Lue keskustelun säännöt.
Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa
87-vuotias mummi on asunut kotona ja saanut kotihoidon käyntejä päivittäin, mutta nyt tilanne alkaa olla se että hoivakotiin pitäisi päästä.
Mutta pelkkä kotihoidon palveluihin myöntyminen on ollut mummille haastavaa, koska on sitä mieltä eihän vieraan ihmisen tarvitse hoitaa kun kerran on perhekin olemassa. Hän on sanonut kotona käyvälle hoitajalle usein, että ei sinun tarvitse tulla vaan kerro tyttärille ja suvun tytöille että he tulisivat.
No, hoivakotiin muuttaminen on mummille tietenkin aivan käsittämätön ajatus ja hän uhriutuu siitä jatkuvasti. Olemme kuulemma hylänneet ja pettäneet hänet, kun emme auta häntä asumaan kotona.
Mikä avuksi tilanteeseen?
Kommentit (1980)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään että vanhemmistani tulee samanlaisia ämpyilijöitä, jo nyt asenne näyttää siltä. Isä on jo lähemmäs monisairas 80v, äiti kohta 70v, mutta eivät monta vuotta enää tule pärjäämään ilman apua maalla vanhassa talossa. Nyt jo asenne on että ei ole mihinkään vara.. Äidin ei ole tarvinnut omia tulojaan varmasti koskaan käyttää, elävät isän eläkkeellä ja omaisuutta on reilusti.
Meidän talossa keskusteltiin eilen aika vakavasti tämän ketjun tiimoilta. Onhan näitä juttuja ollut aika paljon esillä muutoinkin ja muualla, mutta olen ohittanut ne aina, ei kuulu mulle, sukupolvien välistä normaalia kitinää, eihän sitä ymmärrä aina toisen asemaa, kun maailma muuttuu.
Mutta eilen itselleni kirkastui, että juuri nyt on aika alkaa miettiä sitä tulevaa vanhuutta oikeasti. Aihe ei ole miellyttävä, sen vuoksi sitä karttelee. Lisäksi on valheellinen tunne, että oi siihenhän on niin pitkä aika, eihän tämä minua koske. Olen myös ajatellut, että se on vain lapsille eduksi, kun on omaisuutta karttunut, saavat sitten perintöä.
Mutta tämä ketju kyllä aukaisi silmät, että perintöä tärkeämpi on aivan taatusti lapsille se, että heillä ei ole meistä huolta. Niinpä tein päätöksen, että alan pikkuhiljaa nyt eläkettä kohden, joka koittaa aika pian, totutella ostamaan palveluja. Paljon on saatavilla ja rahat riittää, verotuksessakin tulee aina jotain takaisin. Ymmärsin ihan kipeästi, että tämä on tottumiskysymys, enää ei mennä millään tehdäänpäs talkoilla tai kyllä minä vaikka väsyttäisi kuinka ja vähän vihloisikin.
Kiitos teille kaikille asioita eri tahoilta avanneille!
Tämä! Tätä olen yrittänyt vanhemmilleni jankuttaa, että ette te tiedä edes, mitä se on, jos joku kävisi vaikka nämä lumet luomassa, kun ette suostu edes kokeilemaan! Siellä kohta kasikymppinen isä vaan vetää lumihangessa ja äiti voivottelee, että kyllä sitä sydämestä ottaa.
Nyt vien heille tän sun kirjoituksen!
Ikäihmisillä on oikeus tehdä omia päätöksiä. Niitä huonojakin.
Ehkä isäsi haluaa lähteä tästä maailmasta saappaat ja jalassa ja lumilapio kädessä.
Joo. Ja äiti näemmä haluaa katella sitä vierestä.
Nyt pitää vain enää sanoa, että älä tänne soittele ja huokaile, oottele nyt ihan rauhassa, kyllä se sinne kupsahtaa.
Kyllä he vielä kuitenkin pyrkivät mua neuvomaan ja kertomaan, mitä elämässä kannattaa tehdä, vaikka aikuinen olenkin. Mutta näemmä se menee niin, että heillä on aina oikeus tehdä omia päätöksiä, vaikka hengenvaarallisia, mutta lasten pitää jaksaa heidän kannanottojaan ja huokailujaan.
Tähän ajattelin yrittää muutosta, kumminkin.
Oma äitini on 85-vuotias ja asuu omakotitalossa. Me asutaan pohjoisessa ja lunta täällä riittää. Tänä talvenakin on tullut moneen otteeseen lunta paljon kerralla ja pihan lumityöt on iso urakka. Minun veli käy tekemässä lumityöt kun ehtii, mutta sitä hommaa jää äidillekin. Äiti itkee minulle puhelimessa, miten koskee ja tulee huono olo eikä jaksaisi enää edes portaiden edustaa pitää puhtaana. Minä en enää tee muuta kuin myötäilen, että on siinä omakotitalossa paljon hommaa.
Olen muutaman vuoden ajan ehdottanut, että tilaan ja maksan paikalliselta kyläyhdistykseltä lumityöt talveksi, mutta se ei äidille kelpaa. Tulee kuulemma kalliiksi (ei tule) eikä ne tee tarpeeksi hyvää jälkeä. Olen apua tarjonnut, mutta ei kelpaa kuten ei myöskään siivousliikkeeltä tilattu ikkunanpesu tai siivous kerran kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei hirivitä oman fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen, koska niihin ongelmiin on olemassa valtava määrä apuvälineitä ja muita ratkaisuja. Eikä mua varsinaisesti hirvitä muistisairauskaan. Mitä sillä on loppujen lopuksi väliä, muistanko, mitä tein eilen illalla. Olisipahan aina uutta telkkarista katsottavaa, vaikka olisi nähnyt saman ohjelman jo 100 kertaa. Mutta mua hirvittää, jos muistisairauteen liittyisi vainoharhaisuus. Eli alkaisin epäillä naapureideni hiippailevan öisin meillä tai jotain muuta vastaavaa. Ja tähän vainoharhaisuuteen liittyisi sitten myös pelko. Hoivakoti ei tähän auttaisi mitenkään, koska samalla tavalla epäilisin viereisessä huoneessa olevan vanhuksen hiippailevan öisin mun huoneessani. Ja pelkäisin muita hoivalaitoksessa olevia vanhuksia. Omassa kodissani nyt sentään omaiset voivat olla varmoja, että napurini eivät käy öisin meillä. Hoivakodissa taas olisi ihan mahdollista, että joku vanhus kävisikin huoneessani. Mutta koska olisin siellä, kukaan ei uskoisi mua, vaikka epäilykseni olisi ihan tottakin. Jos siis olisin vainoharhainen, pelkäisin ihan yhtä paljon kotona kuin hoivalaitoksessakin. Ainoa ero se, että hoivalaitoksessa mut voitaisiin tainnuttaa lääkkeillä niin, että en olisi häiriöksi muille vanhksille enkä henkilökunnallekaan. Kotona taas saattaisin muuttaa käytöstäni siten, että naapurini häiriintyisivät. Ja ihan ymärrettävästi silloin naapurit haluaisivat päästä häiriköstä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Pelkään että vanhemmistani tulee samanlaisia ämpyilijöitä, jo nyt asenne näyttää siltä. Isä on jo lähemmäs monisairas 80v, äiti kohta 70v, mutta eivät monta vuotta enää tule pärjäämään ilman apua maalla vanhassa talossa. Nyt jo asenne on että ei ole mihinkään vara.. Äidin ei ole tarvinnut omia tulojaan varmasti koskaan käyttää, elävät isän eläkkeellä ja omaisuutta on reilusti.
Nyt olisi korkea aika muuttaa pois siitä vanhasta talosta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tilanne vähän toisinpäin. Lääkäri ja kotihoito olivat laittamassa vanhempiani hoivakotiin. Vanhempani olivat ihan kauhuissaan asiasta, eikä kellään meistä ole mahdollisuutta ryhtyä täysipäiväiseksi hoitajaksi. Pitkän työn tuloksena tilanne on saatu nyt sujumaan niin, että heillä käy kotihoito kuusi kertaa päivässä ja lisäksi yksi omaisen käynti. Heillä on turvanapit ranteissa. Lisäksi on automaattisesti avautuva videopuheluyhteys meiltä lapsilta vanhemmille ja sovitut soittovuorot siihen. Tietokoneeseen on etäyhteys, jolla heille saadaan etänä jotain mukavaa katsottavaa tai ohjelmaa. Koti järjestettiin uudelleen niin, että kotihoidon toteuttaminen on mahdollisimman helppoa ja koti selkeä.
Yksi lapsista huolehtii kaikki heidän raha-asiat, yksi kiinteistöhuollon kuten lumityöt ja pikkukorjaukset, yksi vastaa terveyteen liittyvistä asioista. Siivouspalvelu käy kaksi kerta kuussa ja pari kertaa vuodessa tilataan perusteellisempi siivous. Menumat-palvelusta tulee ruoka ja lisäksi lapset käyvät heille kaupassa. Meillä lapsilla on yhteinen wa-ryhmä, jossa sovitaan kaikesta.
Kunnalle edullisin ratkaisu tämä ja tällä systeemillä vanhempani saavat enemmän turvaa, valvontaa, hoitoa ja läsnäoloa mitä yhdessäkään palvelutalossa.
Se mitä tästä olen omaa vanhuutta ajatellen oppinut että minulla tulee olla kunnossa ainakin seuraavat asiat kun siinä vaiheessa kun kunto heikkenee:
Velaton asunto kerrostalossa keskellä palveluja
Asunnossa huomioitu inva-tarpeeet (näin uusissa asunnoissa onneksi aina onkin)
Kyky ostaa itse palveluita tai huolehtia niistä mahdollisimman pitkään esim: siivouspalvelu, pyykkipalvelu, ruoan ja tavaroident tilauspalvelut yms.Ketään ihmistä ei voi pakottaa hoivakotiin jos hän on joltisakin järjissään eli oikeustoimikelpoinen. Kunnan on järjestettävä tarvittavat palvelut asiakkaan kotiin.
Suostuivatko vanhempasi kaikkiin noihin ihan helposti vai oliko miten iso vääntö saada heidät ottamaan palveluita vastaan? Omien vanhempien kanssa kaikkeen on vastattu ei. Isä ei pystynyt kulkemaan sisällä rollaattorin kanssa kynnysten vuoksi, mutta niihin ei saanut koskea. Vessassa olisi ehdottomasti tarvittu tukikaide, mutta sitä ei saanut asentaa. Miten ihmeessä vanhoista tuleekin niin jääräpäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Jos mummo on hoitanut lastenlapsia, on teidän velvollisuutenne nyt vuorostaan hoitaa mummoa.
Kenenkään ei pidä uhriutua. Jossain vaiheessa raja tulee vastaan. Isäni oli muistisairas ja oli ihan liian pitkään kotona, lähinnä siksi, ettei äitini suostunut ajattelemaan hoivakotia. Isänihän kuvitteli olevansa nuori ja hyvässä kunnossa. Lopulta äitini ja minä väsyimme. Oma työni kärsi, onneksi työnantaja oli myötämielinen etten saanut potkuja. Sen lisäksi oli vielä omat lapsenikin huolehdittavana. Ja olen ainoa lapsi, joten en voinut jakaa sisaruksien kanssa. Äidilläni ei ole muistisairautta, joten hänen kanssaan olen päässyt helpolla. Riittää, kun kerran viikossa käyn kaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ihminen ja moni vanhus on kuollut myös yksin kotiinsa. Vanhus on saanut sydänkohtauksen tai aivohalvauksen tai kaatunut tai pudonnut jostain ja loukannut itsensä. On käynyt niin pahasti, ettei vanhus ole pystynyt soittamaan omaiselle tai hätänumeroon 112 tai painamaan turvarannekkeensa hälytysnappia. Turvaranneke ei aina ole kädessä, vaan vanhus ottaa turvarannekkeen pois.
Omainen on ihmetellyt, kun vanhus ei vastaa puhelimeen. Ja tullut käymään tai pyytänyt naapurin käymään puolestaan. Tai kotihoidon hoitaja on löytänyt. Tai postinjakaja, naapuri tai poliisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua,
mutta on ihan totta, että kun vanhus vihdoin pääsee hoivakotiin, laitoistuu siellä tosi nopeasti. On jostain menneiltä vuosikymmeniltä peräisin oletus, että hoivakodeissa olisi erilaista virkistystoimintaa tai edes pahemmin juttuseuraa. Suurin osa hoivakoteihin päässeistä (tai joutuneista, miten vaan) on jo siinä kunnossa, ettei suusta tule enää mitään järkevää. Hoivakodin arki on asukkaan näkökulmasta sitä, että odotetaan päivän aterioita ja lääkkeitä. Joinain päivinä pesulle pääsyä. Ja sitten odotetaan, että illalla sammutetaan valot, ja yöllä odotetaan, että valot laitetaan taas päälle. Tietenkin myös sitä, että joku omainen tulisi käymään. Henkilökuntamäärä on vedetty niin minimiin, että poissa on ajat (työskentelin vanhainkodissa 1980-luvulla), jolloin vanhuksia vietiin ulos, kauppakeskuksiin, uimaan, jumppaan tai edes joku hoitaja luki päivän Hesarin.Ainoa hyvä puoli hoivakodissa asukkaan kannalta on (verrattuna omassa kodissa asumiseen, jos käy kotihoito, ateriapalvelu jne) se, että jos kaatuu, ei yleensä tarvitse hirveän montaa tuntia maata kivuissaan lattialla.
Mulla on omassa kodissaan asuvat yli 90-vuotiaat vanhemmat. Äidillä tomii jalat ja isällä pää. Kumpikin on ollut muutaman viime vuoden aikana sairaalassa, ja lääkärit aina ehdottaneet, että siirrettäisiin perusterveydenhuoltoon osastolle kuntoutumaan. Mutta kun mä olen nähnyt omin silmin, miten vanhempani jo siellä erikoissairaanhoidossa ovat alkaneet laitostua, niin olen myös tiennyt, että jos heidät siirretään makaamaan jonnekin perusterveydenhuollon laitokseen muka kuntoutumaan (esim eräässä kotikaupunkini em laitoksessa fysioterapeutti käy kerran viikossa tunnin verran ja muun ajan vanhukset makaavat sängyssä), he eivät tule koskaan enää olemaan kotiutuskunnossa. Joten olen ehdottomasti kieltäytynyt tämän kaltaisesta "kuntoutuksesta". Mulla ja vanhemmillani on se hyvä puoli, että asumme naapureina. Lisäksi mulla on etätyö sekä työpaikka, jossa ymmärretään oikein hyvin, että saatan joutua keskellä päivää käymään vanhempieni luona. Tämä ei ole siis ongelma, koska voin jatkaa sitten illalla pidempään töitä. Lisäksi olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja, joten pystyn oikein hyvin arvioimaan, onko tarvetta soittaa ambulanssia vai ei. Kaikilla muilla vanhempieni omaisilla on työt, joita ei voi tehdä etänä, ja olen myös meistä ainoa, jolla on hoitoalan koulutus. Joten ymmärrän oikein hyvin niitä, jotka eivät nyt vaan pysty samaan aikaan tekemään töitä ja huolehtimaan vanhuksistaan. Eikä varsinkaan, jos on lähityön lisäksi vielä omaakin perhettä. Omat lapseni ovat jo aikuisia, joten pystyn joustamaan monista asioista, esimerkiksi ruuanlaitosta. Vapaa-aikani ei ole "aikataulutettua", kuten monilla perheellisillä on.
Juuri noin on asiat, jos joutuu vuoteenomaksi, se vie muutamassa päivässä siihen kuntoon, ettei pärjää kotona enää. Tunnistin tyylistä, että olet varmaan sairaanhoitaja. Itse olen ollut vain akuuttisairaanhoidossa työssä, mutta tunnistan miten usein käy ikääntyneen kohdalla. Niinpä kotona paras, jos suinkin voi järjestää olot siihen malliin että pärjää. t. Konkari esh
Näinkö, vaikka siellä kotona ei olisi mitään muuta kuin sängyssä maata ja seinää tuijottaa, vieläpä peloissaan? Mutta kun konkari eshj:t arvioivat, että kyllä siellä pärjää, kun joku kurkkaa ovelta 3 kertaa päivässä.
Hoivakodissa ei kurkata ovelta välttämättä kertaakaan. Vanhuksen huoneeseen mennään silloin, kun on jokin asia, mikä pitää tehdä. Kuten viedä ruoka tai lääkkeet tai vaihtaa vaippa. Jotkut tuntuvat kuvittelevan, että hoivakodissa vanhus olisi jatkuvasti tarkkailtavana. Ei ole. Ihan saa vanhus kuolla yksin sänkyynsä ja joku huomaa vainajan vasta sitten, kun menee viemään seuraavaa ateriaa tai lääkkeitä.
Jokainen hoivakodin asukas kuolee sinne hoivakotiin. Osa kokee äkkikuoleman, toisten kuolema saapuu hiljalleen ja ehditään aloittaa saattohoito. Sairaalaa ei kuolemisessa tarvita. Jokainen ihminen kuolee joskus, sitä on turha pelätä ja kauhistella.
Hoivakodissa olevat vuodepotilaat makaavat sängyssä omassa huoneessaan. Ei kaikkia siirretä päivittäin g-tuoliin istumaan. Eräällä kunnallisella osastolla vielä pari vuotta sitten vain 1 vuodepotilas nostettiin pari kertaa viikossa ylös, loput 12 olivat vuoteissaan 24/7. Hoitaja käy asukkaan luona aina ateria-aikaan eli 5x päivä. Hygienia, asentohoito ja lääkkeet hoidetaan yleensä siinä samalla. Yöhoitaja kiertää yöllä pari kertaa.
Oma vanhempani oli täysin petipotilaana, sillä hän ei voinut olla ollenkaan istuma-asennossa pyörtyilemisen vuoksi. Hän ei pysynyt tajuissaan edes vessareissulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tilanne vähän toisinpäin. Lääkäri ja kotihoito olivat laittamassa vanhempiani hoivakotiin. Vanhempani olivat ihan kauhuissaan asiasta, eikä kellään meistä ole mahdollisuutta ryhtyä täysipäiväiseksi hoitajaksi. Pitkän työn tuloksena tilanne on saatu nyt sujumaan niin, että heillä käy kotihoito kuusi kertaa päivässä ja lisäksi yksi omaisen käynti. Heillä on turvanapit ranteissa. Lisäksi on automaattisesti avautuva videopuheluyhteys meiltä lapsilta vanhemmille ja sovitut soittovuorot siihen. Tietokoneeseen on etäyhteys, jolla heille saadaan etänä jotain mukavaa katsottavaa tai ohjelmaa. Koti järjestettiin uudelleen niin, että kotihoidon toteuttaminen on mahdollisimman helppoa ja koti selkeä.
Yksi lapsista huolehtii kaikki heidän raha-asiat, yksi kiinteistöhuollon kuten lumityöt ja pikkukorjaukset, yksi vastaa terveyteen liittyvistä asioista. Siivouspalvelu käy kaksi kerta kuussa ja pari kertaa vuodessa tilataan perusteellisempi siivous. Menumat-palvelusta tulee ruoka ja lisäksi lapset käyvät heille kaupassa. Meillä lapsilla on yhteinen wa-ryhmä, jossa sovitaan kaikesta.
Kunnalle edullisin ratkaisu tämä ja tällä systeemillä vanhempani saavat enemmän turvaa, valvontaa, hoitoa ja läsnäoloa mitä yhdessäkään palvelutalossa.
Se mitä tästä olen omaa vanhuutta ajatellen oppinut että minulla tulee olla kunnossa ainakin seuraavat asiat kun siinä vaiheessa kun kunto heikkenee:
Velaton asunto kerrostalossa keskellä palveluja
Asunnossa huomioitu inva-tarpeeet (näin uusissa asunnoissa onneksi aina onkin)
Kyky ostaa itse palveluita tai huolehtia niistä mahdollisimman pitkään esim: siivouspalvelu, pyykkipalvelu, ruoan ja tavaroident tilauspalvelut yms.Ketään ihmistä ei voi pakottaa hoivakotiin jos hän on joltisakin järjissään eli oikeustoimikelpoinen. Kunnan on järjestettävä tarvittavat palvelut asiakkaan kotiin.
Suostuivatko vanhempasi kaikkiin noihin ihan helposti vai oliko miten iso vääntö saada heidät ottamaan palveluita vastaan? Omien vanhempien kanssa kaikkeen on vastattu ei. Isä ei pystynyt kulkemaan sisällä rollaattorin kanssa kynnysten vuoksi, mutta niihin ei saanut koskea. Vessassa olisi ehdottomasti tarvittu tukikaide, mutta sitä ei saanut asentaa. Miten ihmeessä vanhoista tuleekin niin jääräpäisiä.
Joo, paljon ovat hanttiin pistäneet, koska eiväthän he ennenkään ole kunnan apua tarvinneet. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on saatu solutettua palveluita sinne ja ovat ottaneet ne omakseen. Nykyinen suuri muutos ajettiin läpi sillä, että tajusivat että vaihtoehtona on hoivakotiin muuttaminen. Muutostilanteessa olimme vuoron perään muutamia päiviä siellä auttamassa sopeutumisessa ja opettamassa turvanapin käyttöä. Nyt alkaneet tottua tähän ja toimintakykykin palautuu vähitellen kun on uusi normaali elämässä. Kaikki tiedetään riskit ja se että jonain päivänä elämä loppuu kuolemaan tavalla tai toisella. Heille on tärkeintä saada olla yhdessä omassa kodissa niin pitkään kuin mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahden vuorokauden aikana noin 500 kommenttia.
Asia on tärkeä ja kipeä.
Medialta toivoisin, vaikka huono uutinen on paras uutinen, hieman pidättyvämpää suhtautumista negatiivisten tapahtumien hehkuttamiseen.
On myös hyviä eritasoisia hoitopaikkoja, toivottavasti.
Koska saamme kuulla niistä muuta kuin maksettuina mainoksina.
Hintataso vaihtelee paljon, riippuen hoitolaitoksesta ja tarvittavista ostopalveluista ja hoidettavan tuloista.
Hintahaitaria riittää 0-5000 euroa, en tiedä onko missään määriteltyä ylärajaa. Julkisella puolella on määritelty jokin euromäärä, joka hoidettavalle on jätettävä kahvirahoiksi. Yksityisellä on hinnastot ja sen mukaan mennään ihan riippumatta hoidettavan tuloista. Yleensä menee miinukselle.
No, kohta kuulemme taas hienoja vaalilupauksia aiheesta.
Ja sitten kaikki jatkuu kuten ennenkin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini ei pääse hoivakotiin vaikka haluaisi. Meni lahjoittamaan oman velattoman asuntonsa suosikkilapselleen tämän painostuksesta ja nyt valittaa minulle kun ei pääse hoivakotiin. Juuri tänään sanoin että kai ymmärtää että sinne olisi voinut päästä kun olisi myynyt asuntonsa, olisi niillä rahoilla maksanut siellä vuosia asumisensa. Nyt eläke ei riitä että sinne pääsisi kunnan maksamana. Surullista. Syystäkin välit mennyt tälläisen jälkeen.
Tuo on täyttä höpöhöpöä.
Tässä tapauksessa on siis kyse vanhuksesta joka selviää yksin kotona vielä hyvin ilman kotihoita ym apua. Käy itse kaupassa jne. Mutta haluaisi hoivakotiin asumaan. On siis vielä liian hyväkuntoinen yhteiskunnan maksamaan hoivakotiin mutta pääsisi tottakai muuttamaan yksityiseen heti jos olisi varaa maksaa kuukausittain se 3000-4000e. Ei hänellä enää sellaisia rahoja ole, pieni 1300e eläke ja sillä ei yksityistä hoivakotia maksella. Oma vika, siihen olisi ollut mahdollisuus kun olisi myynyt asuntonsa ja maksellut niillä rahoilla hoivakodin hurjat kuukausivuokrat.
Ei noin hyväkuntoisen vanhuksen paikka ole hoivakoti vaan palveluasunto ja ne on huomattavasti halvempia. Jonoon vaan.
Ei pääse noin hyväkuntoinen edes jonoon.
Mutta on olemassa erilaisia senioritaloja ym tuollaisille ikääntyneille. Hän ei tarvitse vielä mitään apua, kun pystyy kaupassa käydäänkin itse.
Tuollainen senioritalo on hyvä vaihtoehto.
Omassa kotikaupungissa on tällä periaatteella toimivia taloja. Yksi näistä on meidän kaupunginosassamme. Siellä on ehkä noin 40-50 esteetöntä vuokra-asuntoa vanhuksille, uudehkossa talossa. Paikka on hyvä, kaikki lähipalvelut (kaupat, apteekki, kirjasto ym) on käytännössä aivan naapurissa. Lisäksi talon alakerrassa on yhteisötila, jossa on päivittäin paikalla hoitaja. Hoitaja järjestää asukkaiden yhteisiä toimintoja ja aika ajoin sovittaessa tekee kotikäyntejä, juttelee asukkaiden kanssa, mittaa verenpaineita, auttaa pistämään ja hoitaa muita terveydenhoitoon liittyviä pieniä asioita, ei kuitenkaan tee mitään kotipalvelun töitä (jokainen voi hankkia apua kotiinsa tarpeen mukaan; hoitaja on mukana tarpeen arvioinnissa). Toimiva ja hyvä talo, jossa vanhukset viihtyvät ja pärjäävät yllättävän hyvin.Harmi, kun tuollaisia ei ole joka kaupungissa. Tuollaiseen haluaisin itsekin joskus muuttaa.
Tervetuloa Lappeenrantaan. Lähes joka ikinen keskustaan rakennettu/rakennettava uusi kerrostalo on senioritalo.
Olen huomannut saman (käyn säännöllisesti työn takia lappeenrannassa) ja harmittaa että kaunis keskusta on pilattu ”mummokodeilla”. Koko keskusta on pelkkää hoitokotia. Mitä noille käy sitten kun suuret ikäluokat kupsahtaa? Sinällään varmaan lappenrantalaisilla on turvallista kun laitospaikkoja on TARPEEKSI kerrankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini ei pääse hoivakotiin vaikka haluaisi. Meni lahjoittamaan oman velattoman asuntonsa suosikkilapselleen tämän painostuksesta ja nyt valittaa minulle kun ei pääse hoivakotiin. Juuri tänään sanoin että kai ymmärtää että sinne olisi voinut päästä kun olisi myynyt asuntonsa, olisi niillä rahoilla maksanut siellä vuosia asumisensa. Nyt eläke ei riitä että sinne pääsisi kunnan maksamana. Surullista. Syystäkin välit mennyt tälläisen jälkeen.
Tuo on täyttä höpöhöpöä.
Tässä tapauksessa on siis kyse vanhuksesta joka selviää yksin kotona vielä hyvin ilman kotihoita ym apua. Käy itse kaupassa jne. Mutta haluaisi hoivakotiin asumaan. On siis vielä liian hyväkuntoinen yhteiskunnan maksamaan hoivakotiin mutta pääsisi tottakai muuttamaan yksityiseen heti jos olisi varaa maksaa kuukausittain se 3000-4000e. Ei hänellä enää sellaisia rahoja ole, pieni 1300e eläke ja sillä ei yksityistä hoivakotia maksella. Oma vika, siihen olisi ollut mahdollisuus kun olisi myynyt asuntonsa ja maksellut niillä rahoilla hoivakodin hurjat kuukausivuokrat.
Ei noin hyväkuntoisen vanhuksen paikka ole hoivakoti vaan palveluasunto ja ne on huomattavasti halvempia. Jonoon vaan.
Ei pääse noin hyväkuntoinen edes jonoon.
Mutta on olemassa erilaisia senioritaloja ym tuollaisille ikääntyneille. Hän ei tarvitse vielä mitään apua, kun pystyy kaupassa käydäänkin itse.
Tuollainen senioritalo on hyvä vaihtoehto.
Omassa kotikaupungissa on tällä periaatteella toimivia taloja. Yksi näistä on meidän kaupunginosassamme. Siellä on ehkä noin 40-50 esteetöntä vuokra-asuntoa vanhuksille, uudehkossa talossa. Paikka on hyvä, kaikki lähipalvelut (kaupat, apteekki, kirjasto ym) on käytännössä aivan naapurissa. Lisäksi talon alakerrassa on yhteisötila, jossa on päivittäin paikalla hoitaja. Hoitaja järjestää asukkaiden yhteisiä toimintoja ja aika ajoin sovittaessa tekee kotikäyntejä, juttelee asukkaiden kanssa, mittaa verenpaineita, auttaa pistämään ja hoitaa muita terveydenhoitoon liittyviä pieniä asioita, ei kuitenkaan tee mitään kotipalvelun töitä (jokainen voi hankkia apua kotiinsa tarpeen mukaan; hoitaja on mukana tarpeen arvioinnissa). Toimiva ja hyvä talo, jossa vanhukset viihtyvät ja pärjäävät yllättävän hyvin.Harmi, kun tuollaisia ei ole joka kaupungissa. Tuollaiseen haluaisin itsekin joskus muuttaa.
Tervetuloa Lappeenrantaan. Lähes joka ikinen keskustaan rakennettu/rakennettava uusi kerrostalo on senioritalo.
Olen huomannut saman (käyn säännöllisesti työn takia lappeenrannassa) ja harmittaa että kaunis keskusta on pilattu ”mummokodeilla”. Koko keskusta on pelkkää hoitokotia. Mitä noille käy sitten kun suuret ikäluokat kupsahtaa? Sinällään varmaan lappenrantalaisilla on turvallista kun laitospaikkoja on TARPEEKSI kerrankin.
Eihän nuo ole mitään laitospaikkoja vaan omistusasuntoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini ei pääse hoivakotiin vaikka haluaisi. Meni lahjoittamaan oman velattoman asuntonsa suosikkilapselleen tämän painostuksesta ja nyt valittaa minulle kun ei pääse hoivakotiin. Juuri tänään sanoin että kai ymmärtää että sinne olisi voinut päästä kun olisi myynyt asuntonsa, olisi niillä rahoilla maksanut siellä vuosia asumisensa. Nyt eläke ei riitä että sinne pääsisi kunnan maksamana. Surullista. Syystäkin välit mennyt tälläisen jälkeen.
Tuo on täyttä höpöhöpöä.
Tässä tapauksessa on siis kyse vanhuksesta joka selviää yksin kotona vielä hyvin ilman kotihoita ym apua. Käy itse kaupassa jne. Mutta haluaisi hoivakotiin asumaan. On siis vielä liian hyväkuntoinen yhteiskunnan maksamaan hoivakotiin mutta pääsisi tottakai muuttamaan yksityiseen heti jos olisi varaa maksaa kuukausittain se 3000-4000e. Ei hänellä enää sellaisia rahoja ole, pieni 1300e eläke ja sillä ei yksityistä hoivakotia maksella. Oma vika, siihen olisi ollut mahdollisuus kun olisi myynyt asuntonsa ja maksellut niillä rahoilla hoivakodin hurjat kuukausivuokrat.
Ei noin hyväkuntoisen vanhuksen paikka ole hoivakoti vaan palveluasunto ja ne on huomattavasti halvempia. Jonoon vaan.
Ei pääse noin hyväkuntoinen edes jonoon.
Mutta on olemassa erilaisia senioritaloja ym tuollaisille ikääntyneille. Hän ei tarvitse vielä mitään apua, kun pystyy kaupassa käydäänkin itse.
Tuollainen senioritalo on hyvä vaihtoehto.
Omassa kotikaupungissa on tällä periaatteella toimivia taloja. Yksi näistä on meidän kaupunginosassamme. Siellä on ehkä noin 40-50 esteetöntä vuokra-asuntoa vanhuksille, uudehkossa talossa. Paikka on hyvä, kaikki lähipalvelut (kaupat, apteekki, kirjasto ym) on käytännössä aivan naapurissa. Lisäksi talon alakerrassa on yhteisötila, jossa on päivittäin paikalla hoitaja. Hoitaja järjestää asukkaiden yhteisiä toimintoja ja aika ajoin sovittaessa tekee kotikäyntejä, juttelee asukkaiden kanssa, mittaa verenpaineita, auttaa pistämään ja hoitaa muita terveydenhoitoon liittyviä pieniä asioita, ei kuitenkaan tee mitään kotipalvelun töitä (jokainen voi hankkia apua kotiinsa tarpeen mukaan; hoitaja on mukana tarpeen arvioinnissa). Toimiva ja hyvä talo, jossa vanhukset viihtyvät ja pärjäävät yllättävän hyvin.Harmi, kun tuollaisia ei ole joka kaupungissa. Tuollaiseen haluaisin itsekin joskus muuttaa.
Tervetuloa Lappeenrantaan. Lähes joka ikinen keskustaan rakennettu/rakennettava uusi kerrostalo on senioritalo.
Olen huomannut saman (käyn säännöllisesti työn takia lappeenrannassa) ja harmittaa että kaunis keskusta on pilattu ”mummokodeilla”. Koko keskusta on pelkkää hoitokotia. Mitä noille käy sitten kun suuret ikäluokat kupsahtaa? Sinällään varmaan lappenrantalaisilla on turvallista kun laitospaikkoja on TARPEEKSI kerrankin.
Kommenttisi liittyy tavallaan asiaan, mitä juuri äsken ajattelin. Olen asunut nykyisessä kodissani jo 30 vuotta. Olen tässä kodissa kasvattanut lapseni aikuisiksi. Olen nähnyt naapuriin syntyvän lapsia, lasten kasvavan pieniksi koululaisiksi, tulevan teini-ikään ja muuttavan omilleen. Aika moni taloyhtiön asukas on asunut tässä yhtä kauan kuin minäkin, joten olen nähnyt, miten lasteni hiekkalaatikkokavereista tulee vanhempia ja naapureistani isovanhempia. Kun olen ollut välillä pidemmän aikaa sairas, olen sentään voinut ikkunasta katsoa lasten leikkimistä, naapureiden tekevän puutarhahommia yms. Tykkään asua paikassa, jossa on monen ikäisiä asukkaita. Sen vuoksi ajatus senioritalosta tai jostain hoivalaitoksesta ei oikein viehätä. Haluan nähdä edes ikkunasta elämää enkä olla paikassa, jossa odotetaan vain kuolemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mummo on hoitanut lastenlapsia, on teidän velvollisuutenne nyt vuorostaan hoitaa mummoa.
Joo ja tämä koskee (tietenkin) vain tyttäriä 😂😂
Onneksi mun äiti ei juurikaan hoitanut meidän lapsia 😅
Mielestäni tämä ei liity lapsenlapsiin. Kaikilla ei sellaisia edes ole. Jos hän on hoitanut lapsiaan, on mielestäni lapsilla moraalinen velvollisuus osallistua vanhempansa auttamiseen. Joko itse osallistuen, järjestelemällä asiat muuten toimiviksi ja ennen kaikkea vanhemmalle sopiviksi ja mieluisiksi, vaikka sitten rahalla jos ei muuten onnistu.
Lastenlasten hoitaminen ei ole kaikille isovanhemmille edes mahdollista, ja se on muutenkin vapaaehtoista.
Millä perusteella lapset ovat vastuussa päätöksestä, jonka heidän vanhempansa ilman lapsen lupaa ovat aikoinaan tehneet?
Millä moraalilla velvoittaisit minut huolehtimaan äidistäni, joka on aina huolehtinut juopporemmistään enemmän kuin minusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini ei pääse hoivakotiin vaikka haluaisi. Meni lahjoittamaan oman velattoman asuntonsa suosikkilapselleen tämän painostuksesta ja nyt valittaa minulle kun ei pääse hoivakotiin. Juuri tänään sanoin että kai ymmärtää että sinne olisi voinut päästä kun olisi myynyt asuntonsa, olisi niillä rahoilla maksanut siellä vuosia asumisensa. Nyt eläke ei riitä että sinne pääsisi kunnan maksamana. Surullista. Syystäkin välit mennyt tälläisen jälkeen.
Tuo on täyttä höpöhöpöä.
Tässä tapauksessa on siis kyse vanhuksesta joka selviää yksin kotona vielä hyvin ilman kotihoita ym apua. Käy itse kaupassa jne. Mutta haluaisi hoivakotiin asumaan. On siis vielä liian hyväkuntoinen yhteiskunnan maksamaan hoivakotiin mutta pääsisi tottakai muuttamaan yksityiseen heti jos olisi varaa maksaa kuukausittain se 3000-4000e. Ei hänellä enää sellaisia rahoja ole, pieni 1300e eläke ja sillä ei yksityistä hoivakotia maksella. Oma vika, siihen olisi ollut mahdollisuus kun olisi myynyt asuntonsa ja maksellut niillä rahoilla hoivakodin hurjat kuukausivuokrat.
Ei noin hyväkuntoisen vanhuksen paikka ole hoivakoti vaan palveluasunto ja ne on huomattavasti halvempia. Jonoon vaan.
Ei pääse noin hyväkuntoinen edes jonoon.
Mutta on olemassa erilaisia senioritaloja ym tuollaisille ikääntyneille. Hän ei tarvitse vielä mitään apua, kun pystyy kaupassa käydäänkin itse.
Tuollainen senioritalo on hyvä vaihtoehto.
Omassa kotikaupungissa on tällä periaatteella toimivia taloja. Yksi näistä on meidän kaupunginosassamme. Siellä on ehkä noin 40-50 esteetöntä vuokra-asuntoa vanhuksille, uudehkossa talossa. Paikka on hyvä, kaikki lähipalvelut (kaupat, apteekki, kirjasto ym) on käytännössä aivan naapurissa. Lisäksi talon alakerrassa on yhteisötila, jossa on päivittäin paikalla hoitaja. Hoitaja järjestää asukkaiden yhteisiä toimintoja ja aika ajoin sovittaessa tekee kotikäyntejä, juttelee asukkaiden kanssa, mittaa verenpaineita, auttaa pistämään ja hoitaa muita terveydenhoitoon liittyviä pieniä asioita, ei kuitenkaan tee mitään kotipalvelun töitä (jokainen voi hankkia apua kotiinsa tarpeen mukaan; hoitaja on mukana tarpeen arvioinnissa). Toimiva ja hyvä talo, jossa vanhukset viihtyvät ja pärjäävät yllättävän hyvin.Harmi, kun tuollaisia ei ole joka kaupungissa. Tuollaiseen haluaisin itsekin joskus muuttaa.
Tervetuloa Lappeenrantaan. Lähes joka ikinen keskustaan rakennettu/rakennettava uusi kerrostalo on senioritalo.
Olen huomannut saman (käyn säännöllisesti työn takia lappeenrannassa) ja harmittaa että kaunis keskusta on pilattu ”mummokodeilla”. Koko keskusta on pelkkää hoitokotia. Mitä noille käy sitten kun suuret ikäluokat kupsahtaa? Sinällään varmaan lappenrantalaisilla on turvallista kun laitospaikkoja on TARPEEKSI kerrankin.
Kommenttisi liittyy tavallaan asiaan, mitä juuri äsken ajattelin. Olen asunut nykyisessä kodissani jo 30 vuotta. Olen tässä kodissa kasvattanut lapseni aikuisiksi. Olen nähnyt naapuriin syntyvän lapsia, lasten kasvavan pieniksi koululaisiksi, tulevan teini-ikään ja muuttavan omilleen. Aika moni taloyhtiön asukas on asunut tässä yhtä kauan kuin minäkin, joten olen nähnyt, miten lasteni hiekkalaatikkokavereista tulee vanhempia ja naapureistani isovanhempia. Kun olen ollut välillä pidemmän aikaa sairas, olen sentään voinut ikkunasta katsoa lasten leikkimistä, naapureiden tekevän puutarhahommia yms. Tykkään asua paikassa, jossa on monen ikäisiä asukkaita. Sen vuoksi ajatus senioritalosta tai jostain hoivalaitoksesta ei oikein viehätä. Haluan nähdä edes ikkunasta elämää enkä olla paikassa, jossa odotetaan vain kuolemaa.
Senioritalo ei ole hoivakotia edes nähnytkään, kyseessä on ihan eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiemmassa kommentissa kerrottiin, kuinka edunvalvonta maksaa. Jos mummon sukulainen viitsii hoitaa edunvalvojan tehtävät niin digi ja väestötietovirasta veloittaa noin 240 € tarkastusmaksun vuodessa. Ei siis yhtään mitään saavutettuihin hyötyihin nähden.
Ei muuta kuin tehkää ilmoitus edunvalvonnan tarpeesta olevasta henkilöstä ja prosessi saadaan käyntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini ei pääse hoivakotiin vaikka haluaisi. Meni lahjoittamaan oman velattoman asuntonsa suosikkilapselleen tämän painostuksesta ja nyt valittaa minulle kun ei pääse hoivakotiin. Juuri tänään sanoin että kai ymmärtää että sinne olisi voinut päästä kun olisi myynyt asuntonsa, olisi niillä rahoilla maksanut siellä vuosia asumisensa. Nyt eläke ei riitä että sinne pääsisi kunnan maksamana. Surullista. Syystäkin välit mennyt tälläisen jälkeen.
Tuo on täyttä höpöhöpöä.
Tässä tapauksessa on siis kyse vanhuksesta joka selviää yksin kotona vielä hyvin ilman kotihoita ym apua. Käy itse kaupassa jne. Mutta haluaisi hoivakotiin asumaan. On siis vielä liian hyväkuntoinen yhteiskunnan maksamaan hoivakotiin mutta pääsisi tottakai muuttamaan yksityiseen heti jos olisi varaa maksaa kuukausittain se 3000-4000e. Ei hänellä enää sellaisia rahoja ole, pieni 1300e eläke ja sillä ei yksityistä hoivakotia maksella. Oma vika, siihen olisi ollut mahdollisuus kun olisi myynyt asuntonsa ja maksellut niillä rahoilla hoivakodin hurjat kuukausivuokrat.
Ei noin hyväkuntoisen vanhuksen paikka ole hoivakoti vaan palveluasunto ja ne on huomattavasti halvempia. Jonoon vaan.
Ei pääse noin hyväkuntoinen edes jonoon.
Mutta on olemassa erilaisia senioritaloja ym tuollaisille ikääntyneille. Hän ei tarvitse vielä mitään apua, kun pystyy kaupassa käydäänkin itse.
Tuollainen senioritalo on hyvä vaihtoehto.
Omassa kotikaupungissa on tällä periaatteella toimivia taloja. Yksi näistä on meidän kaupunginosassamme. Siellä on ehkä noin 40-50 esteetöntä vuokra-asuntoa vanhuksille, uudehkossa talossa. Paikka on hyvä, kaikki lähipalvelut (kaupat, apteekki, kirjasto ym) on käytännössä aivan naapurissa. Lisäksi talon alakerrassa on yhteisötila, jossa on päivittäin paikalla hoitaja. Hoitaja järjestää asukkaiden yhteisiä toimintoja ja aika ajoin sovittaessa tekee kotikäyntejä, juttelee asukkaiden kanssa, mittaa verenpaineita, auttaa pistämään ja hoitaa muita terveydenhoitoon liittyviä pieniä asioita, ei kuitenkaan tee mitään kotipalvelun töitä (jokainen voi hankkia apua kotiinsa tarpeen mukaan; hoitaja on mukana tarpeen arvioinnissa). Toimiva ja hyvä talo, jossa vanhukset viihtyvät ja pärjäävät yllättävän hyvin.Harmi, kun tuollaisia ei ole joka kaupungissa. Tuollaiseen haluaisin itsekin joskus muuttaa.
Tervetuloa Lappeenrantaan. Lähes joka ikinen keskustaan rakennettu/rakennettava uusi kerrostalo on senioritalo.
Olen huomannut saman (käyn säännöllisesti työn takia lappeenrannassa) ja harmittaa että kaunis keskusta on pilattu ”mummokodeilla”. Koko keskusta on pelkkää hoitokotia. Mitä noille käy sitten kun suuret ikäluokat kupsahtaa? Sinällään varmaan lappenrantalaisilla on turvallista kun laitospaikkoja on TARPEEKSI kerrankin.
Kommenttisi liittyy tavallaan asiaan, mitä juuri äsken ajattelin. Olen asunut nykyisessä kodissani jo 30 vuotta. Olen tässä kodissa kasvattanut lapseni aikuisiksi. Olen nähnyt naapuriin syntyvän lapsia, lasten kasvavan pieniksi koululaisiksi, tulevan teini-ikään ja muuttavan omilleen. Aika moni taloyhtiön asukas on asunut tässä yhtä kauan kuin minäkin, joten olen nähnyt, miten lasteni hiekkalaatikkokavereista tulee vanhempia ja naapureistani isovanhempia. Kun olen ollut välillä pidemmän aikaa sairas, olen sentään voinut ikkunasta katsoa lasten leikkimistä, naapureiden tekevän puutarhahommia yms. Tykkään asua paikassa, jossa on monen ikäisiä asukkaita. Sen vuoksi ajatus senioritalosta tai jostain hoivalaitoksesta ei oikein viehätä. Haluan nähdä edes ikkunasta elämää enkä olla paikassa, jossa odotetaan vain kuolemaa.
Senioritalo ei ole hoivakotia edes nähnytkään, kyseessä on ihan eri asia.
Tiedän kyllä, kaverini asui hetken aikaa sellaisessa vuokralla omistusasuntonsa putkiremontin ajan. Mutta niissä taloissa on asukkaille alaikäraja (ko talossa oli muistaakseni 55v). Ei niissä asu nuoria eikä lapsiperheitä. Senioritalostakin siirrytään joko hoivalaitokseen tai hautausmaalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tilanne vähän toisinpäin. Lääkäri ja kotihoito olivat laittamassa vanhempiani hoivakotiin. Vanhempani olivat ihan kauhuissaan asiasta, eikä kellään meistä ole mahdollisuutta ryhtyä täysipäiväiseksi hoitajaksi. Pitkän työn tuloksena tilanne on saatu nyt sujumaan niin, että heillä käy kotihoito kuusi kertaa päivässä ja lisäksi yksi omaisen käynti. Heillä on turvanapit ranteissa. Lisäksi on automaattisesti avautuva videopuheluyhteys meiltä lapsilta vanhemmille ja sovitut soittovuorot siihen. Tietokoneeseen on etäyhteys, jolla heille saadaan etänä jotain mukavaa katsottavaa tai ohjelmaa. Koti järjestettiin uudelleen niin, että kotihoidon toteuttaminen on mahdollisimman helppoa ja koti selkeä.
Yksi lapsista huolehtii kaikki heidän raha-asiat, yksi kiinteistöhuollon kuten lumityöt ja pikkukorjaukset, yksi vastaa terveyteen liittyvistä asioista. Siivouspalvelu käy kaksi kerta kuussa ja pari kertaa vuodessa tilataan perusteellisempi siivous. Menumat-palvelusta tulee ruoka ja lisäksi lapset käyvät heille kaupassa. Meillä lapsilla on yhteinen wa-ryhmä, jossa sovitaan kaikesta.
Kunnalle edullisin ratkaisu tämä ja tällä systeemillä vanhempani saavat enemmän turvaa, valvontaa, hoitoa ja läsnäoloa mitä yhdessäkään palvelutalossa.
Se mitä tästä olen omaa vanhuutta ajatellen oppinut että minulla tulee olla kunnossa ainakin seuraavat asiat kun siinä vaiheessa kun kunto heikkenee:
Velaton asunto kerrostalossa keskellä palveluja
Asunnossa huomioitu inva-tarpeeet (näin uusissa asunnoissa onneksi aina onkin)
Kyky ostaa itse palveluita tai huolehtia niistä mahdollisimman pitkään esim: siivouspalvelu, pyykkipalvelu, ruoan ja tavaroident tilauspalvelut yms.Ketään ihmistä ei voi pakottaa hoivakotiin jos hän on joltisakin järjissään eli oikeustoimikelpoinen. Kunnan on järjestettävä tarvittavat palvelut asiakkaan kotiin.
Suostuivatko vanhempasi kaikkiin noihin ihan helposti vai oliko miten iso vääntö saada heidät ottamaan palveluita vastaan? Omien vanhempien kanssa kaikkeen on vastattu ei. Isä ei pystynyt kulkemaan sisällä rollaattorin kanssa kynnysten vuoksi, mutta niihin ei saanut koskea. Vessassa olisi ehdottomasti tarvittu tukikaide, mutta sitä ei saanut asentaa. Miten ihmeessä vanhoista tuleekin niin jääräpäisiä.
Joo, paljon ovat hanttiin pistäneet, koska eiväthän he ennenkään ole kunnan apua tarvinneet. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on saatu solutettua palveluita sinne ja ovat ottaneet ne omakseen. Nykyinen suuri muutos ajettiin läpi sillä, että tajusivat että vaihtoehtona on hoivakotiin muuttaminen. Muutostilanteessa olimme vuoron perään muutamia päiviä siellä auttamassa sopeutumisessa ja opettamassa turvanapin käyttöä. Nyt alkaneet tottua tähän ja toimintakykykin palautuu vähitellen kun on uusi normaali elämässä. Kaikki tiedetään riskit ja se että jonain päivänä elämä loppuu kuolemaan tavalla tai toisella. Heille on tärkeintä saada olla yhdessä omassa kodissa niin pitkään kuin mahdollista.
Istuu sitkeässä suomalaisuudessa, että ei tässä riskit ihmiset mitään apuja tarvitse.
Vinkki kaikille: sain omille vanhemmille palveluja läpi, kun painotin, että auttavat nuoria perheitä, auttavat saamaan töitä. Se sai heidätkin katsomaan palveluja vähän eri näkökulmasta.
Muutaman kerran piti muistuttaa, että tämä on win-win, että ei tartte leikata ruohoa, kun apu on tulossa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään että vanhemmistani tulee samanlaisia ämpyilijöitä, jo nyt asenne näyttää siltä. Isä on jo lähemmäs monisairas 80v, äiti kohta 70v, mutta eivät monta vuotta enää tule pärjäämään ilman apua maalla vanhassa talossa. Nyt jo asenne on että ei ole mihinkään vara.. Äidin ei ole tarvinnut omia tulojaan varmasti koskaan käyttää, elävät isän eläkkeellä ja omaisuutta on reilusti.
Nyt olisi korkea aika muuttaa pois siitä vanhasta talosta.
Haha. Minä täytin kesällä 70 v. ja sisko on 75. Ja ME ollaan niitä, jotka joudutaan hoitamaan vanhaa äitiämme, koska näitä kohta satavuotiaitakin on olemassa. Ja heidän lapsensa (käytännössä siis tyttärensä) ovat ikäihmisiä siis jo hekin. Silti pitää hoitaa ja avustaa, vaikka omakin pää joskus lyö tyhjää.
Kyllä sitä joskus tulee mieleen, että milloin tämä oikein loppuu. Jo parikymmentä vuotta tässä on saanut olla jatkuvassa stressissä, kun äiti ei vain suostu mihinkään hoitokotiin tai edes palvelutaloon. Ymmärrän minä sen, että haluaa omassa kodissaan asua ja olla, mutta kun se onnistuu vain sillä, että tyttäret huolehtii. Ollaan puhuttu, että koskahan tässä saisi ruveta itse viettämään niitä ansaittuja eläkepäiviä, ei kait koskaan.
Se, että äidillä käy kotisairaanhoitaja päivittäin, ei asiaa suuresti auta. Tietysti on hyvä, että edes joku ammatti-ihminen käy säännöllisesti ja pystyy arvioimaan äidin terveyttä jne. Mutta kyse onkin siitä kaikesta muusta. Tuntuu, että koko ajan on jotain, mitä täytyy selvittää, missä on oltava mukana ja mistä huolehdittava. Milloin on vietävä kuulotutkimuksiin (sata kilometriä suuntaansa), milloin kokeisiin, milloin lääkäriin, milloin rokotuksiin, milloin näöntarkastukseen, milloin on oltava paikalla asumiseen liittyvissä asioissa, milloin mitäkin hakemuksia oltava tekemässä, oltava paikalla kun palveluohjaaja käy tekemässä kartoituksia ja aina ne on sovittava omaan aikatauluun. Puhumattakaan siitä, että on käytävä kaupassa ja apteekissa säännöllisesti, ja milloin tahansa on lähdettävä tutkimaan tilanne, kun on televisio pimeänä, lamppu palanut, pesukone ei lähde toimimaan, tuhat erilaista asiaa ja sitten vielä ihan vaan pidettävä seuraa. Äiti on niin vanha, ettei ystäviä enää ole, ne on kuolleet.
Olen omille lapsille sanonut, että minua ette ala hyysäämään ja jos sellaista ryhdyn vaatimaan, niin muistuttakaa minua näistä sanoista. Minä menen suosiolla hoitokotiin tai vastaavaan, missä muut hoitaa asiani, ei minun lapseni.
Totta kai teemme tämän kaiken ihan myös rakkaudesta, mutta pakko alkaa myöntää jo totuuskin ; olemme väsyneitä. Äiti on ollut hyvin "tarvitseva" siitä lähtien kun isä kuoli 60-vuotiaana. Isä oli hoitanut kaikki viralliset asiat ja paperijutut ja hänen jälkeensä me lapset jouduimme tekemään ne, koska äiti pelkäsi kaikkia sellaisia. Hyvä jos nimensä osasi kirjoittaa alle.
Pitää vielä ottaa huomioon sekin, että eihän ne omaiset suinkaan ole mitään vanhustyön ammattilaisia eikä osaa aina arvioida, mistä milloinkin on kyse. Silti heidän niskoilleen mielellään sälytetään vanhan ihmisen sairaanhoitokin.
Ei ole kaikilla niin hyvin ,kun minulla.Isä kuoli ,kun 22v ( sydäriin) ja äiti ,kun olin 28v. Itse olen vasta 75. ” ludmilat” hoitaa sitten , kun en pärjää kotona- niin olen tuumannut jo parikymmentä vuotta.
Ei mene koska meitä lapsia on niin monta. Tilanne olisi varmasti toinen jos vanhempani olisivat dementoituneet. Nyt onneksi on kyse enemmän lievästä muistamattomuudesta, toimintakyvyn laskusta ja fyysisistä sairauksista. Sekavuutta jos ilmenee niin kyseessä on ollut jokin hoitoa vaativa sairaus, lääkitysmuutos tai stressitila johonkin isoon muutokseen liittyen.