Lue keskustelun säännöt.
Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa
87-vuotias mummi on asunut kotona ja saanut kotihoidon käyntejä päivittäin, mutta nyt tilanne alkaa olla se että hoivakotiin pitäisi päästä.
Mutta pelkkä kotihoidon palveluihin myöntyminen on ollut mummille haastavaa, koska on sitä mieltä eihän vieraan ihmisen tarvitse hoitaa kun kerran on perhekin olemassa. Hän on sanonut kotona käyvälle hoitajalle usein, että ei sinun tarvitse tulla vaan kerro tyttärille ja suvun tytöille että he tulisivat.
No, hoivakotiin muuttaminen on mummille tietenkin aivan käsittämätön ajatus ja hän uhriutuu siitä jatkuvasti. Olemme kuulemma hylänneet ja pettäneet hänet, kun emme auta häntä asumaan kotona.
Mikä avuksi tilanteeseen?
Kommentit (1980)
1801/1980
|
28.01.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Muistan, kun vanhempani laittoivat mummoni vanhainkotiin. Kävelevä iloinen vanhus saatiin nopeasti vuodepotilaaksi. Syynä oli, että yksin ei saanut kävellä, vaan piti olla aina hoitaja mukana, ja eiväthän he tietenkään ehtineet. Perusteluna kaatumisvaara. Ei kestänyt kauaa, kun se jatkuva istuminen tai makaaminen voi voimat ja kävelykyvyn. Sitten mummoparka odotteli vaan kuolemaa siellä sänkyllä.
Lopulta tuli veritulppa jalkaan, ja hänen annettiin kuolla siihen. Passiivinen eutanasia.
On parempi olla siellä kotona ihan missä vaan kunnossa, kuin joutua vanhainkotiin odottelemaan kuolemaa sänkyyn, jos pää on kunnnossa. Dementikko on eri juttu. Täysjärkinen ihminen oikeasti on siellä vanhainkodissa vaan vanki, joka odottelee kuolemaa.
Näinhän se on.
Oma äitini hoisi mummun ja mummun siskonkin hautaan, ja päätti että jos hänen pitää mennä hoivakotiin jossain kohtaa hän ei siellä kauaa elä, ts. lopettaa heti syömisen ja juomisen. 10 päivää siinä meni tk vuodeosastolla. Isäni (lääkäri evp.) hoisi muuten loppuun asti kotona, meidän lasten avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän ukilla ja mummulla käy Suomalainen kodinhuoltaja 1x viikko, 2 h kerta
Pyykkihuolto, petaus, siivous , roskat, jääkaappihuolto, sopimuksen mukaan tehtävät. Hyvin mennyt 2 v
Alman Siivous Oy. Alvi on 0% kohtuu hinta 32 € h. Kotitalousvähennys. Ei muita kuluja
No tämä! Suurimmalla osalla vanhuksista olisi varaa ottaa jokin tuollainen vastaava palvelu, jos vain osaisivat asennoitua myönteisemmin palvelujen ostamiseen. Tuohon vielä lisäksi jokin kauppakassipalvelu, jossa ostokset tuodaan kotiovelle. Itsehän aion vanhuksena tilata kotiin myös kampaajan ja manikyyrin.
Hyvä idea tuo manikyyri ja kampaaja. Mielikin pysyy nuorekkaana!
Meillä tuodaan kauppakassit keittiöön saakka.
"Suvun tytöille" miksei pojille?! Seksistinen näkemys mummolla.
Lopettaisin yhteydenpidon. Ei pitäisi olla suvun ongelma tuo.
Minä en pakota enkä pyydä vanhusta muuttamaan yhtään mihinkään vaikka näen että yksin asuminen on jo melko mahdotonta. Omakotitalo vaatii huoltoa ja hoitamista - kaikki rempallaan. Siivousta ei jaksa hoitaa. Ulkona ei osaa eikä enää pystykään käymään. Mutta kotona kotona kotona. No en puutu toisen itsemääräämisoikeuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en pakota enkä pyydä vanhusta muuttamaan yhtään mihinkään vaikka näen että yksin asuminen on jo melko mahdotonta. Omakotitalo vaatii huoltoa ja hoitamista - kaikki rempallaan. Siivousta ei jaksa hoitaa. Ulkona ei osaa eikä enää pystykään käymään. Mutta kotona kotona kotona. No en puutu toisen itsemääräämisoikeuksiin.
Toihan on lähes tulkoon heitteillejättö
Vierailija kirjoitti:
Sanot te että nyky-yhteiskunta on kiristänyt vaatimuksiaan niin paljon että entisenkaltaiselle perheen sisäiselle hoitotyölle ei enää löydy sijaa, nykyisin pitää olla niin tehokasta että hoivakoti on ainoa malli.
Löytyy sijaa, jos mummo maksaa ja kaikki lapset suostuu järjestelyyn. Yleensä joku on kuitenkin perintörahoista huolissaan.
Tai sitten mummolla ei ole rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en pakota enkä pyydä vanhusta muuttamaan yhtään mihinkään vaikka näen että yksin asuminen on jo melko mahdotonta. Omakotitalo vaatii huoltoa ja hoitamista - kaikki rempallaan. Siivousta ei jaksa hoitaa. Ulkona ei osaa eikä enää pystykään käymään. Mutta kotona kotona kotona. No en puutu toisen itsemääräämisoikeuksiin.
Toihan on lähes tulkoon heitteillejättö
Jaa no sanoppa sitten miten siihen pitäisi puuttua kun vanhus tulee silmille puolikkaasta sanasta joka liittyy edes palvelutalossa asumiseen. Ruokapalvelu ei kelpaa koska muiden tekemä ruoka on paskaa samoin kuin kaikki muukin apu ja mitäänhän ei mistään saa maksaa vaan siivous palvelutkin pitäisi saada ilmaiseksi.
Hankalaa on, kun ei mummoa saa hoivakotiin. Ei ne lapset pysty jättämään omaa elämäänsä ja lähteä hoitamaan mummoa, jonka hoitaminen kotonakin on raskasta. Aviomieheni 94 v. ja omaishoitaja olin 24/7 ja sanottava on, että se oli todella raskasta. Öisinkin pyrki ovesta ulos, oli kotiin menossa. Rollaattori oli jo ulkona lumihangessa, ukko alushoususillaan konttasi ovelta sisälle. Päivin öin piti vahtia.
Tällaisessa kunnossa kun on mummo, niin ei yhden ihmisen työpanoksella voi kotona hoitaa, sanoopa ja vaatiipa mummo mitä tahansa. Hoivakotiin pääseminen on vaikeaa, mutta onnistuu sekin kun tarpeeksi kauan sitä vaatii ja selittää, miksi se on ainoa oikea paikka. Mutta miten saa sen mummon tiedostamaan asian, se onkin jo hankalaa. Jos sinne hoivakotiin mummon "sijoittaa", meneekö siinä välit poikki? Sekin varmaan surettaa kaikkia osapuolia.
Itselläni on tilanne sellainen, että syöpäni vuoksi olen jo ns. palliatiivisessa hoidossa, kotona olen. Lapsia on yksi tytär Ruotsissa, perheellinen, lapsia on ja hyvä työpaikka, yksi opiskeleva tyttärenpoika kaukana minusta (600 km). Kumpaakaan en ole vaatimassa luokseni minua hoitamaan, olen jo tiedostanut, että jokin hoivayritys tai kunnallinen sairaala ovat paikat, josta itseni löydän, mutta kuinka pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka helvettiin haluaa,jos vähänkään järki kulkee
Meidän mummo kuoli 92-vuotiaana pari vuotta sitten. Asun itse kaukana ja en ole ollut mummon päivittäisessä hoidossa mukana.
Sen tiedän, että mummo sai jatkuvaa tukea ja apua tädeiltäni, serkuilta ja enolta, jotka asuvat samalla paikkakunnalla. Mummolla on viisi lasta ja kaikilla lapsilla enemmän kuin viisi lasta. Suku on siis valtava.
Olen kiitollinen, mummon puolesta, että hän sai apua ja tukea kotona asumiseen. Suku antoi sen takaisin mitä mummo on antanut meille kaikille vuoronperään. Ruoka aina pöydässä kun mummolaan meni, aina kiinnostavaa keskustelua, otti aina lapset syliin.
Teillä täytyy siellä suvun kesken miettiä voisitteko jakaa mummon auttamiseen liittyvät asiat?
Se tehdään rakkaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanot te että nyky-yhteiskunta on kiristänyt vaatimuksiaan niin paljon että entisenkaltaiselle perheen sisäiselle hoitotyölle ei enää löydy sijaa, nykyisin pitää olla niin tehokasta että hoivakoti on ainoa malli.
Toisin sanoen: naisilla saa olla nykyään omakin ura ja omaa elämää
Semmonen pattitilanne, onkohan jo ratkennut? Häntä ei voi pakottaa hoitokotiin, teitä ei voi pakottaa hoitamaan. Mä olen ilmaissut ja aikapäiviä sitten äidilleni ja isoäidilleni että minusta ei saa hoitajaa. Heillä on ollut aikaa sopeutua siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi teitä! Jos oman äitini olisin saanut pitää, hän tulisi vanhuuden päivikseen minun kotiini. Porukalla hoidettaisiin.
On vain yksi äiti, tosi harva vaan sitä asiaa ymmärtää. Ehkä minun äiti vain oli paras, kaunein kaikista ja näin 20-vuoden päästäkin kaipaan.
Olkaa onnellisia: vanhuksenne ei pääse hoitokotiin ja lähtee itse kävelemään ja joutuu hukkaan! Pikku harmitus vaan: kun joutuu kateisiin, ei voida julistaa kuolleeksi kuin vasta monen vuoden päästä ja joutuu perintörahoja kuolamaan vuosikausia. Voi voi.
Katjan muistisairas äiti ei saanut hoivapaikkaa ajoissa hän on ollut kateissa pian puolitoista vuotta
Moni hoivaa tarvitseva joutuu arviointikierteeseen, jossa kriteerit hoivapaikan saamiselle eivät täyty millään. Asiantuntijoiden mukaan hoivapaikkoja on liian vähän.
Vierailija kirjoitti:
Hyi teitä! Jos oman äitini olisin saanut pitää, hän tulisi vanhuuden päivikseen minun kotiini. Porukalla hoidettaisiin.
On vain yksi äiti, tosi harva vaan sitä asiaa ymmärtää. Ehkä minun äiti vain oli paras, kaunein kaikista ja näin 20-vuoden päästäkin kaipaan.
Et ole ainoa. Minulla on yhä ikävä äitiä, vaikka äidin kuolemasta on jo yli 13 vuotta. Äiti oli silloin melkein 86-vuotias, minä melkein 46. Meillä oli ikäeroa 40 vuotta ja 28 päivää, olimme kovin läheiset, iltatähti kun olin. Hoidin äitiä epävirallisena omaishoitajana viimeiset kuusi vuotta isän kuoleman jälkeen, vierekkäisissä kerrostaloissa asuttiin. Minä heille sen asunnon hankinkin, kun isän keuhkosyöpädiagnoosin jälkeen joutuivat myymään omakotitalonsa. Isä kuoli puoli vuotta diagnoosinsa jälkeen.
Onko aloittajan mummi vielä elossa? Hän olisi nyt 90-vuotias.
Antakaa sen selvitä yksin. Eiköhän sitten hoitokoti kelpaa.