Lue keskustelun säännöt.
Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa
87-vuotias mummi on asunut kotona ja saanut kotihoidon käyntejä päivittäin, mutta nyt tilanne alkaa olla se että hoivakotiin pitäisi päästä.
Mutta pelkkä kotihoidon palveluihin myöntyminen on ollut mummille haastavaa, koska on sitä mieltä eihän vieraan ihmisen tarvitse hoitaa kun kerran on perhekin olemassa. Hän on sanonut kotona käyvälle hoitajalle usein, että ei sinun tarvitse tulla vaan kerro tyttärille ja suvun tytöille että he tulisivat.
No, hoivakotiin muuttaminen on mummille tietenkin aivan käsittämätön ajatus ja hän uhriutuu siitä jatkuvasti. Olemme kuulemma hylänneet ja pettäneet hänet, kun emme auta häntä asumaan kotona.
Mikä avuksi tilanteeseen?
Kommentit (1980)
Itse varmaan ajattelen vanhanaikaisesti, mutta minusta on aivan käsittämättömän röyhkeää ajatella, etteikö lapset voisi joustaa vapaa-ajastaan hoitaakseen vanhaa äitiään/mummoaan että tämä saisi asua kotonaan turvallisesti. Jos ei ole aikaa, ota mummo kotiisi asumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pula ajan ja sodan nähneet narsku mummot ovat kyllä käsittämättömiä. Antavat rahaa ja kehtaavat esittää vaatimuksia mitä sillä rahalla tehdään. Eivät suostu makaamaan vaipoissa laitoksessa ja haluavat nähdä lapsia sekä lapsenlapsia. Koko ikänsä raskasta työtä tehnyt ei halua vain maata vaipoissa ja nukkua pois, mikä heitä riivaa. Eikö ne tajua että heidän eläminen viivästyttää perinnön jakoa ja aiheuttaa vaivaannuttavia hetkiä kun sukulaisten pitää vierailla katsomassa häntä.
Oman mummon viimeiset vuodet oli laitoksessa pilleri huuruja ja vaippoja. Jos olisi tiennyt ja saisi vielä kerran tavata mummon terveenä, halaisin häntä ja kertoisin kuinka paljon häntä rakastan.
Olisit ottanut mummun hoidettavaksesi niin mummun ei olisi tarvinnut olla laitoksessa. Mutta etpä tainnut vuosiin olla mummuun yhteydessä sinäkään jos et laitoshoidosta tiennyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pula ajan ja sodan nähneet narsku mummot ovat kyllä käsittämättömiä. Antavat rahaa ja kehtaavat esittää vaatimuksia mitä sillä rahalla tehdään. Eivät suostu makaamaan vaipoissa laitoksessa ja haluavat nähdä lapsia sekä lapsenlapsia. Koko ikänsä raskasta työtä tehnyt ei halua vain maata vaipoissa ja nukkua pois, mikä heitä riivaa. Eikö ne tajua että heidän eläminen viivästyttää perinnön jakoa ja aiheuttaa vaivaannuttavia hetkiä kun sukulaisten pitää vierailla katsomassa häntä.
Oman mummon viimeiset vuodet oli laitoksessa pilleri huuruja ja vaippoja. Jos olisi tiennyt ja saisi vielä kerran tavata mummon terveenä, halaisin häntä ja kertoisin kuinka paljon häntä rakastan.
Meneekö sarkasimia ohi vai onko täällä todella sairasta väkeä?
Itse olin paikalla yöllä kun mummo haukkasi ilmaa viimeisen kerran ja kuoli. MInä kirjoitin, Oman mummon viimeiset vuodet oli laitoksessa pilleri huuruja ja vaippoja. Jos olisi tiennyt ja saisi vielä kerran tavata mummon terveenä, halaisin häntä ja kertoisin kuinka paljon häntä rakastan. Aika sakeeta sakkia täällä on?
Pillerihuuruja ja vaippoja ne viimeiset vuodet usein on. Tuskin tämänkään mummon elo kotona olisi ollut sen kummoisempaa. Ehkä lyhyempi loppuelämä jos olisi kaatunut ja lyönyt päänsä tai jotain.
Vierailija kirjoitti:
Itse varmaan ajattelen vanhanaikaisesti, mutta minusta on aivan käsittämättömän röyhkeää ajatella, etteikö lapset voisi joustaa vapaa-ajastaan hoitaakseen vanhaa äitiään/mummoaan että tämä saisi asua kotonaan turvallisesti. Jos ei ole aikaa, ota mummo kotiisi asumaan.
Kyse ei ole pienestä vapaa-ajan joustamisesta jos hoitaa päivittäin omassa kodissaan tai vanhuksen kotona itsestään riippuvaista vanhusta. Se on oma elämä osin tai kokonaan hyllyllä pahimmillaan 10-20 vuotta.
Toivon ettei äitini ikinä joudu mihinkään hoitokotiin. Suurin osa hoitokodeista on kansainvälisten suuryhtiöiden omistuksessa. Ainoa tehtävä tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Palvelut minimissä ja inhimillinen kohtelu tuntematonta. Sinne valuu monien perinnöt ja säästöt. Hoitakaa vanhukset kotona jos vain pystytte ja kannustakaa liikkumaan. Oma äitini oli jo kovaa vauhtia menossa hoivakotiin vaikka on kävelevä ihminen. Sain puhuttua järkeä ja on kotonaan apujen turvin. Hoitokoti on sitten ihan viimeinen vaihtoehto. Harkitkaa tarkkaan!!! Mieluummin perinnöt lapsille kuin ahneille suuryhtiöille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse varmaan ajattelen vanhanaikaisesti, mutta minusta on aivan käsittämättömän röyhkeää ajatella, etteikö lapset voisi joustaa vapaa-ajastaan hoitaakseen vanhaa äitiään/mummoaan että tämä saisi asua kotonaan turvallisesti. Jos ei ole aikaa, ota mummo kotiisi asumaan.
Kaunishan tuo on ajatuksena, että ottaa vanhuksen kotiinsa asumaan. Todellisuus voi olla sitten vähän toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja joutilas sukulaispoika ei kelpaa mummille?
Joutilas sukulaispoika mummun pimppaa pesemässä? Joo-o.
Kummakun nää hoivajutut aina sälytetään tyttärille.
Jep, meillä oli aikoinaan sama juttu. Mummi oli sitä sukupolvea, jossa miehiltä ei saanut vaatia yhtään mitään. Näinpä hänenkin vanhuudessaan kaikki hoito sälytettiin tyttärille ja jopa miniöille, mutta poikien ei tarvinnut ikinä laittaa tikkua ristiin. Hoitokoti ilmeisesti kelpaisi itsestään selvästi viimeistään siinä vaiheessa, kun ei olisi lainkaan tyttäriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mihinkään hoitokotiin pääse, jos pystyy olemaan kotihoidon turvin kotona. Hoitokotiin pääse, kun muisti on niin alentunut, että on vaaraksi itselleen. Kotona asumista tuetaan mahdollisimman pitkään. Toista se oli ennen, kun vanhainkodeissa oli hyväkuntoistakin väkeä. Palvelutalo on eri asia kuin hoitokoti. Palvelutalossa pääsee ovista poistumaan kun haluaa ja jokainen asuu omassa asunnossaan. Hoitajat käyvät asukkaan luona auttamassa pukeutumisessa, peseytymisessä, lääkkeiden otossa ja ruokailut on ruokasalissa. Siivousta ja pyykkipalveluita voi ostaa, joillakin omaiset siivoavat. Palvelutaloissa on yhteistä, järjestettyä ohjelmaa, johon voi osallistua. Jos asukkaan muisti voimakkaasti heikkenee ja alkaa esim. lähteä ulos toistuvasti pienissä vaatteissa, voi ehkä joutua siirtymään hoitokotiin.
Tätini on lähes 85-vuotias ja kärsinyt reumasta niin kauan kuin muistan. Liikkuminen on käynyt tosi huonoksi, pelkää kaatuvansa, koska pari kaatumista sairaalakeikkoineen on jo ollut. Haluaisi pois kotoa, mut kaupunki katsoo, et pärjää kotihoidon turvin. No ei pärjää, vaikka pää pelaakin. Istuu vaan nojatuolilla, eikä meinaa rolaattorinkaan turvin uskaltaa ottaa askeltakaan. Yhden sairaalareissun jälkeen häntä pompotettiin puolen vuoden ajan sairaalasta ja osastolta toiseen kunnes nakattiin takas kotiinsa. Nyt äiti ja hänen toinen siskonsa käyvät melkein vuoropäivin tädin luona laittamassa ruokaa, pitämässä seuraa ym. kun on kodin (ja nojatuolin) vanki ja tädin tytär, jolla tosi raskas työ, lapset jne joutuu kanssa ramppaamaan siellä ja tappelemaan hoitopaikoista. Äidistä oon huomannut, että se on tosi stressaantunut ja kokee vastuuta, että on bussilla harva se päivä mentävä sinne kattomaan tilannetta.. On se surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mummosta pitäisi pitää huolta eikä kitistä. Meillä useampi ihminen suvusta osallistuu 92v mummon huolen pitoon kotihoidon lisäksi. hän saa tuntea itsensä rakastetuksi ja hyvinpidetyksi. Tunne kylmät eivät välitä vanhemmistaan ja mummoistaan niin he hylkäävät nämä omilleen.kai käyt edes kylässä hänen luonaan?
Onko sinulla minkäänlaista käsitystä, mitä vanhuksesta huolehtiminen oikein on? Kun kotihoito käy neljästi päivässä, niin onko koti silloin tyttären koti? Onko tyttärellä mitään elämää, kun hän työn ohella pyörittää majataloa, kun poika perheineen tulee kylään? Kuka jää ilman ruokaa, vaikka olisi valmistanut suunnilleen puolijoukkueelle? En missään tapauksessa suosittele kenellekään oman vanhempansa orjaksi ryhtymistä, ei sellaista kiitollisuudenvelkaa olekaan.
Ei kukaan ole sinua mitään majataloa pyytänyt pitämään siivoa ja käy kaupassa joskus ihan perus asioissa auta eläkä kitise kuin pienet lapset
Jos minun isäni muuttaisi meille asumaan, niin kyllä hän odottaisi ihan täysihoitoa. Kokkaisin, siivoaisin, pyykkäisin, hoitaisin hänen juoksevat asiansa ja olisin jatkuvasti saatavilla oleva seuraneiti. Hän olisi vieras ja minä emäntä.
Jääräpäävanhuksen kanssa olisi turha yrittää sopia mitään pelisääntöjä. Se on just niin kun hän on sen ajatellut tai hän loukkaantuu, uhriutuu ja murjottaa.
Jaksaisin just ehkä viikon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä etukäteen mitä sitten kun on vanha ja raihnainen meneekö silloin hoitokotiin tai mitä näitä onkaan. Varallisuutta jos on niin ostaa palvelut ellei lapset ja lastenlapset jouda kiireiltään.
Mitkä palvelut ja mistä, jos on hoitajapula?
Rahalla saa ja hevosella pääsee. Heti kun hoitajille aletaan tarjota hyviä työsuhde-etuja ja kunnon palkkaa, ongelma on ratkaistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse varmaan ajattelen vanhanaikaisesti, mutta minusta on aivan käsittämättömän röyhkeää ajatella, etteikö lapset voisi joustaa vapaa-ajastaan hoitaakseen vanhaa äitiään/mummoaan että tämä saisi asua kotonaan turvallisesti. Jos ei ole aikaa, ota mummo kotiisi asumaan.
Kyllä siitä olisi turvallisuus kaukana jos mummot ja papat asuisivat täällä minun "hoidossani". Mikä harhaluulo teillä on, että jokaisella "lapsella" on sellaiset kyvyt ja ominaisuudet, että pystyy mm. nostelemaan raskaita vanhuksia, pesemään ulosteita, antamaan lääkkeitä, leikkaamaan varpaankynsiä, keskustelemaan sekavan ihmisen kanssa ja tekemään ruokaa?
Jos sukupuolen pitäisi antaa nämä kyvyt niin minä olen sitten virheellinen maanantaikappale. Rakastan sukulaisiani niin paljon, että haluan heidät ammattilaisten hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Toivon ettei äitini ikinä joudu mihinkään hoitokotiin. Suurin osa hoitokodeista on kansainvälisten suuryhtiöiden omistuksessa. Ainoa tehtävä tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Palvelut minimissä ja inhimillinen kohtelu tuntematonta. Sinne valuu monien perinnöt ja säästöt. Hoitakaa vanhukset kotona jos vain pystytte ja kannustakaa liikkumaan. Oma äitini oli jo kovaa vauhtia menossa hoivakotiin vaikka on kävelevä ihminen. Sain puhuttua järkeä ja on kotonaan apujen turvin. Hoitokoti on sitten ihan viimeinen vaihtoehto. Harkitkaa tarkkaan!!! Mieluummin perinnöt lapsille kuin ahneille suuryhtiöille.
Ei se hoitokotiin pääsy riipu siitä, osaako kävellä, vaan toimiiko pää. Hoitokoteihin pääsee, kun ei pysty millään tavalla huolehtimaan omasta turvallisuudesta. Vaikka neliraajahalvaantunut voi asua omassa kodissa ja siellä käy hoitajat monta kertaa vuorokaudessa. Jos aivot toimii. Sitten kun ei muista omaa nimeään, pyrkii karkailemaan kotoa ja eksyy, hoitokoti on ainoa oikea paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen keskustelu niin omaisen kuin näin kotihoidon työntekijänkin näkökulmasta. En tiedä miten hyvin muualla Suomessa homma toimii, mutta täällä kunnallinen kotihoito pitää kyllä melko pitkälti huolen vanhuksesta jos omaiset eivät osallistu. Tehdään kauppatilaukset, apteekkitilaukset, pyykit laitetaan pesulan noudettavaksi, hankitaan ateriapalvelu, turvapalvelut, järjestetään päivätoimintaan kerran viikossa, tilataan siivooja ynnä muuta hoidollisten asioiden lisäksi. Toki tällöin pitää olla edunvalvoja tai omainen huolehtimassa laskuista. Jos varat eivät riitä kotona pärjäämiseen ja ostopalveluiden hankkimiseen, edunvalvoja sen kyllä ilmoittaa ja sitten mietitään onko palveluasuminen seuraava askel. Käyntiaikoja tarkkaillaan ja jos sovitut ajat eivät riitä, herkästi sovitaan uutta palvelutarpeenarviointia, lisätään käyntejä maksimiin ja jos nekään ei riitä, paikka (tehostettuun) palveluasumiseen aukeaa melko helposti. Homma toimii myös toiseen suuntaan, käyntejä voidaan vähentää kun asiakas kuntoutuu akuutin sairauden jälkeen. Teknologia myös apuna.
Valtaosa oman tiimini asiakkaista ja omaisista on todella tyytyväisiä. Harmi että julkisuuteen tulee lähinnä niitä kauhutarinoita, että mummo on maannut päiväkausia lattialla, tai kukaan ei ole tiennyt papan sairaalasta kotiutumisesta ja on ollut heitteillä viikon. Toki hoitajapula on ihan todellinen, ja kotihoidossa on välillä niin kiire ettei ehdi syödä tai edes vessassa käydä, mutta parhaamme teemme.
Mikään pakko ei siis omaisen ole hoitaa oman terveytensä ja hyvinvointinsa kustannuksella. Reippaasti vaan yhteyttä oman paikkakunnan asiakasohjaukseen. Kyllä se oma vanhus sopeutuu ajan kanssa ja hoitajat osaavat ammatillisesti suhtautua kiukutteluun niin kotihoidossa kuin palveluasumisessakin. Voimia kaikille läheisille ja hoitajille!
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen keskustelu niin omaisen kuin näin kotihoidon työntekijänkin näkökulmasta. En tiedä miten hyvin muualla Suomessa homma toimii, mutta täällä kunnallinen kotihoito pitää kyllä melko pitkälti huolen vanhuksesta jos omaiset eivät osallistu. Tehdään kauppatilaukset, apteekkitilaukset, pyykit laitetaan pesulan noudettavaksi, hankitaan ateriapalvelu, turvapalvelut, järjestetään päivätoimintaan kerran viikossa, tilataan siivooja ynnä muuta hoidollisten asioiden lisäksi. Toki tällöin pitää olla edunvalvoja tai omainen huolehtimassa laskuista. Jos varat eivät riitä kotona pärjäämiseen ja ostopalveluiden hankkimiseen, edunvalvoja sen kyllä ilmoittaa ja sitten mietitään onko palveluasuminen seuraava askel. Käyntiaikoja tarkkaillaan ja jos sovitut ajat eivät riitä, herkästi sovitaan uutta palvelutarpeenarviointia, lisätään käyntejä maksimiin ja jos nekään ei riitä, paikka (tehostettuun) palveluasumiseen aukeaa melko helposti. Homma toimii myös toiseen suuntaan, käyntejä voidaan vähentää kun asiakas kuntoutuu akuutin sairauden jälkeen. Teknologia myös apuna.
Valtaosa oman tiimini asiakkaista ja omaisista on todella tyytyväisiä. Harmi että julkisuuteen tulee lähinnä niitä kauhutarinoita, että mummo on maannut päiväkausia lattialla, tai kukaan ei ole tiennyt papan sairaalasta kotiutumisesta ja on ollut heitteillä viikon. Toki hoitajapula on ihan todellinen, ja kotihoidossa on välillä niin kiire ettei ehdi syödä tai edes vessassa käydä, mutta parhaamme teemme.Mikään pakko ei siis omaisen ole hoitaa oman terveytensä ja hyvinvointinsa kustannuksella. Reippaasti vaan yhteyttä oman paikkakunnan asiakasohjaukseen. Kyllä se oma vanhus sopeutuu ajan kanssa ja hoitajat osaavat ammatillisesti suhtautua kiukutteluun niin kotihoidossa kuin palveluasumisessakin. Voimia kaikille läheisille ja hoitajille!
Kiitos kun kerroit tämän näkökulman. Tsemppiä tärkeään työhönne! Työnne on valtavan arvokasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä etukäteen mitä sitten kun on vanha ja raihnainen meneekö silloin hoitokotiin tai mitä näitä onkaan. Varallisuutta jos on niin ostaa palvelut ellei lapset ja lastenlapset jouda kiireiltään.
Mitkä palvelut ja mistä, jos on hoitajapula?
Rahalla saa ja hevosella pääsee. Heti kun hoitajille aletaan tarjota hyviä työsuhde-etuja ja kunnon palkkaa, ongelma on ratkaistu.
Rahakaan ei ratkaise enää ongelmia. Lähihoitajakoulutukseen on enemmän paikkoja kuin voidaan valita opiskelijaksi. Siksi pulaa ei ratkaista pelkästään lisäämällä opiskelupaikkojen määrää, kun entisiinkään ei saada hyviä hakijoita.
Nuoria ei aina hoitotyö kiinnosta. Kaikki eivät pysty vaippaa vaihtamaan tai puhumaan kenenkään kanssa, aistiyliherkkyydet myös voivat estää alalla toimimisen. Urahaaveet monilla nuorilla on blogin tekoa ja kosmetologikoulu tai it-puolta.
Miksi joku ei tule valituksi lähihoitajakouluun, syy voi olla kielitaito (suomen kielitesti) tai sairaudet. Hoitoalaa ohjaa sora-lainsäädäntö. Kouluun ei voi valita, jos on päihdeongelma, psykoosi, vaikea tuki- ja liikuntaelinsairaus jne.
Lähihoitajakoulutusta myös keskeytetään paljon. Syitä: ala ei yhtään kiinnosta ja hoitaminen inhottaa, ei jaksa käydä koulua esim. oppimisvaikeuksien takia edes erityisen tuen kanssa, huono matematiikka ja lääkelaskut ei mene läpi 20 yrityskerran jälkeenkään, ei muista mitään opetuksesta ja toki myös vaikeat mielenterveyden häiriöt. Tuo mielenterveyskin on sellainen, että alalle hakeutuu myös erittäin rikkinäisiä ihmisiä, joilla on auttamishalua, mutta kun joutuu kohtaamaan vaikeita elämänhistorioita työharjoittelussa, oma mielenterveys kaatuukin. Jos itsellään on vaikka lastenkoti- ja päihdetausta ja haluaisi auttaa toisia samassa tilanteessa, se voi olla henkisesti liian raskasta, jos asiakas ei halua tulla autetuksi tai vaikkapa kuolee päihteisiin tai haluaa kuolla. Toisen hoivaaminen (esim. vanhuksen tai vammaisen) voi olla myös vaikeaa, jos ei ole itse koskaan tullut hoivatuksi, äiti tai isä ei ole huolehtinut.
Alalla on myös opiskelijoita, jotka valmistuvat, mutta eivät päivääkään tee töitä. Ei ole motivaatiota. Tai lähtee uuteen koulutukseen. Usein syynä ei ole raha vaan se, ettei aidosti halua sitoutua vuorotyöhön tai kokee työn liian raskaana. Työ ei olisi niin raskasta, jos vaihtuvuus ei olisi niin suuri ja olisi pysyvämpää henkilökuntaa riittävästi. Eräs valmistuva opiskelija sanoi, että hän ei suostu siihen, ettei itse saa päättää edes kesälomistaan. Hän ei aio kesälomaansa pitää toukokuussa tai syyskuussa vaan mieluummin keikkailee ja on parhaat kesäkuukaudet vapaalla. Eikä tee yövuoroja. Hän myös lähti reppureissaamaan suoraan koulusta ja miettimään, mille alalle aikoo seuraavaksi. Hyvä tietysti että se hoitoalan koulutus on käyty loppuun, jos joskus haluaakin tehdä niitä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Toivon ettei äitini ikinä joudu mihinkään hoitokotiin. Suurin osa hoitokodeista on kansainvälisten suuryhtiöiden omistuksessa. Ainoa tehtävä tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Palvelut minimissä ja inhimillinen kohtelu tuntematonta. Sinne valuu monien perinnöt ja säästöt. Hoitakaa vanhukset kotona jos vain pystytte ja kannustakaa liikkumaan. Oma äitini oli jo kovaa vauhtia menossa hoivakotiin vaikka on kävelevä ihminen. Sain puhuttua järkeä ja on kotonaan apujen turvin. Hoitokoti on sitten ihan viimeinen vaihtoehto. Harkitkaa tarkkaan!!! Mieluummin perinnöt lapsille kuin ahneille suuryhtiöille.
Kommentista päätellen, sinulla ei ole mitään käsitystä vanhustenhoidosta ja eikä sinne hoivakotiin edes pääse, ellei vanhus ole itselleen ja ympäristölle vaarallinen, eikä elä enää tässä ympäristössä ja ajassa.
On hyvä sanoa, hoitakaa vanhuksenne, kun ei ymmärretä mitä se on. Sairauksien ja vaivojen lisäksi, jos vanhus on dementoitunut tai muiden sairauksien vuoksi personallisuus muuttuu, siitä ihanasta vanhuksesta voi tulla agressiivinen, ilkeä, näkee harhoja ja ajaa niitä veitsijen kanssa, laittaa tulet sähköhellaan, karkailee öisin yöpaidassaan jne. lista on loputtoman pitkä.
Äitini eli 96v ja hoivakodissa oli viimeiset elinvuotensa, mutta sitå ennen tarvitsi kymmeniä vuosia apua kotiin, vaikka kotihoito kävi useamman kerran päivässä, ulkopuolinen siivooja, ateriapalvelut jne.
Se oli todella raskasta ja stressaavaa, enkä suosittele kenellekään uhraamaan elämäänsä.
Olen nuorin sisaruksista ja minulle jäi pääasiassa äitini hoito ja oman elämäni sain elettäväksi vasta kuusikymppisenä, kun äitini kuoli.
Ja mitä tulee varallisuuteen, niin harvoin sitä voi säästää, vaan sitä on myytävä, jos haluaa kotiin kunnallisia palveluita, kun nekin maksavat esim. sh tuntiveloitus on 40€/h.
Ja kukaan ei jaksa hoitaa vanhusta yksin kotiin, vaan tarvitaan ulkopuolista apua ja usein siihen ei eläke riitä, vaan on käytettävä säästöt ja myytävä omaisuutta, jos haluaa vanhukselle viimeiseksi vuosiksi ihmisarvoisen elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon ettei äitini ikinä joudu mihinkään hoitokotiin. Suurin osa hoitokodeista on kansainvälisten suuryhtiöiden omistuksessa. Ainoa tehtävä tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Palvelut minimissä ja inhimillinen kohtelu tuntematonta. Sinne valuu monien perinnöt ja säästöt. Hoitakaa vanhukset kotona jos vain pystytte ja kannustakaa liikkumaan. Oma äitini oli jo kovaa vauhtia menossa hoivakotiin vaikka on kävelevä ihminen. Sain puhuttua järkeä ja on kotonaan apujen turvin. Hoitokoti on sitten ihan viimeinen vaihtoehto. Harkitkaa tarkkaan!!! Mieluummin perinnöt lapsille kuin ahneille suuryhtiöille.
Kommentista päätellen, sinulla ei ole mitään käsitystä vanhustenhoidosta ja eikä sinne hoivakotiin edes pääse, ellei vanhus ole itselleen ja ympäristölle vaarallinen, eikä elä enää tässä ympäristössä ja ajassa.
On hyvä sanoa, hoitakaa vanhuksenne, kun ei ymmärretä mitä se on. Sairauksien ja vaivojen lisäksi, jos vanhus on dementoitunut tai muiden sairauksien vuoksi personallisuus muuttuu, siitä ihanasta vanhuksesta voi tulla agressiivinen, ilkeä, näkee harhoja ja ajaa niitä veitsijen kanssa, laittaa tulet sähköhellaan, karkailee öisin yöpaidassaan jne. lista on loputtoman pitkä.
Äitini eli 96v ja hoivakodissa oli viimeiset elinvuotensa, mutta sitå ennen tarvitsi kymmeniä vuosia apua kotiin, vaikka kotihoito kävi useamman kerran päivässä, ulkopuolinen siivooja, ateriapalvelut jne.
Se oli todella raskasta ja stressaavaa, enkä suosittele kenellekään uhraamaan elämäänsä.
Olen nuorin sisaruksista ja minulle jäi pääasiassa äitini hoito ja oman elämäni sain elettäväksi vasta kuusikymppisenä, kun äitini kuoli.Ja mitä tulee varallisuuteen, niin harvoin sitä voi säästää, vaan sitä on myytävä, jos haluaa kotiin kunnallisia palveluita, kun nekin maksavat esim. sh tuntiveloitus on 40€/h.
Ja kukaan ei jaksa hoitaa vanhusta yksin kotiin, vaan tarvitaan ulkopuolista apua ja usein siihen ei eläke riitä, vaan on käytettävä säästöt ja myytävä omaisuutta, jos haluaa vanhukselle viimeiseksi vuosiksi ihmisarvoisen elämän.
kunnilla palvelusetelit niin pääsee köyhäkin hoivakotiin. Kannattaa hyvissä ajoin tehdä itsensä köyhäksi muuten hoitokodit perivät omaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Tätini on lähes 85-vuotias ja kärsinyt reumasta niin kauan kuin muistan. Liikkuminen on käynyt tosi huonoksi, pelkää kaatuvansa, koska pari kaatumista sairaalakeikkoineen on jo ollut. Haluaisi pois kotoa, mut kaupunki katsoo, et pärjää kotihoidon turvin. No ei pärjää, vaikka pää pelaakin. Istuu vaan nojatuolilla, eikä meinaa rolaattorinkaan turvin uskaltaa ottaa askeltakaan. Yhden sairaalareissun jälkeen häntä pompotettiin puolen vuoden ajan sairaalasta ja osastolta toiseen kunnes nakattiin takas kotiinsa. Nyt äiti ja hänen toinen siskonsa käyvät melkein vuoropäivin tädin luona laittamassa ruokaa, pitämässä seuraa ym. kun on kodin (ja nojatuolin) vanki ja tädin tytär, jolla tosi raskas työ, lapset jne joutuu kanssa ramppaamaan siellä ja tappelemaan hoitopaikoista. Äidistä oon huomannut, että se on tosi stressaantunut ja kokee vastuuta, että on bussilla harva se päivä mentävä sinne kattomaan tilannetta.. On se surullista.
Eikö sinne kannata jo hankkia lisää palveluita? Ateriapalvelu? Ettei omaiset laita ruokaa. Sen saa, jos ei itse pysty ruokaa laittamaan. Yksityisiltä palveluntuottajilta voi ostaa esim. ulkoiluun apua. Me ollaan hankittu mummolle kerran viikossa 3 tuntia asiointi- ja ulkoiluapua. Kesällä ovat käyneet torilla ja hautausmaalla pyörätuolilla ja välillä myös vaatekaupassa tai kirjastossa. Jos tulot on niin isot, ettei saa palveluseteliä, kotitalousvähennyksiin voi laittaa verotukseen. Mummolle jää omavastuuksi maksettavaa verovähennyksen jälkeen 60 euroa per käynti (kerran viikossa). Hän ostaa myös siivouspalveluita samalta yritykseltä: 3 viikon välein 2 tunnin siivous.
Yksityisiä palvelutaloja on myös olemassa, jos rahat riittää. Ne ei ole hoitokoteja vaan esteetöntä palveluasumista, joihin pääsee myös reuman takia asumaan. Sieltä voi ostaa palveluita oman tarpeen mukaan ja myös kunnallisen kotihoidon käynnit moneen paikkaan mahdollisia, jos rahat ei riitä ostaa palvelutalon palveluita. Kunnallisissa palvelutaloissa kaikki palvelut ostetaan sieltä ja maksut menee tulojen mukaan ja asukkaalle jää käyttörahaa. Toki kunnallisissa palvelutaloissa on tiukemmat kriteerit, ketkä voivat päästä.
Mitkä palvelut ja mistä, jos on hoitajapula?