Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mummi ei suostu hoivakotiin, vaan uhriutuu ja vaatii että perheen pitäisi hoitaa
87-vuotias mummi on asunut kotona ja saanut kotihoidon käyntejä päivittäin, mutta nyt tilanne alkaa olla se että hoivakotiin pitäisi päästä.
Mutta pelkkä kotihoidon palveluihin myöntyminen on ollut mummille haastavaa, koska on sitä mieltä eihän vieraan ihmisen tarvitse hoitaa kun kerran on perhekin olemassa. Hän on sanonut kotona käyvälle hoitajalle usein, että ei sinun tarvitse tulla vaan kerro tyttärille ja suvun tytöille että he tulisivat.
No, hoivakotiin muuttaminen on mummille tietenkin aivan käsittämätön ajatus ja hän uhriutuu siitä jatkuvasti. Olemme kuulemma hylänneet ja pettäneet hänet, kun emme auta häntä asumaan kotona.
Mikä avuksi tilanteeseen?
Kommentit (2179)
Hyi... Suomalainen hoivakoti....
Menen mieluummin narun jatkoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi äiti hoitaa kymmentä lasta, kymmenen lasta ei hoida yhtä äitiä. Hävetkää!
Vierailija kirjoitti:
Jos mummi kokee pärjäävänsä kotona, niin antaa hänen asua kotona. Lähes 100-vuotias mummini asuu kotonaan ilman kotihoitoapua. Siivooja kyllä käy, että koti pysyy suht puhtaana.
Ei hän lapsiaan ja lapsenlapsiaan kauhean paljon kuormita. Toki käytämme häntä kerran viikossa kaupassa ja kerran kuukaudessa keskussairaalassa hoidoissa. Hoidamme laskut. Ei se ole yhtään kuormittavaa.
Se se kokemus on totta, niin mitään ongelmaa ei ole. Usein se kokeminen vain ei ole todellisuuden kanssa missään tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mummi kokee pärjäävänsä kotona, niin antaa hänen asua kotona. Lähes 100-vuotias mummini asuu kotonaan ilman kotihoitoapua. Siivooja kyllä käy, että koti pysyy suht puhtaana.
Ei hän lapsiaan ja lapsenlapsiaan kauhean paljon kuormita. Toki käytämme häntä kerran viikossa kaupassa ja kerran kuukaudessa keskussairaalassa hoidoissa. Hoidamme laskut. Ei se ole yhtään kuormittavaa.
Se se kokemus on totta, niin mitään ongelmaa ei ole. Usein se kokeminen vain ei ole todellisuuden kanssa missään tekemisissä.
^jos se...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo "suvun tyttärille" kuulostaa ikävältä, hoitaminen ja auttaminen ei ole mikään naisten asia.
Muuten tavallaan ymmärrän mummoa, kyllä suvun kuuluu auttaa, voimien mukaan, ei vanhusten auttaminen kuulu vain yhteiskunnalle.Kyllähän se ON naisten asia! Vai kuinka monta vanhusta hoitavaa poikaa tai vävyä tunnet? Entä kuinka monta lastenlastaan hoitavaa isoisää tunnet? Niinpä. Kyllä hoitaminen ja auttaminen on vain naisten tehtävä. Ei tälläkään palstalla ole ikinä haukuttu isoisiä ja vaadittu heiltä lastenhoitoapua. Kyllä se syyttävä sormi osuu AINA, IHAN AINA vain mummoihin eli naisiin.
On tekopyhää vaatia miehiltä ja pojilta vanhustenhoitoapua, kun ette koskaan itsekään ole vaatineet isoisiä auttamaan. Vain mummoja haukutte. Älkää nyt sitten ihmetelkö ja valittako, kun mummokin vaatii apua vain tyttäriltä ja miniöiltä eli naisilta.
Miten se miniälle kuuluisi, eihän hän ole anopin lapsi? Minä en ainakaan sormeani edes liikuta anopin puoleen, mutta omaa äitiäni autan taatusti, kun tarvitsee apua. Hoitakoot anoppia hänen omat lapsensa, ei se lasten puolisoille kuulu.
En ole tuo jolle kommentoit, mutta siis miksi et auta? Kyllä minä ajattelen, että voin auttaa sitten, kun anoppi mahdollisesti apua tarvitsee, mikäli sitä minulta toivotaan. Näin toimisin myös puolisoani tukeakseni.
Tähän mennessä molempien vanhempien tarvitsema apu on ollut pientä, mutta kyllä me on kummatkin toistemme vanhempia autettu.
Tieysti jos välit on huonot, niin ehkä sitten ei ja toki jos omat lapset auttaa. Mutta en vain ymmärrä, että miksi ei voisi puolison vanhempia auttaa :)
Kyllä minäkin tarvittaessa voin auttaa ketä tahansa, jos minulla on siihen mahdollisuus. En minä osaa niin ajatella, että ei se minulle kuulu!
Ei minulle tälläkään hetkellä kuulu auttaa naapurin vanhaa miestä, mutta autan minä kuitenkin jos vain pystyn ja kun hänellä ei aina muita ole apuna.
Johan nyt on vallan kylmäsydämistä porukkaa täällä.
Kiva, että sinulla on resursseja auttaa.
Kaikilla ei ole.
Kymmenessä käskyssäkin "Muista pyhittää lepopäivä" tulee ennen kuin "kunnioita isääsi ja äitiäsi". Että muistaisimme miten tärkeää on huolehtia omasta jaksamisestaan. Mieti sitä, Jumala itse lepäsi kuudennen päivän ja kolmas käsky käskee meitäkin lepäämään, ei näännyttämään itseämme muiden tähden.
Kyllä, meitä käsketään kohtelemaan toisia kuten toivoisimme itseämme kohdeltavan. Mutta käsi sydämellä: kuka oikeasti tahtoisi, että toiset uhrautuvat hänen tähtensä? En minä ainakaan. Kuka muka tahtoisi tulla autetuksi toisten jaksamisen ja hyvinvoinnin kustannuksella? En minä ainakaan.
Hysteerisesti kylmäsydämisyydestä ulisevat palstamummot sen sijaan ilmeisesti kyllä. Mitäpä siitä, jos jälkikasvu nääntyy, kunhan vaan heitä autetaan. Muu on rakkaudettomuutta. Pyhää mummoa on autettava, vaikka se tarkoittaisi itsen lisäksi miehen, lasten, lastenlasten ja oman työn laiminlyömistä -mistä seuraisi lisää taakkaa työtovereille ja lopulta potkut ja taloudellinen ahdinko.
Mutta millään muulla ei ole väliä kuin Pyhän Vanhuksen pillin mukaan tanssimisella. On Epäempaattista ja Kylmää, jos on niin itsekäs, että huomioi muutkin velvoitteensa.
Kaikkein pahinta on jos huomioi sen ensimmäisen velvoitteensa, joka jo rakkauden kaksoiskäskyssä meille annetaan: Rakastaa itseään. Meidän tulee rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme. Ei enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tommosessa tilanteessa mä häipyisin. Ei ole sun ongelmasi huolehtia mummon ongelmista
Onko tässä kyseessä isoäiti vai aloittajan oma äiti? On varmaan kyse siitä äärimmäisen itsekkäästä sukupolvesta, joka ei todellakaan vaivaudu edes sen vertaa, että välittäisi omista vanhemmistaan silloin, kun he ovat avuttomia, sairaita ja heikkoja. Joskus nämä samaiset ovat äiteinä hoitaneet lapsiaan ja mahdollistaneet koulut, opiskelut, kenties vielä ollet ilmaisina lapsenvahteina jälkikasvunsa omille lapsille. Aika raadollista.
Vanhemman kuuluukin hoivata ja huoltaa lapsensa, ei toisinpäin. Ja luulisi, että isovanhemmat ihan omasta tahdostaan ovat lapsenvahtina, eivät pakotettuna. Eli kylläpä taas on empaattisten (lue rajattomien) uhriutujien kokoontumisajot täällä. Itsellä oma lapsi menee äidin edelle koska tahansa ja niin kuuluukin olla.
Eli hoida itse se lapsesi, äläkä vie äidillesi hoidettavaksi. Koska sinun pitää hoitaa lapsesi ihan omasta tahdostasi.
Kun äitisi on vanha, ei lapsesi mitään hoitoa silloin enää tarvitse, joten tuollainen vertailu, kumpi on tärkeämpi hoidettava, on naurettava.
Omituisia, itsekkäitä vaatimuksia täällä. Isovanhempien muka PITÄÄ hoitaa lapsenlapsia jostain omasta suuresta halustaan. Eikös lapsen vanhempien sitten kuulu tehdä samoin? Eikös ne lapset ole tehty sinun tarpeeseesi, eikä vanhempiesi?
Ei kuule isovanhempien ole mikään pakko olla mitään innokkaita ja ihastuneita lapsenhoitaja, on heillä muitakin asioita elämässään, ihan niin kuin sinullakin. Ja tuolla asenteella on varmaa, ettet sinä tule niitä vanhempiasi hoitamaan missään tapauksessa muutenkaan, joten ei ole vanhempiesikaan pakko olla hoitoautomaatteja.
Kirjoitit "kun äitisi on vanha, eivät lapsesi silloin enää mitään hoivaa tarvitse".
Minä olin teini, kun äitini hoiti omia vanhempiaan. Koulukiusattu, yksinäinen teini. Minulla diagnosoitiin eräs perussairaus joka vaikuttaa lopun ikää, jonka tiedon kanssa sain pärjätä miten parhaaksi näin. Olisi varmaan diagnosoitu masennus ja ahdistuneisuushäiriökin, jos äitiä olisi kiinnostanut kun kerran uskaltauduin ahdistuksestani hänelle sanomaan.
Mutta ei. Mummun ja papan hoivaaminen meni minun edelleni.
Samoin äitini löi täysin laimin parisuhteensa. Väärin sekin on, että pistää omat vanhempansa oman miehensä edelle.
Äiti uhrasi sellaisen 7 vuotta koko perheen elämästä kahden vanhuksen alttarille. Joka ikinen viikonloppu vietettiin niiden luona auttamassa. Tästä seurasi, että kaikki kotihommat piti tehdä viikolla, mistä seurasi riitaa ja loputonta kiukuttelua. Töistä tullessaan äiti syöksyi heti puhelimeen soittamaan vanhemmilleen, me muut odotimme (valmiiksi laitetun) päivällisen kanssa että hän sai puhelunsa puhuttua -olisi suuttunut, jos olisimme aloittaneet ilman.
Älkää pilatko koko perheenne elämää vanhusten takia, pyydän.
Äiti tavallaan pilasi minultakin hyvät muistot mummusta ja papasta, sallimalla tuon tilanteen jossa niiden hoitaminen vei perheen kaiken vapaa-ajan ja kaiken ilon elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Minun 90-vuotias mummoni ei pääse hoitokotiin, vaikka on sairauksia ja liikuntakyky huono. Pitäisi olla muistisairaus. Hänelle on hankittu kaikki mahdolliset ostopalvelut. Viikottain tarvitsee kuitenkin omaistenkin apua.
Muistisairauskaan ei yllätys yllätys ole tae hoitoonpääsylle. Meidän äidillä alkoi mennä muisti ja oli jo kans kaikenlaisia ongelmia muutenkin. Näki outoja unia ja niistä vihaisena milloin kellekkin motkotti mitä oli muka tehnyt ja sanonut. Kotiavustajia saatiin kylläkin käymään hänen luonaan, mutta esim. yöajat oli tosi vaarallisia kun lähti haahuileen. Meillä kävi joku alanihminen haastattelemassa, kun olimme toivoneet mummolle hoivapaikkaa. Asiantuntija kysyi miltein heti mummolta, eikö olekkin ihanaa asua omassa huoneessa ja nähdä lapsenlapsia. ja jotain että voi täällähän on niin viihtysää. No arvaahan se mitä mummo siihen vastasi. Sen jälkeen virkailija veti viivansa yli meidän hakemuksesta ja sanoi, että mummon tahtoa pitää noudattaa. Ei auttanut meidän nikottelu, niin mutta kun me ollaan kokoaikaisessa töissä ja lapset koulussa ja mummo häärii täällä ihan mitä sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi äiti hoitaa kymmentä lasta, kymmenen lasta ei hoida yhtä äitiä. Hävetkää!
Luuletko, että joku oikeasti alkaa hävetä, kun oikein tuimasti sen kirjoitat latteuden perään netissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tommosessa tilanteessa mä häipyisin. Ei ole sun ongelmasi huolehtia mummon ongelmista
Onko tässä kyseessä isoäiti vai aloittajan oma äiti? On varmaan kyse siitä äärimmäisen itsekkäästä sukupolvesta, joka ei todellakaan vaivaudu edes sen vertaa, että välittäisi omista vanhemmistaan silloin, kun he ovat avuttomia, sairaita ja heikkoja. Joskus nämä samaiset ovat äiteinä hoitaneet lapsiaan ja mahdollistaneet koulut, opiskelut, kenties vielä ollet ilmaisina lapsenvahteina jälkikasvunsa omille lapsille. Aika raadollista.
Vanhemman kuuluukin hoivata ja huoltaa lapsensa, ei toisinpäin. Ja luulisi, että isovanhemmat ihan omasta tahdostaan ovat lapsenvahtina, eivät pakotettuna. Eli kylläpä taas on empaattisten (lue rajattomien) uhriutujien kokoontumisajot täällä. Itsellä oma lapsi menee äidin edelle koska tahansa ja niin kuuluukin olla.
Eli hoida itse se lapsesi, äläkä vie äidillesi hoidettavaksi. Koska sinun pitää hoitaa lapsesi ihan omasta tahdostasi.
Kun äitisi on vanha, ei lapsesi mitään hoitoa silloin enää tarvitse, joten tuollainen vertailu, kumpi on tärkeämpi hoidettava, on naurettava.
Omituisia, itsekkäitä vaatimuksia täällä. Isovanhempien muka PITÄÄ hoitaa lapsenlapsia jostain omasta suuresta halustaan. Eikös lapsen vanhempien sitten kuulu tehdä samoin? Eikös ne lapset ole tehty sinun tarpeeseesi, eikä vanhempiesi?
Ei kuule isovanhempien ole mikään pakko olla mitään innokkaita ja ihastuneita lapsenhoitaja, on heillä muitakin asioita elämässään, ihan niin kuin sinullakin. Ja tuolla asenteella on varmaa, ettet sinä tule niitä vanhempiasi hoitamaan missään tapauksessa muutenkaan, joten ei ole vanhempiesikaan pakko olla hoitoautomaatteja.
Kirjoitit "kun äitisi on vanha, eivät lapsesi silloin enää mitään hoivaa tarvitse".
Minä olin teini, kun äitini hoiti omia vanhempiaan. Koulukiusattu, yksinäinen teini. Minulla diagnosoitiin eräs perussairaus joka vaikuttaa lopun ikää, jonka tiedon kanssa sain pärjätä miten parhaaksi näin. Olisi varmaan diagnosoitu masennus ja ahdistuneisuushäiriökin, jos äitiä olisi kiinnostanut kun kerran uskaltauduin ahdistuksestani hänelle sanomaan.
Mutta ei. Mummun ja papan hoivaaminen meni minun edelleni.
Samoin äitini löi täysin laimin parisuhteensa. Väärin sekin on, että pistää omat vanhempansa oman miehensä edelle.
Äiti uhrasi sellaisen 7 vuotta koko perheen elämästä kahden vanhuksen alttarille. Joka ikinen viikonloppu vietettiin niiden luona auttamassa. Tästä seurasi, että kaikki kotihommat piti tehdä viikolla, mistä seurasi riitaa ja loputonta kiukuttelua. Töistä tullessaan äiti syöksyi heti puhelimeen soittamaan vanhemmilleen, me muut odotimme (valmiiksi laitetun) päivällisen kanssa että hän sai puhelunsa puhuttua -olisi suuttunut, jos olisimme aloittaneet ilman.
Älkää pilatko koko perheenne elämää vanhusten takia, pyydän.
Äiti tavallaan pilasi minultakin hyvät muistot mummusta ja papasta, sallimalla tuon tilanteen jossa niiden hoitaminen vei perheen kaiken vapaa-ajan ja kaiken ilon elämästä.
Mä ajattelen, että lapsi/lapset ovat se tulevaisuus, johon satsataan ja se on sukupolvien kiertokulku. Hämmästyttää, että on vanhempia, jotka ajattelevat lasten olevan heitä varten. Kyllä se on ihan toisinpäin. Ja apua on suotavaa ottaa vastaan monessa eri muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä mumminkin kannan tuohon hoivakotiasiaan. Nähty on.... eräänlainen "hoivakoti". Ei taida kauaa kestää mummin kanssa enää viikatemiehen tapaamiseen. Hoivakotiin kiikuttaminen lyhentää tuota aikaa, siitä pitää huolen välinpitämättömät, työhönsä leipääntyneet "hoitajat". Jos löytyy joku aasialaistaustainen hoitaja, hän tekee ylikuormitettuna kyllä kaikkensa. Mutta ne kantaväkeen kuuluvat....
Entä sitten? Jos ei ymmärrä maailman menosta yhtään mitään, miksi täällä pitäisi kauaa kituutella? On toisten huolehdittavana ja käänneltävänä. Itse valitsen mielummin eutanasian.
Sitten varmaan muutat ulkomaille sitä eutanasiaa hakemaan. Jos enää sitten älyät.
Lähinnä muisti alkaa mennä jo kokonaan ja jonkun pitäisi välttämättä olla aina paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytär hoitamassa sopii vain, jos äiti pystyy olemaan jalkeilla ja tytär on eläkkeellä tai muuten jatkuvasti saatavilla. Lisäksi tyttärellä ei ole pieniä lapsia, jotka tarvitsevat äitinsä aikaa ja huomiota.
Kokopäivätöissä oleva perheenäiti ei pysty hoitamaan sänkyhoidettavaa vanhempaa. Tyttären kotona täytyy myös olla ylimääräistä tilaa, ts. oma huone ja esteetön koti, vanhukselle.
Aika harvalla noin on.
Tämä on monille vanhuksille vaikea ymmärtää, että tyttären täytyy tosiaan olla eläkkeellä jotta voisi hoitaa vanhempaansa. Ei työikäinen pysty, kun pitää käydä töissä.
Naisen paikka on kotona. Kyllä siinä on tilaa ja aikaa hoitaa vanhuksia.
Nykynuoret on itsekkäitä. Pitää mennä töihin ja pitää lomia. Lapsillekin ostetaan kaiken maailman urheiluvehkeitä ja puhelimia.
Terveisin pappa
En miekään haluais vanhana pieniin kuumiin kopperoihin leikkimään tyytyväistä, omat on omia ja heitä vanhana ikävöi ja kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin pitää valita, onko hänen elämänsä teille tärkeää. Jos on, niin sitten kotihoito kaikella mahdollisella avulla. Jos hänen elämänsä ei niin kiinnosta, niin sitten laitokseen, jossa hän tulee kuolemaan tuota pikaa.
Pitää miettiä omalta kohdalta, mikä olisi itselle paras vaihtoehto.
Juu anoppini oli tälläinen, uhriutui ja kiukkusi kotonaan jos ei heti sitä mehupurkkia kähdetty viemään.
Viikon oli palveluasumisen asiakkaana, tilas taksin ja tuli kotiin eikä enää mennyt.
Tosin reissu oli hyödyllinen koska pärjäs kotonaan sen jälkeen aivan mainiosti.
Ai saakeli kun tästä vanhenen pistän kaikkien elämän pilalle hatkuvine marmatuksineen.
Vierailija kirjoitti:
Yksi äiti hoitaa kymmentä lasta, kymmenen lasta ei hoida yhtä äitiä. Hävetkää!
Hoitiko se äiti kymmenen lapsensa lisäksi oman äitinsä?
Vierailija kirjoitti:
Se on ihmeellistä että usein tämäntyyppisiin aloituksiin annetaan vastaukseksi että hoiva/hoitokotiin vaan. Ihan kuin sinne noin vaan pääsisi, soittamalla että meidän muori tulis sinne ny, laittakaa huone valmiiksi. Voi joutua jonottamaan pitkäänkin vaikka tarve olisi suurikin.
Ap onkin saanut ihan hyviäkin vastauksia, mummolle vain kärsivällisesti ja nätisti mutta jämäkästi selitettävä miksi tyttäret ja tyttärien tyttäret ei voi hoitaa ja paikka hoitokotiin vetämään asianmukaisine byrokratioineen.
Ja aina vain tyttäriä vaaditaan hoitamaan. Ei ikinä poikia.
Minä toivon ettei mummoa olisi hoivakotiin viety. Oli samoissa vaipoissa siellä niin pitkään että sai tulehduksen johon kuoli. VTI
Joka siis nousi munuaisiin ja johon kuoli
Alue: Aihe vapaa
Minun äitini ei ole päivääkään hoitanut lastani, kun hän oli pieni, koska hänellä ei jaksaminen sairauden takia ole siihen riittänyt. Ja hän on vanha ja lapseni silti vielä nuori ja tarvitsee huolenpitoa. Äitini sai minut yli 30-vuotiaana niinkuin minä oman lapsenikin eli kyllä täällä riittää perheitä, joissa on lapsia huolehdittavana silloinkin, kun omat vanhemmat ovat jo iäkkäitä eli yli 70vee. Ja muistisairaus yms. sairaudet voivat alkaa jo nuorempanakin.
Omaa äitiäni olen auttanut, mutta monesti on hän tehnyt sen avun tyhjäksi, koska itse tietää paremmin. Ja koska itsemääräämisoikeus - totta kai, hän voi tehdä miten parhaaksi katsoo. Mutta minä en ole se, joka hänet niiltä huonoilta valinnoilta pelastaa. Hän on kuitenkin aikuinen ihminen ja vielä suht järjissään oleva.