Lue keskustelun säännöt.
Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa
87-vuotias mummi on asunut kotona ja saanut kotihoidon käyntejä päivittäin, mutta nyt tilanne alkaa olla se että hoivakotiin pitäisi päästä.
Mutta pelkkä kotihoidon palveluihin myöntyminen on ollut mummille haastavaa, koska on sitä mieltä eihän vieraan ihmisen tarvitse hoitaa kun kerran on perhekin olemassa. Hän on sanonut kotona käyvälle hoitajalle usein, että ei sinun tarvitse tulla vaan kerro tyttärille ja suvun tytöille että he tulisivat.
No, hoivakotiin muuttaminen on mummille tietenkin aivan käsittämätön ajatus ja hän uhriutuu siitä jatkuvasti. Olemme kuulemma hylänneet ja pettäneet hänet, kun emme auta häntä asumaan kotona.
Mikä avuksi tilanteeseen?
Kommentit (1980)
Miten siellä nyt mummilla asiat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvinvointialueet supistaa palveluja niin paljon, ettei hoitokotiin enää pääse. Kotona pitää jatkossa hoitaa suurin osa 😂😂😂
Kotisairaala ja liikkuvat palvelut 😂😂😂
Ihan vitsiä koko homma. Joo, kotisairaala voi hoitaa vaikkapa kohtuu hyväkuntoisen potilaan ruusun jalasta suonensisäisillä antibiooteilla potilaan kotona, muttei kotisairaala korvaa vuodepotilaan sairaalatasoista hoitoa.
Hyvinvointialueuudistuksessa meni jotain perustavanlaatuista pahasti pieleen. Kustannukset karkasivat käsistä, suuripalkkaiset poliitikot ja johtajat tulivat mukaan kuvioon ja palvelut karkaavat kunnista.
Hoidahan ap vaan mumminne ja lopeta itsekäs narsisti valituksesi.
Mummo edunvalvontaan ja sitten laitatte sen vaan johonkin laitokseen.
T.Sonja
Minun anoppia ei huolittu hoivakotiin, koska hänellä oli muistisairaus. Perustelu oli, että hän voi karata. Hän ei karkaillut, kun ei uskaltanut yksin ulos mennä, hän asui palvelutalossa rivitaloyksiössä. Niin kauan kun pystyi maalla asumaan kotonaan, me mieheni kanssa joka viikonloppu ajettiin 130 km:n päästä siivoamaan, laittamaan ruokaa seuraavalle viikolle, käymään kaupassa, jonne on 25 km ja käytettiin saunassa. Pyykit vein kotiini pesuun ja toin silitettynä takaisin, maalla ei ollut kuin pulsaattorikone johon vesi piti lämmittää muuripadassa.989 Toinen poika ja miniä asuivat lähempänä, mutta eivät juuri mummolle avuksi olleet. Oli se rumba joskus raskasta, mutta lopulta hyvä mieli tuli autettavalle ja auttajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointialueet supistaa palveluja niin paljon, ettei hoitokotiin enää pääse. Kotona pitää jatkossa hoitaa suurin osa 😂😂😂
Kotisairaala ja liikkuvat palvelut 😂😂😂
Ihan vitsiä koko homma. Joo, kotisairaala voi hoitaa vaikkapa kohtuu hyväkuntoisen potilaan ruusun jalasta suonensisäisillä antibiooteilla potilaan kotona, muttei kotisairaala korvaa vuodepotilaan sairaalatasoista hoitoa.
Hyvinvointialueuudistuksessa meni jotain perustavanlaatuista pahasti pieleen. Kustannukset karkasivat käsistä, suuripalkkaiset poliitikot ja johtajat tulivat mukaan kuvioon ja palvelut karkaavat kunnista.
Tässä meni pieleen se, että palvelut ulkoistettiin yksityisille yrityksille. Hinnat yllättäen pilvissä ja rahavirrat valuu ulkomaisille omistajille. Työntekijöinä suosivat halpaa työvoimaa. Kuulin eräästä pääkaupunkiseudulla olevasta vanhustenhoivayksiköstä, jossa on vanhuksista kuva lääkekortissa koska työntekijät vaihtuu jatkuvasti ja suurin osa heistä ei osaa suomenkieltä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi teitä! Jos oman äitini olisin saanut pitää, hän tulisi vanhuuden päivikseen minun kotiini. Porukalla hoidettaisiin.
On vain yksi äiti, tosi harva vaan sitä asiaa ymmärtää. Ehkä minun äiti vain oli paras, kaunein kaikista ja näin 20-vuoden päästäkin kaipaan.Eli et ole koskaan ollut tilanteessa missä vaihdat äidin vaipan aamuin illoin. Lähdet töistä keskellä päivää kun äiti on kadonnut. Vastaat puhelimeen vartin välein kun äiti soittaa ja pyytää milloin mitäkin. Helppo huudella kun ei ole omalla kohdalla.
Joo ei näin sanovilla ole käsitystä mitä on dementia. Sellaista pitää vahtia kuin taaperoa, vaihtaa vaippakin kuin taaperolle, kaikki suuhun menevä pois (voivat syödä jopa huonekasveja), sähkölaitteet, terävät pois, ovet lukkoon, vesi kiinni ettei jätä hanaa valumaan. Ja silti se dementti voi satuttaa itsensä jos sen jättää yksin - saattaa esim kaatua eikä pääse ylös.
Se on hyvä retostella "hoitaisin äitini" jos pystyy tosiaan olemaan kotona 24/7. Onhan näitä omaishoitajia. Mutta työssäkäyvälle ei onnistu, ja aika vaikea myös jos on omat lapset pieniä ja tarvitsevia.
Dementia voi myös tehdä ihmisestä seksuaalisesti estottoman tai aggressiivisen. Sellaisenko pidät kotonasi, etenkin jos on lapsia? Se on niin raskasta, ettei sitä usko ennen kuin näkee. Jos läheisen persoona muuttuu ihan täysin, niin ei rakkauskaan enää kanna. Päinvastoin, katkeruus alkaa kasvamaan ja kuolema on enää helpotus.
Sekö sitten on hyvä, että jäljelle jäävät muistot on silkkaa paskaa (tai sen siivoamista).
Hygieniahaalarit... Samoin kuin vauvoilla ja taaperoilla body.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mummo on hoitanut lastenlapsia, on teidän velvollisuutenne nyt vuorostaan hoitaa mummoa.
Ei ole velvollisuutta, piste. Missään laissa ei näin määrätä, eikä mummoa pakotettu hoitamaan lapsenlapsia. Jos te haluatte äitien olevan kokopäivätöissä ja maksavan veroja, niin mummelit pitää hoitaa yhteiskunnan puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten tässä ketuttaa se, että oletetaan naispuolisten jälkeläisten nimenomaan hoitavan. Oma isoäiti lähtisi tommosen heitettyään niin pikaseen hoitokotiin miettimään, että miksi kukaan ei käy katsomassa.
Ihan toinen asia : miksi täällä on vielä vuonna 2022 alkanut keskustelupalsta?!? Eikö näitä voisi aika rajoittaa niin että ne poistuvat parin vuoden välein..... Onkohan tuo alkuperäinen "mummo" enää edes elävien kirjoissa, nyt eletään jo vuotta 2025 !!!! Ihan vahingossa "eksyin" palstalle, kunnes huomasin että tämä alkaa vuodesta 2022.....🤔 - outoa !!!
Mutta silti piti oikein käydä kommentoimassa ???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä, joka valittaa vanhasta ketjusta, eikö nyt mene kaaliin, että tämä on mitä suurimmassa määrin erittäin iso ongelma myös ja edelleen vuonna 2025.Ongelma on vuodesta 2022 vielä tullut pahemmaksi, koska hyvinvointialueet sulkevat hoitolaitoksia ja sen vuoksi päivystykset ovat jatkuvasti ylikuormitettuja kun jatkohoitopaikkoja ei ole. Eli hyvin ajankohtainen aihe edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi teitä! Jos oman äitini olisin saanut pitää, hän tulisi vanhuuden päivikseen minun kotiini. Porukalla hoidettaisiin.
On vain yksi äiti, tosi harva vaan sitä asiaa ymmärtää. Ehkä minun äiti vain oli paras, kaunein kaikista ja näin 20-vuoden päästäkin kaipaan.Eli et ole koskaan ollut tilanteessa missä vaihdat äidin vaipan aamuin illoin. Lähdet töistä keskellä päivää kun äiti on kadonnut. Vastaat puhelimeen vartin välein kun äiti soittaa ja pyytää milloin mitäkin. Helppo huudella kun ei ole omalla kohdalla.
Joo ei näin sanovilla ole käsitystä mitä on dementia. Sellaista pitää vahtia kuin taaperoa, vaihtaa vaippakin kuin taaperolle, kaikki suuhun menevä pois (voivat syödä jopa huonekasveja), sähkölaitteet, terävät pois, ovet lukkoon, vesi kiinni ettei jätä
Totta. Ehkä piinallisinta on jatkuva saman asian kysyminen. Se on vähän kuin kiinalainen vesikidutus. Dementikon hoidosta ei pitäisi kenenkään sellaisen puhua, joilla ei ole siitä omakohtaista kokemusta. Itsekin luulin sitä helpommaksi kuin se osoittatui olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua inhottaa aloituksessa sana "uhriutua". Ikään kuin vanhus teeskentelisi. Omasta kodista lopuksi iäkseen lähteminen on kova paikka, se synnyttää vanhuksessa surua, pelkoa ja epätoivoa. Näitä tunteita on minusta väärin nimittää uhriutumiseksi.
Juuri oli tilanne, että sukulaisnainen ei enää pärjännyt kotona, kotihoito päätti, että nyt vuodeosastolla kun hoitokotien paikkoja ei ole vapaana. Vielä liikkuu, kävelee, käy vessassa itse jne. mutta avaimet kadoksissa kaiken aikaa, ei osaa enää soittaa kännykällä jne. Niin sitten sukulaismummo meni vuoteelleen makaamaan ja kääriytyi huopaan, että hän ei lähde vaan jää tähän, korjatkoon joku sitten. Lapsenomaista todellisuuden kieltämistä, ei uhriutumista.
Uhriutumis-sana siirtää kaiken vastuun vanhukselle, tai kuka nyt milloinkin kärsii, nykyajan kovapintaisen ihmisen mielestä uhriutuu. Kärsiminen on heistä uhriutumista.
Vierailija kirjoitti:
Mummo edunvalvontaan ja sitten laitatte sen vaan johonkin laitokseen.
T.Sonja
Ihanko vaan LAITETAAN. Kerrotko, missä on laitos johon voi vaan laittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppia ei huolittu hoivakotiin, koska hänellä oli muistisairaus. Perustelu oli, että hän voi karata. Hän ei karkaillut, kun ei uskaltanut yksin ulos mennä, hän asui palvelutalossa rivitaloyksiössä. Niin kauan kun pystyi maalla asumaan kotonaan, me mieheni kanssa joka viikonloppu ajettiin 130 km:n päästä siivoamaan, laittamaan ruokaa seuraavalle viikolle, käymään kaupassa, jonne on 25 km ja käytettiin saunassa. Pyykit vein kotiini pesuun ja toin silitettynä takaisin, maalla ei ollut kuin pulsaattorikone johon vesi piti lämmittää muuripadassa.989 Toinen poika ja miniä asuivat lähempänä, mutta eivät juuri mummolle avuksi olleet. Oli se rumba joskus raskasta, mutta lopulta hyvä mieli tuli autettavalle ja auttajalle.
En muuten usko, sillä hoivakodeissa on ovet kyllä lukossa sieltä ei kukaan karkaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen asian näin jos kyse olisi omasta äidistäni. Äitini on minut maailmaan tehnyt, hoivannut ja huolehtinut aikuisuuteen asti, kunnes olen lähtenyt omilleni. Mielestäni tämä lahja myös hyvitetään takaisin vanhemmalle huolehtimalla vastavuoroisesti hänestä mikäli tilanne sallii, esim. ottamalla äiti asumaan omaan kotiin.
Olemme lapsillemme mieheni kanssa vannottaneet, etteivät anna erottaa meitä vanhoina toisistamme, vaikkei muistimme enää pelaisi. Mielestäni on hirveä ajatus, että pariskunta lykätään johonkin eri hoitokoteihin vanhuuden tullen, eivätkä saa viettää elämänsä viimeisiä hetkiä yhdessä.
Dementoitunut pariskunta on usein pakko erottaa, sillä toinen tai molemmat saattavat tulla väkivaltaisiksi varsinkin sitä puolisoa kohtaan. Koskaan ei etukäteen tiedä, mitä tuleman pitää.
Semmosia ne on. Mun Mummu pelkää hoivakoteja kun ne ovat hänen nuoruudessaan olleet niin julmia paikkoja.
Miltä itsestäsi tuntuisi lähteä omasta kodista tietäen ettet koskaan sinne palaa. Nyt joku ääliö sanoo että kyllähän sitä muutetaan normaalistikin, mutta te typerykset, ei uuteen kotiin vaan laitokseen, jossa vieraat ihmiset, luultavasti jaat huoneen jonkun ääliön kanssa. Asu viikko vaikka kokeilumielessä sairaalassa niin voit vähän edes aavistaa mistä on kyse. Suomi vanhusvihamielinen maa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen asian näin jos kyse olisi omasta äidistäni. Äitini on minut maailmaan tehnyt, hoivannut ja huolehtinut aikuisuuteen asti, kunnes olen lähtenyt omilleni. Mielestäni tämä lahja myös hyvitetään takaisin vanhemmalle huolehtimalla vastavuoroisesti hänestä mikäli tilanne sallii, esim. ottamalla äiti asumaan omaan kotiin.
Olemme lapsillemme mieheni kanssa vannottaneet, etteivät anna erottaa meitä vanhoina toisistamme, vaikkei muistimme enää pelaisi. Mielestäni on hirveä ajatus, että pariskunta lykätään johonkin eri hoitokoteihin vanhuuden tullen, eivätkä saa viettää elämänsä viimeisiä hetkiä yhdessä.
Dementoitunut pariskunta on usein pakko erottaa, sillä toinen tai molemmat saattavat tulla väkivaltaisiksi varsinkin sitä puolisoa kohtaan. Koskaan ei etukäteen tiedä, mitä tuleman pitää.
Niin eihän sitä voi koskaan mitään varmaksi tietää, mutta onneksi aina voi toivoa. Ja olen kyllä nähnyt varsin monta dementoitunutta pariskuntaa, joilla ei ollut mitään aggressioita toisiaan kohtaan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi teitä! Jos oman äitini olisin saanut pitää, hän tulisi vanhuuden päivikseen minun kotiini. Porukalla hoidettaisiin.
On vain yksi äiti, tosi harva vaan sitä asiaa ymmärtää. Ehkä minun äiti vain oli paras, kaunein kaikista ja näin 20-vuoden päästäkin kaipaan.Eli et ole koskaan ollut tilanteessa missä vaihdat äidin vaipan aamuin illoin. Lähdet töistä keskellä päivää kun äiti on kadonnut. Vastaat puhelimeen vartin välein kun äiti soittaa ja pyytää milloin mitäkin. Helppo huudella kun ei ole omalla kohdalla.
Joo ei näin sanovilla ole käsitystä mitä on dementia. Sellaista pitää vahtia kuin taaperoa, vaihtaa vaippakin kuin taaperolle, kaikki suuhun menevä pois (voivat syödä jopa huonekasveja), sähkölaitteet, te
Hygieniahaalarit... Samoin kuin vauvoilla ja taaperoilla body.
Niin. Hieno nimi sille, että estetään sitä dementikkoa kaivamasta paskaa omasta vaipastaan.
Oikeasti aika harva kestää nähdä omaa vanhempaansa siinä tilassa, ja laitoksen annetaan hoitaa. Ymmärrän oikein hyvin, kun se vanhempikaan ei enää edes tunnista lastaan vaan luulee itse olevansa koulussa / laivalla / vieraassa paikassa, niin ei sitä vaan jaksa. Rauhallisen ja omissa maailmoissaan olevan ehkä jaksaisi mutta ei läheskään kaikki ole sellaisia. Monet vaeltaa öisin eikä anna kenenkään nukkua. Jotkut käy aggressiviseksi kun pitäisi pesut tehdä. Joku ei syö, ei vaan syö. Jotkut yrittää koko ajan karata.
Joo ei näin sanovilla ole käsitystä mitä on dementia. Sellaista pitää vahtia kuin taaperoa, vaihtaa vaippakin kuin taaperolle, kaikki suuhun menevä pois (voivat syödä jopa huonekasveja), sähkölaitteet, terävät pois, ovet lukkoon, vesi kiinni ettei jätä hanaa valumaan. Ja silti se dementti voi satuttaa itsensä jos sen jättää yksin - saattaa esim kaatua eikä pääse ylös.
Se on hyvä retostella "hoitaisin äitini" jos pystyy tosiaan olemaan kotona 24/7. Onhan näitä omaishoitajia. Mutta työssäkäyvälle ei onnistu, ja aika vaikea myös jos on omat lapset pieniä ja tarvitsevia.
Dementia voi myös tehdä ihmisestä seksuaalisesti estottoman tai aggressiivisen. Sellaisenko pidät kotonasi, etenkin jos on lapsia? Se on niin raskasta, ettei sitä usko ennen kuin näkee. Jos läheisen persoona muuttuu ihan täysin, niin ei rakkauskaan enää kanna. Päinvastoin, katkeruus alkaa kasvamaan ja kuolema on enää helpotus.
Sekö sitten on hyvä, että jäljelle jäävät muistot on silkkaa paskaa (tai sen siivoamista).