Lue keskustelun säännöt.
Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa
87-vuotias mummi on asunut kotona ja saanut kotihoidon käyntejä päivittäin, mutta nyt tilanne alkaa olla se että hoivakotiin pitäisi päästä.
Mutta pelkkä kotihoidon palveluihin myöntyminen on ollut mummille haastavaa, koska on sitä mieltä eihän vieraan ihmisen tarvitse hoitaa kun kerran on perhekin olemassa. Hän on sanonut kotona käyvälle hoitajalle usein, että ei sinun tarvitse tulla vaan kerro tyttärille ja suvun tytöille että he tulisivat.
No, hoivakotiin muuttaminen on mummille tietenkin aivan käsittämätön ajatus ja hän uhriutuu siitä jatkuvasti. Olemme kuulemma hylänneet ja pettäneet hänet, kun emme auta häntä asumaan kotona.
Mikä avuksi tilanteeseen?
Kommentit (1980)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aivan loppu mun äitiin. Ei tule pääsemään mihikään hoitokotiin sillä on alkoholisti. Ollut jo vuosikymmeniä. Se rymyää kännissä päivittäin vielä 85 vuotiaana. En ymmärrä miten voi olla vieläkin hengissä ja jopa vähän pelottaa että on joku superihminen ja sama tilanne vielä 10v päästä. Soittelee välillä kymmeniä kertoja joka päivä.
Alkkikset on kyl ihan heitteillä, sairausajan tuokin on mut esim katkolle päästäkseen pitää olla työikäinen. Eläkeläisjuopoista ei mikään taho ota koppia. Paitsi omaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja joutilas sukulaispoika ei kelpaa mummille?
Joutilas sukulaispoika mummun pimppaa pesemässä? Joo-o.
..tiiätkö, hoitoalalla on nykyään aika paljonkin nuoria miehiä, että kyllä kotihoidostakin joku nuori poika on saattanut hyvinkin mummun pimppaa pestä. Aika erikoista, että näet sen niin, että hoitajat aina olisivat pääsääntöisesti naisia.
Hoitajat kyllä on pääsääntöisesti edelleen naisia. Mutta ihan hyvä, että on jonkin verran miehiäkin. Enemmänkin vois olla miehiä. Etenkin vanhuspuolella työ voi olla välillä aika fyysistä, en tiedä on stereotyyppistä kuvitella että nuoret miehet vois tykätä sellaisesta työstä, missä tarvii (ammattitaidon lisäksi) myös vähän voimaakin.
..esimerkiksi omalla työpaikalla kotihoidossa on mun alueella töissä 7 miestä, joista alle 30-vuotiaita on viisi. koko alueella on töissä meitä hoitajia ns "vakkareissa"20, eli hieman alle puolet on miehiä. Vuokrafirmojen ja ostopavelujen porukka vaihtelee.
Jokainen voi miettiä itsensä mummin paikalle.
Mutta toisaalta, miksi suvun naiset olisivat automaattisesti omaishoitajia, jos miehiäkin on lähisuvussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja joutilas sukulaispoika ei kelpaa mummille?
Joutilas sukulaispoika mummun pimppaa pesemässä? Joo-o.
Minä hoidin siskon kanssa mummuani kaksi ja puoli vuotta sängynpohjalle. Veljen ei tarvinnut juuri tästä syystä. Ihan yhtä ikävältä se mummun pimpsan peseminen tuntui murrosikäisestä tytöstäkin. Toivoisin että tällaisia Kyllä tyttö hoitaa asenteita ei enää nykypäivänä viljeltäisi.
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö, että kun vanhus joutuu hoivakotiin, häneltä katoaa kaikki elämänhalu? Se on hirvittävää katseltavaa, kun ihminen hiipuu kun laitetaan laitokseen odottamaan kuolemaa. Olen nähnyt tämän itse kahden lähiomaisteni kohdalla ja en voi sanoin kuvata kuinka pahalta se tuntuu.
Te jotka vaaditte ja ihmettelette kun vanhus ei halua hoivakotiin mennä, miettikääpä tätä hetki.[/quote
Tätä voivat alapeukuttaa vai ne, jotka eivät ole joutuneet käymään asiaa läpi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö, että kun vanhus joutuu hoivakotiin, häneltä katoaa kaikki elämänhalu? Se on hirvittävää katseltavaa, kun ihminen hiipuu kun laitetaan laitokseen odottamaan kuolemaa. Olen nähnyt tämän itse kahden lähiomaisteni kohdalla ja en voi sanoin kuvata kuinka pahalta se tuntuu.
Te jotka vaaditte ja ihmettelette kun vanhus ei halua hoivakotiin mennä, miettikääpä tätä hetki.[/quote
Tätä voivat alapeukuttaa vai ne, jotka eivät ole joutuneet käymään asiaa läpi
Oma äitini oli kovasti tyytyväinen päästessään kotoa pois. Ei tarvinnut enää huolehtia talon ylläpidosta. Ruoka tuotiin pöytään valmiina. Hoitajat auttoivat pesulle, eikä tarvinnut pelätä kaatuvansa suihkussa. Kaatuessa apu tuli äkkiä ja hoitoon pääsi nopeasti. Lapset olivat lähempänä kuin kotona asuessa. Virikkeitä, tapahtumia ja seuraa oli tarjolla ihan eri malliin kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mummo ei myöskään aikoinaan millään halunnut vanhainkotiin. Lopulta meni sinne vasta päälle 9-kymppisenä, kun oli jo todella huonossa kunnossa. Mutta oltuaan siellä jonkin aikaa totesi, että ois pitänyt muuttaa sinne jo ajat sitten. Oli kuulemma mukavaa kun oli suht oman ikäistä juttuseuraa ja ajanvietettä. Sai muistella vanhoja muiden mummojen ja pappojen kanssa päivät pitkät. Kotona yksin oli ollut yksinäistä. Ehkä voit ehdottaa mummollesi että kokeilee ja saa tulla takaisin kotiin jos ei tykkää. Saattaa yllättäen tykätä.
Muuten hyvä idea mut ei niihin oikeasti saa mitään tutustumisjaksoja..
Kyllä on, riippuu kunnasta.
Anoppi oli monta kertaa ns intervallijaksolla viikon hoivakodissa ja lopulta suostui jäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vain voitte, hoitakaa läheistänne niin kauan kotonansa kuin mahdollista, jos vain voitte, voisiko hänen tykönsä muuttaa luokseen asumaan tms? Usein se on pieni aika elämästämme.
Jälkeenpäin tämä aika siilautuu erittäin arvokkaaksi.
Kun aika on, ratkaisu löytyy.
Millainen on unelmien vanhuudenkoti? Kyllä me suomalaiset osataan näitä tehdä, eikö?
Aika vaikeeta olis ollu ottaa väsynyt vanhus samaan taloon, jossa teinit poika-ja tyttöystävineen + koirat ja kissat viuhtoo ees sun taas aamusta yömyöhään - katastrofi. Jos oltais oltu vain minä ja mies, niin varmaan olisin ottanut, koska olisi ollut tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö, että kun vanhus joutuu hoivakotiin, häneltä katoaa kaikki elämänhalu? Se on hirvittävää katseltavaa, kun ihminen hiipuu kun laitetaan laitokseen odottamaan kuolemaa. Olen nähnyt tämän itse kahden lähiomaisteni kohdalla ja en voi sanoin kuvata kuinka pahalta se tuntuu.
Te jotka vaaditte ja ihmettelette kun vanhus ei halua hoivakotiin mennä, miettikääpä tätä hetki.[/quote
Tätä voivat alapeukuttaa vai ne, jotka eivät ole joutuneet käymään asiaa läpi
Alapeukutin ja olen kokenut kolmen lähiomaisen laitokseen joutumisen. Kahta muistisairasta hoidin useita vuosia pitempään kuin olisin kohtuudella jaksanut, enkä voi sanoin kuvata, kuinka pahalta tuntui, kun itse sairastuin vakavaan uupumukseen. Oma elämä jäi elämättä ja lapsenlapsia en jaksanut tavata/ hoitaa, niin usein, kuin olisin halunnut isovanhemmuudesta nauttia. Kolmannen kohdalla kieltäydyin omaishoitajuudesta heti kun tunsin jaksamiseni alkavan loppua. Jätin tylysti kunnalle viestin, että käyn vain kyläilemässä, mutta yhtään vaippaa en vaihda, enkä lähde mummon perässä juoksemaan pitkin kyliä, kun hän päättää lähteä navettahommiin keskellä yötä, keskellä taajamaa. Alan olla nyt itsekin hoivakoti-ikäinen, enkä ikimaailmassa velvoittaisi, enkä haluaisi kaataa lasteni tai sukulaisteni niskaan hoito taakkaa minun hoitamisestani. Ja tämä kaikki siis oman kokemuksen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummot ja ukit ovat nykyisin sitä mieltä, että heillä ei ole mitään velvollisuutta hoitaa lastenlapsia, vaan se on vanhempien tehtävä. Sama pätee toiseen suuntaan: hoitakoon mummi itse itsensä hoitokotiin.
Mutta ne mummit ja ukit ovat hoitaneet sinut, eli oman lapsensa.
Huomaatko eron? Eikö sillä ole mitään arvoa?
Ensinkö pitäisi hoitaa se oma lapsi ja sitten vielä lapsenlapset ennenkuin "ansaitsee" omalta lapseltaan arvostusta.
Ei ole velvollisuutta hoitaa lastenlapsia, he ovat sinun lapsiasi.
Niinkuin sinä olet ollut sen mummin lapsi.Velvollisuutta ei ole hoitaa omaa lastaan, ei lastenlastaan eikä omia vanhempiaankaan. Jos haluaa niin voi hoitaa.
Mutta onhan se kyllä totta, että jossain vaiheessa vanhuutta on helpompaa asua muualla kuin kotona. Ainakin käytännön kannalta.
Kaikille osapuolille.Kyllä se omien lasten hoitaminen on vähän niinkuin velvollisuus. Miksi kukaan tekisi lapsia muuten? Vastuuttomat tapaukset toki erikseen, mutta jos nyt puhutaan normaaleista asiansa hoitavista ihmisistä. Lastenlasten ja omien vanhempien hoitamiseen taas ei ole mitään velvollisuutta. Eikä kaikki vanhemmat ole mitenkään kovin hyvin hoitaneet omia lapsiaankaan, silloin on ihan ymmärrettävää ettei lapsia sitten kiinnosta auttaa kun vanhempi vanhenee. Niin se vaan menee.
Tämä on totta. Oma äitini oli väkivaltainen ja joskus ei hoitanut edes perustarpeita kun olin lapsi (ei tehnyt ruokaa, ei pessyt pyykkiä)
Katkaisi välit kokonaan kun olin 23, sitä ennen ei ikinä auttanut taloudellisesti, ei käynyt kylässä minun työnä tai halunnut että käyn kotona.
Välien katkaisin motiivi hänen osaltaan oli se että sanoin vastaan yhteen asiaan, eli oltiin eri mieltä.
Vuoteen ei soittanut, ei käynyt, ei kysellyt kuulumisia.
Sen jälkeen minä päätin että välejä ei palauteta ja tästä on nyt 15 vuotta.
Äiti alkaa olla eläkeiässä.
Jos 10 vuoden päästä saisin puhelun häneltä, kunnalta, keltä tahansa joka syyllistäisi minua kun en hoida raihnaista vanhusta.. nauraisin varmaan ja löisin luurin kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, mieti, että miten kokisit itse asian= jos sinulle sanottaisiin,että muutat laitokseen asumaan, et saa enää asua omassa kodissasi,ja joku muu päättää kaikki asiat puolestasi?
Tuntuisko kivalta?
Ai jos mä makaisin paskat housuissa ja jonkun lapsistani pitäisi siivota se sotku vs että menisin hoitokotiin, missä koulutuksen saanut henkilökunta hoitaisi minua ja lapset voisivat tulla kylään ja saisivat kivat muistot minusta loppuaikoinani vs pesemässä minua omasta palkastani?
Jaa-a, nyt oikein pitää miettiä mikä tuntisi kivalta..
Ja palkastani = paskastani.
Omasta paskastani.Se tuntuu nyt jo pahalta vaikkakin ajatuksen tasolla vaan että jonkun lapseni pakottaisin siihen.
Kannattaapa varautua ajatukseen, sillä hoitajapulasta johtuen vanhustenhoitopaikkoja on jo nyt jouduttu vähentämään,ja joudutaan vähentämään radikaalisti. Palataan takaisin aikaan,jolloin vanhukset hoidettiin itse kotona.
Kannattaapa varautua siihen tulevaisuuteen, missä robotit auttavat vanhusten hoidossa. Ja mielestäni se on erinomainen asia!
Semmoinen robotti,joka pesee,syöttää, antaa lääkkeet, auttaa liikkumisessa itsenäisesti.....ööö,no ei tule ai ainakaan seuraavaan sataan vuoteen. Että odottele ihan rauhassa 👍
Tulevaisuus on lähempänä kuin uskotkaan. Robotiikka ja automatiikka voi helposti korvata ensin osia hoitajien töistä ja jatkossa enemmän. Esim. lääkeannostelut, tarkistamiset, valvonnat, seurannat. Niistä lähdetään :)
Voi hyvät hyssykät. Taas tämmöinen " konsultti", jolla ei ole mitään haisua siitä, että mitä se hoito- ja hoivatyö on, ja minkälaista tekniikkaa on olemassa, ja mihinkä se taipuu.
Jokainen tietää, että tuommoista tekniikkaa on olemassa. Se lääkkeenjakoautomastti ei vue lääkkeitä potilaan luokse, auta potilasta sopivaan lääkkeenottoasentoon, auta potilasta ottamaan lääkettä ja varmista, että ne ovat menneet ja että kaikki on ok lääkkenoton jälkeen. Se valvontalaite, oli se sitten monitori tai muu ei tee mitään, jos potilas tarvitsee apua. Jne jne
Semmoinen robotti tai tekniikka, joka hoitaisi vanhuksen 24 h ja auttaisi kaikissa tilanteissa ja kaikin tavoin on vielä kaukana. Että varustaudu sinäkin vaan siihen, että hoidat ovat vanhempasi omassa kodissasi, koska hoitajia ei kohta ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vain voitte, hoitakaa läheistänne niin kauan kotonansa kuin mahdollista, jos vain voitte, voisiko hänen tykönsä muuttaa luokseen asumaan tms? Usein se on pieni aika elämästämme.
Jälkeenpäin tämä aika siilautuu erittäin arvokkaaksi.
Kun aika on, ratkaisu löytyy.
Millainen on unelmien vanhuudenkoti? Kyllä me suomalaiset osataan näitä tehdä, eikö?
Kenen niistä luo? Mulla olisi kolme paikkaa, mihin saisi muuttaa. Jätänkö nuo teinit kotiin sitten keskenään?
Vierailija kirjoitti:
Me saatiin äidille paikka ns intervallihoidossa.
Oli siellä 2 päivää putkeen.
Tänä aikana me siirrettiin mm hänen sänky alakertaan, sopimuksella.
Sitten kysyttiin olisitko 3 päivää jne.
Lopulta saatiin välittäjä juoneen mukaan, alueen taloilla on kova kysyntä, ei ollut. Mutta saatiin talo myyntiin. Tällä varjolla saatiin lupa alkaa tyhjentämään kotia.
Näyttöjä oli muka pidetty, kun oli poissa.
N 1/2 v päästä talo oli myyty ja ehdotettiin muuttaa hoivakotiin, kunnes löydetään hänelle kiva asunto.Olipa urakka.
Olipas sekavaa. Mihin se sänky siirrettiin, intervallihoidon alakertaan vai omakotitalon alakertaan. Missä hän asui puolenvuoden aikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö, että kun vanhus joutuu hoivakotiin, häneltä katoaa kaikki elämänhalu? Se on hirvittävää katseltavaa, kun ihminen hiipuu kun laitetaan laitokseen odottamaan kuolemaa. Olen nähnyt tämän itse kahden lähiomaisteni kohdalla ja en voi sanoin kuvata kuinka pahalta se tuntuu.
Te jotka vaaditte ja ihmettelette kun vanhus ei halua hoivakotiin mennä, miettikääpä tätä hetki.[/quote
Tätä voivat alapeukuttaa vai ne, jotka eivät ole joutuneet käymään asiaa läpi
Alapeukutin ja olen kokenut kolmen lähiomaisen laitokseen joutumisen. Kahta muistisairasta hoidin useita vuosia pitempään kuin olisin kohtuudella jaksanut, enkä voi sanoin kuvata, kuinka pahalta tuntui, kun itse sairastuin vakavaan uupumukseen. Oma elämä jäi elämättä ja lapsenlapsia en jaksanut tavata/ hoitaa, niin usein, kuin olisin halunnut isovanhemmuudesta nauttia. Kolmannen kohdalla kieltäydyin omaishoitajuudesta heti kun tunsin jaksamiseni alkavan loppua. Jätin tylysti kunnalle viestin, että käyn vain kyläilemässä, mutta yhtään vaippaa en vaihda, enkä lähde mummon perässä juoksemaan pitkin kyliä, kun hän päättää lähteä navettahommiin keskellä yötä, keskellä taajamaa. Alan olla nyt itsekin hoivakoti-ikäinen, enkä ikimaailmassa velvoittaisi, enkä haluaisi kaataa lasteni tai sukulaisteni niskaan hoito taakkaa minun hoitamisestani. Ja tämä kaikki siis oman kokemuksen kautta.
Kommenttini ei suinkaan tarkoittanut, että omaisen pitäisi uhrautua ja hoitaa itse vanhusta. Kommentti oli tarkoitettu lähinnä niille, jotka huutelee sivusta että laittakaa vanhus hoitokotiin ymmärtämättä mitä se vanhukselle tarkoittaa.
Olen pahoillani kokemastasi. Itse järjestin omaisilleni kotihoidon ym. kunnes sekään ei enää riittänyt. Silloin raskain sydämmin suostuin, että siirtyvät hoitokotiin.
Minä voin kyllä ihan reilusti sanoa, ja sanon äidillekin jos kysyy, että omaishoito on poissuljettu mahdollisuus. En ole hoivatyyppinen ollenkaan, ts. en halua hoivata ketään, juuri saanut lapset vihdoinkin isoiksi. Jos tulee lapsenlapsia niin voin silloin tällöin katsoa, mutta yhtäkään vanhusta en hoida, ikinä. Luonne ja kärsivällisyys eivät riittäisi ts. siitä kärsisi se vanhus eniten. Olen myös nähnyt kun keski-ikäiset pilanneet oman elämänsä ja terveytensä hoitamalla usean lähisuvun vanhuksen peräjälkeen loppuun asti. Sitten onkin jo valmis menemään itse perässä.
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin aloituksesta huomaa hyvin, miten asenne on edelleen se, että naisten pitää olla hoivaaja-kodinhengettäriä ja jopa jättää palkkatyönsä mummelin 24/7 hoidon takia. Miksi miesten ei koskaan tarvitse, tätä ei kukaan edes ehdota? Jaakko on aivan yhtä kykenevä hoitamaan mummoa kuin Jaanakin (ja on voimakkaampi), miksei häntä ehdoteta mummon hoitajaksi? Eikö naisen palkkatyö olekaan arvokasta kun vuosia rakennettu ura pitäisi vain heittää romukoppaan itsepäisen mummon takia, joka ei ymmärrä omaa parastaan?
Niin siis dementikkojen ym. hoidossahan mieshoitajat korvaamattomia. Kun loppuvaiheen (joka voi silti kestää monta vuotta) dementikot voivat hyökkäillä kimppuun miten sattuu ja olla fyysisesti vahvoja ja nopeita. Joten heidän pitäisi olla hoidossa paikoissa joissa on riuskoja mieshoitajia hoitamassa tällaiset hyökkäily- ja väkivaltatilanteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen meistä on ennemmin tai myöhemmin vanha ja tarvitsee hoivaa ja apua aivan samoin kuin lapset tarvitsevat pienenä apua. Kyllä sitä toivoo silloin, että omat lapset voisivat auttaa jos puoliso ei siihen enää kykene tai ole hengissä jne. Ei tämä yhteiskunta kestä sitä eikä ole ihmiselle luonnonmukaista tai edes inhimillistä, että laitokseen vaan jos ei selviä yksin kotona jos vielä siellä kotona avun kanssa tulisi toimeen.
Vanhemmat hoitavat vammaisia tai vammautuneita lapsia kotonaan. Pitäisikö ne lapetkin laittaa laitokseen, jotta vanhempi pääsee tekemään 100 % työaikaa.
Minä ajattelen ihan päinvastoin. En missään tapauksessa haluaisi sälyttää hoitotaakkaa lapsilleni. Olen täysin valmistautunut menemään hoivakotiin, kun on sen aika. Kaikissa elämän luontaisissa muutoksissa on mielestäni hyvä alkaa henkisesti sopeutumaan ajatukseen jo kauan ennen akuuttia tilannetta. Ja varustautua siihen, että elämä vanhuksena tulee joka tapauksessa olemaan luopumista.
Ajattelen samalla tavalla mutta! Siinä on se yksi iso mutta. Kun muisti ja ajattelukyky iän mukana heikkenevät, ei itse enää tajua tilaansa. Näin kävi lähiomaiselleni, joka työssään hoiti vanhuksia, jotka sukulaisten poistuttua vierailulta, alkoivat heti valittaa, että kukaan ei koskaan käy katsomassa. Vielä terveenä ollessaan hän oli kanssamme samaa mieltä, mutta kun tuli siihen vaiheeseen, ettei pärjännyt enää kodissaan, alkoikin hirveä vastustus laitokseen menoa vastaan. Hän kun ihan itse pystyy kyllä asiansa hoitamaan ja töissä käymään, apua ei tarvitse eikä halua keneltäkään. Dementia on hirveä sairaus niin sairastuneelle kuin läheisille. 24/7 ei kukaan pysty kotioloissa dementikkoa hoitamaan vaikka kuinka täynnä lähimmäisenrakkautta olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin aloituksesta huomaa hyvin, miten asenne on edelleen se, että naisten pitää olla hoivaaja-kodinhengettäriä ja jopa jättää palkkatyönsä mummelin 24/7 hoidon takia. Miksi miesten ei koskaan tarvitse, tätä ei kukaan edes ehdota? Jaakko on aivan yhtä kykenevä hoitamaan mummoa kuin Jaanakin (ja on voimakkaampi), miksei häntä ehdoteta mummon hoitajaksi? Eikö naisen palkkatyö olekaan arvokasta kun vuosia rakennettu ura pitäisi vain heittää romukoppaan itsepäisen mummon takia, joka ei ymmärrä omaa parastaan?
Niin siis dementikkojen ym. hoidossahan mieshoitajat korvaamattomia. Kun loppuvaiheen (joka voi silti kestää monta vuotta) dementikot voivat hyökkäillä kimppuun miten sattuu ja olla fyysisesti vahvoja ja nopeita. Joten heidän pitäisi olla hoidossa paikoissa joissa on riuskoja mieshoitajia hoitamassa tällaiset hyökkäily- ja väkivaltatilanteet.
Eivät ole korvaamattomia. Naishoitaja pärjää dementikon kanssa aivan yhtä hyvin. Omissa työpaikoissa on saattanut olla 1 tai jopa 2 mieshoitajaa. Eivät olleet mitään supersankareita.
Missähän niitä hoivakotipaikkoja on vapaana niin, että kun omaisten mielestä alkaisi mummon olla aika mennä hoivakotiin, niin sinne myös pääsee?
Suurin osa elossa olevista sota-aikaan eläneistä on ollut pieniä lapsia silloin, eivät ole siis hirveästi asian päälle ymmärtäneet. Niitä jotka todella muistaa alkaa olla jo aika vähän, puhumattakaan niistä jotka ovat sodassa olleet. Joitain, mutta vähän.