Sisko suuttui, kun käytin sanaa 'poisnukkunut' menehtyneestä

Tärkeämpää on oikeasti olla surevan ihmisen arjessa läsnä kuin hokea tavan vuoksi jotain tyhjiä sanoja!

Olen nähnyt facebookissa kuolinilmoituksen, jonka mukaan vainaja "on lähtenyt sateenkaarisillan taa". Tiedän, että ilmoittajan mielestä kuollut oli sietämätön henkilö, eikä ollut tämän kanssa tekemisissä kuin pakosta. Minusta ilmoitus oli melkoinen ylilyönti.

Minkätasoisista yhteiskuntaluokista te sanaa kuollut suosivat tulette? Veikkaanpa, että työläistausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa läheisesti kuoleman johdosta!

Itse käytän varmaan kaikkia mahdollisia termejä, mutta esim. kun piti lakkauttaa edesmenneen lehtitilauksia yms. oli itselle mukavampaa käyttää kiertoilmauksia. Tuntui väärältä sanoa asiakaspalvelijalle että ”mun äiti kuoli, lakkauta Annan tilaus”. Ja kuolema sanana alkoi itkettää herkemmin, siksikin olo helpompi käyttää muita sanoja. Mun mielestä kukin tyylillään!

Joo, toki osaa ottaminen on aina hyvä ilmaisu ja kirjallusesti voin puhua muillakin termeillä kuin kuolemasta, mutta puhekielessä paras termi on "kuolema".

Mielestäni "otan osaa" -fraasia ei voi sanoa kelle vain. Varsinkaan, jos ei todella ota osaa suruun eli ole valmis tukemaan sitä surua kantavaa.

Kyseessä on todellakin fraasi, jolla kerrotaan, että tiedostetaan tilanne, jota toinen käy läpi. Juuri tuollainen pyörittely ja ylitulkinta johtaa siihen, että osa ihmistä ei osaa sanoa kerrassaan mitään, kun kaikki tuntuu väärältä.

Miksi laukoa tyhjiä fraaseja ja ohittaa itse asia (eli toista musertava suru)? Mielestäni tärkeämpää on oikeasti olla surevan apuna. Tai ihan "vain" kuunnella mitä toinen haluaa sanoa.

Voi elämä. Se fraasi antaa surevalle tilaisuuden aloittaa keskustelu asiasta, ilman että tarvitsee itse alustaa keskustelun aihetta. Tai siirtyä toiseen aiheeseen, jos ei halua juuri silloin aiheesta puhua.

Ikävä kyllä olen vähän aikaa sitten ollut se, jolle "otan osaa" -fraasia on heitelty, eikä siitä lausahduksesta tullut sitä tuntumaa, että sillä oikeasti tarkoitettaisiin yhtään sen enempää kuin jos olisi sanottu: hyvää päivää kirvesvartta.

Ihmiset kokee tuon niin eri tavoin. Minä olin viime vuonna tuolla paikalla kahdesti. Kukaan ei olisi voinut tehdä eikä sanoa yhtään mitään enempää, jolla olisi jotenkin enemmän osoittanut välittämistä, kuin tuon fraasin. Minä koin sen niin. Ihan sama miten paljon " aidompia" sanoja olisi käytetty, jotkut käyttivätkin - mikään ei voinut tilannetta yhtään mihinkään muuttaa. Sikäli pelkkä osanotto riitti ihan hyvin.

Ja ne, ketkä tykkäävät olla jotenkin katu-uskottavampia pitäessään jo poisnukkunut-sanaakin lässytyksenä, ei kannata ruveta kauheasti surevia kouluttelemaan millään töräyttelevällä asenteella ja huolehtimaan siitä, hyväksyykö joku nyt riittävän nopeasti läheisensä kuoleman, jos sattuu käyttämään teidän mielestä väärää sanaa. Kyllä sen jossain vaiheessa huomaa, että toinen on poissa. Vaikka puhuisikin asiasta " kaunistelevasti" . Jossain tilanteissa vähemmän karujen sanojen käyttäminen pehmentää todellisuutta.

Minusta poisnukkunut sana on kuin lapsille satuillaan jotain tarinaa. Aikuisille puhutaan niin kuin asia on, joku on kuollut.