HS: ”Olen menettänyt parhaat vuodet” -opiskelijoiden kokemuksia korona-ajasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan pitäisi syttyä sota niin loppuisi tuo koronarajoitusitkeminen.

Kaikenmaailman voivoi-mielenosoituksia järjestettäisiin ja tehtäisiin rikosilmoituksia siitä, että joudutaan elämään sotatilassa.

Tulevaisuudessa kun aletaan säännöstellä vettä ja sähköä talouskohtaisesti, silloinkin löytyy näitä valittajamielenosottajia, jotka vaativat että heidän pitää saada enemmän sähköä ja vettä.

Sisu ja yhteen hiileen puhaltaminen on vieras käsite tälle ihmistyypille. Nämä ei kestä kriisejä eikä vastoinkäymisiä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläbse vain on niin, ettei vuosia saa takaisin vaikka mitä tekisi. Ruuhkavuodet lähestyvät, et ole saanut ystäviä uudelta paikkakunnalta harrastuksista, et verkostoitunut, et törmännyt kumppaniehdokkaisiin opiskelijabileissä, et matkustanut, et edes nähnyt ryhmäläisiäsi luennolla.

Vangeillakin on paremmat mahdollisuudet löytää samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä. Hyvä kehua normaalin opiskeluajan saaneena sitä, että perspektiivi muuttuu keski-iässä.

Kyllä noi opiskeluvuodet ovat aivan ehdottoman tärkeät nimenomaan kumppanin löytämisen, sosiaalisten suhteiden luomisen ja identiteetin kasvun kannalta. Itsellä noi jäi välistä muista syistä ja en ikinä saanut kurottua tota menetystä kiinni. 

Elämättä jääneet vaiheet kyllä otetaan kiinni myöhemmin jossakin muodossa. Luulisi sen nyt olevan erityisen luontevaa, kun näitä ”paitsi jääneitä” on kokonainen ikäluokka. Lisäksi juuri näillä ihmisillä on aikutkertainen sukupolvikokemus, joka jatkossa sitoo heitä yhteen.

Tämä ainutkertainen sukupolvikokemus kehrää kokoon tarinoita, jotka päihittävät mennen tullen sekä armeija- että synnytyskokemukset. :D

Voi kyllä käydä niinkin harmillisesti, että tämä ei jää ainutkertaiseksi, vaan vain viruksen nimi vaihtuu maailman tappiin saakka.

Niinpä. Nykynuiret voivat vanhoina rehennellä korona-ajalla. Vaikka siihen mennessä on maailma kokenut jo paljon pahempiakin kriisejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläbse vain on niin, ettei vuosia saa takaisin vaikka mitä tekisi. Ruuhkavuodet lähestyvät, et ole saanut ystäviä uudelta paikkakunnalta harrastuksista, et verkostoitunut, et törmännyt kumppaniehdokkaisiin opiskelijabileissä, et matkustanut, et edes nähnyt ryhmäläisiäsi luennolla.

Vangeillakin on paremmat mahdollisuudet löytää samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä. Hyvä kehua normaalin opiskeluajan saaneena sitä, että perspektiivi muuttuu keski-iässä.

Kyllä noi opiskeluvuodet ovat aivan ehdottoman tärkeät nimenomaan kumppanin löytämisen, sosiaalisten suhteiden luomisen ja identiteetin kasvun kannalta. Itsellä noi jäi välistä muista syistä ja en ikinä saanut kurottua tota menetystä kiinni. 

Elämättä jääneet vaiheet kyllä otetaan kiinni myöhemmin jossakin muodossa. Luulisi sen nyt olevan erityisen luontevaa, kun näitä ”paitsi jääneitä” on kokonainen ikäluokka. Lisäksi juuri näillä ihmisillä on aikutkertainen sukupolvikokemus, joka jatkossa sitoo heitä yhteen.

Tämä ainutkertainen sukupolvikokemus kehrää kokoon tarinoita, jotka päihittävät mennen tullen sekä armeija- että synnytyskokemukset. :D

Voi kyllä käydä niinkin harmillisesti, että tämä ei jää ainutkertaiseksi, vaan vain viruksen nimi vaihtuu maailman tappiin saakka.

Kyllä ainakin kuulostaa, että nuoret kokevat traumautuneensa kuin olisivat sodan läpikäyneet ja kantavansa näitä arpia loppuelämänsä, joten kai siitä traagisia nyyhky- ja sankaritarinoita jää kerrottavaksi?

Nuoret eivät tiedä mistään mitään joten heidän valitukseensa ei pidä reagoida

Missään vaiheessa ei ole kielletty kokoontumasta ulkotiloissa tai pieninä ryhminä. Amisnuoret on ainakin koko ajan bilettäneet ihan normaalisti yksityisasunnoissa ja kokoontuneet kesäaikaan jopa kaduilla. Opiskelijajärjestöt olisivat pystyneet järjestämään pieniä tapahtumia tai ulkotapahtumia myös korona-aikana, jos olisivat viitsineet.

Nuoret kokevat asiat valtavan isoina ja haluavat olla dramaattisia. Siksi tästäkin on nyt saatu tällainen ”kadonnut sukupolvi” -kuvitelma, johon valitettavasti jotkut arvostelukyvyttömät aikuisetkin ovat lähteneet mukaan.

Nuoret nauttivat poikkeustilasta ja ottavat ilon irti maalailemalla medialle toinen toistaan mustempia mielenmaisemia.

Taitaa olla tämän suorituskeskeisen elämänmenon syytä. Kokoajan pitäisi olla hyödyllinen tai ainakin pitäisi olla varastossa pari hyvää somepäivitystä. Nuorena stressataan tulevaisuudesta ja vanhempana stressataan menetetystä nuoruudesta. Se on vaan niin että eläkää tässä ja nyt! Sen huonoine ja hyvine puolineen. Tämän kun oikeasti oivaltaa niin maailma näyttää aivan toisenlaiselta. Ei pitäisi yrittää elää huomista hidastaa tähän hetkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen sukupolvi kokee nuoruuden tuskaa, kuvitellaan että nuoruuden pitäis olla sellasta ja tällästä, ja sitten petytään ja syytellään ties mitä, kun ei menekään fantasioiden mukaan.

Eihän Suomessa ole ollut edes oikeaa lockdownia.

Ja kukas muu on kokenut tällaisen pandemian nuorena?

Minkäs verran siellä historian tunneilla tuli istuttua? Ehkä ihan hyvä että olet keskittynyt koko olemuksellasi häiriöttä opiskeluun, kun noin vähäiset historian käännekohdat eivät ole jääneet mieleen.

Mitkähän käännekohdaT ne on kun vastaavaa on koettu vain kerran aiemmin.

Tautien lisäksi historia - ja nykyisyyskin monin paikoin - on täynnä sotia ja konflikteja, monin verroin pahempia kuin tämä koronapandemia, jolloin pitäisi vain malttaa ottaa iisisti tietyissä asioissa. Pikkukauraa todellisiin kriisiaikoihin verrattuna, jolloin on uhannut vihollinen tai nälkä, tai molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen sukupolvi kokee nuoruuden tuskaa, kuvitellaan että nuoruuden pitäis olla sellasta ja tällästä, ja sitten petytään ja syytellään ties mitä, kun ei menekään fantasioiden mukaan.

Eihän Suomessa ole ollut edes oikeaa lockdownia.

Ja kukas muu on kokenut tällaisen pandemian nuorena?

Minkäs verran siellä historian tunneilla tuli istuttua? Ehkä ihan hyvä että olet keskittynyt koko olemuksellasi häiriöttä opiskeluun, kun noin vähäiset historian käännekohdat eivät ole jääneet mieleen.

Mitkähän käännekohdaT ne on kun vastaavaa on koettu vain kerran aiemmin.

Tautien lisäksi historia - ja nykyisyyskin monin paikoin - on täynnä sotia ja konflikteja, monin verroin pahempia kuin tämä koronapandemia, jolloin pitäisi vain malttaa ottaa iisisti tietyissä asioissa. Pikkukauraa todellisiin kriisiaikoihin verrattuna, jolloin on uhannut vihollinen tai nälkä, tai molemmat.

Mitä sotia ja konflikteja sinun aikuistumisesi kynnyksellä oli? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen sukupolvi kokee nuoruuden tuskaa, kuvitellaan että nuoruuden pitäis olla sellasta ja tällästä, ja sitten petytään ja syytellään ties mitä, kun ei menekään fantasioiden mukaan.

Eihän Suomessa ole ollut edes oikeaa lockdownia.

Ja kukas muu on kokenut tällaisen pandemian nuorena?

Minkäs verran siellä historian tunneilla tuli istuttua? Ehkä ihan hyvä että olet keskittynyt koko olemuksellasi häiriöttä opiskeluun, kun noin vähäiset historian käännekohdat eivät ole jääneet mieleen.

Mitkähän käännekohdaT ne on kun vastaavaa on koettu vain kerran aiemmin.

Ai jaaha, et sitten ole kuullut mustasta surmasta, espanjantaudista jne.

Ihmiskunta on nokenut myös pitkäaikaisia sotia, nälönhötää jne, helpolla pääsee tämän ajan nuori koronasta huolimatta.

Ei kun tää on nyt niin uniikkia ja me ollaan niin woke ja tiedetään että ollaan kärsitty enemmän kuin mikään muu sukupolvi koskaan maan päällä, koska kukaan ei oo elänyt tälläisessä maailmassa ennen meitä.

T. XD-sukupolvi

Kerroin jo että vastaavia pandemioita on ollut yksi.

Eli ei tämä kovin tavallinen kokemus ole.

Ei varmasti tavallinen, mutta kannattaisi oikeasti tutustua aihepiirin kirjallisuuteen, niin tietäisit, mitä tuhoa mm. rutto ja kolera ovat aiheuttaneet tässäkin maassa menneinä vuosisatoina. Tuhoisia pandemioita nekin ovat olleet. Silloin vain ei ole ollut ketään laskemassa tarkkaan kuolleita saati eri maiden väkilukuja.

Eivät olleet tämäntasoisia.

Niin. Silloin ei kukaan hinkunut aurinkorannoille tai yökerhoihin dokaamaan, salille nostelemaan puntteja tai jonkun ääliön keikalle riekkumaan.

Jep. Todellisten kriisien aikana ovat ihmisten ongelmat olleet "hieman" eri luokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä ehdit tehdä töitä 40-50 vuotta, joissa vuosissa se kahdne vuoden etätyö on kärpäsen kakka.

Opinnot kestää 3-5 vuotta jolloin se 2 vuotta tuosta ajasta on iso osa. Eikä se opiskeluaika tai nuoruus ikinä toistu.

Ihmisen elämä kestää nykyisin yli 80 vuotta. Sen aikana ehtii aloittaa opiskelun aika monta kertaa. Ymmärrän tuon esitetyn näkökulman, mutta olen sitä mieltä, että se nuoruus ei mene ohi kahdessa vuodessa. Eikä myöskään opiskelijaelämän kokemisen mahdollisuus. Tässä tilanteessa sitä fuksielämää voi järjestää koko 2020 aloittaneiden vuosikerta vaikka kolmantena vuotena. Järjestämiskysymys.

Voi kuule, se 30-vuotiaan töiden ohessa opiskelevan opiskelu on täysin toisenlaista kuin juuri lukion tai intin päättäneen.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla tämän suorituskeskeisen elämänmenon syytä. Kokoajan pitäisi olla hyödyllinen tai ainakin pitäisi olla varastossa pari hyvää somepäivitystä. Nuorena stressataan tulevaisuudesta ja vanhempana stressataan menetetystä nuoruudesta. Se on vaan niin että eläkää tässä ja nyt! Sen huonoine ja hyvine puolineen. Tämän kun oikeasti oivaltaa niin maailma näyttää aivan toisenlaiselta. Ei pitäisi yrittää elää huomista hidastaa tähän hetkeen.

Kun itse olin nuori, olikin helppoa elää tässä ja nyt. Ihan eri meininkin nykyään. 

Vähän ristiriitaista tuo, että eläkää tässä ja nyt ja samaan aikaan pitäisi vaan istua rauhassa kotona, kun ehkä jo viiden vuoden päästä voi elää "normaalia opiskelijaelämää" oli sitten enää opiskelija tai ei, tai nuori tai ei. 

Vieläkin nyt nelikymppisenä muistelen opiskeluaikoja ja nuoruutta, olihan se parasta aikaa. Sosialisoitumista, kavereita, seurustelua, villiä illanviettoja ja juhlia. Enää ei jaksa ja kaveritkin iso osa vanhentuneet eikä huvita ne nuoruuden jutut. Surullista jos ei ole näitä juttuja kokenut, koska vanhempana elämä on aika tylsää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen sukupolvi kokee nuoruuden tuskaa, kuvitellaan että nuoruuden pitäis olla sellasta ja tällästä, ja sitten petytään ja syytellään ties mitä, kun ei menekään fantasioiden mukaan.

Eihän Suomessa ole ollut edes oikeaa lockdownia.

Ja kukas muu on kokenut tällaisen pandemian nuorena?

Minkäs verran siellä historian tunneilla tuli istuttua? Ehkä ihan hyvä että olet keskittynyt koko olemuksellasi häiriöttä opiskeluun, kun noin vähäiset historian käännekohdat eivät ole jääneet mieleen.

Mitkähän käännekohdaT ne on kun vastaavaa on koettu vain kerran aiemmin.

Tautien lisäksi historia - ja nykyisyyskin monin paikoin - on täynnä sotia ja konflikteja, monin verroin pahempia kuin tämä koronapandemia, jolloin pitäisi vain malttaa ottaa iisisti tietyissä asioissa. Pikkukauraa todellisiin kriisiaikoihin verrattuna, jolloin on uhannut vihollinen tai nälkä, tai molemmat.

Mitä sotia ja konflikteja sinun aikuistumisesi kynnyksellä oli? 

Suunnilleen niihin aikoihin oli mm. äärimmäisen raaka sisällissota Euroopassa ex-Jugoslavian hajotessa. Oletko kuullut esim. Srebrenicasta? Onneksi ei kuitenkaan joka maassa ole koko aikaa konflikteja, ja siitä saa olla kiitollinen, jos omassa maassa on rauhallinen ja vakaa tilanne. Se ei ole itsestäänselvyys. Jos taas on epävakainen aika, on syytä sopeutua siihen. Sellaista voi tulla nuorempana tai vanhempana.

Vierailija kirjoitti:

Vieläkin nyt nelikymppisenä muistelen opiskeluaikoja ja nuoruutta, olihan se parasta aikaa. Sosialisoitumista, kavereita, seurustelua, villiä illanviettoja ja juhlia. Enää ei jaksa ja kaveritkin iso osa vanhentuneet eikä huvita ne nuoruuden jutut. Surullista jos ei ole näitä juttuja kokenut, koska vanhempana elämä on aika tylsää.

Ymmärrän kyllä nuorten harmin. Opiskelujen alussa ollaan uuden edessä, moni uudella paikkakunnalla, jolloin varmasti hyötyisi sosiaalisen verkoston rakentamisesta. Korona ei sitä sinällään estä, mutta onhan elämä erilaista, kun ollaan pienemmillä porukoilla vain tarkkaan valikoiduissa tapaamisissa.

Minusta on kuitenkin ikävää tuo, että opiskeluajan puuttumista tai sen eri tavalla enemmistön kanssa viettämistä pidetään jotenkin surullisena. Vietin itse vapaan ja melko huolettomankin opiskeluajan yliopistossa ja pidän sitä merkittävänä aikana identiteettini ja itsenäisyyteni muodostumiselle, mutta en nyt ajattele, että vuosien 19 - 23 eri tavalla viettäneet olisivat jääneet jostain paitsi. Olen oppinut ja nauttinut myös muista vaiheista elämässäni, niissäkin, joissa minulla on ollut opiskeluaikaa enemmän velvollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen sukupolvi kokee nuoruuden tuskaa, kuvitellaan että nuoruuden pitäis olla sellasta ja tällästä, ja sitten petytään ja syytellään ties mitä, kun ei menekään fantasioiden mukaan.

Eihän Suomessa ole ollut edes oikeaa lockdownia.

Ja kukas muu on kokenut tällaisen pandemian nuorena?

Minkäs verran siellä historian tunneilla tuli istuttua? Ehkä ihan hyvä että olet keskittynyt koko olemuksellasi häiriöttä opiskeluun, kun noin vähäiset historian käännekohdat eivät ole jääneet mieleen.

Mitkähän käännekohdaT ne on kun vastaavaa on koettu vain kerran aiemmin.

Ai jaaha, et sitten ole kuullut mustasta surmasta, espanjantaudista jne.

Ihmiskunta on nokenut myös pitkäaikaisia sotia, nälönhötää jne, helpolla pääsee tämän ajan nuori koronasta huolimatta.

Ei kun tää on nyt niin uniikkia ja me ollaan niin woke ja tiedetään että ollaan kärsitty enemmän kuin mikään muu sukupolvi koskaan maan päällä, koska kukaan ei oo elänyt tälläisessä maailmassa ennen meitä.

T. XD-sukupolvi

Kerroin jo että vastaavia pandemioita on ollut yksi.

Eli ei tämä kovin tavallinen kokemus ole.

Ei varmasti tavallinen, mutta kannattaisi oikeasti tutustua aihepiirin kirjallisuuteen, niin tietäisit, mitä tuhoa mm. rutto ja kolera ovat aiheuttaneet tässäkin maassa menneinä vuosisatoina. Tuhoisia pandemioita nekin ovat olleet. Silloin vain ei ole ollut ketään laskemassa tarkkaan kuolleita saati eri maiden väkilukuja.

Eivät olleet tämäntasoisia.

Niin. Silloin ei kukaan hinkunut aurinkorannoille tai yökerhoihin dokaamaan, salille nostelemaan puntteja tai jonkun ääliön keikalle riekkumaan.

Jep. Todellisten kriisien aikana ovat ihmisten ongelmat olleet "hieman" eri luokkaa.

Niinpä. Nykyihmiselle suurin ongelma on nykyään se, kun joku kehtaa kertoa oman elämänsä ongelmakohdasta netissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen sukupolvi kokee nuoruuden tuskaa, kuvitellaan että nuoruuden pitäis olla sellasta ja tällästä, ja sitten petytään ja syytellään ties mitä, kun ei menekään fantasioiden mukaan.

Eihän Suomessa ole ollut edes oikeaa lockdownia.

Ja kukas muu on kokenut tällaisen pandemian nuorena?

Minkäs verran siellä historian tunneilla tuli istuttua? Ehkä ihan hyvä että olet keskittynyt koko olemuksellasi häiriöttä opiskeluun, kun noin vähäiset historian käännekohdat eivät ole jääneet mieleen.

Mitkähän käännekohdaT ne on kun vastaavaa on koettu vain kerran aiemmin.

Tautien lisäksi historia - ja nykyisyyskin monin paikoin - on täynnä sotia ja konflikteja, monin verroin pahempia kuin tämä koronapandemia, jolloin pitäisi vain malttaa ottaa iisisti tietyissä asioissa. Pikkukauraa todellisiin kriisiaikoihin verrattuna, jolloin on uhannut vihollinen tai nälkä, tai molemmat.

Mitä sotia ja konflikteja sinun aikuistumisesi kynnyksellä oli? 

Suunnilleen niihin aikoihin oli mm. äärimmäisen raaka sisällissota Euroopassa ex-Jugoslavian hajotessa. Oletko kuullut esim. Srebrenicasta? Onneksi ei kuitenkaan joka maassa ole koko aikaa konflikteja, ja siitä saa olla kiitollinen, jos omassa maassa on rauhallinen ja vakaa tilanne. Se ei ole itsestäänselvyys. Jos taas on epävakainen aika, on syytä sopeutua siihen. Sellaista voi tulla nuorempana tai vanhempana.

Ja tämä vaikutti sinun arkeesi ja koulunkäyntiisi miten? 

Leikki ja feikki pandemia,todellisuudessa koko pandemiaa ei oo koskaan ollut olemassakaan,nykynuoria(kin) helppo kusettaa tänä päivänä kun eivät halua etsiä tietoa ja uskovat/nielevät kaiken,,virus on laboratoriossa kehitetty ja päästetty valloilleen,itse ns korona on vaaraton, mutta nämä piikit vaarallisia, eli voisi sanoa että nämä myrkkypiikit joiden sisältöä ei suostuta tutkimaan ja jotka on vaarallisen lisäksi tehottomia on tappanut Suomessa ja maailmassa enemmän kuin itse nuhakuume.

Vierailija kirjoitti:

Vieläkin nyt nelikymppisenä muistelen opiskeluaikoja ja nuoruutta, olihan se parasta aikaa. Sosialisoitumista, kavereita, seurustelua, villiä illanviettoja ja juhlia. Enää ei jaksa ja kaveritkin iso osa vanhentuneet eikä huvita ne nuoruuden jutut. Surullista jos ei ole näitä juttuja kokenut, koska vanhempana elämä on aika tylsää.

Ei ole ihme jos kaverisikin vanhentuvat sinun seurassasi. Vaikutat masentavalta tyypiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä ehdit tehdä töitä 40-50 vuotta, joissa vuosissa se kahdne vuoden etätyö on kärpäsen kakka.

Opinnot kestää 3-5 vuotta jolloin se 2 vuotta tuosta ajasta on iso osa. Eikä se opiskeluaika tai nuoruus ikinä toistu.

Ihmisen elämä kestää nykyisin yli 80 vuotta. Sen aikana ehtii aloittaa opiskelun aika monta kertaa. Ymmärrän tuon esitetyn näkökulman, mutta olen sitä mieltä, että se nuoruus ei mene ohi kahdessa vuodessa. Eikä myöskään opiskelijaelämän kokemisen mahdollisuus. Tässä tilanteessa sitä fuksielämää voi järjestää koko 2020 aloittaneiden vuosikerta vaikka kolmantena vuotena. Järjestämiskysymys.

Voi kuule, se 30-vuotiaan töiden ohessa opiskelevan opiskelu on täysin toisenlaista kuin juuri lukion tai intin päättäneen.

Päälle nelikymppisenä opiskelu ei minulla ainakaan eroa siitä kun opiskelin lukion jälkeen. Paitsi että menestyn paremmin nyt ja tunnen itseni paremmin, mikä on minusta vain positiivista.