Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa

Vaikea juttu kyllä. Jokainen varmasti ymmärtää miten tärkeä oma koti on. Ajattelleempa jos itse joutui lähtemään vieraaseen paikkaan vasten omaa tahtoa ja olemaan ventovieraiden ihmisten armoilla. Varsinkin kun hoivakodit ovat olleet jatkuvasti vain huonon uutisoinnin takia otsikoissa voi varmasti pelottaa vielä enemmän. On aivan luonnollista, että vanhenevalle ihmiselle turva ja lohtu löytyy kodista ja rakkaista. Ja niistä haluaa pitää kiinni, kun paljon muusta ei voi ja vanhenevalla ihmisellä hoivakoti tarkoittaa väistämättäkin kontaktien vähenemistä ja totutettua aivan uuteen, jos nyt on asunut samassa paikassa vuosikymmeniä ja lapset ovat käyneet tiheästi asioita hoitamassa.

Lähtekää siitä näkökulmasta, joka vastaa mumminne näkökulmaa. Mikä on se perimmäinen syy miksi mummi on niin vastahankaa muuttamista. Onko se pelko vieraasta ja muutoksista vai enemmänkin pelko rakkaiden menettämisestä vaiko vain mummin kokemus siitä, että hän haluaa jämerästi uskoa että pärjää kotonaan.

Oli mikä vaan syynä niin koittakaaa keskustella avoimesti ja sen mukaan mihin mummi kykenee. Jos mummilla on paljon vielä kapasiteettiä jäljellä voi jutella vapaammin ja jos vähemmän voi vaati aikaa miettiä miten asian esittää. Koittakaa esittää asia niin, että katsotaan asiaa hyötynäkökulmasta, haittojen näkökulmasta ja kaikkien näkökulmasta. Älkää vähätelkö mummin kokemuksia vaan ottakaa ne todesta ja esittäkää siihen realistisia ja päteviä ehdotuksia ja esimerkkejä. Jos mummi esimerkisi on sitä mieltä että pärjää hyvin yksin, esittäkää niitä esimerkkejä ja kokemuksia joita teillä on ollut asiasta. Älkää vain vähätelkö mummia sillä varmasti mummilla on myös avuntarpeen lisäksi myös toimintakykyä. Sen puolen tukemisen tapoja voi miettiä ja kertoa miten niitä voi toteuttaa vaikka hoivakodissakin.

Aina toki hyvinkään suunniteltu keskustelu ei auta mutta koittakaa edes. Käykää yhdessä turustumassa hoivakoteihin ja valitkaa mahdollisuuksien mukaan mieluisin, jos siis näin on mahdollista tehdä. Kaikki paikat eivät ole kummoisia ja jos vaihtoehtoiksi jää vain joko huono hoivakoti tai mummi kokonaan heitteillä niin siitä huonostakin vaihtoehdosta pitää koittaa löytää jotain hyvää sekä tarjoamalla niitä asiota joita voitte itse tehdä. Esim. Kertoa että vierailette vaikka viikoittain tai olette muuten yhteydessä.

Tsemppiä ja toivottavasti mummin tilanne selviää mummin parhaaksi. Olen itse myös pappaani joutunut aikoinaan kannustamaan tuon päätöksen tekemisessä ja se ei ollut helppoa eikä mukavaa myöskään minulle, koska ymmärsin kyllä miltä papasta on tuo mahtanut tuntua ja tuntui tosi pahalta olla saattelemassa häntä rakkaasta paikasta pois jonnekin johon hän ei olisi tietenkään halunnut jos vaihtoehtoja olisi ollut. Olen jälkeenpäin myös miettinyt, että olisin voinut olla papalle enemmän tukena ja yrittää myös tukea hänen hyvinvointia uudessa paikassa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä  varten hoitokodit ovat olemassa, että nuorten elämä ei valu hukkaan vanhuksien takia.

Vai nuorten elämä. Ne "nuoret" on tuossa vaiheessa 50-60-vuotiaita, jopa 70-vuotiaita ja monella on omassa elämässä ihan tarpeeksi huolehtimista. Itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja eläkkeeni on pienempi mitä äidilläni, ei minulla riitä kunto eikä rahat äidistä huolehtimiseen.

Tämän keskustelun innoittamana laskeskelin, että jos vanhempani tarvitsevat apua kahdeksankymppisinä, minä olen ihan hyvässä tilanteessa, viisikymppinen, lapset juuri muuttaneet pois kotoa. Siskoni taas edelleen elää lapsiperhe-elämää, aikaa ja energiaa tuskin on kovin paljon vanhuksille.

Siitä 10 vuotta eteenpäin ja minulla on viimeiset työvuodet edessä. Omille vanhemmille ne alkoivat olla aika raskaita. Työt kyllä jaksoi hyvin, mutta muuhun ei ollut voimia. Siinä kohtaa siskoni joutuisi kantamaan isoimman vastuun. 

Onneksi meitä on kaksi!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nuo hoitopaikat on sitä varten että vanhukset saadaan pois viemästä asuntoja, pitäisi laatia laki että kaikki yli 70 vuotiaat asuisi niissä ja ei olisi aina valittamassa jos jostain kuuluu jokin kolahdus. Niitä voisi rakentaa johonkin metsään niin ei tuu niin kalliiksi. Meillä tampereella on ihan kauheat asuntojen hinnat kun nää seniilit hoidokit miehittää kaikki asunnot.

🙄🙄🙄

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nuo hoitopaikat on sitä varten että vanhukset saadaan pois viemästä asuntoja, pitäisi laatia laki että kaikki yli 70 vuotiaat asuisi niissä ja ei olisi aina valittamassa jos jostain kuuluu jokin kolahdus. Niitä voisi rakentaa johonkin metsään niin ei tuu niin kalliiksi. Meillä tampereella on ihan kauheat asuntojen hinnat kun nää seniilit hoidokit miehittää kaikki asunnot.

Et sitten itse meinaa seitsenkymppiseksi elää? Kyllä sen tuosta huomaakin. 😆😆😂

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nuo hoitopaikat on sitä varten että vanhukset saadaan pois viemästä asuntoja, pitäisi laatia laki että kaikki yli 70 vuotiaat asuisi niissä ja ei olisi aina valittamassa jos jostain kuuluu jokin kolahdus. Niitä voisi rakentaa johonkin metsään niin ei tuu niin kalliiksi. Meillä tampereella on ihan kauheat asuntojen hinnat kun nää seniilit hoidokit miehittää kaikki asunnot.

Minä voin kyllä myydä sinulle omistusasuntoni, kun mielestäsi vapaita asuntoja ei Tampereelta  löydy, koska me kaikki "seniilit" ne omistamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot te että nyky-yhteiskunta on kiristänyt vaatimuksiaan niin paljon että entisenkaltaiselle perheen sisäiselle hoitotyölle ei enää löydy sijaa, nykyisin pitää olla niin tehokasta että hoivakoti on ainoa malli.

Kerropa näistä "nyky-yhteiskunnan kiristyneistä vaatimuksista". Mikä on muuttunut?

Ensinnäkin, useimmat naiset käyvät kodin ulkopoilella töissä.Po. mummi itse ei välttämättä käynyt?

Tämän päivän työelämä on rankempaa kuin ennen, kun nykyään kaikki tapahtuu henkilöstön alimitoituksella, ihan riippumatta alasta.

Työmatkat vievät päivästä jopa 2-3 tuntia, ainakin pk-seudulla. Kaikilla ei ole mahdollisuutta asua työpaikan lähellä ja moni vaihtaa työpaikkaa , mutta on juurtunut kotialueelleen.

Oman äitini vanhetessa ja ongelmien ilmettyä, mietin vahvasti jäämistä hänen omaishoitajakseen, vaakakupissa painoi sekin, että äitini oli ollut ihana äiti ja hyvä ihminen.

Se olisi käytännössä tarkoittanut äitini ottamista luoksemme asumaan, jolloin nuorisomme olisi joutunut tinkimään omasta tilastaan ja kavereiden tuominen meille olisi vaikeutunut. Se olisi siis tarkoittanut koko perheen elämän pyörimistä äitini hoivan ympärillä ja nuoriso olisi hengaillut jossain muualla kuin meillä, mitä edelleen pidän parempana vaihtoehtona.

Onneksi tulin järkiini; tilanne olisi tarkoittanut sitä, että minulla olisi ollut vähemmän aikaa omille lapsilleni ja miehelleni,  vähemmän rahaa elämämme kustantamiseen ja surkea eläke omiin vanhuusvuosiini.

Sen lisäksi olisin ollut 24/7 kiinni äitini hoivassa, eli täysin ilman vapaa-aikaa itse. Realistina ymmärsin, että ratkaisu olisi huono kaikkien kannalta.

Kyllä se vain niin useimmiten menee, että kaikkien kannalta hoivakoti on se toimivin paikka.

Aikamoiset "myyntipuheet" jouduin äitini kanssa käymään. Hoivakoti osoittautui ihanaksi paikaksi, henkilökunta oli mahtavan upeaa ja hoiti vanhuksia kunnioituksella ja ystävällisyydellä. Äiti viihtyi ja tunsi olonsa turvalliseksi ja huolehdituksi, aivojen hiipumisesta huolimatta.

Nämä "tietysti hoidat kotona vanhempasi/isovanhempasi" -puheet raivostuttaa todella.  Naisella +45 voi olla pieniä lapsia, teinejä, bonuslapsia, ura, omat vaihdevuodet, omat vanhemmat/miehen vanhemmat huolehdittavana. Siihen lisäksi tämä tekopyhä mussutus....  Miksei miehet hoida vanhempiaan/isovanhempiaan? AINA se on naisen osa !?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia mikä pitäisi välittömästi korjata ja auttaisi omaisia hoidossa: Kotihoitajat takaisin ja heti.

"Niitä vanhanaikaisia kodinhoitajia, jotka osasivat pestä pyykit ja mankeloida, valmistaa silakkapihvejä ja vispipuuroa, pestä ikkunat ja puhdistaa uunin luukun laseja myöten. Sen lisäksi kodinhoitaja pystyi hoitamaan säärihaavan, pistämään insuliinin, jakamaan lääkkeet, hoivaamaan koliikkivauvaa, leikittämään isompia, kuuntelemaan, täyttämään lomakkeita, leipomaan pullaa, käymään kaupassa. Sitten joku suuressa viisaudessaan keksi, että kodinhoitajan sijaan pitää saada lähihoitaja. Kodinhoitajien koulutus lakkautettiin. Kohta lakkasi myös kodinhoitajien toiminta sellaisena kuin se oli. Työ pirstaloitui. Vanhuksen luona saattaa ravata väkeä kuin hollituvassa: yksi käy siivoamassa, toinen tuo ruoan, kolmas toimii saattoapuna lääkärireissulla, neljäs pesee ja pukee ja niin edelleen. Tätä perustellaan tehokkuudella, mutta kaukanahan se on tehokkuudesta, kun työntekijät ajavat korttelirallia ympäri kaupunkia kunkin käydessä pikaisesti hutaisemassa sen oman pienen viipaleen "kokonaisvaltaiseksikin" kehutusta vanhustyöstä."

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/merjanurmiostuomi/218477-olipa-kerran-…

Todellakin. Erittäin hyvin sanottu.

Kukahan näihin kodinhoitajan hommiin lähtisi? Palkka todennäköisesti olisi heikko. Toisekseen eikö siivouspalvelut ole luonteeltaan sellaisia, että kukin maksaa ne itse. Ei yhteiskunnan tehtävä ole palkata piikoja kenenkään uuninluukkuja jynssämään. 

Tämä ei ole meillä vielä ajankohtaista, mutta varmaan kohta, koska sekä omat että mieheni vanhemmat ovat jo seitsemänkymppisiä, omakotiasujia. Olen miettinyt, että jos joku heistä tarvitsee jatkossa kotiapua, varmaan paras vaihtoehto on palkata au pair. Varmaan joku nuori opiskelija tms asuntoa ja rahaa vastaan suostuisi auttelemaan eläkeläisiä pikku puuhissa ja katsomaan niiden perään.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole meillä vielä ajankohtaista, mutta varmaan kohta, koska sekä omat että mieheni vanhemmat ovat jo seitsemänkymppisiä, omakotiasujia. Olen miettinyt, että jos joku heistä tarvitsee jatkossa kotiapua, varmaan paras vaihtoehto on palkata au pair. Varmaan joku nuori opiskelija tms asuntoa ja rahaa vastaan suostuisi auttelemaan eläkeläisiä pikku puuhissa ja katsomaan niiden perään.

Menepä ehdottamaan, niin saat vastaasi suuttumuksen ja jyrkän ein, sillä eihän heidän luo mitään ulkopuolisia tule asumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia mikä pitäisi välittömästi korjata ja auttaisi omaisia hoidossa: Kotihoitajat takaisin ja heti.

"Niitä vanhanaikaisia kodinhoitajia, jotka osasivat pestä pyykit ja mankeloida, valmistaa silakkapihvejä ja vispipuuroa, pestä ikkunat ja puhdistaa uunin luukun laseja myöten. Sen lisäksi kodinhoitaja pystyi hoitamaan säärihaavan, pistämään insuliinin, jakamaan lääkkeet, hoivaamaan koliikkivauvaa, leikittämään isompia, kuuntelemaan, täyttämään lomakkeita, leipomaan pullaa, käymään kaupassa. Sitten joku suuressa viisaudessaan keksi, että kodinhoitajan sijaan pitää saada lähihoitaja. Kodinhoitajien koulutus lakkautettiin. Kohta lakkasi myös kodinhoitajien toiminta sellaisena kuin se oli. Työ pirstaloitui. Vanhuksen luona saattaa ravata väkeä kuin hollituvassa: yksi käy siivoamassa, toinen tuo ruoan, kolmas toimii saattoapuna lääkärireissulla, neljäs pesee ja pukee ja niin edelleen. Tätä perustellaan tehokkuudella, mutta kaukanahan se on tehokkuudesta, kun työntekijät ajavat korttelirallia ympäri kaupunkia kunkin käydessä pikaisesti hutaisemassa sen oman pienen viipaleen "kokonaisvaltaiseksikin" kehutusta vanhustyöstä."

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/merjanurmiostuomi/218477-olipa-kerran-…

Todellakin. Erittäin hyvin sanottu.

Kukahan näihin kodinhoitajan hommiin lähtisi? Palkka todennäköisesti olisi heikko. Toisekseen eikö siivouspalvelut ole luonteeltaan sellaisia, että kukin maksaa ne itse. Ei yhteiskunnan tehtävä ole palkata piikoja kenenkään uuninluukkuja jynssämään. 

Mistä tämä asenne, että kotityöt olisivat jonkinlaista nöyryyttävää piikomista jota ei pitäisi tehdä? Piiat olivat täysin sidottuja työpaikkaansa ja asuivat siellä, kodinhoitaja olisi aivan normaalisti työtä tekevä ammattilainen jolla on oma elämä. Tietenkin siitä pitäisi maksaa kunnollista palkkaa, monilla vastaavilla aloilla on ongelmana huono palkka.

Ihan hyvin voisin tehdä kodinhoitajan hommia, olen tällä hetkellä henkilökohtainen avustaja ja molemmat näistä ovat arvokasta työtä vaikka tuota avustajan työtäkin haukutaan joksikin piikomiseksi ja valitetaan siitä kun ihan siivoamaankin voi joutua. Tietysti palkkaa pitäisi nostaa, tätä ammattia ei arvosteta ja se näkyy palkassa.

Monet huonokuntoiset vanhukset eivät saa kotitöihin apua mistään, ei kaikilla ole varaa maksaa siivoojasta ja kotihoito ei siivoa. Kyse on "vähän" isommasta ongelmasta kuin siitä, että joku uuninluukku on putsaamatta, kauheassa kunnossa voi olla asunto ja siellä sitten avuttomassa tilassa olevan vanhuksen pitäisi elää. Onko se ihmisarvoista vanhuutta?

Vierailija kirjoitti:

Nämä "tietysti hoidat kotona vanhempasi/isovanhempasi" -puheet raivostuttaa todella.  Naisella +45 voi olla pieniä lapsia, teinejä, bonuslapsia, ura, omat vaihdevuodet, omat vanhemmat/miehen vanhemmat huolehdittavana. Siihen lisäksi tämä tekopyhä mussutus....  Miksei miehet hoida vanhempiaan/isovanhempiaan? AINA se on naisen osa !?

Tästä tulee elävästi mieleen naispuolinen sukulainen, joka opasti, kuinka olisi pitänyt mennä hoitamaan ikääntyvää vanhempaa useamman sadan kilometrin päähän. Sukulaiselle ei vain millään mennyt jakeluun, että teen epäsäännöllistä kolmivuorotyötä, joten aikaa ei vain ole. Kyllä minun tyttärenä ja sairaanhoitajana vaan pitää  mennä. Tokaisin siihen, että onhan veljeni yhtä kykenevä ja hänellä on huomattavasti joustavammat työajat, kuin minulla ja veli on muutenkin aina ollut se kaikista tärkein. No, sukulaisen mielestä tämä ei käynyt, sillä veljellä oli aikaa vievä harrastus; sanotaan vaikka maratonien juokseminen. Sukulaisen mielestä veljen ei tarvinnut osallistua vanhempien hoitamiseen, koska hänen piti käydä lenkillä, mutta minun olisi pitänyt singahtaa kahden päivän vapaalla 400 kilometrin päähän toteuttamaan velvollisuuttani. 

Jättäkää hänet ihan omilleen niin oppii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia mikä pitäisi välittömästi korjata ja auttaisi omaisia hoidossa: Kotihoitajat takaisin ja heti.

"Niitä vanhanaikaisia kodinhoitajia, jotka osasivat pestä pyykit ja mankeloida, valmistaa silakkapihvejä ja vispipuuroa, pestä ikkunat ja puhdistaa uunin luukun laseja myöten. Sen lisäksi kodinhoitaja pystyi hoitamaan säärihaavan, pistämään insuliinin, jakamaan lääkkeet, hoivaamaan koliikkivauvaa, leikittämään isompia, kuuntelemaan, täyttämään lomakkeita, leipomaan pullaa, käymään kaupassa. Sitten joku suuressa viisaudessaan keksi, että kodinhoitajan sijaan pitää saada lähihoitaja. Kodinhoitajien koulutus lakkautettiin. Kohta lakkasi myös kodinhoitajien toiminta sellaisena kuin se oli. Työ pirstaloitui. Vanhuksen luona saattaa ravata väkeä kuin hollituvassa: yksi käy siivoamassa, toinen tuo ruoan, kolmas toimii saattoapuna lääkärireissulla, neljäs pesee ja pukee ja niin edelleen. Tätä perustellaan tehokkuudella, mutta kaukanahan se on tehokkuudesta, kun työntekijät ajavat korttelirallia ympäri kaupunkia kunkin käydessä pikaisesti hutaisemassa sen oman pienen viipaleen "kokonaisvaltaiseksikin" kehutusta vanhustyöstä."

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/merjanurmiostuomi/218477-olipa-kerran-…

Todellakin. Erittäin hyvin sanottu.

Kukahan näihin kodinhoitajan hommiin lähtisi? Palkka todennäköisesti olisi heikko. Toisekseen eikö siivouspalvelut ole luonteeltaan sellaisia, että kukin maksaa ne itse. Ei yhteiskunnan tehtävä ole palkata piikoja kenenkään uuninluukkuja jynssämään. 

Mistä tämä asenne, että kotityöt olisivat jonkinlaista nöyryyttävää piikomista jota ei pitäisi tehdä? Piiat olivat täysin sidottuja työpaikkaansa ja asuivat siellä, kodinhoitaja olisi aivan normaalisti työtä tekevä ammattilainen jolla on oma elämä. Tietenkin siitä pitäisi maksaa kunnollista palkkaa, monilla vastaavilla aloilla on ongelmana huono palkka.

Ihan hyvin voisin tehdä kodinhoitajan hommia, olen tällä hetkellä henkilökohtainen avustaja ja molemmat näistä ovat arvokasta työtä vaikka tuota avustajan työtäkin haukutaan joksikin piikomiseksi ja valitetaan siitä kun ihan siivoamaankin voi joutua. Tietysti palkkaa pitäisi nostaa, tätä ammattia ei arvosteta ja se näkyy palkassa.

Monet huonokuntoiset vanhukset eivät saa kotitöihin apua mistään, ei kaikilla ole varaa maksaa siivoojasta ja kotihoito ei siivoa. Kyse on "vähän" isommasta ongelmasta kuin siitä, että joku uuninluukku on putsaamatta, kauheassa kunnossa voi olla asunto ja siellä sitten avuttomassa tilassa olevan vanhuksen pitäisi elää. Onko se ihmisarvoista vanhuutta?

Tiedän itse montakin yritystä, jotka tekevät kotisiivouksia. Ongelmahan on se, että ei tästä haluta maksaa, kun kodinhoitajan pitää olla "halpa"...  Ja varsinkin ihan hyvätuloisetkin vanhukset eivät suostu mistään hinnasta teettämään työtä ulkopuolisella, kun on lapsia...

Surullista kirjoitti:

Ihmiset ovat nykyään aivan käsittämättömän kylmiä omia sukulaisia kohtaan.

Totta kai hoidat omaa äitiäsi vaikka omassa kodissasi. Mikä olisi vaihtoehto??

Ei mun äitini suostunut maalta tänne kerrostaloon muuttamaan. Mun olisi pitänyt jättää työni ja perheeni ja muuttaa hänen luokseen. Ei tullut kauppoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö, että kun vanhus joutuu hoivakotiin, häneltä katoaa kaikki elämänhalu? Se on hirvittävää katseltavaa, kun ihminen hiipuu kun laitetaan laitokseen odottamaan kuolemaa. Olen nähnyt tämän itse kahden lähiomaisteni kohdalla ja en voi sanoin kuvata kuinka pahalta se tuntuu.

Te jotka vaaditte ja ihmettelette kun vanhus ei halua hoivakotiin mennä, miettikääpä tätä hetki.[/quote

Tätä voivat alapeukuttaa vai ne, jotka eivät ole joutuneet käymään asiaa läpi

Alapeukutin ja olen kokenut kolmen lähiomaisen laitokseen joutumisen. Kahta muistisairasta hoidin useita vuosia pitempään kuin olisin kohtuudella jaksanut, enkä voi sanoin kuvata, kuinka pahalta tuntui, kun itse sairastuin vakavaan uupumukseen. Oma elämä jäi elämättä ja lapsenlapsia en jaksanut tavata/ hoitaa, niin usein, kuin olisin halunnut isovanhemmuudesta nauttia. Kolmannen kohdalla kieltäydyin omaishoitajuudesta heti kun tunsin jaksamiseni alkavan loppua. Jätin tylysti kunnalle viestin, että käyn vain kyläilemässä, mutta yhtään vaippaa en vaihda, enkä lähde mummon perässä juoksemaan pitkin kyliä, kun hän päättää lähteä navettahommiin keskellä yötä, keskellä taajamaa. Alan olla nyt itsekin hoivakoti-ikäinen, enkä ikimaailmassa velvoittaisi, enkä haluaisi kaataa lasteni tai sukulaisteni niskaan hoito taakkaa minun hoitamisestani. Ja tämä kaikki siis oman kokemuksen kautta.

Kommenttini ei suinkaan tarkoittanut, että omaisen pitäisi uhrautua ja hoitaa itse vanhusta. Kommentti oli tarkoitettu lähinnä niille, jotka huutelee sivusta että laittakaa vanhus hoitokotiin ymmärtämättä mitä se vanhukselle tarkoittaa.

Olen pahoillani kokemastasi. Itse järjestin omaisilleni kotihoidon ym. kunnes sekään ei enää riittänyt. Silloin raskain sydämmin suostuin, että siirtyvät hoitokotiin.

Joo, siis kun täällä vain sanotaan että laittakaa hoitokotiin ja jopa hehkutetaan kuinka sitten saa palvelua ja on seuraa ja virikkeitä ja trallalaa (ihan kuin olisivat jotkut mainosmiehet paikalla mainostamassa hoitokoteja), niin eipä siinä paljon mietitä mitä se tosiaan vanhuksen kannalta tarkoittaa. Aika lailla heitteillä niissä laitoksissakin ollaan, sukulaiseni esimerkiksi ei saanut koronarokotusta koska oli sinä päivänä niin väsynyt ja huonokuntoinen, että ei jaksanut lähteä palvelutalon yleisiin tiloihin joissa rokotuksia annettiin. Ei voitu sitten tulla hänen asuntoonsa sitä antamaan. Että sellaista palvelua. Varsinaisissa hoitokodeissa ihmisiä makuutetaan likaisissa vaipoissa, erilaisia tulehduksia ei hoideta, tulee painehaavoja....ulos nyt ei tietenkään pääse vaikka pystyisi autettuna kävelemäänkin, ja henkilökunta voi olla suorastaan ilkeää. Ruokaakaan ei välttämättä kunnolla saa kun joko syötetään sellaisella vauhdilla, ettei vanhus pysty nielemään, tai vain annetaan lautanen muistisairaalle joka ei enää ymmärrä miten syödään, koskematon lautanen sitten viedään pois kiekaisten, että eikö maistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote=Vierailija]Edunvalvontaan ja hoivakotiin.

Edunvalvonta maksaa.  Ja toisekseen, ei perhe siitä päätä, että mummi joutuu edunvalvontaan.

Ei ketään noin vaan aseteta edunvalvonnan piiriin, se on melkoinen toimenpide.

 

Edunvalvontaan voidaan asettaa vain henkilö, jonka lääkäri on tutkinut ja lääkäritodistuksessa vahvistanut, että henkilö ei ns. ole enää  "tässä maailmassa", eli ei kykene itse päättämään itseään koskevista asioista.

Sen jälkeen oikeusistuin asettaa henkilön edunvalvontaan ja määrää hänelle edunvalvojan.

Se ettei joku halua omasta kodistaan lähteä hoitokotiin ei pelkästään ole mikään syy laittaa ketään edunvalvontaan.    Pitää olla muutoinkin henkisesti syrjässä elämästä, että edunvalvonta voi toteutua.

Joten älkää tietämättömät turisuttako sitä tyhmää turpaanne, kun ette oikeastei asioista tiedä paskan vertaa.

Ja hoitokoteihin ei noin vain mennä.  Ensin tehdään hoidon kartoitus, ja sitten pistetään paikka vetämään hoito-hoivakotiin.

Ei niihin todellakaan mennä noin vain. Meillä 82-vuotias muistisairas pääsi pari vuotta odoteltuaan ja hylsyjä tuli muutama. Onneksi ottivat kunnalliseen kun tuli vaaratilanteita kotona ja ulkosalla.

Yksityiseen hoivakotiin olisi helpommin päässyt, mutta säästöt ja kohtuullisen hyvä eläke (1700) olisivat riittäneet melko lyhyeksi ajaksi kun maksu on neljän tonnin pintaan kuukaudessa.

Edunvalvonta ei ole mitenkään pakollinen toimenpide, mutta jos vanhuksella on paljon omaisuutta, niin sitten.

Mua oikeasti välillä pelottaa se, että omaiset laitetaan vastuuseen vanhuksen hoidosta. Sitten kun ei itse pysty hoitamaan, pitää rahoittaa vanhuksen hoivakotipaikka, 4000€/kk. Siihen sitten meneekin vanhuksen alle 1000€ eläke, oma nettopalkka kokonaan, sekä 2/3 puolison nettopalkasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö, että kun vanhus joutuu hoivakotiin, häneltä katoaa kaikki elämänhalu? Se on hirvittävää katseltavaa, kun ihminen hiipuu kun laitetaan laitokseen odottamaan kuolemaa. Olen nähnyt tämän itse kahden lähiomaisteni kohdalla ja en voi sanoin kuvata kuinka pahalta se tuntuu.

Te jotka vaaditte ja ihmettelette kun vanhus ei halua hoivakotiin mennä, miettikääpä tätä hetki.[/quote

Tätä voivat alapeukuttaa vai ne, jotka eivät ole joutuneet käymään asiaa läpi

Alapeukutin ja olen kokenut kolmen lähiomaisen laitokseen joutumisen. Kahta muistisairasta hoidin useita vuosia pitempään kuin olisin kohtuudella jaksanut, enkä voi sanoin kuvata, kuinka pahalta tuntui, kun itse sairastuin vakavaan uupumukseen. Oma elämä jäi elämättä ja lapsenlapsia en jaksanut tavata/ hoitaa, niin usein, kuin olisin halunnut isovanhemmuudesta nauttia. Kolmannen kohdalla kieltäydyin omaishoitajuudesta heti kun tunsin jaksamiseni alkavan loppua. Jätin tylysti kunnalle viestin, että käyn vain kyläilemässä, mutta yhtään vaippaa en vaihda, enkä lähde mummon perässä juoksemaan pitkin kyliä, kun hän päättää lähteä navettahommiin keskellä yötä, keskellä taajamaa. Alan olla nyt itsekin hoivakoti-ikäinen, enkä ikimaailmassa velvoittaisi, enkä haluaisi kaataa lasteni tai sukulaisteni niskaan hoito taakkaa minun hoitamisestani. Ja tämä kaikki siis oman kokemuksen kautta.

Kommenttini ei suinkaan tarkoittanut, että omaisen pitäisi uhrautua ja hoitaa itse vanhusta. Kommentti oli tarkoitettu lähinnä niille, jotka huutelee sivusta että laittakaa vanhus hoitokotiin ymmärtämättä mitä se vanhukselle tarkoittaa.

Olen pahoillani kokemastasi. Itse järjestin omaisilleni kotihoidon ym. kunnes sekään ei enää riittänyt. Silloin raskain sydämmin suostuin, että siirtyvät hoitokotiin.

Joo, siis kun täällä vain sanotaan että laittakaa hoitokotiin ja jopa hehkutetaan kuinka sitten saa palvelua ja on seuraa ja virikkeitä ja trallalaa (ihan kuin olisivat jotkut mainosmiehet paikalla mainostamassa hoitokoteja), niin eipä siinä paljon mietitä mitä se tosiaan vanhuksen kannalta tarkoittaa. Aika lailla heitteillä niissä laitoksissakin ollaan, sukulaiseni esimerkiksi ei saanut koronarokotusta koska oli sinä päivänä niin väsynyt ja huonokuntoinen, että ei jaksanut lähteä palvelutalon yleisiin tiloihin joissa rokotuksia annettiin. Ei voitu sitten tulla hänen asuntoonsa sitä antamaan. Että sellaista palvelua. Varsinaisissa hoitokodeissa ihmisiä makuutetaan likaisissa vaipoissa, erilaisia tulehduksia ei hoideta, tulee painehaavoja....ulos nyt ei tietenkään pääse vaikka pystyisi autettuna kävelemäänkin, ja henkilökunta voi olla suorastaan ilkeää. Ruokaakaan ei välttämättä kunnolla saa kun joko syötetään sellaisella vauhdilla, ettei vanhus pysty nielemään, tai vain annetaan lautanen muistisairaalle joka ei enää ymmärrä miten syödään, koskematon lautanen sitten viedään pois kiekaisten, että eikö maistu.

Mitä se sitten työssäkäyvien perheellisten omaisten kannalta tarkoittaa? Kenenkään aika ei riitä tai terveys kestä nukkumatta 24/7 valvontaa pärjään toki ihan itte vanhuksen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole meillä vielä ajankohtaista, mutta varmaan kohta, koska sekä omat että mieheni vanhemmat ovat jo seitsemänkymppisiä, omakotiasujia. Olen miettinyt, että jos joku heistä tarvitsee jatkossa kotiapua, varmaan paras vaihtoehto on palkata au pair. Varmaan joku nuori opiskelija tms asuntoa ja rahaa vastaan suostuisi auttelemaan eläkeläisiä pikku puuhissa ja katsomaan niiden perään.

Pelkästään huolehtiminen niistä omakotitaloista ja niiden piha-alueista käy työstä.

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekö, että kun vanhus joutuu hoivakotiin, häneltä katoaa kaikki elämänhalu? Se on hirvittävää katseltavaa, kun ihminen hiipuu kun laitetaan laitokseen odottamaan kuolemaa. Olen nähnyt tämän itse kahden lähiomaisteni kohdalla ja en voi sanoin kuvata kuinka pahalta se tuntuu.

Te jotka vaaditte ja ihmettelette kun vanhus ei halua hoivakotiin mennä, miettikääpä tätä hetki.[/quote

Tätä voivat alapeukuttaa vai ne, jotka eivät ole joutuneet käymään asiaa läpi

Alapeukutin ja olen kokenut kolmen lähiomaisen laitokseen joutumisen. Kahta muistisairasta hoidin useita vuosia pitempään kuin olisin kohtuudella jaksanut, enkä voi sanoin kuvata, kuinka pahalta tuntui, kun itse sairastuin vakavaan uupumukseen. Oma elämä jäi elämättä ja lapsenlapsia en jaksanut tavata/ hoitaa, niin usein, kuin olisin halunnut isovanhemmuudesta nauttia. Kolmannen kohdalla kieltäydyin omaishoitajuudesta heti kun tunsin jaksamiseni alkavan loppua. Jätin tylysti kunnalle viestin, että käyn vain kyläilemässä, mutta yhtään vaippaa en vaihda, enkä lähde mummon perässä juoksemaan pitkin kyliä, kun hän päättää lähteä navettahommiin keskellä yötä, keskellä taajamaa. Alan olla nyt itsekin hoivakoti-ikäinen, enkä ikimaailmassa velvoittaisi, enkä haluaisi kaataa lasteni tai sukulaisteni niskaan hoito taakkaa minun hoitamisestani. Ja tämä kaikki siis oman kokemuksen kautta.

Kommenttini ei suinkaan tarkoittanut, että omaisen pitäisi uhrautua ja hoitaa itse vanhusta. Kommentti oli tarkoitettu lähinnä niille, jotka huutelee sivusta että laittakaa vanhus hoitokotiin ymmärtämättä mitä se vanhukselle tarkoittaa.

Olen pahoillani kokemastasi. Itse järjestin omaisilleni kotihoidon ym. kunnes sekään ei enää riittänyt. Silloin raskain sydämmin suostuin, että siirtyvät hoitokotiin.

Joo, siis kun täällä vain sanotaan että laittakaa hoitokotiin ja jopa hehkutetaan kuinka sitten saa palvelua ja on seuraa ja virikkeitä ja trallalaa (ihan kuin olisivat jotkut mainosmiehet paikalla mainostamassa hoitokoteja), niin eipä siinä paljon mietitä mitä se tosiaan vanhuksen kannalta tarkoittaa. Aika lailla heitteillä niissä laitoksissakin ollaan, sukulaiseni esimerkiksi ei saanut koronarokotusta koska oli sinä päivänä niin väsynyt ja huonokuntoinen, että ei jaksanut lähteä palvelutalon yleisiin tiloihin joissa rokotuksia annettiin. Ei voitu sitten tulla hänen asuntoonsa sitä antamaan. Että sellaista palvelua. Varsinaisissa hoitokodeissa ihmisiä makuutetaan likaisissa vaipoissa, erilaisia tulehduksia ei hoideta, tulee painehaavoja....ulos nyt ei tietenkään pääse vaikka pystyisi autettuna kävelemäänkin, ja henkilökunta voi olla suorastaan ilkeää. Ruokaakaan ei välttämättä kunnolla saa kun joko syötetään sellaisella vauhdilla, ettei vanhus pysty nielemään, tai vain annetaan lautanen muistisairaalle joka ei enää ymmärrä miten syödään, koskematon lautanen sitten viedään pois kiekaisten, että eikö maistu.

Ok, kerro toki mitä sä tekisit?