Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa
87-vuotias mummi on asunut kotona ja saanut kotihoidon käyntejä päivittäin, mutta nyt tilanne alkaa olla se että hoivakotiin pitäisi päästä.
Mutta pelkkä kotihoidon palveluihin myöntyminen on ollut mummille haastavaa, koska on sitä mieltä eihän vieraan ihmisen tarvitse hoitaa kun kerran on perhekin olemassa. Hän on sanonut kotona käyvälle hoitajalle usein, että ei sinun tarvitse tulla vaan kerro tyttärille ja suvun tytöille että he tulisivat.
No, hoivakotiin muuttaminen on mummille tietenkin aivan käsittämätön ajatus ja hän uhriutuu siitä jatkuvasti. Olemme kuulemma hylänneet ja pettäneet hänet, kun emme auta häntä asumaan kotona.
Mikä avuksi tilanteeseen?
Kommentit (1980)
Vierailija kirjoitti:
Hoivakotiin vain on helvetin vaikea päästä!
Milloin on liian hyväkuntoinen ja kotihoidon käyntejä oltava täydet eli 4 krt/päivä ja yksi yökäynti.
Vaikka vanhus ei kunnolla pääse sängystä omin voimin ylös, voidaan määritellä "liian hyväkuntoiseksi"!
Ainakin vuosi on kärvisteltävä ja ihme jos sittenkään hyväksytään minnekään hoivakotiin.
Onnea vaan, suosittelen laittamaan hakemukset vetämään.
Kannattaa joka tapauksessa olla ajoissa liikkeellä, kun pärjääminen heikkenee. Äitini joutui sairaalaan, koska kotihoidossa ei pärjännyt eikä hoitokodissa ollut tilaa. Sitten kun hoitokodista vapautui paikka hän pääsi sairaalasta sinne. Ikää oli silloin vähän päälle 70.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne kaikki hoivakodit mitään vankiloita ole. Kerron lyhyesti oman kokemukseni. Minun alkoholisoitunut muistisairas äitini pääsi (=suostuteltiin) keväällä usean kaatumisen jälkeen 3 kk seurantajaksolle hoivakotiin. Sossu sen järjesti. Siihen loppui juominen ja kaatuilu ja tykästyi hoivakotiin niin paljon, että pyysi parin kk jälkeen että saisi jäädä sinne. Ja sai! Hän sai elämänsä ja elämänilon takaisin. Hoivakodissa aktiiviteettejä ja seuraa ja hyvää hoitoa. On ollut niin onnellinen, että hänelle löytyi niin ihana paikka. Sai varmasti monta hyvää vuotta lisää <3
Tsemppiä aloittajalle ja muille asian kanssa taisteleville. On hyvin raskasta, kun vanhus itse ei enää ymmärrä omaa parastaan ja apua ja hoitopaikkaa on vaikea saada.
Meille sattui lottovoitto, kun paikallisen tk:n lääkäri ja kunnan sossu ottivat äidin tilan vakavissaan ja pienen kunnan hyvästä hoivakodista sattui juuri tuohon saumaan löytyä yksi vapaa paikka. Oli myös suoranainen ihme, että hoitokotivastainen äiti halusikin sinne jäädä. Mutta näinkin voi käydä.
Hienoa että asiat järjestyivät noin hyvin. Ei tuo ole itse asiassa kauhean harvinaistakaan. Oma anoppini harasi vastaan myös henkeen ja vereen, koti koti ja taaskin koti oli vaan se ainoa ja paras paikka hänelle. Kunnes kaatui myös ja joutui lojumaan lattialla tuntikausia yksin ennenkuin löydettiin, onneksi ei luita murtunut, mutta ei päässyt ylöskään. Sairaalakäynnin kautta sitten lopulta hoivakotiin, jossa hän onkin viihtynyt erinomisesti. Ei puhu kodista enää mitään vaan kehuskelee uusilla tuttavuuksillaan :D.
Monissa paikoissa tuossa vaiheessa saa vain turvarannekkeen ja eikun kotia.
Ihmiset ovat nykyään aivan käsittämättömän kylmiä omia sukulaisia kohtaan.
Totta kai hoidat omaa äitiäsi vaikka omassa kodissasi. Mikä olisi vaihtoehto??
Hahaa. Täytyypä kertoa pojalle että hankkii sellaisen asunnon, että pääsen sinne vanhana täysihoitoon.
Niin. Itse hoitajana olen kyllä täysin tietoinen että kun olen vanha niin hoitajia ei löydy varmasti. Ainakaan suomenkielisiä. Aion hapantua kotiini, en tosiaankaan mene lasten harmiksi.
"Kuvitelkaa, jos Suomessakin olisi kuten monessa EU-maassa, että on aikuisten lasten velvollisuus ensinnäkin elättää vanhuksensa, jos näillä ei omat rahat riitä, ja hoivatarpeen tullessa joko hoitaa itse tai maksaa hoitaja/hoitopaikka, jos vanhuksella ei itsellään ole varaa."
Kotihoito kävi äitini luona ja kun päätimme, että yksityinen hoivapalvelu olisi jopa tunnin kerrallaan hänen luonaan, pyysimme saada palvelusetelin. Palvelusetelillä saimme tarvittavan määrän käyntejä. Asiakas maksoi noin 50% kuluista. Jos vanhuksen eläke ei riitä hoivakodissa tai palvelutalossa asumiseen, hänelle voi hakea asumistukea. Kelan sivuilla on monenlaista tukea vanhuksille esim. eläkkeensaajan hoitotuki yms.
Kuulemma paljon on iäkkäissä sellaisia, jotka ovat oikeutettuja Kelan tukiin, mutta eivät osaa hakea niitä.
Tosiaan ihan yksilökohtaista millaiset välit perheessä.. ja elämäntilanteet, onko omia lapsia jne..
Mutta voi miettiä millaisen vanhuuden haluaisi itselleen.. ja yrittää toteuttaa sen vanhemmille polville.
Ikäihmisiltä voi oppia paljon tärkeitä asioita elämästä.
Meillä on ollut tuo tilanne jo 2 vuotta. Mummo ei pärjää kotona. On täysin sokeutunut ja muistissa ongelmaa. Lonkassa nivelrikko, minkä takia ei pysty nousemaan yksin ilman auttajaa sängystä tai tuolista. Rollaattorin kanssa kävelee sujuvasti, vaikkei näe mitään. Nouseminen seisomaan ei yksin turvallista.
Siskoni on jäänyt jumiin auttamaan häntä päivittäin. Kotihoito käy aamulla hoitamassa pesut, antaa lääkkeet, auttaa pukeutumisessa ja jättää mummon sinne nojatuoliin. Kotihoito käy toisen kerran klo 12-13 maissa, lämmittää ruuan ja auttaa vessassa. Siinä mummo sitten nojatuolissa istuu kunnes siskoni menee sinne noin klo 16, antaa päivällistä tai voileipää ja jälkiruuaksi päiväkahvit. Auttaa vessassa, tiskaa tiskit tai laittaa pyykinpesukoneen päälle. Siskoni lähtee noin klo 18 ja mummo jää taas istumaan nojatuoliin. Kotihoito käy myöhäiskäynnillä klo 19.30-20, antaa iltapalan ja lääkkeet ja auttaa iltatoimissa ja vie sänkyyn. Sängyssä mummo huutelee joskus tuntikausia. Naapurit ovat tehneet huoli-ilmoituksia lähinnä huutelun takia. Apua, joko nyt on aamu, tulkaa auttamaan pois makuulta. Ei saa hoitopaikkaa, kun itse vastustaa eikä kotoa lähde.
Muistisairas vanhus voi tarvita kokoaikaista vahtimista ( karkailut, rikkomiset, sotkemiset .vessakäyttäytyminen , aggressiot, ..) Kuinka siinä voi käydä töissä. Ei mitenkään.
Usea vanhus on virkistynyt hoitokodissa. On seuraa ja ohjelmaakin, päiväkahvia ja tonttuleikkiä. Kotona istuvat tuolissa ja odottavat kymmenminuuttista käyntiä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut tuo tilanne jo 2 vuotta. Mummo ei pärjää kotona. On täysin sokeutunut ja muistissa ongelmaa. Lonkassa nivelrikko, minkä takia ei pysty nousemaan yksin ilman auttajaa sängystä tai tuolista. Rollaattorin kanssa kävelee sujuvasti, vaikkei näe mitään. Nouseminen seisomaan ei yksin turvallista.
Siskoni on jäänyt jumiin auttamaan häntä päivittäin. Kotihoito käy aamulla hoitamassa pesut, antaa lääkkeet, auttaa pukeutumisessa ja jättää mummon sinne nojatuoliin. Kotihoito käy toisen kerran klo 12-13 maissa, lämmittää ruuan ja auttaa vessassa. Siinä mummo sitten nojatuolissa istuu kunnes siskoni menee sinne noin klo 16, antaa päivällistä tai voileipää ja jälkiruuaksi päiväkahvit. Auttaa vessassa, tiskaa tiskit tai laittaa pyykinpesukoneen päälle. Siskoni lähtee noin klo 18 ja mummo jää taas istumaan nojatuoliin. Kotihoito käy myöhäiskäynnillä klo 19.30-20, antaa iltapalan ja lääkkeet ja auttaa iltatoimissa ja vie sänkyyn. Sängyssä mummo huutelee joskus tuntikausia. Naapurit ovat tehneet huoli-ilmoituksia lähinnä huutelun takia. Apua, joko nyt on aamu, tulkaa auttamaan pois makuulta. Ei saa hoitopaikkaa, kun itse vastustaa eikä kotoa lähde.
Tämä on kyllä niin kätevä peruste yhteiskunnalle "kun mummo itse vastustaa" -- tietenkin vastustaa koska.tuon ikäinen ei halua mitään muutosta. Hän ei näe omaa parastaan ja kyllä sen pitäisi olla niin, että kun lääkäri on sitä mieltä, ettei pärjää kotona (ja omaiset sitä mieltä, etteivät heidän resurssit riitä), mummolla ei olisi vaihtoehtoa :(
Toki, tuo hölmöläisen hoitajamitoitus-pakko pitäisi nyt unohtaa niin että ne tällä hetkellä 3000 tyhjänä olevaa mummojen hoitopaikkaa saataisiin käyttöön ja näille mummoille turvatummat elämän viimeiset päivät ja vuodet.
Varsinkin kun monella mummelilla ei noitten kodinhoitajien käyntien välillä ole ketään omaista, joka kykenee uhraamaan omaa elämäänsä noinkaan paljon kuin siskosi.
Vierailija kirjoitti:
"Kuvitelkaa, jos Suomessakin olisi kuten monessa EU-maassa, että on aikuisten lasten velvollisuus ensinnäkin elättää vanhuksensa, jos näillä ei omat rahat riitä, ja hoivatarpeen tullessa joko hoitaa itse tai maksaa hoitaja/hoitopaikka, jos vanhuksella ei itsellään ole varaa."
Kotihoito kävi äitini luona ja kun päätimme, että yksityinen hoivapalvelu olisi jopa tunnin kerrallaan hänen luonaan, pyysimme saada palvelusetelin. Palvelusetelillä saimme tarvittavan määrän käyntejä. Asiakas maksoi noin 50% kuluista. Jos vanhuksen eläke ei riitä hoivakodissa tai palvelutalossa asumiseen, hänelle voi hakea asumistukea. Kelan sivuilla on monenlaista tukea vanhuksille esim. eläkkeensaajan hoitotuki yms.
Kuulemma paljon on iäkkäissä sellaisia, jotka ovat oikeutettuja Kelan tukiin, mutta eivät osaa hakea niitä.
Olen tehnyt iäkkään omaiseni kanssa samanlaisia laskelmia. Kaupungin kotihoito ei ole niin halpaa kuin kuvitellaan, eikä yksityinen hoito niin kallista. Yksityiseen hoitoon saa palvelusetelin tai kotitalousvähennyksen, ja yksityisen kanssa voi pyytää enemmän.
Vierailija kirjoitti:
[quote=Vierailija]Edunvalvontaan ja hoivakotiin.
Edunvalvonta maksaa. Ja toisekseen, ei perhe siitä päätä, että mummi joutuu edunvalvontaan.
Ei ketään noin vaan aseteta edunvalvonnan piiriin, se on melkoinen toimenpide.
Edunvalvontaan voidaan asettaa vain henkilö, jonka lääkäri on tutkinut ja lääkäritodistuksessa vahvistanut, että henkilö ei ns. ole enää "tässä maailmassa", eli ei kykene itse päättämään itseään koskevista asioista.
Sen jälkeen oikeusistuin asettaa henkilön edunvalvontaan ja määrää hänelle edunvalvojan.
Se ettei joku halua omasta kodistaan lähteä hoitokotiin ei pelkästään ole mikään syy laittaa ketään edunvalvontaan. Pitää olla muutoinkin henkisesti syrjässä elämästä, että edunvalvonta voi toteutua.
Joten älkää tietämättömät turisuttako sitä tyhmää turpaanne, kun ette oikeastei asioista tiedä paskan vertaa.
Ja hoitokoteihin ei noin vain mennä. Ensin tehdään hoidon kartoitus, ja sitten pistetään paikka vetämään hoito-hoivakotiin.
Ei niihin todellakaan mennä noin vain. Meillä 82-vuotias muistisairas pääsi pari vuotta odoteltuaan ja hylsyjä tuli muutama. Onneksi ottivat kunnalliseen kun tuli vaaratilanteita kotona ja ulkosalla.
Yksityiseen hoivakotiin olisi helpommin päässyt, mutta säästöt ja kohtuullisen hyvä eläke (1700) olisivat riittäneet melko lyhyeksi ajaksi kun maksu on neljän tonnin pintaan kuukaudessa.
Edunvalvonta ei ole mitenkään pakollinen toimenpide, mutta jos vanhuksella on paljon omaisuutta, niin sitten.
Sitä varten hoitokodit ovat olemassa, että nuorten elämä ei valu hukkaan vanhuksien takia.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis dementikkojen ym. hoidossahan mieshoitajat korvaamattomia. Kun loppuvaiheen (joka voi silti kestää monta vuotta) dementikot voivat hyökkäillä kimppuun miten sattuu ja olla fyysisesti vahvoja ja nopeita. Joten heidän pitäisi olla hoidossa paikoissa joissa on riuskoja mieshoitajia hoitamassa tällaiset hyökkäily- ja väkivaltatilanteet.
Höpöhöpö. Siinä vaiheessa jos asukas käy henkilökunnan päälle toistuvasti, ei tarvita riuskoja mieshoitajia vaan hoitohenkilökunnan lisäkoulutusta ja asukkaan lääkityksen tarkistamista.
Vierailija kirjoitti:
Sitä varten hoitokodit ovat olemassa, että nuorten elämä ei valu hukkaan vanhuksien takia.
Vai nuorten elämä. Ne "nuoret" on tuossa vaiheessa 50-60-vuotiaita, jopa 70-vuotiaita ja monella on omassa elämässä ihan tarpeeksi huolehtimista. Itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja eläkkeeni on pienempi mitä äidilläni, ei minulla riitä kunto eikä rahat äidistä huolehtimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin aloituksesta huomaa hyvin, miten asenne on edelleen se, että naisten pitää olla hoivaaja-kodinhengettäriä ja jopa jättää palkkatyönsä mummelin 24/7 hoidon takia. Miksi miesten ei koskaan tarvitse, tätä ei kukaan edes ehdota? Jaakko on aivan yhtä kykenevä hoitamaan mummoa kuin Jaanakin (ja on voimakkaampi), miksei häntä ehdoteta mummon hoitajaksi? Eikö naisen palkkatyö olekaan arvokasta kun vuosia rakennettu ura pitäisi vain heittää romukoppaan itsepäisen mummon takia, joka ei ymmärrä omaa parastaan?
Niin siis dementikkojen ym. hoidossahan mieshoitajat korvaamattomia. Kun loppuvaiheen (joka voi silti kestää monta vuotta) dementikot voivat hyökkäillä kimppuun miten sattuu ja olla fyysisesti vahvoja ja nopeita. Joten heidän pitäisi olla hoidossa paikoissa joissa on riuskoja mieshoitajia hoitamassa tällaiset hyökkäily- ja väkivaltatilanteet.
Miksi ihmeessä joku mies haluaisi olla hyökkäilyjen kohde? Lähihoitajan/sairaanhoitajan palkalla puolustaisi itseään päivät pitkät. Eiköhän tuossa ole tärkeintä kiinnittää huomiota oikeaan lääkitykseen. Se mainos "älä riko hoitajaa" koskee molempia sukupuolia. Tässä ketjussa on paljon puhuttu että poikalasten pitää myös hoivata jne ja sitten näin älytön sukupuoleen sidotu kommentti saa paljon peukkuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut tuo tilanne jo 2 vuotta. Mummo ei pärjää kotona. On täysin sokeutunut ja muistissa ongelmaa. Lonkassa nivelrikko, minkä takia ei pysty nousemaan yksin ilman auttajaa sängystä tai tuolista. Rollaattorin kanssa kävelee sujuvasti, vaikkei näe mitään. Nouseminen seisomaan ei yksin turvallista.
Siskoni on jäänyt jumiin auttamaan häntä päivittäin. Kotihoito käy aamulla hoitamassa pesut, antaa lääkkeet, auttaa pukeutumisessa ja jättää mummon sinne nojatuoliin. Kotihoito käy toisen kerran klo 12-13 maissa, lämmittää ruuan ja auttaa vessassa. Siinä mummo sitten nojatuolissa istuu kunnes siskoni menee sinne noin klo 16, antaa päivällistä tai voileipää ja jälkiruuaksi päiväkahvit. Auttaa vessassa, tiskaa tiskit tai laittaa pyykinpesukoneen päälle. Siskoni lähtee noin klo 18 ja mummo jää taas istumaan nojatuoliin. Kotihoito käy myöhäiskäynnillä klo 19.30-20, antaa iltapalan ja lääkkeet ja auttaa iltatoimissa ja vie sänkyyn. Sängyssä mummo huutelee joskus tuntikausia. Naapurit ovat tehneet huoli-ilmoituksia lähinnä huutelun takia. Apua, joko nyt on aamu, tulkaa auttamaan pois makuulta. Ei saa hoitopaikkaa, kun itse vastustaa eikä kotoa lähde.
Tämä on kyllä niin kätevä peruste yhteiskunnalle "kun mummo itse vastustaa" -- tietenkin vastustaa koska.tuon ikäinen ei halua mitään muutosta. Hän ei näe omaa parastaan ja kyllä sen pitäisi olla niin, että kun lääkäri on sitä mieltä, ettei pärjää kotona (ja omaiset sitä mieltä, etteivät heidän resurssit riitä), mummolla ei olisi vaihtoehtoa :(
Toki, tuo hölmöläisen hoitajamitoitus-pakko pitäisi nyt unohtaa niin että ne tällä hetkellä 3000 tyhjänä olevaa mummojen hoitopaikkaa saataisiin käyttöön ja näille mummoille turvatummat elämän viimeiset päivät ja vuodet.
Varsinkin kun monella mummelilla ei noitten kodinhoitajien käyntien välillä ole ketään omaista, joka kykenee uhraamaan omaa elämäänsä noinkaan paljon kuin siskosi.
Hoitajamitoitus ei ole vielä voimassa. Paikkoja on vapaana siksi, että ei ole hakijoita vanhuspuolen työpaikkoihin.
Meidän seudulla on esim uusi 72 paikkaunen tehpa. 30 paikkaa on tyhjänä, kun ei ole työttömiä lähihoitajia, jotka sinne hakisi. Lisäksi jos hoitajamitoitusts pienennetään, hakijoita on vielä vähemmän. Nyt 15 vanhusta, kolme aamussa, kaksi illassa. Tällä just ehtii lappupesut, kuivitukset ja syötöt ja lääkkeet, jos vielä vähennetään, pitää miettiä, kuka syötetään tänään ja kuka huomenna
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mikä pitäisi välittömästi korjata ja auttaisi omaisia hoidossa: Kotihoitajat takaisin ja heti.
"Niitä vanhanaikaisia kodinhoitajia, jotka osasivat pestä pyykit ja mankeloida, valmistaa silakkapihvejä ja vispipuuroa, pestä ikkunat ja puhdistaa uunin luukun laseja myöten. Sen lisäksi kodinhoitaja pystyi hoitamaan säärihaavan, pistämään insuliinin, jakamaan lääkkeet, hoivaamaan koliikkivauvaa, leikittämään isompia, kuuntelemaan, täyttämään lomakkeita, leipomaan pullaa, käymään kaupassa. Sitten joku suuressa viisaudessaan keksi, että kodinhoitajan sijaan pitää saada lähihoitaja. Kodinhoitajien koulutus lakkautettiin. Kohta lakkasi myös kodinhoitajien toiminta sellaisena kuin se oli. Työ pirstaloitui. Vanhuksen luona saattaa ravata väkeä kuin hollituvassa: yksi käy siivoamassa, toinen tuo ruoan, kolmas toimii saattoapuna lääkärireissulla, neljäs pesee ja pukee ja niin edelleen. Tätä perustellaan tehokkuudella, mutta kaukanahan se on tehokkuudesta, kun työntekijät ajavat korttelirallia ympäri kaupunkia kunkin käydessä pikaisesti hutaisemassa sen oman pienen viipaleen "kokonaisvaltaiseksikin" kehutusta vanhustyöstä."
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/merjanurmiostuomi/218477-olipa-kerran-…
Todellakin. Erittäin hyvin sanottu.
Tavallaan toimiva idea, mutta tuossakin on kannustinloukku. Eli ei kannata tienata yli 100 000 euroa vuodessa, vaan kikkailla ylimääräiset rahat jotenkin muuten.
Suomessahan tuo tuloraja olisi 10 000 euroa, jolloin töissä ei kannattaisi käydä lapsienkaan lainkaan. Siinä sitten olisi sosiaalielättinä vanhukset, lapset ja lapsenlapset.