Mökkijuhannus ahdistaa! :(
Olemme avopuolison kanssa menossa viettämään juhannusta miehen vanhempien mökille. Tämä on sellainen pakollinen reissu, sillä olemme viettäneet nyt monta juhlaa minun perheeni kanssa, ja nyt on "anoppilan" vuoro. Muuten tulee sanomista ja harmia ja selän takana kyräilyä, kun "miniäkokelaalle ei kelpaa". Ja oikeassa ovat, en viihdy heillä. Syy on se, että "appivanhemmat" ovat juuri sellaisia puuhakkaita ja sosiaalisia tapauksia, mikä sinänsä ei haittaa, mutta he eivät voi käsittää, että kaikki eivät ole. Minä kaipaan myös paljon omaa tilaa ja rauhaa, muuten ahdistun. Usein kovatahtinen sosiaalinen suorittaminen purkautuu paniikkikohtauksina, itkuisuutena, kovana uupumuksena ja ärtyneisyytenä, sillä koen itseni nurkkaan ajetuksi eläimeksi. Ja nyt olisi taas mentävä olemaan pienessä tuvassa monta päivää ja koko ajan mielellään suoritettava jotain ihanaa ja helvetin idyllistä ryhmäaktiviteettia. Tilannetta ja minun "viallisuuteni" ihmettelyä eivät ole korjanneet selitykset tai keskustelut aiheesta. Miesystävänikin on heille useasti selittänyt, että minä vain tarvitsen yksityisyyttä enemmän kuin he. Mutta ei...minä olen se särö ihanassa kiiltokuvaviikonlopussa. En tiedä enää pitäisikö yrittää suorittaa väsymykseen saakka vai yksinkertaisesti poistua omiin oloihin tarpeen vaatiessa, vaikka se närää aiheuttaakin. Neuvoja, kokemuksia? P.S. Kirjoitan puhelimella, pahoittelen tekstin mahdollista epäselvyyttä kappalejakojen puuttuessa. :)
Kommentit (55)
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 10:30"]
No ite menisin vaikka vaan päiväks vierailemaan, ja sitten kotiin. vaikka olis matkaa.. Keksisin vaikka että on kavereiden mökki lähistöllä 70km päässä ja siellä hvyät bileet..
[/quote]
Henkilö, joka kiipeilee tuvan seinille, jos paikalla on muitakin, lähtisi hyviin bileisiin? Eipä kuulosta järin uskottavalta.
Ota vain se oma rauhallinen aikasi, jos siltä tuntuu.
Minullekin tulee mieleen, että onko sinne pakko mennä koko ajaksi? Enkä keksisi mitään toista tapahtumaan, vaan vetoaisin kotikiireisiin tms. ympäripyöreää. Ja mökillä vetäydyt omaan rauhaasi mahdollisimman paljon. Lähdet lenkille (vetoat kunnonkohotusprojektiin), lukemaan jne.
Joo en ikinä lähtisi. Ilmoittaisin sairastuneeni tai muuta vastaavaa. Ajatuskin jostain ryhmäaktiviteetista saa kylmät väreet aikaan.
Jos kyräilevät selän takana, niin omapa on häpeänsä. Sinä olet sellainen kuin olet, mitään enempää kuin päivävierailuja ei tarvitse tehdä jos ei niin halua.
-Introvertti
Mitä miehes on mieltä? Eikö häntä haittaa, että sä reagoit niin voimakkaasti tähän ikävään vierailuun? Kumminkin paniikkikohtaukset on ikävä vaiva, onko se sen velvollisuuden arvoista, että käyt tuommoista läpi.
Mun sukulainen alkoi käyttäytyä ikävän arvostelevasti (piilovittuilevasti) mua kohtaan joitain vuosia sitten. Nykyään en vaan oikein käy siellä. Ihmetelkööt jos ihmettelee! Vietän alkaa mieluummin ihmisten kanssa, jotka arvostavat sellaisena kuin olen. t.toinen introvertti
Voisiko puolisosi ymmärtää, että menisitte sinne vaan yhdeksi illaksi tai max yhdeksi yöksi?
En minäkään sinua, AP, pyytäisi mökkiseuraksi. Kuulostat kertomasi perusteella tosi ylireagoivalta henkilöltä. Henkilöltä, jonka seurassa saa olla alati varpaillaan, ettei se vaan loukkaannu.
Käy siellä vain päivällä ja lähde kotiin sitten. Mä en ole muuten koskaan mennyt mieheni vanhepien mökille edes käymään... Inhoan mökkejä, ei ole mun juttu. Olisin juuri tuolla lailla ahdistunut ja ärtyisä koko ajan, suunnattoman stressaantunut. Aikuinen ihminen voi valita mitä tekee, eikä sitä ole pakko viettää aikaa 24/7 kiinni toisessa. Mies siis voi kyläillä sukunsa mökillä jos haluaa, mutta puolison ei ole pakko mennä sinne mukaan, jos kerta kaikkiaan ei ole mökkeilijä. Ehkä ne appivanhemmat mököttävät siitä, en tiedä, en ole kysynyt, enkä suoraan sanottuna välitä. En ole naimisissa heidän kanssaan.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 11:48"]En minäkään sinua, AP, pyytäisi mökkiseuraksi. Kuulostat kertomasi perusteella tosi ylireagoivalta henkilöltä. Henkilöltä, jonka seurassa saa olla alati varpaillaan, ettei se vaan loukkaannu.
[/quote]
Sama tuli mieleen.
Eihän siellä nyt kylki kyljessä suvun kanssa tarvi kiehnätä koko aikaa mutta eikö nyt normaalilla järjellä varustettu ihminen voi edes yhtenä iltana vähää aikaa pelata niitä pelejä tms. toisten kanssa!?
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 10:53"]
Joo en ikinä lähtisi. Ilmoittaisin sairastuneeni tai muuta vastaavaa. Ajatuskin jostain ryhmäaktiviteetista saa kylmät väreet aikaan.
Jos kyräilevät selän takana, niin omapa on häpeänsä. Sinä olet sellainen kuin olet, mitään enempää kuin päivävierailuja ei tarvitse tehdä jos ei niin halua.
-Introvertti
[/quote]
Mahatauti, saa se sopivasti. Lainaa hyviä kirjoja jää kotiin ja nauti.
Tai vedä kännit ja nukahda alkuillasta. Lepää ja vetoa krapulaan seuraava päivä.
Mulla myös se neuvo, että älkää menkö koko Juhannukseksi! Olkaa vaikka perjantai-lauantai ja tulkaa sitten kotiin. Miksi pitäisi pakolla olla, jos ei ole halua. Tietenkin, jos miehesi haluaa viettää siellä koko juhannuksen ja jokatoinen vuosi olette sinun vanhempiesi luona koko juhannuksen, niin sitten vaan kärsisin ja ottaisin oman tilani kun siltä tuntuu.
Miehesi on kiltisti seurannut sua aiempina vuosina. Eiköhän nyt olisi sun vuoro. Miehellesi varmasti tärkeää. Seurustelet hetken appivanhempien ja miehesi kanssa ja sitten painut huoneeseen tai ulos lenkille ilman mitään selvittelyä. Ota mies mukaan kävelylle ja sanotte että vietätte parisuhdeaikaa. Ei sen kummempaa. Miehesi takia pystyt siihen kyllä kun vaan reipastut vähän.
Auttaisiko lähteä kaksi kertaa päivässä kävelylle? Sanot kävelyn olevan rutiini jolla pidät kuntoa yllä ja verenpaineen alhaalla. Ota mukaan äänikirja. Ilmoitat vaan joka päivä "aha, kello on 13, pitää lähteä lenkille. Tulen tunnin kuluttua". Kun on kirja mukana, voit vedota siihen jos joku pyrkii mukaan. Sano, että olet lukuryhmassa mukana ja kirja pitää kuunnella loppuun, että voit jutella siitä. Kaksi tunnin lenkkiä päivässä luulis takaavan tarpeeksi omaa aikaa, että jaksaa taas seurustella. Mun anoppi tietää mun rutiinit. Hän tulee ihan ilmoittamaan, että lenkkini on vartin kuluttua, kun tulen takaisin on grillaus ja tikanheitto. Sopii meille molemmille. Ei draamaa.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 11:57"]
Miehesi on kiltisti seurannut sua aiempina vuosina. Eiköhän nyt olisi sun vuoro. Miehellesi varmasti tärkeää. Seurustelet hetken appivanhempien ja miehesi kanssa ja sitten painut huoneeseen tai ulos lenkille ilman mitään selvittelyä. Ota mies mukaan kävelylle ja sanotte että vietätte parisuhdeaikaa. Ei sen kummempaa. Miehesi takia pystyt siihen kyllä kun vaan reipastut vähän.
[/quote]
Ihminen joka neuvoo reipastumaan, ei tiedä yhtään mitään sosiaalisesta ahdistumisesta. Se ei ole reippaudesta kiinni, se vie voimat ihan henkisesti ja fyysisesti.
Miks hemmetissä pitää keksiä jotain tekosyitä tai tarinoita!? Oot vaan oma itses. Jos tuntuu että haluat olla yksin, oot yksin siellä ja sanot sen suoraan.
Jos et yhtään kestä olla ihmisten seurassa edes vähää aikaa, ihmettelen suuresti miten pärjäät elämässä muutenkaan?
:::::::::::::
Jos sulla oikeesti on noin vaikee tilanne, sulla varmaan on lääkitys olemassa noihin ahdistuskohtauksiin. Älä unohda lääkkeitäs kotiin kun menet mökille.
:::::
Itse olen sitä mieltä, että pakoilemalla ja jättäytymällä pois hankalista tilanteista pahennat tuota tilannettasi entisestään.
Olet seurassa jonkun aikaa, sitten vetoat päänsärkyyn ja painut jonnekin omaan rauhaan lehden tai kirjan kanssa. Ei kannata ainakaan suoraan näyttää ettet jaksa heidän seuraa, mun mielestä se vaan lisää eripuraa. Joskus sitä joutuu vähän joustamaan ja venymään, mun mielestä. Ei aina voi ajatella että tekee kuten lystää jos kuitenkin haluaa hyvät välit pitää yllä.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 12:03"]
Miks hemmetissä pitää keksiä jotain tekosyitä tai tarinoita!? Oot vaan oma itses. Jos tuntuu että haluat olla yksin, oot yksin siellä ja sanot sen suoraan. Jos et yhtään kestä olla ihmisten seurassa edes vähää aikaa, ihmettelen suuresti miten pärjäät elämässä muutenkaan? ::::::::::::: Jos sulla oikeesti on noin vaikee tilanne, sulla varmaan on lääkitys olemassa noihin ahdistuskohtauksiin. Älä unohda lääkkeitäs kotiin kun menet mökille. ::::: Itse olen sitä mieltä, että pakoilemalla ja jättäytymällä pois hankalista tilanteista pahennat tuota tilannettasi entisestään.
[/quote]
Päivävierailu on vähän eri asia kuin koko juhannus pienessä tuvassa ihmisten keskellä ilman omaa rauhaa. Ohiksena.
Sä olet aikuinen ihminen niin minkä ihmeen takia pitäisi kiduttaa itseään ja mennä johonkin mökille moneksi päiväksi jos ajatuskin ahdistaa? Olkaa/Ole päivä pari siellä ja sitten jotain muuta tai sitten ei mene ollenkaan. Mun mielestä kummallista tässä on vain se, että joku loukkaantuu tai paheksuu sitä, ettei viettäisi koko juhannusta mökillä appivanhempien kanssa.
Juhannus on ihan kiva juhla sen takia, että on pitkä viikonloppuvapaa ja siitä pitäisi kyllä nauttia eikä ahdistua jo etukäteen. Hommaat nyt vähän rohkeutta ja teet niinkuin hyvältä tuntuu, ei siitä pitäisi kenenkään loukkaantua. Ja jos loukkaantuu, niin se kertoo sitten taas enemmän niistä ihmisistä kuin susta.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 11:49"][quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 11:48"]En minäkään sinua, AP, pyytäisi mökkiseuraksi. Kuulostat kertomasi perusteella tosi ylireagoivalta henkilöltä. Henkilöltä, jonka seurassa saa olla alati varpaillaan, ettei se vaan loukkaannu.
[/quote]
Sama tuli mieleen.
Eihän siellä nyt kylki kyljessä suvun kanssa tarvi kiehnätä koko aikaa mutta eikö nyt normaalilla järjellä varustettu ihminen voi edes yhtenä iltana vähää aikaa pelata niitä pelejä tms. toisten kanssa!?
[/quote]
Kyse ei ole siitä, ettenkö mielelläni pelailisi tai olisi ihmistenkin seurassa, mutta en jaksaisi sitä KOKO AJAN. Tuolla kun ei saisi pysähtyä omaan rauhaan, muuten on jotenkin epäonnistunut. Rajansa kaikella. Ap
Miten ympäristö ja olosuhteet poikkeavat juhlista sinun perheesi kanssa. Onko siellä enemmän omaa rauhaa fyysisenä tilana tai yleisenä henkenä. Pitäisköhän sun vahingossa joutua tuuliajolle vaikkapa veneellä :)