Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa

En lukenut koko ketjua, mutta on ihan totta, että kun vanhus vihdoin pääsee hoivakotiin, laitoistuu siellä tosi nopeasti. On jostain menneiltä vuosikymmeniltä peräisin oletus, että hoivakodeissa olisi erilaista virkistystoimintaa tai edes pahemmin juttuseuraa. Suurin osa hoivakoteihin päässeistä (tai joutuneista, miten vaan) on jo siinä kunnossa, ettei suusta tule enää  mitään järkevää. Hoivakodin arki on asukkaan näkökulmasta sitä, että odotetaan päivän aterioita ja lääkkeitä. Joinain päivinä pesulle pääsyä. Ja sitten odotetaan, että illalla sammutetaan valot, ja yöllä odotetaan, että valot laitetaan taas päälle. Tietenkin myös sitä, että joku omainen tulisi käymään. Henkilökuntamäärä on vedetty niin minimiin, että poissa on ajat (työskentelin vanhainkodissa 1980-luvulla), jolloin vanhuksia vietiin ulos, kauppakeskuksiin, uimaan, jumppaan tai edes joku hoitaja luki päivän Hesarin. 

Ainoa hyvä puoli hoivakodissa asukkaan kannalta on (verrattuna omassa kodissa asumiseen, jos käy kotihoito, ateriapalvelu jne) se, että jos kaatuu, ei yleensä tarvitse hirveän montaa tuntia maata kivuissaan lattialla. 

Mulla on omassa kodissaan asuvat yli 90-vuotiaat vanhemmat. Äidillä tomii jalat ja isällä pää. Kumpikin on ollut muutaman viime vuoden aikana sairaalassa, ja lääkärit aina ehdottaneet, että siirrettäisiin perusterveydenhuoltoon osastolle kuntoutumaan. Mutta kun mä olen nähnyt omin silmin, miten vanhempani jo siellä erikoissairaanhoidossa ovat alkaneet laitostua, niin olen myös tiennyt, että jos heidät siirretään makaamaan jonnekin perusterveydenhuollon laitokseen muka kuntoutumaan (esim eräässä kotikaupunkini em laitoksessa fysioterapeutti käy kerran viikossa tunnin verran ja muun ajan vanhukset makaavat sängyssä), he eivät tule koskaan enää olemaan kotiutuskunnossa. Joten olen ehdottomasti kieltäytynyt tämän kaltaisesta "kuntoutuksesta". Mulla ja vanhemmillani  on se hyvä puoli, että asumme naapureina. Lisäksi mulla on etätyö sekä työpaikka, jossa ymmärretään oikein hyvin, että saatan joutua keskellä päivää käymään vanhempieni luona. Tämä ei ole siis ongelma, koska voin jatkaa sitten illalla pidempään töitä.  Lisäksi olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja, joten pystyn oikein hyvin arvioimaan, onko tarvetta soittaa ambulanssia vai ei. Kaikilla muilla vanhempieni omaisilla on työt, joita ei voi tehdä etänä, ja olen myös meistä ainoa, jolla on hoitoalan koulutus. Joten ymmärrän oikein hyvin niitä, jotka eivät nyt vaan pysty samaan aikaan tekemään töitä ja huolehtimaan vanhuksistaan. Eikä varsinkaan, jos on lähityön lisäksi vielä omaakin perhettä. Omat lapseni ovat jo aikuisia, joten pystyn joustamaan monista asioista, esimerkiksi ruuanlaitosta. Vapaa-aikani ei ole "aikataulutettua", kuten monilla perheellisillä on. 

Yleensä vanhus elää vanhainkodissa korkeintaan kuusi kuukautta. "Vanhaa puuta ei voi siirtää uuteen paikkaan". Kun pitää herätä, kun pakosti herätetään, syödä ruokia, joista ei tykkää ja sitten määrätään mielialalääkkeitä, jotta ei tulisi paha mieli, ja ovet ovat lukossa, jotta kukaan ei karkaisi, niin ymmärtää, miksei vanhukset halua vanhainkotiin. Vai kuka meistä haluaisi?

Meillä lähes sama tilanne. Se on toisaalta huvittaakin kun äiti itse ei ikinä päivänä ole itse koskaan auttanut ketään ja esim häntä ei ole koskaan yhtään kertaa saanut kysyä auttamaan vaikka lapsen hoidon kanssa. Äiti hoki ennen ensimmäistäkään lastenlasta että hän ei auta ja se piti. Nyt sitten näiden hyvin etäisiksi jääneitten lastenlastenkin pitäisi häntä palvella.

Me lapsetkaan enme ole hänelle mitään velkaa, me emme ole pyytäneet syntyä tänne.

Vierailija kirjoitti:

No,paikkakunnan hoivakodin sivut esiin. Esittelette miten siellä on samanikäistä seuraa,ei tarvitse olla yksin,on esityksiä ja harrastusryhmiä ja vaikka mitä. Pääsee pihalle ja saa plaplaplapallap

"Sitten voidaan aina tulla käymään siellä...saat oman huoneen,siivooja käy,ja me vaan kuule juodaan ravintolassa kahvia...minä tarjoan"

Oletko yhtään tietoinen, että nämä yksityiset hoitokodit ovat vain suurituloisille? Ne maksavat tuhansia kuukaudessa. Mummo ei edes vielä ole hoitokotivaiheessa, kun pärjää kotihoidolla. Harrastuksia hoitokodeissa ei ole, ne ovat paikkoja, jonne mennään kuolemaan. Realismia kehiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edunvalvontaan ja hoivakotiin.

Jos mummi on kutakuinkin järjissään, niin ei häntä edunvalvontaan voida määrätä. Ei ikä ole mikään syy edunvalvonnalle. Yksilön oikeudet ovat kuitenkin aika vahvat Suomessa.

Huomattavaa myös on, että edunvalvonta koskee vain taloudellisia asioita, ei mitään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

A, tee huoli-ilmoitus sossuun(pyydä muistisairaustestiä)

B, ne käy tsekkaamassa tilanteen ja tekee kotihoitosuunnitelman

C, pääsee jossain kohtaa laitokseen kun maximi määrä kotihoitokäyntejä ei riitä

Ole hyvä ja nauti elämästäsi.

Ps. Jos mummukka oikein hankalaksi alkaa niin vaihda oman numerosi tilalle sossun/terveyskeskuksen tms puhelinnumero. Tarpeeksi kun sinne rinkuttaa niin jo joutaa hoitoon.

Kotihoito on jo.

Ja on erilliset kriteerit millä hoivakotijonoon edes pääsee. Kriteerit on aina maksimi kotihoito.

Ei tarvitse olla maksimi kotihoitoa aina. Muistisairaan kohdalla voidaan katsoa muutakin kokonaisuutta. Ei kotihoito voi olla jatkuvasti perään katsomassa ja estämässä sairaudentunnottoman vaelteluita ulos yöllä ja muulloinkin, joka itsensä mielessä pärjää kyllä, mutta raha-asioiden hoito, kodinhoito ja kaupassa käyntikään ei oikein enää onnistu.

Kuule, kyllä se vaeltelu estetään. Oveen sähkölukko, jonka hoitajat avaavat kännykällä. Ja omaiset tietysti myös.

Meidän taloyhtiössä on vuosia asunut dementoitunut vanhus. Kotihoito käy tyyliin kahden tunnin välein, mies ei itse pääse ulos ensinkään, tuo sähkölukko on ollut nyt vuoden. Kaupassakäynnit tai siivoamiset ovat tuon vanhuksen kohdalla muinaista historiaa. Ukkeli makaa sängyssä siihen saakka, että kotihoito tulee potkimaan aamulla ylös, sitten ilmeisesti istuu nojatuolissaan siihen saakka, että tulevat illalla kippaamaan sänkyyn. Tyttärensä on näin puhunut.

Tämä on sitä kotona "pärjäämistä". Ei sillä, varmaan parempi kuin palvelutalo, miehellä on sentään kissa seurana.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä vanhus elää vanhainkodissa korkeintaan kuusi kuukautta. "Vanhaa puuta ei voi siirtää uuteen paikkaan". Kun pitää herätä, kun pakosti herätetään, syödä ruokia, joista ei tykkää ja sitten määrätään mielialalääkkeitä, jotta ei tulisi paha mieli, ja ovet ovat lukossa, jotta kukaan ei karkaisi, niin ymmärtää, miksei vanhukset halua vanhainkotiin. Vai kuka meistä haluaisi?

Kotona ne eläisivät vielä vähemmän aikaa. Katsos kun sinne vanhainkotiin mennään vaan odottamaan väistämätöntä. Siinä vaiheessa mitä pikemmin noutaja tulee, sen parempi.

Eikä se niiden elämä kotonakaan enää siinä vaiheessa mistään kotoisin ole. Ruokapalvelu tuo samat laitosruoat mitä saisivat vanhainkodissa, ulos ei pääse kotoakaan koska joko jalat ei kanna tai päässä huimaa tai ovet pidetään lukossa ettei dementti karkaile.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ja kun syy on enemmänkin se, että ette halua kuin että olisi kirjaimellisesti mahdotonta hoitaa mummia, niin ei ehkä kannata "emme nyt vaan mitenkään pysty" -linjalle lähteä. Mummi vaan jää jankkaamaan asiaa.

Jos on täysissä sielun voimissa, niin parempi olisi sanoa suoraan, että kukaan ei nyt vaan halua jäädä ehkä kymmeneksikin vuodeksi pois töistä, ja että hoitokotiin on tosi vaikea päästä sen jälkeen kun joku on omaishoitajaksi alkanut, vaikka menisi huonoon kuntoon. Sitten siellä on kotona jumissa mummi ja hoitaja rumaan loppuun asti.

Kun uhriutuminen alkaa, niin siihen voi todeta, että ei itsekään kuvittele lasten hoitavan itseään vanhana.

Mikäli mummilla ei ole enää ihan terävin ajatuksenjuoksu muttei ole ihan edunvalvontakunnossakaan, niin sitten asia on vaikea.

Tämä. Ei ihmisellä ole mitään velvollisuutta perustella, miksi ei hoida jotakuta. Jos mummi uhriutuu, voi hänelle todeta, että mummi on nyt erittäin itsekäs. Koska sitähän tuo on. Pohjatonta itsekkyyttä.

Itse tekisin tuossa tilanteessa niin, että lakkaisin käymästä kokonaan mummin luona. Olkoot vaan vanha ja raihnas, kukaan ei leiki minulle marttyyriä eikä yritä emotionaalista kiristystä. Jos siellä kerran kotihoito käy, he kyllä huolehtivat mummin sitten hoitokotiin kun sen aika on.

Täytyy muistaa, että eivät kaikki vanhukset ole ihania, lempeitä ja viisaita. Osa on ollut piruja aina, osa muuttuu sellaisiksi vanhetessaan. Muistisairauskin saattaa muuttaa persoonallisuutta.

Se, että joku on vanha, ei tarkoita että sen emotionaalisiin peleihin tarvitsisi mennä mukaan. Vanhuus ei tuo mukanaan mitään erivapauksia.

Juuri näin. Oma äitini on ollut aina todella inhottava, llkeä, pahansuopa, vahingoniloinen, epäoikeudenmukainen, halveksiva, alistava, vähättelevä, pillkkaava ja ohittava ja kaikkea tätå minua omaa tytärtään ja myös perhettäni kohtaan. Kaikki vanhat ihmiset eivät jalostu vahhetessaan eivätkä ole herttaisia vanhuksia eikä edes silloin kun se siltä esim naapureille saattaa vaikuttaa olevan.

Äitini luona passaamassa käytyäni olen aivan loppu monta päivää enkä työmäärän vaan sen p.skan vuoksi mitä äitini kaikin tavoin päälleni kaataa olemalla kaikkea tuota mitä alussa luettelin.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä vanhus elää vanhainkodissa korkeintaan kuusi kuukautta. "Vanhaa puuta ei voi siirtää uuteen paikkaan". Kun pitää herätä, kun pakosti herätetään, syödä ruokia, joista ei tykkää ja sitten määrätään mielialalääkkeitä, jotta ei tulisi paha mieli, ja ovet ovat lukossa, jotta kukaan ei karkaisi, niin ymmärtää, miksei vanhukset halua vanhainkotiin. Vai kuka meistä haluaisi?

Tarkoitat kai hoivakoteja sillä vanhainkoteja ei ole enää.

Meidän mummo on ollut jo 1,5 v ja lääkkeistä tulee lista ja lasku ja siitä näkee, mitä syötetään.

Suurin osa paikoista on nykyään yksityisiä, joissa hoivan tarpeessa olevat maksavat eläkkeensä mukaan.

Piha on aidattu ja sinne pääsee koska vaan,v jos kykenee ja grillaavat kesällä yhdessä ja kaikenlaista ohjelmaa on tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

A, tee huoli-ilmoitus sossuun(pyydä muistisairaustestiä)

B, ne käy tsekkaamassa tilanteen ja tekee kotihoitosuunnitelman

C, pääsee jossain kohtaa laitokseen kun maximi määrä kotihoitokäyntejä ei riitä

Ole hyvä ja nauti elämästäsi.

Ps. Jos mummukka oikein hankalaksi alkaa niin vaihda oman numerosi tilalle sossun/terveyskeskuksen tms puhelinnumero. Tarpeeksi kun sinne rinkuttaa niin jo joutaa hoitoon.

Kotihoito on jo.

Ja on erilliset kriteerit millä hoivakotijonoon edes pääsee. Kriteerit on aina maksimi kotihoito.

Ei tarvitse olla maksimi kotihoitoa aina. Muistisairaan kohdalla voidaan katsoa muutakin kokonaisuutta. Ei kotihoito voi olla jatkuvasti perään katsomassa ja estämässä sairaudentunnottoman vaelteluita ulos yöllä ja muulloinkin, joka itsensä mielessä pärjää kyllä, mutta raha-asioiden hoito, kodinhoito ja kaupassa käyntikään ei oikein enää onnistu.

Kuule, kyllä se vaeltelu estetään. Oveen sähkölukko, jonka hoitajat avaavat kännykällä. Ja omaiset tietysti myös.

Meidän taloyhtiössä on vuosia asunut dementoitunut vanhus. Kotihoito käy tyyliin kahden tunnin välein, mies ei itse pääse ulos ensinkään, tuo sähkölukko on ollut nyt vuoden. Kaupassakäynnit tai siivoamiset ovat tuon vanhuksen kohdalla muinaista historiaa. Ukkeli makaa sängyssä siihen saakka, että kotihoito tulee potkimaan aamulla ylös, sitten ilmeisesti istuu nojatuolissaan siihen saakka, että tulevat illalla kippaamaan sänkyyn. Tyttärensä on näin puhunut.

Tämä on sitä kotona "pärjäämistä". Ei sillä, varmaan parempi kuin palvelutalo, miehellä on sentään kissa seurana.

Justiinsa näin. Omalla äidillä samaa, mutta myös omaehtoisesti, kun ei häntä koskaan ole kodinhoito kiinnostanut niin ei kyllä nytkään suostu mitään tekemään, ottaa kaikki ostopalveluna. Mutta päivät menee yöpaidassa, kotihoidolle väittää vaan just heittäytyneensä päikkäreille tms. 

Oon yrittänyt kotihoidon kanssa puhua, että miten innostaisi edes pieniä askareita tekemään, niin saisi jotain muuta kuin ainainen sohvalla tai sängyssä makaaminen, mutta ymmärrän, että ei heillä sellaiseen ole aikaa eikä ole heidän asia.

Mullakin on romanttinen haave, että pääsisi jonnekin, jossa olisi päivärytmi, eli mentäisiin vaikka jonnekin ruokapöytään aamiaista syömään tms. mutta se on varmasti vain haave, kun kerran omin jaloin sinne aamiaispöytään pääsisi.

Vierailija kirjoitti:

Isäni joutui hoivakotiin viime keväänä, kyllä riittäisi monta tarinaa. Hoitajat on pääsääntöisesti ihania ja tekeevät työnsä hyvin, iso kiitos siitä. Jaksan aina ihailla miten ammattimaisia ovat ja joskus jos jostain pienestä joutuu antamaan palautetta niin asia kyllä hoituu.

Isä on suht toimintakykyinen, huolehtii puhtaudestaan itse ja syö itse. Meillä ei ole koskaan ollut hyvät välit ja nyt hän ajattelee että viihdytän häntä seurallani joka päivä. Rivien välistä on nähtävissä että haluaisi päästä tuolta pois, ajatuksella että minä sitten hoitaisin kaiken. Eli kaupassa käynnit, ruoan, pyykit jne. En voi todellakaan sitoutua siihen ja toivon ettei häntä viskata hoivakodista pois. On alkoholisti ja erittäin hankala ja painostava ihminen. Viimeiset 20 vuotta on pidetty yhteyttä satunnaisilla puheluilla, sekin tuntui välillä olevan liikaa.

Äitini oli minulle erittäin rakas, jos hän olisi tuossa asemassa missä isäni on niin ottaisin asumaan meille, ehdottomasti. Eli motivaatiota hoitoon löytyisi mutta riippuu henkilöstä. Kyllä se vain niin on että edestään löytää tekojensa seuraukset.

Jännä että molemmat veljeni päätti etteivät ole isään missään yhteydessä. Molemmat vain sanoi että ei kiinnosta. Ei kiinnosta minuakaan mutta pakko yrittää jaksaa käydä edes kerran viikossa. Hoitajat ei edes tiedä että isällä on muitakin lapsia, sieltäkin välillä soittaavat että isä kaipaisi seuraa, tulisinko käymään. Eipä ole miehillä tälläisiä velvollisuuksia.

Eihän sinullakaan olisi, ellet olisi itse itsellesi niitä luonut. Veljesi kykenivät sanomaan, että heitä ei kiinnosta, mutta sinä olet keksinyt päässäsi ihan itse, että "pakko käydä kerran viikossa".

Älä vingu siitä, että miehillä ei ole jotain velvollisuuksia, mitkä olet itse itsellesi päättänyt ottaa.

Sinä voit sanoa niille hoitajille, että soittavat sitten kun on aika alkaa järjestää hautajaisia, ei ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotihoito on ihan onnetonta nykyään. Ei heillä ole aikaa tehdä töitään kunnolla, käyvät kääntymässä vaan. Jos kotihoito pelaisi ja olisi kunnolliset kodinhoitajat, moni pärjäisi kauemmin kotona.

Kotihoito ja kodinhoito ovat kaksi eri asiaa.

Kotihoito tarkoittaa ihmisen hoitotoimenpiteitä hänen kotonaan, mutta ei mitään kodinhoitoa (siivousta, pyykkäystä jne.).

Ymmärrätkö eron?

Ennen oli kodinhoitajia ja hoitivat myös ihmisiä. Kodinhoitajan saattoi saada kotiin, jos äiti oli petipotilas. Kodinhoitaja hoiti lapset, teki ruuat, saattoi leipoa, siivota ja pyykätä. Ei sellaisia enää ole ollut aikoihin.

eri

Itse asiassa varakkaammilla on näitä vieläkin. Olen itse ollut noissa hommissa. Hoidin asiaakkaalla ihan kaiken mitä ison omakotitalon, tontin ja asiakkaan elämän pyöritys vaati. Kotihoito ja turvaranneke hoitivat loput. Ihan halvaksi se ei kuitenkaan tule.

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset on niin helkutin itsekkäitä ja ahneita! Itse saivat kaiken helpolla, kun taas me nykynuoret aikuiset joudumme raatamaan että saame edes ruokaa kaappiin! Hävetköön mokomat loiset!

Olisin vaihtanut kanssasi paikkaa, olisi saanut raataa 12 v lähtien kesät ja viikonloput lapsenpiikana.

Helppoahan se oli bilettämiseen verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On varmaan myös kohtuullista, että mummon perintö menee kodittomille kissoille. Kyllä mummolla on myös oikeus odottaa apua ja haluta asua kotonaan. Ei niitä hoitopaikkoja myöskään ole kuin sieniä sateella. Kannattaa yrittää kuvitella itsensä mummon asemaan, mikäli on kykeneväinen empatiaan.

Saa ainakin mun äitini rauhassa testamentata vaikka niille juoppokavereilleen, sinnehän se on koko aikuisikänsä rahaa kantanut muutenkin. 

Eipä ollut äitikullalla empatiaa tarjota, kun olin lapsi - nytkö mun pitäisi sitten tehdä, kuten hän vaatii, eli ajaa 40 km edes takaisin joka päivä katsomaan, mitä olisi vailla?

Niinpä. Vanhemmalla o 100% vastuu tekenästään lapsesta. Lapsella on 0% vastuu vanhemmastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset on niin helkutin itsekkäitä ja ahneita! Itse saivat kaiken helpolla, kun taas me nykynuoret aikuiset joudumme raatamaan että saame edes ruokaa kaappiin! Hävetköön mokomat loiset!

Olisin vaihtanut kanssasi paikkaa, olisi saanut raataa 12 v lähtien kesät ja viikonloput lapsenpiikana.

Helppoahan se oli bilettämiseen verrattuna.

Minä olen hoitanut 10-vuotiaana jo kolmivuotiasta siskoani ja minun piti jäädä koulusta monesti pois hoitamaan häntä. Tåmä 1980-luvun lopussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kylmää suhtautumista tässä ketjussa onkaan. Ennen vanhaan isovanhemmatkin olivat osa perhettä loppuun asti, mutta nyt mikään ei saisi tulla oman ajankäytön tielle eli vanhukset joutaa unohtaa laitoksiin, joissa heidät huumataan ja makuutetaan vaipoissa, hyvässä lykyssä vielä tartutetaan korona, niin ei tarvitse muistaa edes kerran vuodessa.

Vanhukset laitetaan päivällisen jälkeen " yöpuulle" eli nukkumaan laitoshoidossa. Niistä on ollut kertomuksia silloin tällöin.

Mieheni täsille kotihoito laittoi yöpaidan päälle noin klo 17.

Hän meni oikeasti nukkumaan noin klo 21.

Ja ei voinut olla yöpaita päällään omassa kotonaan illalla koska???? Tuo ei ole aikasidonnaista. Oisko kotihoidon hoitajan pitäny laittaa joku sänkyyn nosturilla unille klo 17 että teidän täsi ois voinu saada yöpuvun juuri sillä sekunnilla ku unille käy? Ootko tyhmä?

Mun anoppini saatiin vihdoinkin ympärivuorokautiseen hoivaan! Liikkumis- ja toimintakyky lähes olematon, perussairauksia vino pino.

Anoppia hoiti päivin ja öin pitkään lähes samanikäinen kilttiluonteinen avomies, jolla myös sairauksia ja kremppaa. Niin vaan tämä nainen vaati saada asua kotona toisen jaksamisen äärirajoille saakka.

Kaksi kertaa päivässä kävi kodinhoitaja, mutta vanhan miehen kokonaistyömäärään nähden apu oli tosi mitätöntä. Mieheni ja minä autoimme mahdollisuuksien mukaan, mutta fyysisen etäisyyden vuoksi pystyimme jelppimään aika vähän.

Lopulta se olin minä, miniä, joka laittoi asian kuntoon. Vaati kyllä kovasanaisen riidan anopin kanssa! Meni jonkin aikaa, ennen kuin puheyhteytemme palasi...

Ymmärrän kyllä, että harva haluaa pois kotoaan, mutta rakkaan huonokuntoisen ihmisen orjuuttaminen on mielestäni todella itsekästä. En halua koskaan syyllistyä itse sellaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jäänyt kotiin hoitamaan iäkästä äitiäni. Hänellä päänuppi toimii mutta liikkuminen on hankalaa ja hän tarvitsee paljon sellaista pientä apua päivän mittaan. Ei mitään sairaanhoitoa tarvitse kuitenkaan ainakaan tällä hetkellä.

Olen ainoa lapsi.

Hän ei halua hoivakotiin ja se olisi myöskin tosi kallista jos sinne menisi.

Olemme yhdessä miettineet mitä tekisimme, mutta tähän nyt olemme toistaiseksi päätyneet. Ilman mitään kummempaa riitaa.

Hienoa. Miten itse pärjäät sitten kun jäät eläkkeelle tai kun äitisi kuolee? Tuollaisessa järjestelyssä täytyy olla vankka taloudellinen pohja.

Ainoana lapsena hän perii varakkaan äitinsä.

Paljon huonommassa asemassa ovat ne vieraat hoitajat, joille vanhus lupaa perintöä hoitopalkaksi, mutta jättää testamentin tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kylmää suhtautumista tässä ketjussa onkaan. Ennen vanhaan isovanhemmatkin olivat osa perhettä loppuun asti, mutta nyt mikään ei saisi tulla oman ajankäytön tielle eli vanhukset joutaa unohtaa laitoksiin, joissa heidät huumataan ja makuutetaan vaipoissa, hyvässä lykyssä vielä tartutetaan korona, niin ei tarvitse muistaa edes kerran vuodessa.

Vanhukset laitetaan päivällisen jälkeen " yöpuulle" eli nukkumaan laitoshoidossa. Niistä on ollut kertomuksia silloin tällöin.

Mieheni täsille kotihoito laittoi yöpaidan päälle noin klo 17.

Hän meni oikeasti nukkumaan noin klo 21.

Ja ei voinut olla yöpaita päällään omassa kotonaan illalla koska???? Tuo ei ole aikasidonnaista. Oisko kotihoidon hoitajan pitäny laittaa joku sänkyyn nosturilla unille klo 17 että teidän täsi ois voinu saada yöpuvun juuri sillä sekunnilla ku unille käy? Ootko tyhmä?

Etkö ymmärrä, että onhan se hölmöä olla jo klo 17 yöpuku päällä ja iltapesu tehtynä.

Me jaa muut sitten mennään sinne vierailulle ja täti ottaa vastaan yöpuvussaan.

Kuitenkin on hereillä vielä 4-5 tuntia.

Kuule, kyllä se vaeltelu estetään. Oveen sähkölukko, jonka hoitajat avaavat kännykällä. Ja omaiset tietysti myös.

Meidän taloyhtiössä on vuosia asunut dementoitunut vanhus. Kotihoito käy tyyliin kahden tunnin välein, mies ei itse pääse ulos ensinkään, tuo sähkölukko on ollut nyt vuoden. Kaupassakäynnit tai siivoamiset ovat tuon vanhuksen kohdalla muinaista historiaa. Ukkeli makaa sängyssä siihen saakka, että kotihoito tulee potkimaan aamulla ylös, sitten ilmeisesti istuu nojatuolissaan siihen saakka, että tulevat illalla kippaamaan sänkyyn. Tyttärensä on näin puhunut.

Tämä on sitä kotona "pärjäämistä". Ei sillä, varmaan parempi kuin palvelutalo, miehellä on sentään kissa seurana.[/quote]

Sähkölukolla ei estetä ketään karkailemasta. Sähkölukko on siksi ettei kotihoidon tarvitse kantaa avainta tai luottaa siihen, että asiakas avaa oven. Laki jo ihan kieltää lukitsemasta ketään kotiinsa niin ettei pääse ulos. Kaikki eivät tietenkään enää muista, miten ovi avataan.