Mitä olet oppinut matkustelusta?

Ette te puristit opi siellä paikallisten kanssa jutellessanne tai edes hetken asuessanne pätkääkään. Ihan turhaan brassailette. Joku sauma on oppia toisista kulttuureista sillä, että avioituu ja perheellistyy toisen maalaisen kanssa. Mutta loppuviimeksi matkailu useimmille ei ole mitään mystistä toisen kulttuurin oppimista tai muutakaan "hienompaa". Useimmat lomailevat ulkopuolella, koska sillä pääsee täydellisesti pois kotiympäristöstä. Saa siistin hotellin, valmiit ateriat eteensä, mukavaa päiväohjelmaa, mielenkiintoisia tekemisiä ja näkemisiä ja ihanaa yhdessäoloa rentoutuen oman perheen tai matkakumppanin kanssa. 

Olen käynyt 47 maassa ja oppinut todella paljon. Se riippuu siitä mitä haluaa oppia ja mikä kiinnostaa. Jos ei halua nähdä kuin ne omat tyypit siinä lähellä, niin se riittää.

Itselle matkustelu antaa paljon. Minua kiinnostaa nähdä ja tutustua erilaisiin ihmisiin ja kulttuuriin. Elän täällä vain kerran ja halua tästä maapallosta kaiken irti. En tule koskaan enää saamaan näin kaunista mahdollisuutta elää ja kokea mitä täällä on.

Olen oppinut laittamaan elämänarvot uusiksi. Olen kiitollinen siitä, että olen syntynyt tänne ”paratiisiin” ja mahdollistanut elämääni tämän kaiken kokemiselle. Matkustelu on auttanut hahmottamaan mitä muuta maailma tarjoaa, kuin länsimaalaista sosiaalijärjestelmää. Olen omatoimimatkoilla päässyt tutustumaan ihmisryhmiin, joiden olemassaoloa en oppikirjoista oppisi. Matkustelu on innoittanut opiskelemaan kieliä ja nyt osaan jo 6 kieltä.

Et tule oppimaan matkustelusta mitään, jos sinulla ei ole siihen sisäistä tahtoa ja uteliaisuutta. Kaikille matkustelu ei tuo onnellisuutta ja on ihan ok jäädä kotiin. Jos tuntuu, ettei tiedä mitä se on, niin käy jossain Tallinnaa pidemmällä kerran elämässä. Jos uusien asioiden oppiminen ei kiehdo sen jälkeen sinua edelleenkään, niin ei tarvitse lähteä.

Vielä on paikkoja, joissa haluan käydä kunhan pandemia hellittää.

Minulle matkustaminen on tuonut rentoutta elämään. Ihan konkreettisesti se näkyy lastenkasvatuksessa. Suomessa on omat suositukset ja käytännöt, mutta lapsia voi kasvattaa ja ruokkia monella muullakin tavalla ja aivan normaaleja aikuisia kaikista tulee.

Lopetin lasten syömisistä stressaamisen kokonaan kun tajusin, että monissa maissa aamiainen on tyyliin croissantti ja nutellaa. Jne.

Ulkomailla ihmiset on vielä epärehellisimpiä kuin Suomessa. 

Olen oppinut, että arjessa jaksaa paljon paremmin kuin käy säännöllisin väliajoin lomalla rentoutumassa.

Että miljoonia tienaava yrityspomo voi taantua teinin tasolle kiukutteluissaan jos  vähän sakkaa aikataulut.(ja voi päätyä poliisin saattamana pois  koneesta).

Sen, että naiset ovat kovia extempore wunderlustaajia, joille ei kannata ikinä avata lompakkoaan.

En ole muuttamassa maasta, mutta mukava on käydä välillä Suomen ulkopuolella. Kyräilyä, katkeruutta, ja tauotonta marinaa kestää vain tiettyyn pisteeseen asti. 

Että matkustaminen on parasta, mitä elämässään voi tehdä ❤️

Minulla oli lapsesta asti sellainen intohimo matkustamista kohtaan. En tiedä, mistä se kumpusi, koska perheeni ei ollut kiinnostunut matkailusta. Se oli mökille ja takaisin, siinä meidän lomailut. Syytän nyt sitten vaikka Folke Westia :)

Itsetuntoni on ollut nuorena surkea. Kun lähdin 18-vuotiaana tuittupäänä sitten yksin lomalle ulkomaille, se oli silmiäavaavaa. Minähän osasin kieliä! Pärjäsin itse. Ja nautin, voi että minä nautin. Se sisäinen kaipuu helpotti. Uskon, että joillain sitä vaan on ja toisilla ei.

Opin, että kotimaassa moni käytännön asia (suihku/wc) on luksusluokkaa moniin ihan jo Euroopan maihin verrattuna. Aloin arvostaa kotia toisella tapaa. Talvella voi olla sisällä t-paidassa. Sähköt pelaa. Kaupassa on monipuolisesti elintarvikkeita.

Kovasti jo kaipaan maailmalle.

Vierailija kirjoitti:

Sen, että naiset ovat kovia extempore wunderlustaajia, joille ei kannata ikinä avata lompakkoaan.

Miksei muka?

Monelle matkailu on lähinnä oman egon buustausta. Ikävä kyllä. Katso mulla on rahaa, aikaa ja oon niin rohkea, avoin ja välitön! Instassa sitten jeesustellaan ties mistä kohteen asioista tietämättä syvemmin mitään.

Ei siinä. Mutta kyllähän se välillä vähän kornilta vaikuttaa.

Lähtökohtaisesti matkailu on hyvin epäekologista ja mahdollista lähinnä hyväosaisille. Paitsi jos ihan liftimeiningillä on menossa. Ja oikeastaan arvostankin tuota liftausta. Siinä sitä oikeasti näkee maita ja ihmisiä, sen todellisuuden kaiken takana.

Yksi esimerkki tästä. Reppureissasin pikkubudjetilla Thaimaassa 20 vuotta sitten ympäriinsä. Joskus otin halvimman mökin turistiparatiisin liepeiltä. Ja katselin myöhään illalla, kun turistihotellin työntekijät veti kännejä halvimmalla viinalla töiden jälkeen pikkuhökkeleissään. Sellaista onnea kaikkien hymyjen takana sielläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lentäminen on pahinta pskaa mitä on

Ei lentämisessä ole mitään vikaa, mutta se kentällä odottelu on todella hanurista.

Minä viihdyn kentällä, kunhan sieltä näkee koneita ✈️ Voisin olla vaikka koko päivän.

Olen usein oppinut ainakin kohdemaan yhteiskunnan toiminnasta, sillä olen usein majoittunut sohvasurffaten ja siten tavannut paikallisia ja käynyt kiinnostavia keskusteluja heidän kanssaan. Yhteiskunnalliset aiheet tulee usein esille ja siten on saanut vähän vertailupohjaa esim. Euroopan maiden sosiaaliturva- ja koulutusjärjestelmistä, siitä mitkä poliittiset aiheet ovat sillä hetkellä pinnalla ja millainen kokoonpano sen hetkisessä hallituksessa on jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen oppinut olemaan välittömämpi ja eroon kaikenlaisesta häpeilystä. Samoin olen oppinut ulkomailla häpeämättömästi nauttimaan elämästä. Suomesta ei vaan ole löytynyt ainakaan minun budjetilla kohteita, joissa voi nauttia elämästään vuorokauden ympäri syöden, juoden, uiden, ottaen aurinkoa, urheillen, kylpylöiden jne. Kun lämpötila alkaa lähennellä 30 astetta, elämä vaan muuttuu ihanaksi. Tietenkin olen oppinut arvostamaan eri maiden keittiöitä.

Kulttuurimatkailusta taas olen oppinut valtavasti. Edellinen pitempi reissu tehtiin Oxfordiin ja Cambridgeen, ja kyllähän siellä olisi nähtävää vaikka ihmisiäksi. Ne museot ja rakennukset... ja ihmiset toki myös.

Mä kyllästyn nopeasti lähes kaikkeen. Jaksaisin kylpylöidä maksimissaan kolme päivää.

Yli 25 asteen lämpötila tuntuu mulle ihan kidutukselta. Aurinkoa en ota koskaan.

Et ole kai oppinut, ettei kaikki nauti samoista asioista?

Mä nautin suuresti Suomen talvesta kun on kylmää ja pimeää. Makaan nytkin sängyssä nauttimassa ja ikkunasta näkyy ihanat kauniit lumiset puut. Ei ole liian kuuma eikä ole ötököitä missään. Ei kuulu mitään ääniä.

Itseasiassa Lappi on kohde jonne haluaisin joskus mennä vaikka jouluksi, mutta se on monen tonnin reissu.

Miten päättelet, että edellinen kirjoittaja ei tietäisi, että ihmiset nauttii eri asioista? Mikään hänen kirjoituksessaan ei viittaa sellaiseen.

Sen , että se on rasittavaa. Aikavyöhykkeiden ylittely epämukavaa. 

Myös sen USAan mennessä vaihdan mieluiten Euroopassa kuin jollain USAn kentällä. Ja valitsen lentoyhtiön ruoan huomioon ottaen, koska joidenkin ruoista tulee outo olo eli on tunne, että on halkeamaisillaan mutta kuitenkin tekee mieli perillä pihviä olon parantamiseksi, vaikka edelleenkin on pullollaan (matkustan pääasiassa business-luokassa tai ykkösessä). Nauhattomat kengät eikä mitään mistä voisi aiheutua haittaa turvatarkastuksessa.

Toi kulttuureihin tutustuminen on aika huono tekosyy. Parin viikon reissulla tai edes parin vuoden asumisella et pääse sisään. Paremmin oppii, kun ystävystyy kulttuuriin kuuluvan kanssa ihan täällä Suomessa. Mutta ei, se matkailu on niin paljon hienompaa ja sisäsiistimpää ja siinä ei tarvitse oikeasti nähdä vaivaa. Eli ei se kulttuuri ketään juuri kiinnosta tai ehkä joku kultareunus siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseenalaistamista. Ymmärrän paremmin, miten paljon mielipiteemme ja käyttäytymisemme on kulttuurin ohjaamaa.

Olen kyseenalaistanut kaiken jo lapsesta asti. Mua on kannustettu siihen kotona. Olin sen takia aika usein koulussa vaikeuksissa koska ajattelin omilla aivoillani. Tiedostan liiankin hyvin Suomen kulttuurin huonot puolet. Tunnen paljon työkavereita jotka harrastavat matkailua, mutta he ovat tiukkapipoisempiä hyssyköitä kuin minä töissä. Moikkaan kaikkia, vaikka tuppisuut eivät moikkaisi takaisin.

Olis loogisempaa, että nää supermatkailijat tois sitä avoimempaa, rennompaa kulttuuria Suomeen. Ehkä he ovat sitten oppineet, että " maassa maan tavalla " ja pitävät tietonsa itsellään?

Tää on mielenkiintoinen kysymys että miksi se seinäruusukulttuuri ei muutu miksikään vaikka moni viettää lomansa reissussa.

Sun suunnaton tarve itsekorostukseen on ainakin tullut jo selväksi tässä ketjussa. 😆

Yritän miettiä vastausten pohjalta, mitä kerrotuista asioista olen jo oppinut ja mitä en. Sen pohjalta teen omaan elämäni liittyen päätöksen, että lähdenkö matkustamaan vai en.

Mun on hirveän vaikeaa elää jonkun muun elämää, enkä voi sille mitään, jos olen sattunut jo oppimaan jotain muuta kautta kuin matkustamalla.

Yritän ymmärtää, mikä on se juttu minkä takia ihmiset sanovat oppineensa jotain. Voin tietysti olla kommentoimatta ja vain ajatella nämä asiat omassa päässäni.

Eli ok, luen vain kommentit enkä sano niihin mitään. En halua ärsyttää ketään kumminkaan.

Olen vähän autisti joten ajattelen asiat faktoina enkä niinkään itseäni. Olen kyllästynyt tuohon virhepäätelmään, jonka teit joten en sano enää mitään koska tuo haukkuminen ei tunnu kivalta. En nyt muullakaan tavalla osaa kommunikoida, eikä kukaan ole opettanut mikä olisi oikea tapa niin olen usein hiljaa.

Kertokaa siis lisää omia kokemuksianne. Ne kiinnostavat.

Tuo mitä kerrot, osoittaa, että nimenomaan sinun pitäisi mennä itse matkoille, niin voisit tehdä niitä omia johtopäätöksiä, etkä nojaisi toisten kokemuksiin.

”Hirveän vaikea elää toisten elämää” - yllätys, ei kukaan voi elää toisten elämää. Käy sinäkin kokemassa itse.

oma ulkomaanreissuni aikoinaan au-pairina opetti todella paljon ja pelkästään hyvää. Suomen perheeni kohteli minua kaltoin vuosia ja sikäläisessä perheessä näin vihdoin normaalia perhe-elämää. opin siis perheen kummi isosiskona tavallaan paljon brittiläläisestä lastenkulttuurista, perheen dynamiikasta, brittiläisestä maalaiselämästä, pubikulttuurista, shoppailusta ja bailauksesta, ihmisiin tutustumisesta, kielikurssista, ruokakulttuurista kröhöm, brittien tapakulttuurista jne vuoden aikana. kun pyöräilin maalaiskahvilaan ekoina viikkoina siellä tervehditiin "Hello Love" ja olin ihan ymmälläni ja hämilläni. Se on vieraanvaraisuutta jollaiseen täällä ei aina törmää. koska jäyhyys.

Vierailija kirjoitti:

Olen oppinut lähinnä sen, että matkustellessa ei saa kunnollista kuvaa kohdemaasta. Moni hehkuttaa olevansa tosi kansainvälinen käytyään lomalla kohteissa ympäri maailmaa, mutta kosketus kohdemaan arkeen ja kulttuuriin jää oikeasti todella vähäiseksi.

Oikean kuvan kohteista saa vain asumalla niissä. Sitten näkee enemmän kuin ne hymyilevät tarjoilijat, ihanat hiekkarannat ja kiinnostavat museot. Näkee myös epätasa-arvon, huumatut apinat ja saastevuoret. Mutta myös paremmin sen, millaisia ihmisiä paikalliset todella ovat.

Ihminen ei ehdi elämässään asua kovin monessa maassa, eikä välttämättä haluakaan. Monet matkustajat kuitenkin ehtivät nähdä kohdemaasta niin hyviä kuin huonojakin puolia. On itsestä kiinni, miten aikansa käyttää, ja mitä on valmis näkemään.