Lue keskustelun säännöt.
Tää sormusasia on varmaan käsitelty ennenkin
02.02.2022 |
mutta mitä mieltä olet siitä, että avioparilla on vain yksi sormus kummallakin? Ei siis erikseen kihla- ja vihkisormusta. Miehellä näin on ilmeisesti useinkin, mutta onko täällä monta vaimoa, joka on päätynyt siihen ratkaisuun? Mistä syystä?
Kommentit (67)
En pidä sormusta. Naimisissa ollaan. Onko sormusta pidettävä? Ja kun solmii avioliiton ja on kirkkohäät, onko sormus pakollinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me emme hankkineet kihla-, saatikka vihkisormuksia. "Vihkisormessa" pidän kuitenkin yleensä jotakin sormusta, valitsen aina sen mukaan mitä kulloinkin on päällä, myös muiden sinä päivänä käyttämieni korujen materiaali ja sävy vaikuttavat valintaan. Joskus valinta voi olla ihan rihkamakoru, jos se muuten sopii päivän lookkiin.
Vierailija kirjoitti:
Oli minullakin vain yksi sormus niin kuin miehelläkin, koin kaksi sormusta naisella epätasa-arvoiseksi. Mutta kun mies hukkasi oman sormuksensa Roskilden festareilla 80-luvulla, kävin myymässä omani kultasepänliikkeeseen. En saanut siitä paljon. :)
Aika hippiä
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ainoastaan kihlasormus, samoin kuin miehellä. Kihloihin mentiin kun päätimme mennä naimisiin, sormus haettiin seuraavaa päivänä. Naimisiin mentiin maistraatissa niin ei siihen edes liittynyt mitään sormusrituaaleja.
Eihän se maistraatti liity mitenkään tuohon sormusasiaan. Kyllä sinäkin kaavassa on tila sormusten vaihtamiselle.
Vierailija kirjoitti:
En pidä sormusta. Naimisissa ollaan. Onko sormusta pidettävä? Ja kun solmii avioliiton ja on kirkkohäät, onko sormus pakollinen?
Kysytkö tosissasi, et osaa itse päättää omia asioitasi? Itsehän olen vankilassa juuri kun en sormuksiani pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemme ehkä kummallinen pariskunta. Mies on luterilainen, hänellä kaksi sormusta vasemmassa nimettömässä. Itse olen ortodoksi, joten minulla on yksi sormus oikeassa nimettömässä.
Ihmettelen kylläkin tätä "ei menty erikseen kihloihin". Mitä on erikseen meneminen? Kihlaus on aikaväli kosinnan/avioliittolupauksen ja vihkimisen välissä. Kukaan ei voi tietämättään joutua naimisiin.
Minun kohdallani tuo tarkoittaa sitä, että kumpikaan ei kosinut vaan juttelimme asunnonostamisesta, lapsen hankinnasta ja siinä yhteydessä jompikumpi totesi, että miksi emme saman tien menisi naimisiin. Heti seuraavana arkipäivänä hankimme kuulutukset ja vihkimisen maistraatissa heti kun mahdollista, olisikohan ollut sitä seuraavan viikon perjantaina tai viikkoa myöhemmin.
Sormuksia ei edes hankittu missään vaiheessa.
Miksi ei sormuksen sijaan voisi olla kaulakoru, tai kaulanauha? Olisi tarpeeksi pitkä ja sen voisi ottaa äkkiä pois ja äkkiä takaisin kaulaan, jos tarve vaatii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei sormuksen sijaan voisi olla kaulakoru, tai kaulanauha? Olisi tarpeeksi pitkä ja sen voisi ottaa äkkiä pois ja äkkiä takaisin kaulaan, jos tarve vaatii?
Miksi pitä olla jotain sormuksen sijaan, jättää sen vain pois jos ei halua. Kas kun ei vihkijakkara.
Vierailija kirjoitti:
Mulle oli yllätys jo sekin, että ainakin jossain verkkokaupoissa oli erikseen kihla- ja vihkisormukset. Kihlasormukset oli vaatimattomampia ja vihkisormukset oli näyttävämpiä. En ollut tiennyt tämmösestä erosta mitään.
No ei tietenkään, jos ei ole tehnyt muuta koko ikänsä kuin vahdannut amerikkalaisia elokuvia. Suomalaisessa kulttuurissa on ikipäivät menty niin, että kihlasormus on usein pelkkä sileä rinkula ja vihkisormus näyttävämpi, sillä se on avioliiton merkki ja niin ollen tärkeämpi. Samoin Suomessa vihkipari kävelee yhdessä alttarille ja sieltä pois, morsiamen saattaminen tulee sekin angloamerikkalaisesta kulttuurista elokuvista nähdyn perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ainoastaan kihlasormus, samoin kuin miehellä. Kihloihin mentiin kun päätimme mennä naimisiin, sormus haettiin seuraavaa päivänä. Naimisiin mentiin maistraatissa niin ei siihen edes liittynyt mitään sormusrituaaleja.
Eihän se maistraatti liity mitenkään tuohon sormusasiaan. Kyllä sinäkin kaavassa on tila sormusten vaihtamiselle.
Meillä jopa oli lasisessa vihkipöydässä reunuksin varustettu paikka sormukselle odottamassa sitä hetkeä, jolloin henkikirjoittaja eli vihkijä pyysi miestäni laittamaan vihkisormuksen sormeeni. Valtion virastotalo, Rauma, toukokuu 1992.
Jos menisin naimisiin, vain yksi sormus molemmille. Ehdottomasti. Eikä mitään kiviä itselle vaan sileä rengas, puoliso toki valitsisi omansa mielensä mukaan. Molemmat myös maksaisi omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei sormuksen sijaan voisi olla kaulakoru, tai kaulanauha? Olisi tarpeeksi pitkä ja sen voisi ottaa äkkiä pois ja äkkiä takaisin kaulaan, jos tarve vaatii?
Saathan sä ripustaa sen sormuksen kaulaketjuun halutessas, ei kukaan estä. Saat olla jopa hankkimatta koko sormusta
Vierailija kirjoitti:
Jos menisin naimisiin, vain yksi sormus molemmille. Ehdottomasti. Eikä mitään kiviä itselle vaan sileä rengas, puoliso toki valitsisi omansa mielensä mukaan. Molemmat myös maksaisi omansa.
Voihan sen niinkin tehdä. Itse olen sitä sukupolvea, jossa kihlakumppanit ostivat toisilleen sormukset. Suomalainen perinne sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on molemmilla kaksi sormusta. Molemmat halusi näin.
Jokainen tekee, miten haluaa. Joissakin töissä ei voi mitään koruja pitää, joten voi sormuksetkin jäädä käyttämättä.
Ei menty koskaan sormuskihloihin. Kihloihin kyllä mentiin silloin kun sovittiin, että mennään naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei sormuksen sijaan voisi olla kaulakoru, tai kaulanauha? Olisi tarpeeksi pitkä ja sen voisi ottaa äkkiä pois ja äkkiä takaisin kaulaan, jos tarve vaatii?
Miksi pitä olla jotain sormuksen sijaan, jättää sen vain pois jos ei halua. Kas kun ei vihkijakkara.
Tarkoitan symboliikkaa. Kaulanauha symbolisoi hirttoköyttä.
Ei voisi olla parempaa symbolia avioliitolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menisin naimisiin, vain yksi sormus molemmille. Ehdottomasti. Eikä mitään kiviä itselle vaan sileä rengas, puoliso toki valitsisi omansa mielensä mukaan. Molemmat myös maksaisi omansa.
Voihan sen niinkin tehdä. Itse olen sitä sukupolvea, jossa kihlakumppanit ostivat toisilleen sormukset. Suomalainen perinne sekin.
En kysynytkään, mitä ”saan” tehdä, kerroin miten tekisin (katso aloitus: ”mitä mieltä”, ”mistä syystä”). Olen x-sukupolvea enkä mitään nuorisoa, en vaan koskaan ole välittänyt perinteistä.
Vierailija kirjoitti:
….Ihmettelen kylläkin tätä "ei menty erikseen kihloihin". Mitä on erikseen meneminen? Kihlaus on aikaväli kosinnan/avioliittolupauksen ja vihkimisen välissä. Kukaan ei voi tietämättään joutua naimisiin.
Hei, tätä samaa täällä ovat ihmetelleet monet muutkin. Hämmennys johtuu joidenkin nuorempien ihmisten tietämättömyydestä. Olen lukenut mitä merkillisimpiä juttuja täällä siitä miten ”ollaan kihloissa mutta ei haluta naimisiin” ja ”kihloissa olohan on avoliitto”. Luulevat että tämä on mielipidekysymys. Ei yksinkertaisille mitään voi.
Jännittävä tuo teidän sormusjärjesyely!
Minulle yhdentekevää mitä muut tekee sormustensa kanssa. Meillä on miehellä yksi ja minulla kaksi, tosin toisinaan kuljen ilman sormuksia ja joskus yhdellä.
Jos jokin ärsyttää, niin se on tämä ”mentiin suoraan naimisiin ilman kihloja” tai ”ollaan kihloissa mutta ei mennä naimisiin”, koska ne on selkeästi vastoin kihlauksen virallista määritelmää. Sormusten lukumäärä ei sen sijaan herätä tunteita.
Oli minullakin vain yksi sormus niin kuin miehelläkin, koin kaksi sormusta naisella epätasa-arvoiseksi. Mutta kun mies hukkasi oman sormuksensa Roskilden festareilla 80-luvulla, kävin myymässä omani kultasepänliikkeeseen. En saanut siitä paljon. :)