Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa

Huhhuh, nyt jo kauhistuttaa, mitä sitten kun äitini menee huonokuntoiseksi. Hän on ryypännyt / kaatuillut itselleen aivovaurion juuri ennen eläkeikää. Nyt raitis ja pärjää hyvin kotona lievästä dementiasta huolimatta. Rautainen fyysinen kunto. Mutta entä sitten kun fyysinen kunto huononee. Hänen historiansa vuoksi ei olla kovin läheisiä, ja asutaan Suomenmaan eri päissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytär hoitamassa sopii vain, jos äiti pystyy olemaan jalkeilla ja tytär on eläkkeellä tai muuten jatkuvasti saatavilla. Lisäksi tyttärellä ei ole pieniä lapsia, jotka tarvitsevat äitinsä aikaa ja huomiota.

Kokopäivätöissä oleva perheenäiti ei pysty hoitamaan sänkyhoidettavaa vanhempaa. Tyttären kotona täytyy myös olla ylimääräistä tilaa, ts. oma huone ja esteetön koti, vanhukselle.

Aika harvalla noin on.

Tämä on monille vanhuksille vaikea ymmärtää, että tyttären täytyy tosiaan olla eläkkeellä jotta voisi hoitaa vanhempaansa. Ei työikäinen pysty, kun pitää käydä töissä.

Harvan 90 vuotiaan lapset enää täyspäiväisesti työssä käyvät. Tekosyitä. Toinen asia on, onko lasten pakollista hoitaa vanhempiaan. Minusta ei.

Kaikki apua tarvitsevat vanhukset eivät ole 90-vuotiaita. Toinen asia on, jaksaako 60-70-vuotias välttämättä hoitaa ysikymppisiä.

Vierailija kirjoitti:

Se on ihmeellistä että usein tämäntyyppisiin aloituksiin annetaan vastaukseksi että hoiva/hoitokotiin vaan. Ihan kuin sinne noin vaan pääsisi, soittamalla että meidän muori tulis sinne ny, laittakaa huone valmiiksi. Voi joutua jonottamaan pitkäänkin vaikka tarve olisi suurikin.

Ap onkin saanut ihan hyviäkin vastauksia, mummolle vain kärsivällisesti ja nätisti mutta jämäkästi selitettävä miksi tyttäret ja tyttärien tyttäret ei voi hoitaa ja paikka hoitokotiin vetämään asianmukaisine byrokratioineen.

Tässä ei nyt oikein kyllä avata mitenkään miksi ei mummo enää pärjäisi kotona. Usein omaisten mielestä vanhus ei pärjää yksin kotona, mutta hoitohenkilöstö näkee eri tavalla. Mummo tuntuu olevan henkisesti enemmän riippuvainen omaisistaan ja valittaa siitä heille, se ei nyt kuitenkaan ole vielä hoitopaikalle syy.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jäänyt kotiin hoitamaan iäkästä äitiäni. Hänellä päänuppi toimii mutta liikkuminen on hankalaa ja hän tarvitsee paljon sellaista pientä apua päivän mittaan. Ei mitään sairaanhoitoa tarvitse kuitenkaan ainakaan tällä hetkellä.

Olen ainoa lapsi.

Hän ei halua hoivakotiin ja se olisi myöskin tosi kallista jos sinne menisi.

Olemme yhdessä miettineet mitä tekisimme, mutta tähän nyt olemme toistaiseksi päätyneet. Ilman mitään kummempaa riitaa.

Hienoa. Miten itse pärjäät sitten kun jäät eläkkeelle tai kun äitisi kuolee? Tuollaisessa järjestelyssä täytyy olla vankka taloudellinen pohja.

Vierailija kirjoitti:

Jos mummo on hoitanut lastenlapsia, on teidän velvollisuutenne nyt vuorostaan hoitaa mummoa.

Eipä ole jos ei kerran aikaa ole

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun vanhempani laittoivat mummoni vanhainkotiin. Kävelevä iloinen vanhus saatiin nopeasti vuodepotilaaksi. Syynä oli, että yksin ei saanut kävellä, vaan piti olla aina hoitaja mukana, ja eiväthän he tietenkään ehtineet. Perusteluna kaatumisvaara. Ei kestänyt kauaa, kun se jatkuva istuminen tai makaaminen voi voimat ja kävelykyvyn. Sitten mummoparka odotteli vaan kuolemaa siellä sänkyllä.

Lopulta tuli veritulppa jalkaan, ja hänen annettiin kuolla siihen. Passiivinen eutanasia.

On parempi olla siellä kotona ihan missä vaan kunnossa, kuin joutua vanhainkotiin odottelemaan kuolemaa sänkyyn, jos pää on kunnnossa. Dementikko on eri juttu. Täysjärkinen ihminen oikeasti on siellä vanhainkodissa vaan vanki, joka odottelee kuolemaa.

Vanhainkoti on paljon parempi vaihtoehto kuin se, että se kodissa jääräpäisesti loppuun asunut vanhus löydetään henkihievereissä tai pahempaa lattialta muutama päivä kaatumisen jälkeen. Oikeasti.

Ei ole. Sitä hyvää elämää kotona on paljon pidempään, kuin että jos joutuu vanhainkotiin odottelemaan sängylle kuolemaa. Turvapuhelin on keksitty. Ateriapalvelu on keksitty. Kotihoito on keksitty.

Elämä on ohi, kun joutuu vanhainkotiin.

Tekeydytkö sinä tahallaan tyhmäksi ja yrität jankaamisella ärsyttää? Vai oletko oikeasti noin naiivi?

Turvapuhelin on keksitty joo, mutta jos vanhus kaatuu niin pahasti että taju menee, miten se turvapuhelin auttaa? Tai vanhus on esim. suihkun takia ottanut rannekkeen pois kädestään ja kaatuu, miten se sitä nappia painelee? Ateriapalvelu joo, mutta jos vanhus ei syö kun ruoka ei maita, mitäs sitten? Kotihoito käy, maksimissaan 10-15 minuuttia. Ja se on virike vanhukselle? Oletetaan että vanhuksen pää on terävä mutta muu kroppa ei, huimaa, kaatuilee, ei pääse kunnolla liikkumaan, ei vessaan, ei suihkuun. Patskat housuissa odottaa seuraavaa kotihoidon käyntiä. Ei saa lämmitettyä sitä ruokaa, ei kahvia keitettyä, yksin ja peloissaan. Tämä on sun mielestä vallan ihanteellista? Tottakai parempikuntoinen vanhus joka kykenee vielä vähintään tyydyttävästi omatoimisuuteen ja haluaa olla kotona, se on silloin eri asia. Mutta sun kirjoituksen perusteella kuka tahansa voidaan jättää heitteille kotiin, ihan vaan siksi koska koti.

Jos lähiomaiset eivät ehdi auttaa vanhusta, niin kunnallisen kotihoidon lisäksi voi ostaa yksityiseltä ulkopuolisia palveluita, jotka helpottavat vanhuksen arkea ja lähiomaisia.

Myös seurustelu- ja virkistystoimintaa, ruokapalveluita, siivous jne.

Palveluista syntyneet työpalkat voi vähentää vanhuksen verotuksessa kotitalousvähennyksenä tai jos lapsi maksaa, hän saa vähennyksen itselleen.

Jos lapsella ei ole aikaa hankkia lisäpalveluita, niin silloin vaikka kotihoitoa pyydetää laittamaan vanhukselle edunvalvonta asiat kuntoon, jolloin edunvalvoja hoitaa asiat.

Suurin osa vanhuksista haluaa asua kotona, jonne tarjotaan palveluita ja hoitopaikka on se viimeinen ja sitä ennen käytetään muut palvelut.

Eli olet yksinkertainen.

Palveluita voi ostaa mutta nekin ovat rajalliset. Ja ne maksaa vaikka kuinka saisi kotitalousvähennyksiä, sulle varmaan tulee suurena yllätyksenä että ei kaikilla ole siihen varaa. Ei vanhuksella pienestä elääkkeestään eikä nillä lapsilla. Minä en sitäpaitsi edes haluaisi laittaa satasia kuukaudessa omiin vanhempiini vaikka kuinka rakkaita ovatkin. Mistähän tuota virkistystoimintaa saisi kätevästi? On yritetty omalle isällemme mutta sitä ei saa kun semmoista ei ole täälläpäin.

Jos vanhus on huonokuntoinen niin vinkkaappa meille kaikille tänne mistä saa hoitajan kohtuukorvauksella (johon kaikilla on varaa) yöksi vanhuksen luo. Ja vaikka siellä kävisi kotihoito parikymmentä kertaa päivässä niin huonokuntoiselle faarille tai muorille voi siinä välissä käydä köpelösti, vaikka juuri kaatumalla. Ja miten ihmeessä edunvalvoja tähän kuuluu?? Jos on täysipäinen vanhus mutta huonokuntoinen, niin se edunvalvojako siellä vanhuksella auttaa ja majailee?

Mutta joo, selväksi tuli sun kanta, maatkoon se vanhus jätökset housuissaan kaatuneena pää halki siellä kotonaan, kuolkoot vaikka sinne kunhan on kotona. Sä et kyllä vanhuksista välitä, esität vain tekopyhää.

Luuletko sinä, ettei ne vanhukset siellä palvelutalossa kaatuile? Olet kyllä aika naiivi.

Itse olen ollut siivoojana vanhusten tehostetun palveluasumisen yksikössä. Käytännössä loppusijoituspaikka kuolemaa odottaville dementeille.

Siellä saa rannekkeen hälytys huutaa puolikin tuntia, ennen kuin joku hoitaja ehtii paikalle. Yhtenä päivänä eräs aivotapahtuman takia palvelutalossa oleva potilas (ei siis ollut vanha, suoni katkennut päästä ja tehnyt pahaa vahinkoa) RÄÄKYI sängyssään apua tunnin, ennen kuin joku meni katsomaan. Hänellä ei ilmeisesti ollut mitään hätää, hän sai kaikenlaisia pahantuulenpuuskia ja silloin huusi. Mutta tunti suoraa huutoa avun rääkymistä on sentään jotain silti.

Eräs dementikkomies oli palannut lapsuuteen ja oli kaiken aikaa laastaroituna, koska yritti mm. kiivetä rollaattorinsa päälle seisomaan. Onneksi hän ei enää syönyt juuri mitään, oli niin hoikaksi käynyt etteivät luut murtuneet kaatumisten ja putoamisten voimasta, vaan tikkejä tarvittiin silloin tällöin.

Tuon nähtyäni olen päättänyt, että siinä vaiheessa kun alan olla ensimmäisiä kotihoitokäyntejä vailla, lähden sille viimeiselle sukellukselle. Kun ei enää itsekseen pärjää, ei se elämä ole minkään arvoista, ei kotona eikä laitoksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy jos mummi maksaa sulle siivojan, ruokakauppakuljetuksen ja lapsenvahdin, niin sä voit sitten käydä sillä aikaa huolehtimassa mummista ja kodistaan. Ei työssäkäyvä perheellinen tuohon nykyaikana enää veny.

Kyllä venyy, jos viitsii.

No ei veny jos yrittää itsestään ja jostakin ystvyyssuhteestaankin pitää huolta. Lapsilla on harrastus(kuskaukset), koulu osallistaa, lomallekin pitäisi joskus päästä. Ylityötkin voi iskeä ja viimeistään silloin pakka leviää ja pää hajoo lopullisesti.

Lapset saa sentään kouluun tai päivähoitoon, mutta mihis sä sen mummin työpäiväksi lukitset ettei illalla menis aika poliisin kanssa karanneen etsintään.

Äiti sairasti dementiaansa 6 vuotta. 2 ekaa pärjäili, 2 seuraavaa miehensäkin oli jo eläkkeellä ja 2 viimeistä hoivaosastolla. Itsellä oli samaan aikaan tarhaikäinen. En mä olisi voinut laittaa koko lapseni lapsuuden ajaksi elämäämme telakalle mummon vuoksi. Velikin päätti varoiksi samaan aikaan muuttaa 400km päähän ettei nakki vahingossakaan iskisi.

Isäni oli samaan aikaan kaupungin toisella laidalla eri hoivakodissa muista syistä.... että kyllähän siinä joutui aikatauluja sumplimaan. Vanhemmat kuolivat aikalailla peräjälkeen ja mulla kesti vielä senkin jälkeen pari vuotta toioua uupumuksesta. Kiva lapselle sekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju kyllä rohkaisee säästämään omia eläkepäiviä varten! Olenkin aloittanut jo hyvän aikaa sitten. Montakymmentä tonnia jo säästössä, mutta eihän se riitä mihinkään, jos kovin vanhaksi elää. Tavoitteena olla eläkeiässä kasassa niin iso potti, että voi sitten halutessa yksityiseen palvelutaloon muuttaa.

No näinhän se juuri pitäisikin mennä. Vielä, kun Suomessa hyväksyttäisiin eutanasia, niin saisi kuolinapua siinä vaiheessa, kun kokee että tämä elämä on nyt tässä nähty.

 Niin, tuo eutanasia:

Kuka siitä päättää?  Kenelle tai keille annetaan se päätösvalta, että nyt saa surmata mun sisko. veli, äiti, isä tai mummo tai pappa?

Kenelle on oikeus päättä siitä, milloin joku ihminen tästä elämästä lopullissti poistuu.

Toki lääkärit joutuvat virkansa puolesta toisinaan näitä päätöksiä tekemään, silloin kun tietävät ja näkevät, että lääketieteellisiä keinoja ei enää ole jonkun ihmisen pelastamiseen.

Tällöin lääkärit lopettavat ko, potilaan nesteyksen ja muuta aktviiviset toimet elämän ylläpitämiseen.

Tuon päätöksen saaneita potilaita ei myöskään elvytetä.

Ei joku eutanasia ole mikään kokonais ratkaisu vanhusten hoitoon, eikä kenenkään muunkaan ihmisen hoitoon.

Ensisijaisesti pitää olla niin, että jokaine ihminen voi itse pättää omasta kohtelustaan ja toimista, sen jälkeen kun hyvin sairas ja kuolema on muutenkin pian lähestymässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju kyllä rohkaisee säästämään omia eläkepäiviä varten! Olenkin aloittanut jo hyvän aikaa sitten. Montakymmentä tonnia jo säästössä, mutta eihän se riitä mihinkään, jos kovin vanhaksi elää. Tavoitteena olla eläkeiässä kasassa niin iso potti, että voi sitten halutessa yksityiseen palvelutaloon muuttaa.

No näinhän se juuri pitäisikin mennä. Vielä, kun Suomessa hyväksyttäisiin eutanasia, niin saisi kuolinapua siinä vaiheessa, kun kokee että tämä elämä on nyt tässä nähty.

 Niin, tuo eutanasia:

Kuka siitä päättää?  Kenelle tai keille annetaan se päätösvalta, että nyt saa surmata mun sisko. veli, äiti, isä tai mummo tai pappa?

Kenelle on oikeus päättä siitä, milloin joku ihminen tästä elämästä lopullissti poistuu.

Toki lääkärit joutuvat virkansa puolesta toisinaan näitä päätöksiä tekemään, silloin kun tietävät ja näkevät, että lääketieteellisiä keinoja ei enää ole jonkun ihmisen pelastamiseen.

Tällöin lääkärit lopettavat ko, potilaan nesteyksen ja muuta aktviiviset toimet elämän ylläpitämiseen.

Tuon päätöksen saaneita potilaita ei myöskään elvytetä.

Ei joku eutanasia ole mikään kokonais ratkaisu vanhusten hoitoon, eikä kenenkään muunkaan ihmisen hoitoon.

Ensisijaisesti pitää olla niin, että jokaine ihminen voi itse pättää omasta kohtelustaan ja toimista, sen jälkeen kun hyvin sairas ja kuolema on muutenkin pian lähestymässä.

No niinpä! Mutta koska eutanasiaa ei sallita, niin ihminen EI todellisuudessa saa päättää omasta kohtelustaan ja toimista.

On varmaan myös kohtuullista, että mummon perintö menee kodittomille kissoille. Kyllä mummolla on myös oikeus odottaa apua ja haluta asua kotonaan. Ei niitä hoitopaikkoja myöskään ole kuin sieniä sateella. Kannattaa yrittää kuvitella itsensä mummon asemaan, mikäli on kykeneväinen empatiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

höpsistä höpsistä..... kuules lue vähän tarkemmin mitä kirjoitin. 

tai et ymmärrä lukemaasi.

vähän vinkkiä... pitkä juttu..... perintöriita.

vielä vinkkiä. yksi tytär olisi ollut perimässä...... jokohan alat ymmärtämään.

Rintaperilliselle kuuluu testamentista huolimatta lakiosa, jos hän sitä vaatii. Sinä et edelleenkään tiedä miten perinnönjaossa on käynyt. Lisäksi tapasi kirjoittaa on hyvin epäselvä.

Rintaperillisen voi tehdä perinnöttömäksi, mutta siihen vaaditaan painava syy. Perintökaaren 15 luku §4:

Sen estämättä, mitä perillisen oikeudesta lakiosaan on säädetty, perittävä voi tehdä perillisen perinnöttömäksi, jos tämä on tahallisella rikoksella syvästi loukannut perittävää, hänen perimispolvessa olevaa sukulaistaan, ottolastaan tai tämän jälkeläistä. Sama on laki, jos perillinen jatkuvasti viettää kunniatonta tai epäsiveellistä elämää.

Perinnöttömäksi tekemisestä on määrättävä testamentissa ja samalla mainittava määräyksen peruste. Peruste on sen toteennäytettävä, joka vetoaa tähän määräykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhus, joka osaa vielä noin selkeästi ilmaista tahtonsa, ei ole ”hoivakotikelpoinen”. Käykää joskus katsomassa, minkätasoisia ovat hoivakotien asukkaat. Toinen juttu, mikä näissä kommenteissa ihmetyttää, on hoivamaksun määräytyminen. Maksu on 85 % kaikesta kuukausittaisesta TULOSTA, ei omaisuudesta. Eli esim. eläkkeestä ja vuokratuloista. 15 % pitää jäädä asukkaalle itselleen. Puhun 10 vuoden kokemuksella.

Näin on. Omaisuutta ei tarvitse myydä, kun katsotaan tarvitsevan hoivokotipaikan. Maksut menee vain tuloista, ei omaisuudesta. Rahaa saa olla vaikka miljoona tai taloja saa olla vaikka kymmenen, ne eivät vaikuta maksuun.

Siinä tapauksessa jos katsotaan, että henkilö ei ole vielä hoivakotikelpoinen, mutta siitä huolimatta haluaa hoivakotiin ja tilaa löytyy eli pääsee, niin joutuu itse kustantamaan maksut. Harvalla tulot riittää, joten joutuu käyttämään myös säästöjä.

Hoivakoteihin on niin pitkät jonot, että sinne ei todellakaan pääse, jos kunnon puolesta voi asua muualla. Kun puolisoni kuoli iltapäivällä, oli arkku hankittava ja puolisoni siirrettävä muualle klo 18:aan mennessä. Huone piti olla tyhjä seuraavana aamuna klo 9. Kun kävin sen jälkeen hoitamassa hoivakodilla vielä asioita, oli uusi asukas jo muuttanut sisään.

Oma vanhemani kuoli hoivakodissa aamupäivällä. Hautaustoimisto kävi hakemassa ruumiin parin tunnin sisään ja vei terveyskeskuksen kylmiöön (en muista oikeaa termiä). Kävimme katsomassa häntä siellä alkuiltapäivästä. Huone olisi pitänyt ehtiä tyhjentää saman päivän aikana, mutta meillä meni seuraavaan päivään. Uusia asukkaita oli jonoksi asti, joten ymmärrän kyllä kiireen, kun vanhempani itse joutui odottamaan paikkaa tk:n vuodeosastolla.

Minä en ymmärrä kiirettä. Taloon muuttavalle on ihan sama, muuttaako hän sinne tänään vai huomenna, mutta juuri omaisensa menettäneille olisi kyllä tärkeää saada edes hetki hengähtää. Ihan heti ei pysty järkevään ajatteluun, saati että osaisi toimia rationaalisesti. Ja olisi tärkeä saada vain olla juuri lähteneen läheisen kanssa.

Kyllä se voi olla aika tärkeää sille, joka dementoituneena juuri sinä yönä päättää lähteä ulos pakkaseen yöpaidassa kohti lapsuuden kotia. Julmaanhan se on,mutta tavarat pahvilaatikkoon ja huone tyhjäksi. Ja siinä vaiheessa kun mummo tulee hoitokotiin voisi ottaa sen hetken ja viettää sitä mummon kanssa vaikka tunti perjantai iltapäivisin, vaikka vuorotellen muiden läheisten kanssa.

Ei kai kaikki mummot lähde just sinä yönä pakkaseen, kun joku toinen kuolee. Ja hoivakoteihin tullaan harvoin suoraan kotoa, yleensä hoivakotijaksoa edeltää sairaalajakso. Lääkäri tekee päätöksen vanhuksen hoivapaikkajonoon laittamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kylmää suhtautumista tässä ketjussa onkaan. Ennen vanhaan isovanhemmatkin olivat osa perhettä loppuun asti, mutta nyt mikään ei saisi tulla oman ajankäytön tielle eli vanhukset joutaa unohtaa laitoksiin, joissa heidät huumataan ja makuutetaan vaipoissa, hyvässä lykyssä vielä tartutetaan korona, niin ei tarvitse muistaa edes kerran vuodessa.

Vanhukset laitetaan päivällisen jälkeen " yöpuulle" eli nukkumaan laitoshoidossa. Niistä on ollut kertomuksia silloin tällöin.

Mieheni täsille kotihoito laittoi yöpaidan päälle noin klo 17.

Hän meni oikeasti nukkumaan noin klo 21.

Vaan tuskinpa sentään laitettini sänkyyn nukkumaan.

Ikääntyvä sairas täti haluaa olla kotona. On käynyt ilmi että mikäli ihminen on järjissään häntä ei voi pakottaa pois kodistaan. Sama koskee ap:n mummoa

Siinähän muori sitten uhriutuu ja vaatii. Iäkäs, monisairas ja muistisairas vanhus on usein raskas kiviriippa perheelle ja suvulle. Liian usein vastuu vanhuksen auttamisesta, hoitamisesta, kotitöistä, kauppaostoksista, terveyskeskukseen ja apteekkiin kuskaamisesta ja kaikesta asioitten hoitamisesta jää vain yhden ihmisen harteille. Tämä uupunut omaishoitaja, epävirallinen omaishoitaja tai etäomaishoitaja on joskus iäkäs puoliso ja usein tytär tai miniä.

Suomessa vastuu vanhuksista kaadetaan edelleen yleensä naisille. Miksi? Miksi miehillä ei ole mitään vastuuta iäkkäistä vanhemmistaan, sukulaisistaan ja appivanhemmistaan? Miksi vastuuta vanhuksista sysätään aina vain vaimoille, tyttärille ja miniöille?

Ja on järkevää ottaa vanhuuteen varautuminen puheeksi, kun omat vanhemmat ovat vielä hyvässä kunnossa ja täysissä järjissään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kylmää suhtautumista tässä ketjussa onkaan. Ennen vanhaan isovanhemmatkin olivat osa perhettä loppuun asti, mutta nyt mikään ei saisi tulla oman ajankäytön tielle eli vanhukset joutaa unohtaa laitoksiin, joissa heidät huumataan ja makuutetaan vaipoissa, hyvässä lykyssä vielä tartutetaan korona, niin ei tarvitse muistaa edes kerran vuodessa.

Vanhukset laitetaan päivällisen jälkeen " yöpuulle" eli nukkumaan laitoshoidossa. Niistä on ollut kertomuksia silloin tällöin.

Mieheni täsille kotihoito laittoi yöpaidan päälle noin klo 17.

Hän meni oikeasti nukkumaan noin klo 21.

Vaan tuskinpa sentään laitettini sänkyyn nukkumaan.

Jos ei pysty itse liikkumaan, niin kyllä laitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Siinähän muori sitten uhriutuu ja vaatii. Iäkäs, monisairas ja muistisairas vanhus on usein raskas kiviriippa perheelle ja suvulle. Liian usein vastuu vanhuksen auttamisesta, hoitamisesta, kotitöistä, kauppaostoksista, terveyskeskukseen ja apteekkiin kuskaamisesta ja kaikesta asioitten hoitamisesta jää vain yhden ihmisen harteille. Tämä uupunut omaishoitaja, epävirallinen omaishoitaja tai etäomaishoitaja on joskus iäkäs puoliso ja usein tytär tai miniä.

Suomessa vastuu vanhuksista kaadetaan edelleen yleensä naisille. Miksi? Miksi miehillä ei ole mitään vastuuta iäkkäistä vanhemmistaan, sukulaisistaan ja appivanhemmistaan? Miksi vastuuta vanhuksista sysätään aina vain vaimoille, tyttärille ja miniöille?

Ja on järkevää ottaa vanhuuteen varautuminen puheeksi, kun omat vanhemmat ovat vielä hyvässä kunnossa ja täysissä järjissään.

Mieheni hoitaa 95-vuotiasta naimatonta tätiään.  Toki minäkin autan, mutta mies tekee leijonanosan koska hänellä on enemmän aikaa.

Minä en hoida yhtäkään kitisevää kääkkää. Hommasivat itselleen jättieläkkeet kun me jäädään ilman.

Vierailija kirjoitti:

On varmaan myös kohtuullista, että mummon perintö menee kodittomille kissoille. Kyllä mummolla on myös oikeus odottaa apua ja haluta asua kotonaan. Ei niitä hoitopaikkoja myöskään ole kuin sieniä sateella. Kannattaa yrittää kuvitella itsensä mummon asemaan, mikäli on kykeneväinen empatiaan.

Saa ainakin mun äitini rauhassa testamentata vaikka niille juoppokavereilleen, sinnehän se on koko aikuisikänsä rahaa kantanut muutenkin. 

Eipä ollut äitikullalla empatiaa tarjota, kun olin lapsi - nytkö mun pitäisi sitten tehdä, kuten hän vaatii, eli ajaa 40 km edes takaisin joka päivä katsomaan, mitä olisi vailla?

Vierailija kirjoitti:

On varmaan myös kohtuullista, että mummon perintö menee kodittomille kissoille. Kyllä mummolla on myös oikeus odottaa apua ja haluta asua kotonaan. Ei niitä hoitopaikkoja myöskään ole kuin sieniä sateella. Kannattaa yrittää kuvitella itsensä mummon asemaan, mikäli on kykeneväinen empatiaan.

Mummo voisi käyttää perinnöksi varaamansa rahat omaan hyvinvointiin ja palveluihin, että pärjää kotona. Sitä moni lapsi toivoo vanhempiensa kohdalla. Kävikö tämän vaihtoehto sinun mielessä?

Itse olen miehen kanssa jo miettinyt, miten ja missä me asutaan ja miten meidän arki täytyy järjestää, että pärjätään kotona mahdollisimman pitkään. Se vaatii sitä, että meidän pitää muuttaa hissitaloon tarpeeksi aikaisessa vaiheessa vapaaehtoisesti eikä sitten, kun on pakko.