Lue keskustelun säännöt.
Mökkijuhannus ahdistaa! :(
17.06.2015 |
Olemme avopuolison kanssa menossa viettämään juhannusta miehen vanhempien mökille. Tämä on sellainen pakollinen reissu, sillä olemme viettäneet nyt monta juhlaa minun perheeni kanssa, ja nyt on "anoppilan" vuoro. Muuten tulee sanomista ja harmia ja selän takana kyräilyä, kun "miniäkokelaalle ei kelpaa". Ja oikeassa ovat, en viihdy heillä. Syy on se, että "appivanhemmat" ovat juuri sellaisia puuhakkaita ja sosiaalisia tapauksia, mikä sinänsä ei haittaa, mutta he eivät voi käsittää, että kaikki eivät ole. Minä kaipaan myös paljon omaa tilaa ja rauhaa, muuten ahdistun. Usein kovatahtinen sosiaalinen suorittaminen purkautuu paniikkikohtauksina, itkuisuutena, kovana uupumuksena ja ärtyneisyytenä, sillä koen itseni nurkkaan ajetuksi eläimeksi. Ja nyt olisi taas mentävä olemaan pienessä tuvassa monta päivää ja koko ajan mielellään suoritettava jotain ihanaa ja helvetin idyllistä ryhmäaktiviteettia. Tilannetta ja minun "viallisuuteni" ihmettelyä eivät ole korjanneet selitykset tai keskustelut aiheesta. Miesystävänikin on heille useasti selittänyt, että minä vain tarvitsen yksityisyyttä enemmän kuin he. Mutta ei...minä olen se särö ihanassa kiiltokuvaviikonlopussa. En tiedä enää pitäisikö yrittää suorittaa väsymykseen saakka vai yksinkertaisesti poistua omiin oloihin tarpeen vaatiessa, vaikka se närää aiheuttaakin. Neuvoja, kokemuksia? P.S. Kirjoitan puhelimella, pahoittelen tekstin mahdollista epäselvyyttä kappalejakojen puuttuessa. :)
Kommentit (55)
Selvennykseksi vielä kaikille, jotka käsittivät väärin: pystyn aivan normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen kyllä, en ole yksinäinen murjottaja KUNHAN saan kerran päivässä vetäytyä omaan rauhaan omien ajatusteni pariin. Tuolla ongelma on se, että "appivanhemmat" haluavat sen selityksistä huolimatta loukkaantua asiasta ja heittäytyä marttyyreiksi. Aina pitäisi olla hyvä selitys esitettävänä, mikäli haluan käydä esim. puolisen tuntia yksin laiturilla istuskelemassa. Jaksaisin taas touhuta muiden kanssa hyvällä mielellä, eikä ongelmaa syntyisi. Mutta ei... Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 12:24"][quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 11:48"]
En minäkään sinua, AP, pyytäisi mökkiseuraksi. Kuulostat kertomasi perusteella tosi ylireagoivalta henkilöltä. Henkilöltä, jonka seurassa saa olla alati varpaillaan, ettei se vaan loukkaannu.
[/quote]
Et osoittanut mulle, mutta hyvä ettet pyytäisikään. En haluaisikaan tulla.
Miten vaikea se on käsittää, että osa ihmisistä ei tosiaan kaipaa sitä seuraa tai hälinää vaan viihtyy ja rakastaa omaa rauhaa ja kotia.
Joku aiemmin ihmetteli että miten pärjää elämässä. Monessakaan työssä ei tarvitse olla kokonaista viikonloppua ihmisten keskellä jotain ah niin ihania lautapelejä ja mölkkyä pelaten. Monellakin introvertilla on ns. työminä, joka aktivoituu päälle töissä, kotona sitten hiljaisuudessa ladataan akkuja.
Sitä on varmasti hankala käsittää, mutta osa ihmisistä on tälläisiä ja sillä selvä. Introverttius ei myöskään ole sairaus, sitä ei lääkitä. Paniikkikohtauksia toki voi, mutta jos niitä voi välttää omalla toiminnallaan, ei koskaan ole fiksua nappeja kiskoa.
[/quote]
Kiitos, kun puit ajatukseni sanoiksi noin etevästi. :) Ap
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 12:28"]
Selvennykseksi vielä kaikille, jotka käsittivät väärin: pystyn aivan normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen kyllä, en ole yksinäinen murjottaja KUNHAN saan kerran päivässä vetäytyä omaan rauhaan omien ajatusteni pariin. Tuolla ongelma on se, että "appivanhemmat" haluavat sen selityksistä huolimatta loukkaantua asiasta ja heittäytyä marttyyreiksi. Aina pitäisi olla hyvä selitys esitettävänä, mikäli haluan käydä esim. puolisen tuntia yksin laiturilla istuskelemassa. Jaksaisin taas touhuta muiden kanssa hyvällä mielellä, eikä ongelmaa syntyisi. Mutta ei... Ap
[/quote]
Miski välität siitä mitä ne ajattelevat? Minä vaan menisin sinne yksin, ilman mitään selittelyjä. Mitä sillä on väliä jos loukkaantuvat ja marttyroituvat, siinäpä sitten kiehuvat omassa liemessään jonka ovat tyhjästä keittäneet.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 12:33"][quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 12:28"]
Selvennykseksi vielä kaikille, jotka käsittivät väärin: pystyn aivan normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen kyllä, en ole yksinäinen murjottaja KUNHAN saan kerran päivässä vetäytyä omaan rauhaan omien ajatusteni pariin. Tuolla ongelma on se, että "appivanhemmat" haluavat sen selityksistä huolimatta loukkaantua asiasta ja heittäytyä marttyyreiksi. Aina pitäisi olla hyvä selitys esitettävänä, mikäli haluan käydä esim. puolisen tuntia yksin laiturilla istuskelemassa. Jaksaisin taas touhuta muiden kanssa hyvällä mielellä, eikä ongelmaa syntyisi. Mutta ei... Ap
[/quote]
Miski välität siitä mitä ne ajattelevat? Minä vaan menisin sinne yksin, ilman mitään selittelyjä. Mitä sillä on väliä jos loukkaantuvat ja marttyroituvat, siinäpä sitten kiehuvat omassa liemessään jonka ovat tyhjästä keittäneet.
[/quote]
Koska en haluaisi, että mieheni joutuisi pahoittamaan tilanteesta mielensä. On se hänellekin raskasta välillä, kun täytyy selittää minun olemistani ja luonnettani välttääkseen konfliktit. Vaikkei minua siitä syytäkään, niin toivoisin silti pystyväni estämään mielipahan. Ap
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 12:23"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 11:49"][quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 11:48"]En minäkään sinua, AP, pyytäisi mökkiseuraksi. Kuulostat kertomasi perusteella tosi ylireagoivalta henkilöltä. Henkilöltä, jonka seurassa saa olla alati varpaillaan, ettei se vaan loukkaannu. [/quote] Sama tuli mieleen. Eihän siellä nyt kylki kyljessä suvun kanssa tarvi kiehnätä koko aikaa mutta eikö nyt normaalilla järjellä varustettu ihminen voi edes yhtenä iltana vähää aikaa pelata niitä pelejä tms. toisten kanssa!? [/quote] Kyse ei ole siitä, ettenkö mielelläni pelailisi tai olisi ihmistenkin seurassa, mutta en jaksaisi sitä KOKO AJAN. Tuolla kun ei saisi pysähtyä omaan rauhaan, muuten on jotenkin epäonnistunut. Rajansa kaikella. Ap
[/quote]
Mutta eihän sinun tarvitse jaksaakaan sitä koko aikaa. Tässähän on kyse parista päivästä.
Jos te yleensä vietätte aikaa sinun kavereidesi/sukulaisten kanssa niin kyllähän sinun pitäisi pystyä tulemaan välillä vastaan ja viettämään aikaa miehesi suvunkin kanssa. He ovat miehellesi rakkaita ja tärkeitä ihmisiä, joten onko se oikeasti niin haastavaa viettää muutama päivä jossain mökillä? Olisiko se sinulle täysin ok, jos miehesi toimisi samoin sinun sukusi suhteen?
Onko tässä kyse siitä ettet ole vain kiinnostunut appivanhempiesi ym. seurasta? Epäilen nimittäin, että olet kyläillyt omilla kavereillasi ilman panikointia tai ahdistuneisuutta. Vai oikeastiko menisit kaverille kylään vain lukeaksesi jotain kirjaa yksiksesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai sinä muuten osallistut ja autat ruoanlaitossa, tiskeissä? Puunkannossa, vedenkannossa, saunanlämmityksessä? Vai juuri silloin haluat vetäytyä?
En tiedä miten tuossa pitäisi menetellä.
Itse kärsin aivan samanlaisesta ongelmasta. Vaikka kuinka parhaani yritin ja sopeuduin appivanhempien tapoihin, en koskaan kelvannut heille. Ihan vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että olen rauhallinen ja hiljainen. He vain eivät pitäneet kaltaisistani ihmisistä ja osoittivat sen sekä suoraan että vihjaillen. Varsinkin kesämökkivierailut olivat kammottavia heidän seurassaan.
Jonkun yksittäisen epämiellyttävän vierailun kyllä pystyy sietämään ilman isompia ongelmia. Mutta kun niitä tulee säännöllisin väliajoin vuodesta toiseen niin kyllä siinä rauhallisenkin ihmisen mitta täyttyy. Vaikka onhan se jollakin tasolla koomistakin, että yhtä ihmistä jaksetaan paheksua ja ihmetellä vuosikausia.
Omalla kohdallani tämä kaikki johti siihen että opin inhoamaan miehen koko sukua, mikä on todella ikävää. Enää en viitsi edes yrittää. Mies saa hoita sukuvierailut lasten kanssa, minä en niihin enää osallistu.
Toivottavasti ap sinä keksit jonkun paremman tavan reagoida miehesi sukulaisiin :) Minun tapani ei todellakaan ole ollut toimiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 12:28"]
Selvennykseksi vielä kaikille, jotka käsittivät väärin: pystyn aivan normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen kyllä, en ole yksinäinen murjottaja KUNHAN saan kerran päivässä vetäytyä omaan rauhaan omien ajatusteni pariin. Tuolla ongelma on se, että "appivanhemmat" haluavat sen selityksistä huolimatta loukkaantua asiasta ja heittäytyä marttyyreiksi. Aina pitäisi olla hyvä selitys esitettävänä, mikäli haluan käydä esim. puolisen tuntia yksin laiturilla istuskelemassa. Jaksaisin taas touhuta muiden kanssa hyvällä mielellä, eikä ongelmaa syntyisi. Mutta ei... Ap
[/quote]
Ihan oikeastiko appivanhempasi tarvitsevat tarkemman selityksen, jos haluat käydä kävelyllä? Tai jos haluat mennä yksin saunaan? Entä, jos lähdet vessaan? Vaativatko he todellakin sinulta selityksiä vai koetko asian vain niin? Aika outoa, jos näin on. Tai oikeastaan todella outoa.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 11:49"][quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 11:48"]En minäkään sinua, AP, pyytäisi mökkiseuraksi. Kuulostat kertomasi perusteella tosi ylireagoivalta henkilöltä. Henkilöltä, jonka seurassa saa olla alati varpaillaan, ettei se vaan loukkaannu.
[/quote]
Sama tuli mieleen.
Eihän siellä nyt kylki kyljessä suvun kanssa tarvi kiehnätä koko aikaa mutta eikö nyt normaalilla järjellä varustettu ihminen voi edes yhtenä iltana vähää aikaa pelata niitä pelejä tms. toisten kanssa!?
[/quote]
Niin. Teet hommia muiden kanssa äläkä aina käperry itseesi!
Sitten kun tulee sopiva hetki, lähdet metsään rauhoittumaan ja vetäytymään.
Tämä on asennekysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrot että sun pitää päästä vetäytymään.
Sano vaikka että on päänsärkyä..
Suhteessani roolit ovat kääntyneinä toisin päin. Mieheni on introvertti ja koska asumme yhdessä hänen kotikylässään näemme todella usein hänen kavereitaan ja perhettä.
Uskottavasti pystyy olemaan rento ja nauttimaan.
Kumma kyllä ei tapaa minun perhettä/ystäviä kuin kerran vuodessa ja sekin kääntyy ahdistusreaktioksi -> omaa tilaa ja rauhaa!
Käyn yksin kotopuolessa sitten. Vanhempani tulevat tänne lomailemaan kerrran vuodessa. Tuntuu kai heistäkin pahalta, kun minä nään miehen sukulaisia harva se päivä ja mieheni ei ole sukujuhliin tullut koskaan esitäytymään.
Kai sosiaalinen perheeni ja tapamme on niin helvetin helvettiä ja täysin sietämätöntä. Stressaan eniten siitä, että joudun järjestämään niin että puoliso saa aina omaa aikaa, ettei stressaannu ja kaikki spontaani kanssa käyminen läheisteni kanssa on aikataulutettava mieheni jaksamisen mukaan.
Intovertti 1-0 ekstovertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni löytyy hyvin samanlaisia kokemuksia mökkeilystä ex-appivanhempien kanssa.
Jatkuvasti olisi pitänyt touhuta yhdessä, käydä marjassa, sukulaisissa tai sitten mökillä oli muita sukulaisia joiden kanssa piti seurustella. Aamusta iltaan.
Kun välillä yritin vetäytyä aittaan hetkeksi lukemaan, oli joku heti utelemassa miksi siellä yksin olen. "Meidän mökillä ei tarvitse koskaan olla yksin" oli eräs ex-anopin kommenteista. Ja "tule vaan tuonne tupaan lukemaan". Introvertille tuo on hyvin ahdistavaa, kun toiset eivät ymmärrä, että nimenomaan haluan välillä olla rauhassa ja yksin omissa oloissani. Toki osallistuin hommiin ja jutustelin tuttujen sekä sukulaisten kanssa, mutta yhdet vieraat ja yksi kyläreissu päivässä ovat itselleni aika maksimi.
Noiden reissujen jälkeen olin henkisesti todella poikki, vaikka mökkeilyn tarkoitushan on päinvastainen. En vaan jaksa koko ajan rupatella, kuunnella jne. tai olla "hälinässä" montaa päivää putkeen.
Miten vaikeaa voi olla muutama päivä olla seurallinen ja kohtelias miehen vanhempien luona?!
Ei herran jumala, 360 päivää vuodessa saat olla ominesi niin kuinka helvetin vaikeaa tämä voi olla?! Kasva jo aikuiseksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 20:57"]Itselläni löytyy hyvin samanlaisia kokemuksia mökkeilystä ex-appivanhempien kanssa.
Jatkuvasti olisi pitänyt touhuta yhdessä, käydä marjassa, sukulaisissa tai sitten mökillä oli muita sukulaisia joiden kanssa piti seurustella. Aamusta iltaan.
Kun välillä yritin vetäytyä aittaan hetkeksi lukemaan, oli joku heti utelemassa miksi siellä yksin olen. "Meidän mökillä ei tarvitse koskaan olla yksin" oli eräs ex-anopin kommenteista. Ja "tule vaan tuonne tupaan lukemaan". Introvertille tuo on hyvin ahdistavaa, kun toiset eivät ymmärrä, että nimenomaan haluan välillä olla rauhassa ja yksin omissa oloissani. Toki osallistuin hommiin ja jutustelin tuttujen sekä sukulaisten kanssa, mutta yhdet vieraat ja yksi kyläreissu päivässä ovat itselleni aika maksimi.
Noiden reissujen jälkeen olin henkisesti todella poikki, vaikka mökkeilyn tarkoitushan on päinvastainen. En vaan jaksa koko ajan rupatella, kuunnella jne. tai olla "hälinässä" montaa päivää putkeen.
[/quote]
Assu
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 11:48"]
En minäkään sinua, AP, pyytäisi mökkiseuraksi. Kuulostat kertomasi perusteella tosi ylireagoivalta henkilöltä. Henkilöltä, jonka seurassa saa olla alati varpaillaan, ettei se vaan loukkaannu.
[/quote]
Et osoittanut mulle, mutta hyvä ettet pyytäisikään. En haluaisikaan tulla.
Miten vaikea se on käsittää, että osa ihmisistä ei tosiaan kaipaa sitä seuraa tai hälinää vaan viihtyy ja rakastaa omaa rauhaa ja kotia.
Joku aiemmin ihmetteli että miten pärjää elämässä. Monessakaan työssä ei tarvitse olla kokonaista viikonloppua ihmisten keskellä jotain ah niin ihania lautapelejä ja mölkkyä pelaten. Monellakin introvertilla on ns. työminä, joka aktivoituu päälle töissä, kotona sitten hiljaisuudessa ladataan akkuja.
Sitä on varmasti hankala käsittää, mutta osa ihmisistä on tälläisiä ja sillä selvä. Introverttius ei myöskään ole sairaus, sitä ei lääkitä. Paniikkikohtauksia toki voi, mutta jos niitä voi välttää omalla toiminnallaan, ei koskaan ole fiksua nappeja kiskoa.