Lue keskustelun säännöt.
Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa
87-vuotias mummi on asunut kotona ja saanut kotihoidon käyntejä päivittäin, mutta nyt tilanne alkaa olla se että hoivakotiin pitäisi päästä.
Mutta pelkkä kotihoidon palveluihin myöntyminen on ollut mummille haastavaa, koska on sitä mieltä eihän vieraan ihmisen tarvitse hoitaa kun kerran on perhekin olemassa. Hän on sanonut kotona käyvälle hoitajalle usein, että ei sinun tarvitse tulla vaan kerro tyttärille ja suvun tytöille että he tulisivat.
No, hoivakotiin muuttaminen on mummille tietenkin aivan käsittämätön ajatus ja hän uhriutuu siitä jatkuvasti. Olemme kuulemma hylänneet ja pettäneet hänet, kun emme auta häntä asumaan kotona.
Mikä avuksi tilanteeseen?
Kommentit (1980)
Muistakaa tämä ketju kun lällättelette lapsettomille että joutuvat olemaan vanhana yksin.
Saattaa lopuksi pilkka osua omaan nilkkaan ja satojen kilometrien päässä asuva perikunta lemppaa hoitokotiin mätänemään heti kun tilaisuus sallii, eikä tule käymään kuin jouluna, jos jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun ulkomailla ja olen sanonut omille vanhemmilleni, että maksan heidän tarvitsemansa hoidon, mutta minua, vaimoani tai lapsiani ei saa kotiorjaksi hoitamaan. Jos ei kelpaa, kuolkoot vaikka nälkään.
Vierailija kirjoitti:
Jos mummo on hoitanut lastenlapsia, on teidän velvollisuutenne nyt vuorostaan hoitaa mummoa.
No ei kukaan mummo ympärivuorokautisesti vuositolkulla ole lastenlapsia hoitanut, saati sen lisäksi että kävisi töissä. Vastaavaa hoivaa vaadittaisiin nyt ap:lta. Laiska argumentti.
Vierailija kirjoitti:
Meidän mummo kuoli 92-vuotiaana pari vuotta sitten. Asun itse kaukana ja en ole ollut mummon päivittäisessä hoidossa mukana.
Sen tiedän, että mummo sai jatkuvaa tukea ja apua tädeiltäni, serkuilta ja enolta, jotka asuvat samalla paikkakunnalla. Mummolla on viisi lasta ja kaikilla lapsilla enemmän kuin viisi lasta. Suku on siis valtava.Olen kiitollinen, mummon puolesta, että hän sai apua ja tukea kotona asumiseen. Suku antoi sen takaisin mitä mummo on antanut meille kaikille vuoronperään. Ruoka aina pöydässä kun mummolaan meni, aina kiinnostavaa keskustelua, otti aina lapset syliin.
Teillä täytyy siellä suvun kesken miettiä voisitteko jakaa mummon auttamiseen liittyvät asiat?
Se tehdään rakkaudesta.
Hyvin moni ei asu samalla paikkakunnalla sukunsa ja/tai lastensa kanssa.
Itse ajattelen asian näin jos kyse olisi omasta äidistäni. Äitini on minut maailmaan tehnyt, hoivannut ja huolehtinut aikuisuuteen asti, kunnes olen lähtenyt omilleni. Mielestäni tämä lahja myös hyvitetään takaisin vanhemmalle huolehtimalla vastavuoroisesti hänestä mikäli tilanne sallii, esim. ottamalla äiti asumaan omaan kotiin.
Olemme lapsillemme mieheni kanssa vannottaneet, etteivät anna erottaa meitä vanhoina toisistamme, vaikkei muistimme enää pelaisi. Mielestäni on hirveä ajatus, että pariskunta lykätään johonkin eri hoitokoteihin vanhuuden tullen, eivätkä saa viettää elämänsä viimeisiä hetkiä yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten tässä ketuttaa se, että oletetaan naispuolisten jälkeläisten nimenomaan hoitavan. Oma isoäiti lähtisi tommosen heitettyään niin pikaseen hoitokotiin miettimään, että miksi kukaan ei käy katsomassa.
Ihan toinen asia : miksi täällä on vielä vuonna 2022 alkanut keskustelupalsta?!? Eikö näitä voisi aika rajoittaa niin että ne poistuvat parin vuoden välein..... Onkohan tuo alkuperäinen "mummo" enää edes elävien kirjoissa, nyt eletään jo vuotta 2025 !!!! Ihan vahingossa "eksyin" palstalle, kunnes huomasin että tämä alkaa vuodesta 2022.....🤔 - outoa !!!
ihan yhtä ajankohtainen asia vuonna 2025
jos ei pahempi
Ehkä on sitä en kiellä, mutta onko tämä "Vauva palsta" joku iäisyyspalsta jossa vatvotaan jopa 4 vuotta sitten alkaneita keskusteluja.... 🤔. No eihän näitä vanhoja tarvitse lukea eikä uudempiakaan..... Pitäkää "tunkkinne" koko Vauva palsta....!!!
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen asian näin jos kyse olisi omasta äidistäni. Äitini on minut maailmaan tehnyt, hoivannut ja huolehtinut aikuisuuteen asti, kunnes olen lähtenyt omilleni. Mielestäni tämä lahja myös hyvitetään takaisin vanhemmalle huolehtimalla vastavuoroisesti hänestä mikäli tilanne sallii, esim. ottamalla äiti asumaan omaan kotiin.
Olemme lapsillemme mieheni kanssa vannottaneet, etteivät anna erottaa meitä vanhoina toisistamme, vaikkei muistimme enää pelaisi. Mielestäni on hirveä ajatus, että pariskunta lykätään johonkin eri hoitokoteihin vanhuuden tullen, eivätkä saa viettää elämänsä viimeisiä hetkiä yhdessä.
Mä vetäisin mieluummin ranteet auki kun hoitaisin samassa kämpässä mutsia, joka on hirveä kylmä narsisti. Tyytymätön kaikkeen, oikeassa kaikesta. Aina pitää olla hyväntuulinen ja hymyillä vaikka olis mikä ongelma. Mikään meidän asia ei häntä kiinnosta, omista tutuistaan vaan puhuu ja vaatii apuja just silloin kun vaatii vaikka oltaisiin töissä. Siitäkin suuttuu.
Lapsen lapsia ei pahemmin ole hoitanut kun kauhean vaikeeta ja minäkin olen lähinnä ollut isovanhempien kasvattama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja joutilas sukulaispoika ei kelpaa mummille?
Joutilas sukulaispoika mummun pimppaa pesemässä? Joo-o.
Mikäänhän ei estä sukulaispoikaa pesemästä mumminsa genitaaleja, paitsi lapsellinen idioottimainen asenne. Aikuistuu siinä samalla kelpo mieheksi, joka osaa huolehtia myös muista ihmisistä, ei vain omasta navastaan.
Pitää olla murtumat molemmissa käsissä ettei omaan pimppaan yllä. Ihme orjuuttamista. Mitä enemmän tekee ITSE, sitä pidemmälle toimintakyky riittää!
Mummilla on itsemääräämis oikeus. Ei lasten kuulu päättää mummon valinnoista.
He lapset voivat kieltäytyä hoitelemasta äitiään, tai äitinsä asioita, että ei tarvitse urputtaa hoitamisistaan.
Kotiin saa niin monen moista apua, saa kaikenmoista palvelua, mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en pakota enkä pyydä vanhusta muuttamaan yhtään mihinkään vaikka näen että yksin asuminen on jo melko mahdotonta. Omakotitalo vaatii huoltoa ja hoitamista - kaikki rempallaan. Siivousta ei jaksa hoitaa. Ulkona ei osaa eikä enää pystykään käymään. Mutta kotona kotona kotona. No en puutu toisen itsemääräämisoikeuksiin.
Koti on aina koti ja tärkeä sellainen ikäihmisillekin. Kun halutaan asua kotona, niin halutaan ja kotiinhan saa aina apua monenmoista, mitään ei tarvitse itse tehdä, kaikkeen saa apua. Kun itse en ole enää ihan nuori, suuttuisin, jos lapseni rupeaisi määräilemään minun asioita, mitä pitäisi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen asian näin jos kyse olisi omasta äidistäni. Äitini on minut maailmaan tehnyt, hoivannut ja huolehtinut aikuisuuteen asti, kunnes olen lähtenyt omilleni. Mielestäni tämä lahja myös hyvitetään takaisin vanhemmalle huolehtimalla vastavuoroisesti hänestä mikäli tilanne sallii, esim. ottamalla äiti asumaan omaan kotiin.
Olemme lapsillemme mieheni kanssa vannottaneet, etteivät anna erottaa meitä vanhoina toisistamme, vaikkei muistimme enää pelaisi. Mielestäni on hirveä ajatus, että pariskunta lykätään johonkin eri hoitokoteihin vanhuuden tullen, eivätkä saa viettää elämänsä viimeisiä hetkiä yhdessä.
Minun vanhempien kohdalla he alkoivat tarvita apua vajaat 10 vuotta sitten. Ensin isän kohdalla muutama vuosi ennen kuin hän menehtyi, nyt viisi vuotta äidin kohdalla. Kummallakin on pää toiminut, mutta muuten ei. Uskon, että tässä on moneen kertaan korvattu lastenhoitoapu.
Kiva ajatus, että vanhemman voisi ottaa asumaan omaan kotiin. Oletko ajatellut, että vanhempi ei halua muuttaa omasta kodistaan minnekään? Me ei edes oltaisi voitu ottaa tänne ketään, kaksiossa kun asutaan. Muistisairasta varsinkaan en ottaisi vaikka asuttaisi kartanoss.
Ystävän appivanhemmista kumpikin sairasti dementiaa. Kun heistä toinen joutui sairaalaan, niin lapset käyttivät viikkoa myöhemmin puolisoa häntä katsomassa. Kumpikaan ei enää tunnistanut toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen asian näin jos kyse olisi omasta äidistäni. Äitini on minut maailmaan tehnyt, hoivannut ja huolehtinut aikuisuuteen asti, kunnes olen lähtenyt omilleni. Mielestäni tämä lahja myös hyvitetään takaisin vanhemmalle huolehtimalla vastavuoroisesti hänestä mikäli tilanne sallii, esim. ottamalla äiti asumaan omaan kotiin.
Olemme lapsillemme mieheni kanssa vannottaneet, etteivät anna erottaa meitä vanhoina toisistamme, vaikkei muistimme enää pelaisi. Mielestäni on hirveä ajatus, että pariskunta lykätään johonkin eri hoitokoteihin vanhuuden tullen, eivätkä saa viettää elämänsä viimeisiä hetkiä yhdessä.
Mä vetäisin mieluummin ranteet auki kun hoitaisin samassa kämpässä mutsia, joka on hirveä kylmä narsisti. Tyytymätön kaikkeen, oikeassa kaikesta. Aina pitää olla hyväntuulinen ja hymyillä vaikka olis mikä ongelma. Mikään
Teidän välinen suhde ei kuulosta lähtökohtaisesti kovin lämpimältä ja läheiseltä, joten tuskin äitisi edes olisi tulossa luoksesi asumaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen asian näin jos kyse olisi omasta äidistäni. Äitini on minut maailmaan tehnyt, hoivannut ja huolehtinut aikuisuuteen asti, kunnes olen lähtenyt omilleni. Mielestäni tämä lahja myös hyvitetään takaisin vanhemmalle huolehtimalla vastavuoroisesti hänestä mikäli tilanne sallii, esim. ottamalla äiti asumaan omaan kotiin.
Olemme lapsillemme mieheni kanssa vannottaneet, etteivät anna erottaa meitä vanhoina toisistamme, vaikkei muistimme enää pelaisi. Mielestäni on hirveä ajatus, että pariskunta lykätään johonkin eri hoitokoteihin vanhuuden tullen, eivätkä saa viettää elämänsä viimeisiä hetkiä yhdessä.
Minun vanhempien kohdalla he alkoivat tarvita apua vajaat 10 vuotta sitten. Ensin isän kohdalla muutama vuosi ennen kuin hän menehtyi, nyt viisi vuotta äidin kohdalla. Kummallakin on pää toiminut, mutta muuten ei. Uskon, että tässä on moneen kertaan korvattu lastenhoitoapu.
Kiva ajatus, että vanhemman voisi ottaa asumaan omaan kotiin. Oletko ajatellut, että vanhempi ei halua muuttaa omasta kodistaan minnekään? Me ei edes oltaisi voitu ottaa tänne ketään, kaksiossa kun asutaan. Muistisairasta varsinkaan en ottaisi vaikka asuttaisi kartanoss.
Ystävän appivanhemmista kumpikin sairasti dementiaa. Kun heistä toinen joutui sairaalaan, niin lapset käyttivät viikkoa myöhemmin puolisoa häntä katsomassa. Kumpikaan ei enää tunnistanut toista.
En puhunut mistään lastenhoitoavusta vaan siitä miten omat vanhemmat ovat lapsensa kasvattaneet ja huolehtineet aikuisuuteen asti eli 18 vuotta. Tässä nyt ei käyty läpi kaikkia skenaarioita siitä haluaako vanhempi muuttaa tai minkä kokoinen asunto lapsella on. Lähtökohtaisesti tekstin takana on ajatus, että vanhempi ei haluaisi hoivakotiin kuten ap:n mummin tapauksessa ja se, miten lapsilta unohtuu se miten paljon vanhemmat ovat heidän eteen aikanaan tehneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Teidän välinen suhde ei kuulosta lähtökohtaisesti kovin lämpimältä ja läheiseltä, joten tuskin äitisi edes olisi tulossa luoksesi asumaan..."
No minultahan asiaa EI kysytä, vaan hän määrää ja päättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen asian näin jos kyse olisi omasta äidistäni. Äitini on minut maailmaan tehnyt, hoivannut ja huolehtinut aikuisuuteen asti, kunnes olen lähtenyt omilleni. Mielestäni tämä lahja myös hyvitetään takaisin vanhemmalle huolehtimalla vastavuoroisesti hänestä mikäli tilanne sallii, esim. ottamalla äiti asumaan omaan kotiin.
Olemme lapsillemme mieheni kanssa vannottaneet, etteivät anna erottaa meitä vanhoina toisistamme, vaikkei muistimme enää pelaisi. Mielestäni on hirveä ajatus, että pariskunta lykätään johonkin eri hoitokoteihin vanhuuden tullen, eivätkä saa viettää elämänsä viimeisiä hetkiä yhdessä.
Minun vanhempien kohdalla he alkoivat tarvita apua vajaat 10 vuotta sitten. Ensin isän kohdalla muutama vuosi ennen kuin hän menehtyi, nyt viisi vuotta äidin kohdalla. Kummallakin on pää toiminut, mutta muuten ei. Uskon, että tässä on moneen kertaan korvattu lastenhoitoapu.
Kiva ajatus, että vanhemman voisi ottaa asumaan omaan kotiin. Oletko ajatellut, että vanhempi ei halua muuttaa omasta kodistaan minnekään? Me ei edes oltaisi voitu ottaa tänne ketään, kaksiossa kun asutaan. Muistisairasta varsinkaan en ottaisi vaikka asuttaisi kartanoss.
Ystävän appivanhemmista kumpikin sairasti dementiaa. Kun heistä toinen joutui sairaalaan, niin lapset käyttivät viikkoa myöhemmin puolisoa häntä katsomassa. Kumpikaan ei enää tunnistanut toista.
En puhunut mistään lastenhoitoavusta vaan siitä miten omat vanhemmat ovat lapsensa kasvattaneet ja huolehtineet aikuisuuteen asti eli 18 vuotta. Tässä nyt ei käyty läpi kaikkia skenaarioita siitä haluaako vanhempi muuttaa tai minkä kokoinen asunto lapsella on. Lähtökohtaisesti tekstin takana on ajatus, että vanhempi ei haluaisi hoivakotiin kuten ap:n mummin tapauksessa ja se, miten lapsilta unohtuu se miten paljon vanhemmat ovat heidän eteen aikanaan tehneet.
Lisään vielä. Tiedän kyllä mitä muistisairaus tarkoittaa. Tiedän myös, että sitä on monen tasoista ja yleensä tauti etenee. Lisäksi välillä saattaa olla kirkkaita hetkiä, jolloin muistaa läheiset ihmiset jne. Voihan toisella silti muisti pelata, eikä kukaan voi sanoa miten usein muistisairaalla tulee näitä hyviä hetkiä. Uskon myös, että jos toisen ihmisen kanssa on lähes koko elämänsä jakanut kyllä sen toisen ihmisen puuttumisen jollain tasolla huomaa. Tämän vuoksi emme ehdottomasti halua, että meidät erotetaan toisistamme ja lykätään johonkin kuolemaan yksiksemme.
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen asian näin jos kyse olisi omasta äidistäni. Äitini on minut maailmaan tehnyt, hoivannut ja huolehtinut aikuisuuteen asti, kunnes olen lähtenyt omilleni. Mielestäni tämä lahja myös hyvitetään takaisin vanhemmalle huolehtimalla vastavuoroisesti hänestä mikäli tilanne sallii, esim. ottamalla äiti asumaan omaan kotiin.
Olemme lapsillemme mieheni kanssa vannottaneet, etteivät anna erottaa meitä vanhoina toisistamme, vaikkei muistimme enää pelaisi. Mielestäni on hirveä ajatus, että pariskunta lykätään johonkin eri hoitokoteihin vanhuuden tullen, eivätkä saa viettää elämänsä viimeisiä hetkiä yhdessä.
Mikä halvatun lahja? Mun vanhempani on mut maailmaan tehneet ihan omien itsekkäiden halujensa perusteella. Ei kukaan tee lasta ihan vaan antaakseen hyvää hyvyyttään elämän lahjan jollekin satunnaiselle tyypille joka sieltä sattuu putkahtamaan, vaan lapsi tehdään koska ihan itse itsekkäästi lapsen haluaa. Ei kukaan siltä lapselta kysy haluaako se syntyä tänne. Ja jos sen lapsen tänne tekee, velvollisuus on hoitaa se asiallisesti maailmalle. Ei sekään mikään lahja ole, vaan ihan lakisääteinen velvollisuus.
Ja jos teillä ei enää muisti pelaa, tuo elämän viime hetkien viettäminen yhdessä on ihan järjettömän romantisoitu ajatus. Olen nähnyt näitä keillä ei muisti pelaa, kun he pelkäävät sitä omaa puolisoaan ja omia lapsiaan, kun eivät tunnista eivätkä ymmärrä mitä nuo vieraat ihmiset oikein hänestä haluavat. Järki käteen nyt kun sen vielä pitäisi pelata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen asian näin jos kyse olisi omasta äidistäni. Äitini on minut maailmaan tehnyt, hoivannut ja huolehtinut aikuisuuteen asti, kunnes olen lähtenyt omilleni. Mielestäni tämä lahja myös hyvitetään takaisin vanhemmalle huolehtimalla vastavuoroisesti hänestä mikäli tilanne sallii, esim. ottamalla äiti asumaan omaan kotiin.
Olemme lapsillemme mieheni kanssa vannottaneet, etteivät anna erottaa meitä vanhoina toisistamme, vaikkei muistimme enää pelaisi. Mielestäni on hirveä ajatus, että pariskunta lykätään johonkin eri hoitokoteihin vanhuuden tullen, eivätkä saa viettää elämänsä viimeisiä hetkiä yhdessä.
Mikä halvatun lahja? Mun vanhempani on mut maailmaan tehneet ihan omien itsekkäiden halujensa perusteella. Ei kukaan tee lasta ihan vaan antaakseen hyvää hyvyyttään elämän lahjan jollekin satunnaiselle tyypille joka sieltä sattuu putkahtamaan, vaan lapsi tehdään koska ihan itse itsekkäästi lapsen haluaa. Ei kukaan siltä lapselta kysy haluaako se syntyä tänne. Ja jos sen lapsen tänne tekee, velvollisuus on hoitaa se asiallisesti maailmalle. Ei sekään mikään lahja ole, vaan ihan lakisääteinen velvollisuus.
Ja jos teillä ei enää muisti pelaa, tuo elämän viime hetkien viettäminen yhdessä on ihan järjettömän romantisoitu ajatus. Olen nähnyt näitä keillä ei muisti pelaa, kun he pelkäävät sitä omaa puolisoaan ja omia lapsiaan, kun eivät tunnista eivätkä ymmärrä mitä nuo vieraat ihmiset oikein hänestä haluavat. Järki käteen nyt kun sen vielä pitäisi pelata.
Ajattelet selvästi elämästä todella synkästi jos et osaa arvostaa saamaasi elämää. Ei se mitään, mielipiteensä kullakin. Ei sinun tarvitse vanhemmistasi välittää paskan vertaa, noista itsekkäistä tyypeistä, jotka hoitivat sinua vain lakisääteisen velvollisuuden vuoksi.
Olen nähnyt ja hoitanut muistisairaita vanhuksia. Ei se muistisairaus välttämättä ole niin mustavalkoinen tilanne minkä kuvaat, monella vanhuksilla on hyviä hetkiä ja lisäksi usein muistavat vanhempia asioita hyvin esim. elävät menneessä kun omat lapset olivat vielä pieniä tms. Minä saan haluta viettää koko elämäni oman puolisoni kanssa olin sitten mieleltäni missä kunnossa tahansa. Ja kyllä minulla on ihan järki mukana tässä tahdossa, ei pelkästään rakkaus, vaikka sekin paljon vaakakupissa painaa. Sinä voit itse esittää omat toiveesi vanhuuden varalle ja toivoa, että niitä joku kunnioittaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta vanha ketju.
Aihe on silti jollekin aina ajankohtainen. Eri asia jos täällä nyt ruodittaisiin viime pressanvaaleja tms.
Eli et ole koskaan ollut tilanteessa missä vaihdat äidin vaipan aamuin illoin. Lähdet töistä keskellä päivää kun äiti on kadonnut. Vastaat puhelimeen vartin välein kun äiti soittaa ja pyytää milloin mitäkin. Helppo huudella kun ei ole omalla kohdalla.