Lue keskustelun säännöt.
Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa
87-vuotias mummi on asunut kotona ja saanut kotihoidon käyntejä päivittäin, mutta nyt tilanne alkaa olla se että hoivakotiin pitäisi päästä.
Mutta pelkkä kotihoidon palveluihin myöntyminen on ollut mummille haastavaa, koska on sitä mieltä eihän vieraan ihmisen tarvitse hoitaa kun kerran on perhekin olemassa. Hän on sanonut kotona käyvälle hoitajalle usein, että ei sinun tarvitse tulla vaan kerro tyttärille ja suvun tytöille että he tulisivat.
No, hoivakotiin muuttaminen on mummille tietenkin aivan käsittämätön ajatus ja hän uhriutuu siitä jatkuvasti. Olemme kuulemma hylänneet ja pettäneet hänet, kun emme auta häntä asumaan kotona.
Mikä avuksi tilanteeseen?
Kommentit (1980)
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvontaan ja hoivakotiin.
Jos perheen/sukulaisten ulkopuolinen edunvalvoja halutaan, niin ennen sitä täytyy ehdottomasti pitää huoli siitä, että mummon mahdollinen omaisuus siirretään pois edunvalvojan ulottuvilta, niin konkreettisesti kuin kuvaannollisestikin. Edunvalvojalla on täysi oikeus tehdä valvottajan omaisuudelle mitä haluaa. Edunvalvoja ei kuitenkaan saisi tehdä asioita ilman valvottavan suostumusta, mutta todellisuudessa asia ei läheskään aina mene niin, varsinkaan vanhusten kohdalla.
t: joskus edunvalvojana itsekin toiminut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset eivät ole vanhemmilleen mitään velkaa, eivätkä vanhemmat lapsilleen. Auttamisen pitää perustua vapaaehtoisuuteen.
Olen seurannut usean muistisairaan läheiseni säilömistä hoitolaitoksissa, enkä toivo sellaista kohtaloa kenellekään. Omaa lähestyvää vanhuuttani ajatellen toivon todellakin, että eutanasia hyväksyttäisiin Suomessa seuraavan eduskuntakauden aikana. Aivan helposti voisin luopua elämäni loppuvuosista, jos olisin pakotettu viettämään ne vaipoissa sängyssä maaten tuntematta ihmisiä, jotka hoitavat minua vain, koska on pakko.
Olen monesti antanut tälläkin palstalla tiedustella itseltäni kuka minut vanhana hoitaa kun en tee lapsia.
Sori, oli pakko.
Vierailija kirjoitti:
Lapset eivät ole vanhemmilleen mitään velkaa, eivätkä vanhemmat lapsilleen. Auttamisen pitää perustua vapaaehtoisuuteen.
Olen seurannut usean muistisairaan läheiseni säilömistä hoitolaitoksissa, enkä toivo sellaista kohtaloa kenellekään. Omaa lähestyvää vanhuuttani ajatellen toivon todellakin, että eutanasia hyväksyttäisiin Suomessa seuraavan eduskuntakauden aikana. Aivan helposti voisin luopua elämäni loppuvuosista, jos olisin pakotettu viettämään ne vaipoissa sängyssä maaten tuntematta ihmisiä, jotka hoitavat minua vain, koska on pakko.
Muistisairaan elämään hoivakodissa voi myös sisältyä iloa ja virikkeitä, olen nähnyt läheltä. Hyvin heikkokuntoisena on varmasti raskasta mutta aikaan voi mahtua paljon hyvää huolenpitoa ja hyvää mieltä, pandemia-aika oli kyllä kova kolaus.
Itsekin silti toivon että eutanasia hyväksytään.
Kerrompa omaa tarinaa, meidän äiti, isä ja sisko kuolivat vajaan vuoden sisällä.
Kaikki he saivat asua kotona melkein loppuun asti, muutamia viikkoja/kuukausien ajan, jolloin olivat terveyskeskuksen vuodeosastolla.
He pystyivät asumaan kotona vain meidän lasten avulla.
Meitä sisaruksia on useampia, ei yksin eikä kahdestaan olisi sitä pystynyt/jaksanut.
Yksi oli osa-aikaeläkkeellä, toinen otti vuorotteluvapaata. Saivat siihen pienen omaishoitajalisän päälle.
Jokainen oli sen verran mitä omalta perheeltä/työltään pystyi.
Tätä kesti reilu kaksi vuotta.
Aina joku pystyi olemaan.
Välillä oli raskasta. Mutta nyt olemme kiitollisia, kun jaksoimme hoitaa 🙏
Viime vuosikymmeninä ja nykyaikanakin halutaan vain 1-3 lasta. (Toki kaikki eivät saa yhtään vaikka haluaisivat).
Ei yksi tai kaksi lasta olisi meidän tilanteessakaan jaksanut.
Minulla on suurperhe nyky-yhteiskunnan mukaan. Jospa he huolehtisivat sitten meistä äidistä ja isästä, kun olemme vanhoja eikä pystytä itsestämme enää huolehtimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tästä keskustelusta tiivistyy siihen, millainen ihminen on (on ollut) ja millaiset välit ovat läheisiin. Joku raivostuu täällä toistuvasti, jos esittää, että ON MAHDOLLISTA, että ap on itsekäs. Joku yritti piipittää suvun perinteistä ja toisten kunnioittamisen perinteestä tai sen puuttumisesta, mutta sai vain raivoa niskaansa.
Aihe on niin tunteita herättävä, että rähjääjät voisivat pysähtyä hetkeksi ja katsoa itseensä, mistä se raivo kumpuaa. Ovatko omat vanhemmat olleet itsekkäitä ja jos, millaiseksi on sitten itse tullut sen seurauksena. Sekö perintö siinä puhuu täälläkin?
On täällä paljon hyviäkin kommentteja. Asiantuntijoiden lausumat ovat tässä erityisen arvokkaita. Siis alan ammattilaisten, tai sellaisten kokemusasiantuntijoiden, jotka pystyvät arvioimaan omaa kokemustaan monipuolisesti. Hyvää ja arvokasta sellainen.
Suurin osa ei ymmärrä, että sekavan vanhuksen hoito kotona on mahdotonta. Hoitaja valvoo läpi yön vanhuksen touhuja ja lähtee sitten reippaana päiväksi töihin? Kotiin palatessa onkin sitten jännää tutkailla mitä yllätyksiä on poissaollessa tapahtunut. Ovatko lapset säikähtäneet vanhuksen tarinoita (harhoja).
Vierailija kirjoitti:
Sanot te että nyky-yhteiskunta on kiristänyt vaatimuksiaan niin paljon että entisenkaltaiselle perheen sisäiselle hoitotyölle ei enää löydy sijaa, nykyisin pitää olla niin tehokasta että hoivakoti on ainoa malli.
No tätähän paljon selitetään ja uskotellaanko lähinnä itselle? Jos mummolla yhtään useampi sukulainen niin eipä luulisi olevan kohtuuton pyyntö yksi mummo hoitaa porukalla? Mutta jos kukaan ei ole valmis aikaansa antamaan eikä kukkaron nyörejä avaamaan niin eihän siinä sitten. Mutta kylmäksi on mennyt sukulaissuhteet Suomessa ja vanhuus arvottomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tästä keskustelusta tiivistyy siihen, millainen ihminen on (on ollut) ja millaiset välit ovat läheisiin. Joku raivostuu täällä toistuvasti, jos esittää, että ON MAHDOLLISTA, että ap on itsekäs. Joku yritti piipittää suvun perinteistä ja toisten kunnioittamisen perinteestä tai sen puuttumisesta, mutta sai vain raivoa niskaansa.
Aihe on niin tunteita herättävä, että rähjääjät voisivat pysähtyä hetkeksi ja katsoa itseensä, mistä se raivo kumpuaa. Ovatko omat vanhemmat olleet itsekkäitä ja jos, millaiseksi on sitten itse tullut sen seurauksena. Sekö perintö siinä puhuu täälläkin?
On täällä paljon hyviäkin kommentteja. Asiantuntijoiden lausumat ovat tässä erityisen arvokkaita. Siis alan ammattilaisten, tai sellaisten kokemusasiantuntijoiden, jotka pystyvät arvioimaan omaa kokemustaan monipuolisesti. Hyvää ja arvokasta sellainen.
Suurin osa ei ymmärrä, että sekavan vanhuksen hoito kotona on mahdotonta. Hoitaja valvoo läpi yön vanhuksen touhuja ja lähtee sitten reippaana päiväksi töihin? Kotiin palatessa onkin sitten jännää tutkailla mitä yllätyksiä on poissaollessa tapahtunut. Ovatko lapset säikähtäneet vanhuksen tarinoita (harhoja).
Jos vanhus haluaa asua kotona, niin hän saa asua, vaikka se ei vastaisi teidän käsitystä, miten ihmisen kuuluu elää.
Tällaisen hoitotahdon olen itse kirjannut, kontrollinhimoisten sukulaisten toiminnan estämiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edunvalvontaan ja hoivakotiin.
Jos perheen/sukulaisten ulkopuolinen edunvalvoja halutaan, niin ennen sitä täytyy ehdottomasti pitää huoli siitä, että mummon mahdollinen omaisuus siirretään pois edunvalvojan ulottuvilta, niin konkreettisesti kuin kuvaannollisestikin. Edunvalvojalla on täysi oikeus tehdä valvottajan omaisuudelle mitä haluaa. Edunvalvoja ei kuitenkaan saisi tehdä asioita ilman valvottavan suostumusta, mutta todellisuudessa asia ei läheskään aina mene niin, varsinkaan vanhusten kohdalla.
t: joskus edunvalvojana itsekin toiminut
Onneksi omaisuutta ei ollut. Ensimmäinen edunvalvoja antoi enemmän käyttörahaa, toinen alkoi nuukailla, mutta ei sillä sinäsnä ollut merkitystä, kun vanhus ei enää tajunnut rahasta mitään.
Olen kyllä kuullut, miten edunvalvoja laittoi testamentatun asunnon myyntiin ja tyhjensi sen. Juttu meni Hovioikeuteen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tästä keskustelusta tiivistyy siihen, millainen ihminen on (on ollut) ja millaiset välit ovat läheisiin. Joku raivostuu täällä toistuvasti, jos esittää, että ON MAHDOLLISTA, että ap on itsekäs. Joku yritti piipittää suvun perinteistä ja toisten kunnioittamisen perinteestä tai sen puuttumisesta, mutta sai vain raivoa niskaansa.
Aihe on niin tunteita herättävä, että rähjääjät voisivat pysähtyä hetkeksi ja katsoa itseensä, mistä se raivo kumpuaa. Ovatko omat vanhemmat olleet itsekkäitä ja jos, millaiseksi on sitten itse tullut sen seurauksena. Sekö perintö siinä puhuu täälläkin?
On täällä paljon hyviäkin kommentteja. Asiantuntijoiden lausumat ovat tässä erityisen arvokkaita. Siis alan ammattilaisten, tai sellaisten kokemusasiantuntijoiden, jotka pystyvät arvioimaan omaa kokemustaan monipuolisesti. Hyvää ja arvokasta sellainen.
Suurin osa ei ymmärrä, että sekavan vanhuksen hoito kotona on mahdotonta. Hoitaja valvoo läpi yön vanhuksen touhuja ja lähtee sitten reippaana päiväksi töihin? Kotiin palatessa onkin sitten jännää tutkailla mitä yllätyksiä on poissaollessa tapahtunut. Ovatko lapset säikähtäneet vanhuksen tarinoita (harhoja).
Jos vanhus haluaa asua kotona, niin hän saa asua, vaikka se ei vastaisi teidän käsitystä, miten ihmisen kuuluu elää.
Tällaisen hoitotahdon olen itse kirjannut, kontrollinhimoisten sukulaisten toiminnan estämiseksi.
Miten ajattelit toimia sitten, kun kunto on syystä tai toisesta todella huono?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tästä keskustelusta tiivistyy siihen, millainen ihminen on (on ollut) ja millaiset välit ovat läheisiin. Joku raivostuu täällä toistuvasti, jos esittää, että ON MAHDOLLISTA, että ap on itsekäs. Joku yritti piipittää suvun perinteistä ja toisten kunnioittamisen perinteestä tai sen puuttumisesta, mutta sai vain raivoa niskaansa.
Aihe on niin tunteita herättävä, että rähjääjät voisivat pysähtyä hetkeksi ja katsoa itseensä, mistä se raivo kumpuaa. Ovatko omat vanhemmat olleet itsekkäitä ja jos, millaiseksi on sitten itse tullut sen seurauksena. Sekö perintö siinä puhuu täälläkin?
On täällä paljon hyviäkin kommentteja. Asiantuntijoiden lausumat ovat tässä erityisen arvokkaita. Siis alan ammattilaisten, tai sellaisten kokemusasiantuntijoiden, jotka pystyvät arvioimaan omaa kokemustaan monipuolisesti. Hyvää ja arvokasta sellainen.
Suurin osa ei ymmärrä, että sekavan vanhuksen hoito kotona on mahdotonta. Hoitaja valvoo läpi yön vanhuksen touhuja ja lähtee sitten reippaana päiväksi töihin? Kotiin palatessa onkin sitten jännää tutkailla mitä yllätyksiä on poissaollessa tapahtunut. Ovatko lapset säikähtäneet vanhuksen tarinoita (harhoja).
Jos vanhus haluaa asua kotona, niin hän saa asua, vaikka se ei vastaisi teidän käsitystä, miten ihmisen kuuluu elää.
Tällaisen hoitotahdon olen itse kirjannut, kontrollinhimoisten sukulaisten toiminnan estämiseksi.
Miten ajattelit toimia sitten, kun kunto on syystä tai toisesta todella huono?
Niin, millä tavalla huono. On siihen kirjattu, että jos olen vaaraksi muille, niin sitten lääkärin pitää tehdä päätös, mutta jos vaan esim ei siisteyteni vastaa kontrollinhimoisten sukulaisten käsityksiä, niin sillä ei ole väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tästä keskustelusta tiivistyy siihen, millainen ihminen on (on ollut) ja millaiset välit ovat läheisiin. Joku raivostuu täällä toistuvasti, jos esittää, että ON MAHDOLLISTA, että ap on itsekäs. Joku yritti piipittää suvun perinteistä ja toisten kunnioittamisen perinteestä tai sen puuttumisesta, mutta sai vain raivoa niskaansa.
Aihe on niin tunteita herättävä, että rähjääjät voisivat pysähtyä hetkeksi ja katsoa itseensä, mistä se raivo kumpuaa. Ovatko omat vanhemmat olleet itsekkäitä ja jos, millaiseksi on sitten itse tullut sen seurauksena. Sekö perintö siinä puhuu täälläkin?
On täällä paljon hyviäkin kommentteja. Asiantuntijoiden lausumat ovat tässä erityisen arvokkaita. Siis alan ammattilaisten, tai sellaisten kokemusasiantuntijoiden, jotka pystyvät arvioimaan omaa kokemustaan monipuolisesti. Hyvää ja arvokasta sellainen.
Suurin osa ei ymmärrä, että sekavan vanhuksen hoito kotona on mahdotonta. Hoitaja valvoo läpi yön vanhuksen touhuja ja lähtee sitten reippaana päiväksi töihin? Kotiin palatessa onkin sitten jännää tutkailla mitä yllätyksiä on poissaollessa tapahtunut. Ovatko lapset säikähtäneet vanhuksen tarinoita (harhoja).
Jos vanhus haluaa asua kotona, niin hän saa asua, vaikka se ei vastaisi teidän käsitystä, miten ihmisen kuuluu elää.
Tällaisen hoitotahdon olen itse kirjannut, kontrollinhimoisten sukulaisten toiminnan estämiseksi.
Miten ajattelit toimia sitten, kun kunto on syystä tai toisesta todella huono?
Niin, millä tavalla huono. On siihen kirjattu, että jos olen vaaraksi muille, niin sitten lääkärin pitää tehdä päätös, mutta jos vaan esim ei siisteyteni vastaa kontrollinhimoisten sukulaisten käsityksiä, niin sillä ei ole väliä.
Ja jos olen niin dementoitunut, että en osaa ostaa ruokaa ja jollen halua laitokseen, niin sitten varmaan on aika kuolla nälkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tästä keskustelusta tiivistyy siihen, millainen ihminen on (on ollut) ja millaiset välit ovat läheisiin. Joku raivostuu täällä toistuvasti, jos esittää, että ON MAHDOLLISTA, että ap on itsekäs. Joku yritti piipittää suvun perinteistä ja toisten kunnioittamisen perinteestä tai sen puuttumisesta, mutta sai vain raivoa niskaansa.
Aihe on niin tunteita herättävä, että rähjääjät voisivat pysähtyä hetkeksi ja katsoa itseensä, mistä se raivo kumpuaa. Ovatko omat vanhemmat olleet itsekkäitä ja jos, millaiseksi on sitten itse tullut sen seurauksena. Sekö perintö siinä puhuu täälläkin?
On täällä paljon hyviäkin kommentteja. Asiantuntijoiden lausumat ovat tässä erityisen arvokkaita. Siis alan ammattilaisten, tai sellaisten kokemusasiantuntijoiden, jotka pystyvät arvioimaan omaa kokemustaan monipuolisesti. Hyvää ja arvokasta sellainen.
Suurin osa ei ymmärrä, että sekavan vanhuksen hoito kotona on mahdotonta. Hoitaja valvoo läpi yön vanhuksen touhuja ja lähtee sitten reippaana päiväksi töihin? Kotiin palatessa onkin sitten jännää tutkailla mitä yllätyksiä on poissaollessa tapahtunut. Ovatko lapset säikähtäneet vanhuksen tarinoita (harhoja).
Jos vanhus haluaa asua kotona, niin hän saa asua, vaikka se ei vastaisi teidän käsitystä, miten ihmisen kuuluu elää.
Tällaisen hoitotahdon olen itse kirjannut, kontrollinhimoisten sukulaisten toiminnan estämiseksi.
Turha odottaa, että sukulaisesi sinua auttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tästä keskustelusta tiivistyy siihen, millainen ihminen on (on ollut) ja millaiset välit ovat läheisiin. Joku raivostuu täällä toistuvasti, jos esittää, että ON MAHDOLLISTA, että ap on itsekäs. Joku yritti piipittää suvun perinteistä ja toisten kunnioittamisen perinteestä tai sen puuttumisesta, mutta sai vain raivoa niskaansa.
Aihe on niin tunteita herättävä, että rähjääjät voisivat pysähtyä hetkeksi ja katsoa itseensä, mistä se raivo kumpuaa. Ovatko omat vanhemmat olleet itsekkäitä ja jos, millaiseksi on sitten itse tullut sen seurauksena. Sekö perintö siinä puhuu täälläkin?
On täällä paljon hyviäkin kommentteja. Asiantuntijoiden lausumat ovat tässä erityisen arvokkaita. Siis alan ammattilaisten, tai sellaisten kokemusasiantuntijoiden, jotka pystyvät arvioimaan omaa kokemustaan monipuolisesti. Hyvää ja arvokasta sellainen.
Suurin osa ei ymmärrä, että sekavan vanhuksen hoito kotona on mahdotonta. Hoitaja valvoo läpi yön vanhuksen touhuja ja lähtee sitten reippaana päiväksi töihin? Kotiin palatessa onkin sitten jännää tutkailla mitä yllätyksiä on poissaollessa tapahtunut. Ovatko lapset säikähtäneet vanhuksen tarinoita (harhoja).
Jos vanhus haluaa asua kotona, niin hän saa asua, vaikka se ei vastaisi teidän käsitystä, miten ihmisen kuuluu elää.
Tällaisen hoitotahdon olen itse kirjannut, kontrollinhimoisten sukulaisten toiminnan estämiseksi.
Miten ajattelit toimia sitten, kun kunto on syystä tai toisesta todella huono?
Niin, millä tavalla huono. On siihen kirjattu, että jos olen vaaraksi muille, niin sitten lääkärin pitää tehdä päätös, mutta jos vaan esim ei siisteyteni vastaa kontrollinhimoisten sukulaisten käsityksiä, niin sillä ei ole väliä.
Kontrollinhimoisia sukulaisia? Alat olemaan jo sen verran dementoitunut ja höperö, että ei varmasti mene enää kauaa kun sinut passitetaan hoitokotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot te että nyky-yhteiskunta on kiristänyt vaatimuksiaan niin paljon että entisenkaltaiselle perheen sisäiselle hoitotyölle ei enää löydy sijaa, nykyisin pitää olla niin tehokasta että hoivakoti on ainoa malli.
No tätähän paljon selitetään ja uskotellaanko lähinnä itselle? Jos mummolla yhtään useampi sukulainen niin eipä luulisi olevan kohtuuton pyyntö yksi mummo hoitaa porukalla? Mutta jos kukaan ei ole valmis aikaansa antamaan eikä kukkaron nyörejä avaamaan niin eihän siinä sitten. Mutta kylmäksi on mennyt sukulaissuhteet Suomessa ja vanhuus arvottomaksi.
Se yksi pieni mummo voi todellakin olla mahdotonta kenenkään hoitaa kotona,jos hänellä on muistisairaus tms.ja joku joutuu valvomaan häntä ympäri vuorokauden eikä pelkästään valvomaan vaan tekemään kaiken fyysisenkin työn,pukemiset,pesut ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tästä keskustelusta tiivistyy siihen, millainen ihminen on (on ollut) ja millaiset välit ovat läheisiin. Joku raivostuu täällä toistuvasti, jos esittää, että ON MAHDOLLISTA, että ap on itsekäs. Joku yritti piipittää suvun perinteistä ja toisten kunnioittamisen perinteestä tai sen puuttumisesta, mutta sai vain raivoa niskaansa.
Aihe on niin tunteita herättävä, että rähjääjät voisivat pysähtyä hetkeksi ja katsoa itseensä, mistä se raivo kumpuaa. Ovatko omat vanhemmat olleet itsekkäitä ja jos, millaiseksi on sitten itse tullut sen seurauksena. Sekö perintö siinä puhuu täälläkin?
On täällä paljon hyviäkin kommentteja. Asiantuntijoiden lausumat ovat tässä erityisen arvokkaita. Siis alan ammattilaisten, tai sellaisten kokemusasiantuntijoiden, jotka pystyvät arvioimaan omaa kokemustaan monipuolisesti. Hyvää ja arvokasta sellainen.
Suurin osa ei ymmärrä, että sekavan vanhuksen hoito kotona on mahdotonta. Hoitaja valvoo läpi yön vanhuksen touhuja ja lähtee sitten reippaana päiväksi töihin? Kotiin palatessa onkin sitten jännää tutkailla mitä yllätyksiä on poissaollessa tapahtunut. Ovatko lapset säikähtäneet vanhuksen tarinoita (harhoja).
Jos vanhus haluaa asua kotona, niin hän saa asua, vaikka se ei vastaisi teidän käsitystä, miten ihmisen kuuluu elää.
Tällaisen hoitotahdon olen itse kirjannut, kontrollinhimoisten sukulaisten toiminnan estämiseksi.
Miten ajattelit toimia sitten, kun kunto on syystä tai toisesta todella huono?
Niin, millä tavalla huono. On siihen kirjattu, että jos olen vaaraksi muille, niin sitten lääkärin pitää tehdä päätös, mutta jos vaan esim ei siisteyteni vastaa kontrollinhimoisten sukulaisten käsityksiä, niin sillä ei ole väliä.
Kontrollinhimoisia sukulaisia? Alat olemaan jo sen verran dementoitunut ja höperö, että ei varmasti mene enää kauaa kun sinut passitetaan hoitokotiin.
Minua ei kukaan passita minnekään vastoin tahtoani. Minua ei sukulaiset määrää minnekään. Ei ole pakko auttaakaan, mutta ei ole syytä olettaa, että eivät haluaisi kohtuullisessa määrin auttaa.
En vaadi päivittäisiä tuoreannoksia, riittää vaikka kun saan kerran kuussa muonaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tästä keskustelusta tiivistyy siihen, millainen ihminen on (on ollut) ja millaiset välit ovat läheisiin. Joku raivostuu täällä toistuvasti, jos esittää, että ON MAHDOLLISTA, että ap on itsekäs. Joku yritti piipittää suvun perinteistä ja toisten kunnioittamisen perinteestä tai sen puuttumisesta, mutta sai vain raivoa niskaansa.
Aihe on niin tunteita herättävä, että rähjääjät voisivat pysähtyä hetkeksi ja katsoa itseensä, mistä se raivo kumpuaa. Ovatko omat vanhemmat olleet itsekkäitä ja jos, millaiseksi on sitten itse tullut sen seurauksena. Sekö perintö siinä puhuu täälläkin?
On täällä paljon hyviäkin kommentteja. Asiantuntijoiden lausumat ovat tässä erityisen arvokkaita. Siis alan ammattilaisten, tai sellaisten kokemusasiantuntijoiden, jotka pystyvät arvioimaan omaa kokemustaan monipuolisesti. Hyvää ja arvokasta sellainen.
Suurin osa ei ymmärrä, että sekavan vanhuksen hoito kotona on mahdotonta. Hoitaja valvoo läpi yön vanhuksen touhuja ja lähtee sitten reippaana päiväksi töihin? Kotiin palatessa onkin sitten jännää tutkailla mitä yllätyksiä on poissaollessa tapahtunut. Ovatko lapset säikähtäneet vanhuksen tarinoita (harhoja).
Jos vanhus haluaa asua kotona, niin hän saa asua, vaikka se ei vastaisi teidän käsitystä, miten ihmisen kuuluu elää.
Tällaisen hoitotahdon olen itse kirjannut, kontrollinhimoisten sukulaisten toiminnan estämiseksi.
Miten ajattelit toimia sitten, kun kunto on syystä tai toisesta todella huono?
Niin, millä tavalla huono. On siihen kirjattu, että jos olen vaaraksi muille, niin sitten lääkärin pitää tehdä päätös, mutta jos vaan esim ei siisteyteni vastaa kontrollinhimoisten sukulaisten käsityksiä, niin sillä ei ole väliä.
On törkeää pitää asuntoaan kaatopaikkana ja jättää omaisilleen kaatopaikan selvitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tästä keskustelusta tiivistyy siihen, millainen ihminen on (on ollut) ja millaiset välit ovat läheisiin. Joku raivostuu täällä toistuvasti, jos esittää, että ON MAHDOLLISTA, että ap on itsekäs. Joku yritti piipittää suvun perinteistä ja toisten kunnioittamisen perinteestä tai sen puuttumisesta, mutta sai vain raivoa niskaansa.
Aihe on niin tunteita herättävä, että rähjääjät voisivat pysähtyä hetkeksi ja katsoa itseensä, mistä se raivo kumpuaa. Ovatko omat vanhemmat olleet itsekkäitä ja jos, millaiseksi on sitten itse tullut sen seurauksena. Sekö perintö siinä puhuu täälläkin?
On täällä paljon hyviäkin kommentteja. Asiantuntijoiden lausumat ovat tässä erityisen arvokkaita. Siis alan ammattilaisten, tai sellaisten kokemusasiantuntijoiden, jotka pystyvät arvioimaan omaa kokemustaan monipuolisesti. Hyvää ja arvokasta sellainen.
Suurin osa ei ymmärrä, että sekavan vanhuksen hoito kotona on mahdotonta. Hoitaja valvoo läpi yön vanhuksen touhuja ja lähtee sitten reippaana päiväksi töihin? Kotiin palatessa onkin sitten jännää tutkailla mitä yllätyksiä on poissaollessa tapahtunut. Ovatko lapset säikähtäneet vanhuksen tarinoita (harhoja).
Jos vanhus haluaa asua kotona, niin hän saa asua, vaikka se ei vastaisi teidän käsitystä, miten ihmisen kuuluu elää.
Tällaisen hoitotahdon olen itse kirjannut, kontrollinhimoisten sukulaisten toiminnan estämiseksi.
Miten ajattelit toimia sitten, kun kunto on syystä tai toisesta todella huono?
Niin, millä tavalla huono. On siihen kirjattu, että jos olen vaaraksi muille, niin sitten lääkärin pitää tehdä päätös, mutta jos vaan esim ei siisteyteni vastaa kontrollinhimoisten sukulaisten käsityksiä, niin sillä ei ole väliä.
On törkeää pitää asuntoaan kaatopaikkana ja jättää omaisilleen kaatopaikan selvitys.
Juuri tässä tulee esille se kontrollinhaluisuus. Vanhuksen elinaikana päätösvalta kuuluu hänelle itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tästä keskustelusta tiivistyy siihen, millainen ihminen on (on ollut) ja millaiset välit ovat läheisiin. Joku raivostuu täällä toistuvasti, jos esittää, että ON MAHDOLLISTA, että ap on itsekäs. Joku yritti piipittää suvun perinteistä ja toisten kunnioittamisen perinteestä tai sen puuttumisesta, mutta sai vain raivoa niskaansa.
Aihe on niin tunteita herättävä, että rähjääjät voisivat pysähtyä hetkeksi ja katsoa itseensä, mistä se raivo kumpuaa. Ovatko omat vanhemmat olleet itsekkäitä ja jos, millaiseksi on sitten itse tullut sen seurauksena. Sekö perintö siinä puhuu täälläkin?
On täällä paljon hyviäkin kommentteja. Asiantuntijoiden lausumat ovat tässä erityisen arvokkaita. Siis alan ammattilaisten, tai sellaisten kokemusasiantuntijoiden, jotka pystyvät arvioimaan omaa kokemustaan monipuolisesti. Hyvää ja arvokasta sellainen.
Suurin osa ei ymmärrä, että sekavan vanhuksen hoito kotona on mahdotonta. Hoitaja valvoo läpi yön vanhuksen touhuja ja lähtee sitten reippaana päiväksi töihin? Kotiin palatessa onkin sitten jännää tutkailla mitä yllätyksiä on poissaollessa tapahtunut. Ovatko lapset säikähtäneet vanhuksen tarinoita (harhoja).
Jos vanhus haluaa asua kotona, niin hän saa asua, vaikka se ei vastaisi teidän käsitystä, miten ihmisen kuuluu elää.
Tällaisen hoitotahdon olen itse kirjannut, kontrollinhimoisten sukulaisten toiminnan estämiseksi.
Miten ajattelit toimia sitten, kun kunto on syystä tai toisesta todella huono?
Niin, millä tavalla huono. On siihen kirjattu, että jos olen vaaraksi muille, niin sitten lääkärin pitää tehdä päätös, mutta jos vaan esim ei siisteyteni vastaa kontrollinhimoisten sukulaisten käsityksiä, niin sillä ei ole väliä.
Ja jos olen niin dementoitunut, että en osaa ostaa ruokaa ja jollen halua laitokseen, niin sitten varmaan on aika kuolla nälkään.
Sinä myös varmasti sitten siivoat ne jäljet mitä mätänevä ruumis aiheuttaa ympäristöön.
Päiväkodit ei ole täydellisiä paikkoja lapsille, mutta useimmat sinne joutuvat. Koulut ovat kamalassa tilassa ja siellä lapset ja nuoret viettävät aikansa. Työelämä vie terveyden ja muuttuu koko ajan raaemmaksi. Terveyskeskukset ovat ruuhkautuneet, osastohoitoa saa vain äärimmäiseen hätään, eikä laatua voi kehua. Suomessa asutaan ahtaasti, tehdään 20 neliön yksiöitä, koska niihin ihmisillä on varaa. Mietitään, miten downshiftataan että selvitään nousevista koroista ja energialaskuista. Tällainen on suomalaisen elämä.
Joten miten kukaan voi olettaa, että yhtäkkiä vanhuus onkin se hetki, kun maailma järjestyy täydelliseksi ihmisen ympärillä, eikä enää tarvitse sopeutua? Vähiten tarvitsee sopeutua silloin, kun vähiten tarvitsee keneltäkään mitään ja vanhuus ei ole se elämänvaihe. Miten kukaan voi muuta olettaa?