Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa näyttää olevan asioista tietäviä paikalla. Mitä tapahtuu, jos vanhuksella ei ole omaisia, kenet silloin voidaan palkata kastelemaan kukat? Kuka käy ostamassa vanhukselle uuden yöpaidan tai sukat, jos edelliset menevät rikki eikä vanhus pääse enää kauppaan? Siis toki kukkien kasteluun voidaan palkata yksityinen hoivapalvelu, mutta kuka sen palkkauksen hoitaa, jos vanhus ei enää pysty siihen itse?

Minusta on alkanut tuntua, että vastaus on: ei kukaan.

Vanhukselle yritetään saada jälkeläinen hedelmöityshoidoilla ja sen jälkeen tämä jälkeläinen kastelee vanhuksen kukat ja hakee kaupasta uuden yöpaidan.

tai mieti nyt kuinka se vois mennä? olisko kaupunki/kunta?

Mekin yritettiin saada äitiä muuttamaan palvelutaloon kun huomattiin ettei enää oikein pärjää mutta eihän se onnistunut. Hän halusi tottakai asua siinä vain puilla lämmitävässä mökissään metsän keskellä. Sitten yritettiin muutama vuosi että olisi ottanut kunnan kotiavustajan samalla kun minä ja isoveljeni ravattiin Ruotsin ja Suomen väliä ja asuimme aina kerrallaan 2-3 kuukautta äidin luona. (Me lapset asumme Ruotsissa) Mutta vaikka kuinka selitettiin että miksi ja että tämä apu helpottaisi kaikkien elämää niin ei, hän ei siihen suostunut. Hän jopa vaati että varsinkin minä joka olin tytär muuttaisin asumaan hänen kanssaan koska se oli hänen mielestään minun velvollisuus. Ymmärrän kyllä että häntä ajoi pelko kotona asumisensa puolesta mutta siinä laitoin pisteen ja sanoin että asu täällä niin kauan kuin haluat, ilman tai avun kanssa mutta enää en tule. Velikin lopetti menemästä kun ei saanut äitiä ymmärtämään että hän oli huonossa kunnossa eikä enää pystynyt puutöihin. On se toisinaan tosi kova paikka ja vaikeaa kun vanhempi vanhenee. Toivon että en ole yhtä hankala lapsilleni sitten kun minun vanhuusaikani tulee jos sattumalta elän siihen asti.

Pula ajan ja sodan nähneet narsku mummot ovat kyllä käsittämättömiä. Antavat rahaa ja kehtaavat esittää vaatimuksia mitä sillä rahalla tehdään. Eivät suostu makaamaan vaipoissa laitoksessa ja haluavat nähdä lapsia sekä lapsenlapsia. Koko ikänsä raskasta työtä tehnyt ei halua vain maata vaipoissa ja nukkua pois, mikä heitä riivaa. Eikö ne tajua että heidän eläminen viivästyttää perinnön jakoa ja aiheuttaa vaivaannuttavia hetkiä kun sukulaisten pitää vierailla katsomassa häntä.

Oman mummon viimeiset vuodet oli laitoksessa pilleri huuruja ja vaippoja. Jos olisi tiennyt ja saisi vielä kerran tavata mummon terveenä, halaisin häntä ja kertoisin kuinka paljon häntä rakastan.

Kyllä mummosta pitäisi pitää huolta eikä kitistä. Meillä useampi ihminen suvusta osallistuu 92v mummon huolen pitoon kotihoidon lisäksi. hän saa tuntea itsensä rakastetuksi ja hyvinpidetyksi. Tunne kylmät eivät välitä vanhemmistaan ja mummoistaan niin he hylkäävät nämä omilleen.kai käyt edes kylässä hänen luonaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot te että nyky-yhteiskunta on kiristänyt vaatimuksiaan niin paljon että entisenkaltaiselle perheen sisäiselle hoitotyölle ei enää löydy sijaa, nykyisin pitää olla niin tehokasta että hoivakoti on ainoa malli.

Ei hän ymmärrä, vaan on sitä mieltä että esim. minä, siskoni tai yksi serkuistani voisivat vallan hyvin ryhtyä hänen hoitajakseen kun heillä on molemmilla niin hyväpalkkaiset miehet ettei hänen mielestään tarvitse käydä töissä.

Serkkuni mies on tosiaan lääkäri, mutta niin on serkkunikin ja on ihan ymmärrettävää ettei hän halua vaihtaa työtään mummin hoitamiseen. Sisko taas on tarjoilija ja miehensä asianajaja, ja etenkin häntä mummi syyllistää kun käy mieluummin töissä.

Minä olen opettaja ja mies myöskin, ja mummi ihmettelee että eikö sitä yhden opettajan palkalla voisi elättää noin pienen perheen (meillä on kaksi lasta).

-ap

Sano että nykypäivänä on erilainen meininki kuin hänen aikanaan, nykyään naisenkin pitää käydä töissä saadakseen elantonsa ja yhteiskunnassa kaikki maksaa niin paljon että ei pärjää yhden palkan varassa jos on lapsia.

Eipä jääräpäiselle vanhukselle sanominen ja selittäminen oikein auta. Vaikka kuinka olisi looginen, järkevä ja ymmärtäväinen selitys, vastaus saattaa olla no höpö höpö! Ja tämä on argumentti, joka pätee kaikkeen ja asia on loppuun käsitelty.

Vanhuuteen valitettavasti kuuluu jonkin asteinen jäykkyys ja joustamattomuus, kaavoihin kangistuneisuus. Uusia mielipiteitä ja ajatusmalleja on kovin vaikea omaksua. Tällä en tarkoita ketään haukkua ja osoitella - itselleni todennäköisesti käy ihan samat muutokset, jos kyllin vanhaksi elän! (En (toivottavasti) rupea ketään jyräämään ja jääräilemään, mutta varmasti kaikki muutokset ovat paljon vaikeampia ja pelottavampia.)

Vierailija kirjoitti:

Pula ajan ja sodan nähneet narsku mummot ovat kyllä käsittämättömiä. Antavat rahaa ja kehtaavat esittää vaatimuksia mitä sillä rahalla tehdään. Eivät suostu makaamaan vaipoissa laitoksessa ja haluavat nähdä lapsia sekä lapsenlapsia. Koko ikänsä raskasta työtä tehnyt ei halua vain maata vaipoissa ja nukkua pois, mikä heitä riivaa. Eikö ne tajua että heidän eläminen viivästyttää perinnön jakoa ja aiheuttaa vaivaannuttavia hetkiä kun sukulaisten pitää vierailla katsomassa häntä.

Oman mummon viimeiset vuodet oli laitoksessa pilleri huuruja ja vaippoja. Jos olisi tiennyt ja saisi vielä kerran tavata mummon terveenä, halaisin häntä ja kertoisin kuinka paljon häntä rakastan.

Meneekö sarkasimia ohi vai onko täällä todella sairasta väkeä?

Vierailija kirjoitti:

Jos mummo on hoitanut lastenlapsia, on teidän velvollisuutenne nyt vuorostaan hoitaa mummoa.

Ei ole, sellaista velvollisuutta EI ole. Hoida itse isoäitisi, niin tiedät vasta, miten typeriä esität.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mummosta pitäisi pitää huolta eikä kitistä. Meillä useampi ihminen suvusta osallistuu 92v mummon huolen pitoon kotihoidon lisäksi. hän saa tuntea itsensä rakastetuksi ja hyvinpidetyksi. Tunne kylmät eivät välitä vanhemmistaan ja mummoistaan niin he hylkäävät nämä omilleen.kai käyt edes kylässä hänen luonaan?

Onko sinulla minkäänlaista käsitystä, mitä vanhuksesta huolehtiminen oikein on? Kun kotihoito käy neljästi päivässä, niin onko koti silloin tyttären koti? Onko tyttärellä mitään elämää, kun hän työn ohella pyörittää majataloa, kun poika perheineen tulee kylään? Kuka jää ilman ruokaa, vaikka olisi valmistanut suunnilleen puolijoukkueelle? En missään tapauksessa suosittele kenellekään oman vanhempansa orjaksi ryhtymistä, ei sellaista kiitollisuudenvelkaa olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun 90-vuotias mummoni ei pääse hoitokotiin, vaikka on sairauksia ja liikuntakyky huono. Pitäisi olla muistisairaus. Hänelle on hankittu kaikki mahdolliset ostopalvelut. Viikottain tarvitsee kuitenkin omaistenkin apua.

Minun 90-vuotias mummoni ei pääse hoitokotiin, vaikka on sairauksia ja muistisairaus. Pitäisi olla huono liikuntakyky.

Hänelle on hankittu kaikki mahdolliset ostopalvelut. Viikottain tarvitsee kuitenkin omaistenkin apua.

-eri

Kunhan jakaisitte sitten mahdollisimman tasan tuon mummon saavan avun. Muuten joku katkeroituu, kun oma elämä menee ohi.

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa näyttää olevan asioista tietäviä paikalla. Mitä tapahtuu, jos vanhuksella ei ole omaisia, kenet silloin voidaan palkata kastelemaan kukat? Kuka käy ostamassa vanhukselle uuden yöpaidan tai sukat, jos edelliset menevät rikki eikä vanhus pääse enää kauppaan? Siis toki kukkien kasteluun voidaan palkata yksityinen hoivapalvelu, mutta kuka sen palkkauksen hoitaa, jos vanhus ei enää pysty siihen itse?

Minusta on alkanut tuntua, että vastaus on: ei kukaan.

Etenkin dementoituneen vanhuksen ainoa omainen on viranomainen!

Vierailija kirjoitti:

Hoivakodit ja palveluasuminen maksavat, ja paljon. Kaikilla vanhuksilla ei yksinkertaisesti ole varaa hoivakotiin, monissa kuukausimaksut ovat tosi korkeat, yli 4000 kuukaudessa. Kuka sen maksaa, jos vanhuksen eläke on esim 2000 e tai alle? Omaisetko maksavat sitten kun vanhuksen koko omaisuus on jo realisoitu kulujen kattamiseksi? ei, omaiset odottavat perintöä.

Mitään perintöä ei ollut tulossa. Vanhus hoidettiin palvelutalossa, maksoi itse sen, minkä voi, mitä ei voinut, sen maksoivat veronmaksajat. Tytär hoiti vanhusta ennen palveluataloon muuttoa, ilmaiseksi, 17 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote=Vierailija]Edunvalvontaan ja hoivakotiin.

Edunvalvonta maksaa.  Ja toisekseen, ei perhe siitä päätä, että mummi joutuu edunvalvontaan.

Ei ketään noin vaan aseteta edunvalvonnan piiriin, se on melkoinen toimenpide.

 

Edunvalvontaan voidaan asettaa vain henkilö, jonka lääkäri on tutkinut ja lääkäritodistuksessa vahvistanut, että henkilö ei ns. ole enää  "tässä maailmassa", eli ei kykene itse päättämään itseään koskevista asioista.

Sen jälkeen oikeusistuin asettaa henkilön edunvalvontaan ja määrää hänelle edunvalvojan.

Se ettei joku halua omasta kodistaan lähteä hoitokotiin ei pelkästään ole mikään syy laittaa ketään edunvalvontaan.    Pitää olla muutoinkin henkisesti syrjässä elämästä, että edunvalvonta voi toteutua.

Joten älkää tietämättömät turisuttako sitä tyhmää turpaanne, kun ette oikeastei asioista tiedä paskan vertaa.

Ja hoitokoteihin ei noin vain mennä.  Ensin tehdään hoidon kartoitus, ja sitten pistetään paikka vetämään hoito-hoivakotiin.

Ei mennäkään noin vain. Vielä enemmän hoitoon pääsy viivästyy, jos sukulaiset alkavat kotona hoivaamaan. Syntyy väärä kuva kotona pärjäämisestä. sen jälkeen hoitopaikka löytyy vasta, kun sattuu jotakin ikävää, esim. paha kaatuminen. Monesti nämä sattuvat yöllä vessareisdulla tai talvella pihalla postilastikolle mennessä. Siinä sitä sitten maataan tuntitolkulla, kunnes joku sattuu paikalle. Ei kukaan sukulainen voi kuitenkaan 24/7 siinä vieressä olla.

Hmm, kyllä se vanhus edunvalvojan sai, kun pääsi palvelutaloon ja kun tytär totesi, että nyt riitti vanhuksen asioiden hoitaminen, piste.  Vanhuksesta huolehtiminen päättyi uupumukseen. Jos joku kokee olevansa yli-ihminen ja elämästään velkaa vanhemmilleen, niin siitä vain ottamaan vastuu kaikesta, mikä vanhenevan ihmisen hoitamiseen liittyy, saattohoitoon asti.

Eilen kuulin järkyttävän viestin, kun naapurini 92v täysin järjissään oleva vanhus soitti kaupungin kroonikkosairaalasta. Joutui sinne kovien kipujen vuoksi, ja lähinnä "kuntoutukseen", on tähän saakka pärjännyt pienen avun turvin kotona. Tämä naapuri kertoi, että hänelle tuotiin ruoka ja hän sanoi tuojalle, että laita hänet sängyssä parempaan asentoon, että voi syödä. Juuri sängyssä pystyyn, sillä hänen kivut on kiin kovat jos autetaan tuolille, eikä hän voi tuolissa istua.

Ruuan tuoja ( ei puhuttu oliko hoitaja vai siistijä) oli kivahtanut, ettei hän voi auttaa. Vanhus sanoi siihen, että en voi sitten syödä. Tuoja kivahti; oo sitten syömättä ja meni matkoihinsa!

Kyllä ällistyin ja suututti suoraan sanoen. Tämä vanhus on hyvin huumorintajuinen ja totesi saman minkä oli sanonut ruuantuojalle, että eipä siinä mittään, voin olla hyvinkin päivän syömättä kun on tuota massaa.

Kyseinen vanhus on ollut nyt melkein viikon hoito-osastolla ja siunailee sitä, että henkilökuntaa ei ole tarpeeksi, eivät jouda vettäkään tuomaan eikä mitään. Monta ihmistä samassa huoneessa, osa huutaa yöt läpeensä.... nuku siinä sitten. Voi hyvänen aika. Kumpa pysysi kunnossa eikä ikinä joutuis mokomaan...

Kannattaa miettiä etukäteen mitä sitten kun on vanha ja raihnainen meneekö silloin hoitokotiin tai mitä näitä onkaan. Varallisuutta jos on niin ostaa palvelut ellei lapset ja lastenlapset jouda kiireiltään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot te että nyky-yhteiskunta on kiristänyt vaatimuksiaan niin paljon että entisenkaltaiselle perheen sisäiselle hoitotyölle ei enää löydy sijaa, nykyisin pitää olla niin tehokasta että hoivakoti on ainoa malli.

Sen perusteella mitä isäni (77v) on puhunut oman vaarinsa ja mummonsa elämästä setänsä perheessä "hoidettavana" niin hoivakoti on paratiisi. Ehkä kannattaisi lopettaa tämä vanhojen hyssyttelyaikojen käytäntöjen glorifiointi.

Vielä 70-luvulla tehtiin maatiloilla ns. syytinkisopimuksia, joissa maatilatila siirtyi nuoremmalle polvelle, joka sitten maksoi ja hoiti kaikki mummon ja papan kulut.

Enoni perheen luona asui mummo, pappa, papan sisko ja kaukainen sukulaistäti. Lisänä vielä minä lähes kaikilla lomillani leikkimässä lähes saman ikäisen serkkuni kanssa.

Äidin puheista sai myös sen käsityksen, että mummo ei ollut tyytyväinen miniänsä hoitoon. Enoni taas oli tyly mies. Äitini puolestaan ei olisi ikinä selvinnyt tuollaisen vanhusmäärän kanssa.

Ymmärrettävää.... kukapa omasta kodistaan haluaisi lähteä... jos mummosi on muistisairas niin se tekee vielä oman osansa kun ei ymmärrä omaa tilannettaan. Se kuuluu sairauteen. Ja vanhanajan ihmiset kun nuoremmatkin ihmiset ovat uhriutujia... mutta muistisairasta ei voi verrata ihmiseen kenellä ei sairauksia mutta kokemukset vaikuttaa muilla ja varmasti mummollasi mahdollisen muistisairauden lisäksi

Järkkyä menoa,sellaista se on... ihmiset hoitoalalla ovat niin kyllästyneitä uhriutujia jotka valittavat vuodesta toiseen mutta eivät vaihda alaa tai työpaikkaa hoitoalalla... sääli että potilaat siitä kärsii.... kun on tapoihin pinttyneitä hoitajia jotka purkaa pahan olonsa asiakkaisiin. Terveisin hoitaja vanhuspuolelta,vaihdoin päiväkotiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pula ajan ja sodan nähneet narsku mummot ovat kyllä käsittämättömiä. Antavat rahaa ja kehtaavat esittää vaatimuksia mitä sillä rahalla tehdään. Eivät suostu makaamaan vaipoissa laitoksessa ja haluavat nähdä lapsia sekä lapsenlapsia. Koko ikänsä raskasta työtä tehnyt ei halua vain maata vaipoissa ja nukkua pois, mikä heitä riivaa. Eikö ne tajua että heidän eläminen viivästyttää perinnön jakoa ja aiheuttaa vaivaannuttavia hetkiä kun sukulaisten pitää vierailla katsomassa häntä.

Oman mummon viimeiset vuodet oli laitoksessa pilleri huuruja ja vaippoja. Jos olisi tiennyt ja saisi vielä kerran tavata mummon terveenä, halaisin häntä ja kertoisin kuinka paljon häntä rakastan.

Meneekö sarkasimia ohi vai onko täällä todella sairasta väkeä?

Itse olin paikalla yöllä kun mummo haukkasi ilmaa viimeisen kerran ja kuoli. MInä kirjoitin, Oman mummon viimeiset vuodet oli laitoksessa pilleri huuruja ja vaippoja. Jos olisi tiennyt ja saisi vielä kerran tavata mummon terveenä, halaisin häntä ja kertoisin kuinka paljon häntä rakastan. Aika sakeeta sakkia täällä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa näyttää olevan asioista tietäviä paikalla. Mitä tapahtuu, jos vanhuksella ei ole omaisia, kenet silloin voidaan palkata kastelemaan kukat? Kuka käy ostamassa vanhukselle uuden yöpaidan tai sukat, jos edelliset menevät rikki eikä vanhus pääse enää kauppaan? Siis toki kukkien kasteluun voidaan palkata yksityinen hoivapalvelu, mutta kuka sen palkkauksen hoitaa, jos vanhus ei enää pysty siihen itse?

Minusta on alkanut tuntua, että vastaus on: ei kukaan.

Etenkin dementoituneen vanhuksen ainoa omainen on viranomainen!

Psykopaatin ainoa todellisuus on lopetus ja hänellä ei ole läheisiä tai rakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mummosta pitäisi pitää huolta eikä kitistä. Meillä useampi ihminen suvusta osallistuu 92v mummon huolen pitoon kotihoidon lisäksi. hän saa tuntea itsensä rakastetuksi ja hyvinpidetyksi. Tunne kylmät eivät välitä vanhemmistaan ja mummoistaan niin he hylkäävät nämä omilleen.kai käyt edes kylässä hänen luonaan?

Onko sinulla minkäänlaista käsitystä, mitä vanhuksesta huolehtiminen oikein on? Kun kotihoito käy neljästi päivässä, niin onko koti silloin tyttären koti? Onko tyttärellä mitään elämää, kun hän työn ohella pyörittää majataloa, kun poika perheineen tulee kylään? Kuka jää ilman ruokaa, vaikka olisi valmistanut suunnilleen puolijoukkueelle? En missään tapauksessa suosittele kenellekään oman vanhempansa orjaksi ryhtymistä, ei sellaista kiitollisuudenvelkaa olekaan.

Ei kukaan ole sinua mitään majataloa pyytänyt pitämään siivoa ja käy kaupassa joskus ihan perus asioissa auta eläkä kitise kuin pienet lapset