Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa

Hoivakotiin vain on helvetin vaikea päästä!

Milloin on liian hyväkuntoinen ja kotihoidon käyntejä oltava täydet eli 4 krt/päivä ja yksi yökäynti.

Vaikka vanhus ei kunnolla pääse sängystä omin voimin ylös, voidaan määritellä "liian hyväkuntoiseksi"!

Ainakin vuosi on kärvisteltävä ja ihme jos sittenkään hyväksytään minnekään hoivakotiin.

Onnea vaan, suosittelen laittamaan hakemukset vetämään.

Vierailija kirjoitti:

Seitsemänkymppinen liikkuva anoppini kuoli viime talvena kotiinsa Itä-Suomessa kaatumisen seurauksena. Apua ei jääräpäisesti kotiinsa halunnut, itse asumme Helsingissä. Ei vaan enää yhtenä päivänä vastannut puhelimeen.

Ikävä kuulla menetyksestäsi.

Ehkä jotkut (kuten minä) kuitenkin mieluummin lähtevät noin, yllättäen kotona vahingon sattuessa, kuin että useamman vuoden istuisi/makaisi vieraiden ihmisten ympäröimänä odottaen hidasta kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mummo ei myöskään aikoinaan millään halunnut vanhainkotiin. Lopulta meni sinne vasta päälle 9-kymppisenä, kun oli jo todella huonossa kunnossa. Mutta oltuaan siellä jonkin aikaa totesi, että ois pitänyt muuttaa sinne jo ajat sitten. Oli kuulemma mukavaa kun oli suht oman ikäistä juttuseuraa ja ajanvietettä. Sai muistella vanhoja muiden mummojen ja pappojen kanssa päivät pitkät. Kotona yksin oli ollut yksinäistä. Ehkä voit ehdottaa mummollesi että kokeilee ja saa tulla takaisin kotiin jos ei tykkää. Saattaa yllättäen tykätä. 

Muuten hyvä idea mut ei niihin oikeasti saa mitään tutustumisjaksoja..

No mun isä oli kyllä aikanaan aluksi intervallihoidossa, viikko hoitokodissa ja kaksi viikkoa kotona, ja sitten toisinpäin ja lopulta sijoitettiin sinne kokonaan kun ei enää pystytty kotona hoitamaan. Kysyisin ehdottomasti tuollaista mahdollisuutta perusteluna että omaishoitaja(t) saa levätä välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö, että kun vanhus joutuu hoivakotiin, häneltä katoaa kaikki elämänhalu? Se on hirvittävää katseltavaa, kun ihminen hiipuu kun laitetaan laitokseen odottamaan kuolemaa. Olen nähnyt tämän itse kahden lähiomaisteni kohdalla ja en voi sanoin kuvata kuinka pahalta se tuntuu.

Te jotka vaaditte ja ihmettelette kun vanhus ei halua hoivakotiin mennä, miettikääpä tätä hetki.[/quote

Tätä voivat alapeukuttaa vai ne, jotka eivät ole joutuneet käymään asiaa läpi

Alapeukutin ja olen kokenut kolmen lähiomaisen laitokseen joutumisen. Kahta muistisairasta hoidin useita vuosia pitempään kuin olisin kohtuudella jaksanut, enkä voi sanoin kuvata, kuinka pahalta tuntui, kun itse sairastuin vakavaan uupumukseen. Oma elämä jäi elämättä ja lapsenlapsia en jaksanut tavata/ hoitaa, niin usein, kuin olisin halunnut isovanhemmuudesta nauttia. Kolmannen kohdalla kieltäydyin omaishoitajuudesta heti kun tunsin jaksamiseni alkavan loppua. Jätin tylysti kunnalle viestin, että käyn vain kyläilemässä, mutta yhtään vaippaa en vaihda, enkä lähde mummon perässä juoksemaan pitkin kyliä, kun hän päättää lähteä navettahommiin keskellä yötä, keskellä taajamaa. Alan olla nyt itsekin hoivakoti-ikäinen, enkä ikimaailmassa velvoittaisi, enkä haluaisi kaataa lasteni tai sukulaisteni niskaan hoito taakkaa minun hoitamisestani. Ja tämä kaikki siis oman kokemuksen kautta.

Kommenttini ei suinkaan tarkoittanut, että omaisen pitäisi uhrautua ja hoitaa itse vanhusta. Kommentti oli tarkoitettu lähinnä niille, jotka huutelee sivusta että laittakaa vanhus hoitokotiin ymmärtämättä mitä se vanhukselle tarkoittaa.

Olen pahoillani kokemastasi. Itse järjestin omaisilleni kotihoidon ym. kunnes sekään ei enää riittänyt. Silloin raskain sydämmin suostuin, että siirtyvät hoitokotiin.

Te jotka vaaditte ja ihmettelettemiettikääpä tätä hetki, kirjoitit. En ilmeisesti ymmärrä mitä tarkoitat sillä? Silloin, kun vaihtoehtoja ei enää ole, on mielestäni julmaa kehottaa kärsimään huonoa omaatuntoa, siitä, että läheinen joutuu laitokseen. Laitoksiin ei edes pääse, jos vähänkin on pärjääminen sillä tasolla, ettei kuntaa voida syyttää heitteillejätöstä. Ne, jotka nykyään laitokseen pääsevät, todellakin ovat sen tarpeessa, eikä yhdenkään sukulaisen tarvitse ripotella tuhkaa päälleen omantunnontuskissaan ettei hoida itse vanhustaan tai vammaistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mummo on hoitanut lastenlapsia, on teidän velvollisuutenne nyt vuorostaan hoitaa mummoa.

Eikä ole. Kukaan ei pakota mummoja hoitamaan lapsenlapsia. Eikä ketään voida pakottaa hoitamaan omia vanhempiaan heidän ollessaan kalkkiviivoilla. Ei voi vaatia että normi ihminen ilman hoitoalan koulutusta rupeaa tekemään vanhusten vaatimia toimenpiteitä. Moni ei sovi hoitoalalle yhtään, niin miksi sitten sopisi hoitamaan omia vanhempiaan...

Sopivatko he sitten hoitamaan omia lapsiaankaan?

Suku saa kieltäytyä, mummo voi antaa perinnön löytäkissoille.

Kaikki on tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö, että kun vanhus joutuu hoivakotiin, häneltä katoaa kaikki elämänhalu? Se on hirvittävää katseltavaa, kun ihminen hiipuu kun laitetaan laitokseen odottamaan kuolemaa. Olen nähnyt tämän itse kahden lähiomaisteni kohdalla ja en voi sanoin kuvata kuinka pahalta se tuntuu.

Te jotka vaaditte ja ihmettelette kun vanhus ei halua hoivakotiin mennä, miettikääpä tätä hetki.[/quote

Tätä voivat alapeukuttaa vai ne, jotka eivät ole joutuneet käymään asiaa läpi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen vanhempi haluaa olla hoivattavana lastensa kustannuksella joilla on elämät perheet työt ja hommat? Ei nyt oikeesti eletä vuosikymmenien takaisessa maailmassa tai kolmannessa maailmassa. En ikinä haluaisi olla riesa vaikka hiukan ikävä sana onkin lapsilleni. kyllä se vaan on ihmisen yritettävä rakentaa AJOISSA MAHDOLLISUUKSIEN MUKAAN  sellainen turvattu vanhuus itselleen.

Jos tämä ei ole mahdollistaa eli ei missään nimessä voi säästää,sijottaa järkevästi asioihin asua ehkä syödäkin vaatiamttomammin turvatakseen sen vanhuuden. Tämä on tullut itselleni selväksi vaikka olen vasta 42.

Niin se olisi itse kullekin hyvä, muuttaa ajoissa, ja ehtisi saada uusia kavereitakin siellä hoitokodissa, tai palveluasumisen piirissä. Mutta kun ihminen ei toimi sillä tavalla... omasta kodista luopuminen on kova paikka, ja psyykkisesti nämä muuttajat kyllä saattavat taantua kuukausiksi. Suru ja huoli omasta kodista, elämän yhdestä isosta saavutuksesta, on suuri. Ja suuri isku omalle itsenäisyydelle. Tunnen vain ihan muutaman palvelutalon asukin, joka on muuttanut 'ajoissa'. He tosin ovat todella tyytyväisiä ja nauttivat myös suhteestaan meihin vakityöntekijöihin.

No me nuoremmat tosiaan tajutaan tuo ja varaudutaan itse ajoissa koska ei oleteta että lapset ja lastenlapset hoitaa ja maksaa kaiken. Ymmärretään myös millainen taakka raihnaisen vanhuksen hoitaminen kotiin voi olla kun usein ollaan itse jouduttu sitä tekemään. Ongelma on enempi nuo 30 ja 40 -luvuilla syntyneet joiden omat vanhemmat kuolivat usein nuorempina ja ns. saappaat jalassa, ei heillä itsellään ole useinkaan mitään kokemusta vanhan ja huonokuntoisen ihmisen hoitamisesta plus sen päälle kokopäivätyöstä ja omista lapsista ja lastenlapsista. Eivät yksinkertaisesti tajua että vaativat itsekkäästi mahdottomia perheeltään. 

Tuossa tilanteessa mummon syyllistämisen pitää antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Vanhuksista tulee omaan napaansa tuijottajia pitemmän päälle.  Totta kai hän haluaisi asua kotonaan ja oman perheen siihen passaamaan 24/7. Mikäs sen mukavampaa.  Minullakin on iso lista asioita joita haluaisin mutta tiedän että ne ovat mahdottomia toteuttaa ja aiheuttaisivat valtavasti työtä ja hankaluuksia ja sydänsuruja läheisille. Minäkin joudun siis kompromisseja tekemään, ei ne mummot ja papat ole ainoita jotka ei saa kaikkea mitä haluaa.

Hän on kasvattanut ja hoitanut sinua ja muita lapsiaan läpi elämänsä, ja nyt hylkäätte hänet laitokseen, missä hänet lääkitään tokkuraiseksi jottei valittaisi vaihtamattomista vaipoista. Kuvittele itsellesi samanlainen kohtalo ja mieti uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mummo on hoitanut lastenlapsia, on teidän velvollisuutenne nyt vuorostaan hoitaa mummoa.

Eikä ole. Kukaan ei pakota mummoja hoitamaan lapsenlapsia. Eikä ketään voida pakottaa hoitamaan omia vanhempiaan heidän ollessaan kalkkiviivoilla. Ei voi vaatia että normi ihminen ilman hoitoalan koulutusta rupeaa tekemään vanhusten vaatimia toimenpiteitä. Moni ei sovi hoitoalalle yhtään, niin miksi sitten sopisi hoitamaan omia vanhempiaan...

Sopivatko he sitten hoitamaan omia lapsiaankaan?

Oletko itse ihan sekaisin?

Vierailija kirjoitti:

Hän on kasvattanut ja hoitanut sinua ja muita lapsiaan läpi elämänsä, ja nyt hylkäätte hänet laitokseen, missä hänet lääkitään tokkuraiseksi jottei valittaisi vaihtamattomista vaipoista. Kuvittele itsellesi samanlainen kohtalo ja mieti uudestaan.

Lapset hoitavat omat lapsensa ja työnsä. Se on ihan kokopäivähommaa eikä siinä pysty valvomaan sekavaa vanhusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö, että kun vanhus joutuu hoivakotiin, häneltä katoaa kaikki elämänhalu? Se on hirvittävää katseltavaa, kun ihminen hiipuu kun laitetaan laitokseen odottamaan kuolemaa. Olen nähnyt tämän itse kahden lähiomaisteni kohdalla ja en voi sanoin kuvata kuinka pahalta se tuntuu.

Te jotka vaaditte ja ihmettelette kun vanhus ei halua hoivakotiin mennä, miettikääpä tätä hetki.[/quote

Tätä voivat alapeukuttaa vai ne, jotka eivät ole joutuneet käymään asiaa läpi

Kerro sinä toki oma omaishoitajakokemuksesi. Jätit varmaankin työsi ja perheesi myös jotta voit hoitaa vanhusta kotona 24 tuntia päivässä. Miten sait rahasi riittämään kun ei ole enää työpaikkaa? Kaipasivatko lapsesi ja puolisosi toisella paikkakunnalla sinua kovasti vai tottuivatko muutaman vuoden sisällä siihen ettet enää koskaan ole kotona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö, että kun vanhus joutuu hoivakotiin, häneltä katoaa kaikki elämänhalu? Se on hirvittävää katseltavaa, kun ihminen hiipuu kun laitetaan laitokseen odottamaan kuolemaa. Olen nähnyt tämän itse kahden lähiomaisteni kohdalla ja en voi sanoin kuvata kuinka pahalta se tuntuu.

Te jotka vaaditte ja ihmettelette kun vanhus ei halua hoivakotiin mennä, miettikääpä tätä hetki.[/quote

Tätä voivat alapeukuttaa vai ne, jotka eivät ole joutuneet käymään asiaa läpi

Kerro sinä toki oma omaishoitajakokemuksesi. Jätit varmaankin työsi ja perheesi myös jotta voit hoitaa vanhusta kotona 24 tuntia päivässä. Miten sait rahasi riittämään kun ei ole enää työpaikkaa? Kaipasivatko lapsesi ja puolisosi toisella paikkakunnalla sinua kovasti vai tottuivatko muutaman vuoden sisällä siihen ettet enää koskaan ole kotona?

Harva vanhempi haluaa oman lapsensa hylkäävän oman elämänsä ja siirtyvän 24/7/365 omaishoitajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö, että kun vanhus joutuu hoivakotiin, häneltä katoaa kaikki elämänhalu? Se on hirvittävää katseltavaa, kun ihminen hiipuu kun laitetaan laitokseen odottamaan kuolemaa. Olen nähnyt tämän itse kahden lähiomaisteni kohdalla ja en voi sanoin kuvata kuinka pahalta se tuntuu.

Te jotka vaaditte ja ihmettelette kun vanhus ei halua hoivakotiin mennä, miettikääpä tätä hetki.[/quote

Tätä voivat alapeukuttaa vai ne, jotka eivät ole joutuneet käymään asiaa läpi

Kerro sinä toki oma omaishoitajakokemuksesi. Jätit varmaankin työsi ja perheesi myös jotta voit hoitaa vanhusta kotona 24 tuntia päivässä. Miten sait rahasi riittämään kun ei ole enää työpaikkaa? Kaipasivatko lapsesi ja puolisosi toisella paikkakunnalla sinua kovasti vai tottuivatko muutaman vuoden sisällä siihen ettet enää koskaan ole kotona?

Harva vanhempi haluaa oman lapsensa hylkäävän oman elämänsä ja siirtyvän 24/7/365 omaishoitajaksi.

No ainakin tuo kommentoija joka paheksui vanhuksen hylkäämistä hoivakotiin ilmeisesti haluaa juuri tuota. Mitä muita konkreettisia vaihtoehtoja huonokuntoisella vanhuksella olisi jos ei enää pärjää yksin yhtään?

Ei ne kaikki hoivakodit mitään vankiloita ole. Kerron lyhyesti oman kokemukseni. Minun alkoholisoitunut muistisairas äitini pääsi (=suostuteltiin) keväällä usean kaatumisen jälkeen 3 kk seurantajaksolle hoivakotiin. Sossu sen järjesti. Siihen loppui juominen ja kaatuilu ja tykästyi hoivakotiin niin paljon, että pyysi parin kk jälkeen että saisi jäädä sinne. Ja sai! Hän sai elämänsä ja elämänilon takaisin. Hoivakodissa aktiiviteettejä ja seuraa ja hyvää hoitoa. On ollut niin onnellinen, että hänelle löytyi niin ihana paikka. Sai varmasti monta hyvää vuotta lisää <3

Tsemppiä aloittajalle ja muille asian kanssa taisteleville. On hyvin raskasta, kun vanhus itse ei enää ymmärrä omaa parastaan ja apua ja hoitopaikkaa on vaikea saada.

Meille sattui lottovoitto, kun paikallisen tk:n lääkäri ja kunnan sossu ottivat äidin tilan vakavissaan ja pienen kunnan hyvästä hoivakodista sattui juuri tuohon saumaan löytyä yksi vapaa paikka. Oli myös suoranainen ihme, että hoitokotivastainen äiti halusikin sinne jäädä. Mutta näinkin voi käydä.

Vierailija kirjoitti:

Sanot te että nyky-yhteiskunta on kiristänyt vaatimuksiaan niin paljon että entisenkaltaiselle perheen sisäiselle hoitotyölle ei enää löydy sijaa, nykyisin pitää olla niin tehokasta että hoivakoti on ainoa malli.

Toisaalta, jos mummo on täysin järjissään, ja rahaa on paljon tilillä, niin mikään/kukaan ei kiellä maksamasta hoitavalle sukulaiselle vaikka 4000 euroa/kk palkkaa.

Vaan harvoin he tähän suostuvat itsekään.

Kyllä moni vanhus tykkää olla hoitolaitoksessa! Eivät ne kaikki ole sellaisia kauhukammioita, missä maataan vaipoissa ja lääkkeissä sängynpohjalla. Siellä on seuraa, omaa vapautta, ohjelmaa, hyvää ruokaa jne. Sukulaiset voivat vierailla, sieltä pääsee välillä "lomalle" jne.

Kaiken lisäksi siellä on koulutettuja ammattilaisia huolehtimassa lääkityksestä ja hoidosta. Minusta ei esimerkiksi olisi vaihtamaan vaippoja enkä jaksaisi nostella aikuisia ihmisiä. Ei meilllä kaikilla "huoltovelvollisilla" ole edes omia lapsia. Minusta olisi myös vaikea pestä omaa vanhempaani, en koe että "tyttönä" se olisi mitenkään helpompaa. En minä voisi pestä vieraiden ihmisten pyllyjäkään. Kaikista ei vain ole siihen, eikä se tarkoita ettenkö arvostaisi sitä työtä. Päinvastoin! Haluan rakkaille ihmisille parasta hoitoa ja sitä antaa ihminen jolla on osaaminen ja koulutus.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne kaikki hoivakodit mitään vankiloita ole. Kerron lyhyesti oman kokemukseni. Minun alkoholisoitunut muistisairas äitini pääsi (=suostuteltiin) keväällä usean kaatumisen jälkeen 3 kk seurantajaksolle hoivakotiin. Sossu sen järjesti. Siihen loppui juominen ja kaatuilu ja tykästyi hoivakotiin niin paljon, että pyysi parin kk jälkeen että saisi jäädä sinne. Ja sai! Hän sai elämänsä ja elämänilon takaisin. Hoivakodissa aktiiviteettejä ja seuraa ja hyvää hoitoa. On ollut niin onnellinen, että hänelle löytyi niin ihana paikka. Sai varmasti monta hyvää vuotta lisää <3

Tsemppiä aloittajalle ja muille asian kanssa taisteleville. On hyvin raskasta, kun vanhus itse ei enää ymmärrä omaa parastaan ja apua ja hoitopaikkaa on vaikea saada.

Meille sattui lottovoitto, kun paikallisen tk:n lääkäri ja kunnan sossu ottivat äidin tilan vakavissaan ja pienen kunnan hyvästä hoivakodista sattui juuri tuohon saumaan löytyä yksi vapaa paikka. Oli myös suoranainen ihme, että hoitokotivastainen äiti halusikin sinne jäädä. Mutta näinkin voi käydä.

Hienoa että asiat järjestyivät noin hyvin. Ei tuo ole itse asiassa kauhean harvinaistakaan. Oma anoppini harasi vastaan myös henkeen ja vereen, koti koti ja taaskin koti oli vaan se ainoa ja paras paikka hänelle. Kunnes kaatui myös ja joutui lojumaan lattialla tuntikausia yksin ennenkuin löydettiin, onneksi ei luita murtunut, mutta ei päässyt ylöskään. Sairaalakäynnin kautta sitten lopulta hoivakotiin, jossa hän onkin viihtynyt erinomisesti. Ei puhu kodista enää mitään vaan kehuskelee uusilla tuttavuuksillaan :D.

Vierailija kirjoitti:

Suku saa kieltäytyä, mummo voi antaa perinnön löytäkissoille.

Kaikki on tyytyväisiä.

Näin se taitaa mennä. Vaikka itse en paljon tule perintöä saamaan. Puolisoni on saanut aika hyvän perinnön ja tulee vielä saamaan. Hän hoitaa äitinsä kaikki asiat.

Jokainen tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

Suku saa kieltäytyä, mummo voi antaa perinnön löytäkissoille.

Kaikki on tyytyväisiä.

Niin? Mummo saa testamentata omaisuutensa ihan minne haluaa. Hän saa vaikka pistää sen menemään ennen kuin aika jättää. Ei mummoilla ole mitään velvollisuutta antaa sitä sukulaisilleen. Lapsilla on tietysti oikeus vaatia lakiosaa, mutta löytökissat saavat silti suuren osan. Minusta eläinsuojelu on oikein hyvä taho mille lahjoittaa varoja.