Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa
87-vuotias mummi on asunut kotona ja saanut kotihoidon käyntejä päivittäin, mutta nyt tilanne alkaa olla se että hoivakotiin pitäisi päästä.
Mutta pelkkä kotihoidon palveluihin myöntyminen on ollut mummille haastavaa, koska on sitä mieltä eihän vieraan ihmisen tarvitse hoitaa kun kerran on perhekin olemassa. Hän on sanonut kotona käyvälle hoitajalle usein, että ei sinun tarvitse tulla vaan kerro tyttärille ja suvun tytöille että he tulisivat.
No, hoivakotiin muuttaminen on mummille tietenkin aivan käsittämätön ajatus ja hän uhriutuu siitä jatkuvasti. Olemme kuulemma hylänneet ja pettäneet hänet, kun emme auta häntä asumaan kotona.
Mikä avuksi tilanteeseen?
Kommentit (1980)
Vierailija kirjoitti:
Vaikea tilanne teillä ja niin monella muulla joiden läheiset eivät pärjää omin voimin. Toivottavasti löytyy joku ratkaisu joka sopii myös vanhukselle itselleen.
Teille, jotka päivittelette että oma ”jääräpäinen” läheinen vanhus voi kotona vaikka kaatua ja kuolla ja ei silti suostu hoitokotiin, muistutan että tervejärkisellä ihmisellä on vanhanakin oikeus päättää mitä riskejä ottaa ja mitä ei. Jos täysjärkinen vanhus haluaa mielummin ottaa riskin kaatumisesta kuin luopua kodistaan, se on vain hänelle sallittava, vaikka tottakai se on läheisille pelottava ja raskas tilanne. Samalla tavalla kuin ei läheisten pelkojen vuoksi voi aikuiselta ihmiseltä ottaa pois mahdollisuutta tehdä muitakaan riskialttiita valintoja esim. vaarallisia harrastuksia, alkoholin jatkuva liikakäyttö, lääkkeistä kieltäytyminen jne. Vaikka se on läheiselle kamala ajatus, monelle vanhukselle kuolema kotona vahingon sattuessa ei ole läheskään se pahin pelko.
Tämä. Ja se kannattaa myös sanoa sille jääräpäälle. Oma isä suostui ulkopuolisten hoidettavaksi lopulta kun terapeutti ensin puhui minulle järkeä ja sen myötä sanoin isälle että jos hän haluaa välttämättä ottaa ne riskit mitkä hänen kotona elämiseensä kuuluvat niin hän on täysivaltainen ihminen ja se on hänen päätöksensä josta minä en ota vastuuta. Kerroin myös että olen päättänyt itse omaa hyvinvointiani suojellakseni etten enää käy hänen luonaan kuin omasta aloitteestani eli kun hän tarvitsee jotain apua kotiin hänen on se jostain muualta hankittava. Minulle saa kyllä jatkossakin soittaa (jos joskus on tosi hätätilanne niin voin esim soittaa sitten hänelle ambulanssin) mutta en enää tule luo kutsusta (oli tapana että soitti aina minulle kun tarvitsi jotain tai oli yksinäinen eli joka päivä). Oli tuohon aikaan vielä täyspäinen mutta hieman huonomuistinen jo niin kirjoitin asian myös paperille ja laitoin hänelle jääkaapin oveen. Alkuun ja loppuun että on minulle rakas mutta jatkuva huolenpito on raskasta ja vie meiltä mahdollisuuden sellaiseen yhdessäoloon joka tekisi molemmille hyvää. Raskastahan se oli alkuun mutta alkoi vähitellen ottaa yhä enemmän vastaan ulkopuolista apua ja lopulta muutti palvelutaloon. Yksi elämäni parhaita päätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa vahoista on hel,,,,tinmoisia änkyröitä, ukkoni mukaan lukien. Vaikka sille hakisi ” kuun taivaalta”, niin haukkuu ja kiukuttelee, etten mitää auta. Itse on täys ”kädetön ” asioiden hoidossa.
En taatusti hoitais , jos minulla olisi tuollaiset vanhemmat. Onneksi ovat jo aikaa sitten muuttaneet tuonpuoleiseen.
Taas yksi homma lisää naisille? Koska tämä oikeasti loppuu, nyt jo pitää hoitaa koti, lapset, tehdä kokopäivä työtä, mielellään vielä sivutöitä ja vapaaehtoistöitä ja vielä sitten hoitaa vanhukset ja sairaat? Millä ajalla? Millä voimalla?
Yhteiskunta haluaa naiset ja äidit töihin, emme kelpaa enää kotia pitämään, lapsia kasvattamaan ja hoivaamaan, joten laitokseen kait sitten. Mielelläni oman äitini hoitaisin, mutta en ehdi enkä pysty taloudellisesti siihen. Yhden palkalla ei Suomessa pärjää mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
"Me emme ole omille lapsille saaneet koskaan hoitoapua"
Vanhemmathan ne omista lapsistaan ja hoidon järjestämisestä vastuussa ovatkin.
On ne teidänkin vanhemmat teistä huolehtineet, kun olitte lapsia. Ja nyt apua tarvitsessaan heidän on ihan kohtuullista odottaa apua teiltä.
Muistakaa myös, että suhtautumisellanne omiin vanhempiinne näytätte esimerkkiä lapsillenne.
Minä haluan olla omien lastenlasteni elämässä ja auttaa heidän hoidossa.
Olen myös työelämässä vielä. En siis todellakaan aio juosta joka päivä toiselle paikkakunnalle auttamaan jääräpäisiä vanhempiani, jotka selvästikään eivät enää jaksa omakotitalon töitä. Nyt pitää ymmärtää vaihtaa sellaiseen asumismuotoon missä jaksaa olla ja elellä. Omilla vanhemmilla tämä ei siis ole mikään palvelukoti, vaan esimerkiksi asunto rivitalosta ta kerrostalohuoneisto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun 90-vuotias mummoni ei pääse hoitokotiin, vaikka on sairauksia ja liikuntakyky huono. Pitäisi olla muistisairaus. Hänelle on hankittu kaikki mahdolliset ostopalvelut. Viikottain tarvitsee kuitenkin omaistenkin apua.
Tässä on juuri se vääristymä, että näyttää tulevan kotona toimeen, kun te autatte.
On hyvin yleistä, että vanhukset vastustavat palvelutaloon/ hoitokotiin siirtymistä. Ymmärtäähän sen. Tajuavat itse sen olevan viimeinen muutto elämässä. Kuitenkin useimmat sopeutuvat nopeasti ja jopa viihtyvät. Seuran lisäksi on inhimilliset olot. Kotona monen ruokahuolto on ollut kotihoidon varassa. Jos se tulee myöhässä, olet nälässä. Siivous on jäänyt puolitiehen kun ei enää pysty eikä jaksa. Hoitokodissa siivooja siivoaa.
Sopeutuu se vankikin vankilaan, tai nuori mies inttiin, kun on pakko.
Tuossa kohtaa ihminen menettää itsemääräämisoikeutensa, kun laitetaan sinne vanhainkotiin tms.. Hän ei voi enää itse päättää mistään, vaan joutuu tottelemaan hoitajia. Ei saa nousta sängyltä itse kävelläkseen, jos kielletään, ettei saa ilman hoitajaa kävellä. Ei saa käydä missään, ellei saa lupaa. Ovet on lukossa, poistua ei saa.
Ei kukaan ihminen halua tuollaiseen paikkaan.
AP jutussa kuulostaa siltä, että omaiset haluaa mummon laittaa loppusijoitukseen, ja mummo parka yrittää pysyä kotonaan, ihmisenä. Onneksi yhteiskunta suojaa tuollaisilta omaisilta edes jonkun verran.
Saavatko vanhuksen lapset säilyttää itsemääräämisoikeutensa? Vanhus haluaa päättää lastensa ajankäytön. Useimmat käyvät vielä töissä, on omia lapsia ja sitten vanhus huolehdittavana pahimmillaan läpi vuorokauden. Jotain rajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini ei pääse hoivakotiin vaikka haluaisi. Meni lahjoittamaan oman velattoman asuntonsa suosikkilapselleen tämän painostuksesta ja nyt valittaa minulle kun ei pääse hoivakotiin. Juuri tänään sanoin että kai ymmärtää että sinne olisi voinut päästä kun olisi myynyt asuntonsa, olisi niillä rahoilla maksanut siellä vuosia asumisensa. Nyt eläke ei riitä että sinne pääsisi kunnan maksamana. Surullista. Syystäkin välit mennyt tälläisen jälkeen.
Tuo on täyttä höpöhöpöä.
Tässä tapauksessa on siis kyse vanhuksesta joka selviää yksin kotona vielä hyvin ilman kotihoita ym apua. Käy itse kaupassa jne. Mutta haluaisi hoivakotiin asumaan. On siis vielä liian hyväkuntoinen yhteiskunnan maksamaan hoivakotiin mutta pääsisi tottakai muuttamaan yksityiseen heti jos olisi varaa maksaa kuukausittain se 3000-4000e. Ei hänellä enää sellaisia rahoja ole, pieni 1300e eläke ja sillä ei yksityistä hoivakotia maksella. Oma vika, siihen olisi ollut mahdollisuus kun olisi myynyt asuntonsa ja maksellut niillä rahoilla hoivakodin hurjat kuukausivuokrat.
Ei noin hyväkuntoisen vanhuksen paikka ole hoivakoti vaan palveluasunto ja ne on huomattavasti halvempia. Jonoon vaan.
Ei pääse noin hyväkuntoinen edes jonoon.
Mutta on olemassa erilaisia senioritaloja ym tuollaisille ikääntyneille. Hän ei tarvitse vielä mitään apua, kun pystyy kaupassa käydäänkin itse.
Käsittääkseni palveluasuntojonoon kyllä pääsee ihan kuka vain. Omiakin sukulaisia asuu useampikin sellaisessa. Ovat siis lähinnä vuokra-asuntoja, joihin on mahdollista ostaa palveluja, mutta pakko ei ole. Monissa on ruokalakin, mutta myös oma keittiö. Kaikki nuo sukulaiset hoitavat edelleen kaikki asiansa itse ja kaupassakin käyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhus, joka osaa vielä noin selkeästi ilmaista tahtonsa, ei ole ”hoivakotikelpoinen”. Käykää joskus katsomassa, minkätasoisia ovat hoivakotien asukkaat. Toinen juttu, mikä näissä kommenteissa ihmetyttää, on hoivamaksun määräytyminen. Maksu on 85 % kaikesta kuukausittaisesta TULOSTA, ei omaisuudesta. Eli esim. eläkkeestä ja vuokratuloista. 15 % pitää jäädä asukkaalle itselleen. Puhun 10 vuoden kokemuksella.
Näin on. Omaisuutta ei tarvitse myydä, kun katsotaan tarvitsevan hoivokotipaikan. Maksut menee vain tuloista, ei omaisuudesta. Rahaa saa olla vaikka miljoona tai taloja saa olla vaikka kymmenen, ne eivät vaikuta maksuun.
Siinä tapauksessa jos katsotaan, että henkilö ei ole vielä hoivakotikelpoinen, mutta siitä huolimatta haluaa hoivakotiin ja tilaa löytyy eli pääsee, niin joutuu itse kustantamaan maksut. Harvalla tulot riittää, joten joutuu käyttämään myös säästöjä.
Hoivakoteihin on niin pitkät jonot, että sinne ei todellakaan pääse, jos kunnon puolesta voi asua muualla. Kun puolisoni kuoli iltapäivällä, oli arkku hankittava ja puolisoni siirrettävä muualle klo 18:aan mennessä. Huone piti olla tyhjä seuraavana aamuna klo 9. Kun kävin sen jälkeen hoitamassa hoivakodilla vielä asioita, oli uusi asukas jo muuttanut sisään.
Oma vanhemani kuoli hoivakodissa aamupäivällä. Hautaustoimisto kävi hakemassa ruumiin parin tunnin sisään ja vei terveyskeskuksen kylmiöön (en muista oikeaa termiä). Kävimme katsomassa häntä siellä alkuiltapäivästä. Huone olisi pitänyt ehtiä tyhjentää saman päivän aikana, mutta meillä meni seuraavaan päivään. Uusia asukkaita oli jonoksi asti, joten ymmärrän kyllä kiireen, kun vanhempani itse joutui odottamaan paikkaa tk:n vuodeosastolla.
Minä en ymmärrä kiirettä. Taloon muuttavalle on ihan sama, muuttaako hän sinne tänään vai huomenna, mutta juuri omaisensa menettäneille olisi kyllä tärkeää saada edes hetki hengähtää. Ihan heti ei pysty järkevään ajatteluun, saati että osaisi toimia rationaalisesti. Ja olisi tärkeä saada vain olla juuri lähteneen läheisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhus, joka osaa vielä noin selkeästi ilmaista tahtonsa, ei ole ”hoivakotikelpoinen”. Käykää joskus katsomassa, minkätasoisia ovat hoivakotien asukkaat. Toinen juttu, mikä näissä kommenteissa ihmetyttää, on hoivamaksun määräytyminen. Maksu on 85 % kaikesta kuukausittaisesta TULOSTA, ei omaisuudesta. Eli esim. eläkkeestä ja vuokratuloista. 15 % pitää jäädä asukkaalle itselleen. Puhun 10 vuoden kokemuksella.
Näin on. Omaisuutta ei tarvitse myydä, kun katsotaan tarvitsevan hoivokotipaikan. Maksut menee vain tuloista, ei omaisuudesta. Rahaa saa olla vaikka miljoona tai taloja saa olla vaikka kymmenen, ne eivät vaikuta maksuun.
Siinä tapauksessa jos katsotaan, että henkilö ei ole vielä hoivakotikelpoinen, mutta siitä huolimatta haluaa hoivakotiin ja tilaa löytyy eli pääsee, niin joutuu itse kustantamaan maksut. Harvalla tulot riittää, joten joutuu käyttämään myös säästöjä.
Hoivakoteihin on niin pitkät jonot, että sinne ei todellakaan pääse, jos kunnon puolesta voi asua muualla. Kun puolisoni kuoli iltapäivällä, oli arkku hankittava ja puolisoni siirrettävä muualle klo 18:aan mennessä. Huone piti olla tyhjä seuraavana aamuna klo 9. Kun kävin sen jälkeen hoitamassa hoivakodilla vielä asioita, oli uusi asukas jo muuttanut sisään.
Oma vanhemani kuoli hoivakodissa aamupäivällä. Hautaustoimisto kävi hakemassa ruumiin parin tunnin sisään ja vei terveyskeskuksen kylmiöön (en muista oikeaa termiä). Kävimme katsomassa häntä siellä alkuiltapäivästä. Huone olisi pitänyt ehtiä tyhjentää saman päivän aikana, mutta meillä meni seuraavaan päivään. Uusia asukkaita oli jonoksi asti, joten ymmärrän kyllä kiireen, kun vanhempani itse joutui odottamaan paikkaa tk:n vuodeosastolla.
Minä en ymmärrä kiirettä. Taloon muuttavalle on ihan sama, muuttaako hän sinne tänään vai huomenna, mutta juuri omaisensa menettäneille olisi kyllä tärkeää saada edes hetki hengähtää. Ihan heti ei pysty järkevään ajatteluun, saati että osaisi toimia rationaalisesti. Ja olisi tärkeä saada vain olla juuri lähteneen läheisen kanssa.
Kuten kirjoitin, oma vanhempani odotti paikkaa terveyskeskuksen vuodeosastolla. Osasto oli ihan täynnä ja sille vanhemman paikalle olisi ollut tulijoita keskussairaalasta. Vanhempani sai siis sairauskohtauksen, oli sairaalassa ensin teholla ja sitten osastolla, jossa joutui olemaan pitempään kuin oli tarvis, koska tk:n vuodeosasto oli täynnä. Potilaita on enemmän kuin hoitopaikkoja, siitä se kiire aina tulee.
Tuo probleema pitää kaataa pikana viranomaisten niskaan, muuten se ei selviä. Eli pitää lopettaa kaikki hoiva, mikä ylittää oman kestokyvyn ja myös ilmoittaa se sekä mummolle että viranomaisille. Ja sitten vaan velvoittaa viranomaiset joko tuottamaan palvelut kotiin tai osoittamaan paikan laitoksessa.
Se on kovaa peliä, jossa pitää uskaltaa olla kova. Kun erehtyy vihjaamaan, että voidaan vaikka käydä kaupassa, niin yllättäen on kirjauksissa, että lähiomainen A tukena päivittäisissä toiminnoissa. Eli selvällä suomella, että emme hoida.
Olen oman lähipiirin kohdalla myös tajunnut, että aikajanoja ei tiedä ennakolta. Vanhempani hoiti ilolla ja sitoumuksella omaa vanhempaansa, mutta eipä kukaan olisi osannut ennakoida, että tämän elinpäiviä riitti pitkälti yli 100 vuoteen - sinä aikana vanhempani ympäriltä kuoli paljon aiempia tuttuja ja uusia ei ehtinyt hankkia ja vanhojen arjesta jäi sivuun ja niinpä hoidettavan kuoltua hän jäi todella yksin. Myös yhteys omiin lapsenlapsiin on tosi ohut, koska ei ole ollut paljon tekemisissä.
En millään tapaa kritisoi oman vanhempani valintaa eikä hän sitä kadu, mutta hinta on kuitenkin aika kova.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sellaisille vanhuksille joilla pää toimii, annetaan kulkulätkä jolla pääsee ovesta ulos kun haluaa. Muistisairaiden kohdalla toki liikkumista on pakko rajoittaa.
Ruoka ei ole huonoa, minä ostan ihan sitä samaa ruokaa lounaaksi talon ravintolasta.
Eikä ketään kielletä liikkumasta mihinkään muutenkaan ja asukkailla on turvarannekkeet joista saa nappia painamalla puheyhteyden hoitajaan 24/7.
Vaippojakin saa käyttää ihan just sen verran kun tarvitsee, meillä on kyllä ylimääräisiä hätävaraksi jos omat loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun 90-vuotias mummoni ei pääse hoitokotiin, vaikka on sairauksia ja liikuntakyky huono. Pitäisi olla muistisairaus. Hänelle on hankittu kaikki mahdolliset ostopalvelut. Viikottain tarvitsee kuitenkin omaistenkin apua.
Tässä on juuri se vääristymä, että näyttää tulevan kotona toimeen, kun te autatte.
On hyvin yleistä, että vanhukset vastustavat palvelutaloon/ hoitokotiin siirtymistä. Ymmärtäähän sen. Tajuavat itse sen olevan viimeinen muutto elämässä. Kuitenkin useimmat sopeutuvat nopeasti ja jopa viihtyvät. Seuran lisäksi on inhimilliset olot. Kotona monen ruokahuolto on ollut kotihoidon varassa. Jos se tulee myöhässä, olet nälässä. Siivous on jäänyt puolitiehen kun ei enää pysty eikä jaksa. Hoitokodissa siivooja siivoaa.
Sopeutuu se vankikin vankilaan, tai nuori mies inttiin, kun on pakko.
Tuossa kohtaa ihminen menettää itsemääräämisoikeutensa, kun laitetaan sinne vanhainkotiin tms.. Hän ei voi enää itse päättää mistään, vaan joutuu tottelemaan hoitajia. Ei saa nousta sängyltä itse kävelläkseen, jos kielletään, ettei saa ilman hoitajaa kävellä. Ei saa käydä missään, ellei saa lupaa. Ovet on lukossa, poistua ei saa.
Ei kukaan ihminen halua tuollaiseen paikkaan.
AP jutussa kuulostaa siltä, että omaiset haluaa mummon laittaa loppusijoitukseen, ja mummo parka yrittää pysyä kotonaan, ihmisenä. Onneksi yhteiskunta suojaa tuollaisilta omaisilta edes jonkun verran.
Saavatko vanhuksen lapset säilyttää itsemääräämisoikeutensa? Vanhus haluaa päättää lastensa ajankäytön. Useimmat käyvät vielä töissä, on omia lapsia ja sitten vanhus huolehdittavana pahimmillaan läpi vuorokauden. Jotain rajaa.
Vanhusten lapset saavat säilyttää nimenomaan ITSEmäärämisoikeuden. Eli saavat määrätä omista asioistaan kuten siitä minkä verran auttavat ja ketä sukulaisiaan, mutta moni tuntuu luulevan että siihen kuuluu myös oikeus määrätä läheisen vanhuksen asumisjärjestelyistä. Ei kuulu eikä kuulu myöskään vastuu vanhempiensa hoitamisesta, vaikka vanhus olisikin sitä mieltä. Omat rajat pitää opetella asettamaan eikä antaa vanhukselle määräysvaltaa sukulaistensa elämistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan, kun vanhempani laittoivat mummoni vanhainkotiin. Kävelevä iloinen vanhus saatiin nopeasti vuodepotilaaksi. Syynä oli, että yksin ei saanut kävellä, vaan piti olla aina hoitaja mukana, ja eiväthän he tietenkään ehtineet. Perusteluna kaatumisvaara. Ei kestänyt kauaa, kun se jatkuva istuminen tai makaaminen voi voimat ja kävelykyvyn. Sitten mummoparka odotteli vaan kuolemaa siellä sänkyllä.
Lopulta tuli veritulppa jalkaan, ja hänen annettiin kuolla siihen. Passiivinen eutanasia.
On parempi olla siellä kotona ihan missä vaan kunnossa, kuin joutua vanhainkotiin odottelemaan kuolemaa sänkyyn, jos pää on kunnnossa. Dementikko on eri juttu. Täysjärkinen ihminen oikeasti on siellä vanhainkodissa vaan vanki, joka odottelee kuolemaa.
"Missä vaan kunnossa"? Miten vähänkään huonokuntoisempi vanhus saa ruuat kotiin, tehtyä kodin hoitoon liittyviä asioita kuten lumitöitä, siivouksia, mitään? Oikeastiko olet sitä mieltä, että vanhuksen voi vaan jättää oman onnensa nojaan jos kotihoidon palvelut yms ei kelpaa?
Vanhuksille saa kyllä ateriapalvelun ja siivoojan ym. palkattua. Myös kunta rahoittaa ja auttaa näissä.
Mutta entäs sitten, jos vanhus ei halua/suostu ottamaan näitä palveluja vastaan? Osaavat kyllä olla itsepäisiä.
Vierailija kirjoitti:
[quote=Vierailija]Edunvalvontaan ja hoivakotiin.
Edunvalvonta maksaa. Ja toisekseen, ei perhe siitä päätä, että mummi joutuu edunvalvontaan.
Ei ketään noin vaan aseteta edunvalvonnan piiriin, se on melkoinen toimenpide.
Edunvalvontaan voidaan asettaa vain henkilö, jonka lääkäri on tutkinut ja lääkäritodistuksessa vahvistanut, että henkilö ei ns. ole enää "tässä maailmassa", eli ei kykene itse päättämään itseään koskevista asioista.
Sen jälkeen oikeusistuin asettaa henkilön edunvalvontaan ja määrää hänelle edunvalvojan.
Se ettei joku halua omasta kodistaan lähteä hoitokotiin ei pelkästään ole mikään syy laittaa ketään edunvalvontaan. Pitää olla muutoinkin henkisesti syrjässä elämästä, että edunvalvonta voi toteutua.
Joten älkää tietämättömät turisuttako sitä tyhmää turpaanne, kun ette oikeastei asioista tiedä paskan vertaa.
Ja hoitokoteihin ei noin vain mennä. Ensin tehdään hoidon kartoitus, ja sitten pistetään paikka vetämään hoito-hoivakotiin.
Juuri näin. Edunvalvonta on kognitiivisilta kyvyiltään heikentyneelle (esim. muistisairaus). Se, että ei enää fyysisesti pärjää kotona, ei ole syy edunvalvonnalle, mutta sen sijaan hoivakotiin siirtymiselle ehdottomasti kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taasen vali vali..... juttuja.
vanhemmat jotka eivät pysty enää tekemään esim. lumitöitä tms. asuessaan omakotitalossa. niin palkkaa 24/7 henkilöitä sinne taloonsa. jotka heitä palvelevat.
vaatii tietty rahaa. mutta kakarat ja kakaroiden kakarat eivät sitten ole vinkumassa mitään perintöjä.
kun eivät viitsi hoitaa vanhempiaan.
kaikki ei ole aina rahastakaan kiinni. jos on auttamishaluja.
me autoimme naapurin mummoa. hänen tytär kävi tyyliin kerran vuodessa. katsomassa mikä on mummon tilanne. kärkkyi perintöä.
me emme ottaneet latin latia. vaikka mummo tarjosi. mummo kysyi mihin hän laittaa omaisuutensa. kun tytär ei ole koskaan välittänyt hänestä. sanoin tee testamentti kissoillesi. näin mummo teki ja tytär jäi nuolemaan näppejään. sivuutti tyttären testamentissa. pitkä juttu. jos joku alkaa seli seli.... niin mutta mutta perintöosuus...... niin evvk. näin mummo teki ja testamentti piti. vaikka tytär kaikkensa yritti sitä rikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mikä pitäisi välittömästi korjata ja auttaisi omaisia hoidossa: Kotihoitajat takaisin ja heti.
"Niitä vanhanaikaisia kodinhoitajia, jotka osasivat pestä pyykit ja mankeloida, valmistaa silakkapihvejä ja vispipuuroa, pestä ikkunat ja puhdistaa uunin luukun laseja myöten. Sen lisäksi kodinhoitaja pystyi hoitamaan säärihaavan, pistämään insuliinin, jakamaan lääkkeet, hoivaamaan koliikkivauvaa, leikittämään isompia, kuuntelemaan, täyttämään lomakkeita, leipomaan pullaa, käymään kaupassa. Sitten joku suuressa viisaudessaan keksi, että kodinhoitajan sijaan pitää saada lähihoitaja. Kodinhoitajien koulutus lakkautettiin. Kohta lakkasi myös kodinhoitajien toiminta sellaisena kuin se oli. Työ pirstaloitui. Vanhuksen luona saattaa ravata väkeä kuin hollituvassa: yksi käy siivoamassa, toinen tuo ruoan, kolmas toimii saattoapuna lääkärireissulla, neljäs pesee ja pukee ja niin edelleen. Tätä perustellaan tehokkuudella, mutta kaukanahan se on tehokkuudesta, kun työntekijät ajavat korttelirallia ympäri kaupunkia kunkin käydessä pikaisesti hutaisemassa sen oman pienen viipaleen "kokonaisvaltaiseksikin" kehutusta vanhustyöstä."
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/merjanurmiostuomi/218477-olipa-kerran-…
Tämä on paras kirjoitus ikinä. Kiitis tästä.
Ehkä hieman ruusunpunaisella nostalgialla ryyditetty, mutta kaunis satu toki.
Ei tuo mikään satu ole. 80-luvulla normielämää.
Meillä oli usein kodinhoitaja, kun lapset sairaana ja tekivät kyllä kaikkea em hommia.
Yhdessä vaiheessa oli 3 päivää putkeen.
Tämä ei myöskäön maksanut mitään, koska lapsista maksettiin jo päiväkotimaksut.Jep, eli tällaistako toivot edelleen yhteiskunnan rahoilla tehtäväksi?
Olen eri, mutta kommentoin.
Mielestäni ennaltaehkäisevää työtä parhaimmillaan, kyllä silloinkin oli tarveharkinta.Nykyään käy eri tyypit istumassa, juttelemassa ja ehkä lapsia hoitamassa tai ulkoiluttamasaa. Tämä palvelu tulee vasta lasuasiakkaalle ennen sijoitusta, monelle puoliväkisin. (Vanhuksilla käy useita eri tyyppejä 5-10 min päivässä, paitsi jos ei ehditä.)
Toivoisinko hyviä, ennalta ehkäiseviä yhteiskunnan tukimuotoja takaisin? Kyllä.
Mieluummin kuin niitä kerrannaisvaikutuksia, joita on tullut "säästöistä".
Olemme yhteiskuntana valinneet tuet muuhun maailmaan, mielenterveysongelmien kasvun, vanhusten ja lasten huonon hoidon, koulutusjärjestelmän ja terveydenhoidon romauttamisen, rikollisuuden lisääntymisen. Ja ihmisten auttamishaluttomuuden, kyynisyyden ja kyräilyn.Yhteiskunta maksaa tavalla tai toisella. Maksaisin itse mieluummin etukäteen vähemmän kuin jälkikäteen liikaa.
Ennemmin tai myöhemmin hyvinvointiyhteiskunnan alasajo koskettaa jokaista tässä yhteiskunnassa asuvaa tavallista veronmaksajaa tavoilla jota emme toivo. Hyvin varakkaita se ei kosketa, heillä on siinä vaiheessa aidatut ja vartioidut asuinalueet kuten jenkeissä. Sitäkö me (yhteiskunta) haluamme?
Puhut paljon mutta asiaa.
Tämä on kyllä hirveä tilanne. Ajatelkaa omalle kohdalle. Nykyään ei ole olemassa enää "vanhainkoteja" vain kalliilla hinnalla 1400e yksiö ja sairaanhoitaja paikalla tyyliin torstaisin, kaikki palvelut maksaa. Tuo on vain vuokra.
Kaupunkien hoivakodeissa on törkeitä eroja. Monissa pakotetaan ottamaan rauhoittavia lääkkeitä jotta nopeasti ihmisestä tulee kasvis.
Olisi MOT paikka.
Vierailija kirjoitti:
Sanot te että nyky-yhteiskunta on kiristänyt vaatimuksiaan niin paljon että entisenkaltaiselle perheen sisäiselle hoitotyölle ei enää löydy sijaa, nykyisin pitää olla niin tehokasta että hoivakoti on ainoa malli.
Ennen tehtiin paljon enemmän töitä ja raskaampaa työtä.
Mä olen jäänyt kotiin hoitamaan iäkästä äitiäni. Hänellä päänuppi toimii mutta liikkuminen on hankalaa ja hän tarvitsee paljon sellaista pientä apua päivän mittaan. Ei mitään sairaanhoitoa tarvitse kuitenkaan ainakaan tällä hetkellä.
Olen ainoa lapsi.
Hän ei halua hoivakotiin ja se olisi myöskin tosi kallista jos sinne menisi.
Olemme yhdessä miettineet mitä tekisimme, mutta tähän nyt olemme toistaiseksi päätyneet. Ilman mitään kummempaa riitaa.
Vierailija kirjoitti:
Muistan, kun vanhempani laittoivat mummoni vanhainkotiin. Kävelevä iloinen vanhus saatiin nopeasti vuodepotilaaksi. Syynä oli, että yksin ei saanut kävellä, vaan piti olla aina hoitaja mukana, ja eiväthän he tietenkään ehtineet. Perusteluna kaatumisvaara. Ei kestänyt kauaa, kun se jatkuva istuminen tai makaaminen voi voimat ja kävelykyvyn. Sitten mummoparka odotteli vaan kuolemaa siellä sänkyllä.
Lopulta tuli veritulppa jalkaan, ja hänen annettiin kuolla siihen. Passiivinen eutanasia.
On parempi olla siellä kotona ihan missä vaan kunnossa, kuin joutua vanhainkotiin odottelemaan kuolemaa sänkyyn, jos pää on kunnnossa. Dementikko on eri juttu. Täysjärkinen ihminen oikeasti on siellä vanhainkodissa vaan vanki, joka odottelee kuolemaa.
Missä tuon kuntoinen mummo pääsee hoitokotiin? Vai onko mummolle ostettu kallis, hyvä yksityinen hoitopaikka.
Alue: Aihe vapaa
Ei tietenkään hoivakodista saa poistua ilman lupaa. Eihän henkilökunta sitten tiedä, missä yksi asukas on. Ovet on lukossa sen takia, että muistisairaat eivät lähde karkumatkalle. Ystäväni isä oli hoivakodissa muistisairaana. Joku vieras ei ollut laittanut ovea kunnolla kiinni, joten isä oli lähtenyt omin päin retkilleen. Siinä sitten häntä etsi poliisitkin, oli löytynyt lähes kolmen kilometrin päästä, sisävaatteissa syksykylmällä.
Ihan jokaisen iästä riippumatta pitää osata ajatella, pystyykö hän asumaan siellä missä haluaa. Jos sitten tajuaa, että ei selviä hommista kodin sisällä eikä ulkona, hänen pitää itse miettiä sekin, millaista apua hän tarvitsee ja mistä sen hankkii. Omin päin päättäminen, että sukulaiset hoitaa, ei ole oikein. Jos on ikänsä säästänyt pahan päivän varalle, niin niin säästöjä pitää käyttää nyt, kun on se paha päivä.