruuden oikeuttamista. En tiedä mikä siinä on suomalaiselle (varmaan muuallakin) niin vaikeaa, että osoittaisi vähän myötätuntoa. Koskaan en ole ollut tilanteessa, jossa joku sureva olisi suuttunut tästä.

Mitä ihmettä? En ole väittänyt, ettäkö pelkäisin sureville puhumista ja osanottoja ja avun tarjoamista. Tiedän vain omasta ja lähipiirin kokemuksista, että eri asiat ärsyttävät eri surijoita, eikä siitä (kuten ap:n esimerkissä) kannata välttämättä etsiä mitään logiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Minua ällöttää kaikki kaunistelu ja lässyttäminen. Kuollut on kuollut, ei siinä mitkään menehtymiset sitä paranna.

Todella ikävää lukea tuollaista vauvakieltä. Mikset käytä kunnon termejä oksettaa ja puhua alentuvasti? Ällöllöö lässynlää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa läheisesti kuoleman johdosta!

Itse käytän varmaan kaikkia mahdollisia termejä, mutta esim. kun piti lakkauttaa edesmenneen lehtitilauksia yms. oli itselle mukavampaa käyttää kiertoilmauksia. Tuntui väärältä sanoa asiakaspalvelijalle että ”mun äiti kuoli, lakkauta Annan tilaus”. Ja kuolema sanana alkoi itkettää herkemmin, siksikin olo helpompi käyttää muita sanoja. Mun mielestä kukin tyylillään!

Joo, toki osaa ottaminen on aina hyvä ilmaisu ja kirjallusesti voin puhua muillakin termeillä kuin kuolemasta, mutta puhekielessä paras termi on "kuolema".

Mielestäni "otan osaa" -fraasia ei voi sanoa kelle vain. Varsinkaan, jos ei todella ota osaa suruun eli ole valmis tukemaan sitä surua kantavaa.

Kyseessä on todellakin fraasi, jolla kerrotaan, että tiedostetaan tilanne, jota toinen käy läpi. Juuri tuollainen pyörittely ja ylitulkinta johtaa siihen, että osa ihmistä ei osaa sanoa kerrassaan mitään, kun kaikki tuntuu väärältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa läheisesti kuoleman johdosta!

Itse käytän varmaan kaikkia mahdollisia termejä, mutta esim. kun piti lakkauttaa edesmenneen lehtitilauksia yms. oli itselle mukavampaa käyttää kiertoilmauksia. Tuntui väärältä sanoa asiakaspalvelijalle että ”mun äiti kuoli, lakkauta Annan tilaus”. Ja kuolema sanana alkoi itkettää herkemmin, siksikin olo helpompi käyttää muita sanoja. Mun mielestä kukin tyylillään!

Joo, toki osaa ottaminen on aina hyvä ilmaisu ja kirjallusesti voin puhua muillakin termeillä kuin kuolemasta, mutta puhekielessä paras termi on "kuolema".

Mielestäni "otan osaa" -fraasia ei voi sanoa kelle vain. Varsinkaan, jos ei todella ota osaa suruun eli ole valmis tukemaan sitä surua kantavaa.

Kyseessä on todellakin fraasi, jolla kerrotaan, että tiedostetaan tilanne, jota toinen käy läpi. Juuri tuollainen pyörittely ja ylitulkinta johtaa siihen, että osa ihmistä ei osaa sanoa kerrassaan mitään, kun kaikki tuntuu väärältä.

Miksi laukoa tyhjiä fraaseja ja ohittaa itse asia (eli toista musertava suru)? Mielestäni tärkeämpää on oikeasti olla surevan apuna. Tai ihan "vain" kuunnella mitä toinen haluaa sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa läheisesti kuoleman johdosta!

Itse käytän varmaan kaikkia mahdollisia termejä, mutta esim. kun piti lakkauttaa edesmenneen lehtitilauksia yms. oli itselle mukavampaa käyttää kiertoilmauksia. Tuntui väärältä sanoa asiakaspalvelijalle että ”mun äiti kuoli, lakkauta Annan tilaus”. Ja kuolema sanana alkoi itkettää herkemmin, siksikin olo helpompi käyttää muita sanoja. Mun mielestä kukin tyylillään!

Joo, toki osaa ottaminen on aina hyvä ilmaisu ja kirjallusesti voin puhua muillakin termeillä kuin kuolemasta, mutta puhekielessä paras termi on "kuolema".

Mielestäni "otan osaa" -fraasia ei voi sanoa kelle vain. Varsinkaan, jos ei todella ota osaa suruun eli ole valmis tukemaan sitä surua kantavaa.

Kyseessä on todellakin fraasi, jolla kerrotaan, että tiedostetaan tilanne, jota toinen käy läpi. Juuri tuollainen pyörittely ja ylitulkinta johtaa siihen, että osa ihmistä ei osaa sanoa kerrassaan mitään, kun kaikki tuntuu väärältä.

Miksi laukoa tyhjiä fraaseja ja ohittaa itse asia (eli toista musertava suru)? Mielestäni tärkeämpää on oikeasti olla surevan apuna. Tai ihan "vain" kuunnella mitä toinen haluaa sanoa.

Voi elämä. Se fraasi antaa surevalle tilaisuuden aloittaa keskustelu asiasta, ilman että tarvitsee itse alustaa keskustelun aihetta. Tai siirtyä toiseen aiheeseen, jos ei halua juuri silloin aiheesta puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa läheisesti kuoleman johdosta!

Itse käytän varmaan kaikkia mahdollisia termejä, mutta esim. kun piti lakkauttaa edesmenneen lehtitilauksia yms. oli itselle mukavampaa käyttää kiertoilmauksia. Tuntui väärältä sanoa asiakaspalvelijalle että ”mun äiti kuoli, lakkauta Annan tilaus”. Ja kuolema sanana alkoi itkettää herkemmin, siksikin olo helpompi käyttää muita sanoja. Mun mielestä kukin tyylillään!

Joo, toki osaa ottaminen on aina hyvä ilmaisu ja kirjallusesti voin puhua muillakin termeillä kuin kuolemasta, mutta puhekielessä paras termi on "kuolema".

Mielestäni "otan osaa" -fraasia ei voi sanoa kelle vain. Varsinkaan, jos ei todella ota osaa suruun eli ole valmis tukemaan sitä surua kantavaa.

Kyseessä on todellakin fraasi, jolla kerrotaan, että tiedostetaan tilanne, jota toinen käy läpi. Juuri tuollainen pyörittely ja ylitulkinta johtaa siihen, että osa ihmistä ei osaa sanoa kerrassaan mitään, kun kaikki tuntuu väärältä.

Miksi laukoa tyhjiä fraaseja ja ohittaa itse asia (eli toista musertava suru)? Mielestäni tärkeämpää on oikeasti olla surevan apuna. Tai ihan "vain" kuunnella mitä toinen haluaa sanoa.

Voi elämä. Se fraasi antaa surevalle tilaisuuden aloittaa keskustelu asiasta, ilman että tarvitsee itse alustaa keskustelun aihetta. Tai siirtyä toiseen aiheeseen, jos ei halua juuri silloin aiheesta puhua.

Ikävä kyllä olen vähän aikaa sitten ollut se, jolle "otan osaa" -fraasia on heitelty, eikä siitä lausahduksesta tullut sitä tuntumaa, että sillä oikeasti tarkoitettaisiin yhtään sen enempää kuin jos olisi sanottu: hyvää päivää kirvesvartta.