Lue keskustelun säännöt.
Mökkijuhannus ahdistaa! :(
17.06.2015 |
Olemme avopuolison kanssa menossa viettämään juhannusta miehen vanhempien mökille. Tämä on sellainen pakollinen reissu, sillä olemme viettäneet nyt monta juhlaa minun perheeni kanssa, ja nyt on "anoppilan" vuoro. Muuten tulee sanomista ja harmia ja selän takana kyräilyä, kun "miniäkokelaalle ei kelpaa". Ja oikeassa ovat, en viihdy heillä. Syy on se, että "appivanhemmat" ovat juuri sellaisia puuhakkaita ja sosiaalisia tapauksia, mikä sinänsä ei haittaa, mutta he eivät voi käsittää, että kaikki eivät ole. Minä kaipaan myös paljon omaa tilaa ja rauhaa, muuten ahdistun. Usein kovatahtinen sosiaalinen suorittaminen purkautuu paniikkikohtauksina, itkuisuutena, kovana uupumuksena ja ärtyneisyytenä, sillä koen itseni nurkkaan ajetuksi eläimeksi. Ja nyt olisi taas mentävä olemaan pienessä tuvassa monta päivää ja koko ajan mielellään suoritettava jotain ihanaa ja helvetin idyllistä ryhmäaktiviteettia. Tilannetta ja minun "viallisuuteni" ihmettelyä eivät ole korjanneet selitykset tai keskustelut aiheesta. Miesystävänikin on heille useasti selittänyt, että minä vain tarvitsen yksityisyyttä enemmän kuin he. Mutta ei...minä olen se särö ihanassa kiiltokuvaviikonlopussa. En tiedä enää pitäisikö yrittää suorittaa väsymykseen saakka vai yksinkertaisesti poistua omiin oloihin tarpeen vaatiessa, vaikka se närää aiheuttaakin. Neuvoja, kokemuksia? P.S. Kirjoitan puhelimella, pahoittelen tekstin mahdollista epäselvyyttä kappalejakojen puuttuessa. :)
Kommentit (55)
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 12:39"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 12:33"][quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 12:28"] Selvennykseksi vielä kaikille, jotka käsittivät väärin: pystyn aivan normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen kyllä, en ole yksinäinen murjottaja KUNHAN saan kerran päivässä vetäytyä omaan rauhaan omien ajatusteni pariin. Tuolla ongelma on se, että "appivanhemmat" haluavat sen selityksistä huolimatta loukkaantua asiasta ja heittäytyä marttyyreiksi. Aina pitäisi olla hyvä selitys esitettävänä, mikäli haluan käydä esim. puolisen tuntia yksin laiturilla istuskelemassa. Jaksaisin taas touhuta muiden kanssa hyvällä mielellä, eikä ongelmaa syntyisi. Mutta ei... Ap [/quote] Miski välität siitä mitä ne ajattelevat? Minä vaan menisin sinne yksin, ilman mitään selittelyjä. Mitä sillä on väliä jos loukkaantuvat ja marttyroituvat, siinäpä sitten kiehuvat omassa liemessään jonka ovat tyhjästä keittäneet. [/quote] Koska en haluaisi, että mieheni joutuisi pahoittamaan tilanteesta mielensä. On se hänellekin raskasta välillä, kun täytyy selittää minun olemistani ja luonnettani välttääkseen konfliktit. Vaikkei minua siitä syytäkään, niin toivoisin silti pystyväni estämään mielipahan. Ap
[/quote]
Eli miehesi on tossukka joka menee käytännössä sukulaistensa puolelle, olettaa heidän olevan oikeassa ja sinun väärässä, ja yrittää selitellä sinun asioitasi. Yyh, olisipa ahdistavaa jos olisi tuollainen mies. Oma mieheni onneksi puolustaa minun oikeuttani olla sellainen kuin olen (vaikka hänen äitinsä esimerkiksi suorastaan vihaa minua) ja itse pistää sukulaisensa kuriin jos minkäänlaista naljailua tai änkyröintiä minua kohtaan esiintyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 12:57"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 12:28"]
Selvennykseksi vielä kaikille, jotka käsittivät väärin: pystyn aivan normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen kyllä, en ole yksinäinen murjottaja KUNHAN saan kerran päivässä vetäytyä omaan rauhaan omien ajatusteni pariin. Tuolla ongelma on se, että "appivanhemmat" haluavat sen selityksistä huolimatta loukkaantua asiasta ja heittäytyä marttyyreiksi. Aina pitäisi olla hyvä selitys esitettävänä, mikäli haluan käydä esim. puolisen tuntia yksin laiturilla istuskelemassa. Jaksaisin taas touhuta muiden kanssa hyvällä mielellä, eikä ongelmaa syntyisi. Mutta ei... Ap
[/quote]
Ihan oikeastiko appivanhempasi tarvitsevat tarkemman selityksen, jos haluat käydä kävelyllä? Tai jos haluat mennä yksin saunaan? Entä, jos lähdet vessaan? Vaativatko he todellakin sinulta selityksiä vai koetko asian vain niin? Aika outoa, jos näin on. Tai oikeastaan todella outoa.
[/quote]
Täysin samaa mieltä! Kuka siellä laittaa ruuan, kaikki yhdessäkö senkin? Tiskaavatko kaikki yhdessä? Aamu-uinti, kaikki yhdessä?
Pystytkö lukemaan tilannetta niin, että kun aletaan tehdä esim. saunaan lähtöä niin huikkaatte miehesi kanssa, että "tulette perästä, menkää toiset vaan ensin, me käydään pikkulenkillä ensin". Tai kun ruuan jälkeen olette ensin nätisti siivonneet jäljet ja kasanneet astiat, toteatte että "kaikki ei mahdu tiskaamaan, sopiiko että me tiskataan huomenna ja nyt lähdemme lenkille". En jaksa uskoa, että mökillä KAIKKI tekisisi SAMAA asiaa ihan koko ajan...
Jos asia on moneen kertaan sun appivanhemmille selitetty, että tarvitset omaa rauhaa ehkä enemmän kuin muut, eikä vieläkään he ymmärrä sitä. Niin sulla on täysi oikeus vetäytyä tilanteista ja olla omassa rauhassa. Varmaan he loukkaantivat tästä mut se on heidän ongelmansa. Eri asia, jos heille ei olis ikinä kerrottu sun 'ongelmasta' niin sitten sen voiski tulkita ehkä ylimielisyydeksi. En tiedä onko hyvä idea jättää ollenkaan menemättä, varmaan kuitenki sun miehesikin haluaa omaa perhettään välillä nähdä. Ja jos appivanhemmat on muuten ihan ok, ongelmana vaan se liika touhukkuus. Itse menisin vaikka vaan yhdeksi päiväksi ja mies sais olla siellä vaikka koko juhannuksen. Tai sitten olisin koko ajan ja välillä vetäytyisin omaan rauhaan. Voihan se olla, et sun 'ongelmana' on se että liikaa etukäteen mietit, että tulee kuitenki ahdistavaa. Mitä jos siellä onki tälla kertaa ohan kivaa ja aika menee kuin siivillä ja jollei, niin voihan sieltä aina lähteä pois. Itsekin ehkä iän myötä kaipaan enemmän omaa rauhaa mutta kuitenkin oman perheen kesken viihdyn ihan hyvin. Niin voisko sunkin kohdalla, että mitä paremmin nämä appivanhemmat tunnet niin aitä paremmin viihdyt heidän kanssa. Et vaan tinne tarpeeks hyvin heitä vielä.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:29"][quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 12:39"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 12:33"][quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 12:28"] Selvennykseksi vielä kaikille, jotka käsittivät väärin: pystyn aivan normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen kyllä, en ole yksinäinen murjottaja KUNHAN saan kerran päivässä vetäytyä omaan rauhaan omien ajatusteni pariin. Tuolla ongelma on se, että "appivanhemmat" haluavat sen selityksistä huolimatta loukkaantua asiasta ja heittäytyä marttyyreiksi. Aina pitäisi olla hyvä selitys esitettävänä, mikäli haluan käydä esim. puolisen tuntia yksin laiturilla istuskelemassa. Jaksaisin taas touhuta muiden kanssa hyvällä mielellä, eikä ongelmaa syntyisi. Mutta ei... Ap [/quote] Miski välität siitä mitä ne ajattelevat? Minä vaan menisin sinne yksin, ilman mitään selittelyjä. Mitä sillä on väliä jos loukkaantuvat ja marttyroituvat, siinäpä sitten kiehuvat omassa liemessään jonka ovat tyhjästä keittäneet. [/quote] Koska en haluaisi, että mieheni joutuisi pahoittamaan tilanteesta mielensä. On se hänellekin raskasta välillä, kun täytyy selittää minun olemistani ja luonnettani välttääkseen konfliktit. Vaikkei minua siitä syytäkään, niin toivoisin silti pystyväni estämään mielipahan. Ap
[/quote]
Eli miehesi on tossukka joka menee käytännössä sukulaistensa puolelle, olettaa heidän olevan oikeassa ja sinun väärässä, ja yrittää selitellä sinun asioitasi. Yyh, olisipa ahdistavaa jos olisi tuollainen mies. Oma mieheni onneksi puolustaa minun oikeuttani olla sellainen kuin olen (vaikka hänen äitinsä esimerkiksi suorastaan vihaa minua) ja itse pistää sukulaisensa kuriin jos minkäänlaista naljailua tai änkyröintiä minua kohtaan esiintyy.
[/quote]
Olen jo parissakin viestissä maininnut, että mies on selittänyt asiaa vanhemmilleen, eikä mies syytä minua. Ei siis ole vanhempiaan myötäilevä tossukka. Tajusitko? Juuri se tässä harmittaa miestäni, että joutuu tilanteessa valitsemaan puolen. Ei kai kukaan normaali ihminen sellaisesta nauti? Ap
Kaikkeen tottuu, jopa anoppi. Meillä oli vähän sama tilanne joskus alkuaikoina ja siinä saattoi olla syynä myös ainakin osittain appivanhempien jännittäminen ja stressaaminen. Eli kun lapset puolisoineen olivat paikalla, niin silloin kaiken piti olla hirveen idyllistä, koko ajan tehtiin ja hössötettiin. Mä en ole sellaisesta oikein koskaan välittänyt ja ahdistuin parin päivän jälkeen. Tein juuri tuota, että vetäydyin syrjään vaikka lukemaan, mutta sitten tuli joku kysymään, että onko kaikki kunnossa ja että murjotatko jostain. Nykyään hekin sitten ymmärtävät, että minä kaipaan omaa rauhallista aikaani ja tilaani ja minun annetaan olla rauhassa jos kaipaan sitä. Joten suosittelen sinullekin oman tilan ottamista. Kun alkaa ahdistamaan, niin sanot, että nyt mä menen nyt vähäksi aikaa omiin oloihini lukemaan/kirjoittamaan/lepäämään ja tulen sitten taas olemaan teidän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen, mutta alusta asti otin aina sen oman ajan ja pidin kiinni, että en ole niin sosiaalinen kuin kaikki muut, käyn yksin saunassa ja vetäydyn johonkin syrjään aina silloin tällöin. Teen kyllä töitä ja vietän aikaa muiden kanssa myös.
.
Kyllähän siihen muutama vuosi meni, että tottuivat, mutta nyt tuli 10 vuoden jälkeen eivät enää jaksa ihmetellä. Hyväksyneet ja tottuneet meikäläiseen. En kyllä ikinä kiukutellut tai nostanut mitään älämölöä vaan ihan ystävällinen ollut aina.
.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 12:54"]En tiedä miten tuossa pitäisi menetellä.
Itse kärsin aivan samanlaisesta ongelmasta. Vaikka kuinka parhaani yritin ja sopeuduin appivanhempien tapoihin, en koskaan kelvannut heille. Ihan vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että olen rauhallinen ja hiljainen. He vain eivät pitäneet kaltaisistani ihmisistä ja osoittivat sen sekä suoraan että vihjaillen. Varsinkin kesämökkivierailut olivat kammottavia heidän seurassaan.
Jonkun yksittäisen epämiellyttävän vierailun kyllä pystyy sietämään ilman isompia ongelmia. Mutta kun niitä tulee säännöllisin väliajoin vuodesta toiseen niin kyllä siinä rauhallisenkin ihmisen mitta täyttyy. Vaikka onhan se jollakin tasolla koomistakin, että yhtä ihmistä jaksetaan paheksua ja ihmetellä vuosikausia.
Omalla kohdallani tämä kaikki johti siihen että opin inhoamaan miehen koko sukua, mikä on todella ikävää. Enää en viitsi edes yrittää. Mies saa hoita sukuvierailut lasten kanssa, minä en niihin enää osallistu.
Toivottavasti ap sinä keksit jonkun paremman tavan reagoida miehesi sukulaisiin :) Minun tapani ei todellakaan ole ollut toimiva.
[/quote]
Sama!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 12:00"]
Auttaisiko lähteä kaksi kertaa päivässä kävelylle? Sanot kävelyn olevan rutiini jolla pidät kuntoa yllä ja verenpaineen alhaalla. Ota mukaan äänikirja. Ilmoitat vaan joka päivä "aha, kello on 13, pitää lähteä lenkille. Tulen tunnin kuluttua". Kun on kirja mukana, voit vedota siihen jos joku pyrkii mukaan. Sano, että olet lukuryhmassa mukana ja kirja pitää kuunnella loppuun, että voit jutella siitä. Kaksi tunnin lenkkiä päivässä luulis takaavan tarpeeksi omaa aikaa, että jaksaa taas seurustella. Mun anoppi tietää mun rutiinit. Hän tulee ihan ilmoittamaan, että lenkkini on vartin kuluttua, kun tulen takaisin on grillaus ja tikanheitto. Sopii meille molemmille. Ei draamaa.
[/quote]
Miksi pitää valehdella? Eikö voi vain sanoa olevansa introvertti ja tämä jatkuva sosiaalinen suorittaminen todellakin tuntuu suorittamiselta, joten välillä pitää saada levätä olemalla ihan itsekseen, ilman puuhailua tms.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 12:49"]
Jos te yleensä vietätte aikaa sinun kavereidesi/sukulaisten kanssa niin kyllähän sinun pitäisi pystyä tulemaan välillä vastaan ja viettämään aikaa miehesi suvunkin kanssa. He ovat miehellesi rakkaita ja tärkeitä ihmisiä, joten onko se oikeasti niin haastavaa viettää muutama päivä jossain mökillä? Olisiko se sinulle täysin ok, jos miehesi toimisi samoin sinun sukusi suhteen?
Onko tässä kyse siitä ettet ole vain kiinnostunut appivanhempiesi ym. seurasta? Epäilen nimittäin, että olet kyläillyt omilla kavereillasi ilman panikointia tai ahdistuneisuutta. Vai oikeastiko menisit kaverille kylään vain lukeaksesi jotain kirjaa yksiksesi?
[/quote]
Toisten kanssa pelataan, tehdään, suoritetaan. Toisten kanssa voi viettää koko päivän seinäruusuna kirjaa lukien ja kaikki ovat silti tyytyväisiä.
t: ties kuinka mones introvertti
ps. en ihmettele että välillä sosiaaliset tilanteet ovat todella raskaita, kun ulospäin suuntautuneilla ihmisillä ei näköjään ole mitään käsitystä kuinka joku voi uupua seurasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä introverttiyden kun sellainen olen itsekin mutta kuulostaa liioittelulta etteikö appivanhemmat hyväksyisi sitä yhtä omaa hetkeä päivässä minkä sanot riittävän rauhoittumiseen. Jos mökillä ei pysty vaikka puoleksi tunniksi-tunniksi lähtemään yksin tai miehen kanssa kävelylle tms. niin joko appivanhemmat on todella outoja tai itse liioittelet pahasti.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:50"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:29"][quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 12:39"] [quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 12:33"][quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 12:28"] Selvennykseksi vielä kaikille, jotka käsittivät väärin: pystyn aivan normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen kyllä, en ole yksinäinen murjottaja KUNHAN saan kerran päivässä vetäytyä omaan rauhaan omien ajatusteni pariin. Tuolla ongelma on se, että "appivanhemmat" haluavat sen selityksistä huolimatta loukkaantua asiasta ja heittäytyä marttyyreiksi. Aina pitäisi olla hyvä selitys esitettävänä, mikäli haluan käydä esim. puolisen tuntia yksin laiturilla istuskelemassa. Jaksaisin taas touhuta muiden kanssa hyvällä mielellä, eikä ongelmaa syntyisi. Mutta ei... Ap [/quote] Miski välität siitä mitä ne ajattelevat? Minä vaan menisin sinne yksin, ilman mitään selittelyjä. Mitä sillä on väliä jos loukkaantuvat ja marttyroituvat, siinäpä sitten kiehuvat omassa liemessään jonka ovat tyhjästä keittäneet. [/quote] Koska en haluaisi, että mieheni joutuisi pahoittamaan tilanteesta mielensä. On se hänellekin raskasta välillä, kun täytyy selittää minun olemistani ja luonnettani välttääkseen konfliktit. Vaikkei minua siitä syytäkään, niin toivoisin silti pystyväni estämään mielipahan. Ap [/quote] Eli miehesi on tossukka joka menee käytännössä sukulaistensa puolelle, olettaa heidän olevan oikeassa ja sinun väärässä, ja yrittää selitellä sinun asioitasi. Yyh, olisipa ahdistavaa jos olisi tuollainen mies. Oma mieheni onneksi puolustaa minun oikeuttani olla sellainen kuin olen (vaikka hänen äitinsä esimerkiksi suorastaan vihaa minua) ja itse pistää sukulaisensa kuriin jos minkäänlaista naljailua tai änkyröintiä minua kohtaan esiintyy. [/quote] Olen jo parissakin viestissä maininnut, että mies on selittänyt asiaa vanhemmilleen, eikä mies syytä minua. Ei siis ole vanhempiaan myötäilevä tossukka. Tajusitko? Juuri se tässä harmittaa miestäni, että joutuu tilanteessa valitsemaan puolen. Ei kai kukaan normaali ihminen sellaisesta nauti? Ap
[/quote]
Se vaan on aika usein väistämätöntä, kun persoonat törmää. En usko että tuon teidänkään konfliktin todellinen syy nimittäin on se että niille ihmisille sinänsä on ongelma vaikka puolen tunnin laiturin päässä istuminen. Ongelma on henkilökemia: siellä ei pidetä sinusta, ja siksi kaikki käytöksesi väännetään negatiiviseen sävyyn. Jos menet sinne laiturinpäähän, niin jos sinusta pidettäisiin, niin voitaisiin ajatella positiivisesti: siinäpä ihminen joka osaa rauhoittua ja rakastaa luontoa. Mutta kun ei pidetä, niin menet sinne varmaan heidän silmissään "murjottamaan" tai koska vieroksut heidän seuraansa.
Vaikka varmaan olisi kivaa jos tällaisisa asioita ei olisi, niin niitä vaan hyvin usein on, ja niiden kanssa täytyy elää. Joskus täytyy jopa rajoittaa koko yhteydenpitoa tiettyihin sukulaisiin jos ne on kovin dramaattisia. Esim. itse en ole 10 vuoteen tavannut mieheni äitiä, enkä aio koskaan tavata. Mieskin on tehnyt selväksi, että jos vielä sitä jauhantaa kuuluu aiheesta että miksi otti minut ja kuinka olen pilannut hänen elämänsä, niin hänkin lopettaa tapaamiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaahas, meille on sitten ihan nimikin.
En todellakaan jaksaisi päiviä ilman "omaa rauhaa, jos olen pari päivää seurassa, vaatii se vähintään kahden viikon rauhaloman seurustelun jälkeen.
Appivanhemmat tietty vanhenevat, josko heilläkin vauhti ajan kanssa rauhoittuisi.
Tsemppiä ap:lle.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 12:53"]
Kai sinä muuten osallistut ja autat ruoanlaitossa, tiskeissä? Puunkannossa, vedenkannossa, saunanlämmityksessä? Vai juuri silloin haluat vetäytyä?
[/quote]
Suomalaisten mökkien ongelma: ne ovat työleirejä. Ei voi hommata tiskikonetta, sähkökiuasta, vesipumppua... ymmärrettävää että eläkkellä pitää olla touhuja, mutta itse en vapaalla halua, välttämättä, rehkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 14:56"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 12:53"]
Kai sinä muuten osallistut ja autat ruoanlaitossa, tiskeissä? Puunkannossa, vedenkannossa, saunanlämmityksessä? Vai juuri silloin haluat vetäytyä?
[/quote]
Suomalaisten mökkien ongelma: ne ovat työleirejä. Ei voi hommata tiskikonetta, sähkökiuasta, vesipumppua... ymmärrettävää että eläkkellä pitää olla touhuja, mutta itse en vapaalla halua, välttämättä, rehkiä.
[/quote]
Tuo on kyllä meidän ympyröissämme jo muuttumassa. Tosin mökkejäkin omistetaan vähemmän, mutta vuokraus on mielestäni yleisempää kuin ennen.
Hei.. ei sun ole pakko mennä. Jokainen rakentaa itse elämänsä ja tekee mitä haluaa. Ei tarvitse mennä jonnekin vain sen takia, että ovat sukulaisia.
Elämä on pirun raskasta jos "Aina mun pitää suorittaa, aina mun pitää esittää, aina mun pitää pitää kulissit pystyssä"..
PKN:llä hyviä oivalluksia.. =)
Olet vaan oma ittes, hittooko sillä on väliä.
No ite menisin vaikka vaan päiväks vierailemaan, ja sitten kotiin. vaikka olis matkaa.. Keksisin vaikka että on kavereiden mökki lähistöllä 70km päässä ja siellä hvyät bileet..
Hyvä että on tulossa kylmät ilmat. Otat pari hyvää kirjaa mukaan ja uppoudut niihin viltin alla tuvassa. Jos joku pyytää mukaan yhteiseen tekemiseen, köhit vähän ja pohdit ääneen että onkohan flunssa tulossa, kun on niin kylmäkin.
Tsemppiä!
Tehkää tästä eteenpäin niin, että vietätte kaikki juhannukset ja muut juhlat miehen kanssa kahdestaan. Jos vuorottelu ei tunnu hyvältä, niin reilu peli on, jos ette sitten mene kummankaan vanhempien luo. Kun ollaan parisuhteessa, niin silloin tulisi ottaa huomioon molempien osapuolten toiveet omien vanhempien luona vierailusta. Ja sitten vielä opetella elämään sen kanssa mitä on yhdessä puhuttu ja sovittu.