Olen ilmeisesti niin lievästi autismin kirjo -oireinen
Että muut ei sitä huomaa ja siksi eivät millään usko, että mulla voisi olla se. Ja vaikka olen selittänyt, että naisilla se voi ilmetä lievemmin ja kaikkia selkeitä autismin kirjolaisen piirteitä ja tapoja ei välttämättä esiinny niin selkeästi. Ammattilaiset eikä läheiset usko millään, että mulla voisi olla autismin kirjon häiriö/Asperger, vaikka omasta mielestäni olen selkeä tapaus.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja mulle kaikenlaiset sosiaaliset säännöt ja perinteiset sukupuoliroolit tuntuvat vierailta ja typeriltä, mutta tietenkin joitain noita sääntöjä koitan noudattaa. Ja sukupuoli-identiteettini koen täysin naiseksi, mutta toisaalta minussa on paljon maskuliinisuutta, ja olen ehkä hieman bi-utelias suuntautumiseltani. Kiinnostuksen kohteeni ovat pääasiassa feminiinisiä esim. Kosmetiikka, käsityöt jne. mutta toisaalta olen kiinnostunut myös tieteestä ja elektroniikasta, eli stereotyyppisesti ajatellen "miesten jutuista". Ja tällainen epäselvä/ristiriitainen sukupuoliroolikin on kuulemma oire aspergerista.
Epäselvä sukupuolirooli ei ole autisminkirjon oire.
T. PsykologiSe kylläkin on usein Aspergerin oire. Tarvit lisää koulutusta ja tietoa psykologi.
Itseasiassa ei ole. Kannattaisi nyt lukea se tutkinto ensin ja vastata vasta sitten.
Psykologin kannattaa opiskella itsensä neuropsykologiksi kun te ette psykiatrisella puolella ymmärrä hevonhelvettiä autismista ja teette ihan helvetisti vahinkoa ihmisille sen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Itse olen koulukuntaa, joka ajattelee, että esimerkiksi Asperger-diagnoosista on hyötyä tasan siinä kohtaa, kun piirteet ja ongelmat ovat niin vahvoja, että tarvitaan tukitoimia. Itse diagnoosiin taas mielestäni tarvitaan sekä psykologiset testaukset että neuropsykologiset testit. Minulla on sekä amk-tutkinto että yliopistotutkinto, mutta olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Diagnoosini olen saanut julkiselta puolelta, olin sairaalassa testeissä usemapana päivänä. Sosiaaliset ongelmani ovat vaikeita, käytännössä en tajua lainkaan neurotyypillisten logiikkaa ajattelussa.
Edit: minulla on sekä ADD että Asperger. Eläkkeeseen (Suomessa) tarvittiin näiden lisäksi kuitenkin myös etenevä atoimmuunisairaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja mulle kaikenlaiset sosiaaliset säännöt ja perinteiset sukupuoliroolit tuntuvat vierailta ja typeriltä, mutta tietenkin joitain noita sääntöjä koitan noudattaa. Ja sukupuoli-identiteettini koen täysin naiseksi, mutta toisaalta minussa on paljon maskuliinisuutta, ja olen ehkä hieman bi-utelias suuntautumiseltani. Kiinnostuksen kohteeni ovat pääasiassa feminiinisiä esim. Kosmetiikka, käsityöt jne. mutta toisaalta olen kiinnostunut myös tieteestä ja elektroniikasta, eli stereotyyppisesti ajatellen "miesten jutuista". Ja tällainen epäselvä/ristiriitainen sukupuoliroolikin on kuulemma oire aspergerista.
Epäselvä sukupuolirooli ei ole autisminkirjon oire.
T. Psykologi
En usko hetkeäkään että olet psykologi. Sukupuoliroolit ovat osin sosiaalisesti rakentuneita ja siksi autistisia piirteitä omaavat ihmiset eivät välttämättä koe tarvetta samaistua niihin.
Olet todennäköisesti älykäs ja ehkä myös herkkä ihminen. Ehkä sinulla on myös autismin kirjoa, sen voi sanoa vain alan ammattilainen.
Olen itse hyvin samanlainen kuin sinä, pl. sukupuoliristiriita ja bi-uteliaisuus. Tosin nuorempana koin itseni usein maskuliinisemmaksi kuin mitä naisen "kuuluisi" olla, mutta se oli lähinnä yliajattelua ja huonoa itsetuntoa.
Sanoisin yleisenä elämänohjeena, että älä lokeroi ja diagnosoi itseäsi. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet ja ole tietoinen omista rajoistasi.
Vietä aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa oleminen on helppoa. Tee asioita, jotka tuntuvat hyvältä, äläkä mieti niin paljon mitä "kuuluisi" tehdä.
Jokaisella naisella on myös miehisiä kiinnostuksenkohteita ja päinvastoin. Monet meistä ovat sosiaalisesti kömpelöitä. Kaikilla meillä on silti paikka tässä maailmassa.
Jos todella kärsit tilanteesta, silloin kannattaa tietysti hakea apua. Mutta onko tilanne oikeasti paha, oletko esim. yksinäinen tai masentunut?
Vierailija kirjoitti:
Olet todennäköisesti älykäs ja ehkä myös herkkä ihminen. Ehkä sinulla on myös autismin kirjoa, sen voi sanoa vain alan ammattilainen.
Olen itse hyvin samanlainen kuin sinä, pl. sukupuoliristiriita ja bi-uteliaisuus. Tosin nuorempana koin itseni usein maskuliinisemmaksi kuin mitä naisen "kuuluisi" olla, mutta se oli lähinnä yliajattelua ja huonoa itsetuntoa.
Sanoisin yleisenä elämänohjeena, että älä lokeroi ja diagnosoi itseäsi. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet ja ole tietoinen omista rajoistasi.
Vietä aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa oleminen on helppoa. Tee asioita, jotka tuntuvat hyvältä, äläkä mieti niin paljon mitä "kuuluisi" tehdä.
Jokaisella naisella on myös miehisiä kiinnostuksenkohteita ja päinvastoin. Monet meistä ovat sosiaalisesti kömpelöitä. Kaikilla meillä on silti paikka tässä maailmassa.
Jos todella kärsit tilanteesta, silloin kannattaa tietysti hakea apua. Mutta onko tilanne oikeasti paha, oletko esim. yksinäinen tai masentunut?
Tilanne ei tällä hetkellä ole enää niin paha, mutta masentunut olen edelleen tästä erilaisuuden kokemuksesta. Ja näin aikuisena se on vielä vaikeampaa kuin lapsena jolloin ei oltu niin nirsoja minkälainen se kaveri oli jonka kanssa leikittiin. Olen siis myös yksinäinen, koska minua pidetään vähän kummallisena ja ärsyttävänä, eikä siksikään niitä ystäviä paljoa ole. Saati parisuhdetta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja mulle kaikenlaiset sosiaaliset säännöt ja perinteiset sukupuoliroolit tuntuvat vierailta ja typeriltä, mutta tietenkin joitain noita sääntöjä koitan noudattaa. Ja sukupuoli-identiteettini koen täysin naiseksi, mutta toisaalta minussa on paljon maskuliinisuutta, ja olen ehkä hieman bi-utelias suuntautumiseltani. Kiinnostuksen kohteeni ovat pääasiassa feminiinisiä esim. Kosmetiikka, käsityöt jne. mutta toisaalta olen kiinnostunut myös tieteestä ja elektroniikasta, eli stereotyyppisesti ajatellen "miesten jutuista". Ja tällainen epäselvä/ristiriitainen sukupuoliroolikin on kuulemma oire aspergerista.
Epäselvä sukupuolirooli ei ole autisminkirjon oire.
T. PsykologiEn usko hetkeäkään että olet psykologi. Sukupuoliroolit ovat osin sosiaalisesti rakentuneita ja siksi autistisia piirteitä omaavat ihmiset eivät välttämättä koe tarvetta samaistua niihin.
Muuten samaa mieltä, mutta uskon helposti tuon henkilön olevan oikeasti psykologi. Tyttäreni saadessa Asperger-diagnoosin, neuropsykiatrisella sanoivat hyvä kun ei ollut asiakkuutta nuorisopsykiatrialla, niin ei ole vääriä diagnooseja papereissa haittaamassa oikeanlaisen tuen saamista.
Ei tuo taida olla virallinen oire, mutta naisaspeilla erittäin yleinen. Viralliset oireet taitavat olla yhä enemmänkin poikien oireita, onneksi tilanne alkaa muuttumaan ja tytötkin tunnistetaan.
Vieläkö psykologiaa opiskelevat opettelevat, kuinka se, että liukastut ja saat jalkasi poikki, on oikeasti fetissi, eli halusit liukastua ja saada jalkasi poikki, koska kiihotut siitä? On tuolla koulutuksella mt-puolelle päätynyt fiksujakin tyyppejä, jotka jo opiskeluaikanaan olivat wtf freudilaista opeista. Mutta on niitäkin työntekijöinä, joiden paikka olisi paremminkin potilaana ja yksikin näitä on liikaa.
Psykologi tässä taas terve. Kaikella kunnioituksella Ap.ta kohtaan sukupuolisuuden ”mittarit” eivät ole autisminkirjon oire, voi toki olla yhtenä tekijänä omassa identiteetissä kuten autisminkirjo+ADD tai ADHD yhdistelmä. Ne ovat kuitenkin erillisiä asioita. Autisminkirjo on enemmän tunnetilaa ja viestintää sisältävä diagnoosi. Suosittelen ottamaan lääkäriin ensin yhteyttä, jos etsit syytä/diagnoosia. Siitä sitten eteenpäin positiivisella mielellä.
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Itse olen koulukuntaa, joka ajattelee, että esimerkiksi Asperger-diagnoosista on hyötyä tasan siinä kohtaa, kun piirteet ja ongelmat ovat niin vahvoja, että tarvitaan tukitoimia. Itse diagnoosiin taas mielestäni tarvitaan sekä psykologiset testaukset että neuropsykologiset testit. Minulla on sekä amk-tutkinto että yliopistotutkinto, mutta olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Diagnoosini olen saanut julkiselta puolelta, olin sairaalassa testeissä usemapana päivänä. Sosiaaliset ongelmani ovat vaikeita, käytännössä en tajua lainkaan neurotyypillisten logiikkaa ajattelussa.
Oliko tuo testaaminen kuinka kallista? Tyttärelläni epäillään nyt, kymmenen vuoden vakavien ongelmien jälkeen autismin kirjon häiriötä. Hän on 23.
Ongelmat havaittiin hänen siirtyessään yläkouluun ja niitä on hoidettu pelkkänä ahdistuneisuutena ja masennuksena, kenenkään viitsimättä tutkia juurisyytä. Häntä ja minua ei ole uskottu.
Joten ongelma on ja pysyy ja käytännössä ilmenee niin, ettei hän tietyissä tilanteissa pysty kommunikoimaan ollenkaan vaan jähmettyy.
Hän puhuu ja kirjoittaa ja on huippuälykäs, mutta ei pysty pitämään esitelmää, osallistumaan ryhmätyöhön, kirjoittamaan esseetä, oppimaan oikotietä paikasta toiseen vaan kulkee yhtä ja samaa reittiä. Hän ei siedä valoja, värejä, ääniä, tuoksuja, karheita vaatteita etenkään heti herättyään. Hän ei hahmota tilaa eikä ajan kulkua. Hänellä ei ole yhtään ystävää vaan ainoastaan äiti ja sisko.
Hän valmistui silkalla sisulla seitsemässä vuodessa (!!!) toisen asteen tutkinnosta ja pääsi heti haluamaansa ammattikorkeaan. Ja taas ollaan tilanteessa, jossa hän ei pysty puhumaan ja kirjoittamaan ja kursseja jää sen takia suorittamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja mulle kaikenlaiset sosiaaliset säännöt ja perinteiset sukupuoliroolit tuntuvat vierailta ja typeriltä, mutta tietenkin joitain noita sääntöjä koitan noudattaa. Ja sukupuoli-identiteettini koen täysin naiseksi, mutta toisaalta minussa on paljon maskuliinisuutta, ja olen ehkä hieman bi-utelias suuntautumiseltani. Kiinnostuksen kohteeni ovat pääasiassa feminiinisiä esim. Kosmetiikka, käsityöt jne. mutta toisaalta olen kiinnostunut myös tieteestä ja elektroniikasta, eli stereotyyppisesti ajatellen "miesten jutuista". Ja tällainen epäselvä/ristiriitainen sukupuoliroolikin on kuulemma oire aspergerista.
Epäselvä sukupuolirooli ei ole autisminkirjon oire.
T. Psykologi
Yleisempää se silti on kuin valtaväestöllä. Itse olen homo ja asperger, eli ei mitenkään harvinaista olla ei-hetero tai poikkeavalla sukupuolikokemuksella jos on autismikirjon diagnoosi.
Arvoisa ap!
Assina minun on todettava, että minusta näytät selvästi aspergerilta.
Tämän ketjun muutamat kommentit ovat tyypillisiä
tietämättömien ihmisten höö-höö-kommentteja.
Assina eläessä törmää enemmistön "päästöihin" jatkuvasti.
Tietämättömyys autismikirjosta on edelleen suurta, vaikka esim.
tv on ilahduttavasti tuonut sitä vihdoinkin esille (kirjolla -sarja,
nepsyt, neurotyypit- leffa, autismin maailma -sarja jne.).
Usko omiin näkemyksiisi, ne vaikuttavat fiksuilta ja
oikeilta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisista asioista päättelet että näin olisi? Kysyn siis siksi, kun epäilen että miesystävälläni saattaisi olla lievänä myös...
Olen vähän kömpelö sosiaalisesti. Olen kyllä tosi puhelias, mutta en osaa luonnostaan keskustella vastavuoroisesti, vaan minun täytyy ajatuksen kanssa yrittää vastavuoroisuutta keskustellessa. Aina se ei silti onnistu täysin. Mulla on vaikeuksia katsoa silmiin ja katsekontaktiakin minun täytyy väkisin yrittää välillä pitää yllä, mutta silti niin ettei tuijota liian intensiivisesti. Kaikkea tällasta. Niin ja väsyn henkisesti liian pitkään jatkuneesta sosialisoinnista ja menen siitä helposti ylikierroksille ja sitten minun on vaikea palautua ja rauhoittua sen jälkeen. Ja mulla on joitain spesifejä kiinnostuksen kohteita, esim. Keskiajan Englannin kuninkaalliset, erityisesti Tudor-suku. Olen myös tosi pikkutarkka ja huolellinen. Älykkyyd
Sulla on jo selitys ja hyvää itseymmärrystä. Voit sanoa, jos on tarve, että "minulla on tiettyjä autismin kirjon piirteitä" tai "minulla on vahvoja autismin kirjon piirteitä".
t. toinen piirteitä omaava nainen
Lisäyksenä edelliseen postaan linkin, jossa asperger-nainen
kertoo kokemuksistaan.
https://www.is.fi/menaiset/hyva-fiilis/art-2000009460075.html
Klikatkaa tuo! Se on hyvä artikkeli! Lukekaa se niin voitte
vaikka saada tärkeitä ahaa-elämyksiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisista asioista päättelet että näin olisi? Kysyn siis siksi, kun epäilen että miesystävälläni saattaisi olla lievänä myös...
Olen vähän kömpelö sosiaalisesti. Olen kyllä tosi puhelias, mutta en osaa luonnostaan keskustella vastavuoroisesti, vaan minun täytyy ajatuksen kanssa yrittää vastavuoroisuutta keskustellessa. Aina se ei silti onnistu täysin. Mulla on vaikeuksia katsoa silmiin ja katsekontaktiakin minun täytyy väkisin yrittää välillä pitää yllä, mutta silti niin ettei tuijota liian intensiivisesti. Kaikkea tällasta. Niin ja väsyn henkisesti liian pitkään jatkuneesta sosialisoinnista ja menen siitä helposti ylikierroksille ja sitten minun on vaikea palautua ja rauhoittua sen jälkeen. Ja mulla on joitain spesifejä kiinnostuksen kohteita, esim. Keskiajan Englannin kuninkaalliset, erityisesti Tudor-suku. Olen myös tosi pikkutarkka ja huolellinen. Älykkyyd
Itse sain jo 12-vuotiaana palautetta, että olen raskas keskustelukumppani, koska puhun vain itsestäni.
Yritin tätä korjata, mutta silti ollut sosiaalisesti haastavaa. Välillä luullut menevän jo paremmin, kunnes sitten olen vahingossa kuullut, kuinka kanssani on niin vaivaannuttavaa keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet todennäköisesti älykäs ja ehkä myös herkkä ihminen. Ehkä sinulla on myös autismin kirjoa, sen voi sanoa vain alan ammattilainen.
Olen itse hyvin samanlainen kuin sinä, pl. sukupuoliristiriita ja bi-uteliaisuus. Tosin nuorempana koin itseni usein maskuliinisemmaksi kuin mitä naisen "kuuluisi" olla, mutta se oli lähinnä yliajattelua ja huonoa itsetuntoa.
Sanoisin yleisenä elämänohjeena, että älä lokeroi ja diagnosoi itseäsi. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet ja ole tietoinen omista rajoistasi.
Vietä aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa oleminen on helppoa. Tee asioita, jotka tuntuvat hyvältä, äläkä mieti niin paljon mitä "kuuluisi" tehdä.
Jokaisella naisella on myös miehisiä kiinnostuksenkohteita ja päinvastoin. Monet meistä ovat sosiaalisesti kömpelöitä. Kaikilla meillä on silti paikka tässä maailmassa.
Jos todella
Tilanne ei tällä hetkellä ole enää niin paha, mutta masentunut olen edelleen tästä erilaisuuden kokemuksesta. Ja näin aikuisena se on vielä vaikeampaa kuin lapsena jolloin ei oltu niin nirsoja minkälainen se kaveri oli jonka kanssa leikittiin. Olen siis myös yksinäinen, koska minua pidetään vähän kummallisena ja ärsyttävänä, eikä siksikään niitä ystäviä paljoa ole. Saati parisuhdetta. Ap
Ihan sama juttu.
- Se, joka kertoi saaneensa palautetta juttujensa raskaudesta jo 12 -vuotiaana.
Kaikilla on piirteitä melkein kaikkiin mt-ongelmiin. Jos sinulla on lieviä oireita niin et ole autismin kirjolla vaan normaali.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on piirteitä melkein kaikkiin mt-ongelmiin. Jos sinulla on lieviä oireita niin et ole autismin kirjolla vaan normaali.
En ole ap, mutta ap:n kertomuksissa pitkälti samaa.
Itseäni tämä haittaa siksi, että olen todella yksinäinen. Aitoja ystävyyssuhteita ei ole tainnut olla ikinä, kaikki tuntuneet perustuvan siihen, että joko minusta hyödytään jotenkin, tai sitten ei ole ketään muutakaan jonka kanssa hengailla.
Erityisesti tämä korostuu elämän haastekohdissa, jolloin tarvitsisin itsekin sitä läheisten tukea. Mutta minulla ei ole ketään.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja mulle kaikenlaiset sosiaaliset säännöt ja perinteiset sukupuoliroolit tuntuvat vierailta ja typeriltä, mutta tietenkin joitain noita sääntöjä koitan noudattaa. Ja sukupuoli-identiteettini koen täysin naiseksi, mutta toisaalta minussa on paljon maskuliinisuutta, ja olen ehkä hieman bi-utelias suuntautumiseltani. Kiinnostuksen kohteeni ovat pääasiassa feminiinisiä esim. Kosmetiikka, käsityöt jne. mutta toisaalta olen kiinnostunut myös tieteestä ja elektroniikasta, eli stereotyyppisesti ajatellen "miesten jutuista". Ja tällainen epäselvä/ristiriitainen sukupuoliroolikin on kuulemma oire aspergerista.
Tämä on hyvä ominaisuus, että tunnistaa sukupuoliroolit sukupuolesta sekä seksuaalisesta suuntautumisesta. Pääsee elämässään vähemmällä, kun ei jää puntaroimaan itselleen rajoittavaksi sellaisia asioita, millä ei ole mitään merkitystä sukupuolen kanssa, kuten auton rassaaminen tai luonnontieteet naisella tai käsityöt ja hoivatyö miehellä. Ne ovat sukupuolirooleihin sidottuja, joita yksilö kykenee tekemään sukupuolestaan riippumatta ja kyse on enemmän henkilön omista ominaisuuksista, vahvuuksista ja heikkouksista sekä mielenkiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja mulle kaikenlaiset sosiaaliset säännöt ja perinteiset sukupuoliroolit tuntuvat vierailta ja typeriltä, mutta tietenkin joitain noita sääntöjä koitan noudattaa. Ja sukupuoli-identiteettini koen täysin naiseksi, mutta toisaalta minussa on paljon maskuliinisuutta, ja olen ehkä hieman bi-utelias suuntautumiseltani. Kiinnostuksen kohteeni ovat pääasiassa feminiinisiä esim. Kosmetiikka, käsityöt jne. mutta toisaalta olen kiinnostunut myös tieteestä ja elektroniikasta, eli stereotyyppisesti ajatellen "miesten jutuista". Ja tällainen epäselvä/ristiriitainen sukupuoliroolikin on kuulemma oire aspergerista.
Tuo on jotain uskomattoman typerää, että olisi muka autismin kirjoon viittaavaa, jos tykkää sekä meikata että ajaa autoa. Veikkaisin, että autisteja keskimäärin vähemmän kiinnostaa yhteiskunnan säännöt siitä, mistä sukupuolensa mukaan saa tykätä.
Lapselleni yritettiin tunkea autismidiagnoosia, koska tykkää "vastakkaisen sukupuolen jutuista", vaikka autismin piirteitä ei ole, mikä todettiin kyllä useammalla testillä. Diagnoosi on aivan muu.
Ja kehtaat vielä jankata vastaan, vaikka et ensin edes tarkistanut tietoa tuosta sukupuolirooliasiasta. Aika noloa. Ap