Millainen nainen ei anna miehensä reissata jätkäporukalla?

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 13:16"]Tiukkis. Vähintään puolet naisista on tiukkiksia, ainakin oman empiirisen tutkimukseni mukaan. Viimeisen puolentoista vuoden aikana mut on jättänyt yksi tiukkisnainen. Seuraavan tajusin jättää itse. Ja kyse ei edes ollut mistään etelän matkoista, vaan esim bändireeneistä ja keikkareissuista ja kaupunkilomista eurooppaan.

Rennon naisen etsintä jatkuu.....
[/quote]

Ja ihan rauhassa saa olla tiukkis, mutta ei mun seurassa.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 12:07"][quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 12:04"]

Aina toi helvetin thaimaa :D mun mies käy rymyämässä jätkäporukalla ralleissa, ei paljoo Thaikut kiinnosta.

[/quote]

Kannattaisi sunkin joskus käydä siellä ralleissa paikan päällä toteamassa, mikä on meininki...

Nimim. ex kävi ralleissa huorissa.
[/quote]

Kyllä mä tiedän että niitä siellä on. Ihmettelenpä vaa miks aina toi thaimaa. Ja miks menisin, sit oisin taas kauhee nihilisti akka jos mukaan änkisin, mikä jätkie reissu se sit on? Ennemmi on ok joku jyväskylä ku aina se kulunu kaukomaan reissu. Ja niit pettämis mahiksia on kaikkialla.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 12:51"]

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 12:09"]Miksi pitäisi mennä "jätkien" kanssa lomalle? Meillä oli hyvin tiivis kurssi TKK:ssa, mutta jo hyvin varhain siihen liittyi tyttöystävät, joista tuli sitten vaimoja ja lastemme äitejä. Tapaamme muutaman vuoden välein ja vaimot ovat aina mukana. Juuri tehtiin viiden päivän reissu Irlantiin. Meillä on aina myös tehdasvierailu ja sponsorikin hankitaan maksamaan ainakin joitain aterioita. Aina on kivaa! [/quote] Tehdasvierailu? :S

[/quote]

Kyllä, matkaan liittyy aina tehdasvierailu. Työn puolesta meillä kaikilla kurssitovereilla on kontakteja ympäri maailman ja kun suunnitellaan reissua, otetaan yhteyttä ja vierailu järjestyy. Yleensä on ensin firman esittely sanoin ja kuvin. Sitten vedetään haalarit niskaan ja kypärät päähän ja lähdetään tehdaskierrokselle, vaimot ovat muuten mukana ja osaavat jo sujuvasti keskustella mm.kuulamyllyistä! Lopuksi menemme ravintolaan, jossa yritys tarjoaa lounaan.

Lomamatka on siis myös samalla opintomatka ja joka kerran on useammalla ollut oman työnantajan valtuutus kustantaa koko porukalle illallinen. Se on tietenkin tarkoittanut myös firman markkinointia ja tiedänkin, että nämä matkat ovat olleet hyödyllisiä myös sponsoreille.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 12:10"][quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 12:04"]

Aina toi helvetin thaimaa :D mun mies käy rymyämässä jätkäporukalla ralleissa, ei paljoo Thaikut kiinnosta.

[/quote]

No mitä sitten? Koetko, että miehesi on jotenkin parempi kun on lippa vinossa jossain Korpilahden Nesteellä vouhkaten ralliautoista?
[/quote]

Kyllä koen. Ei oo aina tarve lentää aasiaan asti jos haluaa jätkäporukalla reissata.

Ja miks miehet muuttuu lapsiks suhtees? "Hei mutsi päästä mut poikien kaa thaimaaha" ja iha ok jättää penskat mamin hoitoo ku isi vähä pitää hauskaa? Muistakaapa ite antaa eukkonne matkata jonnekki balille ja jääkää kans vuorostanne himaan hoitaa lapsia.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 12:46"]

Meidän kaveripiireissä se kaikkein tiukkapipoisin täti, joka kahlitsee miestään kaikista eniten on se, jota on myös petetty kaikista eniten.

[/quote]

Ja mistähän ihmeestä sinä tämän tiedät..? Se, että sinä jotain kuvittelet, ei tarkoita että asia on niin. Edes se, että joku sinulle noin sanoo, ei tarkoita että asia on niin! Et voi tietää mitä muiden ihmisten päässä liikkuu tai mitä he tekevät kun muut eivät ole näkemässä, joten älä esitä tietäväsi kaikki kaveripiirisi asiat ja kuka on pettänyt ketäkin ja kuinka paljon. Omien mielipiteiden pitäminen totuutena kertoo aika paljon ihmisestä...

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 13:05"]

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 11:59"]

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 11:55"]

Onko naisen mahdollista lähteä viikon lomalle, ja mies hoitaa lapset? Jos on, ja molemmat tykkäävät tilanteesta, se on ok. Sitä en ymmärrä, jos mies kuvittelee, että hänen pitää saada elää kuin lapsi, ja vaimo kantaa kaiken vastuun yhteisestä perheestä.

[/quote]

Vastaavasti, jos mies sanoo että molemmat saa mennä, mutta nainen sanoo ettei häntä kiinnosta niin silläkö verukkeella nainen evää miehen reissun? "menee niin ja niin paljon rahaa joka voidaan käyttää yhdessäkin"...

[/quote]

Ei vaan kysymys on siitä, että parisuhteessa tehdään päätöksiä yhdessä, ja varsinkin taloudellisesti kuormittavat hankinnat ja matkat mietitään niin, että niihin on yhteinen linja. Kun keskustellaan omasta ajasta ja vapaa-ajasta, mietitään, mikä on perheen kannalta reaalisesti mahdollista. Onko oikeasti niin, että sekä äiti että isä voivat perheessä käyttää vaikkapa yhden lomaviikon/vuosi matkaan ystävien kanssa? Onko tämä taloudellisesti mahdollista? Onko tämä mahdollista lastenhoidollisesti? Onko järkevää leikata pitkiä reissuja pois perheen yhteisestä ajasta, vai pitäisikö lasten vuoksi ottaa käytännöksi lyhyet viikonloppumatkat? Tällaisia asioita mietitään nimenomaisesti yhdessä niin, että molempien osapuolten mielipide otetaan huomioon. Keskustelun pohjalta on päästävä jonkinlaiseen sopimukseen, joka edes jollain lailla kunnioittaisi sitä, mitä molemmat todella haluavat ja toivovat. Mikäli tällaisesta suhteellisen pienestä kysymyksestä ei päästä yhteisymmärrykseen, ollaan ehkä yhdessä itselle sopimattoman ihmisen kanssa.

Ja mielestäni ei ole oikein toimivaa todeta, että molemmilla on samat mahdollisuudet tehdä sitä-ja-tätä, mutta toinen ei vain halua mahdollisuutta käyttää ja sen takia jotenkin katkerasti kieltäisi sen kumppaniltaan tyyliin "jos minä en tee tätä, et sinäkään saa tehdä". Fakta on, että ihmisiä kiinnostavat eri asiat. Yhteisessä taloudessa joku voi ärsyyntyä siitä, että puolisolta kuluu paljon rahaa ja aikaa puutarhanhoitoon. Tämä ei mielestäni ole millään lailla sidoksissa siihen, että suivaantujalla olisi itselläänkin mahdollisuus puutarhanhoitoharrastukseen, mutta hän ei vain halua sitä käyttää. Kyse on siitä, mitä asioita parisuhteessa ja perheessä pidetään yleisesti tärkeinä ja tarpeellisina. Jos parisuhteen toiselle osapuolelle perheen yhteinen aika on todella tärkeää, oma aika ei  niinkään, mutta toiselle osapuolelle taas oma aika erittäin tärkeää, pitää löytää kultainen keskitie. Molempien arvostuksia pitää kuunnella ja kunnioittaa.

Minun mieheni on paljon poissa kotoa työnsä luonteen vuoksi: on työmatkoja ja koulutuksia. Olemme puhuneet asiasta ja mieheni on epäillyt, että tämä saattaa vielä joskus aiheuttaa riitaa välillemme. Minä olen sanonut, että minua eivät työmatkat häiritse vielä tässä vaiheessa, mutta jos saamme joskus lapsia, pitää asioita ehkä miettiä hieman uudelleen. Mieheni on myös pyytänyt, että kerron hänelle heti, jos minusta rupeaa tuntumaan, että hän on liian vähän kotona. Olen luvnnut näin tehdä. Näin  siis meidän suhteessamme asiat toimivat yleisestikin: kumpikaan ei kiellä toiselta mitään, mutta niissä tilanteissa, joissa intressit eroavat, pyritään keskustelemalla löytämään kultainen keskitie. Asiat pidetään auki niin, että niistä voidaan puhua ja kiusaavat jutut ottaa heti esiin.

Hyvä esimerkki on se, että mieheni ei ole aina ollut kovin hyvä kertomaan tavallisuudesta poikkeavista aikeistaan etukäteen. Koska minulle on kuitenkin todella tärkeää pystyä varautumaan ja tietää ennalta, mies on tietoisesti opetellut kertomaan, jos on ajatellut vaikka seuraavalla viikolla tai seuraavassa kuussa tehdä jotakin erilaista, kuten lähteä tapaamaan sukulaisia tai kavereita muualle. Toimii. Pitää siis pystyä selvittämään se, mikä itse asiassa jossakin toimintatavassa toista ärsyttää. En minäkään ole ärtynyt siitä, jos mies lähteen serkkujensa kanssa mökille kalaan, vaan siitä, etten tiedä tällaisesta ennalta ja olen varautunut viikonloppuun tavanomaisesti hyvin ruuin yms. Enkä minäkään voi tuosta noin vain lähteä entiseen kotikaupunkiini kaverin luokse yöksi. Pitää minunkin ottaa mies vastaavasti huomioon ja kertoa hänelle/varmistaa, että asia on ok. Parisuhteessa ei voi käyttää aikaansa ja rahaansa, kuten sinkkuna, koska parisuhteessa toimitaan tiiminä. Silloin täytyy osata tiimipelaamista.

[/quote]

Anteeksi vaan, mutta kuulostat hirveältä takertujalta. Parisuhteessakin ihmisellä on oma elämä ja tahto. Tietysti on hyvä infota omista aikeista, mutta ei jokaisesta asiasta tarvitse "käydä keskusteluita". Jos minä olen käynyt koulut ja olen työssä saamassa siitä rahallista korvausta, voin kyllä ihan hyvin laittaa palkastani säästöön omaan matkakassaan jos niin haluan. Jos eukko säästämiäni rahoja yrittää loisia niin missä vika? Palstan mukaan tietysti miehessä, minusta en minä kieltänyt häntä säästämästä itse palkkojaan.

En kiellä, eikä minulta toisaalta kyselläkään. Mies ilmoittaa koska on lähdössä ja oletus luonnollisesti on siitä, että minä hoidan lapsen. Tuskin tarvitsee kertoa, että sama ei toimi toisin päin ja en ole lapsen saamisen jälkeen kuin kerran käynyt tapaamassa ystävääni naapurikaupungissa. Toisaalta en kyllä luottaisi lasta miehelle edes viikonloppureissun ajaksi, kun välillä jo siinä ajassa kun käyn maitokaupassa mies soittaa ettei pärjää lapsen kanssa... Myös pettäminen onnistui mieheltä ihan baarireissun jälkeen jatkoilla kotikaupungissa, niin niillä ulkomaanreissuilla tuskin on väliä tässäkään asiassa.

Toivonmukaan kun lapsi kasvaa pääsen hänen kanssaan kahdestaan reissaamaan ja silloin ei muutakuin ilmoiteta miehelle että lähdemme. Mies kun ei tiedä että joka kuukausi laitan melko pienestä palkastani säästöön muutaman satasen, jotta voin joskus mahdollistaa lapselle asioita, joita yleensä perheet tekevät yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 13:33"]

En kiellä, eikä minulta toisaalta kyselläkään. Mies ilmoittaa koska on lähdössä ja oletus luonnollisesti on siitä, että minä hoidan lapsen. Tuskin tarvitsee kertoa, että sama ei toimi toisin päin ja en ole lapsen saamisen jälkeen kuin kerran käynyt tapaamassa ystävääni naapurikaupungissa. Toisaalta en kyllä luottaisi lasta miehelle edes viikonloppureissun ajaksi, kun välillä jo siinä ajassa kun käyn maitokaupassa mies soittaa ettei pärjää lapsen kanssa... Myös pettäminen onnistui mieheltä ihan baarireissun jälkeen jatkoilla kotikaupungissa, niin niillä ulkomaanreissuilla tuskin on väliä tässäkään asiassa. Toivonmukaan kun lapsi kasvaa pääsen hänen kanssaan kahdestaan reissaamaan ja silloin ei muutakuin ilmoiteta miehelle että lähdemme. Mies kun ei tiedä että joka kuukausi laitan melko pienestä palkastani säästöön muutaman satasen, jotta voin joskus mahdollistaa lapselle asioita, joita yleensä perheet tekevät yhdessä.

[/quote]

Tälläisen idiootin kanssa lapsen tehnyt ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään!!!

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 13:28"]

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 12:10"][quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 12:04"] Aina toi helvetin thaimaa :D mun mies käy rymyämässä jätkäporukalla ralleissa, ei paljoo Thaikut kiinnosta. [/quote] No mitä sitten? Koetko, että miehesi on jotenkin parempi kun on lippa vinossa jossain Korpilahden Nesteellä vouhkaten ralliautoista? [/quote] Kyllä koen. Ei oo aina tarve lentää aasiaan asti jos haluaa jätkäporukalla reissata.

[/quote]

AINA?  Missä vitussa sanoin AINA?

Onko hieno "reissu" mennä katsomaan rallia Suomessa?

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 13:36"]

Toi on muute hyvä. Ostaa vaan matkan ja sanoo, että kuitti hukkui, ei maksanu paljon mitään. Eiköhän moni nainen laita helposti tonnin vuodessa vaatteisiin, meikkihin, parturiin, pillukarvasokeriin ja laukkuihin. Joskus taitaa mennä tonni kussa. Mutta ei saatana, miehen reissuun tonni!!!!

[/quote]

Eli ymmärsinkö oikein, miehet toivovat, että naiset lakkaavat kaunistautumasta, poistamasta häpykarvoja, meikkaamasta, pukeutumasta siististi ja huolehtimasta ulkonäöstään..? Sen sijaan naisten pitäisi alkaa käyttämään rahat tyttöjen kanssa reissaamiseen ja hauskanpitoon..? Sopii minulle!!!

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 13:33"]

En kiellä, eikä minulta toisaalta kyselläkään. Mies ilmoittaa koska on lähdössä ja oletus luonnollisesti on siitä, että minä hoidan lapsen. Tuskin tarvitsee kertoa, että sama ei toimi toisin päin ja en ole lapsen saamisen jälkeen kuin kerran käynyt tapaamassa ystävääni naapurikaupungissa. Toisaalta en kyllä luottaisi lasta miehelle edes viikonloppureissun ajaksi, kun välillä jo siinä ajassa kun käyn maitokaupassa mies soittaa ettei pärjää lapsen kanssa... Myös pettäminen onnistui mieheltä ihan baarireissun jälkeen jatkoilla kotikaupungissa, niin niillä ulkomaanreissuilla tuskin on väliä tässäkään asiassa. Toivonmukaan kun lapsi kasvaa pääsen hänen kanssaan kahdestaan reissaamaan ja silloin ei muutakuin ilmoiteta miehelle että lähdemme. Mies kun ei tiedä että joka kuukausi laitan melko pienestä palkastani säästöön muutaman satasen, jotta voin joskus mahdollistaa lapselle asioita, joita yleensä perheet tekevät yhdessä.

[/quote]

Kannattaisko lähteä paremmille vesille kalaan?

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 13:13"]

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 13:05"]

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 11:59"]

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 11:55"]

Onko naisen mahdollista lähteä viikon lomalle, ja mies hoitaa lapset? Jos on, ja molemmat tykkäävät tilanteesta, se on ok. Sitä en ymmärrä, jos mies kuvittelee, että hänen pitää saada elää kuin lapsi, ja vaimo kantaa kaiken vastuun yhteisestä perheestä.

[/quote]

Vastaavasti, jos mies sanoo että molemmat saa mennä, mutta nainen sanoo ettei häntä kiinnosta niin silläkö verukkeella nainen evää miehen reissun? "menee niin ja niin paljon rahaa joka voidaan käyttää yhdessäkin"...

[/quote]

Ei vaan kysymys on siitä, että parisuhteessa tehdään päätöksiä yhdessä, ja varsinkin taloudellisesti kuormittavat hankinnat ja matkat mietitään niin, että niihin on yhteinen linja. Kun keskustellaan omasta ajasta ja vapaa-ajasta, mietitään, mikä on perheen kannalta reaalisesti mahdollista. Onko oikeasti niin, että sekä äiti että isä voivat perheessä käyttää vaikkapa yhden lomaviikon/vuosi matkaan ystävien kanssa? Onko tämä taloudellisesti mahdollista? Onko tämä mahdollista lastenhoidollisesti? Onko järkevää leikata pitkiä reissuja pois perheen yhteisestä ajasta, vai pitäisikö lasten vuoksi ottaa käytännöksi lyhyet viikonloppumatkat? Tällaisia asioita mietitään nimenomaisesti yhdessä niin, että molempien osapuolten mielipide otetaan huomioon. Keskustelun pohjalta on päästävä jonkinlaiseen sopimukseen, joka edes jollain lailla kunnioittaisi sitä, mitä molemmat todella haluavat ja toivovat. Mikäli tällaisesta suhteellisen pienestä kysymyksestä ei päästä yhteisymmärrykseen, ollaan ehkä yhdessä itselle sopimattoman ihmisen kanssa.

Ja mielestäni ei ole oikein toimivaa todeta, että molemmilla on samat mahdollisuudet tehdä sitä-ja-tätä, mutta toinen ei vain halua mahdollisuutta käyttää ja sen takia jotenkin katkerasti kieltäisi sen kumppaniltaan tyyliin "jos minä en tee tätä, et sinäkään saa tehdä". Fakta on, että ihmisiä kiinnostavat eri asiat. Yhteisessä taloudessa joku voi ärsyyntyä siitä, että puolisolta kuluu paljon rahaa ja aikaa puutarhanhoitoon. Tämä ei mielestäni ole millään lailla sidoksissa siihen, että suivaantujalla olisi itselläänkin mahdollisuus puutarhanhoitoharrastukseen, mutta hän ei vain halua sitä käyttää. Kyse on siitä, mitä asioita parisuhteessa ja perheessä pidetään yleisesti tärkeinä ja tarpeellisina. Jos parisuhteen toiselle osapuolelle perheen yhteinen aika on todella tärkeää, oma aika ei  niinkään, mutta toiselle osapuolelle taas oma aika erittäin tärkeää, pitää löytää kultainen keskitie. Molempien arvostuksia pitää kuunnella ja kunnioittaa.

Minun mieheni on paljon poissa kotoa työnsä luonteen vuoksi: on työmatkoja ja koulutuksia. Olemme puhuneet asiasta ja mieheni on epäillyt, että tämä saattaa vielä joskus aiheuttaa riitaa välillemme. Minä olen sanonut, että minua eivät työmatkat häiritse vielä tässä vaiheessa, mutta jos saamme joskus lapsia, pitää asioita ehkä miettiä hieman uudelleen. Mieheni on myös pyytänyt, että kerron hänelle heti, jos minusta rupeaa tuntumaan, että hän on liian vähän kotona. Olen luvnnut näin tehdä. Näin  siis meidän suhteessamme asiat toimivat yleisestikin: kumpikaan ei kiellä toiselta mitään, mutta niissä tilanteissa, joissa intressit eroavat, pyritään keskustelemalla löytämään kultainen keskitie. Asiat pidetään auki niin, että niistä voidaan puhua ja kiusaavat jutut ottaa heti esiin.

Hyvä esimerkki on se, että mieheni ei ole aina ollut kovin hyvä kertomaan tavallisuudesta poikkeavista aikeistaan etukäteen. Koska minulle on kuitenkin todella tärkeää pystyä varautumaan ja tietää ennalta, mies on tietoisesti opetellut kertomaan, jos on ajatellut vaikka seuraavalla viikolla tai seuraavassa kuussa tehdä jotakin erilaista, kuten lähteä tapaamaan sukulaisia tai kavereita muualle. Toimii. Pitää siis pystyä selvittämään se, mikä itse asiassa jossakin toimintatavassa toista ärsyttää. En minäkään ole ärtynyt siitä, jos mies lähteen serkkujensa kanssa mökille kalaan, vaan siitä, etten tiedä tällaisesta ennalta ja olen varautunut viikonloppuun tavanomaisesti hyvin ruuin yms. Enkä minäkään voi tuosta noin vain lähteä entiseen kotikaupunkiini kaverin luokse yöksi. Pitää minunkin ottaa mies vastaavasti huomioon ja kertoa hänelle/varmistaa, että asia on ok. Parisuhteessa ei voi käyttää aikaansa ja rahaansa, kuten sinkkuna, koska parisuhteessa toimitaan tiiminä. Silloin täytyy osata tiimipelaamista.

[/quote]

Mitä tuohon rahakysymykseen tulee, niin tienaan paljon enemmän kuin vaimoni ja lapsia meillä ei ole, joten ei kuulu vaimolle paskaakaan laitanko rahojani johonkin matkaan. Jos alkaa kyseenalaistaa, niin sitten mietitään kyllä uudestaan AIVAN KAIKKI VAIMON KENKÄOSTOKSISTA LÄHTIEN JA SAA TUODA JOKA VITUN KUITIN. No, onneksi tämä on meillä täysin hypoteettinen tilanne, koska en ole valinnut mitään noita-akkaa vaimokseni.

[/quote]

Kyllä. Kuten niin hienostuneesti ja elegantisti esität, joissakin parisuhteissa osapuolilla on niin sanotusti omat rahansa ja enemmän ansaitseva osapuoli voi näin ollen ylläpitää itseään varten korkeampaa elintasoa kuin puolisonsa ja nähdä puolisolleen antamansa varat hyväsydämisenä lahjoituksena. Tällöin taloudellisesta näkökulmasta onkin niin, että kumpikin puolisoista voi käyttää varojaan haluamallaan tavalla, kunhan molemmat ovat edelleen kykeneväisiä kattamaan kiinteät elämisen kustannukset ja osallistumaan yhteisiin menoihin.

On kuitenkin myös sellaisia parisuhteita, joissa molempien osapuolten rahat yhteenlaskettuina nähdään perheen yhteisessä käytössä olevina varoina, joita ei eritellä "sinun rahoisisi" ja "minun rahoihini". Tällaisessa tilanteessa esimerkiksi matkasta koituvat kustannukset ovat yhteisen harkinnan ja päätöksen paikka. Samoin tietysti KAIKISTA menoeristä neuvotellaan tasa-arvoisesti. Siispä myös vaatehankinnoista ja harrastuskuluista keskustellaan yhteisesti, ja yhteiselle taloudelle määritellään edes jonkinlainen karkea budjetti, jossa huomioidaan puolisoiden ja mahdollisen perheen tarpeet. Talous on yleensä enemmän tai vähemmän yhteinen, jos pariskunnalla on lapsia. Silloin ajatelleen nimenomaisesti perheen kokonaisetua, eikä sitä, mitä minä voin minun rahoillani minulle hankkia. Tämä pätee siis molempiin perheen aikuisista.

Vaikka kummallakin parisuhteen osapuolista olisi omat rahansa ja puoliksi jaettaisiin vain kiinteät asumiskustannukset sekä ruokakulut, ei ajatus parisuhteesta tiimipelaamisena ole millään lailla epärelevantti. Tiimipelaaminen nimittäin merkitsee sitä, että tiimin osapuolet ottavat toisensa huomioon myös muutoin kuin taloudellisesti. Esimerkiksi pitkää matkaa suunniteltaessa sovitaan yhdessä hyvä ajankohta ja harkitaan, onko matka mahdollista toteuttaa. Täss otetaan aivan tasapuolisesti molempien tarpeet huomioon, ja jos osapuolten näkemykset eroavat toisistaan paljon, on varauduttava siihen, ettei kumpikaan välttämättä saa tästämälleen sitä, mitä haluaa, vaan joudutaan tekemään kompromissi. Sellaista se on, kun eletään yhdessä, parina.

Tästä samasta tiimipelaamisesta on kyse silloinkin, kun molemmat osapuolet saavat mennä omissa menoissan aivan vapaasti mitään toisilleen koskaan ilmoittamatta tai toisen mielipidettä asiasta kysymättä. Tällöin pariskunnan välillä vallitsee yhteisymmärrys ja sopimus siitä, että vapaasti menemisen periaate käy samanlaisena molemmille. Tätä ei kuitenkaan voi automaattisesti olettaa, vaan asiasta pitäisi keskustella edes jollain tasolla niin, että molemmat tietävät, mikä on homman nimi.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 13:44"]

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 13:36"]

Toi on muute hyvä. Ostaa vaan matkan ja sanoo, että kuitti hukkui, ei maksanu paljon mitään. Eiköhän moni nainen laita helposti tonnin vuodessa vaatteisiin, meikkihin, parturiin, pillukarvasokeriin ja laukkuihin. Joskus taitaa mennä tonni kussa. Mutta ei saatana, miehen reissuun tonni!!!!

[/quote]

Eli ymmärsinkö oikein, miehet toivovat, että naiset lakkaavat kaunistautumasta, poistamasta häpykarvoja, meikkaamasta, pukeutumasta siististi ja huolehtimasta ulkonäöstään..? Sen sijaan naisten pitäisi alkaa käyttämään rahat tyttöjen kanssa reissaamiseen ja hauskanpitoon..? Sopii minulle!!!

[/quote]

Niinpä. Tämä on tätä miesten kaksinaamaisuutta. Ensin vaaditaan naisia näyttämään hyvältä ja "vähän" panostamaan itseensä tai muuten on ihan luonnollista, että mies alkaa katsella muita. Sitten valitetaan kun nainen käyttää rahaa näyttääkseen paremmalta. 

Tätä lukiessa heräsi kysymys:

"Millainen nainen perustaa perheen sellaisen miehen kanssa jota ei ikinä uskalla päästää mihinkään ilman että mies pettää?"

Siis ettei saa mennä viikoksi etelään, aurinkorannoille, urheilulomailemaan jne? Thaimaan ja muut kaukomatkat ymmärtää, että vähän pitkä matka mutta toki sellainenkin pitäisi olla mahdollinen joskus jos niin haluaa. Siis ilman perhettä, omien ystävien kanssa. Miksi naisille on niin ominaista, että muun elämän pitää loppua tai vähintään totaalisesti muuttua kun lähtee avioliittoon?

1.jos puoliso on aiemmin pettänyt reissuilla ja jäänyt kiinni, nyt koittavat rakentaa luottamusta yms uudestaan ja ovat sopineet että puoliso ei lähde reissuille

2.mustasukkaisuus, omistushaluisuus

3.puoliso ei itse oikeasti enää jaksa reissata tuollaisia, joten on helppo sanoa että puoliso ei päästä

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 13:36"][quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 13:13"]

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 13:05"]

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 11:59"]

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 11:55"]

Onko naisen mahdollista lähteä viikon lomalle, ja mies hoitaa lapset? Jos on, ja molemmat tykkäävät tilanteesta, se on ok. Sitä en ymmärrä, jos mies kuvittelee, että hänen pitää saada elää kuin lapsi, ja vaimo kantaa kaiken vastuun yhteisestä perheestä.

[/quote]

Vastaavasti, jos mies sanoo että molemmat saa mennä, mutta nainen sanoo ettei häntä kiinnosta niin silläkö verukkeella nainen evää miehen reissun? "menee niin ja niin paljon rahaa joka voidaan käyttää yhdessäkin"...

[/quote]

Ei vaan kysymys on siitä, että parisuhteessa tehdään päätöksiä yhdessä, ja varsinkin taloudellisesti kuormittavat hankinnat ja matkat mietitään niin, että niihin on yhteinen linja. Kun keskustellaan omasta ajasta ja vapaa-ajasta, mietitään, mikä on perheen kannalta reaalisesti mahdollista. Onko oikeasti niin, että sekä äiti että isä voivat perheessä käyttää vaikkapa yhden lomaviikon/vuosi matkaan ystävien kanssa? Onko tämä taloudellisesti mahdollista? Onko tämä mahdollista lastenhoidollisesti? Onko järkevää leikata pitkiä reissuja pois perheen yhteisestä ajasta, vai pitäisikö lasten vuoksi ottaa käytännöksi lyhyet viikonloppumatkat? Tällaisia asioita mietitään nimenomaisesti yhdessä niin, että molempien osapuolten mielipide otetaan huomioon. Keskustelun pohjalta on päästävä jonkinlaiseen sopimukseen, joka edes jollain lailla kunnioittaisi sitä, mitä molemmat todella haluavat ja toivovat. Mikäli tällaisesta suhteellisen pienestä kysymyksestä ei päästä yhteisymmärrykseen, ollaan ehkä yhdessä itselle sopimattoman ihmisen kanssa.

Ja mielestäni ei ole oikein toimivaa todeta, että molemmilla on samat mahdollisuudet tehdä sitä-ja-tätä, mutta toinen ei vain halua mahdollisuutta käyttää ja sen takia jotenkin katkerasti kieltäisi sen kumppaniltaan tyyliin "jos minä en tee tätä, et sinäkään saa tehdä". Fakta on, että ihmisiä kiinnostavat eri asiat. Yhteisessä taloudessa joku voi ärsyyntyä siitä, että puolisolta kuluu paljon rahaa ja aikaa puutarhanhoitoon. Tämä ei mielestäni ole millään lailla sidoksissa siihen, että suivaantujalla olisi itselläänkin mahdollisuus puutarhanhoitoharrastukseen, mutta hän ei vain halua sitä käyttää. Kyse on siitä, mitä asioita parisuhteessa ja perheessä pidetään yleisesti tärkeinä ja tarpeellisina. Jos parisuhteen toiselle osapuolelle perheen yhteinen aika on todella tärkeää, oma aika ei  niinkään, mutta toiselle osapuolelle taas oma aika erittäin tärkeää, pitää löytää kultainen keskitie. Molempien arvostuksia pitää kuunnella ja kunnioittaa.

Minun mieheni on paljon poissa kotoa työnsä luonteen vuoksi: on työmatkoja ja koulutuksia. Olemme puhuneet asiasta ja mieheni on epäillyt, että tämä saattaa vielä joskus aiheuttaa riitaa välillemme. Minä olen sanonut, että minua eivät työmatkat häiritse vielä tässä vaiheessa, mutta jos saamme joskus lapsia, pitää asioita ehkä miettiä hieman uudelleen. Mieheni on myös pyytänyt, että kerron hänelle heti, jos minusta rupeaa tuntumaan, että hän on liian vähän kotona. Olen luvnnut näin tehdä. Näin  siis meidän suhteessamme asiat toimivat yleisestikin: kumpikaan ei kiellä toiselta mitään, mutta niissä tilanteissa, joissa intressit eroavat, pyritään keskustelemalla löytämään kultainen keskitie. Asiat pidetään auki niin, että niistä voidaan puhua ja kiusaavat jutut ottaa heti esiin.

Hyvä esimerkki on se, että mieheni ei ole aina ollut kovin hyvä kertomaan tavallisuudesta poikkeavista aikeistaan etukäteen. Koska minulle on kuitenkin todella tärkeää pystyä varautumaan ja tietää ennalta, mies on tietoisesti opetellut kertomaan, jos on ajatellut vaikka seuraavalla viikolla tai seuraavassa kuussa tehdä jotakin erilaista, kuten lähteä tapaamaan sukulaisia tai kavereita muualle. Toimii. Pitää siis pystyä selvittämään se, mikä itse asiassa jossakin toimintatavassa toista ärsyttää. En minäkään ole ärtynyt siitä, jos mies lähteen serkkujensa kanssa mökille kalaan, vaan siitä, etten tiedä tällaisesta ennalta ja olen varautunut viikonloppuun tavanomaisesti hyvin ruuin yms. Enkä minäkään voi tuosta noin vain lähteä entiseen kotikaupunkiini kaverin luokse yöksi. Pitää minunkin ottaa mies vastaavasti huomioon ja kertoa hänelle/varmistaa, että asia on ok. Parisuhteessa ei voi käyttää aikaansa ja rahaansa, kuten sinkkuna, koska parisuhteessa toimitaan tiiminä. Silloin täytyy osata tiimipelaamista.

[/quote]

Mitä tuohon rahakysymykseen tulee, niin tienaan paljon enemmän kuin vaimoni ja lapsia meillä ei ole, joten ei kuulu vaimolle paskaakaan laitanko rahojani johonkin matkaan. Jos alkaa kyseenalaistaa, niin sitten mietitään kyllä uudestaan AIVAN KAIKKI VAIMON KENKÄOSTOKSISTA LÄHTIEN JA SAA TUODA JOKA VITUN KUITIN. No, onneksi tämä on meillä täysin hypoteettinen tilanne, koska en ole valinnut mitään noita-akkaa vaimokseni.

[/quote]

Toi on muute hyvä. Ostaa vaan matkan ja sanoo, että kuitti hukkui, ei maksanu paljon mitään. Eiköhän moni nainen laita helposti tonnin vuodessa vaatteisiin, meikkihin, parturiin, pillukarvasokeriin ja laukkuihin. Joskus taitaa mennä tonni kussa. Mutta ei saatana, miehen reissuun tonni!!!!
[/quote]

No eiköhän se mieskin vaatteita osta ja käytä dödöjä ja partavettä ym ja kehtaa ostaa uuden partakoneenkin vuoden mittaan kun vanha meni muka rikki. Ja varmasti esim kuluttaa eli syö ostetuista ruoista ym suuremman osan.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 13:22"]

Vuodessa on molemmilla vanhemmilla yht. 10vko lomaa ja vielä 52 viikon loppua päälle. Tuosta vapaa-ajastako mies ei millään voi olla poissa yhtä viikkoa? Saako lapset ja vaimo paskahalvauksen jos mies ei ole aina kotona?

[/quote]

Lapsilla on vuodessa muistaakseni 16 viikkoa lomaa, jolloin pitää koko ajaksi järjestää jotenkin lastenhoito. Aikamoista jonglööritaitoa saa käyttää, että saa esim. kesäloman järjestymään lapsille mukavasti. Lisäksi vuorotyöläisellä on vapaa viikonloppu noin kerran kuukaudessa. Jos molemmat ovat vuorotöissä, vapaa yhteinen viikonloppu on ehkä muutaman kerran vuodessa.

Eli todellakin, toisen vanhemman yksityisloma aiheuttaa aika kohtuuttoman rasituksen keskiverto lapsiperheessä sekä lapsille, että puolisolle.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 11:47"]Siis ettei saa mennä viikoksi etelään, aurinkorannoille, urheilulomailemaan jne? Thaimaan ja muut kaukomatkat ymmärtää, että vähän pitkä matka mutta toki sellainenkin pitäisi olla mahdollinen joskus jos niin haluaa. Siis ilman perhettä, omien ystävien kanssa. Miksi naisille on niin ominaista, että muun elämän pitää loppua tai vähintään totaalisesti muuttua kun lähtee avioliittoon?
[/quote]

Nipo akka.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 13:33"]

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 13:05"]

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 11:59"]

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 11:55"]

Onko naisen mahdollista lähteä viikon lomalle, ja mies hoitaa lapset? Jos on, ja molemmat tykkäävät tilanteesta, se on ok. Sitä en ymmärrä, jos mies kuvittelee, että hänen pitää saada elää kuin lapsi, ja vaimo kantaa kaiken vastuun yhteisestä perheestä.

[/quote]

Vastaavasti, jos mies sanoo että molemmat saa mennä, mutta nainen sanoo ettei häntä kiinnosta niin silläkö verukkeella nainen evää miehen reissun? "menee niin ja niin paljon rahaa joka voidaan käyttää yhdessäkin"...

[/quote]

Ei vaan kysymys on siitä, että parisuhteessa tehdään päätöksiä yhdessä, ja varsinkin taloudellisesti kuormittavat hankinnat ja matkat mietitään niin, että niihin on yhteinen linja. Kun keskustellaan omasta ajasta ja vapaa-ajasta, mietitään, mikä on perheen kannalta reaalisesti mahdollista. Onko oikeasti niin, että sekä äiti että isä voivat perheessä käyttää vaikkapa yhden lomaviikon/vuosi matkaan ystävien kanssa? Onko tämä taloudellisesti mahdollista? Onko tämä mahdollista lastenhoidollisesti? Onko järkevää leikata pitkiä reissuja pois perheen yhteisestä ajasta, vai pitäisikö lasten vuoksi ottaa käytännöksi lyhyet viikonloppumatkat? Tällaisia asioita mietitään nimenomaisesti yhdessä niin, että molempien osapuolten mielipide otetaan huomioon. Keskustelun pohjalta on päästävä jonkinlaiseen sopimukseen, joka edes jollain lailla kunnioittaisi sitä, mitä molemmat todella haluavat ja toivovat. Mikäli tällaisesta suhteellisen pienestä kysymyksestä ei päästä yhteisymmärrykseen, ollaan ehkä yhdessä itselle sopimattoman ihmisen kanssa.

Ja mielestäni ei ole oikein toimivaa todeta, että molemmilla on samat mahdollisuudet tehdä sitä-ja-tätä, mutta toinen ei vain halua mahdollisuutta käyttää ja sen takia jotenkin katkerasti kieltäisi sen kumppaniltaan tyyliin "jos minä en tee tätä, et sinäkään saa tehdä". Fakta on, että ihmisiä kiinnostavat eri asiat. Yhteisessä taloudessa joku voi ärsyyntyä siitä, että puolisolta kuluu paljon rahaa ja aikaa puutarhanhoitoon. Tämä ei mielestäni ole millään lailla sidoksissa siihen, että suivaantujalla olisi itselläänkin mahdollisuus puutarhanhoitoharrastukseen, mutta hän ei vain halua sitä käyttää. Kyse on siitä, mitä asioita parisuhteessa ja perheessä pidetään yleisesti tärkeinä ja tarpeellisina. Jos parisuhteen toiselle osapuolelle perheen yhteinen aika on todella tärkeää, oma aika ei  niinkään, mutta toiselle osapuolelle taas oma aika erittäin tärkeää, pitää löytää kultainen keskitie. Molempien arvostuksia pitää kuunnella ja kunnioittaa.

Minun mieheni on paljon poissa kotoa työnsä luonteen vuoksi: on työmatkoja ja koulutuksia. Olemme puhuneet asiasta ja mieheni on epäillyt, että tämä saattaa vielä joskus aiheuttaa riitaa välillemme. Minä olen sanonut, että minua eivät työmatkat häiritse vielä tässä vaiheessa, mutta jos saamme joskus lapsia, pitää asioita ehkä miettiä hieman uudelleen. Mieheni on myös pyytänyt, että kerron hänelle heti, jos minusta rupeaa tuntumaan, että hän on liian vähän kotona. Olen luvnnut näin tehdä. Näin  siis meidän suhteessamme asiat toimivat yleisestikin: kumpikaan ei kiellä toiselta mitään, mutta niissä tilanteissa, joissa intressit eroavat, pyritään keskustelemalla löytämään kultainen keskitie. Asiat pidetään auki niin, että niistä voidaan puhua ja kiusaavat jutut ottaa heti esiin.

Hyvä esimerkki on se, että mieheni ei ole aina ollut kovin hyvä kertomaan tavallisuudesta poikkeavista aikeistaan etukäteen. Koska minulle on kuitenkin todella tärkeää pystyä varautumaan ja tietää ennalta, mies on tietoisesti opetellut kertomaan, jos on ajatellut vaikka seuraavalla viikolla tai seuraavassa kuussa tehdä jotakin erilaista, kuten lähteä tapaamaan sukulaisia tai kavereita muualle. Toimii. Pitää siis pystyä selvittämään se, mikä itse asiassa jossakin toimintatavassa toista ärsyttää. En minäkään ole ärtynyt siitä, jos mies lähteen serkkujensa kanssa mökille kalaan, vaan siitä, etten tiedä tällaisesta ennalta ja olen varautunut viikonloppuun tavanomaisesti hyvin ruuin yms. Enkä minäkään voi tuosta noin vain lähteä entiseen kotikaupunkiini kaverin luokse yöksi. Pitää minunkin ottaa mies vastaavasti huomioon ja kertoa hänelle/varmistaa, että asia on ok. Parisuhteessa ei voi käyttää aikaansa ja rahaansa, kuten sinkkuna, koska parisuhteessa toimitaan tiiminä. Silloin täytyy osata tiimipelaamista.

[/quote]

Anteeksi vaan, mutta kuulostat hirveältä takertujalta. Parisuhteessakin ihmisellä on oma elämä ja tahto. Tietysti on hyvä infota omista aikeista, mutta ei jokaisesta asiasta tarvitse "käydä keskusteluita". Jos minä olen käynyt koulut ja olen työssä saamassa siitä rahallista korvausta, voin kyllä ihan hyvin laittaa palkastani säästöön omaan matkakassaan jos niin haluan. Jos eukko säästämiäni rahoja yrittää loisia niin missä vika? Palstan mukaan tietysti miehessä, minusta en minä kieltänyt häntä säästämästä itse palkkojaan.

[/quote]

Sana "keskustelu" ei tässä yhteydessä tarkoita monen minuutin mittaista tiimipalaveria pöydän ääressä, vaan sitä, että yksinkertaisesti molemmat ottavat toisen huomioon. Sinäkin olet varmasti kertonut vaimollesi, että sinulla on oma matkakassa ja että sinulla on tapana lähteä yksin lomalle. Jos vaimollesi tämä on ok, tarkoittaa se sitä, että olet hänet huomioinut. Ei sen mitään ihmeellistä tarvitse olla. Tällainen toisen huomioiminen ja muiden ihmisten elämän sisällyttäminen omiin menoihin on ehkä helpompaa perheelliselle: kun on lapsia, huomaa toden teolla, ettei voi elää elämäänsä ihan samalla tavoin spontaanisti kuin sinkkuna tai vielä parisuhteessakin lapsettomana. Minä olen kyllä sitä mieltä, että parisuhteessakin pitää jo tätä huomioimista opetella.

Ja se, että asioista ilmoitetaan, kerrotaan ja tarvittaessa neuvotellaan ja keskustellaan, ei tarkoita takertumista ja rajoittamista. Se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että tilanteessa, jossa eletään yhdessä yhteistä arkea, otetaan molempien tarpeet tasapuolisesti huomioon. Omia menoja ja vapaa-aikaa saa ja pitää olla, mutta siitä tässä ei nyt olekaan kysymys.