Minulla on ahmimishäiriö ja "hoidoksi" tarjottiin virkkaamista tai kävelylenkkiä, eli korviketta syömiselle sekä ruokaympyrän opettelua

Onko tiktokissa ahmintaklippejä?

Miten närästys? Lihavaa tuttavaa närästää ja vatsa kuplii lähes päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella suosittelen niitä kävelylenkkejä. Vähentävät ahdistusta, masennusta ym.

Niin ja kävelyllä olet tosiaan poissa jonottelemasta jääkaapille. Onhan sekin totta, että jos siellä kaapeissa on mahdollisimman vähän ahmittavaa, niin mitä sitten ahmit?

Ahmimishäiriöinen kävelee kyllä sinne kauppaan ostamaan ne ahmittavat. Toki siitä on hyvä lähteä, ettei kotona ole ahmittavaa, mutta itse entisenä bulimikkona voin kertoa, että aikoinaan kävelin vaikka keskellä yötä ostamaan herkkuja, jos ahmimispakko iski.

Minä tiedän mistä puhun, koska olen itsekin kärsinyt syömishäiriöistä. Kaikki alkoi syömisen vähentämisellä, kaiken kyttäämisellä, välillä laskin kaloreita 700/ päivä, välillä ahmin jne, näin meni monta vuotta, kunnes pelkästään ahmiminen oli jäljellä, en voinut pitää yhteen aikaan jääkaapissa mitään, koska söin esim ruisleipäpaketin kerralla. No, paras ratkaisu tähän oli laihdutuksen lopettaminen kokonaan ja se, että ei enää kiellä itseltään mitään. Eli antaa itselleen luvan syödä mitä vain. JA täsmäsyöminen, eli syö esim 5 kertaa päivässä riittävästi ruokaa, ei mitään siinä välissä. Kun itseltään ei kiellä mitään ja alkaa syömään säännöllisesti ja lopettaa laihduttamisen, niin aivot voivatkin kääntyä niin, ettei enää olekaan niin voimakasta tarvetta ahmia. Patrick borgilla on hyvä kirja, löydä tie keveään oloon, tms ja myös irene kristerin tunteet ja syöminen kirja on hyvä.

Ravitsemusterapia ainakin on täysin turhaa.

Kaikkiin muihin sairauksiin ehdotetaan lääkehoitoa, paitsi syömishäiriöihin. Eli niin kauan kun on "vain läski", lautasmallista saarnaaminen saa riittää. Varmaan heroiinistakin pääsee parhaiten eroon sillä lailla että lääkäri nuhtelee ankarasti että "jätä ne suonensisäiset huumeet ostamatta ja rupea harrastamaan virkkausta. " Mutta sitten jos lopulta sairastuukin "oikeisiin" sairauksiin, lääkkeet (tai laitteet) uniapneaan, diabetekseen, astmaan, nivelrikkoon, jne annetaan vaikka loppuelämäksi.

3 h välein syöminen on kidutusta. Jää nälkä, huono olo itsestä kun jää nälkä, 5 kertaa päivässä yrittää hillitä itseä ettei ahmiminen ala, tai sitten syö sen verran kuin huvittaa 3 h välein ja lihoo.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku ravitsemusterapeutti katsois mun ostoskärryä, niin nyökyttelisi tyytyväisenä, kunnon ruokaa, ei juuri mitään epäterveellistä (esim sipsiä, karkkia, pizzaa tms.). Mutta sitä terveellistäkin ruokaa voi ahmia. Kattilallinen bolognese pastaa, 8 juustovoileipää, päälle maustamatonta jugurttia ja mysliä. Tää on mun ongelma.

Mulla sama. Ostan ja syön ihan terveellisiä tuotteita, mutta ihan älyttömiä määriä! Välillä oikein hotkin kuin olisi kyseessä viimeinen ateria.

Onkohan hoitotaholla mitään käsitystä syömishäiriöiden juurisyistä?

Sama kun sanoisivat anorektiaa sairastavalle, että syö enemmän, yhtä hyvä ohje.

164 kommentoija jatkaa.. eli ahmimisongelma on täysin päänsisäinen ongelma, ihmiset jotka eivät ole itse syömishäiriöistä kärsineet eivät tajua tätä. Itse olin noina pahimpina aikoina todella ahdistunut ja en todellakaan pystynyt mitenkään lopettamaan ahmimista, jopa kaurahiutaleet tosiaan tuli välillä syötyä sokeriin ja maitoon sekoitettuna. Kerran kävin anonyymien ylensyöjien kokoontumisessa, sieltä voi myös etsiä apua. Mutta itse tajusin, että syömishäiriökäyttäytymiseni johtui sekä kehon näännyttämisestä ( ahmein koska olin näännyttänyt iseäni sitä ennen) että tunteiden turruttamisesta syömisellä. Ei masentanut yhtään kun oli aivan täynnä, oli vaan fyysisesti paha olo. Mutta tosiaan itselläni auttoi ehkä eniten se, että päätin hyväksyä painoni ja sen etten voi ikinä laihduttaa. Vielä nykyisinkin kun tulee ajatuksia siitä että pitää laihduttaa muutama kilo, tämä saattaa laittaa muutamaksi viikoksi syömiset huonompaan suuntaa. Eli ei laihdutusta! Ja se, että sanoin että kaiken ruoan salliminen on tärkeää johtuu siitä, että jos jotain kieltää itseltään, sitä syö kahta kauhemmin. Lautasmalli on itselläni ollut hyvä työväline. Itse kärsin akuutisti syömisongelmista n. 10 vuotta, jonka jälkeen ne ovat pikkuhiljaa lievenneet, nykyisin olen ehkä 80-90% terve. Tuskin syömishäiriöinen saa koskaan täysin terveen papereita.

THL laati kartan ylipainon kehityksestä, varmaan suunnitteilla joitain toimenpiteitä tähän hommaan. Eihän tilanne enää kauan voi tähän suuntaan mennä terveydestä kyse on kutitenkin.

Itselleni ainoa tapa lopettaa ahmiminen on ollut yksinkertaisesti lopettaa niiden ruokien ostaminen, mitkä aiheuttavat ahmimista ja sitten myös syödä terveellisesti, eikä koskaan saa jättää liian isoa väliä ruokailujen välille.

En esimerkiksi voi syödä: Juustoja (tai mitään missä on juustoa, esim pizza, hampurilaiset), jäätelöitä, leipää (siis minkäänlaista leipää).

Voin syödä esim suklaata, jos ostan sitä hyvin pieninä annoksina, sama sipseissä ja karkissa. Mutta koskaan en voi ostaa esim karkkipussia ja ajatella, että syön sitä sitten pitkin viikkoa. Se menee saman tien. 

Tässä kerrotaan ahmimishäiriön hoidosta.

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00819

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella suosittelen niitä kävelylenkkejä. Vähentävät ahdistusta, masennusta ym.

Niin ja kävelyllä olet tosiaan poissa jonottelemasta jääkaapille. Onhan sekin totta, että jos siellä kaapeissa on mahdollisimman vähän ahmittavaa, niin mitä sitten ahmit?

Ahmimishäiriöinen kävelee kyllä sinne kauppaan ostamaan ne ahmittavat. Toki siitä on hyvä lähteä, ettei kotona ole ahmittavaa, mutta itse entisenä bulimikkona voin kertoa, että aikoinaan kävelin vaikka keskellä yötä ostamaan herkkuja, jos ahmimispakko iski.

Sepä vielä, että ahmimiseen ei tarvita mitään erityisiä herkkuja vaan ihan tavallinen ns. terveellinenkin ruoka käy, kun se tunne iskee. Ja onpa tullut kaivettua roskiksestakin jotain homeisia sämpylöitä syötäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella suosittelen niitä kävelylenkkejä. Vähentävät ahdistusta, masennusta ym.

Niin ja kävelyllä olet tosiaan poissa jonottelemasta jääkaapille. Onhan sekin totta, että jos siellä kaapeissa on mahdollisimman vähän ahmittavaa, niin mitä sitten ahmit?

Ahmimishäiriöinen kävelee kyllä sinne kauppaan ostamaan ne ahmittavat. Toki siitä on hyvä lähteä, ettei kotona ole ahmittavaa, mutta itse entisenä bulimikkona voin kertoa, että aikoinaan kävelin vaikka keskellä yötä ostamaan herkkuja, jos ahmimispakko iski.

Sepä vielä, että ahmimiseen ei tarvita mitään erityisiä herkkuja vaan ihan tavallinen ns. terveellinenkin ruoka käy, kun se tunne iskee. Ja onpa tullut kaivettua roskiksestakin jotain homeisia sämpylöitä syötäväksi.

Mä luulin olevani ainut kaivelija!

Kerran otin jopa työpaikan roskista jonkun toisen kanan jämät..

Onko tämäkin geeneissä?

geenit muuttunee 30 vuodessa,ahmintaa ja tunnesyömistä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ajattelit hoidon olevan? Mitä kukaan voi sanoa tehdä kerran viikossa (tai miten usein hoitotahoa tapaatkin) jotta olet seuravan viikon 24/7 ahmimatta? Ei mitään. Voi tarjota neuvoja, miten muuten saada ajan kulumaan ja ajatukset muualle, mutta motivaatio muuttaa omaa käytöstä pitää löytyä sinulta.

 

Asiallista tutkimustietoon pohjautuva apua.

Millään ”motivaatiolla” tai itsensä harhauttamisella ei ole mitään tekemistä ahmimishäiriön hoidossa.

Luin ensin että twerkkaamista eikä virkkaamista :D

Minä valitin terapeutille ahdistusta niin ratkaisuksi tarjottiin villasukat jalkaan ja yrttiteetä. Tämä oli täällä Vastaamossa. Mitään en hyötynyt, mutta tietoni menivät pimeään nettiin. Pistää miettimään...