Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa
87-vuotias mummi on asunut kotona ja saanut kotihoidon käyntejä päivittäin, mutta nyt tilanne alkaa olla se että hoivakotiin pitäisi päästä.
Mutta pelkkä kotihoidon palveluihin myöntyminen on ollut mummille haastavaa, koska on sitä mieltä eihän vieraan ihmisen tarvitse hoitaa kun kerran on perhekin olemassa. Hän on sanonut kotona käyvälle hoitajalle usein, että ei sinun tarvitse tulla vaan kerro tyttärille ja suvun tytöille että he tulisivat.
No, hoivakotiin muuttaminen on mummille tietenkin aivan käsittämätön ajatus ja hän uhriutuu siitä jatkuvasti. Olemme kuulemma hylänneet ja pettäneet hänet, kun emme auta häntä asumaan kotona.
Mikä avuksi tilanteeseen?
Kommentit (1980)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tästä keskustelusta tiivistyy siihen, millainen ihminen on (on ollut) ja millaiset välit ovat läheisiin. Joku raivostuu täällä toistuvasti, jos esittää, että ON MAHDOLLISTA, että ap on itsekäs. Joku yritti piipittää suvun perinteistä ja toisten kunnioittamisen perinteestä tai sen puuttumisesta, mutta sai vain raivoa niskaansa.
Aihe on niin tunteita herättävä, että rähjääjät voisivat pysähtyä hetkeksi ja katsoa itseensä, mistä se raivo kumpuaa. Ovatko omat vanhemmat olleet itsekkäitä ja jos, millaiseksi on sitten itse tullut sen seurauksena. Sekö perintö siinä puhuu täälläkin?
On täällä paljon hyviäkin kommentteja. Asiantuntijoiden lausumat ovat tässä erityisen arvokkaita. Siis alan ammattilaisten, tai sellaisten kokemusasiantuntijoiden, jotka pystyvät arvioimaan omaa kokemustaan monipuolisesti. Hyvää ja arvokasta sellainen.
Suurin osa ei ymmärrä, että sekavan vanhuksen hoito kotona on mahdotonta. Hoitaja valvoo läpi yön vanhuksen touhuja ja lähtee sitten reippaana päiväksi töihin? Kotiin palatessa onkin sitten jännää tutkailla mitä yllätyksiä on poissaollessa tapahtunut. Ovatko lapset säikähtäneet vanhuksen tarinoita (harhoja).
Jos vanhus haluaa asua kotona, niin hän saa asua, vaikka se ei vastaisi teidän käsitystä, miten ihmisen kuuluu elää.
Tällaisen hoitotahdon olen itse kirjannut, kontrollinhimoisten sukulaisten toiminnan estämiseksi.
Miten ajattelit toimia sitten, kun kunto on syystä tai toisesta todella huono?
Niin, millä tavalla huono. On siihen kirjattu, että jos olen vaaraksi muille, niin sitten lääkärin pitää tehdä päätös, mutta jos vaan esim ei siisteyteni vastaa kontrollinhimoisten sukulaisten käsityksiä, niin sillä ei ole väliä.
Ja jos olen niin dementoitunut, että en osaa ostaa ruokaa ja jollen halua laitokseen, niin sitten varmaan on aika kuolla nälkään.
Sinä myös varmasti sitten siivoat ne jäljet mitä mätänevä ruumis aiheuttaa ympäristöön.
Mikä pakko omaisten on se siivota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on sama tilanne. Bonuksena se, että mummo on 94 v., ei huoli mitään kotiapua, ja asuu Pohjanmaalla, kun ainoa poikansa ja me lapsenlapset Uudellamaalla. Ekstrana vielä poikansa, siis isämme, joka lähtee mukaan kaikkiin mummon juttuihin, mikä torpedoi kaikki yritykset hankkia apua.
Kun me sovimme suurella vaivalla, että yksityinen kotipalvelu kävisi auttamassa siivoamassa ja jumppaamassa ja käyttäisi lääkärissä, niin isä ilmoittaa kaikille, että mummo ei sitten varmasti suostu, kun auttajan pitäisi olla sukulainen. Isä on itsekin jo 75 v., joten hänkin alkaa kohta tarvita apua.
Meiltä on sinne 450 km ja monta kertaa vuodessa käynkin, mutta en voi itse työssäkäyvänä perheenäitinä lähteä jatkuvasti yhden lääkärireissun takia 2 päiväksi Pohjanmaalle. Tänä talvena en ole elokuun jälkeen päässyt käymään, koska ei ole ollut sellaista hetkeä, ettei joku perheestä olisi ollut sairas, tai juuri toipumassa, tai altistunut jollekkin taudille, eikä niitä voi viedä 94-vuotiaalle.
Nykyään hoivakodit on aika hirveitä. En itsekään haluaisi sellaiseen. Ymmärrän hyvin mummoparkaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama tilanne. Bonuksena se, että mummo on 94 v., ei huoli mitään kotiapua, ja asuu Pohjanmaalla, kun ainoa poikansa ja me lapsenlapset Uudellamaalla. Ekstrana vielä poikansa, siis isämme, joka lähtee mukaan kaikkiin mummon juttuihin, mikä torpedoi kaikki yritykset hankkia apua.
Kun me sovimme suurella vaivalla, että yksityinen kotipalvelu kävisi auttamassa siivoamassa ja jumppaamassa ja käyttäisi lääkärissä, niin isä ilmoittaa kaikille, että mummo ei sitten varmasti suostu, kun auttajan pitäisi olla sukulainen. Isä on itsekin jo 75 v., joten hänkin alkaa kohta tarvita apua.
Meiltä on sinne 450 km ja monta kertaa vuodessa käynkin, mutta en voi itse työssäkäyvänä perheenäitinä lähteä jatkuvasti yhden lääkärireissun takia 2 päiväksi Pohjanmaalle. Tänä talvena en ole elokuun jälkeen päässyt käymään, koska ei ole ollut sellaista hetkeä, ettei joku perheestä olisi ollut sairas, tai juuri toipumassa, tai altistunut jollekkin taudille, eikä niitä voi viedä 94-vuotiaalle.
Jollei hän ota vastaan ehdottamaanne apua, niin sitten hän varmaankin pärjää ilman holhoamistanne?
Vai edunvalvontaan ja hoivakotiin? Jassoo! Miten luulette saavanne hänet edunvalvontaan, jos on täysissä järjissään ja pystyy puhumaan asioistaan ja ottamaan niihin kantaa. Se, ettei haluaisi hoivakotiin, ei tee hänestä edunvalvontaa tarvitsevaa. Ja toisekseen, hoivakotiin ei noin vain mennä. Paikat ovat täynnä ja ilmeisesti jonotkin pitkät. Jos kotona seiviytyy kotihoidon ja omaisten turvin, ei ole puhettakaan hoitokotiin pääsystä. Tietysti jos lapset laittavat (tai säästöjä on) pätäkkää pinoon ja maksavat jonkin yksityisen paikan, niin mikäs siinä, vaan ette te sinnekään väkisin häntä saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tästä keskustelusta tiivistyy siihen, millainen ihminen on (on ollut) ja millaiset välit ovat läheisiin. Joku raivostuu täällä toistuvasti, jos esittää, että ON MAHDOLLISTA, että ap on itsekäs. Joku yritti piipittää suvun perinteistä ja toisten kunnioittamisen perinteestä tai sen puuttumisesta, mutta sai vain raivoa niskaansa.
Aihe on niin tunteita herättävä, että rähjääjät voisivat pysähtyä hetkeksi ja katsoa itseensä, mistä se raivo kumpuaa. Ovatko omat vanhemmat olleet itsekkäitä ja jos, millaiseksi on sitten itse tullut sen seurauksena. Sekö perintö siinä puhuu täälläkin?
On täällä paljon hyviäkin kommentteja. Asiantuntijoiden lausumat ovat tässä erityisen arvokkaita. Siis alan ammattilaisten, tai sellaisten kokemusasiantuntijoiden, jotka pystyvät arvioimaan omaa kokemustaan monipuolisesti. Hyvää ja arvokasta sellainen.
Suurin osa ei ymmärrä, että sekavan vanhuksen hoito kotona on mahdotonta. Hoitaja valvoo läpi yön vanhuksen touhuja ja lähtee sitten reippaana päiväksi töihin? Kotiin palatessa onkin sitten jännää tutkailla mitä yllätyksiä on poissaollessa tapahtunut. Ovatko lapset säikähtäneet vanhuksen tarinoita (harhoja).
Jos vanhus haluaa asua kotona, niin hän saa asua, vaikka se ei vastaisi teidän käsitystä, miten ihmisen kuuluu elää.
Tällaisen hoitotahdon olen itse kirjannut, kontrollinhimoisten sukulaisten toiminnan estämiseksi.
Miten ajattelit toimia sitten, kun kunto on syystä tai toisesta todella huono?
Niin, millä tavalla huono. On siihen kirjattu, että jos olen vaaraksi muille, niin sitten lääkärin pitää tehdä päätös, mutta jos vaan esim ei siisteyteni vastaa kontrollinhimoisten sukulaisten käsityksiä, niin sillä ei ole väliä.
Ja jos olen niin dementoitunut, että en osaa ostaa ruokaa ja jollen halua laitokseen, niin sitten varmaan on aika kuolla nälkään.
Sinä myös varmasti sitten siivoat ne jäljet mitä mätänevä ruumis aiheuttaa ympäristöön.
Mikä pakko omaisten on se siivota?
No kuka sen siivoaa? Helinä keiju? Asunnon seuraava omistaja, joka käy katsomassa ensin kaatopaikan ja näkemästään innostuneena haluaa ostaa ko. huoneiston tai talon?
Vierailija kirjoitti:
Nykyään hoivakodit on aika hirveitä. En itsekään haluaisi sellaiseen. Ymmärrän hyvin mummoparkaa.
Kun on tietyssä kunnossa, niin oma kotikin voi olla ahdistava paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tästä keskustelusta tiivistyy siihen, millainen ihminen on (on ollut) ja millaiset välit ovat läheisiin. Joku raivostuu täällä toistuvasti, jos esittää, että ON MAHDOLLISTA, että ap on itsekäs. Joku yritti piipittää suvun perinteistä ja toisten kunnioittamisen perinteestä tai sen puuttumisesta, mutta sai vain raivoa niskaansa.
Aihe on niin tunteita herättävä, että rähjääjät voisivat pysähtyä hetkeksi ja katsoa itseensä, mistä se raivo kumpuaa. Ovatko omat vanhemmat olleet itsekkäitä ja jos, millaiseksi on sitten itse tullut sen seurauksena. Sekö perintö siinä puhuu täälläkin?
On täällä paljon hyviäkin kommentteja. Asiantuntijoiden lausumat ovat tässä erityisen arvokkaita. Siis alan ammattilaisten, tai sellaisten kokemusasiantuntijoiden, jotka pystyvät arvioimaan omaa kokemustaan monipuolisesti. Hyvää ja arvokasta sellainen.
Suurin osa ei ymmärrä, että sekavan vanhuksen hoito kotona on mahdotonta. Hoitaja valvoo läpi yön vanhuksen touhuja ja lähtee sitten reippaana päiväksi töihin? Kotiin palatessa onkin sitten jännää tutkailla mitä yllätyksiä on poissaollessa tapahtunut. Ovatko lapset säikähtäneet vanhuksen tarinoita (harhoja).
Jos vanhus haluaa asua kotona, niin hän saa asua, vaikka se ei vastaisi teidän käsitystä, miten ihmisen kuuluu elää.
Tällaisen hoitotahdon olen itse kirjannut, kontrollinhimoisten sukulaisten toiminnan estämiseksi.
Miten ajattelit toimia sitten, kun kunto on syystä tai toisesta todella huono?
Niin, millä tavalla huono. On siihen kirjattu, että jos olen vaaraksi muille, niin sitten lääkärin pitää tehdä päätös, mutta jos vaan esim ei siisteyteni vastaa kontrollinhimoisten sukulaisten käsityksiä, niin sillä ei ole väliä.
Ja jos olen niin dementoitunut, että en osaa ostaa ruokaa ja jollen halua laitokseen, niin sitten varmaan on aika kuolla nälkään.
Sinä myös varmasti sitten siivoat ne jäljet mitä mätänevä ruumis aiheuttaa ympäristöön.
Mikä pakko omaisten on se siivota?
No kuka sen siivoaa? Helinä keiju? Asunnon seuraava omistaja, joka käy katsomassa ensin kaatopaikan ja näkemästään innostuneena haluaa ostaa ko. huoneiston tai talon?
Niin, eli perinnönsaajien etu on tässä kyseessä, että vanhus ei pilaisi asuntoaan ja sen arvoa. Siksi hänet pitää pistää säilöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tästä keskustelusta tiivistyy siihen, millainen ihminen on (on ollut) ja millaiset välit ovat läheisiin. Joku raivostuu täällä toistuvasti, jos esittää, että ON MAHDOLLISTA, että ap on itsekäs. Joku yritti piipittää suvun perinteistä ja toisten kunnioittamisen perinteestä tai sen puuttumisesta, mutta sai vain raivoa niskaansa.
Aihe on niin tunteita herättävä, että rähjääjät voisivat pysähtyä hetkeksi ja katsoa itseensä, mistä se raivo kumpuaa. Ovatko omat vanhemmat olleet itsekkäitä ja jos, millaiseksi on sitten itse tullut sen seurauksena. Sekö perintö siinä puhuu täälläkin?
On täällä paljon hyviäkin kommentteja. Asiantuntijoiden lausumat ovat tässä erityisen arvokkaita. Siis alan ammattilaisten, tai sellaisten kokemusasiantuntijoiden, jotka pystyvät arvioimaan omaa kokemustaan monipuolisesti. Hyvää ja arvokasta sellainen.
Suurin osa ei ymmärrä, että sekavan vanhuksen hoito kotona on mahdotonta. Hoitaja valvoo läpi yön vanhuksen touhuja ja lähtee sitten reippaana päiväksi töihin? Kotiin palatessa onkin sitten jännää tutkailla mitä yllätyksiä on poissaollessa tapahtunut. Ovatko lapset säikähtäneet vanhuksen tarinoita (harhoja).
Jos vanhus haluaa asua kotona, niin hän saa asua, vaikka se ei vastaisi teidän käsitystä, miten ihmisen kuuluu elää.
Tällaisen hoitotahdon olen itse kirjannut, kontrollinhimoisten sukulaisten toiminnan estämiseksi.
Miten ajattelit toimia sitten, kun kunto on syystä tai toisesta todella huono?
Niin, millä tavalla huono. On siihen kirjattu, että jos olen vaaraksi muille, niin sitten lääkärin pitää tehdä päätös, mutta jos vaan esim ei siisteyteni vastaa kontrollinhimoisten sukulaisten käsityksiä, niin sillä ei ole väliä.
Kontrollinhimoisia sukulaisia? Alat olemaan jo sen verran dementoitunut ja höperö, että ei varmasti mene enää kauaa kun sinut passitetaan hoitokotiin.
Minua ei kukaan passita minnekään vastoin tahtoani. Minua ei sukulaiset määrää minnekään. Ei ole pakko auttaakaan, mutta ei ole syytä olettaa, että eivät haluaisi kohtuullisessa määrin auttaa.
En vaadi päivittäisiä tuoreannoksia, riittää vaikka kun saan kerran kuussa muonaa.
Uhoamisestasi voi sangen helposti päätellä, että muistisairautesi on jo aika pitkällä. Hoitokotiinhan sinä joudut loppujen lopuksi, sinä et sitä päätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tästä keskustelusta tiivistyy siihen, millainen ihminen on (on ollut) ja millaiset välit ovat läheisiin. Joku raivostuu täällä toistuvasti, jos esittää, että ON MAHDOLLISTA, että ap on itsekäs. Joku yritti piipittää suvun perinteistä ja toisten kunnioittamisen perinteestä tai sen puuttumisesta, mutta sai vain raivoa niskaansa.
Aihe on niin tunteita herättävä, että rähjääjät voisivat pysähtyä hetkeksi ja katsoa itseensä, mistä se raivo kumpuaa. Ovatko omat vanhemmat olleet itsekkäitä ja jos, millaiseksi on sitten itse tullut sen seurauksena. Sekö perintö siinä puhuu täälläkin?
On täällä paljon hyviäkin kommentteja. Asiantuntijoiden lausumat ovat tässä erityisen arvokkaita. Siis alan ammattilaisten, tai sellaisten kokemusasiantuntijoiden, jotka pystyvät arvioimaan omaa kokemustaan monipuolisesti. Hyvää ja arvokasta sellainen.
Suurin osa ei ymmärrä, että sekavan vanhuksen hoito kotona on mahdotonta. Hoitaja valvoo läpi yön vanhuksen touhuja ja lähtee sitten reippaana päiväksi töihin? Kotiin palatessa onkin sitten jännää tutkailla mitä yllätyksiä on poissaollessa tapahtunut. Ovatko lapset säikähtäneet vanhuksen tarinoita (harhoja).
Jos vanhus haluaa asua kotona, niin hän saa asua, vaikka se ei vastaisi teidän käsitystä, miten ihmisen kuuluu elää.
Tällaisen hoitotahdon olen itse kirjannut, kontrollinhimoisten sukulaisten toiminnan estämiseksi.
Miten ajattelit toimia sitten, kun kunto on syystä tai toisesta todella huono?
Niin, millä tavalla huono. On siihen kirjattu, että jos olen vaaraksi muille, niin sitten lääkärin pitää tehdä päätös, mutta jos vaan esim ei siisteyteni vastaa kontrollinhimoisten sukulaisten käsityksiä, niin sillä ei ole väliä.
On törkeää pitää asuntoaan kaatopaikkana ja jättää omaisilleen kaatopaikan selvitys.
Juuri tässä tulee esille se kontrollinhaluisuus. Vanhuksen elinaikana päätösvalta kuuluu hänelle itselleen.
Ei se tarkoita kuitenkaan sitä, että asunnon saa sotkea miten haluaa. Se on järjestyssääntöjen vastaista taloyhtiöstä riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
No,paikkakunnan hoivakodin sivut esiin. Esittelette miten siellä on samanikäistä seuraa,ei tarvitse olla yksin,on esityksiä ja harrastusryhmiä ja vaikka mitä. Pääsee pihalle ja saa plaplaplapallap
"Sitten voidaan aina tulla käymään siellä...saat oman huoneen,siivooja käy,ja me vaan kuule juodaan ravintolassa kahvia...minä tarjoan"
Ensimmäinen asiallinen ja inhimillinen kommentti aloituksen jälkeen. Kaikki edeltävät todella epäinhimillisiä ja mummoa kuin vaivaksi käynyttä esinettä kohtelevia.
Joskus voi auttaa sekin, että asiasta puhutaan vaikkapa diagoniatyöntekijälle, jos mummo suhtautuu heihin myönteisesti. He voivat sitten ehkä osaltaan kuunnella mummon mahdollisia pelkoja, ehkä avata uusia näkökulmia ja sitä kautta päätöksen tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tästä keskustelusta tiivistyy siihen, millainen ihminen on (on ollut) ja millaiset välit ovat läheisiin. Joku raivostuu täällä toistuvasti, jos esittää, että ON MAHDOLLISTA, että ap on itsekäs. Joku yritti piipittää suvun perinteistä ja toisten kunnioittamisen perinteestä tai sen puuttumisesta, mutta sai vain raivoa niskaansa.
Aihe on niin tunteita herättävä, että rähjääjät voisivat pysähtyä hetkeksi ja katsoa itseensä, mistä se raivo kumpuaa. Ovatko omat vanhemmat olleet itsekkäitä ja jos, millaiseksi on sitten itse tullut sen seurauksena. Sekö perintö siinä puhuu täälläkin?
On täällä paljon hyviäkin kommentteja. Asiantuntijoiden lausumat ovat tässä erityisen arvokkaita. Siis alan ammattilaisten, tai sellaisten kokemusasiantuntijoiden, jotka pystyvät arvioimaan omaa kokemustaan monipuolisesti. Hyvää ja arvokasta sellainen.
Suurin osa ei ymmärrä, että sekavan vanhuksen hoito kotona on mahdotonta. Hoitaja valvoo läpi yön vanhuksen touhuja ja lähtee sitten reippaana päiväksi töihin? Kotiin palatessa onkin sitten jännää tutkailla mitä yllätyksiä on poissaollessa tapahtunut. Ovatko lapset säikähtäneet vanhuksen tarinoita (harhoja).
Jos vanhus haluaa asua kotona, niin hän saa asua, vaikka se ei vastaisi teidän käsitystä, miten ihmisen kuuluu elää.
Tällaisen hoitotahdon olen itse kirjannut, kontrollinhimoisten sukulaisten toiminnan estämiseksi.
Miten ajattelit toimia sitten, kun kunto on syystä tai toisesta todella huono?
Niin, millä tavalla huono. On siihen kirjattu, että jos olen vaaraksi muille, niin sitten lääkärin pitää tehdä päätös, mutta jos vaan esim ei siisteyteni vastaa kontrollinhimoisten sukulaisten käsityksiä, niin sillä ei ole väliä.
Ja jos olen niin dementoitunut, että en osaa ostaa ruokaa ja jollen halua laitokseen, niin sitten varmaan on aika kuolla nälkään.
Sinä myös varmasti sitten siivoat ne jäljet mitä mätänevä ruumis aiheuttaa ympäristöön.
Mikä pakko omaisten on se siivota?
No kuka sen siivoaa? Helinä keiju? Asunnon seuraava omistaja, joka käy katsomassa ensin kaatopaikan ja näkemästään innostuneena haluaa ostaa ko. huoneiston tai talon?
Niin, eli perinnönsaajien etu on tässä kyseessä, että vanhus ei pilaisi asuntoaan ja sen arvoa. Siksi hänet pitää pistää säilöön.
Myöskään taloyhtiön isännöitsijä tai hallitus tai paloviranomainen ei ilahdu huoneistosta, joka on kaatopaikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tästä keskustelusta tiivistyy siihen, millainen ihminen on (on ollut) ja millaiset välit ovat läheisiin. Joku raivostuu täällä toistuvasti, jos esittää, että ON MAHDOLLISTA, että ap on itsekäs. Joku yritti piipittää suvun perinteistä ja toisten kunnioittamisen perinteestä tai sen puuttumisesta, mutta sai vain raivoa niskaansa.
Aihe on niin tunteita herättävä, että rähjääjät voisivat pysähtyä hetkeksi ja katsoa itseensä, mistä se raivo kumpuaa. Ovatko omat vanhemmat olleet itsekkäitä ja jos, millaiseksi on sitten itse tullut sen seurauksena. Sekö perintö siinä puhuu täälläkin?
On täällä paljon hyviäkin kommentteja. Asiantuntijoiden lausumat ovat tässä erityisen arvokkaita. Siis alan ammattilaisten, tai sellaisten kokemusasiantuntijoiden, jotka pystyvät arvioimaan omaa kokemustaan monipuolisesti. Hyvää ja arvokasta sellainen.
Suurin osa ei ymmärrä, että sekavan vanhuksen hoito kotona on mahdotonta. Hoitaja valvoo läpi yön vanhuksen touhuja ja lähtee sitten reippaana päiväksi töihin? Kotiin palatessa onkin sitten jännää tutkailla mitä yllätyksiä on poissaollessa tapahtunut. Ovatko lapset säikähtäneet vanhuksen tarinoita (harhoja).
Jos vanhus haluaa asua kotona, niin hän saa asua, vaikka se ei vastaisi teidän käsitystä, miten ihmisen kuuluu elää.
Tällaisen hoitotahdon olen itse kirjannut, kontrollinhimoisten sukulaisten toiminnan estämiseksi.
Miten ajattelit toimia sitten, kun kunto on syystä tai toisesta todella huono?
Niin, millä tavalla huono. On siihen kirjattu, että jos olen vaaraksi muille, niin sitten lääkärin pitää tehdä päätös, mutta jos vaan esim ei siisteyteni vastaa kontrollinhimoisten sukulaisten käsityksiä, niin sillä ei ole väliä.
Ja jos olen niin dementoitunut, että en osaa ostaa ruokaa ja jollen halua laitokseen, niin sitten varmaan on aika kuolla nälkään.
Sinä myös varmasti sitten siivoat ne jäljet mitä mätänevä ruumis aiheuttaa ympäristöön.
Mikä pakko omaisten on se siivota?
En minä väittänyt, että omaisten pitäisi ruumiin aiheuttamat jäljet siivota. Kuvittelet olemattomia. Dementiasi on todella pitkällä jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tästä keskustelusta tiivistyy siihen, millainen ihminen on (on ollut) ja millaiset välit ovat läheisiin. Joku raivostuu täällä toistuvasti, jos esittää, että ON MAHDOLLISTA, että ap on itsekäs. Joku yritti piipittää suvun perinteistä ja toisten kunnioittamisen perinteestä tai sen puuttumisesta, mutta sai vain raivoa niskaansa.
Aihe on niin tunteita herättävä, että rähjääjät voisivat pysähtyä hetkeksi ja katsoa itseensä, mistä se raivo kumpuaa. Ovatko omat vanhemmat olleet itsekkäitä ja jos, millaiseksi on sitten itse tullut sen seurauksena. Sekö perintö siinä puhuu täälläkin?
On täällä paljon hyviäkin kommentteja. Asiantuntijoiden lausumat ovat tässä erityisen arvokkaita. Siis alan ammattilaisten, tai sellaisten kokemusasiantuntijoiden, jotka pystyvät arvioimaan omaa kokemustaan monipuolisesti. Hyvää ja arvokasta sellainen.
Suurin osa ei ymmärrä, että sekavan vanhuksen hoito kotona on mahdotonta. Hoitaja valvoo läpi yön vanhuksen touhuja ja lähtee sitten reippaana päiväksi töihin? Kotiin palatessa onkin sitten jännää tutkailla mitä yllätyksiä on poissaollessa tapahtunut. Ovatko lapset säikähtäneet vanhuksen tarinoita (harhoja).
Jos vanhus haluaa asua kotona, niin hän saa asua, vaikka se ei vastaisi teidän käsitystä, miten ihmisen kuuluu elää.
Tällaisen hoitotahdon olen itse kirjannut, kontrollinhimoisten sukulaisten toiminnan estämiseksi.
Miten ajattelit toimia sitten, kun kunto on syystä tai toisesta todella huono?
Niin, millä tavalla huono. On siihen kirjattu, että jos olen vaaraksi muille, niin sitten lääkärin pitää tehdä päätös, mutta jos vaan esim ei siisteyteni vastaa kontrollinhimoisten sukulaisten käsityksiä, niin sillä ei ole väliä.
Ja jos olen niin dementoitunut, että en osaa ostaa ruokaa ja jollen halua laitokseen, niin sitten varmaan on aika kuolla nälkään.
Sinä myös varmasti sitten siivoat ne jäljet mitä mätänevä ruumis aiheuttaa ympäristöön.
Mikä pakko omaisten on se siivota?
No kuka sen siivoaa? Helinä keiju? Asunnon seuraava omistaja, joka käy katsomassa ensin kaatopaikan ja näkemästään innostuneena haluaa ostaa ko. huoneiston tai talon?
Niin, eli perinnönsaajien etu on tässä kyseessä, että vanhus ei pilaisi asuntoaan ja sen arvoa. Siksi hänet pitää pistää säilöön.
Myöskään taloyhtiön isännöitsijä tai hallitus tai paloviranomainen ei ilahdu huoneistosta, joka on kaatopaikka.
Niin, silloin vanhus joutuu pois, jos rikkoo sääntöjä. Mutta miksi omaisten pitäisi tätä holhota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tästä keskustelusta tiivistyy siihen, millainen ihminen on (on ollut) ja millaiset välit ovat läheisiin. Joku raivostuu täällä toistuvasti, jos esittää, että ON MAHDOLLISTA, että ap on itsekäs. Joku yritti piipittää suvun perinteistä ja toisten kunnioittamisen perinteestä tai sen puuttumisesta, mutta sai vain raivoa niskaansa.
Aihe on niin tunteita herättävä, että rähjääjät voisivat pysähtyä hetkeksi ja katsoa itseensä, mistä se raivo kumpuaa. Ovatko omat vanhemmat olleet itsekkäitä ja jos, millaiseksi on sitten itse tullut sen seurauksena. Sekö perintö siinä puhuu täälläkin?
On täällä paljon hyviäkin kommentteja. Asiantuntijoiden lausumat ovat tässä erityisen arvokkaita. Siis alan ammattilaisten, tai sellaisten kokemusasiantuntijoiden, jotka pystyvät arvioimaan omaa kokemustaan monipuolisesti. Hyvää ja arvokasta sellainen.
Suurin osa ei ymmärrä, että sekavan vanhuksen hoito kotona on mahdotonta. Hoitaja valvoo läpi yön vanhuksen touhuja ja lähtee sitten reippaana päiväksi töihin? Kotiin palatessa onkin sitten jännää tutkailla mitä yllätyksiä on poissaollessa tapahtunut. Ovatko lapset säikähtäneet vanhuksen tarinoita (harhoja).
Jos vanhus haluaa asua kotona, niin hän saa asua, vaikka se ei vastaisi teidän käsitystä, miten ihmisen kuuluu elää.
Tällaisen hoitotahdon olen itse kirjannut, kontrollinhimoisten sukulaisten toiminnan estämiseksi.
Miten ajattelit toimia sitten, kun kunto on syystä tai toisesta todella huono?
Niin, millä tavalla huono. On siihen kirjattu, että jos olen vaaraksi muille, niin sitten lääkärin pitää tehdä päätös, mutta jos vaan esim ei siisteyteni vastaa kontrollinhimoisten sukulaisten käsityksiä, niin sillä ei ole väliä.
Ja jos olen niin dementoitunut, että en osaa ostaa ruokaa ja jollen halua laitokseen, niin sitten varmaan on aika kuolla nälkään.
Sinä myös varmasti sitten siivoat ne jäljet mitä mätänevä ruumis aiheuttaa ympäristöön.
Mikä pakko omaisten on se siivota?
No kuka sen siivoaa? Helinä keiju? Asunnon seuraava omistaja, joka käy katsomassa ensin kaatopaikan ja näkemästään innostuneena haluaa ostaa ko. huoneiston tai talon?
Niin, eli perinnönsaajien etu on tässä kyseessä, että vanhus ei pilaisi asuntoaan ja sen arvoa. Siksi hänet pitää pistää säilöön.
Nämä sekaisin olevat vanhukset sairastuttavat myös lähipiirinsä. Pakko rajoittaa yhteydenpitoa. Vanhus siinä kunnossa, että on taisin väliajoin psykiatrisella osastolla harhojensa kanssa. Silti kotiutetaan ja vanhus purkaa kaikki kotihoitajakäynnit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään hoivakodit on aika hirveitä. En itsekään haluaisi sellaiseen. Ymmärrän hyvin mummoparkaa.
Kun on tietyssä kunnossa, niin oma kotikin voi olla ahdistava paikka.
Se on totta. Moni menisi hoivakotiin, mutta kun niitä paikkoja on vaikea saada. Marinin hallitus Kiurun kohelluksella on pakottanut kuntia vähentämään hoivaa. Hoitajamitoitus on tehnyt mahdottomaksi tarjota paikkoja kaikille niitä tarvitseville. Kiuru, Marin sekä muut demarit halusivat kaikki ei hoitoalan koulutusta saaneet pois ja tähän tultiin. Kuitenkin siellä osastolla on monia tehtäviä, jotka eivät vaadi terveydenhoitoalan koulutusta.
Nämä täällä uhoajat eivät tiedä edes mistä puhuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No,paikkakunnan hoivakodin sivut esiin. Esittelette miten siellä on samanikäistä seuraa,ei tarvitse olla yksin,on esityksiä ja harrastusryhmiä ja vaikka mitä. Pääsee pihalle ja saa plaplaplapallap
"Sitten voidaan aina tulla käymään siellä...saat oman huoneen,siivooja käy,ja me vaan kuule juodaan ravintolassa kahvia...minä tarjoan"
Ensimmäinen asiallinen ja inhimillinen kommentti aloituksen jälkeen. Kaikki edeltävät todella epäinhimillisiä ja mummoa kuin vaivaksi käynyttä esinettä kohtelevia.
Joskus voi auttaa sekin, että asiasta puhutaan vaikkapa diagoniatyöntekijälle, jos mummo suhtautuu heihin myönteisesti. He voivat sitten ehkä osaltaan kuunnella mummon mahdollisia pelkoja, ehkä avata uusia näkökulmia ja sitä kautta päätöksen tekemistä.
Hoivakotiin ei todellakaan pääse, jos on vielä siinä kunnossa, että pääsee ravintolaan käymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tästä keskustelusta tiivistyy siihen, millainen ihminen on (on ollut) ja millaiset välit ovat läheisiin. Joku raivostuu täällä toistuvasti, jos esittää, että ON MAHDOLLISTA, että ap on itsekäs. Joku yritti piipittää suvun perinteistä ja toisten kunnioittamisen perinteestä tai sen puuttumisesta, mutta sai vain raivoa niskaansa.
Aihe on niin tunteita herättävä, että rähjääjät voisivat pysähtyä hetkeksi ja katsoa itseensä, mistä se raivo kumpuaa. Ovatko omat vanhemmat olleet itsekkäitä ja jos, millaiseksi on sitten itse tullut sen seurauksena. Sekö perintö siinä puhuu täälläkin?
On täällä paljon hyviäkin kommentteja. Asiantuntijoiden lausumat ovat tässä erityisen arvokkaita. Siis alan ammattilaisten, tai sellaisten kokemusasiantuntijoiden, jotka pystyvät arvioimaan omaa kokemustaan monipuolisesti. Hyvää ja arvokasta sellainen.
Suurin osa ei ymmärrä, että sekavan vanhuksen hoito kotona on mahdotonta. Hoitaja valvoo läpi yön vanhuksen touhuja ja lähtee sitten reippaana päiväksi töihin? Kotiin palatessa onkin sitten jännää tutkailla mitä yllätyksiä on poissaollessa tapahtunut. Ovatko lapset säikähtäneet vanhuksen tarinoita (harhoja).
Jos vanhus haluaa asua kotona, niin hän saa asua, vaikka se ei vastaisi teidän käsitystä, miten ihmisen kuuluu elää.
Tällaisen hoitotahdon olen itse kirjannut, kontrollinhimoisten sukulaisten toiminnan estämiseksi.
Miten ajattelit toimia sitten, kun kunto on syystä tai toisesta todella huono?
Niin, millä tavalla huono. On siihen kirjattu, että jos olen vaaraksi muille, niin sitten lääkärin pitää tehdä päätös, mutta jos vaan esim ei siisteyteni vastaa kontrollinhimoisten sukulaisten käsityksiä, niin sillä ei ole väliä.
Ja jos olen niin dementoitunut, että en osaa ostaa ruokaa ja jollen halua laitokseen, niin sitten varmaan on aika kuolla nälkään.
Sinä myös varmasti sitten siivoat ne jäljet mitä mätänevä ruumis aiheuttaa ympäristöön.
Mikä pakko omaisten on se siivota?
En minä väittänyt, että omaisten pitäisi ruumiin aiheuttamat jäljet siivota. Kuvittelet olemattomia. Dementiasi on todella pitkällä jo.
Loistoesimerkki olet manipuloivasta omaisesta, jollaisia kannattaa varoa! Joka yrittää manipuloida vanhusta luulemaan itseään dementoituneeksi, ja syöttää seuraavaksi saman tarinan viranomaisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tästä keskustelusta tiivistyy siihen, millainen ihminen on (on ollut) ja millaiset välit ovat läheisiin. Joku raivostuu täällä toistuvasti, jos esittää, että ON MAHDOLLISTA, että ap on itsekäs. Joku yritti piipittää suvun perinteistä ja toisten kunnioittamisen perinteestä tai sen puuttumisesta, mutta sai vain raivoa niskaansa.
Aihe on niin tunteita herättävä, että rähjääjät voisivat pysähtyä hetkeksi ja katsoa itseensä, mistä se raivo kumpuaa. Ovatko omat vanhemmat olleet itsekkäitä ja jos, millaiseksi on sitten itse tullut sen seurauksena. Sekö perintö siinä puhuu täälläkin?
On täällä paljon hyviäkin kommentteja. Asiantuntijoiden lausumat ovat tässä erityisen arvokkaita. Siis alan ammattilaisten, tai sellaisten kokemusasiantuntijoiden, jotka pystyvät arvioimaan omaa kokemustaan monipuolisesti. Hyvää ja arvokasta sellainen.
Suurin osa ei ymmärrä, että sekavan vanhuksen hoito kotona on mahdotonta. Hoitaja valvoo läpi yön vanhuksen touhuja ja lähtee sitten reippaana päiväksi töihin? Kotiin palatessa onkin sitten jännää tutkailla mitä yllätyksiä on poissaollessa tapahtunut. Ovatko lapset säikähtäneet vanhuksen tarinoita (harhoja).
Jos vanhus haluaa asua kotona, niin hän saa asua, vaikka se ei vastaisi teidän käsitystä, miten ihmisen kuuluu elää.
Tällaisen hoitotahdon olen itse kirjannut, kontrollinhimoisten sukulaisten toiminnan estämiseksi.
Miten ajattelit toimia sitten, kun kunto on syystä tai toisesta todella huono?
Niin, millä tavalla huono. On siihen kirjattu, että jos olen vaaraksi muille, niin sitten lääkärin pitää tehdä päätös, mutta jos vaan esim ei siisteyteni vastaa kontrollinhimoisten sukulaisten käsityksiä, niin sillä ei ole väliä.
Ja jos olen niin dementoitunut, että en osaa ostaa ruokaa ja jollen halua laitokseen, niin sitten varmaan on aika kuolla nälkään.
Sinä myös varmasti sitten siivoat ne jäljet mitä mätänevä ruumis aiheuttaa ympäristöön.
Mikä pakko omaisten on se siivota?
En minä väittänyt, että omaisten pitäisi ruumiin aiheuttamat jäljet siivota. Kuvittelet olemattomia. Dementiasi on todella pitkällä jo.
Loistoesimerkki olet manipuloivasta omaisesta, jollaisia kannattaa varoa! Joka yrittää manipuloida vanhusta luulemaan itseään dementoituneeksi, ja syöttää seuraavaksi saman tarinan viranomaisille.
Ja sinä olet loistoesimerkki dementoituneesta höperöstä vanhuksesta. Kumpaakohan meistä viranomaiset uskoisivat? Helpotan katkeilevaa ajatuksenjuoksuasi hiukan: ei sinua ainakaan :)
Alue: Aihe vapaa
Mikä pakko omaisten on selvittää ko kaatopaikaksi luonnehtimasi toisen ihmisen, vainajan koti?