Lue keskustelun säännöt.
Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa
87-vuotias mummi on asunut kotona ja saanut kotihoidon käyntejä päivittäin, mutta nyt tilanne alkaa olla se että hoivakotiin pitäisi päästä.
Mutta pelkkä kotihoidon palveluihin myöntyminen on ollut mummille haastavaa, koska on sitä mieltä eihän vieraan ihmisen tarvitse hoitaa kun kerran on perhekin olemassa. Hän on sanonut kotona käyvälle hoitajalle usein, että ei sinun tarvitse tulla vaan kerro tyttärille ja suvun tytöille että he tulisivat.
No, hoivakotiin muuttaminen on mummille tietenkin aivan käsittämätön ajatus ja hän uhriutuu siitä jatkuvasti. Olemme kuulemma hylänneet ja pettäneet hänet, kun emme auta häntä asumaan kotona.
Mikä avuksi tilanteeseen?
Kommentit (1980)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, mieti, että miten kokisit itse asian= jos sinulle sanottaisiin,että muutat laitokseen asumaan, et saa enää asua omassa kodissasi,ja joku muu päättää kaikki asiat puolestasi?
Tuntuisko kivalta?
Ai jos mä makaisin paskat housuissa ja jonkun lapsistani pitäisi siivota se sotku vs että menisin hoitokotiin, missä koulutuksen saanut henkilökunta hoitaisi minua ja lapset voisivat tulla kylään ja saisivat kivat muistot minusta loppuaikoinani vs pesemässä minua omasta palkastani?
Jaa-a, nyt oikein pitää miettiä mikä tuntisi kivalta..
Ja palkastani = paskastani.
Omasta paskastani.Se tuntuu nyt jo pahalta vaikkakin ajatuksen tasolla vaan että jonkun lapseni pakottaisin siihen.
Kannattaapa varautua ajatukseen, sillä hoitajapulasta johtuen vanhustenhoitopaikkoja on jo nyt jouduttu vähentämään,ja joudutaan vähentämään radikaalisti. Palataan takaisin aikaan,jolloin vanhukset hoidettiin itse kotona.
Kannattaapa varautua siihen tulevaisuuteen, missä robotit auttavat vanhusten hoidossa. Ja mielestäni se on erinomainen asia!
Semmoinen robotti,joka pesee,syöttää, antaa lääkkeet, auttaa liikkumisessa itsenäisesti.....ööö,no ei tule ai ainakaan seuraavaan sataan vuoteen. Että odottele ihan rauhassa 👍
Mutta kohta osan kotihoidon käynneistä voi hoitaa Teamsilla. Semmoinen etäohjattava älylääkekaappi vaan mummolle kotiin ja hoitaja soittaa videopuhelun että nyt ois aika ottaa lääkkeet ja oletkos tänään noussut sängystä ollenkaan. Ja sit paikan päälle käymään vaan jos näyttää että on joku ongelma, ja kerran viikossa käytetään suihkussa. Näin säästetään kallista hoitajatyöaikaa kätevästi.
Itseasiassa käytössä on jo laajasti lääkerobotti jonne hoitaja käy syöttämässä lääkkeet ja laite ne annostelee oikeisiin aikoihin asiakkaalle. Jos lääkkeitä ei laitteen luukusta oteta niin ilmoitus menee hoitajille. On tosi kätevä sellaisille ihmisille jotka tarvitsee vain sen muistutuksen lääkkeenotosta ja että saatavilla on kerrallaan vain yhdet otettavat lääkkeet. Eli ei koko dosettia jossain pöydällä.
Myös etäsoitot asiakkaille on ihan yleisiä. Asiakkaalla kotona tabletti johon etäsoittaja ottaa videoyhteyden, voi olla jopa useamman kerran vuorokaudessa.
Ei kaikki vanhukset tarvitse fyysistä apua vaan muistutusta, varmistusta ja hetken jutteluhetken jonkun kanssa. Joko osa käynneistä tai kaikki voi olla etäyhteydellä. Sitten jos ja kun asiakkaan kunto laskee ja tarvitsee fyysistä apua niin etäkäynnit loppuu ja alkaa normaalit kotihoidon käynnit. Jollain saattaa myös jonkin akuutin tilanteen vuoksi olla ensin fyysiset käynnit jonka jälkeen siirtytään etäkäynteihin jos mahdollista.
Hoitajapula on niin suuri, että kyllä nykyteknologiaa tarvitaan.
Toki etäsoittajat on myös hoitoalan henkilökuntaa. Heillä pitää olla valmius tunnistaa jos asiakkaalla on jokin hätänä tai ei enää pärjää etäsoittojen avuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote=Vierailija]Edunvalvontaan ja hoivakotiin.
Edunvalvonta maksaa. Ja toisekseen, ei perhe siitä päätä, että mummi joutuu edunvalvontaan.
Ei ketään noin vaan aseteta edunvalvonnan piiriin, se on melkoinen toimenpide.
Edunvalvontaan voidaan asettaa vain henkilö, jonka lääkäri on tutkinut ja lääkäritodistuksessa vahvistanut, että henkilö ei ns. ole enää "tässä maailmassa", eli ei kykene itse päättämään itseään koskevista asioista.
Sen jälkeen oikeusistuin asettaa henkilön edunvalvontaan ja määrää hänelle edunvalvojan.
Se ettei joku halua omasta kodistaan lähteä hoitokotiin ei pelkästään ole mikään syy laittaa ketään edunvalvontaan. Pitää olla muutoinkin henkisesti syrjässä elämästä, että edunvalvonta voi toteutua.
Joten älkää tietämättömät turisuttako sitä tyhmää turpaanne, kun ette oikeastei asioista tiedä paskan vertaa.
Ja hoitokoteihin ei noin vain mennä. Ensin tehdään hoidon kartoitus, ja sitten pistetään paikka vetämään hoito-hoivakotiin.
Jokaisen kannattee ajoissa tehdä edunvalvontaperit itse, kenet siihen haluaa. Varmuuven vuokki.
Tästäkin aloituksesta huomaa hyvin, miten asenne on edelleen se, että naisten pitää olla hoivaaja-kodinhengettäriä ja jopa jättää palkkatyönsä mummelin 24/7 hoidon takia. Miksi miesten ei koskaan tarvitse, tätä ei kukaan edes ehdota? Jaakko on aivan yhtä kykenevä hoitamaan mummoa kuin Jaanakin (ja on voimakkaampi), miksei häntä ehdoteta mummon hoitajaksi? Eikö naisen palkkatyö olekaan arvokasta kun vuosia rakennettu ura pitäisi vain heittää romukoppaan itsepäisen mummon takia, joka ei ymmärrä omaa parastaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan, kun vanhempani laittoivat mummoni vanhainkotiin. Kävelevä iloinen vanhus saatiin nopeasti vuodepotilaaksi. Syynä oli, että yksin ei saanut kävellä, vaan piti olla aina hoitaja mukana, ja eiväthän he tietenkään ehtineet. Perusteluna kaatumisvaara. Ei kestänyt kauaa, kun se jatkuva istuminen tai makaaminen voi voimat ja kävelykyvyn. Sitten mummoparka odotteli vaan kuolemaa siellä sänkyllä.
Lopulta tuli veritulppa jalkaan, ja hänen annettiin kuolla siihen. Passiivinen eutanasia.
On parempi olla siellä kotona ihan missä vaan kunnossa, kuin joutua vanhainkotiin odottelemaan kuolemaa sänkyyn, jos pää on kunnnossa. Dementikko on eri juttu. Täysjärkinen ihminen oikeasti on siellä vanhainkodissa vaan vanki, joka odottelee kuolemaa.
Vanhainkoti on paljon parempi vaihtoehto kuin se, että se kodissa jääräpäisesti loppuun asunut vanhus löydetään henkihievereissä tai pahempaa lattialta muutama päivä kaatumisen jälkeen. Oikeasti.
Ei ole. Sitä hyvää elämää kotona on paljon pidempään, kuin että jos joutuu vanhainkotiin odottelemaan sängylle kuolemaa. Turvapuhelin on keksitty. Ateriapalvelu on keksitty. Kotihoito on keksitty.
Elämä on ohi, kun joutuu vanhainkotiin.
Tekeydytkö sinä tahallaan tyhmäksi ja yrität jankaamisella ärsyttää? Vai oletko oikeasti noin naiivi?
Turvapuhelin on keksitty joo, mutta jos vanhus kaatuu niin pahasti että taju menee, miten se turvapuhelin auttaa? Tai vanhus on esim. suihkun takia ottanut rannekkeen pois kädestään ja kaatuu, miten se sitä nappia painelee? Ateriapalvelu joo, mutta jos vanhus ei syö kun ruoka ei maita, mitäs sitten? Kotihoito käy, maksimissaan 10-15 minuuttia. Ja se on virike vanhukselle? Oletetaan että vanhuksen pää on terävä mutta muu kroppa ei, huimaa, kaatuilee, ei pääse kunnolla liikkumaan, ei vessaan, ei suihkuun. Patskat housuissa odottaa seuraavaa kotihoidon käyntiä. Ei saa lämmitettyä sitä ruokaa, ei kahvia keitettyä, yksin ja peloissaan. Tämä on sun mielestä vallan ihanteellista? Tottakai parempikuntoinen vanhus joka kykenee vielä vähintään tyydyttävästi omatoimisuuteen ja haluaa olla kotona, se on silloin eri asia. Mutta sun kirjoituksen perusteella kuka tahansa voidaan jättää heitteille kotiin, ihan vaan siksi koska koti.
Monet vanhukkaat eivät mieluusti syö hyvin yksinänsä, vaikka olisi kuinka hyvää kotiruokaa heille tehty, vaan kaipaavat ruoka-ja kahviseuraa. Yksin ei ruoka maistu, vaikka nälkä olisikin. Ruokailu on sosiaalinen ja kiva tapahtuma. Tärkeä muutenkin terveydelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen meistä on ennemmin tai myöhemmin vanha ja tarvitsee hoivaa ja apua aivan samoin kuin lapset tarvitsevat pienenä apua. Kyllä sitä toivoo silloin, että omat lapset voisivat auttaa jos puoliso ei siihen enää kykene tai ole hengissä jne. Ei tämä yhteiskunta kestä sitä eikä ole ihmiselle luonnonmukaista tai edes inhimillistä, että laitokseen vaan jos ei selviä yksin kotona jos vielä siellä kotona avun kanssa tulisi toimeen.
Vanhemmat hoitavat vammaisia tai vammautuneita lapsia kotonaan. Pitäisikö ne lapetkin laittaa laitokseen, jotta vanhempi pääsee tekemään 100 % työaikaa.
Minä ajattelen ihan päinvastoin. En missään tapauksessa haluaisi sälyttää hoitotaakkaa lapsilleni. Olen täysin valmistautunut menemään hoivakotiin, kun on sen aika. Kaikissa elämän luontaisissa muutoksissa on mielestäni hyvä alkaa henkisesti sopeutumaan ajatukseen jo kauan ennen akuuttia tilannetta. Ja varustautua siihen, että elämä vanhuksena tulee joka tapauksessa olemaan luopumista.
Millainen olisi sinun unelmiesi hoivakoti? Ja palvelutalo? Niin jo syntymässä alkaa luopuminen, näinhän se on kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummot ja ukit ovat nykyisin sitä mieltä, että heillä ei ole mitään velvollisuutta hoitaa lastenlapsia, vaan se on vanhempien tehtävä. Sama pätee toiseen suuntaan: hoitakoon mummi itse itsensä hoitokotiin.
Mutta ne mummit ja ukit ovat hoitaneet sinut, eli oman lapsensa.
Huomaatko eron? Eikö sillä ole mitään arvoa?
Ensinkö pitäisi hoitaa se oma lapsi ja sitten vielä lapsenlapset ennenkuin "ansaitsee" omalta lapseltaan arvostusta.
Ei ole velvollisuutta hoitaa lastenlapsia, he ovat sinun lapsiasi.
Niinkuin sinä olet ollut sen mummin lapsi.
Velvollisuutta ei ole hoitaa omaa lastaan, ei lastenlastaan eikä omia vanhempiaankaan. Jos haluaa niin voi hoitaa.
Mutta onhan se kyllä totta, että jossain vaiheessa vanhuutta on helpompaa asua muualla kuin kotona. Ainakin käytännön kannalta.
Kaikille osapuolille.
Jos vain voitte, hoitakaa läheistänne niin kauan kotonansa kuin mahdollista, jos vain voitte, voisiko hänen tykönsä muuttaa luokseen asumaan tms? Usein se on pieni aika elämästämme.
Jälkeenpäin tämä aika siilautuu erittäin arvokkaaksi.
Kun aika on, ratkaisu löytyy.
Millainen on unelmien vanhuudenkoti? Kyllä me suomalaiset osataan näitä tehdä, eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja joutilas sukulaispoika ei kelpaa mummille?
Joutilas sukulaispoika mummun pimppaa pesemässä? Joo-o.
..tiiätkö, hoitoalalla on nykyään aika paljonkin nuoria miehiä, että kyllä kotihoidostakin joku nuori poika on saattanut hyvinkin mummun pimppaa pestä. Aika erikoista, että näet sen niin, että hoitajat aina olisivat pääsääntöisesti naisia.
Hoitajat kyllä on pääsääntöisesti edelleen naisia. Mutta ihan hyvä, että on jonkin verran miehiäkin. Enemmänkin vois olla miehiä. Etenkin vanhuspuolella työ voi olla välillä aika fyysistä, en tiedä on stereotyyppistä kuvitella että nuoret miehet vois tykätä sellaisesta työstä, missä tarvii (ammattitaidon lisäksi) myös vähän voimaakin.
Taitaa olla niin, että omaiset ymmärtäneet pyytää kotihoidon palveluita mummille, ja kyselevät mitä siellä tapahtuu niin kh kertoo että mummi kaipaa omaisiaan joka käynnillä. Ja nyt turvatakseen oman selustansa laitetaan mummi hoivakotiin niin ei tarvitse enää edes käydä hänen luonaan. Helppoa kun heinänteko työssäkäyville kiireisille omaisille. Hoivakodin työntekijänä näen näitä hylättyjä mummoja ja pappoja päivittäin jotka odottavat niitä omaisia käymään ihan joka päivä turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot te että nyky-yhteiskunta on kiristänyt vaatimuksiaan niin paljon että entisenkaltaiselle perheen sisäiselle hoitotyölle ei enää löydy sijaa, nykyisin pitää olla niin tehokasta että hoivakoti on ainoa malli.
Ei hän ymmärrä, vaan on sitä mieltä että esim. minä, siskoni tai yksi serkuistani voisivat vallan hyvin ryhtyä hänen hoitajakseen kun heillä on molemmilla niin hyväpalkkaiset miehet ettei hänen mielestään tarvitse käydä töissä.
Serkkuni mies on tosiaan lääkäri, mutta niin on serkkunikin ja on ihan ymmärrettävää ettei hän halua vaihtaa työtään mummin hoitamiseen. Sisko taas on tarjoilija ja miehensä asianajaja, ja etenkin häntä mummi syyllistää kun käy mieluummin töissä.
Minä olen opettaja ja mies myöskin, ja mummi ihmettelee että eikö sitä yhden opettajan palkalla voisi elättää noin pienen perheen (meillä on kaksi lasta).
-apTervehdys hoivakodista! Kartoittakaa hoidon tarve, ja sitten sopivaa asumismuotoa anomaan. Jonoon vain. Kokemuksestani tiedän, että ei ne vanhukset ikinä pois kotoa halua, ymmärrettävästi. Sitä ette voi odottaa. Nämä syyttelyt ovat ihan normaaleita, ja niin ne vanhukset asian myös kokevat. Vaihtoehtoisesti mummi alkaa kohta pimpotella naapureiden ovikelloja, ja omaishoitajatkaan eivät pysty enää öitään nukkumaan, kun täytyy vahtia. Yörytmi menee useimmiten sekaisin. Kurja tilanne, mutta niin normaalia. Oma appiukkoni meinaa lyhistyä hoitolupaukseensa kotona, koska anoppi on jo pitkälle dementoitunut, mutta pois kotoa ei tietenkään halua eikä suostu. Appi on hermoraunio, eikä selkäkään kestä kylvetyksiä yms, mutta kun ei sille anopille sovi muuttaa hoitokotiin. Nämä (myös alkavat) dementikot eivät myöskään pysty hahmottamaan, minkälainen taakka ovat lähimmäisilleen.
Kun sitten mummi muuttaa, syyttelyä tulee teille vielä pitkään. Tottakai se tuntuu pahalta, mutta turvallisuus ennenkaikkea.
Hoidon tarve 98-vuotiaalle kartoitettu jo kahteen kertaan, ensin tuli arvio, ei tarvitse hoivakoti tms. paikkaa, omaisen pyydettyä uutta arvioita pääsi jonoon, mikä myöhemmin peruttiin. Mikä v*ttu tätä vanhustehoitoa tässä maassa vaivaa kun lähes satavuotias e omasta pyynnöstään pääse edes jonoon?! Taustalla on lonkkamurtuma ja monen monta muuta onnettomuutta kotona ja vanhus pelkää mitä seuraavan kerran voi tapahtua. Lähiomaiset kaukana (siis ne jotka välittävät..) ja vanhus asuu maalla puulämmitteisessä vanhassa talossa. Tulee todennäköisesti kuolemaan kotona johonkin tapaturmaan. Kotihoito nyt sentään käy ja ystävälliset naapurit, mutta miksi ei vanhuksen omakaan mielipide paina mitään tässä asiassa, sitä on vaikea ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla niin, että omaiset ymmärtäneet pyytää kotihoidon palveluita mummille, ja kyselevät mitä siellä tapahtuu niin kh kertoo että mummi kaipaa omaisiaan joka käynnillä. Ja nyt turvatakseen oman selustansa laitetaan mummi hoivakotiin niin ei tarvitse enää edes käydä hänen luonaan. Helppoa kun heinänteko työssäkäyville kiireisille omaisille. Hoivakodin työntekijänä näen näitä hylättyjä mummoja ja pappoja päivittäin jotka odottavat niitä omaisia käymään ihan joka päivä turhaan.
Minkäs sille tekee kun mummo on ihan itse halunnut muuttaa hornan kuuseen pois perheensä läheltä. Kun ei tässä vaan töiden ja lasten kanssa pysty repeämään montaa kertaa viikossa parin sadan kilometrin päähän käymään, kuuntelemaan huutoa siitä että joutui muuttamaan kodistaan pois. Kun lapset on niin paskoja ettei voi tosiaan sitä paria sataa kilsaa ajaa nurmikkoa leikkaamaan ja lumia luomaan aina tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummolla jos varaa niin siivooja palkata, kävelyttäjä, pyykit pestä, kaupasta ruoat ja tehdä, suihkutus jne Rahalla saa ja hevosella pääsee.
Vierailija kirjoitti:
Jos vain voitte, hoitakaa läheistänne niin kauan kotonansa kuin mahdollista, jos vain voitte, voisiko hänen tykönsä muuttaa luokseen asumaan tms? Usein se on pieni aika elämästämme.
Jälkeenpäin tämä aika siilautuu erittäin arvokkaaksi.
Kun aika on, ratkaisu löytyy.
Millainen on unelmien vanhuudenkoti? Kyllä me suomalaiset osataan näitä tehdä, eikö?
Ehkä tämä voi joskus sopia ratkaisuksi, mutta aika usein se ei vaan onnistu.
Me hoidimme sairasta ikäihmistä vuosikaudet, ja kävimme samaan aikaan töissä ja kasvatimme nuoria lapsiamme, joista yhdellä oli merkittäviä mielenterveyshaasteita. Ensinnäkin on pakko sanoa, että minulle vanhempana ykkösprioriteetti oli auttaa, että oma lapseni pääsee vaikeuksistaan eteenpäin.
Kun ei vaan vuorokauden tunnit riitä. Ei oma jaksaminen. Ei edes rahat. Se ei ole pieni summa mikä meillä kului kuukaudessa bensaan, kun kävimme mummia auttamassa joskus kahdesti päivässäkin. Tässä kun lukee näitä juttuja, niin tuntuu, että periaatteessa kaikki näyttää niin helpolta kun pohtii, että sitten vaan pistetään hoitumaan mummin asiat kans, "se on tahdon asia". No, kävelkääpä muutama kuukausi meidän kengissä ja palataan sitten. Se todellisuus voi olla niin rankkaa ettei sitä sivusta tajua. Ja kyllä, itse mummikin osasi olla vaativa ja suorastaan kiittämätön. Hoidimme silti.
Että olisi pitänyt vaan muuttaa mummille asumaan? Oltiin kyllä sellaisessa putkessa, että mä en viiti jatkossa asettua tuomariksi muille väsyneille omaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummot ja ukit ovat nykyisin sitä mieltä, että heillä ei ole mitään velvollisuutta hoitaa lastenlapsia, vaan se on vanhempien tehtävä. Sama pätee toiseen suuntaan: hoitakoon mummi itse itsensä hoitokotiin.
Mutta ne mummit ja ukit ovat hoitaneet sinut, eli oman lapsensa.
Huomaatko eron? Eikö sillä ole mitään arvoa?
Ensinkö pitäisi hoitaa se oma lapsi ja sitten vielä lapsenlapset ennenkuin "ansaitsee" omalta lapseltaan arvostusta.
Ei ole velvollisuutta hoitaa lastenlapsia, he ovat sinun lapsiasi.
Niinkuin sinä olet ollut sen mummin lapsi.Velvollisuutta ei ole hoitaa omaa lastaan, ei lastenlastaan eikä omia vanhempiaankaan. Jos haluaa niin voi hoitaa.
Mutta onhan se kyllä totta, että jossain vaiheessa vanhuutta on helpompaa asua muualla kuin kotona. Ainakin käytännön kannalta.
Kaikille osapuolille.
Kyllä se omien lasten hoitaminen on vähän niinkuin velvollisuus. Miksi kukaan tekisi lapsia muuten? Vastuuttomat tapaukset toki erikseen, mutta jos nyt puhutaan normaaleista asiansa hoitavista ihmisistä. Lastenlasten ja omien vanhempien hoitamiseen taas ei ole mitään velvollisuutta. Eikä kaikki vanhemmat ole mitenkään kovin hyvin hoitaneet omia lapsiaankaan, silloin on ihan ymmärrettävää ettei lapsia sitten kiinnosta auttaa kun vanhempi vanhenee. Niin se vaan menee.
Vierailija kirjoitti:
Jos vain voitte, hoitakaa läheistänne niin kauan kotonansa kuin mahdollista, jos vain voitte, voisiko hänen tykönsä muuttaa luokseen asumaan tms? Usein se on pieni aika elämästämme.
Jälkeenpäin tämä aika siilautuu erittäin arvokkaaksi.
Kun aika on, ratkaisu löytyy.
Millainen on unelmien vanhuudenkoti? Kyllä me suomalaiset osataan näitä tehdä, eikö?
Pieni aika elämästä? Nykylääketieteen avulla heikkokuntoinenkin vanhus voi sinnitellä elossa vaikka kuinka kauan. Vuosikymmen täysin sidottuna vanhuksen hoitoon ei ole lyhyt aika. Tässäkin ketjussa on lukuisia esimerkkejä siitä, mitä se pahimmillaan tekee omalle toimintakyvylle. Mitenkäs se oma elämä, omat lapset, lapsenlapset? Väliäkö niillä, teini-ikäisillä tai nuorilla aikuisilla lapsilla, jotka ehkä tarvitsisivat apua omien pienten lastensa kanssa, parisuhteella jolle vihdoin ehkä voisi olla aikaa? Jätetään ne vaan odottamaan kunnes mummosta aika jättää?
Tiedättekö, että kun vanhus joutuu hoivakotiin, häneltä katoaa kaikki elämänhalu? Se on hirvittävää katseltavaa, kun ihminen hiipuu kun laitetaan laitokseen odottamaan kuolemaa. Olen nähnyt tämän itse kahden lähiomaisteni kohdalla ja en voi sanoin kuvata kuinka pahalta se tuntuu.
Te jotka vaaditte ja ihmettelette kun vanhus ei halua hoivakotiin mennä, miettikääpä tätä hetki.
Jos ihmiselle hoitotyö on kutsumustyö ja hänellä riittää omat voimavarat ,niin silloin se on todella kunnioitettavaa,että hän saa hoivan ja huolenpidon omilta lapsiltaan.🙏
Vanhat ihmiset ovat eläneet sota-ajan ja se on varmasti ollut suurimpia opettavaisia asioita mitä ihminen voi elämässään kohdata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aivan loppu mun äitiin. Ei tule pääsemään mihikään hoitokotiin sillä on alkoholisti. Ollut jo vuosikymmeniä. Se rymyää kännissä päivittäin vielä 85 vuotiaana. En ymmärrä miten voi olla vieläkin hengissä ja jopa vähän pelottaa että on joku superihminen ja sama tilanne vielä 10v päästä. Soittelee välillä kymmeniä kertoja joka päivä.
Hämmästyttävän pitkäikäinen alkoholisti.
Ihan samantekevää kuin kauan on jo juonut, se ei oo tässä pääasia. Tilanne on todella rankka.
Meillä oli sama tilanne, että mummo oli alkoholisti, ja samaa ikäluokkaa. Pullollinen kirkasta päivässä. Ihan hirvee painajainen omille lapsille, ja tartti paljon apua loppuaikoinaan. Viinasta ei luopunut. Oikein perisuomalainen perhetragedia kaikille mausteilla (valehtelu, syyllistäminen, tuska, huoli, turhautuminen, viha, toivo, epätoivo).
Tsemppiä sinulle, joka kirjoitit että äiti juo. Se on todella, todella rankkaa ja toivon että jaksat elää omaa elämääsi. Alkoholisti ei välttämättä parane, vaikka omaiset mitä puhuisivat, anelisivat ja yrittäisivät(!!!) mutta pelasta ainakin itsesi.
Vierailija kirjoitti:
Minun mummo ei myöskään aikoinaan millään halunnut vanhainkotiin. Lopulta meni sinne vasta päälle 9-kymppisenä, kun oli jo todella huonossa kunnossa. Mutta oltuaan siellä jonkin aikaa totesi, että ois pitänyt muuttaa sinne jo ajat sitten. Oli kuulemma mukavaa kun oli suht oman ikäistä juttuseuraa ja ajanvietettä. Sai muistella vanhoja muiden mummojen ja pappojen kanssa päivät pitkät. Kotona yksin oli ollut yksinäistä. Ehkä voit ehdottaa mummollesi että kokeilee ja saa tulla takaisin kotiin jos ei tykkää. Saattaa yllättäen tykätä.
Muuten hyvä idea mut ei niihin oikeasti saa mitään tutustumisjaksoja..
Tästä syystä hoidan lapseni pääosin itse. Jos ruikutusta tulee niin hoitakoon ensisijaisesti sisareni äitiäni (on rikas, on varaa palveluluihin) kun hänen lapsensa ovat joka toinen viikkonloppu yökylässä äidillä.