Lue keskustelun säännöt.
Vitriinikirjahyllyt, pianot, kangaspuut... Joskus kalliita, nyt ongelmajätettä
05.02.2022 |
Mitkä muut kodin tavarat alkavat olla ei-toivottuja ja vaikeasti hävitettäviä?
Kommentit (248)
Vierailija kirjoitti:
Hieman käy sääliksi suuret ikäluokat ja sitä vanhemmat. Ovat aikanaan laittaneet pienen omaisuuden tietosanakirjasarjoihin. Nyt niiden hävittämisestä pitää jopa maksaa.
Minulla oli tietosanakirjasarja, en kuulu suuriin ikäluokkiin. Irrotin kannet kirjoista, kannet vein pahvinkeräykseen, loput paperinkeräykseen. Helppoa, eikä tarvinnut maksaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ilmeisesti sun kuplasi on aika kouluttamatonta jos kuvittelet että kirjahyllyt on out.
Tiedoksi: Eivät ne ole out kuin valcoroskainstatollokansalaisilla.Ei vitriinejä oteta edes kierrätyskeskuksiin.
Kohta nuo vitriini-kirjahyllyt on kuuminta hottia! Muoti menee aina laidasta laitaan.
Ja huojuviin IKEA-pahvivanerikyherryksiin tottuneet alkavat arvostaa kunnon puusta tehtyjä huonekaluja. Sitten niistä vitriinihyllyistä suorastaan kilpaillaan, onhan niissä aitoa nostalgiaa ja lujaa laatua.Mutta ensin pitää jonkun katu-uskottavan julkkiksen kodista semmoinen vilahtaa. Olisiko tuommoista vaikka Koutaniemi/Yaffalla?
Ne kasari-ysärikokonaisuudet oli halpaa lastulevyä. Ei niistä varmaan kovin äkkiä innostuta.
80-90-l. lastulevyhyllyt ovat kyllä laadukkaampia kuin nykylastulevy. Ikean ison kaapin saa heiveröinen sohvaperunakin pystyyn kasattua yksin...
Jossain ulkomailla antikvariaatit myyvät vanhoja, ei-arvokkaita kirjoja niputtain värin mukaan, jos haluaa vaan sisustaa ja somistaa kirjoilla.
Mä voin ottaa kangaspuut, kiitos.
Tällä hetkellä opiston puissa kiikkalainen.
Ja joku ihana vanha vitriinikin menee aina.
Torin myytäviä kun silmäilee tuntuu ongelmajätettä olevan kallax-hyllyt ja vartalopeilit, niitä on myynnissä järjetön määrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ostin juuri Yamahan uuden pianon, vanha vitriinikaappikin löytyy. Mikäli omistaisin isomman talon, kangaspuutkin kelpaisivat. Sukulainen kertoi miten ihanaa on kutoa kangaspuilla ja kuunnella samalla äänikirjoja. Kuulosti ihanan rentouttavalta.
Kyllä minullekin uusi Yamaha kelpaisi, sen sijaan on vain vanha virttynyt Hellas joka ei pysy edes vireessä, eikä sitä kukaan halua.
Minä etsin pitkään pianoa, testailin uusia pikku-Yamahoita, ja päädyin lopulta hankkimaan ison vanhan Hellaksen. Painaa ehkä kaksi kertaa enemmän, mutta on kyllä upea sointi.
Mulla on kanssa 1960-luvulta peräisin oleva Hellas. Ne kestää todellakin iankaiken ja sointi on upea. Niitä Yamahoita en huolisi.
Em tiedä 60-luvun Hellaksesta mutta meidän kasari-Hellas on ainakin surkea. Ei pysy pitkään vireessä, eikä tosiaan kukaan sitä huoli. Kahdesti olen yrittänyt tyrkyttää Roskalava-ryhmässä.
Näitä on ollut paljon myös kouluissa, siksi niitä on paljon tarjolla.
Joka pianomerkillä on kalliimpia ja halvempia malleja, ja niiden mallien sisällä parempia ja huonompia yksilöitä erilaisella käyttö- ja huoltohistorialla.
Keskustelu siitä, onko käytetty Yamaha vai Hellas parempi piano, on yhtä hedelmällistä kuin väittely siitä, onko käytetty Volvo vai Mersu parempi auto - tietämättä, että mitä malleja tai vuosimalleja tai ajokilometrejä ollaan vertailemassa keskenään. Toki on ihmisiä, jotka vannovat jommankumman nimeen.
Ja täytyy myöntää, että Hellas teki 80-luvun hulluina vuosina niin paljon pianoja, että se näkyi halvempien mallien laadussa, ja nyt noista malleista on ylitarjontaa käytettyjen markkinoilla.
Pianokaupassa on vielä sikäli nyrjähtänyt asetelma, että monelle se on sisustuselementti eikä soitin. Musta tai valkoinen piano kuulostaa paremmalta kuin ruskea, vaikka sokkona asia menisi toisin. Jos on valmis tinkimään väristä, voi saada hyvän pianon edullisesti.
T. Huonolla Hellaksella soittoharrastuksen aloittanut, nykyinen hyvän Hellaksen tyytyväinen omistaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman käy sääliksi suuret ikäluokat ja sitä vanhemmat. Ovat aikanaan laittaneet pienen omaisuuden tietosanakirjasarjoihin. Nyt niiden hävittämisestä pitää jopa maksaa.
Minun käy sääliksi meidän ikäluokkamme. Joudumme hankkiutumaan eroon vanhempiemme tavaroista ja kirjoista.
Auts, totta, jos ne ei itse millään raaski luopua niistä. Esim. Valittujen palojen lyhennetyt kirjat. Yih. Niitäkin vielä hyllyissä näkee.
Miksikähän näitä Valittujen Palojen kirjalyhennelmiä haukutaan niin kauheasti? Minä olen aina ollut innokas lukija, ja lapsena ja nuorena luin myös noita lyhennelmiä. Siellä oli paljon oikein hyviä kirjoja. Osan olen myöhemmin lukenut täysimittaisina englanniksi, ja osa on edelleen hyllyssäni sulassa sovussa Dostojevskien kanssa. Sieltä saatan niitä valita, jos haluan jotain tuttua ja helppoa luettavaa.
Samaa ihmettelen. Mitä vikaa on kirjalyhennelmissä?
Niitä ei huolita mihinkään, ei edes kierrätyskeskuksiin.
Mutta edelleen mietityttää, miksi ihmisiä niin paljon kauhistuttaa, että jollakulla on niitä ”edelleen” hyllyssään. Ei teidän tarvitse minun kuolinpesääni putsata, eikä toivottavasti kenenkään muunkaan vuosikymmeniin.
No ei ne sun olekaan ongelma mulle, mutta mun vanhempien ja appivanhempien kokoelmat on 😛
Ilmeisesti jonkun pyllyä kuitenkin kivistävät Kirjavaliot yleensä, kun ne tuntuvat aina sisustuskeskusteluissa keräävän alapeukkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miettikää 5-10 vuoden päähän; halutaan varmasti eroon paljuista, kylpyammeista, pihatrampoista, bohojutuista, sormipaneelista, makrameeräpellyksistä, pienraanuista, islantilaisneuleista, airfryereistä, läskipyöristä...
Vierailija kirjoitti:
No miettikää 5-10 vuoden päähän; halutaan varmasti eroon paljuista, kylpyammeista, pihatrampoista, bohojutuista, sormipaneelista, makrameeräpellyksistä, pienraanuista, islantilaisneuleista, airfryereistä, läskipyöristä...
Aivan! Täällä palstalla kimpassa mietitään että miten trampan saa muilutettua osissa jäteastiaan ja kysellään miksei kukaan osta huutiksessa islantilaisneuletta lankojen hinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei näe seinillä ryijyjä, täkänöitä yms perinnejuttuja mitä ennen vanhaan oli joka kodissa. Halvallahan ne on tehty kun on itsetehtyjä, mutta jos työmäärässä mitataan niin arvokkaitahan ne on.
Itse asiassa hienot ryijyt ovat taas trendikkäitä.
Hassua, olen aina inhonnut timantti kirjahyllysarjaa vitriineineen. Lapsuudessani 90-luvulla niitä oli kaikilla, puun värisinä tai valkoisena. Nyt asun ihanassa 90-luvun omakotitalossa jonka ostimme vuosi sitten, ja aloin miettimään, mikä sopisi tähän talon henkeen ja mittasuhteisiin parhaiten. Mieleen tuli valkoiset timanttikirjahyllyt ja pikkuhiljaa olen alkanut tosissani miettimään ottaisinko roskalavaryhmästä vastaan sellaisen :D kotoisuutta voisi lisätä ainakin ja uskoisin että voisi näyttää yllättävän hyvältä meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No miettikää 5-10 vuoden päähän; halutaan varmasti eroon paljuista, kylpyammeista, pihatrampoista, bohojutuista, sormipaneelista, makrameeräpellyksistä, pienraanuista, islantilaisneuleista, airfryereistä, läskipyöristä...
Nuo tietosanakirjat ja kirjahyllyt ovat jostain 60-80-luvuilta, eli yli 30-60 vuotta vanhaa tavaraa. Ne joutuu varmaan kertaalleen vippaamaan roskiin, mutta en nyt kovin pilkallisesti suhtautuisi, jos tämänkin ketjun kirjoittajila on jo 30-50-vuotiaana ties kuinka mones sisustuskierros menossa. Tavarasirkusta pyöritetään ja haalitaan milloin tähtipeittoja, sisustustikkaita, boho-krääsää, printtitauluja jne jne, kunnes taas ne alkavat näyttää vähän epäajanmukaisilta ja ei kun kauppaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just ostettiin uusi vitriinikirjahylly. Miehen palkinnot ei mahtuneet edellisiin.
Mitäs jos sanoisin että niiden peruskoulun harrastusryhmässä saatujen pokaalien esitteleminen on pikemminkin noloa kuin siistiä? Yhden voi jättää näkyville, eräänlaiseksi muistoksi, mutta muut kannattaa kärrätä varastoon. Töttöröö, tilaa tuli kuin itsestään ja varsinaiset arvokisamitalitkaan eivät enää huku krääsän alle.
Ei kestä kiittää.Konmaritus aivopesu mennyt näköjään perille.
Onneksi mulla ei ole kilpaurheilevaa miestä 🙏 En kyllä sietäisi mitään palkintokaappeja kodissani, ne on niin korneja. Appiukolla oli olkkarissa vitriinikaappi, missä oli kaikki sen palkintokipot, kupit, lautaset, lusikat ja mitalit. Säälin anopoia, kun joutui sitä katsomaan.
Ootsä sitä mieltä, että jos ottaa mallia sisustusblogista, ja ostaa tismalleen kaiken sellaista toisiinsa sopivaa soopaa, merkityksetöntä rihkamaa, jolla ei ole mitään tunnearvoa, niin sitten on hyvä koti? Kyllä mauttomuuten huippu on se, että ihmisellä ei ole sen vertaa mitään omaa, että imaisee heti markkinavoimien tarjoamat tyylisuunnat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tasokkaan antiikkipintakäsitellyn ja valkoisen kaapin kirjahyllyksi eli tavaroiden säilytykseen joista vain pieni osa kirjoja ja nuotteja. Onko sinulla sellainen vitriinikaappi, että siitä saisi tämmöisen? Ruvetkaa antiikkikäsittelemään vitriinikaappejanne jos haluatte päästä niistä eroon. Netissä tämmöisten vitriinikaappien hinta lähes 1000 euroa...
Miten tekisin kaiken maailman maalausteni kanssa? Ne ovat tällä hetkellä rullalla eikä ole mitään näyttelyitä tiedossa, mutta vievät hirveästi tilaa kämpässä... ei siis ole edes ateljeetilaa missään...
Miksi minä siis maalaan kun se tuottaa vain epämääräisen määrän roskamaalauksia ja -piirustuksia??? Haluan kuitenkin maalata kehittyäkseni paremmaksi 'taulumaalariksi'... Toisaalta ajattelen, että maailma on niin täynnä roskamaalauksia, että yhtään ainuttakaan ei kannata tehdä tänne lisää... Vain sellaiset maalaukset ovat arvokkaita, jotka panevat ihmisen rauhoittumaan ja antaa hyvän mielen katsojalle... ja toimii jonkun huoneen sisustuselementtinä... ehkäpä pirteänä väripilkkuna...
Tämän ongelmani ratkaisuksi olen tullut siihen tulokseen, että haluaisin ihmisiltä kuvia, joista haluaisivat taulun, joka toimisi sisustuselementtinä heidän kodissaan... pitäisi saada kolmen suosikkivärin ehdotuskin heiltä eli lempivärejä ja värejä, jotka sopivat kotinsa sisustukseen...
Haluaisin myös tehdä jonkinlaisia perhemuotokuvia eli kuvia, joissa useita perheenjäseniä tai ystäviä, jotka ovat kuvistani tunnistettavissa... vaikka eivät ole mitään valokuvatyyppisiä muotokuvia...
Kaikki tämän maalaushomman ja -harrastuksen tulosko menee sitten roskikseen kun aika minut jättää... Jotain ehdotuksia, mitä tehdä tämmöiselle piirustus- ja maalausharrastuksesta tuleville töille??? Olisiko joku hyvä ehdotus... Olen dokumentoinut tekeleitäni, mutta sekin on sattumapeliä... eli riski, että lopulta päätyy kaatopaikalle...
Kierrätyskeskukseen roudasin siivoamani kuolinpesästä ties mitä tavaraa... kirjoja suuri määrä Pelastusarmeijalle... Sitten toinen satsi kaatopaikalle... Huonekaluja ei juuri kukaan ota vastaan joten erään 100 vuotta vanhan sohvakaluston sain lahjoitettua koulutukseen kun sellainen sopiva löytyi... Mutta Kierrätyskeskus otti jopa muotokuvani... eli missähän pärstäkuvani nyt pyörii???
Olen siis kovin tietoinen siitä, että mitään täyttä roskaa ei tänne maapallolle voi tuottaa enempää pyörimään ihmisten pieniin kotitiloihin... tästä syystä yritän myös dokumentoida kaiken minkä teen ja samalla tehdä oman oppimisprosessini ainakin itselleni mielenkiintoisemmaksi...
Miten saisin ihmiset lähettämään minulle kuvia piirustusten- ja maalausten harjoitusmateriaaliksi... toisinaan joku harrastajamaalarikin tuottaa arvokaita töitä... Teet suuri määrä töitä ja joku niistä on sattumalta mielenkiintoinen ja hyvä... mutta tämmöinen on pelkkää sattumapeliä... en tykkää yhtään...
Haluaisitko itsellesi taulun omasta motiivistasi, jonka tekemiseen itsekin siis osallistut ainakin jonkin verran??? Minä tekisin - yrittäisin tehdä - ihan ILMAISEKSI... vain mieluiset työt saavat jäädä elämään tänne maapallolle - muut menkööt roskikseen!!! Ja ihan hirveetä jos roskikseen pantavat jutut ovat vielä ongelmajätettäkin???
paintersgallery.blogspot.com / artworkbyig.blogspot.com
Terveisin,
Hullu maalariyrittäjä
P.S. Allekirjoitan näin niin ei kenenkään tarvitse huutaa, että olet jättänyt lääkesienet ottamatta...
Mitä tekee tauluilla joille ei ole mitään säilytyspaikkaa tai selvää tarvetta?
Hyvin sanottu! Itsekin pohdin, mitä hyötyä on tehdä käsitöitä (no omaksi iloksi!), kun ne jäävät sitten asuntoon pyörimään.
Joku sekatori, jossa myytäisiin ihmisten tuotoksia, voisi olla ihan hyvä ratkaisu. Villasukkia, koristeommeltyynyjä, mattoja, tauluja, veistoksia, lasimaalauksia, puutöitä, metallitöitä...
Tehty esine on olemassa ja johonkin se pitäisi laittaa. Tämä on tosiaan vähän ongelmallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman käy sääliksi suuret ikäluokat ja sitä vanhemmat. Ovat aikanaan laittaneet pienen omaisuuden tietosanakirjasarjoihin. Nyt niiden hävittämisestä pitää jopa maksaa.
Minun käy sääliksi meidän ikäluokkamme. Joudumme hankkiutumaan eroon vanhempiemme tavaroista ja kirjoista.
Auts, totta, jos ne ei itse millään raaski luopua niistä. Esim. Valittujen palojen lyhennetyt kirjat. Yih. Niitäkin vielä hyllyissä näkee.
Miksikähän näitä Valittujen Palojen kirjalyhennelmiä haukutaan niin kauheasti? Minä olen aina ollut innokas lukija, ja lapsena ja nuorena luin myös noita lyhennelmiä. Siellä oli paljon oikein hyviä kirjoja. Osan olen myöhemmin lukenut täysimittaisina englanniksi, ja osa on edelleen hyllyssäni sulassa sovussa Dostojevskien kanssa. Sieltä saatan niitä valita, jos haluan jotain tuttua ja helppoa luettavaa.
Luin lyhelmänä ala-asteella kirjan noista Valittujen Palojen kirjasta, kun piti joku lukea 😁
Vanhat tietokirjasarjat tulevat vielä olemaan arvossaan tänä sensuurin aikakautena. Katsokaa huviksenne, monesta asiasta ei enää netistä löydy sitä tietoa mitä näissä kirjoissa on.
Minun vanhempani jäivät muuttotappiopaikkakunnalle asumaan. Vasta, kun isän kunto yhtökkiä heikkeni, tajusivat laittaa talon myyntiin.
Maaseudulla ei kauppa käy ja taloa myyntiin monta vuotta.
Muuttaminen oli tapetilla koko ajan ja me lapset aina saatiin mukanamme kaikkea soopaa. Sanoin äidille viedään kirppikselle. Joka krt lähti kymmeniä kestokassillisia tavaraa, joskus joku pieni huonekalukin.
Talo lopulta myytiin 19 000 eurolla. Iso omakotitalo.
Vanhemmat muuttivat tosi kivaan asoon, jossa on julkinen vieressä.
Muuttokin maksoi, otettiin paku viikonlopuksi ja pari krt saatiin väliä ajella.
Onneksi !!! karsittiin vuosia.
Itselläni ei ole vst ongelmaa. Olen lähes minimalisti
Niin, ollaankohan me täällä Suomessakin sitten joskus samanlaisia asujia kuin Japanissa, että kaupunkiasunto on 15 neliötä ja kaikki omaisuus mahtuu siihen - katosta lattiaan. Vain pakolliset tavarat.
Maaseudulla on isoja tyhjiä omakotitaloja.
Vierailija kirjoitti:
Flyygeliä olen toivonut ja sille olisi paikkakin, mutta hinnan takia vielä hankkimatta. Enkä tyydyn toistaiseksi second hand pianoon.
Second hand pianokin voi olla erinomainen ja voi jopa olla flyygelimäinen ääni. Onko sinulla ostoilmoitusta ja jos niin missä? Missä päin asut itse?
No ei ne sun olekaan ongelma mulle, mutta mun vanhempien ja appivanhempien kokoelmat on 😛