Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa
87-vuotias mummi on asunut kotona ja saanut kotihoidon käyntejä päivittäin, mutta nyt tilanne alkaa olla se että hoivakotiin pitäisi päästä.
Mutta pelkkä kotihoidon palveluihin myöntyminen on ollut mummille haastavaa, koska on sitä mieltä eihän vieraan ihmisen tarvitse hoitaa kun kerran on perhekin olemassa. Hän on sanonut kotona käyvälle hoitajalle usein, että ei sinun tarvitse tulla vaan kerro tyttärille ja suvun tytöille että he tulisivat.
No, hoivakotiin muuttaminen on mummille tietenkin aivan käsittämätön ajatus ja hän uhriutuu siitä jatkuvasti. Olemme kuulemma hylänneet ja pettäneet hänet, kun emme auta häntä asumaan kotona.
Mikä avuksi tilanteeseen?
Kommentit (1980)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on julma nyky-yhteiskunta ja sen kansalaiset. Lykkäävät rakkaimat ihmisensä julmasti vaan hoitokotiin ja odottelevat koska mummusta/papasta henki jättää perinnön toivossa. Heidän puolustukseksi tosin on sanottava että heitä odottaa todennäköisesti sama kohtalo mitä ovat vanhemmilleen suunnittelemassa.
Mikä ihana tekosyy tuo työelämä ... kätevästi voi tyydytellä kolkuttavaa omatuntoaan "mutku työelämä".
Entis aikaan tehtiin 12tuntisia työpäiviä ja hoidettiin siinä sivussa 12 päinen lapsilauma sekä omat vanhemmat ja mahdollisesti vielä heidänkin vanhemmat. Eipä tätä ja muutamaa muuta sukupolvea turhaan sanota pullamössösukupolveksi.
Et taida tietää historiasta mitään? Maalla ei yleensä tehdä 12 tuntisia työpäiviä, ei ole koskaan tehty. Talvella ei valo riitä, eikä kesällä voimat. Tapani oli heinäaikaankin ottaa pienet ettonet ruoan päälle jne. Se, että navettaan mentiin aamulla viideltä ja toisen kerran iltaviideltä, ei tarkoita että koko se 12 h siinä välissä olisi painettu töitä veren maku suussa. Toki työtä tehtiin paljon, mutta kuitenkin ihan eri tahtiin kuin nykyaikaisessa yhteiskunnassa. Lisäksi sait tehdä sitä työtä mitä teit, ei koko ajan puhelin soinut tai sähköposti laulanut.
Toisekseen, ne "vanhukset" eivät olleet vaan hoidettavia riippoja, vaan osallistuivat talon töihin jaksamisensa mukaan. Vähintäänkin hakkasivat pehkuja lehmille, tai kehräsivät. Kukaan ei ollut vaan passattavana. Niin huonoon kuntoon menneet eivät pitkään eläneet, kun ei hoitoja ollut. Ensimmäinen sydänkohtaus tai halvaus oli usein kohtalokas, ellei ollut, toinen tuli hyvin pian perään ja vapautti kärsimyksistä. Jos joku eli niin pitkään että ehti dementoitua ja lähti vaeltelemaan metsiin, sinne jäi. Ei ollut Vapepaa hakemaan dementtiä kotiin.
12 lasta on myös yleisesti ottaen ollut aika harvinaista. 12 raskautta ehkä, mutta 12 yhtä aikaa elossa olevaa lasta ei. Itävalta-Unkarin keisarinna Maria Teresialla (Maria Antoinetten äiti) tosin taisi 16 lasta elää aikuiseksi saakka. Maria Teresia itse kuoli 63-vuotiaana.
Ja tässä se jutun juju tulee: ennen vanhaan EI OLLUT tällaista vanhusongelmaa. Koska nykyaikaisilla hoidoilla on onnistuttu pidentämään elinikää, mutta ei lisämään terveitä elinvuosia. Eli meillä on vanhuksia, joiden olisi pitänyt kuolla 20 vuotta sitten, mutta niitä pidetään limbossa modernin lääketieteen keinoin.
Itse olen kirjannut hoitotahtooni kaikki mahdolliset elvytyskiellot mitä vain suinkin olen keksinyt, samoin olen kieltänyt väkisin ruokkimisen. Jos en itse saa ruokaa suuhuni lapettua, joudan vaihtaa hiippakuntaa. En missään tapauksessa tahdo tuollaista kymmenien vuosien keinotekoista mukaelämää, mikä on nykyvanhusten kohtalona.
Hei nyt. Maalla tehdään pitkää päivää edelleen, aina on tehty. Viime kesänä tehtiin 16 tuntisia päiviä viikosta toiseen, milloin heinää, milloin rehua tai mitä milloinkin. Sään mukaan kun hommat tehdään niin siinä ei tunteja lasketa.
Talvella/syksyllä/ keväällä tehdään myös pitkää päivää. Kun pakkasta on 30 astetta, silloin vain ruokitaan eläimet ja varmistetaan useita kertoja päivässä ettei vesikupit jäädy (näissä lämmittimet mutta varmistaa pitää).
Turhan ruusuinen kuva sinulla maatilojen elämästä. Rankkaa työtä se on edelleen.
Miehen vanhemmat, entiset tilalliset pyöri nurkissa joitakin vuosia kun ostettiin tila. Appi halusi varmistaa että osaaminen ja tieto siirtyy, anoppi hoiti lapsia ja teki puutarhassa puhteita.
Sitten kun luottivat että hommat hoituu, asettuivat palvelujen äärelle asumaan. Appi aloitti vielä uudet työt eläkkeellä.
Kotini on maalla. Tiedän kyllä mistä puhun. Se, että heinäaikana joutuu venymään, ei tarkoita että koko ajan tehtäisiin 12 tuntista päivää. Ja kyllä heinäaikanakin on aikaa kymmenkahveihin, lounaan jälkeisiin nokosiin, päiväkahviin jne. Se EI ole yhtään sama asia kuin vaikkapa tehdastyö, missä kahvitauko on sen 13 minuuttia.
Suurin osa tuntemistani maanviljelijöistä tekee kyllä paljon töitä -koska niillä on tilan lisäksi muutakin työtä, kuten traktoriurakointia, tukkirekan ajoa tms.
Etkä ihan oikeasti voi pitää työnä sitä, että tarkistat ettei elikoiden vesikupit ole jäässä.
Et ihan oikeasti voi pitää työnä sitä että tehtaassa joku seuraa monitorista että kone toimii.
Nyt kyllä tämä tehdastyölänen rääkäsee. Lääketehtaalla töissä. Aina vaan vähemmällä porukalla tehdään työt, joka työtehtävä mitattu. Kaikki suoraa kopioitu japanista Toyotalta. Mahdollisemman suuri voitto, mitä vähemmällä henkilökunnalla sen parempi. Ei mitään vapautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä missä kunnassa asutte.
Yleensä kotihoito ilmoittaa huolensa asiakkaan kotona pärjäämisestä sosiaalitoimelle (vanhuspalvelut ovat sosiaalitoimen alaisia). Tällöin tehdään arviointi asiakkaan tilanteesta, lääkärin kannanotto ja muistitestit. Jos mummosi ei ole muistisairas, aika pitkään saa asua kotona, ellei ole fyysisi esteitä. Kuten kotona useita kaatumisia, sairaalareissuja ja vaaratilanteita. Mikäli asiakas vastustaa, lääkäri ja sosialaityöntekijä arvoivat voidanko itsemääräämisen yli mennä. Tähän vaikuttaa myös musitin tila (onko oikeustoimikelpoinen)
Toki yksityisesti voi mennä, mutta hinnat liikkuvat 5-6k/kk paikkeilla. On mahdollista saada palveluseteli, joka menee nettotulojen mukaan.
Aloittajan mummolla käy kotihoito, suosittelen keskustelemaan heidän kanssaan. Usein ikäihmiset kuuntelevat paremmin ammattilaisia. Myös kuulette kotihoidon kannan kotona pärjäämiselle. Palveluita ei järjestetä omaisten toiveesta, vaan seurataan mittaristoja, jotka idikoivat avun tarvetta.
Selviä tilanteita, jolloin kotona asuminen vaarantuu ovat vaaratilanteet kotona (hella jää päälle, vesivalumaan, useat kaatumiset), harhailut ulkona, ei osaa painaa turvaranneketta, vuodepotilaana, jättää ulko-ovea auki ym. Tai ei pärjää enään hoidon kanssa kotona.
Isäni asuu dementian takia hoivakodissa. Kaatuilee, millon on vielä työelämässä, näkee harhoja jen. Hyvin voisi omasta mielestään vielä asua omassa kodissaan.
Meillekkin oli onni onnettomuudessa sairaskohtaus, siintä seurannut kunnon huonontuminen jotta pääsi hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään että vanhemmistani tulee samanlaisia ämpyilijöitä, jo nyt asenne näyttää siltä. Isä on jo lähemmäs monisairas 80v, äiti kohta 70v, mutta eivät monta vuotta enää tule pärjäämään ilman apua maalla vanhassa talossa. Nyt jo asenne on että ei ole mihinkään vara.. Äidin ei ole tarvinnut omia tulojaan varmasti koskaan käyttää, elävät isän eläkkeellä ja omaisuutta on reilusti.
Nyt olisi korkea aika muuttaa pois siitä vanhasta talosta.
Haha. Minä täytin kesällä 70 v. ja sisko on 75. Ja ME ollaan niitä, jotka joudutaan hoitamaan vanhaa äitiämme, koska näitä kohta satavuotiaitakin on olemassa. Ja heidän lapsensa (käytännössä siis tyttärensä) ovat ikäihmisiä siis jo hekin. Silti pitää hoitaa ja avustaa, vaikka omakin pää joskus lyö tyhjää.
Kyllä sitä joskus tulee mieleen, että milloin tämä oikein loppuu. Jo parikymmentä vuotta tässä on saanut olla jatkuvassa stressissä, kun äiti ei vain suostu mihinkään hoitokotiin tai edes palvelutaloon. Ymmärrän minä sen, että haluaa omassa kodissaan asua ja olla, mutta kun se onnistuu vain sillä, että tyttäret huolehtii. Ollaan puhuttu, että koskahan tässä saisi ruveta itse viettämään niitä ansaittuja eläkepäiviä, ei kait koskaan.
Se, että äidillä käy kotisairaanhoitaja päivittäin, ei asiaa suuresti auta. Tietysti on hyvä, että edes joku ammatti-ihminen käy säännöllisesti ja pystyy arvioimaan äidin terveyttä jne. Mutta kyse onkin siitä kaikesta muusta. Tuntuu, että koko ajan on jotain, mitä täytyy selvittää, missä on oltava mukana ja mistä huolehdittava. Milloin on vietävä kuulotutkimuksiin (sata kilometriä suuntaansa), milloin kokeisiin, milloin lääkäriin, milloin rokotuksiin, milloin näöntarkastukseen, milloin on oltava paikalla asumiseen liittyvissä asioissa, milloin mitäkin hakemuksia oltava tekemässä, oltava paikalla kun palveluohjaaja käy tekemässä kartoituksia ja aina ne on sovittava omaan aikatauluun. Puhumattakaan siitä, että on käytävä kaupassa ja apteekissa säännöllisesti, ja milloin tahansa on lähdettävä tutkimaan tilanne, kun on televisio pimeänä, lamppu palanut, pesukone ei lähde toimimaan, tuhat erilaista asiaa ja sitten vielä ihan vaan pidettävä seuraa. Äiti on niin vanha, ettei ystäviä enää ole, ne on kuolleet.
Olen omille lapsille sanonut, että minua ette ala hyysäämään ja jos sellaista ryhdyn vaatimaan, niin muistuttakaa minua näistä sanoista. Minä menen suosiolla hoitokotiin tai vastaavaan, missä muut hoitaa asiani, ei minun lapseni.
Totta kai teemme tämän kaiken ihan myös rakkaudesta, mutta pakko alkaa myöntää jo totuuskin ; olemme väsyneitä. Äiti on ollut hyvin "tarvitseva" siitä lähtien kun isä kuoli 60-vuotiaana. Isä oli hoitanut kaikki viralliset asiat ja paperijutut ja hänen jälkeensä me lapset jouduimme tekemään ne, koska äiti pelkäsi kaikkia sellaisia. Hyvä jos nimensä osasi kirjoittaa alle.
Pitää vielä ottaa huomioon sekin, että eihän ne omaiset suinkaan ole mitään vanhustyön ammattilaisia eikä osaa aina arvioida, mistä milloinkin on kyse. Silti heidän niskoilleen mielellään sälytetään vanhan ihmisen sairaanhoitokin.
Sinä ja sisaresi olette siis klassisia mahdollistajia. Samanlaisia kuin ne, jotka kantavat ruokaa hengenvaarallisesti lihaville.
Tietysti äitinne tarvitsee apua NYT, mutta on ollut aivan sulaa hulluutta aloittaa se auttaminen kymmeniä vuosia sitten äitinne jäädessä leskeksi. Miksi ihmeessä ette olettaneet, että kuusikymppinen aikuinen ihminen hoitaa itse omat asiansa ja jos ei osaa, opettelee? Tuossa iässähän ollaan vielä työelämässä.
Olisitte säästäneet itseltänne parikymmentä vuotta pakkoauttamista. Olisitte voineet ihan vaan seurustella sen äidin kanssa, mistä olisitte kaikki nauttineet paljon enemmän.
Älkää ihmiset ruvetko läheistenne mahdollistajiksi.
Me olimme miehen kanssa yli 70 v, kun anopille tarjottiin hoivakotipaikkaa, kun neljä kertaa kotikäyntejä ei riittänyt.
Anoppi ei suostunut.
Mies ajoi yö myöhällä katsomaan, miksi talo ei lämpene 150 km yhteen suuntaan
Toinen tarjous tuli 3 kk myöh. Sitten oli jo pakko muuttaa.
On viihyynyt hyvin ja voi paljon paremmin.No niinpä niin, totta kai myönnämme, että olemme niitä klassisia mahdollistajia.
Mutta kaikki on tapahtunut niin salakavalasti pikku hiljaa, ettei sitä tajunnutkaan ennen kuin oli jo liian myöhäistä. Sitä paitsi oletimme, että eihän se äiti näin vanhaksi elä, eli jossain jo viitisentoista vuotta sitten olisimme viimeistään olleet tästä hoitamisesta vapaita. Mutta ei. Itsekin ihmettelee, ettei kuolema korjaa.
Totta kai autoimme äitiämme kaikessa mahdollisessa, kun se loppujen lopuksi oli vielä pientä. Käytimme kaupoissa ja eri tilaisuuksissa, virkistyksen vuoksi ja muutenkin. Silloin sitä ei vielä kokenut raskaaksi, ja olimme itsekin nuorempia.
En oikein tiedä itsekään, että missä vaiheessa meidän olisi pitänyt lakata tekemästä äidille näitä palveluksia, ja mitä sitten olisi tapahtunut. Vasta viimeiset kymmenen vuotta on oikeasti olleet raskaita, mutta nyt meidän jopa siis oletetaan kaikilta tahoilta huolehtivan asioista. Ja äiti ei suostu mihinkään muualle kuin omaan kotiin, ei mihinkään! Emme voi ruveta hommaamaan hänelle mitään laitospaikkaa, kun hän periaatteessa siis pärjää omassa kodissaan. Miten voisimme viedä hänet lääkäriin arvioitavaksi? Millä pakkokeinolla? Ja lääkäri arvioisi, että hän pärjää kyllä, kun on hoitorinki (tyttäret ) olemassa. Ja siellähän äiti kyllä osaisi skarpata, ei hänellä tässä ole mitään hätää. Äidillä ei ole dementian häivääkään, hän on jopa hauska ja huumorintajuinen halutessaan.
Emme tietenkään halua pahoittaa äidin mieltä, sehän olisi kamalaa.
Näin se yleensä käy. Tarvittaisiin joku "rysäys," joka muuttaisi kokonaistilanteen. No, jos minä vaikka saisin sydänkohtauksen ja sisko aivoverenvuodon, niin se ehkä sitten...
Huumorillahan tämä on otettava ja onneksi vielä toistaiseksi meitä on kaksi. Olisi kolmas ja neljäskin, mutta he ovatkin viisaasti muuttaneet hyvissä ajoin niin kauas kuin pippuri kasvaa.
Mä tilasin aiemmin myös vanhempieni ostokset kotiinkuljetuksella samassa tilauksessa kuin tilasin omanikin. Ja vein sitten pihan poikki vanhempeni ostokset heille. Yritin silloin saada isääni tilaamaan itse, mutta suhtautui ajatukseen penseästi. Kunnes sitten mulle tuli tekonivelleikkaukseni leikkausaika ja silloin sanoin isälle, että mä en sitten pysty kantamaan yhtään ainoaa kassillista tavaraa heille kyynärsauvojeni kanssa. Ja että todennäköisesti en lähde moneen viikkoon edes ulos, koska oli talvi ja liukasta. Silloin isäni tajusi, että mä en todellakaan kanna heille ostoksia ja suostui siihen, että mä opetin hänet tilaamaan itse. Ilman polvileikkaustani varmaan tilaisin ja kantaisin edelleenkin vanhempieni ostokset.
Minä tilaan kotiinkuljetuksella , teen tilauksen netissä. Käsittääkseni puhelimellakin voi tilata. Katso "kaipaatko neuvoja" osiosta.
En tiedä, oliko kommenttisi mulle, mutta isäni tosiaan sitten opetteli tilaamaan ostoksensa itse. Tästä on nyt kulunut 3 vuotta ja isäni (täyttää tänä vuonna 93v) tilaa ne edelleen itse. Toin vain aiemmassa kommentissani esille sen, että myös isälläni oli muutosvastarintaa alkaa tilaamaan itse. Oli niin kätevää, kun minä tilasin ja toimitin. Mutta kun sain tekonivelleikkaukseni leikkausajan, isäni ymmärsi, että joko hän opettelee tilaamaan itse tai sitten he ovat äidin kanssa ilman ruokaa ja muita päivittäistavaroita, koska mä en yksinkertaisesti pysty kantamaan heille heidän ostoksiaan. Tarvittiin siis edellisen kommentoijan mukainen "rysäys" eli tässä tapauksessa mun tekonivelleikkaukseni, jotta isä ymmärsi, ettei hänellä ole vaihtoehtoja. Ja oikein hyvin sujui ja isäni on ollut erittäin tyytyväinen, että alkoi tilaamaan itse. On sen jälkeen tilannut kaikenlaista muutakin tarvitsemaansa verkkokaupoista kotiinkuljetuksella. Jos pää toimii, tilaaminen onnistu kyllä itse, vaikka aiemmin olisi pitänyt helpompana ja parempana, että joku muu hoitaa asian. 89-vuotiaaksi asti isäni ajoi itse autolla eikä tarvinnut apua kauppareissuissa, mutta sitten tilanne muuttui, kun toisesta silmästä huononi näkö. Myöntymiseen itse tilaamiseen saattoi toki vaikuttaa sekin, että en ollut ehtinyt hoitaa heidän kauppareissujaan kuin muutaman kuukauden ajan eli eivät olleet vuosikausia tottuneet siihen, että minä hoidan ostokset.
Millaista kotihoitoa voi saada muistisairautta sairastava, muuten perusterve vanhus? Jos kerran kotihoidon maksimikäynnit ovat pakollisia ennen laitokseen pääsyä, miten ne kriteerit voivat täyttyä vai onko sellaista kotihoitoa olemassa joka tulisi perusterveen muistamattoman kotiin hoitokäynneille? Jos ottaa kyllä lääkkeensä mutta on muuten pihalla, näkee harhoja sun muuta ja yksin pärjääminen on niin ja näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaista kotihoitoa voi saada muistisairautta sairastava, muuten perusterve vanhus? Jos kerran kotihoidon maksimikäynnit ovat pakollisia ennen laitokseen pääsyä, miten ne kriteerit voivat täyttyä vai onko sellaista kotihoitoa olemassa joka tulisi perusterveen muistamattoman kotiin hoitokäynneille? Jos ottaa kyllä lääkkeensä mutta on muuten pihalla, näkee harhoja sun muuta ja yksin pärjääminen on niin ja näin.
Nykyään kotihoito on yleensä sitä, että hoitaja piipahtaa esim. antamassa lääkkeet ja lämmittää mikrossa ruuan ja katsoo, jos ehtii, että vanhus alkaa syödä.
Jos hyvä tuuri on, niin käyttävät kerran viikossa suihkussa.
Meillä mummo oli täysin sekaisin ja 4 kertaa/vrk kotihoito kävi.
Siivooja hankittiin muualta ja se siivous oli sitä, että roskat maton alle ja that's it.
Onneksi sitten pääsi hoivakotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa sen mummin nyt vaan asua kodissaan. Siellä sillä on paljon parempi olla. Hoivakodissa mummoille ja papoille vaan syötetään rauhottavia ja sitten ne vegetoi siellä kymmeniä vuosi kunnes koko omaisuus on saatu lypsettyä valtiolle, jotta työtä vieroksuvat saadaan kustannettua. Kummasti sitten kunto romahtaa kun raha loppuu.
Oikeesti, miksei mummo voi asua siellä missä haluu?
ja oletko nyt ihan varma, että se uhriutuu vai ootko sinä vaan niin ettet osaa kuunnella "herkällä korvalla" niinkuin toi yks pääministeri on kuuntelevinaan.
Olen tästä samaa mieltä, vanhainkodissa moni romahtaa kun elämäninto viedään lopullisesti pois, kokenut tämän kahden oman mummoni kohdalla ja mieli heille selkeästi meni normaalia masentuneeksi. Ei tehnyt hyvää mielelle vaikka toisaalta apua saatavilla lähellä jos tarvitsee mutta kuitnekin he pää sääntöisedti makaavat vieri viereen sängyissään. Onko se elämää? Jos vielä halua omassa kodissa olisi olla ja toivoa? Kuuntelisin mummisi silti. Sano rehellisesti et jos hän haluaa olla kotona, yritätte käydä muuten usein kylässä mutta siinä tapauksessa koti hoitoa on lisättävä ja hänen suostuttava, tässä ehdotus?
Myöskin moni piristyy, kun saa seuraa ja ruokaa säännöllisesti.
Lääkkeitä ei todellakaan syötetä omaisten tietämättä.
Apteekista tulee laskut, joista voi tsekata lääkityksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa sen mummin nyt vaan asua kodissaan. Siellä sillä on paljon parempi olla. Hoivakodissa mummoille ja papoille vaan syötetään rauhottavia ja sitten ne vegetoi siellä kymmeniä vuosi kunnes koko omaisuus on saatu lypsettyä valtiolle, jotta työtä vieroksuvat saadaan kustannettua. Kummasti sitten kunto romahtaa kun raha loppuu.
Oikeesti, miksei mummo voi asua siellä missä haluu?
ja oletko nyt ihan varma, että se uhriutuu vai ootko sinä vaan niin ettet osaa kuunnella "herkällä korvalla" niinkuin toi yks pääministeri on kuuntelevinaan.
Jep tämä. Uhriutuu (pahalla vai hyvällä, jos ajattelee juuri terveesti itseään) yrittääkö sanoa vain mikä hänelle mielestään olisi paras, sinuun tukeutumalla? Kuuntele mummiasi ja löytäkää väliaikainen pehmeä etappi eikä jyrkkää pudotusta. Kompromissi häneltä että sinulta. Uskon välität hänestä joten kuuntele häntä, ei hän täällä enää ”kovin kauaa” elä ja hänen elämästään kuitnekin kyse.. Ei teidän tehtävä ole häntä hoitaa mutta ehkä mummisi ilmaisee asian vähän väärin kun ei osaa sanoittaa tunteitaan
Nämä neuvojat elelevät kyllä jollain vaaleanpunaisella hattaraplaneetalla. vaikka ehkä tarkoitttavat hyvää "Tehkää kompromisseja, kuunnelkaa, antakaa nyt vaan sen mummin olla kotonaan ja hommatkaa apuja".
Vanhus ei suostu mihinkään kompromissiin. Kaikki pitää hoitaa kuten hän itse haluaa, ja jos se on läheisille raskasta niin too bad.
Me omaiset kuuntelemme. Vanhus määrää mitä pitäisi tehdä eikä kuuntele meitä omaisia ollenkaan.
Mummo voi rauhassa olla kotonaan. Lattialla makaamassa kun kaatui taas, mykän telkkarin edessä kun taas vahingossa pisti äänet pois eikä osaa palauttaa, ilman ruokaa kun ei itse pysty hakemaan, laskut maksamatta kun ei itse osaa netissä maksaa tai pääse pankkiin jos sellainen vielä kylällä on, lääkäriin pääsemättä, likaisissa vaatteissa kun ei itse pysty pyykkäämään, ja itse ulolta kilometrin päähän haisten kun ei pysty tai uskalla enää pesulle ilman apua. Jos omaiset ei halua että mummo elää näin, heidän on hypättävä mummon luona monta kertaa viikossa koska..
... Mummo ei suostu ulkopuoliseen apuun. Ei keskustelua, ei kompromisseja, se on joko omat lapset tai ei mitään. Mummo jääräilee ja säälii itseään, mutta missään ei voi vahingossakaan tulla omaista vastaan.
On vanhuksia joiden kanssa ei voi kauniisti ja yhteisymmärryksessa sopia mitään. Jos voisi niin ei tätä ketjua edes olisi täällä. Me kaikki olisimme sopineet vanhuksen kanssa hoidosta joka on kohtuullinen kompromissi vanhuksen elämänlaadun säilyttämisen ja omaisten elämänlaadun säilyttämisen välillä.
Juuri näin. Kaikki vanhukset ei ole niitä jotka tilailevat sujuvasti netistä itselleen ruuat kotiin tuosta vaan tai suostuvat mihinkään vähänkään itselle outoon kuten siivouspalveluihin. Miten puhut järkeä ihmiselle joka on vastustanut kaikkea uutta kuten puhelimia ja nettiä viimeiset 20 vuotta ja alkaa huutaa, kun tälle ehdottaakin mitään arkea helpottavaa? Hankala luonne vaan kärjistyy ikääntymisen myötä.
Lääkitäänkö nykyäänkin vanhukset hoivakodeissa hiljaisiksi?
Olin parikymppisenä vanhainkodissa töissä ja siellä kaikki asukkaat muuttuivat lääkityksen takia hiljaisiksi ja passiivisiksi.
Teki pahaa nähdä iloinen ja puhelias vanhus viikon päästä istumassa pää alaspäin, puoliksi ulkona maailmanmenosta.
Kaiken kruunasi vielä se, että kukaan ei käynyt niitä vanhuksia katsomassa. Ani harvalla vanhuksella kävi joskus vierailija.
On tämä surullista. Yhteiskunnassa on jotain vialla, kun vanhukset suljetaan vanhenemaan itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkitäänkö nykyäänkin vanhukset hoivakodeissa hiljaisiksi?
Olin parikymppisenä vanhainkodissa töissä ja siellä kaikki asukkaat muuttuivat lääkityksen takia hiljaisiksi ja passiivisiksi.
Teki pahaa nähdä iloinen ja puhelias vanhus viikon päästä istumassa pää alaspäin, puoliksi ulkona maailmanmenosta.
Kaiken kruunasi vielä se, että kukaan ei käynyt niitä vanhuksia katsomassa. Ani harvalla vanhuksella kävi joskus vierailija.On tämä surullista. Yhteiskunnassa on jotain vialla, kun vanhukset suljetaan vanhenemaan itsekseen.
Nykyään vanhukset on suljettu koteihinsa, jossa häröleivät minkä ehtivät. Hukkaavat tavaransa ja syyttelevät roistoja tai naapureita. Osa ei pääse sängystä ylös ilman apua ja soittelevat lapsilleen yöllä, kun eivät ymmärrä missä ovat. Näkevät harhoja.
Lapset käyvät töissä ja hoitavat omia lapsiaan. Aika ei riitä enää mihinkään.
Pullantuoksuisia mummoja näkyy lähinnä saduissa ja tenamainoksissa, ei kun jälkimmäisissä näkyy voimaantunrira eläkeläisiä viinilasin äärellä.
Vierailija kirjoitti:
Lääkitäänkö nykyäänkin vanhukset hoivakodeissa hiljaisiksi?
Olin parikymppisenä vanhainkodissa töissä ja siellä kaikki asukkaat muuttuivat lääkityksen takia hiljaisiksi ja passiivisiksi.
Teki pahaa nähdä iloinen ja puhelias vanhus viikon päästä istumassa pää alaspäin, puoliksi ulkona maailmanmenosta.
Kaiken kruunasi vielä se, että kukaan ei käynyt niitä vanhuksia katsomassa. Ani harvalla vanhuksella kävi joskus vierailija.On tämä surullista. Yhteiskunnassa on jotain vialla, kun vanhukset suljetaan vanhenemaan itsekseen.
Ei lääkitä, hyvin tarkkoja ollaan lääkityksen suhteen.
Onko parempi olla yksin harhoineen kotona vai ympärivuorokautisesti valvotussa paikassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkitäänkö nykyäänkin vanhukset hoivakodeissa hiljaisiksi?
Olin parikymppisenä vanhainkodissa töissä ja siellä kaikki asukkaat muuttuivat lääkityksen takia hiljaisiksi ja passiivisiksi.
Teki pahaa nähdä iloinen ja puhelias vanhus viikon päästä istumassa pää alaspäin, puoliksi ulkona maailmanmenosta.
Kaiken kruunasi vielä se, että kukaan ei käynyt niitä vanhuksia katsomassa. Ani harvalla vanhuksella kävi joskus vierailija.On tämä surullista. Yhteiskunnassa on jotain vialla, kun vanhukset suljetaan vanhenemaan itsekseen.
Ei lääkitä, jos ei ole häiriöksi muille. Lääkitään, jos on häiriöksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkitäänkö nykyäänkin vanhukset hoivakodeissa hiljaisiksi?
Olin parikymppisenä vanhainkodissa töissä ja siellä kaikki asukkaat muuttuivat lääkityksen takia hiljaisiksi ja passiivisiksi.
Teki pahaa nähdä iloinen ja puhelias vanhus viikon päästä istumassa pää alaspäin, puoliksi ulkona maailmanmenosta.
Kaiken kruunasi vielä se, että kukaan ei käynyt niitä vanhuksia katsomassa. Ani harvalla vanhuksella kävi joskus vierailija.On tämä surullista. Yhteiskunnassa on jotain vialla, kun vanhukset suljetaan vanhenemaan itsekseen.
Ei lääkitä, hyvin tarkkoja ollaan lääkityksen suhteen.
Onko parempi olla yksin harhoineen kotona vai ympärivuorokautisesti valvotussa paikassa?[/quote]Tämä on hyvä kysymys. Eli miten ympärivuorokautisesti val vottu paikka poistaa vanhuksen harhat? Ei yhtään mitenkään. Paitsi jos lisätään lääkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkitäänkö nykyäänkin vanhukset hoivakodeissa hiljaisiksi?
Olin parikymppisenä vanhainkodissa töissä ja siellä kaikki asukkaat muuttuivat lääkityksen takia hiljaisiksi ja passiivisiksi.
Teki pahaa nähdä iloinen ja puhelias vanhus viikon päästä istumassa pää alaspäin, puoliksi ulkona maailmanmenosta.
Kaiken kruunasi vielä se, että kukaan ei käynyt niitä vanhuksia katsomassa. Ani harvalla vanhuksella kävi joskus vierailija.On tämä surullista. Yhteiskunnassa on jotain vialla, kun vanhukset suljetaan vanhenemaan itsekseen.
Ei lääkitä, hyvin tarkkoja ollaan lääkityksen suhteen.
Onko parempi olla yksin harhoineen kotona vai ympärivuorokautisesti valvotussa paikassa?[/quote]Tämä on hyvä kysymys. Eli miten ympärivuorokautisesti val vottu paikka poistaa vanhuksen harhat? Ei yhtään mitenkään. Paitsi jos lisätään lääkitystä.
Se harhainen vanhus ei nauti yksinolosta kotona. Mikäli siellä on toinen ihminen, ei hän nuku ollenkaan.
Olen tehnyt jo vuosikymmeniä sitten, kun omien vanhempieni kohdalla tuli perinnönjako ja meistä kaksi sisarusta oli isän kuolinvuoteellaan tekemän pyynnön mukaan huolehtinut äidistä. Osaa lapsista ei kiinnostanut edes ohi ajaessa käydä katsomassa tai soittaa, vaikka muuta apua ei tarvinnut, kuin että omat lapset olisivat joskus ottaneet yhteyttä. Itse huolehti pääasiassa itsestään aivan muutamaa viikkoa ennen sairaalaan joutumistaan, minne jäin. Me olimme siinä kotona läsnä ja hoidimme juoksevat asiat, lääkärit ja lääkkeet, ruokahuollot ja siivoukset. Oman työssäkäyntimme ohella.
Sanoisin, että onneksi kuoli äkillisesti, ei tarvinnut maata osan lastensa hylkäämänä hoitolaitoksessa kuolemaa odottamassa. Perinnönjakoon kerkesivät. Ja rumia kirjeitä tuli vielä saatteeksi viimeisistä pennosista, jotka pankkitilillä olivat, kun piti saada kurkunkostuketta satojentuhansien markkojen perinnön lisäksi, jolla osteltiin uusia purjeveneitä ja autoja.
Että taisinpa osua arkaan paikkaan, kun näkyi noita alapeukutuksia olevan reippaasti. Kyllä kusipäitä olette aivan joka ikinen, jotka kehtaatte nurista ja olla niin saatanan itsekkäitä.
Olette aikanaan saaneet hoitoa ja huolenpitoa aivan liian kanssa ja kasvatus kohdallanne on totaalisesti epäonnistunut. Toivon totisesti, että on olemassa tuonpuoleisessa jotain, johon törmäätte aikanaan ja saatte ansionne mukaan. HÄVETKÄÄ. Ja muuten: minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, se on karman laki.
Olen tehnyt jo vuosikymmeniä sitten, kun omien vanhempieni kohdalla tuli perinnönjako ja meistä kaksi sisarusta oli isän kuolinvuoteellaan tekemän pyynnön mukaan huolehtinut äidistä. Osaa lapsista ei kiinnostanut edes ohi ajaessa käydä katsomassa tai soittaa, vaikka muuta apua ei tarvinnut, kuin että omat lapset olisivat joskus ottaneet yhteyttä. Itse huolehti pääasiassa itsestään aivan muutamaa viikkoa ennen sairaalaan joutumistaan, minne jäi. Me olimme siinä kotona läsnä ja hoidimme juoksevat asiat, lääkärit ja lääkkeet, ruokahuollot ja siivoukset. Oman työssäkäyntimme ohella.
Sanoisin, että onneksi kuoli äkillisesti, ei tarvinnut maata osan lastensa hylkäämänä hoitolaitoksessa kuolemaa odottamassa. Perinnönjakoon kerkesivät. Ja rumia kirjeitä tuli vielä saatteeksi viimeisistä pennosista, jotka pankkitilillä olivat, kun piti saada kurkunkostuketta satojentuhansien markkojen perinnön lisäksi, jolla osteltiin uusia purjeveneitä ja autoja.
Että taisinpa osua arkaan paikkaan, kun näkyi noita alapeukutuksia olevan reippaasti. Kyllä kusipäitä olette aivan joka ikinen, jotka kehtaatte nurista ja olla niin saatanan itsekkäitä.
Olette aikanaan saaneet hoitoa ja huolenpitoa aivan liian kanssa ja kasvatus kohdallanne on totaalisesti epäonnistunut. Toivon totisesti, että on olemassa tuonpuoleisessa jotain, johon törmäätte aikanaan ja saatte ansionne mukaan. HÄVETKÄÄ. Ja muuten: minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, se on karman laki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkitäänkö nykyäänkin vanhukset hoivakodeissa hiljaisiksi?
Olin parikymppisenä vanhainkodissa töissä ja siellä kaikki asukkaat muuttuivat lääkityksen takia hiljaisiksi ja passiivisiksi.
Teki pahaa nähdä iloinen ja puhelias vanhus viikon päästä istumassa pää alaspäin, puoliksi ulkona maailmanmenosta.
Kaiken kruunasi vielä se, että kukaan ei käynyt niitä vanhuksia katsomassa. Ani harvalla vanhuksella kävi joskus vierailija.On tämä surullista. Yhteiskunnassa on jotain vialla, kun vanhukset suljetaan vanhenemaan itsekseen.
Ei lääkitä, hyvin tarkkoja ollaan lääkityksen suhteen.
Onko parempi olla yksin harhoineen kotona vai ympärivuorokautisesti valvotussa paikassa?[/quote]Tämä on hyvä kysymys. Eli miten ympärivuorokautisesti val vottu paikka poistaa vanhuksen harhat? Ei yhtään mitenkään. Paitsi jos lisätään lääkitystä.
Se harhainen vanhus ei nauti yksinolosta kotona. Mikäli siellä on toinen ihminen, ei hän nuku ollenkaan.
Ei se nauti hoivalaitoksessakaan. Ei hoitajilla ole aikaa rauhoitella harhaista vanhusta. Ei kotihoidossa eikä laitoshoidossa. Lääkkeillä rauhoitetaan niin, ettei ole häiriöksi muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkitäänkö nykyäänkin vanhukset hoivakodeissa hiljaisiksi?
Olin parikymppisenä vanhainkodissa töissä ja siellä kaikki asukkaat muuttuivat lääkityksen takia hiljaisiksi ja passiivisiksi.
Teki pahaa nähdä iloinen ja puhelias vanhus viikon päästä istumassa pää alaspäin, puoliksi ulkona maailmanmenosta.
Kaiken kruunasi vielä se, että kukaan ei käynyt niitä vanhuksia katsomassa. Ani harvalla vanhuksella kävi joskus vierailija.On tämä surullista. Yhteiskunnassa on jotain vialla, kun vanhukset suljetaan vanhenemaan itsekseen.
Ei lääkitä, hyvin tarkkoja ollaan lääkityksen suhteen.
Onko parempi olla yksin harhoineen kotona vai ympärivuorokautisesti valvotussa paikassa?[/quote]Tämä on hyvä kysymys. Eli miten ympärivuorokautisesti val vottu paikka poistaa vanhuksen harhat? Ei yhtään mitenkään. Paitsi jos lisätään lääkitystä.
Ympäristökin passivoi ja se ettei voi eikä tarvitse enää yrittääkään pärjätä omin päin. Ei ole enää tarvetta eikä tilaisuuttakaan osoittaa pärjäämistään itselleen ja muille, sekin vähentää kierroksia. Harhojen pelottavuus voi vähentyä kun ei ole enää itse vastuussa mistään. Oma läheiseni rauhoittui ilman lääkitystä, ehkä myös siksi ettei ollut enää pääsyä kokkailemaan ja ulko-ovestakaan ei voinut enää kulkea vapaasti koko ajan edestakaisin kuten kotioloissa. Tilalle tuli ehkä masennusta mutta myös turvaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos mummo on hoitanut lastenlapsia, on teidän velvollisuutenne nyt vuorostaan hoitaa mummoa.
Töissäkäyvät ihmiset hoitavat lapsiaan tai omia lapsenlapsiaan.
Omat 40-luvulla syntyneet vanhempani eivät hoitaneet lapsenlapsiaan tai vanhempiaan.
Alue: Aihe vapaa
Nämä neuvojat elelevät kyllä jollain vaaleanpunaisella hattaraplaneetalla. vaikka ehkä tarkoitttavat hyvää "Tehkää kompromisseja, kuunnelkaa, antakaa nyt vaan sen mummin olla kotonaan ja hommatkaa apuja".
Vanhus ei suostu mihinkään kompromissiin. Kaikki pitää hoitaa kuten hän itse haluaa, ja jos se on läheisille raskasta niin too bad.
Me omaiset kuuntelemme. Vanhus määrää mitä pitäisi tehdä eikä kuuntele meitä omaisia ollenkaan.
Mummo voi rauhassa olla kotonaan. Lattialla makaamassa kun kaatui taas, mykän telkkarin edessä kun taas vahingossa pisti äänet pois eikä osaa palauttaa, ilman ruokaa kun ei itse pysty hakemaan, laskut maksamatta kun ei itse osaa netissä maksaa tai pääse pankkiin jos sellainen vielä kylällä on, lääkäriin pääsemättä, likaisissa vaatteissa kun ei itse pysty pyykkäämään, ja itse ulolta kilometrin päähän haisten kun ei pysty tai uskalla enää pesulle ilman apua. Jos omaiset ei halua että mummo elää näin, heidän on hypättävä mummon luona monta kertaa viikossa koska..
... Mummo ei suostu ulkopuoliseen apuun. Ei keskustelua, ei kompromisseja, se on joko omat lapset tai ei mitään. Mummo jääräilee ja säälii itseään, mutta missään ei voi vahingossakaan tulla omaista vastaan.
On vanhuksia joiden kanssa ei voi kauniisti ja yhteisymmärryksessa sopia mitään. Jos voisi niin ei tätä ketjua edes olisi täällä. Me kaikki olisimme sopineet vanhuksen kanssa hoidosta joka on kohtuullinen kompromissi vanhuksen elämänlaadun säilyttämisen ja omaisten elämänlaadun säilyttämisen välillä.