Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa

Vierailija kirjoitti:

Miten kylmää suhtautumista tässä ketjussa onkaan. Ennen vanhaan isovanhemmatkin olivat osa perhettä loppuun asti, mutta nyt mikään ei saisi tulla oman ajankäytön tielle eli vanhukset joutaa unohtaa laitoksiin, joissa heidät huumataan ja makuutetaan vaipoissa, hyvässä lykyssä vielä tartutetaan korona, niin ei tarvitse muistaa edes kerran vuodessa.

Vanhukset laitetaan päivällisen jälkeen " yöpuulle" eli nukkumaan laitoshoidossa. Niistä on ollut kertomuksia silloin tällöin.

Meidän mummo kyllä olisi halunnut hoivakotiin, mutta oli "liian hyvässä kunnossa". Harmitteli kovasti, että on vaivaksi äidilleni ja että mielellään muuttaisi muiden mummojen kanssa asumaan.

Yksityiseen meillä ei ollut varaa ja Alzheimer ei ollut "tarpeeksi paha", että olisivat hoitokotiin huolineet. Mitä nyt karkaili vähän väliä, jätti lieden päälle tyhjilleen jnejne. Jouiduimme irrottamaan hellan kokonaan ja hankimme kahvinkeittimen ajastuksella sekä käytännössä lukitsimme mummomme asuntoonsa, ettei karkaa puolialasti ulos.

Hoivapaikkoja on aivan liian vähän ja siksi monet vanhukset ovat vaaraksi itselleen kotona. Yksityiset taas niin kalliita, ettei niihin monella ole varaa.

Ap:lle, jos kerran kotihoito jo käy vanhuksen luona ( 3 x vrk:ssa pitää käydä), niin ei muuta kuin omalääkäri kotihoidosta käymään vanhuksen luona ja omainen myös mukaan istuntoon. Sitten vaaditte lääkäriltä suositusta/lähetettä jatkuvan ympärivuorokautisen kunnallisen hoivan piiriin. Aikaa voi mennä, välillä täytyy olla yhteydessä valinnasta päättäviin tahoihin, kannattaa soitella tai laittaa kirjettä sosiaalihoitajalle ja olla yhteydessä alueen hoivakoteihinkin. Pitää myös vähän liioitella, ei ainakaan vähätellä vanhuksen tilannetta. Jos ja kun hyvin käy, niin mummu saa paikan kunnallisesta hoivakodista. Maksu määräytyy eläkkeensä perusteella. Omaisuutta ei käytetä tässä maksuihin. Oma anoppi sairasti Alzheimeria, sai paikan hoivakodista ja vietti siellä viimeiset 3,5 vuotta. Vasta viimeiset korona-ajat saivat hänet vuodepotilaaksi ja sitten aloittivat saattohoidon eli lopettivat turhat lääkkeet ja mummu nukkui taivaankotiin. Toivottavasti asia ratkeaa, oikeasti nämä on sellaisia juttuja ettei vanhus voi näitä ihan itsekseen päättää.

Vierailija kirjoitti:

Kysy jos mummi maksaa sulle siivojan, ruokakauppakuljetuksen ja lapsenvahdin, niin sä voit sitten käydä sillä aikaa huolehtimassa mummista ja kodistaan. Ei työssäkäyvä perheellinen tuohon nykyaikana enää veny.

Tuo ei ole ratkaisu. 

Perheellisen kohdalla tuollainen järjestely, että muori maksaa nuo palvelut, ei ole lainkaan sama asia kuin että itse tekee asioita perheensä kanssa, jolloin lapsetkin oppivat perhe-elämän normaaleja juttuja ja perhe tulee yhteen. Tässä oletus, että lapsetkin tekevät edes jotakin.  Aikuisen koti on se oma koti, ei äidin koti.

Jos äidillä olisi rahaa hankkia noita palveluita tyttärille, niin silloin hänellä on kyllä varaa hankkia niitä ylimääräisiä palveluista itselleenkin.

Äidin paikka on selvästi tässä hoitokodissa, jossa sitten lapset ja lastenlapset käyvät vierailulla. Ja muori voi käydä sitten vastaavasti vierailuilla.  Isoilla kaupungeilla ainakin on erilaisia vaihtoehtoja, joiden avulla tilannetta voi helpottaa eli "pehmeä laskeutuminen".  

Perintö varmaan aloittajalle kuitenkin kelpaa?

Vierailija kirjoitti:

Miten kylmää suhtautumista tässä ketjussa onkaan. Ennen vanhaan isovanhemmatkin olivat osa perhettä loppuun asti, mutta nyt mikään ei saisi tulla oman ajankäytön tielle eli vanhukset joutaa unohtaa laitoksiin, joissa heidät huumataan ja makuutetaan vaipoissa, hyvässä lykyssä vielä tartutetaan korona, niin ei tarvitse muistaa edes kerran vuodessa.

Just too.

"Ennen vanhaa" ihmiset elivät huonokuntoisina vanhuksina hyvin lyhyen ajan. Ehkä vuoden tai pari. Sen jälkeen kaatuminen, flunssa, keuhkokuume, tms. aiheutti kuoleman. Nykyaikana lääketiede on kehittynyt siten, että huonokuntoiset vanhukset elävät jopa kymmeniä vuosia muiden hoidettavana. Ikävä tosiasia on, että eliniän piteneminen on toisaalta merkinnyt "kitumisen" pidentymistä. 

Meinaa mennä vähän tunteisiin nämä asiat.

Meillä on kaksi vanhusta perheessä, molemmat naisia. Toinen on ryypännyt semmoiset kolkyt- nelkytkymmentä vuotta, jättänyt kaksi lasta suunnilleen heitteille (ks. 70-luvun äidit), hän on nyt 85 v. Toinen on yksinhuoltajana elättänyt 4 lasta, hoitanut heidät hyvin, on nyt 91 v.

Voin sanoa, että tämä elämäntyyli on säilynyt aina näihin päiviin asti. 

Nuorempi rouvashenkilö saa kaikki mahdollisen avun, kotihoito käy useasti päivässä, että ei mene lääkkeitä miten sattuu, kuseksii petiin ja sohvalle, häntä kuskataan harrastuksiin, tietenkään ei siivoa itse, ei pese pyykkejään, ruoka tuodaan valmiina ja sille irvistellään, eletään päiviä vain suklaalla, joka helkkarin asiasta valitetaan, soitellaan yötä myöten, mitä nyt ollaan vailla...

Vanhempi saa apua kaupassa käynnissä, mutta antaa selkeän listan, mitä sieltä tarvitsee, hoitaa kaiken muun itse siivouksista alkaen, ei tarvitse, eikä halua apua.

Mitäpäs veikkaatte, kumpaa käydään katsomassa useammin, kumman luona on kivempi käydä ja kumpaa mieluummin auttelee?

Oikeasti, jos vanhus on perceillyt koko aikuisikänsä, ei hänellä pitäisi olla minkään järjen mukaan pelkän vanhuutensa vuoksi aihetta olettaa, että muut nyt pistävät elämänsä takalevylle hänen passaamisensa takia.

Vierailija kirjoitti:

Miten kylmää suhtautumista tässä ketjussa onkaan. Ennen vanhaan isovanhemmatkin olivat osa perhettä loppuun asti, mutta nyt mikään ei saisi tulla oman ajankäytön tielle eli vanhukset joutaa unohtaa laitoksiin, joissa heidät huumataan ja makuutetaan vaipoissa, hyvässä lykyssä vielä tartutetaan korona, niin ei tarvitse muistaa edes kerran vuodessa.

No kuule, eipä se ennenkään se perhe-elo mitään auvoa ollut. Oma äitini kertoi olleensa kauhuissaan, kun näki, miten sitä mummoa siellä tuvan nurkassa kohdeltiin, kun isän kotiin meni. Sitten sai kuulla, millainen oli anoppi ollut nuorelle miniälle, kun tämä uutena taloon tuli.

Niin että kyllä siinä mentiin aika karuja kohtaloita aikaisemminkin, väitän, että monella mummolla on helkkaristi paremmat olot nykyisissä hoivakodeissa.

Vierailija kirjoitti:

Perintö varmaan aloittajalle kuitenkin kelpaa?

Minä olen vanhemmille sanonut jo pitkään, että älkää säästäkö perintöä varten vaan omaan hyvinvointiinne. Ei vaan ole mennyt perille. Toki otan perinnön joskus vastaan, mutta mieluummin näkisin vanhempani hankkivan kotiapua ja virkistystä itselleen rahoillaan. Heillä on rahaa, minulla ei ole jaksamista heistä huolehtimiseen.

eri

En koko ketjua jaksanut lukea, mutta ainakin meillä päin on hoivakoteihin niin pitkä jonotusaika, että monet jonottajat ovat kuolleet terkkarin vuodeosastolle tai sairaalaan paikkaa odottaessaan. Ja erittäin huonokuntoisena tulee suurin osa eikä elä siellä hoivakodissakaan enää kauaa. Paikkoja periaatteessa olisi, mutta enää ei ole hoitajia. Kannattaa vaan varautua siihen, että todellakin omaiset joutuvat pitämään muoreistaan ja vaareistaan huolta tulevaisuudessa entistä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Meinaa mennä vähän tunteisiin nämä asiat.

Meillä on kaksi vanhusta perheessä, molemmat naisia. Toinen on ryypännyt semmoiset kolkyt- nelkytkymmentä vuotta, jättänyt kaksi lasta suunnilleen heitteille (ks. 70-luvun äidit), hän on nyt 85 v. Toinen on yksinhuoltajana elättänyt 4 lasta, hoitanut heidät hyvin, on nyt 91 v.

Voin sanoa, että tämä elämäntyyli on säilynyt aina näihin päiviin asti. 

Nuorempi rouvashenkilö saa kaikki mahdollisen avun, kotihoito käy useasti päivässä, että ei mene lääkkeitä miten sattuu, kuseksii petiin ja sohvalle, häntä kuskataan harrastuksiin, tietenkään ei siivoa itse, ei pese pyykkejään, ruoka tuodaan valmiina ja sille irvistellään, eletään päiviä vain suklaalla, joka helkkarin asiasta valitetaan, soitellaan yötä myöten, mitä nyt ollaan vailla...

Vanhempi saa apua kaupassa käynnissä, mutta antaa selkeän listan, mitä sieltä tarvitsee, hoitaa kaiken muun itse siivouksista alkaen, ei tarvitse, eikä halua apua.

Mitäpäs veikkaatte, kumpaa käydään katsomassa useammin, kumman luona on kivempi käydä ja kumpaa mieluummin auttelee?

Oikeasti, jos vanhus on perceillyt koko aikuisikänsä, ei hänellä pitäisi olla minkään järjen mukaan pelkän vanhuutensa vuoksi aihetta olettaa, että muut nyt pistävät elämänsä takalevylle hänen passaamisensa takia.

Tämä on niin totta. Itse olin äitini omaishoitaja hänen kuolemaansa saakka. Osa ihmisistä ihmetteli miten jaksan, sillä minulla oli samaan aikaan kolme alle kouluikäistä lasta.  Vastasin heille joskus puoliksi leikeilläni, että "ikävä kyllä" minulla oli lapsuudessa liian hyvä ja rakastava äiti. Huonomman olisinkin voinut jättää hoitamatta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

taasen vali vali..... juttuja.

vanhemmat jotka eivät pysty enää tekemään esim. lumitöitä tms. asuessaan omakotitalossa. niin palkkaa 24/7 henkilöitä sinne taloonsa. jotka heitä palvelevat.

vaatii tietty rahaa. mutta kakarat ja kakaroiden kakarat eivät sitten ole vinkumassa mitään perintöjä.

kun eivät viitsi hoitaa vanhempiaan.

kaikki ei ole aina rahastakaan kiinni. jos on auttamishaluja.

me autoimme naapurin mummoa. hänen tytär kävi tyyliin kerran vuodessa. katsomassa mikä on mummon tilanne. kärkkyi perintöä.

me emme ottaneet latin latia. vaikka mummo tarjosi. mummo kysyi mihin hän laittaa omaisuutensa. kun tytär ei ole koskaan välittänyt hänestä. sanoin tee testamentti kissoillesi. näin mummo  teki ja tytär jäi nuolemaan näppejään. sivuutti tyttären testamentissa.  pitkä juttu. jos joku alkaa seli seli.... niin mutta mutta perintöosuus...... niin evvk. näin mummo teki ja testamentti piti. vaikka tytär kaikkensa yritti sitä rikkoa.

Höpsis. Sinä et tiedä mitenkään, miten perinnönjaossa on käynyt. Lapsilla on lähes poikkeuksetta oikeus lakiosaan.

Luulisin, että tietää kyseisen tapauksen varmaan paremmin kuin sinä. Sinä tiedät vain yleisellä tasolla.

Ei taatusti tiedä naapurin asioita kuoleman jälkeen. Suomessa ei saa eläimille testamentata, tai saa, mutta ei mene läpi oikeudessa.

Minunkin lähipiirissäni on tällainen mummo, ei tosin oma mummoni, vaan miniän sukulainen. Haluaa sinnikkäästi asua omassa kotonaan, ei kelputa kotipalvelua tai ateriapalvelua, vaatii sukulaisten tulevan vuorotellen auttamaan, ja sitten ei kuitenkaan mikään mene mieliksi. Liikkumiset on pyörätuolin varassa, ulkona ei liiku lainkaan. Tuntuu, että sukulaisilla menee jo kaikilla hermo mummon takia, sekä keskinäiset välitkin kiristyvät. Asiaa ei helpota lainkaan, että päästään mummo on kyllä terävä ja kielestään vielä terävämpi, eikä ikä ainakaan ole pehmittänyt luonnetta, päin vastoin. Mitta alkaa olla jokaisella jo täynnä, ja mummo vain lisää vettä myllyyn ja mennä porskuttaa! Vanhalle ihmiselle kukaan ei haluaisi sanoa oikein rumastikaan, ja jossain se raja tulee jokaisella vastaan, miten pitkälle haluaa ymmärtää vanhan ihmisen mieltä. Ihmettelemme, miten tämän asian saisi ratkaistua! Mummo voi olla ihan samanlainen vielä vuosia, tuskin tulee taipumaan laitoshoitoon jatkossakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kylmää suhtautumista tässä ketjussa onkaan. Ennen vanhaan isovanhemmatkin olivat osa perhettä loppuun asti, mutta nyt mikään ei saisi tulla oman ajankäytön tielle eli vanhukset joutaa unohtaa laitoksiin, joissa heidät huumataan ja makuutetaan vaipoissa, hyvässä lykyssä vielä tartutetaan korona, niin ei tarvitse muistaa edes kerran vuodessa.

Vanhukset laitetaan päivällisen jälkeen " yöpuulle" eli nukkumaan laitoshoidossa. Niistä on ollut kertomuksia silloin tällöin.

Mieheni täsille kotihoito laittoi yöpaidan päälle noin klo 17.

Hän meni oikeasti nukkumaan noin klo 21.

Tämä ketju kyllä rohkaisee säästämään omia eläkepäiviä varten! Olenkin aloittanut jo hyvän aikaa sitten. Montakymmentä tonnia jo säästössä, mutta eihän se riitä mihinkään, jos kovin vanhaksi elää. Tavoitteena olla eläkeiässä kasassa niin iso potti, että voi sitten halutessa yksityiseen palvelutaloon muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytär hoitamassa sopii vain, jos äiti pystyy olemaan jalkeilla ja tytär on eläkkeellä tai muuten jatkuvasti saatavilla. Lisäksi tyttärellä ei ole pieniä lapsia, jotka tarvitsevat äitinsä aikaa ja huomiota.

Kokopäivätöissä oleva perheenäiti ei pysty hoitamaan sänkyhoidettavaa vanhempaa. Tyttären kotona täytyy myös olla ylimääräistä tilaa, ts. oma huone ja esteetön koti, vanhukselle.

Aika harvalla noin on.

Tämä on monille vanhuksille vaikea ymmärtää, että tyttären täytyy tosiaan olla eläkkeellä jotta voisi hoitaa vanhempaansa. Ei työikäinen pysty, kun pitää käydä töissä.

Harvan 90 vuotiaan lapset enää täyspäiväisesti työssä käyvät. Tekosyitä. Toinen asia on, onko lasten pakollista hoitaa vanhempiaan. Minusta ei.

Kun äitini täyttää 90 v. on veljeni 54 v. ja minä 65 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot te että nyky-yhteiskunta on kiristänyt vaatimuksiaan niin paljon että entisenkaltaiselle perheen sisäiselle hoitotyölle ei enää löydy sijaa, nykyisin pitää olla niin tehokasta että hoivakoti on ainoa malli.

Kerropa näistä "nyky-yhteiskunnan kiristyneistä vaatimuksista". Mikä on muuttunut?

Ensinnäkin se, että ihmiset pidetään hengissä yhä vanhemmiksi ja dementeimmiksi. Elinikä on noussut, mutta terveet elinvuodet eivät samassa suhteessa.

On yksi asia hoitaa äitiään halvauksen jälkeen vaikka puoli vuotta, kun tietää että toinen halvaus tulee pian ja lopettaa kaiken. Vs. se, että nykyaikana kituutetaan toisten avun varassa vaikka 15 vuotta, koko ajan heikompaan kuntoon mennen.

Kyse ei ole siis pelkästään muun elämän vaatimuksista, vaan siitä, että vanhukset ovat raihnaisempia kuin ennen, ja elävät raihnaisena pidempään kuin ennen.

Ennen pallolaajennuksia ja liuotushoitoja ensimmäinen tai viimeistään toinen sydänkohtaus tai halvaus hoiti homman -ja hyvin pian ensimmäisen jälkeen.

Lisäksi muistisairaudet ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. On ihan eri asia hoitaa vanhusta, joka tarvitsee fyysisiin toimintoihin apua, mutta mieli pelaa, vs. muistisairasta, joka on pahimmillaan aggressiivinen, lähentelee hoitajia, kiipeilee huonekaluille ja putoilee sieltä jne.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju kyllä rohkaisee säästämään omia eläkepäiviä varten! Olenkin aloittanut jo hyvän aikaa sitten. Montakymmentä tonnia jo säästössä, mutta eihän se riitä mihinkään, jos kovin vanhaksi elää. Tavoitteena olla eläkeiässä kasassa niin iso potti, että voi sitten halutessa yksityiseen palvelutaloon muuttaa.

Hinnat ovat jo nyt 4000-6000 €/kk. Eli siinä menee säästöt äkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju kyllä rohkaisee säästämään omia eläkepäiviä varten! Olenkin aloittanut jo hyvän aikaa sitten. Montakymmentä tonnia jo säästössä, mutta eihän se riitä mihinkään, jos kovin vanhaksi elää. Tavoitteena olla eläkeiässä kasassa niin iso potti, että voi sitten halutessa yksityiseen palvelutaloon muuttaa.

No näinhän se juuri pitäisikin mennä. Vielä, kun Suomessa hyväksyttäisiin eutanasia, niin saisi kuolinapua siinä vaiheessa, kun kokee että tämä elämä on nyt tässä nähty.

Vierailija kirjoitti:

Jos ja kun syy on enemmänkin se, että ette halua kuin että olisi kirjaimellisesti mahdotonta hoitaa mummia, niin ei ehkä kannata "emme nyt vaan mitenkään pysty" -linjalle lähteä. Mummi vaan jää jankkaamaan asiaa.

Jos on täysissä sielun voimissa, niin parempi olisi sanoa suoraan, että kukaan ei nyt vaan halua jäädä ehkä kymmeneksikin vuodeksi pois töistä, ja että hoitokotiin on tosi vaikea päästä sen jälkeen kun joku on omaishoitajaksi alkanut, vaikka menisi huonoon kuntoon. Sitten siellä on kotona jumissa mummi ja hoitaja rumaan loppuun asti.

Kun uhriutuminen alkaa, niin siihen voi todeta, että ei itsekään kuvittele lasten hoitavan itseään vanhana.

Mikäli mummilla ei ole enää ihan terävin ajatuksenjuoksu muttei ole ihan edunvalvontakunnossakaan, niin sitten asia on vaikea.

Tämä. Ei ihmisellä ole mitään velvollisuutta perustella, miksi ei hoida jotakuta. Jos mummi uhriutuu, voi hänelle todeta, että mummi on nyt erittäin itsekäs. Koska sitähän tuo on. Pohjatonta itsekkyyttä.

Itse tekisin tuossa tilanteessa niin, että lakkaisin käymästä kokonaan mummin luona. Olkoot vaan vanha ja raihnas, kukaan ei leiki minulle marttyyriä eikä yritä emotionaalista kiristystä. Jos siellä kerran kotihoito käy, he kyllä huolehtivat mummin sitten hoitokotiin kun sen aika on.

Täytyy muistaa, että eivät kaikki vanhukset ole ihania, lempeitä ja viisaita. Osa on ollut piruja aina, osa muuttuu sellaisiksi vanhetessaan. Muistisairauskin saattaa muuttaa persoonallisuutta.

Se, että joku on vanha, ei tarkoita että sen emotionaalisiin peleihin tarvitsisi mennä mukaan. Vanhuus ei tuo mukanaan mitään erivapauksia.