Mitä olet oppinut matkustelusta?

Vierailija kirjoitti:

Olen oppinut lähinnä sen, että matkustellessa ei saa kunnollista kuvaa kohdemaasta. Moni hehkuttaa olevansa tosi kansainvälinen käytyään lomalla kohteissa ympäri maailmaa, mutta kosketus kohdemaan arkeen ja kulttuuriin jää oikeasti todella vähäiseksi.

Oikean kuvan kohteista saa vain asumalla niissä. Sitten näkee enemmän kuin ne hymyilevät tarjoilijat, ihanat hiekkarannat ja kiinnostavat museot. Näkee myös epätasa-arvon, huumatut apinat ja saastevuoret. Mutta myös paremmin sen, millaisia ihmisiä paikalliset todella ovat.

Tuo on totta. Mä oon asunut 2 vuotta yhdessä maassa, ja koen, että en vielä oppinut siitä juuri mitään.

Sen että Aasiassa syrjäkylillä Suomalainen turisti on aikamoinen nähtävyys itse ja sen että monissa Aasian valtioissa saa rahalla helposti etuuksia. Parilla eurolla pääsee eroon ruuhkasta (vastaantulijoiden kaistalle torvi pohjassa) ja muutamalla kympillä saa hotellin mustan mersun jolla ajellaan kuin valtionpäämiehet ja muu liikenne pysähtyy ja antaa tilaa, sekä pääsee lentokentälle diplomaatikaistaa 100 km/h, eikä tarvitse käydäy pommitutkinnassa ennen kenttää ja jonottaa tuntia. En tiedä onko se sitten hyvä juttu.

Myös sen oppii että paras matka on aina se kotimatka. Kotiin on aina kiva tulla.

Tuntemaan vieraita kulttuureita.

Tuntemaan oman kulttuurini paremmin. Asiat näkee usein paremmin kun katsoo niitä kaukaa.

Olen oppinut että jokainen paikka on erilainen kuin mitä etukäteen luulin. Niin tylsää paikkaa ei olekaan ettei se jollain tavalla yllättäisi minua.

Ainakin, että se on melko yliarvostettua. Siitä tulee helposti vain tapa. Korona-aika oli hyvä pysähdys monelle. Matkustelu tuhoaa maapalloa.

Olen siis käynyt yli sadassa maassa ja ihan mitään turistirysiä en ole kolunnut. Kyllähän se avartaa ja on ihan kivaakin, mutta ei mitenkään pakollista. Muihin kulttuureihin ja nähtävyyksiin voi nykyaikana tutustua ekologisemminkin.

Lisäksi olen aina inhonnut lentokenttiä, lentokoneita, asemia, junia ja busseja. Ne nyt ovat olleet vain pakollinen paha, jos jonnekin on pitänyt mennä.

Ainoa hyödyllinen juttu on kielten käyttäminen. Puhun siis viittä kieltä hyvin. Mutta sekin onnistuu ilman matkailua, kun hankkii ystäviä eri maista ja kulttuureista ihan Suomesta tai netistä.

Vierailija kirjoitti:

Olen oppinut lähinnä sen, että matkustellessa ei saa kunnollista kuvaa kohdemaasta. Moni hehkuttaa olevansa tosi kansainvälinen käytyään lomalla kohteissa ympäri maailmaa, mutta kosketus kohdemaan arkeen ja kulttuuriin jää oikeasti todella vähäiseksi.

Oikean kuvan kohteista saa vain asumalla niissä. Sitten näkee enemmän kuin ne hymyilevät tarjoilijat, ihanat hiekkarannat ja kiinnostavat museot. Näkee myös epätasa-arvon, huumatut apinat ja saastevuoret. Mutta myös paremmin sen, millaisia ihmisiä paikalliset todella ovat.

Jep, hotellissa asumalla ja matkatoimiston ohjelmia seuratessa jää aika ohut kuva todellisuudesta maassa. Pitäisi päästä asumaan paikalliseen perheeseen ja kiertää heidän opastuksellaan paikkoja. Pääsisi paljon syvemmälle siihen kulttuuriin. Turistipaikat on rakenennu turisteille eivätkä kuvaa todellista elämää kyseisessä maassa. Lomatkoilla on itsekin joutunut turvautumaan matkatoimistojen tarjontaan useimmiten, mutta työmatkoilla vapaapäivinä on onneksi saanut nähdä maata/kaupunkia paikallisen kanssa, se on paljon antoisempaa.

Kuten arvata saattoi, mitään hirmu syvällistä ei vielä ole tullut vastaukseksi.

Normaali ihminen pystyy mielessään päättelemällä toteamaan, että ulkomailla syödään tai kenties ei syödä erilaista ruokaa täällä, näytetään tai ei näytetä samanlaiselta kuin täällä ja toimitaan tai ehkä ei toimita joissain asioissa toisin. Tai saatetaan, Herra varjele, puhua jotain toista kieltäkin. Joidenkin on kuitenkin mentävä ulkomaille todetakseen tämä.

Myös sen oppii nopesti että ennakkoluulot joistain maista ovat ihan vääriä. Itselle erittäin positiivisia maita ovat olleet mm. Kiina, Filippiinit, Malesia ja Aussit. Negatiivisia tapauksia taas Etelä-Korea, Intia, Singapore, Saksa, Ranska. Nämä siis ennakko-odotuksiin nähden, absoluuttisesti vain Intia olisi sellainen jonne en halua uudestaan. Muut ovat vastanneet odotuksia enemmin tai vähemmin.

En ole ennen ajatellut mitä olen oppinut matkustelusta, mutta mielestäni on aina niin ihanaa päästä lomakohteeseen. Itse matkustaminen voi olla hyvin stressaavaa. Olen aina niin täynnä energiaa ja uteliaisuutta, kun päästään perille kuin pieni lapsi. Matkaillessa on helpompi rentoutua ja päästää irti arkisista asioista. Olla paljon vapaampi. Ihmisistä oppii paljon, että millaisia ihmiset on eri kulttuureissa ja myös lentokentällä stressaavissa tilanteissa ja jonoissa. Oppii myös paljon itsestään ja millaisia ovat suomalaiset. Voi nähdä kaikkea, mitä ei ikinä voisi Suomessa edes kuvitella. Olen oppinut, miten eri asioita eri maissa ja paikoissa arvostetaan. Erilaisia uskontoja ja paljon kaikenlaisia erilaisia tapoja. Miten ulkomailla voi olla samaan aikaan ääretöntä rikkautta ja köyhyyttä rinnakkain. On epärehellisyyttä, mutta myös avuliaita ja sydämellisiä ihmisiä. Olen kokenut kiusallisia ja vaarallisia tilanteita ja nähnyt myös roskaisia ja likaisia puolia kaupungeista. Olen tuntenut kiitollisuutta Suomesta ja suomalaisuudesta, mutta tuntenut myös alemmuutta sen suhteen, mitä meilllä ei täällä ole tai miten arkoja ja pidättäytyneitä me suomalaiset olemme. Olen nähnyt luontoa, mikä on niin erilaista kuin Suomessa. Meri saa minut aina niin herkistymään. Ulkomailla olen monesti tajunnut, että elämä muodostuu hyvin pienistä vaatimattomista hetkistä, jotka voi olla ikimuistoisia ja onnellisia. Kaiken ei tarvi olla täydellistä ollakseen kuitenkin omalla tavallaan täydellistä. Tuli oikein ikävä ulkomaille näitä ajatellessa. Matkustella voi toki myös Suomessa pohjoisessa ja saaristossa on hienoja kohteita. Kiitos koronalle tuli Suomeakin kierrettyä.

Vierailija kirjoitti:

Kuten arvata saattoi, mitään hirmu syvällistä ei vielä ole tullut vastaukseksi.

Normaali ihminen pystyy mielessään päättelemällä toteamaan, että ulkomailla syödään tai kenties ei syödä erilaista ruokaa täällä, näytetään tai ei näytetä samanlaiselta kuin täällä ja toimitaan tai ehkä ei toimita joissain asioissa toisin. Tai saatetaan, Herra varjele, puhua jotain toista kieltäkin. Joidenkin on kuitenkin mentävä ulkomaille todetakseen tämä.

Näinhän se menee, ei viikon tai kahden lomalla voi paljoa oppia, varsinkin jos se on matkatoimistojen ohjaamaa aikataulutettu suorittamista. Asumalla kuukausia tai vuosia varmasti oppii itsekin ja itsestäänkin jotain. Yleensä oppii sen ettei asioiden järjestäminen ole ihan yhtä helppoa kuin täällä, mikä on tietysti loogistakin. Itse olen ehkä eniten oppinut matkustelusta sen, ettei minulla oikeasti ole mikään hinku matkustaa. Viihdyn ja rentoudun paljon paremmin mökillä.

Pikkukundina kun käytiin Roomasa, Pompejissa  ja Venetsiassa nini opin ainakin Italian kulttuuria ja historiaa. 

Nuorena kävin paljon Britanniassa ja saksan- ja ranskankielisissä maissa ja opin kieliä ,niiden maiden kulttuuria, ja iskemään hotteja mimmejä 

Kolmekymppisenä kävin itä-Euroopassa ja opin venäjää ja kanssa iskemään kanssa sikäläisiä hotteja mimmejä

Vierailija kirjoitti:

Joka paikassa on omat v*ttumaisuutensa. M"lkkuja löytyy kaikista maista. Luteet, torakat sun muut öttiäiset täydentävät tunnelman. Suomalaisia et pääse pakoon edes autiolle saarelle.

Tuota on vähän vaikeampi jakaa söpösti keikistellen someen...

Suomi ei ole impivaara. Aina tulee yllätyksenä esim. Kanarialta tai Balkanin maista tullessa miten ruokakaupassa tai R-kioskilla asiakaspalvelija tervehtii ja juttelee ystävällisesti mukavia. Muistan aina Spilitin reissulla kun marketin kassa käänsi mulle selän töykeästi kun olin opetellut kiittämään kroatiaksi. Suomessa on maailman parhaat ja mukavimmat likat ja poijat kauppojen kassoilla ja muuallakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen oppinut lähinnä sen, että matkustellessa ei saa kunnollista kuvaa kohdemaasta. Moni hehkuttaa olevansa tosi kansainvälinen käytyään lomalla kohteissa ympäri maailmaa, mutta kosketus kohdemaan arkeen ja kulttuuriin jää oikeasti todella vähäiseksi.

Oikean kuvan kohteista saa vain asumalla niissä. Sitten näkee enemmän kuin ne hymyilevät tarjoilijat, ihanat hiekkarannat ja kiinnostavat museot. Näkee myös epätasa-arvon, huumatut apinat ja saastevuoret. Mutta myös paremmin sen, millaisia ihmisiä paikalliset todella ovat.

Tuo on totta. Mä oon asunut 2 vuotta yhdessä maassa, ja koen, että en vielä oppinut siitä juuri mitään.

Minä olen asunut monta vuotta Suomen ulkopuolella töitä tehden ja Kreikassa lomaillen on mennyt varmaan ainakin puoli vuotta. Muilla lomilla saman verran. Elämistä sekin on, eikä kaikkien ihmisten tarvitse tehdä työtä.

Jack kirjoitti:

Suomi ei ole impivaara. Aina tulee yllätyksenä esim. Kanarialta tai Balkanin maista tullessa miten ruokakaupassa tai R-kioskilla asiakaspalvelija tervehtii ja juttelee ystävällisesti mukavia. Muistan aina Spilitin reissulla kun marketin kassa käänsi mulle selän töykeästi kun olin opetellut kiittämään kroatiaksi. Suomessa on maailman parhaat ja mukavimmat likat ja poijat kauppojen kassoilla ja muuallakin.

Meidän lähikaupassa on ihana venäläinen myyjä. Hyvää suomea puhuu, ja paljon, mutta hjyvin kuuluu mistä on kotoisin.

Että Suomi on niin paljon parempi maa kuin 99% maailman paskakuoppamaista.

Itse olen todella oppinut ymmärtämään ja tuntemaan muita kulttuureita, mikä on auttanut näkemään myös Suomelle ja muille maille ominaisia kulttuuripiirteitä selvemmin ja objektiivisemmin. En ole pelkästään matkustellut, olen asunut ulkomailla vuosikausia. Olen ymmärtänyt, että jotkin Suomen kulttuurille tyypilliset tavat eivät tunnu minusta hyviltä tai että jotkin muissa maissa normaalit tavat sopivat minulle hyvin.  Olen ymmärtänyt, että Suomessa on maailmanlaajuisessa mittakaavassa hyvin individualistinen kulttuuri, joka suosii löyhiä perhesiteitä, vähäistä yhteisöllisyyttä ja yksin pärjäämistä ja vieroksuu sosiaalisten kontaktien hakemista ja tiivistä yhdessäoloa. Itse olen luonteeltani aivan erilainen, minkä tajusin vasta toisenlaisissa maissa ja konteksteissa matkustaessani ja oleskellessani.

Tärkeää on myös kielten oppiminen: vieraaseen kieleen ja kulttuuriin pääsee todella sisään vasta maassa oleskellessaan. Kieli on portti toiseen kulttuuriin ja sen salaisuuksiin. Olen luonteeltani utelias, ja rakastan tutustua erilaisiin kaupunki- ja luonnonympäristöihin, tuntea ihollani eri ilmanalojen lämmön tai kylmyyden, tuntea uusien ruokalajien tuoksun ja maun, nähdä kaikki värit elävässä elämässä, puhua ihmisten kanssa ja pyrkiä ymmärrykseen siitä, miksi muualla tehdään asioita niin kuin tehdään.

Elämänkatsomukseni on avartunut, kun olen huomannut, että asiat voidaan tehdä hyvin eri tavalla kuin Suomessa, mutta se ei tarkoita, että toinen tapa olisi yhtään huonompi tai ihmiset yhtään sen kummallisempia. Itse asiassa on niin, että pieni Suomen maa ja suomalaiset voivat olla poikkeus koko maailman mittakaavassa, ja muiden maiden erilaiset tavat voivat olla näkökulmasta riippuen paljon "normaalimpia" kuin ne, joita Suomessa harrastetaan.

Matkaohjelmia on kiva katsoa, mutta minulle ne ovat vain kuvia, joten en saa niistä paljon irti. Minulla on myös ystäviä ja sukulaisia eri maissa, joten matkustelu on lisäksi (ainut) keino viettää aikaa rakkaiden ihmisten seurassa. Näyttöruudulta katsottuna muut maat jäävät minulle kaksiulotteisiksi, eikä niillä ole silloin mitään yhteyttä tunne-elämääni tai kokemuspohjaani, johon elämä kuitenkin perustuu: minulle rikas elämä on sekä kykyä olla yhteydessä kanssaihmisiini että tunteiden, kokemusten ja uusien asioiden oppimisen rikkautta. Tämä kaikki karttuu myös eri paikoissa oleskelemalla ja matkustamalla.

Tulipa pitkä essee, mutta ehkä valottaa hieman sitä, miksi yleensä matkustan (ja miksi ehkä jotkut muutkin haluavat matkustaa).

avarakatseisuutta,pistää miettimään epäkohtia ja asoita mitkä ovat hyvin,antaa henkistä virkistettä aivoille,oppii itsestä ehkä piilossa olleita asioita,oppii luottamaan itseensä,tutustumista eri kansallisuuksiin.Nautintoja elämästä.Ilman matkustelua olet juntti,elämän sisätösi on varsin köyhää!

Vierailija kirjoitti:

Suomi on hyvä maa mutta ihmiset on 95% todella omituisia, ei puhuta tuntemattomien kanssa ja sosiaaliset taidot on olemattomat.

Ranskassa pitkään asuneena ei sielläkään juuri tuntemattomien kanssa jutella. Joskus saattaa jossain pikkukylässä vanhemmat henkilöt ruveta vääntämään juttua, mutta samahan se on Suomessakin. Juuri viikonloppuna juttelin lähemmäs 10 minuuttia paikallisista hiihtoreiteistä tuntemattoman vanhemman henkilön kanssa.

Olen kyllä oppinut todella paljon kaikenlaista, oikeastaan vaikea edes eritellä että mitä olisi jäänyt oppimatta ilman matkustelua.

Sen olen ainakin oppinut, että on todella monenlaisia tapoja olla olemassa. Niin monessa osassa maailmaa ihminen on ensisjaisesti yhteisön jäsen, ei yksilö - ja vaikka se kirjoitettuna ehkä näyttää minusta jopa ahdistavalta lähestymiseltä, minäkin osaan hämmästyttävän helposti sulautua sellaiseen toimintatapaan kun kaikki muutkin elävät niin. Siihen kuuluu, että kaikki ilot ja surut purskautetaan heti muidenkin tietoon ja surraan ja iloitaan sitten yhdessä aikansa, kunnes tulee jotain muuta. Kaikesta mokailusta ja epäonnistumisesta tulee jotenkin kevyempää, vähemmän tärkeää. Kääntöpuolena sitten on usein yleinen epätäsmällisyys, mutta kummasti osaa sitten itsekin ajatella että sekään ei ole niin vakavaa. Vaikka olen itse enemmän individualisti, on jotenkin helpottanut omaa huolissa vellomista kun muistaa, miten muualla toimitaan.

Senkin olen oppinut, että joka paikassa on erilaisia ihmisiä, eivät minkään maan tai kaupungin asukkaat ole yhdestä puusta veistettyjä. Joka paikasta voit löytää sielunsisaren, mutta myös sieltä maailman ihanimmasta paikasta löytää niitä joiden kanssa ei ole mitään yhteistä. Eli olen huomannut, että ei ikinä kannatta esittää mitään muuta kuin on, ainakaan pitkäaikaisesti, koska jos on oma itsensä, löytää ennen pitää ympäriltä samanhenkisiä ihmisiä. Ihan missäpäin maailmaa vain.

Ja sen olen oppinut, että AINA kannattaa olla ystävällinen. Jos osoittaa kunnioitusta toista kohtaan, on kohtelias ja ystävällinen ja avoin, todella uhkaavakin tilanne voi kääntyä paremmaksi - ja mikä tahansa muukin tilanne sujuu paremmin, ja kaikilla on mukavampaa. Tämä nyt eri tarkoita sitä, että tahallaan laittaa itsensä johonkin vaaralliseen paikkaan, vaan usein sitäkin että valitsee vähiten töykeän tavan sanoa napakasti "ei".

Ehkä ne tärkeimmät oppitunnit sitten: vasta matkaillessa olen ymmärtänyt, että meillä pohjoismaissa ei todellakaan ole asiat huonosti. Eivät ne ole täydellisesti, mutta niin lähellä sitä kuin ne kenelläkään maailmassa tällä hetkellä on. Jo pelkästään tämä että voi matkustaa, työskennellä monessa maassa ja on on saanut siihen tarvittavat taidot ilmaisesta koulusta on ihan käsittämättömän harvinainen lahja. Olen tavannut matkoillani varmasti satoja ja tuhansia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan päässeet käymään kotipaikkansa ulkopuolella. Suurimmassa osassa maailmaa olet täysi nolla, jos sinulla ei ole rahaa - et pääse koulutukseen, et voi päästä eteenpäin, lapsillasi ei ole sen parempaa tulevaisuutta kuin sinullakaan. Olen myös tajunnut sen, että tämä meidän nykyinen tilanteemme ei pysy yllä itsestään. Kaikki yhteisvastuu, sivistys ja moraali on jotain sellaista mitä meidän pitää valita jatkaa, päivästä toiseen ja vuodesta toiseen. Olen nähnyt senkin mitä siitä seuraa kun valitaan toisin.

Bonusoppi: Sota ei ratkaise mitään, ikinä. Se ei koskaan ole hyvä keino näpäyttää ketään eikä opettaa mitään kellekään. Siitä seuraa aina eniten kärsimystä  viattomille, väliin jääneitä kouluja, orpoja lapsia ja useita menetettyjä sukupolvia. Arvostan diplomaatteja ja kaikkea sotia ennaltaehkäisevää työtä ihan mielettömän paljon.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina niin täynnä energiaa ja uteliaisuutta, kun päästään perille kuin pieni lapsi.

Tämä. Arkeen jämähtäminen saa usein epäilemään, eikö enää osaa innostua lapsen tavoin mistään, mutta reissussa sen pääsee vielä kokemaan.