Voiko parisuhde muuttaa alkoholistin

Kerran a., aina a.

Niin se on.

Vierailija kirjoitti:

Ap, teillä on niin lyhyt suhde, että suosittelen eroamaan ja katselemaan uutta miestä.

Itse katselin tuurijuopon miehen touhuja aivan liian pitkään. Oltiin nuoresta asti yhdessä, lapset, talo, kaikki se siinä hidasti eroamispäätöstä.

Siinä vaiheessa kun tajusin, että toivoin, että mies ei toipuisi hänet sairaalaan vieneestä sairaudesta tai kun mietin että mitä jos hän saisi deliriumin tai verensyöksyn, katsoin kun hän kesken päivää sammui sohvalle ja lapset ihmetteli, sitten vasta tajusin että kyllä se eron hetki on nyt.

Älä lähde tuohon mukaan kun pääset vielä ”kevyesti” irti siitä!

Tämä juuri. Kun kyse ei ole vaan siitä rahanmenosta ja arvaamattomasta käytöksestä vaan myös terveysriskeistä alkoholistille itselleen. Miltä tuntuisi olla 60-vuotiaan dementikon omaishoitajana?

ex-holisti

näin kirjoitti:

On teillä juopoilla sitten todella yksinkertaisia puolisoita, jos ei tajua niitä määriä mitä juotte. Olen jo edesmenneen alkoholistin lapsi ja kyllä huomasin joka kerta olisko juotu kaksi pulloa olutta (joka oli vakimäärä, minkä isä aina sanoi) vai jotain muuta. Tosiasiassa siihen kaljasatsiin oli vedetty lisäksi pullo Herbaa tai kahvilikööriä tai jotain muuta vielä hatuiksi. 

Valitettavasti olen myös työyhteisössä joutunut käräyttämään kännissä töissä olevan. Ehkä muut ei sitä huomanneet, kun loman jälkeen oli vielä 3 päivänä kännissä tai eivät halunneet puuttua asiaan. Suurella osalla päihdeongelmaisista naaman ilme muuttuu, kun ovat jotain ottaneet. Ei tarvi haistaa mitään - näkee naamasta.

Kyllä minä ymmärrän. Ei haluta nähdä eikä alkoholisti itsekään oikein halua myöntää. 

-nyt raitis

Periaatteessa on ihan mahdollista että voi, mutta mahdollisuus on aika pieni jos alkoholistilla ei ole halua siihen itse. Alkoholistin pitää saada niin paljon mielekästä tekemistä tilalle, että juomisen kiinnostus vähenee merkittävästi. Riippuu myös siitä miten pahasti on alkoholisoitunut. Juoko aamusta iltaan päivittäin, vai käykö töissä joka rajoittaa. Kroonistunut alkoholismi on aika syvälle pinttynyt ja muutos voi olla lähes mahdotonta, jos ei ole riittävästi halua ja päämäärää.

Millä konstilla pääsitte alkoholista eroon?

Mitä odotatte elämältä, kun edes olutta taikka viintä ei saa juoda?

Vierailija kirjoitti:

Mitä odotatte elämältä, kun edes olutta taikka viintä ei saa juoda?

Ainakin musta esimerkiksi seksi on paljon mukavampaa kuin juominen.

up

Minulla me ainakin melko pitkäänkin, että älysin ex avokkini olevan tosi alkkis. Ei siis asuttu yhdessä. Kotona ei kukaan ollut, enkä osannut lukea merkkejä. Viinapulloja löytyi aina hänen luona ollessani suuria määriä, siis tyhjiä. Ja viinat ei viini, eikä mitkään ei säilyneet, ei millään. Jos olin jättänyt vaikka hänen luo itselleni lonkeron jääkaappiin saunajuomaksi että juon joskus kun huvittaa, niin aivan varmasti sitä ei ollut kun olisin halunnut. Joskus ostin kokeeksi viinipullon hänelle hyllyyn, ja erikseen sanoin, että otetaan joskus tästä kun tehdään oikein hyvää ruokaa. Muutaman viikon päästä ehdotin, että nythän voisi ottaa lasilliset, niin tottakai se pullo oli jo haihtunut. Kaikki juotava meni aina niin kauan kun sitä oli. En jaksanut tuollaista parisuhdetta, vuosi meni kuitenkin omaa elämääni aivan hukkaan. Rakastamalla ei saa toista olemaan juomatta.

Tuskin. Olet jo lähtökohtaisesti toinen nainen/mies/mitäsnäitäsukupuoliaolikaan, kun valitset parisuhteen päihdeaddiktin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, olen alkoholin suurkuluttaja. Viime vuonna olin juomatta alle 10 päivää. Tavallinen kulutukseni on yksi iso keskiolut, 4-6 annosta brandya ja jos istumme iltaa puolison kanssa elokuvaa katsellen, niin sen sijaan/siihen päälle vielä 2-3 annosta viiniä. Keskimäärin 6-8 annosta/ilta.

Olen töissä (parhaillaankin etänä kirjoitan tätä incognito-ikkunassa), luottamustehtävissä ja minulla on harrastuksia. Yksikään ihminen ei tiedä juomisestani (tässä kohtaa joku katsoo aina tietävänsä minua paremmin, kuinka joku sittenkin tietää, mutta uskon itse tietäväni saamani palautteen perusteella asian paremmin). Koska juon säännöllisesti, en tule juurikaan humalaan tuon määrän jälkeen. Ja joka tapauksessa juon vasta, kun koira on ulkoilutettu eikä enää sille illalle tarvitse tehdä mitään erityistä.

Pointtini on, että parisuhde ei vaikuta millään tavalla juomiseeni. Puolisoni tietää, että juon päivittäin oluen ja hän tietää juomastani viinistä. Joskus hän heittää läpällä kysymyksen, olenko käynyt viinakaapillamme, kun viimeksi juomaa X oli hänen mielestään enemmän (en ole, minulla on omat piilopulloni). Kun tapasimme ja rakastuin häneen, uskoin voivani lopettaa tai ainakin vähentää. Sen sijaan juominen on vain lisääntynyt. En tiedä, mitä tapahtuisi, jos hän tajuaisi paljonko juon ja sanoisi, että minun on lopetettava juominen tai eroamme. En usko, että pystyisin lopettamaan. Siihen ei auta rakastaminen eikä rakastettuna oleminen, kyse on riippuvuudesta, aivojen välittäjäaineista jotka haluavat päivittäisen annoksensa,

Olet ns functioning alcoholist.

Ei voi, ainoa kuka voi on alkoholisti itse. Tukea ja auttaa voi kun hän on halukas lopettamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, olen alkoholin suurkuluttaja. Viime vuonna olin juomatta alle 10 päivää. Tavallinen kulutukseni on yksi iso keskiolut, 4-6 annosta brandya ja jos istumme iltaa puolison kanssa elokuvaa katsellen, niin sen sijaan/siihen päälle vielä 2-3 annosta viiniä. Keskimäärin 6-8 annosta/ilta.

Olen töissä (parhaillaankin etänä kirjoitan tätä incognito-ikkunassa), luottamustehtävissä ja minulla on harrastuksia. Yksikään ihminen ei tiedä juomisestani (tässä kohtaa joku katsoo aina tietävänsä minua paremmin, kuinka joku sittenkin tietää, mutta uskon itse tietäväni saamani palautteen perusteella asian paremmin). Koska juon säännöllisesti, en tule juurikaan humalaan tuon määrän jälkeen. Ja joka tapauksessa juon vasta, kun koira on ulkoilutettu eikä enää sille illalle tarvitse tehdä mitään erityistä.

Pointtini on, että parisuhde ei vaikuta millään tavalla juomiseeni. Puolisoni tietää, että juon päivittäin oluen ja hän tietää juomastani viinistä. Joskus hän heittää läpällä kysymyksen, olenko käynyt viinakaapillamme, kun viimeksi juomaa X oli hänen mielestään enemmän (en ole, minulla on omat piilopulloni). Kun tapasimme ja rakastuin häneen, uskoin voivani lopettaa tai ainakin vähentää. Sen sijaan juominen on vain lisääntynyt. En tiedä, mitä tapahtuisi, jos hän tajuaisi paljonko juon ja sanoisi, että minun on lopetettava juominen tai eroamme. En usko, että pystyisin lopettamaan. Siihen ei auta rakastaminen eikä rakastettuna oleminen, kyse on riippuvuudesta, aivojen välittäjäaineista jotka haluavat päivittäisen annoksensa,

Olet ns functioning alcoholist.

Nyt vielä functioning alcoholist, mutta jossain vaiheessa korttitalo kaatuu ja et olekaan enää niin funktionaalinen..m

Vierailija kirjoitti:

Millä konstilla pääsitte alkoholista eroon?

https://www.kaypahoito.fi/khp00049

"Alkoholin liikakäyttö vaikuttaa koko elämään. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa päästä alkoholista eroon – avainsana hoidon onnistumiselle on oma halu."

Jos ei ole omaa halua päästä alkoholista eroon niin sitten alkoholista ei pääse eroon. Kukaan muu kuin alkoholisti itse ei tässä voi tehdä valintoja ja päätöksiä. Jos on oma halu niin jo lyhyt haku aiheesta netissä antaa monia eri tapoja joilla alkoholista voi yrittää eroon. Helppoa se ei tule olemaan. 

Jätä se sika, ansaitset parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kuinka paljon maailmassa on ihmisiä,  useimmiten naisia, jotka ovat kuvitelleet noin. Pilanneet siinä samalla usein oman ja lastensakin elämän. 

Alkoholisti tarvitsee ammattiapua parantuakseen sairaudesta nimeltä "alkoholismi". Yhtä hyvin voisit kysyä, että parantaako parisuhde psoriasiksen?

Ja sinä, joka leveilit olevasi jopa parempi kumppani alkoholismin takia. Älä nyt viitsi. Petät itseäsi ja pahasti. Lähiympäristösi ei pysty sinulle totuutta sanomaan tai tilanteesta irtautumaan . Niinhän se usein on alkoholistiperheissä. Ei se helppoa ole. Miksi muuten tilanne usein jatkuisi vuosikausia tai jopa vuosikymmeniä.  Ongelman myöntäminen on ensimmäinen askel. Hienoa. Ota se seuraavakin, tee elämäsi paras päätös  ja hae apua.  Terveytesikään ei ikuisesti kestä, kuten itsekin totesit. 

Näinpä. Mun mieheni on alkoholisti. Lapsia ei ole (ollaan nelikymppisiä). Yhdessä ollaan oltu parikymppisestä, ja pikkuhiljaa on alkon käyttö lähtenyt lapasesta. Fiksumpi olisi tietenkin tämän arvannut jo siitä, että miehen suvussa molemmilla puolilla on alkoholiongelmia, joten kotoa on jo saanut huonoa esimerkkiä.

Kyllä se haittaa. Mies ei ole koskaan ilkeä tai väkivaltainen, aina mukava. Lapsia ei tosiaan ole, ja pääasiassa onnistuu myös pitämään lupauksensa, osallistuu arkeen ja hoitaa kotihommia. Silti se persoonallisuus muuttuu humalan myötä (tässä tapauksessa 4/5 aivosoluista tuntuu menevän lakkoon, ja muuten normaaliälyisestä, jopa älykkäästä miehestä tulee yksinkertaisesti tyhmä), ja se ärsyttää aivan suunnattomasti. Rasittavaa olla selittämässä yksinkertaisia asioita kuin pikkulapselle. Nukkuu älyttömän pitkään aina (työ sallii tekemisen silloin kun jaksaa), ja minä hiippailen ympäriinsä tunteja vaikka itsekin nukun pitkään. Lisäksi sitten se ainainen huoli terveydestä, ja siitä ettei humalapäissään touhutessaan mitään satu. Häiritsee mun yöunia kun toinen haisee vieressä niin että silmistä valuu vesi, muutenkin mulla uniongelmia. Sen takia usein nukutaan eri huoneissa. Vaikea tästä kuitenkin on lähteä. Taloudellinen tilanne painaa, ja se, että alkoholi on ainoa ongelma muuten hyvässä suhteessa. Eikä ole niitä lapsia kärsimässä isän ongelmasta. Rakkauttakin riittää, ärsyttää vaan niin tolkuttomasti välillä, etten tiedä kauanko se enää kantaa.

Seuraavaksi sinulla on reilusti alle 60 v. alkoholistidementikko huolehdittavana, mikäli maksa ei sitä ennen poksahda.

Ei ole. Minulla ei ole hoivaviettiä lainkaan, ja jos noin käy, ero tulee. Tai mies on ainakin jossain laitoksessa, mutta minä en ole kenenkään hoitaja. Sen takia meillä ei niitä lapsiakaan ole, koska minulla ei vaan kerta kaikkiaan ole minkäänlaista kykyä tai ymmärrystä sellaisesta kuin toisen ihmisen hoitaminen. Olen siis Asperger.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kuinka paljon maailmassa on ihmisiä,  useimmiten naisia, jotka ovat kuvitelleet noin. Pilanneet siinä samalla usein oman ja lastensakin elämän. 

Alkoholisti tarvitsee ammattiapua parantuakseen sairaudesta nimeltä "alkoholismi". Yhtä hyvin voisit kysyä, että parantaako parisuhde psoriasiksen?

Ja sinä, joka leveilit olevasi jopa parempi kumppani alkoholismin takia. Älä nyt viitsi. Petät itseäsi ja pahasti. Lähiympäristösi ei pysty sinulle totuutta sanomaan tai tilanteesta irtautumaan . Niinhän se usein on alkoholistiperheissä. Ei se helppoa ole. Miksi muuten tilanne usein jatkuisi vuosikausia tai jopa vuosikymmeniä.  Ongelman myöntäminen on ensimmäinen askel. Hienoa. Ota se seuraavakin, tee elämäsi paras päätös  ja hae apua.  Terveytesikään ei ikuisesti kestä, kuten itsekin totesit. 

Näinpä. Mun mieheni on alkoholisti. Lapsia ei ole (ollaan nelikymppisiä). Yhdessä ollaan oltu parikymppisestä, ja pikkuhiljaa on alkon käyttö lähtenyt lapasesta. Fiksumpi olisi tietenkin tämän arvannut jo siitä, että miehen suvussa molemmilla puolilla on alkoholiongelmia, joten kotoa on jo saanut huonoa esimerkkiä.

Kyllä se haittaa. Mies ei ole koskaan ilkeä tai väkivaltainen, aina mukava. Lapsia ei tosiaan ole, ja pääasiassa onnistuu myös pitämään lupauksensa, osallistuu arkeen ja hoitaa kotihommia. Silti se persoonallisuus muuttuu humalan myötä (tässä tapauksessa 4/5 aivosoluista tuntuu menevän lakkoon, ja muuten normaaliälyisestä, jopa älykkäästä miehestä tulee yksinkertaisesti tyhmä), ja se ärsyttää aivan suunnattomasti. Rasittavaa olla selittämässä yksinkertaisia asioita kuin pikkulapselle. Nukkuu älyttömän pitkään aina (työ sallii tekemisen silloin kun jaksaa), ja minä hiippailen ympäriinsä tunteja vaikka itsekin nukun pitkään. Lisäksi sitten se ainainen huoli terveydestä, ja siitä ettei humalapäissään touhutessaan mitään satu. Häiritsee mun yöunia kun toinen haisee vieressä niin että silmistä valuu vesi, muutenkin mulla uniongelmia. Sen takia usein nukutaan eri huoneissa. Vaikea tästä kuitenkin on lähteä. Taloudellinen tilanne painaa, ja se, että alkoholi on ainoa ongelma muuten hyvässä suhteessa. Eikä ole niitä lapsia kärsimässä isän ongelmasta. Rakkauttakin riittää, ärsyttää vaan niin tolkuttomasti välillä, etten tiedä kauanko se enää kantaa.

Tuollainen suhde ei ole millään tasolla hyvä ja kun itse varot kuoppia miestäsi kusisukassa häiritsemästä ym niin itseasiassa mahdollistat kännäämisen jatkamisen.

Mahdollistan kun varon? Se jatkaa sitä varon minä tai en. Jos se ei saa rauhassa nukkua, se vaan nukkuu pitempään, määrä korvaa laadun. Ja jos minä häivyn kuvioista, se jatkaa ihan samalla linjalla, eli en myöskään pysty ”parantamaan” häntä eroamalla. Miehen juomisen kannalta se on siis se ja sama mitä minä teen. Minun kannaltani menen sen mukaan, millä itse mukavimmin pääsen.

Up

Ei voinut minun miestäni. Monenlaista yritystä oli, AA jne. Mutta kun on halu juoda, niin ei lapsiakatras ja rakastava vaimo voi mitään. 25 vuotta avioliitto, josta oli 6 kk juomatta, kun lähdimme lasten kanssa toiseen asuntoon. Ihanimmat kuukaudet, sitten taas alkoi pullo tai kaksi päivässä, väkeviä. Hauta vei.

Olin oppimaton alkiholismiin nuorena vaimona, kun oma koti oli ollut raitis.

RIP. Arvet jäivät, mutta hän oli elämäni rakkaus. Olen niin jääräpäisesti rakastava, uskollinen.