Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa

No ap katsoo sitten, kun itseä halutaan hoivakotiin, että kuinka mielellään ihminen lähtee kodistaan. Se karma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tommosessa tilanteessa mä häipyisin. Ei ole sun ongelmasi huolehtia mummon ongelmista

Onko tässä kyseessä isoäiti vai aloittajan oma äiti? On varmaan kyse siitä äärimmäisen itsekkäästä sukupolvesta, joka ei todellakaan vaivaudu edes sen vertaa, että välittäisi omista vanhemmistaan silloin, kun he ovat avuttomia, sairaita ja heikkoja. Joskus nämä  samaiset ovat äiteinä hoitaneet  lapsiaan ja mahdollistaneet koulut, opiskelut, kenties vielä ollet ilmaisina lapsenvahteina jälkikasvunsa omille lapsille. Aika raadollista.

Vanhemman kuuluukin hoivata ja huoltaa lapsensa, ei toisinpäin. Ja luulisi, että isovanhemmat ihan omasta tahdostaan ovat lapsenvahtina, eivät pakotettuna. Eli kylläpä taas on empaattisten (lue rajattomien) uhriutujien kokoontumisajot täällä. Itsellä oma lapsi menee äidin edelle koska tahansa ja niin kuuluukin olla. 

Eli hoida itse se lapsesi, äläkä vie äidillesi hoidettavaksi.  Koska sinun pitää hoitaa lapsesi ihan omasta tahdostasi.

 

Kun äitisi on vanha, ei lapsesi mitään hoitoa silloin enää tarvitse, joten tuollainen vertailu, kumpi on tärkeämpi hoidettava, on naurettava.

Omituisia, itsekkäitä vaatimuksia täällä.  Isovanhempien muka PITÄÄ  hoitaa lapsenlapsia jostain omasta suuresta halustaan.  Eikös lapsen vanhempien sitten kuulu tehdä samoin?  Eikös ne lapset ole tehty sinun tarpeeseesi, eikä vanhempiesi?

 

Ei kuule isovanhempien ole mikään pakko olla mitään innokkaita ja ihastuneita lapsenhoitaja, on heillä muitakin asioita elämässään, ihan niin kuin sinullakin.  Ja tuolla asenteella on varmaa, ettet sinä tule niitä vanhempiasi hoitamaan missään tapauksessa muutenkaan, joten ei ole  vanhempiesikaan pakko olla hoitoautomaatteja.

Kirjoitit "kun äitisi on vanha, eivät lapsesi silloin enää mitään hoivaa tarvitse". 

 

Minä olin teini, kun äitini hoiti omia vanhempiaan. Koulukiusattu, yksinäinen teini. Minulla diagnosoitiin eräs perussairaus joka vaikuttaa lopun ikää, jonka tiedon kanssa sain pärjätä miten parhaaksi näin. Olisi varmaan diagnosoitu masennus ja ahdistuneisuushäiriökin, jos äitiä olisi kiinnostanut kun kerran uskaltauduin ahdistuksestani hänelle sanomaan. 

 

Mutta ei. Mummun ja papan hoivaaminen meni minun edelleni. 

 

Samoin äitini löi täysin laimin parisuhteensa. Väärin sekin on, että pistää omat vanhempansa oman miehensä edelle. 

 

Äiti uhrasi sellaisen 7 vuotta koko perheen elämästä kahden vanhuksen alttarille. Joka ikinen viikonloppu vietettiin niiden luona auttamassa. Tästä seurasi, että kaikki kotihommat piti tehdä viikolla, mistä seurasi riitaa ja loputonta kiukuttelua. Töistä tullessaan äiti syöksyi heti puhelimeen soittamaan vanhemmilleen, me muut odotimme (valmiiksi laitetun) päivällisen kanssa että hän sai puhelunsa puhuttua -olisi suuttunut, jos olisimme aloittaneet ilman. 

 

Älkää pilatko koko perheenne elämää vanhusten takia, pyydän. 

 

Äiti tavallaan pilasi minultakin hyvät muistot mummusta ja papasta, sallimalla tuon tilanteen jossa niiden hoitaminen vei perheen kaiken vapaa-ajan ja kaiken ilon elämästä. 

Kasva sä aikuiseksi ja lopeta uhriutuminen

Vierailija kirjoitti:

No ap katsoo sitten, kun itseä halutaan hoivakotiin, että kuinka mielellään ihminen lähtee kodistaan. Se karma.

Tilanne on ollut jo pitkään se, että sinne ei pääse vaikka itse sinne haluaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo "suvun tyttärille" kuulostaa ikävältä, hoitaminen ja auttaminen ei ole mikään naisten asia.

Muuten tavallaan ymmärrän mummoa, kyllä suvun kuuluu auttaa, voimien mukaan, ei vanhusten auttaminen kuulu vain yhteiskunnalle.

Kyllähän se ON naisten asia! Vai kuinka monta vanhusta hoitavaa poikaa tai vävyä tunnet? Entä kuinka monta lastenlastaan hoitavaa isoisää tunnet? Niinpä. Kyllä hoitaminen ja auttaminen on vain naisten tehtävä. Ei tälläkään palstalla ole ikinä haukuttu isoisiä ja vaadittu heiltä lastenhoitoapua. Kyllä se syyttävä sormi osuu AINA, IHAN AINA vain mummoihin eli naisiin.

On tekopyhää vaatia miehiltä ja pojilta vanhustenhoitoapua, kun ette koskaan itsekään ole vaatineet isoisiä auttamaan. Vain mummoja haukutte. Älkää nyt sitten ihmetelkö ja valittako, kun mummokin vaatii apua vain tyttäriltä ja miniöiltä eli naisilta.

Miten se miniälle kuuluisi, eihän hän ole anopin lapsi? Minä en ainakaan sormeani edes liikuta anopin puoleen, mutta omaa äitiäni autan taatusti, kun tarvitsee apua. Hoitakoot anoppia hänen omat lapsensa, ei se lasten puolisoille kuulu.

En ole tuo jolle kommentoit, mutta siis miksi et auta? Kyllä minä ajattelen, että voin auttaa sitten, kun anoppi mahdollisesti apua tarvitsee, mikäli sitä minulta toivotaan. Näin toimisin myös puolisoani tukeakseni.

Tähän mennessä molempien vanhempien tarvitsema apu on ollut pientä, mutta kyllä me on kummatkin toistemme vanhempia autettu.

Tieysti jos välit on huonot, niin ehkä sitten ei ja toki jos omat lapset auttaa. Mutta en vain ymmärrä, että miksi ei voisi puolison vanhempia auttaa :)

Kyllä minäkin tarvittaessa voin auttaa ketä tahansa, jos minulla on siihen mahdollisuus.  En minä osaa niin ajatella, että ei se minulle kuulu!

Ei minulle tälläkään hetkellä kuulu auttaa naapurin vanhaa miestä, mutta autan minä kuitenkin jos vain pystyn ja kun hänellä ei aina muita ole apuna.

Johan nyt on vallan kylmäsydämistä porukkaa täällä.  

Kiva, että sinulla on resursseja auttaa. 

 

Kaikilla ei ole. 

 

Kymmenessä käskyssäkin "Muista pyhittää lepopäivä" tulee ennen kuin "kunnioita isääsi ja äitiäsi". Että muistaisimme miten tärkeää on huolehtia omasta jaksamisestaan. Mieti sitä, Jumala itse lepäsi kuudennen päivän ja kolmas käsky käskee meitäkin lepäämään, ei näännyttämään itseämme muiden tähden. 

 

Kyllä, meitä käsketään kohtelemaan toisia kuten toivoisimme itseämme kohdeltavan. Mutta käsi sydämellä: kuka oikeasti tahtoisi, että toiset uhrautuvat hänen tähtensä? En minä ainakaan. Kuka muka tahtoisi tulla autetuksi toisten jaksamisen ja hyvinvoinnin kustannuksella? En minä ainakaan. 

 

Hysteerisesti kylmäsydämisyydestä ulisevat palstamummot sen sijaan ilmeisesti kyllä. Mitäpä siitä, jos jälkikasvu nääntyy, kunhan vaan heitä autetaan. Muu on rakkaudettomuutta. Pyhää mummoa on autettava, vaikka se tarkoittaisi itsen lisäksi miehen, lasten, lastenlasten ja oman työn laiminlyömistä -mistä seuraisi lisää taakkaa työtovereille ja lopulta potkut ja taloudellinen ahdinko. 

 

Mutta millään muulla ei ole väliä kuin Pyhän Vanhuksen pillin mukaan tanssimisella. On Epäempaattista ja Kylmää, jos on niin itsekäs, että huomioi muutkin velvoitteensa. 

 

Kaikkein pahinta on jos huomioi sen ensimmäisen velvoitteensa, joka jo rakkauden kaksoiskäskyssä meille annetaan: Rakastaa itseään. Meidän tulee rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme. Ei enemmän.

Tämä valitusvirsi oli kyllä uhriutumisen maailmanennätys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tommosessa tilanteessa mä häipyisin. Ei ole sun ongelmasi huolehtia mummon ongelmista

Onko tässä kyseessä isoäiti vai aloittajan oma äiti? On varmaan kyse siitä äärimmäisen itsekkäästä sukupolvesta, joka ei todellakaan vaivaudu edes sen vertaa, että välittäisi omista vanhemmistaan silloin, kun he ovat avuttomia, sairaita ja heikkoja. Joskus nämä  samaiset ovat äiteinä hoitaneet  lapsiaan ja mahdollistaneet koulut, opiskelut, kenties vielä ollet ilmaisina lapsenvahteina jälkikasvunsa omille lapsille. Aika raadollista.

Vanhemman kuuluukin hoivata ja huoltaa lapsensa, ei toisinpäin. Ja luulisi, että isovanhemmat ihan omasta tahdostaan ovat lapsenvahtina, eivät pakotettuna. Eli kylläpä taas on empaattisten (lue rajattomien) uhriutujien kokoontumisajot täällä. Itsellä oma lapsi menee äidin edelle koska tahansa ja niin kuuluukin olla. 

Eli hoida itse se lapsesi, äläkä vie äidillesi hoidettavaksi.  Koska sinun pitää hoitaa lapsesi ihan omasta tahdostasi.

 

Kun äitisi on vanha, ei lapsesi mitään hoitoa silloin enää tarvitse, joten tuollainen vertailu, kumpi on tärkeämpi hoidettava, on naurettava.

Omituisia, itsekkäitä vaatimuksia täällä.  Isovanhempien muka PITÄÄ  hoitaa lapsenlapsia jostain omasta suuresta halustaan.  Eikös lapsen vanhempien sitten kuulu tehdä samoin?  Eikös ne lapset ole tehty sinun tarpeeseesi, eikä vanhempiesi?

 

Ei kuule isovanhempien ole mikään pakko olla mitään innokkaita ja ihastuneita lapsenhoitaja, on heillä muitakin asioita elämässään, ihan niin kuin sinullakin.  Ja tuolla asenteella on varmaa, ettet sinä tule niitä vanhempiasi hoitamaan missään tapauksessa muutenkaan, joten ei ole  vanhempiesikaan pakko olla hoitoautomaatteja.

Kirjoitit "kun äitisi on vanha, eivät lapsesi silloin enää mitään hoivaa tarvitse". 

 

Minä olin teini, kun äitini hoiti omia vanhempiaan. Koulukiusattu, yksinäinen teini. Minulla diagnosoitiin eräs perussairaus joka vaikuttaa lopun ikää, jonka tiedon kanssa sain pärjätä miten parhaaksi näin. Olisi varmaan diagnosoitu masennus ja ahdistuneisuushäiriökin, jos äitiä olisi kiinnostanut kun kerran uskaltauduin ahdistuksestani hänelle sanomaan. 

 

Mutta ei. Mummun ja papan hoivaaminen meni minun edelleni. 

 

Samoin äitini löi täysin laimin parisuhteensa. Väärin sekin on, että pistää omat vanhempansa oman miehensä edelle. 

 

Äiti uhrasi sellaisen 7 vuotta koko perheen elämästä kahden vanhuksen alttarille. Joka ikinen viikonloppu vietettiin niiden luona auttamassa. Tästä seurasi, että kaikki kotihommat piti tehdä viikolla, mistä seurasi riitaa ja loputonta kiukuttelua. Töistä tullessaan äiti syöksyi heti puhelimeen soittamaan vanhemmilleen, me muut odotimme (valmiiksi laitetun) päivällisen kanssa että hän sai puhelunsa puhuttua -olisi suuttunut, jos olisimme aloittaneet ilman. 

 

Älkää pilatko koko perheenne elämää vanhusten takia, pyydän. 

 

Äiti tavallaan pilasi minultakin hyvät muistot mummusta ja papasta, sallimalla tuon tilanteen jossa niiden hoitaminen vei perheen kaiken vapaa-ajan ja kaiken ilon elämästä. 

Pikkuisen ylimitoitettua tuo auttaminen.  Itsepä sen sallitte.

En vaan ymmärrä, miten vanhusten hoito voi ihan noin paljon kokonaiselta perheeltä vaatia.  

Ja turhaa valitusta nyt enää, teini-ikäsi on ohi.

Huolehdi itsestäsi äläkä valita.

Nykynaiset, ei kaikki, ei viitti vanhempiaan hoitaa hyvä jos itsensä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy sääliksi mummisi. Ymmärrän häntä täysin siinä, että haluaisi omassa kodissaan asua loppuun asti.

Teen kaikkeni, että minä pysyn niin hyvinvoivana kuolemaan asti, että voin kotonani asua ilman yhtään hoitajaa.

Ihan hyvä suunnitelma, jos ilman yhtäkään  hoitajaa tarkoittaa ettet velvoita lapsiasiasi hoitamaan itseäsi. Heillä on oma elämä. 

Mitä tarkoitat että "sullakin  on oma elämä" ? Jos käsitin oikein tarkoititko sitä että kun sinun äiti tai mummi, tai isä tai vaari, on niin vanha ettei ihan pärjää   yksin,  voit jättää  jättää hänet yksin, kun sulla on oma elämä? Aikaa ei liikene hänelle, joka on sinua kasvattanut, sinua  rahallisesti auttanut,  viettänyt aikaa ja hoitanut..ym, jehkä sinunkin lapsiasi, ihan kylmästi hän  on sinulle tarpeeton kun ei jaksa enää  sinua auttaa, niin  sinä et auta häntä??  Sinä voit mennä omaisesi kotiin kun apua tarviit, tai  koska vaan, mutta tämä omainen on rasittava kun tulee sinun kotiisi ja pyytää vaikka apua johonkin??? Ei varmasti tule mieleen että mummulla on omakin elämä???Miten voi olla näin kylmiä ihmisiä?

Hoh, perintö odottaa ja sitä kohti kirkuen ja tapellen kyllä on  asiallista vai?  Silloin kelpaa mummon  lipastot, ja matot, rahat ja asunnostakin voi saada sievoisen summan, silloin  mummu muistuu mieleen.

Minä siivoan juuri "Mummun", eli anoppini asuntoa. Voin kertoa, että kymmenkunta mattoa meni juuri kaatopaikalle ja ne sälöilleet lastulevylipastot tekee seuraa pian. 

 

Hauskoja nämä vuodatukset, joissa syytellään muita kylmyydestä ja epäempaattisuudesta (ikään kuin kylmä ja epäempaattinen ihminen välittäisi vähääkään jonkun palstakollon syyllistämisestä), ja samaan aikaan annetaan ymmärtää, että se oma ah-niin-pyyteetön hoiva ja rakkaus olikin vastikkeellista. 

 

Minusta on perin merkillistä ajatella, että jos vanhempi kantaa vastuunsa ja tekee velvollisuutensa ja hoitaa ne mukulat, jotka itse tähän maailmaan saattanut tieten tahtoen, siitä seuraisi jotenkin hirmuinen kiitollisuudenvelka niille lapsille. Että oi kiitos kun sain syntyä vaikken sitä pyytänytkään, miten voin maksaa tämän täysin pyyteettömän hoivan sinulle takaisin, oi pyhä ja mahtava Äiti?  

 

Pientä on se äidinrakkaus, joka täytyy maksaa takaisin. 

 

eri

Aina kun näitä lukee, täytyy sanoa, että miljoonasti fiksumpia ovat ne yhteisöt ja yhteiskunnat, joissa asia nimenomaan on niin päin, että lasten velvollisuus on huolehtia vanhhemmistaan, ja ylipäätään ikäihmisiä arvostetaan.  

Tässä meidän yhteiskunnassa alat suunnilleen syntymästä asti menettämään kaiken ja mitä vanhemmaksi tulet, sen ei-toivotummaksi käyt.  Typerät arvovalinnat meillä.

Aivan niin.  Sitten me vielä raahaamme tänne aasialaisia ihmisiä hoitamaan vanhuksiamme, koska heillä on vielä se sisäsyntyinen kunnioitus vanhempia ihmisiä kohtaan.

Tosin se kyllä seuraavassa sukupolvessa katoaa heiltäkin tässä kovasydämisessä yhteiskunnassa.

Aasiassa ylipäänsä on hyvin vähänlaisesti kunnioitusta ihmiselämää kohtaan.

 

Ei ketään pidä kunnioittaa vain siksi, että lääkärit saa sen pysymään hengissä pitkään.

 

Ja viisaita vanhuksia kunnioitetaan aina ja kaikkialla. 

Mietityttää nämä vanhuksia kunnioittavat hymyilevät ja iloiset aasialas-hoitajat. 

Kuka mimittäin hoitaa heidän vanhuksensa  kun ovat rahan perässä muuttaneet toiselle puolelle planeettaa. Onko heidät jätetty heitteille vai suljettu laitoksiin? 

Siinä on iso ristiriita, ettei eutanasiaa sallita, mutta vanhuksia ja sairaita ei kuitenkaan haluta hoitaa.  Vanhusten laittaminen vanhainkotiin, tarkoittaa yksiselitteisesti heitteille jättöä. 
Jokin ihan uusi ratkaisu pitäisi löytää. Tässä olisi töitä tutkijoille, mutta aihetta tuskin rahoitetaan. Eikä tuloksista kuitenkaan välitetä. Tälläinen yhteiskunta meillä nykyään on. Raha harvojen taskuun ratkaisee kaiken. Se on niin helppo yhtälö nykyään, ettei sitä enää pysäytä mikään. 

Vierailija kirjoitti:

Nykynaiset, ei kaikki, ei viitti vanhempiaan hoitaa hyvä jos itsensä. 

Tarkoitat naisia, jotka ovat noin kuusikymppisiä. Yleensä nykynaisilla on tarkoitettu tuota nuorempia, mutta näköjään kaiken ikäiset naiset on nykynaisia. Kuinka monta vanhusta sinä olet hoitanut ja kuinka kauan?

Nuo velvollisuusjutut kaataa koko keskustelun. Minulla on matkatyö jonka ehdoilla pitää mennä. En ole välttis aina edes samalla mantereella jotain tietokone- tai digiboksiongelmaa korjaamassa. Voihan sitä ryhtyä työttömäksi (jotta voin käydä kuuntelemassa kaakatusta ja luulovaivoja oman elämäni kustannuksella) koska meidän maailman paras maa maksaa sossua? Muistaakseni yhteiskunta piti myös vanhoja ja vaivaisia palvella jollain tapaa teidän maassa jota parhaaksi mainostatte?

Vierailija kirjoitti:

Tytär hoitamassa sopii vain, jos äiti pystyy olemaan jalkeilla ja tytär on eläkkeellä tai muuten jatkuvasti saatavilla. Lisäksi tyttärellä ei ole pieniä lapsia, jotka tarvitsevat äitinsä aikaa ja huomiota.

Kokopäivätöissä oleva perheenäiti ei pysty hoitamaan sänkyhoidettavaa vanhempaa. Tyttären kotona täytyy myös olla ylimääräistä tilaa, ts. oma huone ja esteetön koti, vanhukselle.

Aika harvalla noin on.

Tyttären mahdollisella miehellä on myös ehkä painava sanansa sanottavana asiasta. Hoidettava anoppi perheen kodissa ei kaikkia miellytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käy sääliksi mummisi. Ymmärrän häntä täysin siinä, että haluaisi omassa kodissaan asua loppuun asti.

Teen kaikkeni, että minä pysyn niin hyvinvoivana kuolemaan asti, että voin kotonani asua ilman yhtään hoitajaa.

Ihan hyvä suunnitelma, jos ilman yhtäkään  hoitajaa tarkoittaa ettet velvoita lapsiasiasi hoitamaan itseäsi. Heillä on oma elämä. 

Mitä tarkoitat että "sullakin  on oma elämä" ? Jos käsitin oikein tarkoititko sitä että kun sinun äiti tai mummi, tai isä tai vaari, on niin vanha ettei ihan pärjää   yksin,  voit jättää  jättää hänet yksin, kun sulla on oma elämä? Aikaa ei liikene hänelle, joka on sinua kasvattanut, sinua  rahallisesti auttanut,  viettänyt aikaa ja hoitanut..ym, jehkä sinunkin lapsiasi, ihan kylmästi hän  on sinulle tarpeeton kun ei jaksa enää  sinua auttaa, niin  sinä et auta häntä??  Sinä voit mennä omaisesi kotiin kun apua tarviit, tai  koska vaan, mutta tämä omainen on rasittava kun tulee sinun kotiisi ja pyytää vaikka apua johonkin??? Ei varmasti tule mieleen että mummulla on omakin elämä???Miten voi olla näin kylmiä ihmisiä?

Hoh, perintö odottaa ja sitä kohti kirkuen ja tapellen kyllä on  asiallista vai?  Silloin kelpaa mummon  lipastot, ja matot, rahat ja asunnostakin voi saada sievoisen summan, silloin  mummu muistuu mieleen.

Minä siivoan juuri "Mummun", eli anoppini asuntoa. Voin kertoa, että kymmenkunta mattoa meni juuri kaatopaikalle ja ne sälöilleet lastulevylipastot tekee seuraa pian. 

 

Hauskoja nämä vuodatukset, joissa syytellään muita kylmyydestä ja epäempaattisuudesta (ikään kuin kylmä ja epäempaattinen ihminen välittäisi vähääkään jonkun palstakollon syyllistämisestä), ja samaan aikaan annetaan ymmärtää, että se oma ah-niin-pyyteetön hoiva ja rakkaus olikin vastikkeellista. 

 

Minusta on perin merkillistä ajatella, että jos vanhempi kantaa vastuunsa ja tekee velvollisuutensa ja hoitaa ne mukulat, jotka itse tähän maailmaan saattanut tieten tahtoen, siitä seuraisi jotenkin hirmuinen kiitollisuudenvelka niille lapsille. Että oi kiitos kun sain syntyä vaikken sitä pyytänytkään, miten voin maksaa tämän täysin pyyteettömän hoivan sinulle takaisin, oi pyhä ja mahtava Äiti?  

 

Pientä on se äidinrakkaus, joka täytyy maksaa takaisin. 

 

eri

Aina kun näitä lukee, täytyy sanoa, että miljoonasti fiksumpia ovat ne yhteisöt ja yhteiskunnat, joissa asia nimenomaan on niin päin, että lasten velvollisuus on huolehtia vanhhemmistaan, ja ylipäätään ikäihmisiä arvostetaan.  

Tässä meidän yhteiskunnassa alat suunnilleen syntymästä asti menettämään kaiken ja mitä vanhemmaksi tulet, sen ei-toivotummaksi käyt.  Typerät arvovalinnat meillä.

Aivan niin.  Sitten me vielä raahaamme tänne aasialaisia ihmisiä hoitamaan vanhuksiamme, koska heillä on vielä se sisäsyntyinen kunnioitus vanhempia ihmisiä kohtaan.

Tosin se kyllä seuraavassa sukupolvessa katoaa heiltäkin tässä kovasydämisessä yhteiskunnassa.

Heillä on kiintymykset, velvollisuudet ja sisäsyntyiset kunnioitukset sitä omaa perhettä ja sukua kohtaan. Taloudellisen pakon edessä lähtevät vieraaseen maahan, jotta saavat ansaittua rahaa perheelleen kotimaassaan.

VR vuokraa nyt pätevää naispuoleista konnaria hoitamaan asian. Yksi hujaus ja mummi on kadonnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tommosessa tilanteessa mä häipyisin. Ei ole sun ongelmasi huolehtia mummon ongelmista

Onko tässä kyseessä isoäiti vai aloittajan oma äiti? On varmaan kyse siitä äärimmäisen itsekkäästä sukupolvesta, joka ei todellakaan vaivaudu edes sen vertaa, että välittäisi omista vanhemmistaan silloin, kun he ovat avuttomia, sairaita ja heikkoja. Joskus nämä  samaiset ovat äiteinä hoitaneet  lapsiaan ja mahdollistaneet koulut, opiskelut, kenties vielä ollet ilmaisina lapsenvahteina jälkikasvunsa omille lapsille. Aika raadollista.

Vanhemman kuuluukin hoivata ja huoltaa lapsensa, ei toisinpäin. Ja luulisi, että isovanhemmat ihan omasta tahdostaan ovat lapsenvahtina, eivät pakotettuna. Eli kylläpä taas on empaattisten (lue rajattomien) uhriutujien kokoontumisajot täällä. Itsellä oma lapsi menee äidin edelle koska tahansa ja niin kuuluukin olla. 

Eli hoida itse se lapsesi, äläkä vie äidillesi hoidettavaksi.  Koska sinun pitää hoitaa lapsesi ihan omasta tahdostasi.

 

Kun äitisi on vanha, ei lapsesi mitään hoitoa silloin enää tarvitse, joten tuollainen vertailu, kumpi on tärkeämpi hoidettava, on naurettava.

Omituisia, itsekkäitä vaatimuksia täällä.  Isovanhempien muka PITÄÄ  hoitaa lapsenlapsia jostain omasta suuresta halustaan.  Eikös lapsen vanhempien sitten kuulu tehdä samoin?  Eikös ne lapset ole tehty sinun tarpeeseesi, eikä vanhempiesi?

 

Ei kuule isovanhempien ole mikään pakko olla mitään innokkaita ja ihastuneita lapsenhoitaja, on heillä muitakin asioita elämässään, ihan niin kuin sinullakin.  Ja tuolla asenteella on varmaa, ettet sinä tule niitä vanhempiasi hoitamaan missään tapauksessa muutenkaan, joten ei ole  vanhempiesikaan pakko olla hoitoautomaatteja.

Kirjoitit "kun äitisi on vanha, eivät lapsesi silloin enää mitään hoivaa tarvitse". 

 

Minä olin teini, kun äitini hoiti omia vanhempiaan. Koulukiusattu, yksinäinen teini. Minulla diagnosoitiin eräs perussairaus joka vaikuttaa lopun ikää, jonka tiedon kanssa sain pärjätä miten parhaaksi näin. Olisi varmaan diagnosoitu masennus ja ahdistuneisuushäiriökin, jos äitiä olisi kiinnostanut kun kerran uskaltauduin ahdistuksestani hänelle sanomaan. 

 

Mutta ei. Mummun ja papan hoivaaminen meni minun edelleni. 

 

Samoin äitini löi täysin laimin parisuhteensa. Väärin sekin on, että pistää omat vanhempansa oman miehensä edelle. 

 

Äiti uhrasi sellaisen 7 vuotta koko perheen elämästä kahden vanhuksen alttarille. Joka ikinen viikonloppu vietettiin niiden luona auttamassa. Tästä seurasi, että kaikki kotihommat piti tehdä viikolla, mistä seurasi riitaa ja loputonta kiukuttelua. Töistä tullessaan äiti syöksyi heti puhelimeen soittamaan vanhemmilleen, me muut odotimme (valmiiksi laitetun) päivällisen kanssa että hän sai puhelunsa puhuttua -olisi suuttunut, jos olisimme aloittaneet ilman. 

 

Älkää pilatko koko perheenne elämää vanhusten takia, pyydän. 

 

Äiti tavallaan pilasi minultakin hyvät muistot mummusta ja papasta, sallimalla tuon tilanteen jossa niiden hoitaminen vei perheen kaiken vapaa-ajan ja kaiken ilon elämästä. 

Kasva sä aikuiseksi ja lopeta uhriutuminen

Vanhemman ensisijainen velvollisuus on hoitaa ja huolehtia omista lapsistaan.

Mikäli voimavarat eivät riitä enää tarvitsevasta vanhuksesta huolehtimiseen, hänelle järjestetään muuta apua. Tarpeeksi huonokuntoinen pääsee kotihoidon piiriin.

Ikäihmiset muuttuvat itsekeskeiseksi jästipäiksi! Äitini ei suostu käyttämään kuulokojetta kuin paremmilla kesteillä ja muut joutuvat toistamaan lauseet 2-3 kertaa. Sama juttu appiukon kanssa. Kun eivät käytä kojeita koko ajan, kontrasti on liian suuri kun käyttävät. Aivot eivät totu heti "hyvään kuuloon" ja tuntuu epämukavalta kuulla "ihan kaikki". 
Appi ei suostu muistitutkimuksiinkaan vaikka lähimuisti pätkii, liikkeet hidastuneet ja keho jäykistynyt. 
Fiksuja ihmisiä ja samalla pirullisen itsepäitä!

Kukaan ei haluahoivakotiinkaan ensin ryöstettäväksi ja sitten tapettavaksi.

Perintöjen kyttääjät haluavat päästä vähemmällä vaivalla.

Vierailija kirjoitti:

Perintöjen kyttääjät haluavat päästä vähemmällä vaivalla.

No tuo oli nyt rumasti sanottu. Sinulla ei lie omakohtaista kokemusta tai tietämystä asiasta? Tai on sen katkeroituneen, itselleen liian suurta roolia ottaneen omaisen oletus? Jos otat oman lähiomaisen roolisi lisäksi vielä hoitajan roolin, on siinä toinen liikaa. Jos se on vapaaehtoista, et voi kaataa kuormaasi muiden kannettavaksi. Jos otat hoitajan roolin pakon sanelemana,  on mahdollisuus keventää taakkaa jakamalla siitä osa ammattilaisten kanssa. Jos et jaa, katkeroidut. Harva jaksaa ollakaan enää esimerkiksi tytär, jos on jo väsyttänyt itsensä "pakollisissa" hoitotehtävissä. Tuskin tulee enää pelkästään kyläiltyä vanhuksen luona tai käydä häntä virkistämässä.

Ihmissuhteet ovat lisäksi kimurantteja. Vanhuksen ja lapsen suhde on on voinut kärsiä ajan saatossa, eikä kanssakäyminen ole enää luontevaa. Silloin on parasta että ne hoitavat kenellä on halua ja voimavaroja, ja omainen keskittyy olemaan "vain" omainen. Siinä se perintö on kuitenkin lopputulemana, oli se sitten iso, pieni tai olematon, vaikkei sen eteen tekisikään sen kummempaa. Harvahan kieltää vanhempiaan säästämästä tai hankkimasta omaisuutta. Eihän heidän elämänvalintansa kuulu meille muille. Aivan turha siis tähän sarkasmia käyttää.

Usein se muori ei ole hoivakoti tai palveluasumiskunnossa vuosiin jollei vuosikymmeniin. Hän on vain läheisriippuvainen ja loputtomasti seuraa hakeva loputtomilla pyynnöillään ja soitoillaan. Omainen voi olla jo täysin kypsä ja kuormittunut ennenkö ammattihenkilöt tulevat mukaan kuvioihin.

Tässä vuosikymmenien saatossa muorin muistisairaus hitaasti etenee ja kaikenlainen asiointi hänen puolestaan omaisten kontolle lisääntyy. Samaan aikaan muori kuitenkin just pärjäilee kotioloissaan omaisten tukemana ja viihdytettävänä. 

Nämä muorin viihdytyspalvelutkin kuormittavat. Tietysti jollekin voi ostaa seuraa, mutta muistisairaalle ei välttämättä kelpaa kuin se oma lapsi. Muistisairauden edetessä lakkaa kelpaamasta vähitellen lastenlasten ja  lasten ja lastenlasten puolisoiden seura. Roikkuminen omassa aikuisessa ikääntyneessä lapsessa vaan lisääntyy. 

Samaan aikaan ikääntyneen lapsen elämässä olisi lapsenlapsiakin, joille haluaisi jotain aikaa antaa ja myös itselleen joskus. 

Auta armias, jos näitä muoreja ja pappoja olisi enemmän. Täällä vain yksi, mutta sekin on raskasta. 

Vierailija kirjoitti:

No ap katsoo sitten, kun itseä halutaan hoivakotiin, että kuinka mielellään ihminen lähtee kodistaan. Se karma.

Ei kai kukaan haluakaan kotoaan lähteä, mutta jos kotona ei enää pärjää edes erilaisten apuvälineiden ja kotihoidon ja  muiden palveluiden avulla, niin sitten on vähän pakko. Siis mikäli haluaa vielä saada nälkäänsä ruokaa, janoonsa juotavaa yms.