Vitriinikirjahyllyt, pianot, kangaspuut... Joskus kalliita, nyt ongelmajätettä
Mitkä muut kodin tavarat alkavat olla ei-toivottuja ja vaikeasti hävitettäviä?
Kommentit (248)
Oikeastikko ihmisten oma maku on juuri se, mikä nyt on muotia?
Minä olen neljäkymmentä, ja minulla on jo 10 vuotta ollut mummolasta peritty tummanruskea kirjahylly, sellainen kasarijuttu juurikin. On vitriiniä ja kaappia ja avohyllyä. Minusta se on jopa sievä, sopii hyvin tällaiseen vanhaan taloon. Ryijyt ovat nyt muodikkaita, kauniitahan ne on aina olleet.
Vitriinit on käytännöllisiä, minulla niissä on kirjoja, tai jotain tavaroita, esim. Lankoja tai astioita. Ei niin pölyynny, kun on ovien takana suojassa.
Jos osaisin soittaa, minulla olisi tietysti piano.
Kangaspuut ottaisin heti, jos jostakin saisin!
Ei meidän suvussa ole yhdestäkään kuolinpesästä heitelty tavaraa roskiin, kaikelle on löytynyt ottajansa. Tosin kukaan ei sisustakaan minimalistisesti tai valkoisesti, jokaisella on oma maku ja tyyli.
Tällä hetkellä suvun naisten mielestä ihanimmat ovat mummon ruusukuvioiset, kultareunaoset astiat. Ei mitkään arabiat edes, mutta voi kuinka kauniit ne ovat, ja niissä on tosi kivat tarjoiluastiat, oikea juhla-astiosto siis. Ja nätit siellä vitriinissä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman käy sääliksi suuret ikäluokat ja sitä vanhemmat. Ovat aikanaan laittaneet pienen omaisuuden tietosanakirjasarjoihin. Nyt niiden hävittämisestä pitää jopa maksaa.
Minun käy sääliksi meidän ikäluokkamme. Joudumme hankkiutumaan eroon vanhempiemme tavaroista ja kirjoista.
Auts, totta, jos ne ei itse millään raaski luopua niistä. Esim. Valittujen palojen lyhennetyt kirjat. Yih. Niitäkin vielä hyllyissä näkee.
lmao mitä väliä? Kun aika omistajasta jättää niin roskiin vaan. Luuletko että tämänpäivän vanhuksetkaan säästi omien edeltäjiensä roinaa?
Tämän päivän vanhusten edeltäjillä ei ollut mitään mitä säästää. Kaikki pienet ansiot oli käytetty ruokaan ja asumiseen, tuskin jäi edes käyttökelpoista vaatetta jälkeen.
Mulla on kirjoja vitriineissä ja myös avohyllyissä. Kaikki yhtä ja samaa Iskun sarjaa, jossa voi vaihdella avohyllyihin haluamallaan tavalla lasi- tai umpiovia.
Olisi ihanaa omistaa piano tai jopa flyygeli, mutta valitettavasti ei ole tilaa... ehkä jonain päivänä vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman käy sääliksi suuret ikäluokat ja sitä vanhemmat. Ovat aikanaan laittaneet pienen omaisuuden tietosanakirjasarjoihin. Nyt niiden hävittämisestä pitää jopa maksaa.
Minun käy sääliksi meidän ikäluokkamme. Joudumme hankkiutumaan eroon vanhempiemme tavaroista ja kirjoista.
Miksi? Luin juuri englantilaisesta jonka suku on asuttanut samaa maatilaa 1000 (tuhat) vuotta ja talo oli sisustettu ihanilla antiikkisilla huonekaluilla.
Suomessa kaiken pitaa olla taman vuoden muotia tai joutuu roskikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman käy sääliksi suuret ikäluokat ja sitä vanhemmat. Ovat aikanaan laittaneet pienen omaisuuden tietosanakirjasarjoihin. Nyt niiden hävittämisestä pitää jopa maksaa.
Minun käy sääliksi meidän ikäluokkamme. Joudumme hankkiutumaan eroon vanhempiemme tavaroista ja kirjoista.
Auts, totta, jos ne ei itse millään raaski luopua niistä. Esim. Valittujen palojen lyhennetyt kirjat. Yih. Niitäkin vielä hyllyissä näkee.
lmao mitä väliä? Kun aika omistajasta jättää niin roskiin vaan. Luuletko että tämänpäivän vanhuksetkaan säästi omien edeltäjiensä roinaa?
Tämän päivän vanhusten edeltäjillä ei ollut mitään mitä säästää. Kaikki pienet ansiot oli käytetty ruokaan ja asumiseen, tuskin jäi edes käyttökelpoista vaatetta jälkeen.
Bullshit. Ei kaikki olleet koyhia.
Vierailija kirjoitti:
No joo, oikeastaan palkintovitriinit olkkarissa on vielä nolompaa kuin ne pölyttyviä matkamuistoja ja valittuja paloja notkuvat hyllyt 😀
Vitriinissä on lasiesineitä ym. designiä. Onko sekin noloa? Eikö saisi olla mitään kaunista kotona.
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani jäivät muuttotappiopaikkakunnalle asumaan. Vasta, kun isän kunto yhtökkiä heikkeni, tajusivat laittaa talon myyntiin.
Maaseudulla ei kauppa käy ja taloa myyntiin monta vuotta.
Muuttaminen oli tapetilla koko ajan ja me lapset aina saatiin mukanamme kaikkea soopaa. Sanoin äidille viedään kirppikselle. Joka krt lähti kymmeniä kestokassillisia tavaraa, joskus joku pieni huonekalukin.
Talo lopulta myytiin 19 000 eurolla. Iso omakotitalo.
Vanhemmat muuttivat tosi kivaan asoon, jossa on julkinen vieressä.
Muuttokin maksoi, otettiin paku viikonlopuksi ja pari krt saatiin väliä ajella.
Onneksi !!! karsittiin vuosia.
Itselläni ei ole vst ongelmaa. Olen lähes minimalisti
Mutta miltä se tuntui vanhemmista, kun piti kesken elämän luopua kaikesta ja valmistautua kuolemaan niin, ettei olisi sitten vaivaksi minimalistilapselleen?
Olisi ihanaa omistaa piano tai jopa flyygeli, mutta valitettavasti ei ole tilaa... ehkä jonain päivänä vielä.[/quote]
Sähköinen piano tai kosketinsoitin on kätevämpi, tarvitsee vain jalustan, ei tarvitse virittää tai huoltaa, voi soittaa kuulokkeilla tarvittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Sitten aiheeseen: 70-luvun valesokkelitalo.
Koittakaapas saada kaupaksi missään vähän syrjäisemmässä. Plussaa jos on salaojat ja muut remontit tekemättä.
Mihis tuon 70-luvun valekikkelimiehen veis. Kuntoremontti tekemättä ja kattopellit harvassa.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei näe seinillä ryijyjä, täkänöitä yms perinnejuttuja mitä ennen vanhaan oli joka kodissa. Halvallahan ne on tehty kun on itsetehtyjä, mutta jos työmäärässä mitataan niin arvokkaitahan ne on.
Vierailija kirjoitti:
Hieman käy sääliksi suuret ikäluokat ja sitä vanhemmat. Ovat aikanaan laittaneet pienen omaisuuden tietosanakirjasarjoihin. Nyt niiden hävittämisestä pitää jopa maksaa.
Minun pitää hankkia kirjahylly, ehkä mieluummin lasitettu kirjakaappi. 2 matalaa pikkuhyllyä ja osri pikkukaappia täynnä kirjoja
Ostin muuten lapsuuteni rakkaan tietosanakirjasarjankin omakseni kirpparilta.
Vierailija kirjoitti:
Hieman käy sääliksi suuret ikäluokat ja sitä vanhemmat. Ovat aikanaan laittaneet pienen omaisuuden tietosanakirjasarjoihin. Nyt niiden hävittämisestä pitää jopa maksaa.
Historiasta kiinnostuneille vanhat tietosanakirjat ovat ihan kiinnostavia siinä mielessä, että ne kertovat julkaisuajankohtansa maailmasta ja siitä, mitä pidettiin tärkeänä. Aina joskus niistä myös löytyy jotain sellaista, mistä ei niin helposti löydy tietoa netistä. Mutta joo, onhan aika ajanut niistä ohi.
Ostin n. kympillä keittiön 70- luvun vitriinin ja maalasin mattavalkoiseksi. Tuli nätti, tosin nyt on kahdessa osassa, kun tarvitsin kaappia ja tasoq.
Mutta siis vitriinit toimivat ihan hyvin kun maalaa.
Vierailija kirjoitti:
Ostin n. kympillä keittiön 70- luvun vitriinin ja maalasin mattavalkoiseksi. Tuli nätti, tosin nyt on kahdessa osassa, kun tarvitsin kaappia ja tasoq.
Mutta siis vitriinit toimivat ihan hyvin kun maalaa.
*tasoa.
Minä kyllä paljon mieluummin pidän kirjat vitriinissä kuin avohyllyssä, kerää paljon vähemmän pölyä niin. Melkein kaikilla tutuillani on kyllä jonkinlainen kirjahylly...
Minulla on Myrna-astiasto kunniapaikalla olohuoneen vitriinissä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman käy sääliksi suuret ikäluokat ja sitä vanhemmat. Ovat aikanaan laittaneet pienen omaisuuden tietosanakirjasarjoihin. Nyt niiden hävittämisestä pitää jopa maksaa.
Minun käy sääliksi meidän ikäluokkamme. Joudumme hankkiutumaan eroon vanhempiemme tavaroista ja kirjoista.
Auts, totta, jos ne ei itse millään raaski luopua niistä. Esim. Valittujen palojen lyhennetyt kirjat. Yih. Niitäkin vielä hyllyissä näkee.
lmao mitä väliä? Kun aika omistajasta jättää niin roskiin vaan. Luuletko että tämänpäivän vanhuksetkaan säästi omien edeltäjiensä roinaa?
Tämän päivän vanhusten edeltäjillä ei ollut mitään mitä säästää. Kaikki pienet ansiot oli käytetty ruokaan ja asumiseen, tuskin jäi edes käyttökelpoista vaatetta jälkeen.
Sitä suuremmalla syyllä ne vähäiset tavarat ovat aarteita, varsinkin pohjoisessa, jossa Lapin sodan jäljiltä oli vielä vähemmän säästettävää kuin muualla. Tai niillä, joiden edeltäjät lähtivät evakkoon ja ottivat mukaan vain sen, mitä jaksoivat kantaa. Aika rumaa sanoa sitä tavaraa roinaksi.
Todella järjetöntä heittää roskiin sellaista, joka olisi jollekin toiselle käyttökelpoista ja tarpeellista. Nykyään lahjoittaminen ja kierrättäminen on tehty todella helpoksi.
Toki se voisi olla vielä helpompaa siten, että olisi kaatopaikkojen kupeessa ja muissa vastaavissa "ota tästä"-halli. Meillä on suurin osa olohuoneen huonekaluista jostakin roskalavalta pelastettuja tai ainakin edellisen omistajan hylkäämiä. Ei mikään sisustuslehden mallihuone, mutta täysin toimiva lapsi- ja koiraperheelle, jossa ei kuitenkaan mikään kestä pitkään ehjänä.
Vierailija kirjoitti:
Hassua, olen aina inhonnut timantti kirjahyllysarjaa vitriineineen. Lapsuudessani 90-luvulla niitä oli kaikilla, puun värisinä tai valkoisena. Nyt asun ihanassa 90-luvun omakotitalossa jonka ostimme vuosi sitten, ja aloin miettimään, mikä sopisi tähän talon henkeen ja mittasuhteisiin parhaiten. Mieleen tuli valkoiset timanttikirjahyllyt ja pikkuhiljaa olen alkanut tosissani miettimään ottaisinko roskalavaryhmästä vastaan sellaisen :D kotoisuutta voisi lisätä ainakin ja uskoisin että voisi näyttää yllättävän hyvältä meillä.
Epäilen, että et löydä. Niistä suuri osa on ehtinyt päättää päivänsä, jos ei ole sattunut olemaan harvinaisen hyvässä kodissa. Olen joutunut luopumaan omastani raskain sydämin, kun ei pysynyt enää koossa ja näistä parista viimeisestä osasta pidän kyllä huolta. Ne ovat kokeneet aika monta muuttoa, mikä on ehkä lyhentänyt osien ikää.
Vierailija kirjoitti:
Hieman käy sääliksi suuret ikäluokat ja sitä vanhemmat. Ovat aikanaan laittaneet pienen omaisuuden tietosanakirjasarjoihin. Nyt niiden hävittämisestä pitää jopa maksaa.
Huomaa kyllä että koristeeksi vain hommasivat tietosanakirjansa kun älliä ei päähän tullut niistä kalliista sarjoista huolimatta.
Julkinen? Liikennekö?