Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
HS: ”Olen menettänyt parhaat vuodet” -opiskelijoiden kokemuksia korona-ajasta
03.02.2022 |
Ihan hyvää ajattelua, mutta ihan samalla tavalla me kaikki muutkin etätyöläiset on kärsitty. Siis työtähän se opiskelukin on ja niitä sosiaalisia kontakteja kaipaa etätyöläisetkin.
Ehkä tässä korostuu vähän se nuoren ihmisen aikakäsitys, että elämää jotenkin etenee vääjäämättömästi johonkin ja nyt juuri ne kriittiset vuodet meni ohi. Keski-ikäisyyden lähestyessä tuntuu, että perspektiivi muuttuu, kun huomaa, ettei se elämä ihan niin mene.
Kommentit (901)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta jutusta tuli itselleni ainakin sellainen fiilis että koronasta on kärsineet eniten ne jotka saavat energiaa muista ihmisistä ja joille esim. yhteiset juhlat ja muu porukalla puuhaaminen ovat tärkeitä. Heiltä on viety tärkeä energianlähde ja masennus pukkaa päälle. Ne jotka eivät olisi kauheasti pippaloissa käyneet tai ahkerasti verkostoituneet muutenkaan ovat kerrankin vahvemmilla koska ovat tottuneet tekemään paljon yksin tai pienen ydinporukan kanssa. Se on heille normaalia ja jopa toivottavaa. Siis se klassinen ekstrovertti/introvertti -tyylinen jako. Monelle introvertimmälle viimeiset kaksi vuotta on ollut jonkinlainen Liisa ihmemaassa -kokemus, kerrankin introvertit tuntevat itsensä normaaleiksi ja hyvinvoiviksi ja jatkavat hommiaan ilman että rajoitukset ylenmäärin rassaavat.
Ja älkää ymmärtäkö väärin, en ota kantaa siihen kumpi on se "parempi" ihmislaatu, vaan ainoastaan kommentoin miten eri temperamentilla varustetut ihmiset kokevat rajoitukset ja yhteiskunnan sulut.
Tämä oli hyvä kannanotto. Minulle on tullut se kuva, että ekstrovertit esittävät oman ajattelunsa ja toimintakulttuurinsa normina muille - että on itsestäänselvää, että ollaan koko ajan toisten seurassa. Toivon, että jatkossa otetaan introvertimpi asenne paremmin huomioon eikä sitä pidetä poikkeavana. Ainakin sen avulla ihmiskunta selviää paremmin tällaisissa kriiseissä.
Juuri näin.
Minullekin nämä kaksi vuotta ovat olleet helpotus. Nuorena olisin suorastaan taivaassa.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Ainakin yliopistoissa on vallalla se käsitys, että kampukset ovat kohtaamisen paikkoja. Minulle riittää työnteko ja pärjään ihan hyvin etätöissä. Ei se minua haittaisi, jos seurankipeät tyytyisivät tapaamaan toisiaan, mutta he yrittävät pakottaa muutkin ympärilleen. Jopa näin pandemia-aikana, etätyösuosituksista huolimatta, he mainostavat päivystävänsä kahvihuoneissa ja yrittävät painostaa kaikkia lähikokouksiin. Yksinään pärjäävä ja etätöissä viihtyvä on selvästikin poikkeava heidän mielestään. Mietinkin, ketkä meistä oikein ovat sosiaalisia - nekö, joiden mielestä toisten pitäisi olla heidän viihtymisensä apuvälineitä vaikka tartuntariskin uhalla? Ja mitä ihmeen hyötyä yhteiskunta saa siitä, että työntekijät käyttävät työajastaan tunteja höpöttämällä keskenään?
Tässä on juurikin ongelma ydin. Jos introvertit alkaa "pysytään kotona" -rintamaan niin kyllä siinä alkaa tulemaan vähintään hankalan ihmisen leima. Kokeilkaapa tätä työpaikalla.
Vierailija kirjoitti:
Voin hyvin kuvitella kuinka raskasta tämä on nuorille ollut kun mullekin, keski-ikäselle tämä on ollut lähes sietämätöntä. Miehen etätyökin oli ajaa hulluuden partaalle!
Pistän juhlat pystyyn ja tanssiksi kun tämä joskus loppuu!
Minä taas keski-ikäisenä olen nauttinut tästä ajasta, vaikka se tuntuukin pahalta sanoa kuolleiden ja vammautuneiden takia.
Nuorena olisin nauttinut kaksinverroin. Olen introvertti.
49v
Varmaan pitäisi syttyä sota niin loppuisi tuo koronarajoitusitkeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kehut itseäsi. Säälittävää!
Olettamuksesi henkilön suhteen on väärä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehut itseäsi. Säälittävää!
Olettamuksesi henkilön suhteen on väärä.
Ei ole, tunnistan perse-miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, tunnistan perse-miehen.
Makunsa kullakin. Itse olen hetero.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan pitäisi syttyä sota niin loppuisi tuo koronarajoitusitkeminen.
Kaikenmaailman voivoi-mielenosoituksia järjestettäisiin ja tehtäisiin rikosilmoituksia siitä, että joudutaan elämään sotatilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläbse vain on niin, ettei vuosia saa takaisin vaikka mitä tekisi. Ruuhkavuodet lähestyvät, et ole saanut ystäviä uudelta paikkakunnalta harrastuksista, et verkostoitunut, et törmännyt kumppaniehdokkaisiin opiskelijabileissä, et matkustanut, et edes nähnyt ryhmäläisiäsi luennolla.
Vangeillakin on paremmat mahdollisuudet löytää samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä. Hyvä kehua normaalin opiskeluajan saaneena sitä, että perspektiivi muuttuu keski-iässä.Kyllä noi opiskeluvuodet ovat aivan ehdottoman tärkeät nimenomaan kumppanin löytämisen, sosiaalisten suhteiden luomisen ja identiteetin kasvun kannalta. Itsellä noi jäi välistä muista syistä ja en ikinä saanut kurottua tota menetystä kiinni.
Minä kävin peruskoulun jälkeen 3 vuotisen amiksen. Kärsin mt-ongelmista, enkä pystynyt poistumaan ulos moneen vuoteen edes toskapussia viemään. Ilmeisesti en ollut nuori sitten ollenkaan.
Kuitenkin onnistuin kaiken tämän jälkeen örveltämään ennen kolmeakymppiä baareissa ja tulemaan äidiksikin 3kymppisenä.
Pitäisi varmaan silti uhriutua, kun "meni parhaat vuodet hukkaan".
En ylipäätä ymmärrä, koska nuoret muka olisivat olleet "huolettomia ja onnellisia" . Nuoret voivat olla villejä ja kovia bailaajia, mutta yleensä myös ahdistuneita ja liiottelevat päässään kuvitelmiaan milloin mistäkin asioista. Nuoria painaa monet huolet, "onnellinen nuoruus" on aikamoista fiktiota.
Tietysti jälkeenpäin nuoruutta tulee nostalgisesti muisteltua, sieltä jää ihmiselle hyviä muistoja vaikka ois ollut pelkästään sisällä. Musiikkia jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläbse vain on niin, ettei vuosia saa takaisin vaikka mitä tekisi. Ruuhkavuodet lähestyvät, et ole saanut ystäviä uudelta paikkakunnalta harrastuksista, et verkostoitunut, et törmännyt kumppaniehdokkaisiin opiskelijabileissä, et matkustanut, et edes nähnyt ryhmäläisiäsi luennolla.
Vangeillakin on paremmat mahdollisuudet löytää samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä. Hyvä kehua normaalin opiskeluajan saaneena sitä, että perspektiivi muuttuu keski-iässä.Kyllä noi opiskeluvuodet ovat aivan ehdottoman tärkeät nimenomaan kumppanin löytämisen, sosiaalisten suhteiden luomisen ja identiteetin kasvun kannalta. Itsellä noi jäi välistä muista syistä ja en ikinä saanut kurottua tota menetystä kiinni.
Minä kävin peruskoulun jälkeen 3 vuotisen amiksen. Kärsin mt-ongelmista, enkä pystynyt poistumaan ulos moneen vuoteen edes toskapussia viemään. Ilmeisesti en ollut nuori sitten ollenkaan.
Kuitenkin onnistuin kaiken tämän jälkeen örveltämään ennen kolmeakymppiä baareissa ja tulemaan äidiksikin 3kymppisenä.
Pitäisi varmaan silti uhriutua, kun "meni parhaat vuodet hukkaan".
En ylipäätä ymmärrä, koska nuoret muka olisivat olleet "huolettomia ja onnellisia" . Nuoret voivat olla villejä ja kovia bailaajia, mutta yleensä myös ahdistuneita ja liiottelevat päässään kuvitelmiaan milloin mistäkin asioista. Nuoria painaa monet huolet, "onnellinen nuoruus" on aikamoista fiktiota.Tietysti jälkeenpäin nuoruutta tulee nostalgisesti muisteltua, sieltä jää ihmiselle hyviä muistoja vaikka ois ollut pelkästään sisällä. Musiikkia jne.
Sinä olet luuseri. Et liity ketjun aiheeseen mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, tunnistan perse-miehen.
Makunsa kullakin. Itse olen hetero.
Sinä olet perse-mies, persepektiiviiiii!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläbse vain on niin, ettei vuosia saa takaisin vaikka mitä tekisi. Ruuhkavuodet lähestyvät, et ole saanut ystäviä uudelta paikkakunnalta harrastuksista, et verkostoitunut, et törmännyt kumppaniehdokkaisiin opiskelijabileissä, et matkustanut, et edes nähnyt ryhmäläisiäsi luennolla.
Vangeillakin on paremmat mahdollisuudet löytää samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä. Hyvä kehua normaalin opiskeluajan saaneena sitä, että perspektiivi muuttuu keski-iässä.Kyllä noi opiskeluvuodet ovat aivan ehdottoman tärkeät nimenomaan kumppanin löytämisen, sosiaalisten suhteiden luomisen ja identiteetin kasvun kannalta. Itsellä noi jäi välistä muista syistä ja en ikinä saanut kurottua tota menetystä kiinni.
Elämättä jääneet vaiheet kyllä otetaan kiinni myöhemmin jossakin muodossa. Luulisi sen nyt olevan erityisen luontevaa, kun näitä ”paitsi jääneitä” on kokonainen ikäluokka. Lisäksi juuri näillä ihmisillä on aikutkertainen sukupolvikokemus, joka jatkossa sitoo heitä yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläbse vain on niin, ettei vuosia saa takaisin vaikka mitä tekisi. Ruuhkavuodet lähestyvät, et ole saanut ystäviä uudelta paikkakunnalta harrastuksista, et verkostoitunut, et törmännyt kumppaniehdokkaisiin opiskelijabileissä, et matkustanut, et edes nähnyt ryhmäläisiäsi luennolla.
Vangeillakin on paremmat mahdollisuudet löytää samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä. Hyvä kehua normaalin opiskeluajan saaneena sitä, että perspektiivi muuttuu keski-iässä.Kyllä noi opiskeluvuodet ovat aivan ehdottoman tärkeät nimenomaan kumppanin löytämisen, sosiaalisten suhteiden luomisen ja identiteetin kasvun kannalta. Itsellä noi jäi välistä muista syistä ja en ikinä saanut kurottua tota menetystä kiinni.
Minä kävin peruskoulun jälkeen 3 vuotisen amiksen. Kärsin mt-ongelmista, enkä pystynyt poistumaan ulos moneen vuoteen edes toskapussia viemään. Ilmeisesti en ollut nuori sitten ollenkaan.
Kuitenkin onnistuin kaiken tämän jälkeen örveltämään ennen kolmeakymppiä baareissa ja tulemaan äidiksikin 3kymppisenä.
Pitäisi varmaan silti uhriutua, kun "meni parhaat vuodet hukkaan".
En ylipäätä ymmärrä, koska nuoret muka olisivat olleet "huolettomia ja onnellisia" . Nuoret voivat olla villejä ja kovia bailaajia, mutta yleensä myös ahdistuneita ja liiottelevat päässään kuvitelmiaan milloin mistäkin asioista. Nuoria painaa monet huolet, "onnellinen nuoruus" on aikamoista fiktiota.Tietysti jälkeenpäin nuoruutta tulee nostalgisesti muisteltua, sieltä jää ihmiselle hyviä muistoja vaikka ois ollut pelkästään sisällä. Musiikkia jne.
jos sinun nuoruuttasi on värittänyt mielenterveysongelmat, älä oleta, että se olisi normaali olotila. Tottakai huolia ja murheita on jokaisella, mutta eivät ne vielä tarkoita mielenterveysongelmia ja ahdistusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoinen on nyt ekan vuoden opiskelija. Hän opiskeli lukiosta puolet kokonaan etänä.
Nyt on ollut tästä vuodesta suht normaalisti 1,5 kuukautta, sen jälkeen tuli taas rajoituksia. Suurin osa ajasta ennnen joulua meni 9 neliön huoneessa.
Sitten oli kaksi kuukautta kotona ja opiskeli täältä etänä.
Ja nyt on taas siellä.
Eihän tässä ole mitään normaalia elämää, oikeasti. Normaalia nuoruutta. Huolettomuutta ja toivoa.
Senkun menee ulos. Ei kukaan kiellä ulkoilemasta ja elämästä elämäänsä. Baareihin ei pääse joo, mutta tolkun ihminen ei niitä tarvitsekaan kovin usein.
Henkisen puolen ymmärrän toki, kun media pelottelee kauhukuvilla ihmisiä päivittäin, mutta muuten kyllä jos vain nuorella on harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, niin ei korona juuri pitäisi vaikuttaa elämiseen.
Niin kun koronahan ei mitenkään vaikuta harrastuksiin. Eiku...
First world problem.
Kokoajan on päässyt moneen paikkaan, harrastuksia voi yleensä tehdä ihan itsekseen, siksihän ne ovat harrastuksia eikä työtä. Mutta maailma kaatuu lumihiutaleelta kun joku jumppakerho, kuntosali tai posliininmaalauskerho on ollut pikku tauolla. Jep jep.
Jyvät erottuu akanoista.
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten vuoksi tehtiin kaikki uhraukset. Saatiin säästettyä muutama seniili ja lapset ja nuoret uhrasi lapsuutensa ja nuoruutensa.
Lääkkeet.
Kun omia opiskeluaikoja miettii, niin olisihan se ollut ainakin itselkeni haastavaa ja masentavaa olla etänä puolitoista vuotta. Näin keski-ikäisenä tykkään omasta rauhasta ja hyvin on toiminut etätyökin, voisin hyvin jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläbse vain on niin, ettei vuosia saa takaisin vaikka mitä tekisi. Ruuhkavuodet lähestyvät, et ole saanut ystäviä uudelta paikkakunnalta harrastuksista, et verkostoitunut, et törmännyt kumppaniehdokkaisiin opiskelijabileissä, et matkustanut, et edes nähnyt ryhmäläisiäsi luennolla.
Vangeillakin on paremmat mahdollisuudet löytää samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä. Hyvä kehua normaalin opiskeluajan saaneena sitä, että perspektiivi muuttuu keski-iässä.Kyllä noi opiskeluvuodet ovat aivan ehdottoman tärkeät nimenomaan kumppanin löytämisen, sosiaalisten suhteiden luomisen ja identiteetin kasvun kannalta. Itsellä noi jäi välistä muista syistä ja en ikinä saanut kurottua tota menetystä kiinni.
Elämättä jääneet vaiheet kyllä otetaan kiinni myöhemmin jossakin muodossa. Luulisi sen nyt olevan erityisen luontevaa, kun näitä ”paitsi jääneitä” on kokonainen ikäluokka. Lisäksi juuri näillä ihmisillä on aikutkertainen sukupolvikokemus, joka jatkossa sitoo heitä yhteen.
Tämä ainutkertainen sukupolvikokemus kehrää kokoon tarinoita, jotka päihittävät mennen tullen sekä armeija- että synnytyskokemukset. :D
Voi kyllä käydä niinkin harmillisesti, että tämä ei jää ainutkertaiseksi, vaan vain viruksen nimi vaihtuu maailman tappiin saakka.
Alue: Aihe vapaa
😭😭😭😭😭