Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa
87-vuotias mummi on asunut kotona ja saanut kotihoidon käyntejä päivittäin, mutta nyt tilanne alkaa olla se että hoivakotiin pitäisi päästä.
Mutta pelkkä kotihoidon palveluihin myöntyminen on ollut mummille haastavaa, koska on sitä mieltä eihän vieraan ihmisen tarvitse hoitaa kun kerran on perhekin olemassa. Hän on sanonut kotona käyvälle hoitajalle usein, että ei sinun tarvitse tulla vaan kerro tyttärille ja suvun tytöille että he tulisivat.
No, hoivakotiin muuttaminen on mummille tietenkin aivan käsittämätön ajatus ja hän uhriutuu siitä jatkuvasti. Olemme kuulemma hylänneet ja pettäneet hänet, kun emme auta häntä asumaan kotona.
Mikä avuksi tilanteeseen?
Kommentit (1980)
Hirveän kaunis ajatus että hoitaisin omani ja puolisoni suvun vanhukset itse, mutta...
Ei ne mahdu meille, heti apua tarvitsevia isovanhempia olisi 2, muistisairas ja fyysisesti autettava. Kolmas ja neljäs vielä pärjää. Kun lopuistakin isovanhemmista aika jättää 10-15v päästä, niin alkaisi jonossa tulla molempien vanhempia hoidettavaksi.
Omia lapsia ei vissiin voi jättää hoitamatta että ehtisi hoitaa vanhuksia. Eikä niillä olisi mitään omaa rauhaa jos talossa haahuilisi dementikko.
Tienatakin täytyy eli 24/7 hoito ei oikeasti mahdollista. En ole edes eläkeiässä kun niitä meidän vanhempia tulisi hoidettavaksi.
Oma elämä, harrastukset, työt, omat lapset ja lapsenlapset ja avioelämä pitäisi pistää siis syrjään alkaen heti ja jatkuen arviolta 30 vuotta.
Ja kyllä, olemme molemmat sukujemme ainoat jotka edes teoriassa voisivat hoitovastuuta ottaa, osa asuu kaukana, on alkoholistia ja monisairasta tai on muuten vaan irtisanouduttu kaikesta auttamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ei oo vanhuksilla kyllä mitään arvoo maailmassa. pistää miettiin arvojaan :D
Miksi niillä pitäisi sen kummempi arvo olla, kun kenelläkään muullakaan?
Huomaa myös, että tässä puhutaan näistä jääristä ja itsekkäistä päsmärivanhuksista, ei niistä viisaista ja lempeistä satujen mummoista ja papoista.
Tämä ongelmahan on aiheutunut vain siitä syystä, että liian vanhoja ihmisiä ylihoidetaan. Ei anneta ihmisen kuolla siihen, mihin se olisi ensimmäiseksi kuolemassa, vaan hoidetaan takaisin elävien kirjoihin, ja edessä on sitten pahimillaan vuosikymmeniä kitumista ja hiipumista.
Vielä vuonna -89 mummoni ei päässyt sydämen ohitusleikkaukseen, koska 65-vuotiasta pidettiin liian vanhana niin isoon leikkaukseen. No, erikoisjärjestelyillä hänet vietiin Viroon leikattavaksi (suomalaisia lähetettiin ihan virallisesti sinne jonkun verran, erikoinen kuvio, en muista siitä kovin paljoa kun olin lapsi). 10 vuotta myöhemmin vanhemmalle sisarelleen tehtiin mutisematta ohitusleikkaus, vaikka tämä oli silloin jo 80 v. Valitteli sitten 15 vuotta myöhemmin, miten "hänet on tänne unohdettu", kun kaikki kaverit ja oman sukupolven sukulaiset olivat kuolleet vuosia sitten.
Minä olen tehnyt itselleni hoitotahdon, jossa kielletään elvytys, letkuruokinta ja sen sellaiset asiat. Viikatemies saa minut viedä ensimmäisellä huitaisulla, en näe mitään arvoa tuolla loppuelämän kituuttamisella, mitä vanhuus on silloin, kun ihmisten ei anneta kuolla kun sen aika luontevasti olisi.
Itsekin olen vanhus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhus olen itsekin kirjoitti:
Vanhus on aikuinen ihminen, ei lapsi tai paketti, jota siirretään ja jonka,puolesta päätetään. Kyllä vanhuksella on oikeus itse päättää, että haluaa asua kotona silläkin riskillä, että kaatuu ja kuolee kotiin. Tai elämä on elämää hiukan vähemmillä vaatimuksilla, esim. Siisteyttä ja ruokahuolto kohtaa, kuin mitä sukulaiset, hoivatyöntekijöihin näkevät, että sen tulisi olla. Eri asia on, jos lääketieteellisesti todetaan, että ei itse pysty ymmärtämään tilannettaan ja sen seurauksia. Silloin ei voi itse päättää. Toki vanhukselle voi kertoa, mitä etuja olisi esim. Palvelujen vastaanottamisesta tai hoivakotiin siirtymisestä. Mutta päätös on vanhuksen itsensä.
Tällöin myös vanhuksen olisi elettävä päätöksensä kanssa eikä vyöryttää sitä jälkikasvulleen että mitään en osta enkä minnekään lähde,mutta vaadin syyllistämällä teidän minut hoitavan ja kaiken tekevän. Kuten äiti tekee. Hän määrää itsestään ja samalla syyllistää kun emme voi olla 24/7 auttamassa. Kun hän siis ei tarvi ja halua palveluja ostaa. Mutta lasten pitää olla kotipalvelu.
Toki vanhuksen on ymmärrettävä realiteetit asian suhteen, mitä merkitsee, jos hän päättää jäädä kotiin hoivakodin sijaan. On todella vaikea tilanne, koska vanhus ei tunnu ymmärtävän, että nyky yhteiskunnassa harvoin on jälkeläisillä mahdollisuus antaa kotihoitoa tai hoivakotia korvaavia palveluja vanhukselle. Mikä auttaisi - vaikea neuvoa. Keskusteluun kannustaminen tuntuu varmaan ikävältä, koska se ei ilmeisesti ole tuottanut tulosta. Enkä oikein ole väkipakon kannalla. Olisko lääketieteen asiantuntijasta, vaikkapa vanhustyöhön erikoistuneesta perheen ulkopuolisesta lääkäristä apua: hän tutkisi vanhuksen ja rauhallisesti toisi asiantuntijana näkemyksensä esille, pystyisikö vanhus häntä kuuntelemaan ja häneen luottamaan.
Tuo, että vanhus ei näe nykyajan realiteetteja, on joko äärimmäistä itsekkyyttä tai oire muistisairaudesta.
Onhan se nimittäin lapsuutensa jälkeen seurannut vuosikymmeniä, miten sekä miehet että naiset ovat töissä, hoitavat omia lapsiaan, harrastavat. Jos on yhtään viitsinyt alentua kuuntelemaan lastensa juttuja (kaikki eivät tietenkään viitsi kuunnella, esim. äitini), tietää että näillä on ihan täysi oma elämä. Jos sittenkin vielä vaatii, että pitäisi panna oma elämä jäähylle, että saisi pestä vanhuksen persettä -niin, kummasta on kyse, itsekkyydestä vai siitä, että todellisuudentaju on jo vakavasti häiriintynyt?
Fiksu vanhus ymmärtäisi senkin, että me nykyajan keski-ikäiset harrastamme runsaasti liikuntaa välttääksemme sen avuttoman tilan, mihin he ovat itsensä omilla elämäntavoillaan ajaneet -huomattava osa vanhusten kaatumisista nimittäin johtuu heikosta lihaskunnosta ja tasapainosta, jotka molemmat ovat vielä yli 80-vuotiaanakin paranevia asioita, jos vaan itse viitsii nähdä vaivaa. TODELLA iso osa vanhuuden heikkoudesta johtuu ihan siitä, että ihminen on sallinnut itsensä passivoitua. Tästä on todella paljon kiinnostavaa tutkimustietoa, ei kerta kaikkiaan ole mitään ylärajaa sille, että "tässä iässä ei enää lihas kasva tai tasapaino parane tai liikkuvuus lisäänny". Niin kauan, kun on elossa, voi fyysistä kuntoaan kohentaa. Toki se vanhemmiten hidastuu, mutta on täysin mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No,paikkakunnan hoivakodin sivut esiin. Esittelette miten siellä on samanikäistä seuraa,ei tarvitse olla yksin,on esityksiä ja harrastusryhmiä ja vaikka mitä. Pääsee pihalle ja saa plaplaplapallap
"Sitten voidaan aina tulla käymään siellä...saat oman huoneen,siivooja käy,ja me vaan kuule juodaan ravintolassa kahvia...minä tarjoan"
Kannattaa kertoa sitten myös että se on mummon vapaus ja itsemääräämisoikeus mennyt kertaheitolla. Ja sopivassa kohdassa kunnon heiketessä pumpataan morfiinilla taju pois ja jätetään syöttämättä ja juottamatta. Ja kas näin kätevästi saadaan seuraavalle tilaa.
Missä vaiheessa mummo kuvittelee, että hänen vapautensa itsemääräämisoikeitensa ulottuu aikuisiin lapsiinsa? Heilläkin on samat oikeudet.
Siinä onkin syydä hakea kompromissi. Yhteiskunnalta ja sukulaisilta vähän apua mitä kukakin pystyy että kotona asuminen onnistuu. Ei ole niin vaikeaa, näin on tehty iät ja ajat.
Minusta on ihan turha romantisoida aikaa jolloin vanhukset "hoidettiin" kotona. Ei ne vahusten olot toisten nurkissa aina olleet kovin hääppöset ja ehkä sillä oli myös oma osuutensa siihen että elinikä oli huomattavasti matalampi kuin nykyisin.
Niinpä, kuten ketjussa on moneen kertaan käyty läpi, entisajan vanhus oli yleensä jotain 60 v, joka pystyi kuitenkin tekemään jotain pieniä talon töitä, vahtimaan lapsia, kutomaan kangasta tai kehräämään. Ei siis ollut mikään hyödytön sängyssä makaaja, kuten nykyiset. Maalla (missä vanhukset siis olivat kotona, ei niitä kaupunkiasunnoissa ole ikinä voitu pitää vaan vaivaistaloon joutuivat kun lakkasivat olemasta hyödyksi) sitäpaitsi liikunta- ja toimintakyky pysyi väkisin parempana, eihän sitä muuten olisi päässyt edes huussiin, eikä kukaan varmasti vaihdellut vaippoja aikuisille kangasvaippojen aikana.
Toisekseen, koska ei eletty niin vanhaksi, muistisairauksia oli paljon vähemmän, ja jos joku tulikin höperöksi, se hyvin äkkiä eksyi marjametsään ja jäi sille tielleen.
Muutenkin kun hoitoja ei ollut, ihmiset kuolivat ensimmäiseen tai toiseen infarktiin tai halvaukseen. Ei noista saatu ketään takaisin tolpilleen odottaman dementoitumista, maksimissaan puolisen vuotta varmaan meni että Herra armahti.
Vanhustenhoitoa ei siis oikeastaan edes ollut, koska ei ollut laumoittain avuttomia sekopäisiä vanhuksia. Oli vanhoja ihmisiä, joiden työtahti oli hiipunut, mutta jotka olivat silti hyödyksi esim. riihenvahtina, ja sitten oli se lyhyehkö kuoleman odottelu. Ei vuosien ja vuosien kitumista.
Vierailija kirjoitti:
Ja siitähän tässä nyt alunperin oli kyse, että se mummi ei halua sitä yhteiskunnan apua. Miten hänet saisi ymmärtämään, että hän vaatii kohtuuttomuuksia?
Meillä sitä yhteiskunnan tukea on sen mitä nyt tarvitaan, mutta se meidän "mummi" ei pidä niistä avustajista, vaan näkee ne vain inhottavina tunkeilijoina, jotka tulee hänen kotiinsa hänen tahtomattaan. Hänen mielestään minä voisin ihan yhtä lailla käydä hänen luonaan monta kertaa päivässä ja hänestä minä olisin se, jonka pitäisi hänellä käydä siivoamassa, eikä ne siivousfirman naiset. Hyvä jos jaksan enää omankaan kotini tässä siivota. Ja sitten olen pahis, kun en tee niin kuin hän haluaa.
Sinun pitää ymmärtää, ettet välttämättä saa häntä mitenkään ymmärtämään. Ja ymmärtää olla ottamatta siitä itseesi vaikka mummo kuinka syyllistäisi. Etenkin jos mummollasi on muistisairaus tai alkava sellainen, käsityskyky ja looginen ajattelu ei ole enää tallella. Hän ei yksinkertaisesti osaa ajatella asioita. Hän ajattelee vain yksinkertaisesti, että haluaa asua kotona ja että sinähän voisit siellä siivota.
Haastavinta on olla itse suuttumatta ja pysyä rauhallisena. Mummolle voi kyllä yrittää viedä positiivista viestiä hoivakodista tai kotiavun ottamisesta (ylipositiivisuuden) kautta, eli maanitella, kehua, yrittää luoda positiivinen ja kannustava ilmapiiri, jolloin saattaisi suostua apuun. Mutta oikein muuta ei voi tehdä. Paitsi ymmärtää että hän ei ajattele enää kuten "tavallinen" järkevä ihminen. Silloin häntä ei myöskään voi saada toimimaan siten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani eivät oikein liiku hyvin eri sairauksista johtuen. Jokainen tuleva talvi on pelottava jo kesäkuussa, heidän pihatyöt ( ja kaiken ) hoitaa sairas äitini.
Ainoana lapsena en asu lähellä, että voisin tehdä lumityöt. Tai tarjota muuta ajantasaista apua.
Rahaa olisi ostaa palveluja. Voisi muuttaa tuettuun. Mikään tällainen ei kuitenkaan näytä olevan vaihtoehto.
En voi ymmärtää, mutta en suostu olemaan vastuussa heidän kokemastaan vaikeudesta ja kurjuudesta ( oma terveydentila ei nyt mahdollista sitä). He ovat aina säästäneet vanhuuden varalle. Ikää on nyt 72-73 v. .... milloin se vanhuus alkaa? Käyttäkää NYT niitä rahoja.
Muutto ei kiinnosta nyt, eikä ehkä koskaan. Ei niitä näin ollen edes voi auttaa. ( ja auttamisesta, kun sukulaiset siitä läheltä auttavat, he ei maksa mitään).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalossa ollaan myös vastuussa naapureiden yhtiölainoista. Pääsee eläkeläiset maksamaan nuorten lainoja.
Jos huoneisto ei maksa omia kulujaan, voidaan se laittaa myyntiin.
Ei ole ostajia paitsi pilkkahintaan.
Kuulemma myös monelle sijoittajalle on tulossa maksuvaikeuksia. Vuokraa saa korottaa vain kerran vuodessa sopimuksessa olevan prosenttimäärän. Ja jos vuokra on liian korkea niin ei saa vuokralaista. Vuokra-asunnoista on tällä hetkellä iso ylitarjonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mummo on hoitanut lastenlapsia, on teidän velvollisuutenne nyt vuorostaan hoitaa mummoa.
Selkeä ohjesääntö. Meidän tapauksessa siis anoppia hoidetaan ja omat vanhemmat siirtyvät hoivakotiin. Ei meinaan näkynyt turhan paljoa meidän lasten elämässä isän vanhemmat. Oli liian pitkä matka (n. 90km), mutta toisia lapsenlapsia ajeltiin kuukausittain katsomaan neljänsadan kilometrin päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sivusta seurannut erään seniorihenkilön elämää. Kun hänen puolisonsa kuoli, tein kaikki perunkirjoitukseen, pesänselvitykseen ja - jakoon sekä veroilmoituksiin liittyvät paperihommat. Kun vuosi meni ja kaikki oli kunnossa, mies soitti, että veronpalautuskin oli tullut. Näin, kuinka varoissaan pari oli. Hän ei missään vaiheessa kysynyt, tuliko minulle kuluja asioiden hoidosta (tuli puhelin- ja postikuluja suoraan), muodollista kysymystä edes odotin. Olen tietoinen, millaisentestamentin lapseton pariskunta ja ko henkilö on tehnyt ja kenelle hänen jälkeensä varat menevät, mikä keljuttaa, koska saajaa ei ole näkynyt 20 vuoteen kuin kerran, mutta ei koskaan, kun ko henkilöt ovat joutuneet esim. sairaalaan ja sieltä kotiin toipumaan. Mies on saita kuin mikä ja kertoo vieläkin laittavansa säästöön lähes eläkkeensä. Ei raaski ostaa palveluita kotiin jne.
Kannattaakin tehdä selväksi ajoissa, ettei totuta avullaan ilmaiseen naapuriapuun, vaan varat käytettäisiin henkilön hyväksi hänen eläessään.No jos olet vain naapuri tai muu sivullinen, älä nyt ainakaan enempää hänen asioitaan hoitele, kun et niistä mitään korvaustakaan saa.
Muakin hiukan ärsytti, kun yksi sukulaismies kuoli ja häneltä jäi avioton lapsi, jota ei ollut koskaan nähnytkään. Maksoi vain aikanaan elatusmaksut. Miehen kuoleman jälkeen se lapsi (eli aikuinenhan se tietysti oli, viisikymppinen jo) olisi ollut velvollinen hoitamaan perunkirjoituksen, mutta siihenhän sitten innokkaasti ryhtyi yksi toinen sukulainen ja teki kaiken sen työn, mikä olisi kuulunut sen perillisen itsensä hoitaa. Kaikki, mitä mieheltä jäi, meni tälle ikinä naamaansa näyttämättömälle lapselleen. Ilmestyi sentään kutsuttuna sitten siihen perunkirjoitustilaisuuteen, kun oli kai pakko. Sai talon, auton, kesämökin, sijoitusasunnon ja merkittävän määrän rahaa.
Minä en olisi sormeanikaan nostanut asian eteen. Mitään tuo perillinen ei maksanut vaivanpalkaksi. Perunkirjoittaja oli eläkkeellä oleva lakimies eli teki työn ns. yksityishenkilönä. Oli hän kuulemma esittänyt jonkinlaisen korvaussumman työstään, mutta kun ei sattunut olemaan senttiäkään rahaa tällä perillisellä sillä hetkellä, niin antoi asian olla. Koskaan ei mitään kuulunut jälkeenpäinkään.
Niin helppoa se on joskus. Minä en olisi moiseen ryhtynyt toisen ihmisen puolesta. Jos perinnön haluaa saada, niin kyllä se jonkinlaista aktiviteettia vaatii sitten siltä perilliseltä itseltäänkin. Jääköön ilman, jos ei aikaiseksi saa. Tieto kuolemasta kuitenkin oli mennyt perille, mutta hautajaisiin ei tullut eikä edes muistotervehdystä laittanut. Muut sukulaiset laativat kuolinilmoituksenkin lehteen.
"avioton lapsi, jota ei ollut koskaan nähnytkään"
Eli mies ei luonut suhdetta omaan lapseensa, maksoi vain ruokot. Ja kuoleman jälkeen tämän aviottoman lapsen olisi pitänyt tulla kiltisti hymistelemään kiitollisena bioisänsä suvulle ja nöyrästi käyttämään rahaansa ja muuta? MIKSI?
Ei olisi tarvinnutkaan. Mutta ei olisi myöskään tarvinnut teettää itsensä hoidettavaksi kuulunutta perunkirjoitusta sen isänsä sukulaisella.
Tämä aihe lähti täällä nyt ihan turhaan elämään omaa elämäänsä, ei kuulu varsinaiseen asiaan.
Tämä asiaan puuttuva kommentoija ei nyt tiedä asian taustoja lainkaan eikä se asia ole ollenkaan hänen olettamansa mukainen. Lopeta jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lehdessä oli, että hoitajia ja apua ei tule riittämään kaikille eläkeläisille eli jos omaiset ei hoida niin ei saa apua.
Eläkeläisiä on 1 600 000.
Eläkeläiset vähenee koko ajan, huom.
Emme me boomerit enää kauaa elä, joten keksikää jo jotain mielenkiintoisempaa luettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eläkeläiset vähenee koko ajan, huom.
Emme me boomerit enää kauaa elä, joten keksikää jo jotain mielenkiintoisempaa luettavaa.
Eli nuoremman polven ei tarvitse olla millään tasolla huolissamme, kuinka saamme teidät hoidettua? No hei, mitäs me turhaan tässä hätäillään ja tehdään kärpäsestä härkänen. Jokainen buumeri hoitaa itse itsensä, eikä tarvitse siihen ketään nuorempaa. Ongelma ratkaistu!
mummo joutuu suomalaisten hoitajien armoille. voiko pahempaa kohtaloa olla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mummo joutuu suomalaisten hoitajien armoille. voiko pahempaa kohtaloa olla
Voi: joutua omaistensa ristiksi.
Omavalintakysymys omaisille... Meidän mummi joutui papan kuoleman jälkeen vanhainkodissa tuoliin sidotuksi ja hänellä kun oli riippuvat luomet leikkauksesta huolimatta, niin vaiva paheni vanhemmiten. Vanhainkodin väki ei ollut huomannut nyppiä silmiä kohden kasvavia silmäripsiä sitten ja siinä hän istui tuoliin sidottuna silmät jatkuvasti vettävaluen tätini mennessä käymään. Täti otti mummin sitten kotiinsa loppuiäksi.
Nyt täti on itse hoivakodissa, mutta onnekseen vielä siellä miehensä kanssa. Heillä on erityyppiset vaivat, mutta yhdessä saavat vielä olla siellä.
Vierailija kirjoitti:
Omavalintakysymys omaisille... Meidän mummi joutui papan kuoleman jälkeen vanhainkodissa tuoliin sidotuksi ja hänellä kun oli riippuvat luomet leikkauksesta huolimatta, niin vaiva paheni vanhemmiten. Vanhainkodin väki ei ollut huomannut nyppiä silmiä kohden kasvavia silmäripsiä sitten ja siinä hän istui tuoliin sidottuna silmät jatkuvasti vettävaluen tätini mennessä käymään. Täti otti mummin sitten kotiinsa loppuiäksi.
Nyt täti on itse hoivakodissa, mutta onnekseen vielä siellä miehensä kanssa. Heillä on erityyppiset vaivat, mutta yhdessä saavat vielä olla siellä.
Oliko mummillasi mennyt puhekyky, kun hän ei sanonut silmäongelmastaan hoitajille?
Vanhemmat hoitaa lapsia lähes kokoelämän (hyvät vanhemmat) niin miksei lapset pitä huolta ikääntyvistä vanhemmistaan? Onneks karma hoitaa tämmönen kiittämättömät lapset
Kai muistat tuon myös silloin kun on hautajaisten, perunkirjoituksen
ja perinnönjaon aika.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat hoitaa lapsia lähes kokoelämän (hyvät vanhemmat) niin miksei lapset pitä huolta ikääntyvistä vanhemmistaan? Onneks karma hoitaa tämmönen kiittämättömät lapset
Hoitivatko vanhemmat lastensa lisäksi myös omat vanhempansa? Meillä ei. Isän vanhemmat asuivat 400 kilometrin päässä ja äidin 150 kilometrin. Ei he asuneet meidän luona missään vaiheessa. Kyllä heille olisi olohuoneeseen laittaa patjat nukkumista varten.
Alue: Aihe vapaa
Minä ainakin haluaisin Terminatorilta näyttävän hoivarobotin, joka osaa pelata shakkia ja keskustella luonnontieteistä.
Siis ihan aidosti, tuo olisi minulle paljon mieluisampi vaihtoehto kuin joku lääppivä lähäri. Onneksi olen vasta 40, joten kun alan olla hoivan tarpeessa, ei varmasti ketään enää hoideta ihmiskäsin. Hoivarobotti ei väsy eikä pitkästy, vaan on aina valppaana ja jaksaa kuunnella samat jaaritukset loputtomiin.