Tää sormusasia on varmaan käsitelty ennenkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle oli yllätys jo sekin, että ainakin jossain verkkokaupoissa oli erikseen kihla- ja vihkisormukset. Kihlasormukset oli vaatimattomampia ja vihkisormukset oli näyttävämpiä. En ollut tiennyt tämmösestä erosta mitään.

No ei tietenkään, jos ei ole tehnyt muuta koko ikänsä kuin vahdannut amerikkalaisia elokuvia. Suomalaisessa kulttuurissa on ikipäivät menty niin, että kihlasormus on usein pelkkä sileä rinkula ja vihkisormus näyttävämpi, sillä se on avioliiton merkki ja niin ollen tärkeämpi. Samoin Suomessa vihkipari kävelee yhdessä alttarille ja sieltä pois, morsiamen saattaminen tulee sekin angloamerikkalaisesta kulttuurista elokuvista nähdyn perusteella.

Olipa outo oletus minusta. En tiennyt sen kummemmin amerikkalaisten sormustavoistakaan, paitsi että elokuvissa kosinta tehdään yleensä niin, että sormus on ostettu jo valmiiksi. Uskoisin, että Suomessa sormukset käydään usein ostamassa yhdessä, tai morsian ainakin saa ottaa kantaa siihen, minkälaisen sormuksen hän haluaa. Tätäkään en ole elokuvista oppinut.

Oih, miten aggressiivista sävyä täällä käytetään. Eikö vihkisormusten (ja kihlasormusten) luulisi olevan pikemminkin kaunis asia? Jos kovasti ärsyttää, niin ei ole pakko vastata.

Rauhaa ja onnea kaikille pareille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos menisin naimisiin, vain yksi sormus molemmille. Ehdottomasti. Eikä mitään kiviä itselle vaan sileä rengas, puoliso toki valitsisi omansa mielensä mukaan. Molemmat myös maksaisi omansa.

Voihan sen niinkin tehdä. Itse olen sitä sukupolvea, jossa kihlakumppanit ostivat toisilleen sormukset. Suomalainen perinne sekin.

Tämä on mullekin tuttu menettely, mutta nykyään kun kihlapari saattaa olla ollut yhteistaloudessa jo pitkään, niin voi olla pelkkä muodollisuus, kumman kukkarosta sormukset maksetaan.

Olen luullu, et se kihlasormus on väliaikainen. Jotkuthan on tehny niitä ties mistä putkestä itse.

M46 kirjoitti:

Olen luullu, et se kihlasormus on väliaikainen. Jotkuthan on tehny niitä ties mistä putkestä itse.

Oletko kihloissa?

Niin arvelinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle oli yllätys jo sekin, että ainakin jossain verkkokaupoissa oli erikseen kihla- ja vihkisormukset. Kihlasormukset oli vaatimattomampia ja vihkisormukset oli näyttävämpiä. En ollut tiennyt tämmösestä erosta mitään.

No ei tietenkään, jos ei ole tehnyt muuta koko ikänsä kuin vahdannut amerikkalaisia elokuvia. Suomalaisessa kulttuurissa on ikipäivät menty niin, että kihlasormus on usein pelkkä sileä rinkula ja vihkisormus näyttävämpi, sillä se on avioliiton merkki ja niin ollen tärkeämpi. Samoin Suomessa vihkipari kävelee yhdessä alttarille ja sieltä pois, morsiamen saattaminen tulee sekin angloamerikkalaisesta kulttuurista elokuvista nähdyn perusteella.

Enpä menis väittämään, että kihlasormus on enää useinkaan pelkkä rinkula. Eiköhän tuokin ole yksilöllistä, ja myös näkee paljon hyvinkin kalliita yhdistelmiä, joissa kihla- ja vihkisormus on suunniteltu alun perinkin yhteenkuuluviksi, eikä kumpikaan sormus ole ”pelkkä rinkula”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme ehkä kummallinen pariskunta. Mies on luterilainen, hänellä kaksi sormusta vasemmassa nimettömässä. Itse olen ortodoksi, joten minulla on yksi sormus oikeassa nimettömässä.

Ihmettelen kylläkin tätä "ei menty erikseen kihloihin". Mitä on erikseen meneminen? Kihlaus on aikaväli kosinnan/avioliittolupauksen ja vihkimisen välissä. Kukaan ei voi tietämättään joutua naimisiin.

Minun kohdallani tuo tarkoittaa sitä, että kumpikaan ei kosinut vaan juttelimme asunnonostamisesta, lapsen hankinnasta ja siinä yhteydessä jompikumpi totesi, että miksi emme saman tien menisi naimisiin. Heti seuraavana arkipäivänä hankimme kuulutukset ja vihkimisen maistraatissa heti kun mahdollista, olisikohan ollut sitä seuraavan viikon perjantaina tai viikkoa myöhemmin.

Sormuksia ei edes hankittu missään vaiheessa.

Olitte kuitenkin kihloissa siitä hetkestä alkaen kun sovitte menevänne naimisiin, vaikkette sitä kihlaukseksi kutsuneetkaan. Sormukset ja kosinnat ei sinänsä liity, riittää että asiasta on jollain tavalla sovittu.