Lue keskustelun säännöt.
Vitriinikirjahyllyt, pianot, kangaspuut... Joskus kalliita, nyt ongelmajätettä
05.02.2022 |
Mitkä muut kodin tavarat alkavat olla ei-toivottuja ja vaikeasti hävitettäviä?
Kommentit (248)
Vierailija kirjoitti:
Viekää ihmeessä vaihtopisteelle! Tai pyytäkää että sellainen vaihtokärry/hylly laitetaan, jos ei ole.
Kirjastojen vaihtohyllyjäkään ei käsittääkseni ole tarkoitettu ihan kaikenlaisille painotuotteille. Ei sinne pidä raahata vanhoja tietosanakirjasarjoja, yhdistysten ikivanhoja 50-vuotishistoriikkeja tai ilmaisesitteitä, kuten olen joskus nähnyt. Ne jäävät vain kirjaston hävitettäväksi lopulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua, että kun tavara alkaa olla "tarpeeksi vanhaa", se muuttuu taas arvotavaraksi sisustajalle. Ehkä juuri nyt jotkut kasarivitriinit ovat ongelmajätettä, mutta saapa nähdä 20v päästä. Nyt kun mennään 50-70-luvun kalusteisiin, niin näistähän suorastaan kilpaillaan. Me saimme isovanhempien talosta aivan upeita pinnatuoleja, lipastoja, ikivanhoja ompelukoneita jne. persoonallista tavaraa, joten ehkäpä jossain vaiheessa nuo vitriinitkin jne alkavat taas miellyttää nykysisustajan silmää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä wsoy:n tietokirjasarja arvokkaassa tummassa vitriinissä on kuin rahaa panisi pankkiin! Silloin ei jää kädettömäksi kuten nykynuoriso älyhärpäkkeiden kanssa, kun pitää katsoa sähkökatkon aikana montako markkaa on Neuvostoliiton vaihtotase tai mikä se Tsekkoslovakian pääkaupunki taas olikaan.
Viisauden sanoja! Luin lukioaikana 90-luvulla vanhempieni koko tietosanakirjasarjan (vuodelta 1967) ja opin mm. että heisimadot ovat vielä yleisiä etenkin Pohjois-Savossa. Asuin Kuopiossa :-D
Pianohan on ihan mahtava juttu asunnossa, jos on tilaa. Voi itse soitella - aikuinenkin oppii hyvin. Illanvietoissa voi tulla upeita, kun joku osaa soittaa tai vaikkei niin osaisikaan :) Piano asunnossa ei siis merkitse vakavaa soittoharrastusta välttämättä.
Vitriinikirjahyllyn voi laittaa esim. keittiön tyhjälle seinälle ja sinne astioita yms. esille, jos haluaa sisustaa vähän epäsovinnaisemmin ja hylly on siihen sopiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman käy sääliksi suuret ikäluokat ja sitä vanhemmat. Ovat aikanaan laittaneet pienen omaisuuden tietosanakirjasarjoihin. Nyt niiden hävittämisestä pitää jopa maksaa.
Minun käy sääliksi meidän ikäluokkamme. Joudumme hankkiutumaan eroon vanhempiemme tavaroista ja kirjoista.
Joo, tavarathan tärkeintä ihmissuhteissa ovat.
Minulla on fiksu 86-vuotias isä. Vei tällä viikolla autokuorman romujaan jäteasemalle. Saattoi mennä Kalle Päätalon elämäkertakin siinä :D
Minulla on kangaspuut olohuoneen nurkassa ja revin kuteeksi vanhoja lakanoita. Josko pääsisin pian paukuttamaan niistä sokeripalamattoa.
Pianon annoin pois muuttaessa. Jos joskus uuden hankin, se on sähköpiano, jota soitan luurit päässä. Ei tee mieli esittää puutteellista osaamistani naapureille :D eikä täällä onneksi muitakaan amatöörimuusikoita asu.
Sähköpiano vie vähemmän tilaa ja kulkee kätevämmin mukanakin, kun en ajatellut loppuikääni tässä asua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä wsoy:n tietokirjasarja arvokkaassa tummassa vitriinissä on kuin rahaa panisi pankkiin! Silloin ei jää kädettömäksi kuten nykynuoriso älyhärpäkkeiden kanssa, kun pitää katsoa sähkökatkon aikana montako markkaa on Neuvostoliiton vaihtotase tai mikä se Tsekkoslovakian pääkaupunki taas olikaan.
Viisauden sanoja! Luin lukioaikana 90-luvulla vanhempieni koko tietosanakirjasarjan (vuodelta 1967) ja opin mm. että heisimadot ovat vielä yleisiä etenkin Pohjois-Savossa. Asuin Kuopiossa :-D
Eikäs noita ole mielletty jopa eräänlaisiksi lemmikeiksi 😬 ,”elomato”
Vierailija kirjoitti:
paintersgallery.blogspot.com
Terveisin,
Hullu maalariyrittäjä
Hei sinä maalariyrittäjä, olet kirjoitellut muihinkin ketjuihin. Minä itseasiassa tykkäsin kovasti siitä kuvasta, jossa oli kolme naista viivapiirroksena. Tarkoitan etenkin sitä alempaa kuvaa, jossa luki "move the pictures on some better paper". Siinä ne kolme hahmoa ovat tosi kivalla tyylillä tehtyjä. Jos pystyt piirtämään paljon tuohon tapaan, niin suosittelen ihan vakavissani, että harkitset niiden myymistä esim. Etsyssä ns. printables -versioina. Eli et myy paperikuvia, vaan ostajat voivat ladata niitä suoraan omalle koneelleen ja printata itse minkä kokoisena haluavat. Niistä voi tehdä kortteja tai isoja julisteitakin.
Oletko tietoinen tällaisesta mahdollisuudesta? Kannattaa ottaa selvää.
Tsemppiä sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä wsoy:n tietokirjasarja arvokkaassa tummassa vitriinissä on kuin rahaa panisi pankkiin! Silloin ei jää kädettömäksi kuten nykynuoriso älyhärpäkkeiden kanssa, kun pitää katsoa sähkökatkon aikana montako markkaa on Neuvostoliiton vaihtotase tai mikä se Tsekkoslovakian pääkaupunki taas olikaan.
Viisauden sanoja! Luin lukioaikana 90-luvulla vanhempieni koko tietosanakirjasarjan (vuodelta 1967) ja opin mm. että heisimadot ovat vielä yleisiä etenkin Pohjois-Savossa. Asuin Kuopiossa :-D
Mä luin Otavan Pientä tietosanakirjaa 1-4. Muistan ulkoa selkien merkinnät: A-Hollanti, Hollo-Louvre, Lovat-Sandelin, Sandels-Öölanti.
Sarja on v. 1952 ja sen mukaan heisimadot ovat yleisiä Suomessa ja Itämeren-maissa (kirjoitettu näin). Mulla on kirjahyllyä naapurin vastainen väliseinä täynnä ja kirjoja hylly täynnä. Hyvä äänieriste ja akustiikan parantaja.
Ap:lla on vähän väärä käsitys nyt siitä, mitä ongelmajäte on.
Kyseiset tavarat voivat olla jätettä mutta eivät ongelmajätettä.
Puumateriaalit ja lastulevymateriaalit kierrätetään jäteasemalla puumateriaaleina. Ei suinkaan ongelmajätteinä.
Toki kiva jos löytyy uusi omistaja mutta jos ei, materiaalit kierrätetään.
Ongelmajäte on asia erikseen.
Käytännössä ainoa asia mitä ei voi kierrättää on lasikuitu, sementti, keramiikka ja posliini mitkä päätyvät ”kaatopaikalle” maantäytteeksi.
Suosittelen käymään tutustumassa paikallisella kierrätysasemalla! 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman käy sääliksi suuret ikäluokat ja sitä vanhemmat. Ovat aikanaan laittaneet pienen omaisuuden tietosanakirjasarjoihin. Nyt niiden hävittämisestä pitää jopa maksaa.
Minun käy sääliksi meidän ikäluokkamme. Joudumme hankkiutumaan eroon vanhempiemme tavaroista ja kirjoista.
Ette joudu jos luovutte perinnöstä.
Joku perikunta roudasi niitä palkintopokaaleja laatikollisen hyväntekeväisyyskirpparille, missä ajottain auttelen. Mitä ihmettä niillä tekee? Ne oli tyyliin kolmas palkinto perähikiän ikämieshiihdoista ja hirvenammunnan paikallisseuran voitto yms. Lopetettiin sen kirppari, kun ei jaksettu olla romun kaatopaikka. Kirjoista 5 % meni, loput olivat jätettä. Kokeiltiin "ota tästä mitä haluat ja maksa jos jaksat laatikkoa", osa otti, mutta ei maksanut vaan toi vielä enemmän tilalle, joten se laatikko oli lopussa täydempi kuin alussa. Kirjat, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, menettävät arvonsa vuosien mittaan. Itse luen paljon, mutta nykyään tyydyn kirjastoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsilaukut ovat aivan turhia, ei niitä pitäisi kenenkään tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Valokuva-albumeja ei enää tehdä ja itsellä niitäkin on kirjahyllyssä useita.
Kyllä valokuva-albumeita myydään edelleen esimerkiksi Tokmannilla ja Prismassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hassua, että kun tavara alkaa olla "tarpeeksi vanhaa", se muuttuu taas arvotavaraksi sisustajalle. Ehkä juuri nyt jotkut kasarivitriinit ovat ongelmajätettä, mutta saapa nähdä 20v päästä. Nyt kun mennään 50-70-luvun kalusteisiin, niin näistähän suorastaan kilpaillaan. Me saimme isovanhempien talosta aivan upeita pinnatuoleja, lipastoja, ikivanhoja ompelukoneita jne. persoonallista tavaraa, joten ehkäpä jossain vaiheessa nuo vitriinitkin jne alkavat taas miellyttää nykysisustajan silmää.
Kokopuuta, valurautaa, terästä, hienoa, toimivaa ja öljyttyä tai huollettavissa olevaa mekaniikkaa. Oli esine miltei mikä tahansa aikansa tarpeeseen tehty niin ottajia ja ostajiakin löytyy. Joukko ei ole suuri mutta on olemassa eikä katoa ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouduin maksamaan 400, että veivät laadukkaan pianon pois.
Maksoit siitä, että annoit ilmaiseksi pois ?
Piano kestää ihmisiän ja pidempäänkin huollettuna. Miksi et antanut ilmaiseksi pois, joku varmasti olisi mielellään ottanut, ilmoitus Tori.fi ei maksa mitään ?
Meillä ainakin oli muuton yhteydessä suuri ongelma hankkiutua eroon vanhasta, hyväkuntoisesta pianosta. Lopulta useamman kuukauden ilmoittelun ja kyselyn jälkeen yksi perhe suostui sen ilmaiseksi noutamaan, ja hekin olisivat luultavasti luopuneet leikistä, jos olisivat tajunneet valmiiksi, miten painava ja hankala liikutella se oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä wsoy:n tietokirjasarja arvokkaassa tummassa vitriinissä on kuin rahaa panisi pankkiin! Silloin ei jää kädettömäksi kuten nykynuoriso älyhärpäkkeiden kanssa, kun pitää katsoa sähkökatkon aikana montako markkaa on Neuvostoliiton vaihtotase tai mikä se Tsekkoslovakian pääkaupunki taas olikaan.
Viisauden sanoja! Luin lukioaikana 90-luvulla vanhempieni koko tietosanakirjasarjan (vuodelta 1967) ja opin mm. että heisimadot ovat vielä yleisiä etenkin Pohjois-Savossa. Asuin Kuopiossa :-D
Mä luin Otavan Pientä tietosanakirjaa 1-4. Muistan ulkoa selkien merkinnät: A-Hollanti, Hollo-Louvre, Lovat-Sandelin, Sandels-Öölanti.
Sarja on v. 1952 ja sen mukaan heisimadot ovat yleisiä Suomessa ja Itämeren-maissa (kirjoitettu näin). Mulla on kirjahyllyä naapurin vastainen väliseinä täynnä ja kirjoja hylly täynnä. Hyvä äänieriste ja akustiikan parantaja.
On sellainenkin vaihtoehto, että kirjahyllysi on vasten avaruuden madonreikää. Et tartu kirjaan vaan ikuisen tuolle puolen jo matkannut läheisesi ojentaa sen. Lukeminen kannattaa aina.
Yritin tarjota tuliteränlaatuista, täysin puhdasta 15-osaista Ruotsin historiaa kirjastoon pienellä ruotsalaisella paikkakunnalla. En saanut edes vastausta.
Irrotin sitten kannet, joista voi tehdä jotain, jokusen kuvasivun säästin askarteluun ja loput sivut revin liimaisesta selästä irralleen ja vein paperiroskiin. Liimaiset rääppeet sekaroskiin.
Ilmeisesti noillakaan ei enää ole mitään arvoa. 1990-luvun lopussa painettu ja monta sataa maksanut sarja. No emmehän me itsekään sitä enää lukeneet kun on tuo netti. Kirjahyllyyn tuli nyt lisätilaa.
Huone, jossa kirjahylly täynnä mielenkiintoisia kirjoja ja piano
vs
huone jossa on vain jätti-tv ja sohvalla lojuva tabletti.
Valitsen ensimmäisen milloin tahansa. Enkä ole vanhus, en edes neljääkymmentä.
Onko näin?
Saako jostain nyt kangaspuita ihan tosi halvalla tai jopa ilmaiseksi?
Haluan heti semmoiset.
Itselläni on vitriinikirjahylly, jossa toinen puoli on kirjahyllyä ja toinen puoli tummalla lasiovella. Kirjahyllyssä on vain historiaa ja politiikkaa käsitteleviä opuksia ja vitriinipuoli taas on täpötäynnä viinaa ja sikareita.