Mitä olet oppinut matkustelusta?

Vierailija kirjoitti:

Olen oppinut, että lentomatkailu tuhoaa enemmän ympäristöä kuin yksityisautoilu. Että matkailijat on sekä itsekkäitä että kaksinaismoralisteja.

Matkailla voi muutenkin kuin lentäen.

Vierailija kirjoitti:

Suomi on hyvä maa mutta ihmiset on 95% todella omituisia, ei puhuta tuntemattomien kanssa ja sosiaaliset taidot on olemattomat.

Ja monesti samat tyypit, jotka ulkomailla harrastavat smalltalkia, voivat täällä Suomessa olla niitä, jotka eivät puhu tuntemattomille..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen, että maissa missä kantaväestö on mustia, valkoiset saavat kuulla rasistisia huutoja päivittäin. Ihmiset on samanlaisia ihonväriin katsomatta kaikkialla maailmassa. Tästä mustien valkoisiin kohdistamasta rasismista ei julkisuudessa puhuta.

Missä olet kokenut tuollaista menoa?

Tais olla somesta opittua 😀

Minua ei kiinnosta pätkäkään ne ihmiset. Olen kiinnostunut historiasta ja matksutelen hyvin pitkälti sen perusteella missä on mielenkiintoista historiaa ja historiallisia nähtävyyksiä. Valitettavasti jotain Forum Romanumia ei löydy Suomesta. 

Vierailija kirjoitti:

Sen että se on yliarvostettua. Nyt koronan aikaan on saanut olla rauhassa kotona, eikä ole tarvinnut lähteä paahtumaan +40 asteen helteeseen Kreikkaan vuosittain, kuten aiemmin. Inhosin sitä, koko ajan paha olo ja halua olla ilmastointilaitteen alla.

Kuka siis pakotti?

Ei tämä ole hyvä maa, geologinen sijainti surkea, joka tuo kylmän ilmaston, naapurina iso kusipäinen valtio, pakkoruotsi ala-asteelta yliopistoon ja jopa lääkekannabisen saanti hyvin rajoitettua.

matkailu eli kotoa poistuminen avarataa aina. ei tarvitse lentää minnekään matkustellakseen. reissun Espooseen ja naapurikaupunkiin voi ottaa seikkailuna ja avartavana matkana.

Mua kiinnostaa historia, arkkitehtuuri ja ruoka joten matkustelu on mulle inspiroivaa ja nautinto. Lisäksi tykkään käyttää kielitaitoani (5 kieltä) ettei se ruostu.

Olen oppinut, että tykkään siitä. Ja että en tykkää seikkailuista ja reppureissuista, vaan sellaisista helpoista matkoista.

Vierailija kirjoitti:

oma ulkomaanreissuni aikoinaan au-pairina opetti todella paljon ja pelkästään hyvää. Suomen perheeni kohteli minua kaltoin vuosia ja sikäläisessä perheessä näin vihdoin normaalia perhe-elämää. opin siis perheen kummi isosiskona tavallaan paljon brittiläläisestä lastenkulttuurista, perheen dynamiikasta, brittiläisestä maalaiselämästä, pubikulttuurista, shoppailusta ja bailauksesta, ihmisiin tutustumisesta, kielikurssista, ruokakulttuurista kröhöm, brittien tapakulttuurista jne vuoden aikana. kun pyöräilin maalaiskahvilaan ekoina viikkoina siellä tervehditiin "Hello Love" ja olin ihan ymmälläni ja hämilläni. Se on vieraanvaraisuutta jollaiseen täällä ei aina törmää. koska jäyhyys.

On opettavaista nähdä ihan käytännössä, että maailmassa on hyväkäytöksisiä ja huomaavaisia kansakuntia, joiden keskuudessa on normaalia käyttäytyä hyvin vs. Suomi, jossa normi on huono käytös.

Olen oppinut ulkomailla vaikka mitä, ehkä eniten itseluottamusta ja pärjäämistä. Joskus huvittaa aikuiset ihmiset, jotka stressaa jotain junanvaihtoa Pieksämäen asemalla, kun itse on vähän hankalammistakin siirtymistä ja operaatioista selvinnyt ns. kunnialla.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei kiinnosta pätkäkään ne ihmiset. Olen kiinnostunut historiasta ja matksutelen hyvin pitkälti sen perusteella missä on mielenkiintoista historiaa ja historiallisia nähtävyyksiä. Valitettavasti jotain Forum Romanumia ei löydy Suomesta. 

Minulla on kaksi arkkitehtonista heikkoutta: kreikkalaiset luostarit ja englantilaiset linnat/palatsit. Kummissakin voisin asua vaikka pysyvästi.

Vierailija kirjoitti:

Kuten arvata saattoi, mitään hirmu syvällistä ei vielä ole tullut vastaukseksi.

Normaali ihminen pystyy mielessään päättelemällä toteamaan, että ulkomailla syödään tai kenties ei syödä erilaista ruokaa täällä, näytetään tai ei näytetä samanlaiselta kuin täällä ja toimitaan tai ehkä ei toimita joissain asioissa toisin. Tai saatetaan, Herra varjele, puhua jotain toista kieltäkin. Joidenkin on kuitenkin mentävä ulkomaille todetakseen tämä.

Niin, ei toiselle pysty kaatamaan ymmärrystä päähän.

Käytän nyt esimerkkinä vaikka rakastelua. Toinen kertoo sinulle, että hänen kokemuksensa oli upea. Sinä vastaat, että ei vois vähempää kiinnostaa, koska olet nähnyt jo televisiosta, eikä se nyt niin kummoista ollut.

Australia on näkemättä ja Etelä-Amerikka, mutta en ole kymmeneen vuoteen matkustanut mihinkään. Suomessa on hyvä olla, täällä on kaikki mitä tarvitsen. 

Jonkun matkakohtaan saavuttaminen voi olla työlästä ja sitten se ei vastaa odotuksia. Television matkaohjelmista saa paljon paremmin irti, kuin monen taksikuskin kusettamana aivan ala-arvoisilla ajopeleillä henkensä kaupalla matkatessa.

Kyllä suomalaisesta saa juttu seuraa, tee vain aloite. Kotona ei tarvitse säitä kehua tai paikallisia nähtävyyksiä ja olla niin niin positiivinen ja höpöttää I fine, kun ei ole fine.

Olen saanut  ilmasto herätyksen ja todennut, että seikkailun saa siitäkin, kun yrittää selvitä vähällä enerialla ja omilla kasvatus tuloksilla.

Vierailija kirjoitti:

Sen , että se on rasittavaa. Aikavyöhykkeiden ylittely epämukavaa. 

Myös sen USAan mennessä vaihdan mieluiten Euroopassa kuin jollain USAn kentällä. Ja valitsen lentoyhtiön ruoan huomioon ottaen, koska joidenkin ruoista tulee outo olo eli on tunne, että on halkeamaisillaan mutta kuitenkin tekee mieli perillä pihviä olon parantamiseksi, vaikka edelleenkin on pullollaan (matkustan pääasiassa business-luokassa tai ykkösessä). Nauhattomat kengät eikä mitään mistä voisi aiheutua haittaa turvatarkastuksessa.

Siinäkin muuten yksi oppi. Pahaa jetlagia ei ymmärrä kuin se, joka on sen kokenut.

Kymmenen tuntia koneen ahtaudessa , joku tenava hakkaa koko matkan selkänojaa tai huutaa kurkku suorana, niin on ihanaa. Ruoka on mitä sattuu, kerran tuli pienen ahvenen kaltainen kala ateriaksi, siinä oli jo vähän liikaa eksotiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

oma ulkomaanreissuni aikoinaan au-pairina opetti todella paljon ja pelkästään hyvää. Suomen perheeni kohteli minua kaltoin vuosia ja sikäläisessä perheessä näin vihdoin normaalia perhe-elämää. opin siis perheen kummi isosiskona tavallaan paljon brittiläläisestä lastenkulttuurista, perheen dynamiikasta, brittiläisestä maalaiselämästä, pubikulttuurista, shoppailusta ja bailauksesta, ihmisiin tutustumisesta, kielikurssista, ruokakulttuurista kröhöm, brittien tapakulttuurista jne vuoden aikana. kun pyöräilin maalaiskahvilaan ekoina viikkoina siellä tervehditiin "Hello Love" ja olin ihan ymmälläni ja hämilläni. Se on vieraanvaraisuutta jollaiseen täällä ei aina törmää. koska jäyhyys.

On opettavaista nähdä ihan käytännössä, että maailmassa on hyväkäytöksisiä ja huomaavaisia kansakuntia, joiden keskuudessa on normaalia käyttäytyä hyvin vs. Suomi, jossa normi on huono käytös.

Olen oppinut ulkomailla vaikka mitä, ehkä eniten itseluottamusta ja pärjäämistä. Joskus huvittaa aikuiset ihmiset, jotka stressaa jotain junanvaihtoa Pieksämäen asemalla, kun itse on vähän hankalammistakin siirtymistä ja operaatioista selvinnyt ns. kunnialla.

Joo, mutta onhan kyllä suomalaisetkin ystävällisiä, mutta kovin ujoja ja estyneitä arjessa päiväsaikaan. tai useimmat tekee non-verbaalisesti selväksi ettei kiinnosta rupatella tai tutustua uusiin ihmisiin tai sellainen tunne tulee ja itsestäkin tulee helposti sellainen. jotenkin meidän kieli ei ole rupattelukieli vaan syvällinen ajattelukieli. ulkomailla se on toisin päin musta, siellä jutellaan kevyitä päivittäin eikä silti olla mitään sydänystäviä, ihan vaan hengataan. mitenköhän suomalaista kulttuuria voisi avartaa ja keventää?

lyyti kirjoitti:

Australia on näkemättä ja Etelä-Amerikka, mutta en ole kymmeneen vuoteen matkustanut mihinkään. Suomessa on hyvä olla, täällä on kaikki mitä tarvitsen. 

Jonkun matkakohtaan saavuttaminen voi olla työlästä ja sitten se ei vastaa odotuksia. Television matkaohjelmista saa paljon paremmin irti, kuin monen taksikuskin kusettamana aivan ala-arvoisilla ajopeleillä henkensä kaupalla matkatessa.

Kyllä suomalaisesta saa juttu seuraa, tee vain aloite. Kotona ei tarvitse säitä kehua tai paikallisia nähtävyyksiä ja olla niin niin positiivinen ja höpöttää I fine, kun ei ole fine.

Olen saanut  ilmasto herätyksen ja todennut, että seikkailun saa siitäkin, kun yrittää selvitä vähällä enerialla ja omilla kasvatus tuloksilla.

Samat! Kunhan maailma aukeaa, teen kunnon kiertomatkan kumpaankin.

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaa historia, arkkitehtuuri ja ruoka joten matkustelu on mulle inspiroivaa ja nautinto. Lisäksi tykkään käyttää kielitaitoani (5 kieltä) ettei se ruostu.

onpas sulla hyvä kielipää. minäkin puhun useita kieliä ja olen hyvin kiinnostunut kielistä. mutta muistan kun lähdin sinne englantiin aikoinaan, osasin paljon huonommin kieltä kuin nyt ja puhuin vain auttavasti sitä. se on aika jännä tunne kun pitäisi ilmaista itseään eikä pysty sanoittamaan sitä niin että kukaan ymmärtää. tai yrittää kommunikoida lasten kanssa vieraalla kielellä, yrittää pitää kuria ! lapset nauroivat välillä ja piti vain purra hammasta ettei olisi suuttunut :)

sitä on pakko alkaa jutella englanniksi ihan selviytyäkseen! ja siitä se kielitaito koheni päivä päivältä ja nyt puhun tietysti melkein kuin natiivi

Minä kiersin nuorempana Kauko-Itää, Japania, Australiaa jne. Matkoilta palasi Suomeen ihan uusi ihminen, minä muutuin.

Pelle Miljoona: "mä en usko mitään ennen kuin nään omilla silmilläin".

Maailna on täynnä upeita paikkoja ja kokemuksia!

Kuka käskee mennä keskikesällä +40 asteeseen käryämään? Etelään mennään keväällä tai syksyllä.

Talvella sitten valo- ja lämpöhoito Karibialta tai Kanarialta.

Että kaikki on suhteellista, kuten vaikka ihmiselämän arvo/arvostus. Että me Suomessa todellakin ollaan onnekkaita kun on synnytty tänne, missä vaikka auto-onnettomuuden jälkeen pääsee tarvittaessa hyvään sairaalaan ja saat oikeasti hyvää hoitoa varallisuudesta riippumatta (eikä sitä helpointa ja halvinta hoitoa, että esim. parikymppisen ihmisen jalka amputoidaan jos sillä ei ole varaa leikkaukseen minkä se vaatisi), ja että ilman matkavakuutusta saatat oikeasti kuolla sydänkohtaukseen hyvän sairaalan portailla. Että elämä olisi tosi stressaavaa jos ei olisi suht suurta varmuutta siitä että saan riittävästi ruokaa itselleni ja perheelleni huomenna ja ensi viikolla ja ensi kuussakin.